Sadas bloggaus

Lauantaiaamu meni pelastushakuharjoituksissa. Oltiin metsässä ekaa kertaa sitten ikuisuuksien. Liekö se vaikuttanut vai muuten vaan pidempi tauko tästä hommasta, mutta Taavi eka pistolla lenkkeilytti itteään melkosesti. Kun höyryt oli laskettu pihalle, alkoi homma toimia. Kaikkiaan neljä ukkoa ja yksi aivan loistava tyhjä pisto. Kivat treenit pitkästä aikaa, mitä nyt toiselle ukolle mennessäni mulasin oikein kunnolla :P


Lauantaina Taavi sai yökylävieraan, kun Nuttu tuli kylään. Kyllä oli metsälenkillä taas vauhtia ja illalla väsyneitä koiria. Sunnuntaina käytiin tekemässä vähän esineruutua. Nuttu teki tosi kivasti. Taavin tekemiseenkin olen tosi tyytyväinen, se kuitenkin malttoi keskittyä itse aiheeseen, vaikka Nuttu oli siinä vieressä odottamassa omaa vuoroaa. Hidashan se on kuin mikä, mutta tänäänkin se selvästi käytti nenäänsä siinä hommassa ja kaksi esinettä tuli mulle ;).


Maanantaina oli hallille sovittu pienet tokotreffit. Meidän lisäksi bortsu ja mustaterrieri (Taavin mielestä tosi hurja ilmestys). Pakkamakuuta tehtiin pariin kertaan useammalla toistolla. Kerran Tapsu nousi, mutta jäi paikalleen seisomaan ja käskystä painu takas maahan. Seuraaminen oli ihan hyvää tänään ja jättävissä seisominen meni hienosti, mutta meidän bravuuri, maahan meno, ei sitten meinannut onnistua millään. Tapsu jäi melkein joka kerta seisomaan ja sitten piti helpottaa kovasti. Tais iso musta vähän jänskättää. Hyppyä pari kertaa, melkein jo onnistuu se paikallaan seisominen siellä esteen takana... Luoksepäästävyyttäkin harjoiteltiin ja tosi hyvin Taavi malttoi istua ja antoi vieraan vähän silittää. Hyvin teki pyrriäinen töitä, vaikka mustaterrieri selvästi vähän jännitti ja olihan hallissa vaunuissa vauvakin, joka piti omaa mekastustaan. Näitä kun sais lisää!

Torstaina käytiin kentän viimein melkein sulettua kaverin kanssa vähän tottistelemassa. Meillä oli hyvä draivi, voi kun tuon ilon ja innon saisi pidettyä! Häiriköijinä parsoni, labbis sekä lapsi. Tehtiin muutama todella hyvä seuraamisohitus ja paikkamakuussakin Taavi pysyi hievahtamatta, vaikka lapsi huuteli vapaa -käskyä =). Kivat treenit!

Kuva Tiina Suuronen

Perjantaina kävin ennen pk-puolen treenejä vähän tottistelemassa paloaseman pihalla ja treenattiin samalla ritilärappusia. Rappuset menee jo tosi hyvin! Ja se tottiskin meni ihan hyvin, kaikenlaisesta pikkuhäiriöstä piittaamatta. Edelleen kuitenkin se liikkestä maahanmeno on vähän hakusessa.... se oli kuitenkin joku aika sitten meidän vahvimpia liikkeitä ja nyt Taavi jää tosi helposti seisomaan...

Hakuporukalla tehtiin ilmaisutreeniä kentällä; Taaville neljä ukkoa sillä ajatuksella, että kusikeikasta ukko tulee pois ja uusi yritys. Kaksi ekaahan menikin sitten ihan kuseskeluksi, mutta toisen ukon noustessa ja lähtiessä pois, oli Taavi ihan ymmällään ja yritti ruinata palkkaa. Kolmas ukko meni sitten tosi heinosti haukun alkaessa heti maalimiehen luona. Neljäs oli myös onnistunut, mutta viides meni taas kuseskeluksi. Kuudes ja seitsemäs yritys onnistuivat taas hyvin.

Olin viikolla kuuntelemassa hakuluentoa, jonka piti pk-hakutuomari Antti Konttinen. Hänen mielestään tuo koiven nostaminen maalimiehellä ennen ilmaisun aloitusta kertoo joko dominanssista tai väistämisestä. Taavin kohdalla luulen olevan kyse väistämisestä. En tiedä pääseekö siitä koskaan kokonaan eroon, mutta yritetään nyt ainakin. Onhan se kuitenkin niin, että vieraan ihmisen haukkuminen ei ole ihan helppo juttu kaikille koirille ja vaikka Taavi on avoin pyrri, niin se on kuitenkin pidättyväinen koira.


Lauantaina pelastushakutreeneissä meille oli tarjolla oikeaa etsintään simuloiva harjoitus. Alue tietysti hirveän paljon tositilannetta pienempi, mutta ajatus oikeasta etsinnästä siinä tuli kuitenkin. Eli iso alue jaettiin kahtia ja kaksi koirakkoa lähti yhtä aikaa haravoimaan omaa puoliskoaan. Meille tuli alue, jonne tuuli kävi yläpuolelta eli ei se optimaalisin tilanne, mutta olipahan haastetta. Yritin parhaani mukaan haravoida aluetta laidasta laitaan ja Taavi teki töitä pintahakutekniikalla eli ei mitään varsinaisia lähetyksiä mihinkään suuntaan.

Olimme jo kulkeneet jonkin aikaa, kun Taavi haukahti kerran. Haukku ei kuitenkaan ollut sen ilmaisuhaukun kuuloinen ja jäin hetkeksi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Taavi ei kuitenkaan jatkanut, joten minä jatkoin matkaa. Kun tulimme seuraavan kerran lähelle tuota paikkaa, nyt tuulen alapuolelta, löysi Taavi ukon ja ilmaisi sen todella hienosti. (Ukko oli sadeviitta päällä tiheän kuusen juurella todella hyvin piilossa.) Kaikkiaan Taavi ehti tehdä töitä 12 min ennen löytöä.

Kuva Sari Nieminen

Omia huomioita treenistä:

• itselleni liikkuminen oli melko haastavaa; kuinka kovaa kävellä ja kuinka tiheään tehdä haravointia. Taavin irtoaminen kun ei kuitenkaan ole mikään ongelma, se ei todellakaan pyöri jaloissa...
• Koiraan pitäisi luottaa enemmän. Vaikka nyt annoin Taavi tehdä hyvin itsenäisesti töitä, oli silti välillä tunne, että jokohan me ollaan sen ukon ohi kävelty...
• Taavi teki töitä todella hienosti. Vaikka periaatteessa vain käveltiin metsässä hakuvermeet päällä. Se kuitenkin tiesi, että nyt ollaan töissä! Normi lenkillä se käy välillä kerjäämässä namia ja nytkin jouduin pari kertaa kutsumaan sitä luokse, kun se ylitti hakualueen rajana olleen tien. Näissä tilanteissa normaalilla metsälenkillä se olisi tullut luokse istumaan ja pyytämään namia, nyt ei namit olis voineet vähempää kiinnostaa. 
• Tuulen yläpuolelta työskentely toi harjoitukseen oman vaikeutensa, mutta hienosti Taavi kuitenkin haki ensimmäisen havainnon jälkeen itsensä tuulen alapuolelle ja varmisti näin löydön.