Vastakohtaisuuksien viikko

Maanantainan käytiin haahuilemassa metsässä ja tein samalla esineruutuharjoituksen edellispäiväisen hyvin menneen treenin innoittamana. No Taavi sit palautti mut takas maan pinnalle. Talloin kaistaleen ja vein sinne kolme esinettä. Ensimmäiselle lähti hyvin ja hetken etsittyään toi vauhdilla rukkasen mulle käteen asti.

Alku näytti siis yhtä lupaavalta kuin eilinen antoi odottaa, mutta toisella lähetyksellä ei Tahvo sitten lähtenyt mihinkään, ollenkaan. Pari uutta käskyä ja kannustava askel ruudun suuntaan saivat sen liikkeelle, vauhti tosin ei päätä huimannut. Välillä se sieltä ruudun perältä vilkuili mua, mutta annoin sen ratkoa tehtävän ihan itse ja lopulta mulle tuotiin toinen rukkanen. Kolmannelle lähti melko hyvin, mutta etsiminen oli vähän vaisua. Lopulta kuitenkin esine palautui mulle. Tiedä sitten tapahtuiko ensimmäisellä esineellä jotain, kun Taavi lipoi sen jälkeen paljon. Olisiko vaikka kusiainen pistänyt tai leikkiessä kieli jäänyt hampaiden väliin tms.? Toivottavasti tämä ei kuitenkaan latista orastavaa ruutuintoa.


Tästä viikosta oli tulossa melko kiireinen ja melkein joka illalle oli jotain koiramaista toimintaa tiedossa. Vaan kuinkas kävikään. Työmaa kutsui vuoroon tuuraamaan ja väliin jäi niin pelastushakutreenit kuin pk-porukan esineruutuiltakin. Ensimmäistä kertaa joutui testiin ensi vuodelle suunnitellut koiranhoitoviritelmät lyhyellä varoitusajalla. Mulla työpäivät vuorossa matkoineen ovat 14 tuntisia ja Muru tekee 24 h työvuoroa, joten Taavi ei voi olla koko tuota aikaa kotona yksin silloin kun olemme molemmat samana päivänä töissä. Onneksi on korvaamaton ystävä, jonka kanssa hoidamme karvakavereitamme ristiin. Sain siis lyhyellä varoitusajalla Tapsulle iltalenkittäjän ja ruokkijan, kiitos!! Näitä hoitopäiviä on ensi vuonna tiedossa onneksi vain muutama per kuukausi, kun palaan taas vuoroon.


Jälkitreeneissä Tapsulle oli tarjolla noin tunnin vahna, ainakin yövuoron jälkeen kovin pitkältä tuntuva ja kimurantti jälki kuudella kepillä. Keli oli kivan lämmin, kuiva ja melko tuuleton. Jälkien vanhetessa vähän tottisteltiin ja Taavi oli kovin pätevä. Seuraaminen onnistui pitkästä aikaa oikein kivasti ja paikkamakuussakin se malttoi pötkötellä. Jättävät toimi myös tällä kertaa molemmat, sekä istuminen että maahan meno. Taisi pari seisomistakin tehdä. Oikein kivaa yhdessä tekemistä!

Janalle lähetyksessä Tapsu huiteli pitkästi yli jäljen ja kun sen pyysin takaisin, pongasi se jäljen takaisin tullessaan. Lähetyspaikka oli polun suuntainen, joten se varmasti vähän edesauttoi vauhdikasta jäljen ylitystä. Jälki oli tänään ilmeisen kulmikas ja kiemurainen tai siltä se ainakin siellä liinan päässä tuntui. Mentiin monenmoista ryteikköä ja ensimmäistä kertaa jäljellä oli myös teräviä kulmia. Kulmat Taavi kyllä taisi oikoa, kun jäljeltä ei noussut kuin kolme keppiä ja välillä oli sellaista hyörimistä ettei mitään tolkkua. Hyvin Tapsu kuitenkin aina jäljen hukattuaan sen uudestaan löysi.

Mun pitäisi nyt vaan saada takaisin se oma luotto siihen koiran tekemiseen. Noihin terävien kulmien oikomiseen suunnittelin jonkinmoista nurmitreeniä siksak -kuviolla. Ehkä vielä nami tai keppi aina siellä kulman kärjessä. Miltäs tuommonen treeni kuulostaisi? Sekoittaakohan namit/kepit vain itse jäljestyksen vai saisivatko ne etsimään jäljen jatkumista tarkemmin? Enhä laitan kepin vain joka toiseen terävään kulmaan...


Lauantai vietettiin Riikka Railon esineruutukoulutuksessa. Mä en ymmärrä mitä on tapahtu, meidän surkea esineruutu on tässä kesän aikana selvästi parantunut ja viime viikonloppuna Tottakai-päivillä Tapsa esitti jo oikein mallikasta alkeisruutua. Nyt kuitenkin on kiinnostus esineiden hakemiseen hävinnyt kokonaan. Voiko olla, että maanantaina sattui jotain, joka vaikuttaa noin paljon.

Taavi siis esitti mitä surkeinta tekemisen meininkiä. Esineet vietiin kaistaleelle niin, että Taavi näki viennin. Yhden tossun se sieltä melkein toi, mutta pudotti kesken tuonnin. Ei se tuollaistakaan ole aikaisemmin tehnyt. Loppuaika meni sitten kuseskellessa ja seisoessa siellä ruudussa. Ei se tuollainen kusiainenkaan ole koskaan aikaisemmin ollut. Silloin tällöin lirauttelee, mutta nyt teki paritkymmenet pissit.

Tehtiin sitten niin, että Taspua hetsattiin lelulla kovasti ja leikittiin ja härnättiin. Sitten otin sitä pannasta kiinni ja hetsaus jatkui ja lelu viskattiin metsään ja Taavi perään. Näin se saatiin tuomaan leluja mulle. Ja kova leikki palkaksi.

Tehtiin kaksi kierrosta harjoituksia ja aika toivotontahan tuo oli. Kovalla leikillä lelu tulee takaisin, mutta kovin syvältä ei edes yritetty haetuttaa mitään. Jatko-ohjeeksi sain tehdä treenjä 4 - 5 kertaa viikossa. Tapsu valjaissa puuhun kiinni ja kova hetsaus ja sitten vien lelun kapealle tallotulle kaistaleelle. Palkaksi kova leikki ja uusi haku. Jos Tapsu ei oikein lähde, varastan lelun siltä ja härnään sillä niin, ettei Taavi saa sitä. Taas puuhun kiinni ja uusi yritys. Kerralla leluja voi haetuttaa jopa parikymmentä kertaa. Että näin...

Kameran tyrkkäsin kanssatreenaajalle:

Ekalla kertaa lähti vielä ihan hyvin.

Sitten se vauhti hyytyikin totaalisesti

Tämmönen löytyi, mutta ei tullut mulle asti =/

Tissikumilla kun hetsas tarpeeksi, onnistuttiin taas vähän.

Sunnuntaina vietettiin pehaporukalla kesäkauden päättäjäisiä etsintäharjoituksen merkeissä. Ensin tehtiin siis pintahakutreeni noi n. 100 x 200 m alueella. Lähdettiin Taavin kanssa partioimaan ensin alueen kapeaa reunaa edestakaisin. Jo toisella lenkillä Taavi pyrki selväsi alueen takaosaa kohti, ei kuitenkaan lähtenyt etenemään. Tein tässä vaiheessa muutoksen etsintäsuunnitelmaani ja lähdin kulkemaan elueen vasenta laitaa ajatuksena kulkea aluetta pitkittäissuunnassa. Taavi kuitenkin hilpaisi tässä vaiheessa sinne, minne oli jo hetkeä aikaisemmin pyrkinyt. Hetken päästä alkoi haukku. Maalimies löytyi erittäin tiheästä pikkukuusikosta hyvästä piilosta.

Kuvat Sari Nieminen:

äänenavaus

tästä se alkaa

Oli kyllä niin hyvä treeni, etenkin olin tyytyväinen omaan koiranlukutaitooni ja siihen, että älysin muuttaa etenemissuunnitelmaani.

Seuraavaksi oli vuorossa normitreenin tyyppinen harjoitus, jossa Taavin kanssa keskityttiin lähinnä peitetyn maalin ilmaisuun. Ensimmäinen ukko oli sadeviitan alla kasvot hupun sisällä (huppu nurinpäin). Ei ongelmia ilmaisussa. Toisena ukkona pressun alla makaava mm. Tämä oli sitten vähän kinkkisempi juttu. Taavi kyllä löysi ukon nopeasti, mutta sitten alkoi ruohon syönti. Odotin keskilinjalla hiljaa ja aikani odoteltua aloitti Taavi ilmaisun. Sille oli selvästi vaikeaa hahmottaa, mitä pitäisi tehdä.

Kolmantena sadeviittaukko, ei ongelmia. Sitten tuli pari tyhjää lähetystä, kun hukkasin vähän keskilinjan ja lähetin aavistuksen väärään suuntaan. Kolmas lähetys tänne suuntaan toi tuloksen, pressu-ukolle haukuttiin tällä kertaa hyvin. Jatkossa lisää piiloukkoja!

Päivän päätteeksi vielä ammuttiin Tapsalle kaksi laukausta 6 mm startilla mun leikkiessä sen kanssa. Molemmilla laukauksilla katsoi ampujan suuntaan, mutta jatkoi saman tien leikkiä. Paukkutotutus on selvästi mennyt perille ja edistys kevään totaalisesta paineistumisesta on suuri ja selkeä. Tästä on hyvä jatkaa ja nyt ainakin näyttää ton suhteen ihan hyvältä.

Syyspoika <3