Taavilla oli kuusi ukkoa, kaikki ukot näyttäytyivät Taaville heilumalla ja sitten putosivat enemmän tai vähemmän piiloon alas paikalleen. Parin ekan ukon syvyys oli jotain parinkymmenen metrin luokkaa, loput 40 - 50 metrin syvyydessä.
Taavi lähti ukoille tosi innoissaan ja vauhdilla. Muille ukoille Tapetsu juoksi aivan suoraan, mutta viimeisellä se lähti tosi vinoon taaksepäin, mutta meni takarajalle asti, teki siellä vähän aikaa töitä ja löysi ukon.
Pienenä ongelmana oli se, että ukolla namit syötyään Tapsa olis ollu jo hirveällä innolla menossa ettimään seuraavaa. Sitten kun sen sai kiinni, niin se kisko ittensä hengiltä keskilinjalle ja kauhee into seuraavalle. No intohan on vain ja ainoastaan hyvä asia tässä vaiheessa, hallintaa harjoitellaan sitten, kun ukkojen löytyminen on hanskassa. Mitään epäröintiä ja taakse vilkuilua ei ollut ollenkaan.
Kotona pitäisi nyt sitten harjoitella esineruutua, noutoa ja haukkua...
Koko ajan olen yrittänyt päästä pelastushakuporukkaan mukaan, kun jostain nyt olen saanut päähäni, että haluan Tapsasta hälykoiran ja se on se mitä haluan tehdä. Pitkin syksyä ja nyt alkukeväästä olen laitellut viestejä ja kysellyt paikkaa pelastusporukasta ja sellaista ei vain mistään ole tuntunut löytyvän, ryhmät ovat jo täysiä. Sitten tammikuussa sain viestin, että mulle ja Taaville on paikka hakuryhmässä, jee, mä olin niin innoissani! Viime viikolla mulle sitten selvisi, että tämäkin on pk- eikä pelastushakuporukka, vaikka olin toisin luullut. No, ei siinä mitään, ajattelin, että parempi olla kahessa porukassa mukana, niin pääsee vuorotyöläinenkin todennäköisesti edes kerran viikossa harkkoihin... Ja nyt sitten olikohan eilen vai toissapäivänä, kun seuran sivuille tuli ilmoitus uudesta ryhmästä aloitteleville pelastushakukoiriksi haluaville. Ja mähän niin haluan ja sinnekin sitten vaan mukaan ja nyt on jotenkin höhlä olo, että missäs porukassa mä nyt sitten oikeasti rupean treenaamaan kun ei varmaan ole mitään järkeä olla kolmessa porukassa mukana, vaikka olenkin tällainen osa-aikaosallistuja... No, tässä uudemmassa pk-porukassa vetäjä on menossa jalkaleikkaukseen, niin voi olla, että keltanokkana jättäydyn siitä pois ja treenaan kokeneiden ohjaajien kanssa... Ja jos tolle porukalle sopii, niin mielelläni käyn heidänkin kanssa harkoissa aina, kun niihin pääsen. Aika näyttää kuinka tänkin homman kanssa käy, on tää haku-uran alku tuntunut niin kivikkoiselta, etten uskalla vielä oikein uskoa, että oltais ihan oikeasti päästy peharyhmään...
Kaikesta huolimatta sunnuntaiaamu vierähti vanhan kaatopaikan maisemointikukkulalla tämän toisen pk-porukan kanssa. Ja kivaahan meillä oli; Taaville taas kuusi ukkoa vähän samalla tyylillä kuin eilen, osa lautarakennelmien takana piilossa. Eka ukko oli peräänajo, neljä seuraavaa samanlaisia kuin eilen ja viimeinen valmis. Viimeinen lähetys piti ottaa uusiksi, kun Taavi jäi ekan lähetyksen jälkeen ihan siihen eteen haistelemaan jotain. Koira takasin ja toinen lähetys, nyt lähti paremmin, mutta vähän vinoon eteenpäin ja teki sitä kautta melkoisen kaarroksen ukolle. Tänään oli paremmat palkat = hitaammin syötävät, joten Taavi rauhoittui ukon luona ihan toisella tavalla kuin eilen ja keskilinjalle paluukin oli paljon rauhallisempi.
Kuvat Tiina Suuronen
Intoa sillä on kyllä tähän hommaan kovasti, ekoille ukoille oikein piippas perään kun näki ne.
Hakuharkoista kurvasin vielä suoraan näyttelytreeneihin. Taavi juoksee yksinään ja parijuoksuna ihan hyvin, mutta kun porukkaa on kehässä paljon, ei siitä tule mitään. Taavi riekkuu ja rähjää joka suuntaa, enkä saa siihen mitään kontaktia. Mun mielestä se on pelkoa isoja koiria kohtaan, mutta en tiedä onko mun tulkinta oikea ja mitä sille nyt sitten pitäisi tehdä, että meistä tulis kehäkelpoisia. Johan meidät tällä käytöksellä liputetaan sieltä ulos, ennen kuin päästään edes aloittamaan... Positiivista oli kuitenkin se, että Taavi seisoo tosi nätisti ja antoi tänään katsoa hampaat hyvin useampaan kertaan, pallien kopelointi ja muu hipelöinti ei ole ikinä ollut mikään ongelma ja tänäänkin se meni oikein mallikkaasti.
Kai se on vaan käytettävä tilaisuudet hyväksi ja käytävä kaikki mätsärit, joihin pääsen. Siedätyshoitoa toisia koiria kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti