Treenilöisii

Viime viikon keskiviikon tokossa meillä oli häiriötreenit. Kolme koiraa treenas kimpassa, me keskityttiin perusasentoihin, seuruun lähtöihin ja tunnarikapulan palautuksiin. Sinni meni joka kerta lankaan vieruskaverin istu-käskyyn maassa ollessaan. Perusasennot ja lähdöt häirittyinä ihan superhienoja! Kapulan palautustakin saatiin ehkä himpan hiottua parempaan suuntaan.

Torstaina kävin jeesimässä kamua rallyjutuissa ja samalla tehtiin Sinnin kanssa sivuaskelharjoituksia, oikean puolen seuruuta ja kaikenlaisia mun kiertämisiä. Meni aika kivasti, mut Sinni ei malttanut olla aina silloin tällöin karkaamatta rakastamaan treenikamua. 

Perjantaina Muru kävi tallomassa Sinnille kaksi lyhytty jälkeä kumpikin yhdellä kepillä nostotreeniksi. Nostot on meidän heikko lenkki jäljillä ja niitä pitäis treenata paljon. Eka nosto näistä meni kohtuullisesti ja keppikin nousi. Mut toisesta nostosta ei tullu mitään. Ikään kuin Sinni ois oikein varonut nostamasta sitä. Jälkikäteen mietin, että jättikö Sinni toisen jäljen nostamatta, kun oli hetki sitten vähän kuin otettu pois saman hajuiselta jäljeltä? Se on niin herkkis tollasista asioista, mitkä saattaa kokea epäonnistumisiksi. Mietintämyssy päähän ja seuraava jälkitreeni suunnitteluun, kunhan metsät sulais sillai, että sais pidempiä kuin 100 m jälkiä.

Lauantaina kävin rallyn ratatreeneissä meille vieraammassa hallissa, jossa oli aksapuolelta kunnon häiriötä tarjolla. Tehtiin rata kahteen kertaan. Eka kerta meni yllättävän hyvin, mut paljon on uusissa kylteissä vielä mulle itelleni vaikeita juttuja. Video tokalta kiekalta, mikä ei sit enää menny niin hyvin 😅

Video Jaana Siltanen

Sunnuntain hallivuorolla aiheena ruutu ja kierto, on niissä tekemistä. Kaukot ei etene, mut luoksetulon pysäytys toimii ja seuruu on melko kivan oloista. Mukana häirikkökoirakin.

Sinni kävi fyssarilla, mitää isompaa sanomista ei löytynyt.

Keskiviikkona iltapäivällä noin 500 metein jälki kuudella kepillä, ikää puolisentoista tuntia. Keli kolea ja kostea.

Sinni lähti jäljelle hyvin, merkkasi sen ihan tosi nipeasti ja huomaamattomasti ja jatkoi sitten jäljen yli. Uudella kehotuksella palasi ja nosti jäljen. Sitten mentiin enemmän tai väjemmän varmasti koko jälki ja kepitkin nousi, vika keppi tosin tarvi pienen paluun taaksepäin, kun siitä mentiin iloisesti ohi... paaaaljon hyvää tällä jäljellä, mut ihan hirveesti vielä kehitettävää. Aikaa meni vartin verran.

Keskiviikon tokossa olin ihan tööt, kun pari yötä tullut valvottua jäätävän hävittäjärallin takia. Voi kun tuo sota nyt loppuisi pian, mut tuntuu että vyöryy vaan lähemmäs ja lähemmäs...

Jaksettiin kuitenkin tehdä seuruujuttuja. Lähdöt oli hyviä, mutta peruuttaminen vaatii kovasti harjoitusta. Tosin omat tavoitteet ja kriteerit sen osalta ei ole ihan niin justiinsa. Innokas treenaaja tuo Sinni ja sen kanssa on kyllä kiva touhuta.

Taavin vointi on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Voisin melkein väittää, että ollaan toivuttu munuaisvauriosta. Öisin tarvii käydä ulkona enää harvoin, mutta aamupissalle pitää päästä tosi aikaisin. Silloin tällöin on huonoja öitä, jolloin Taavi nousee yskäisemään ja mietin, että nytkö neste on vallannut keuhkot. Mutta päivisin Taavi on ihan normaali oma itsensä ja lepohengitystiheys on edelleen reilusti alle 30. Fyysisesti en sitä silti uskalla enää juoksulenkeillä rasittaa, mutta rajoitetusti saa käydä uimassa ja pidemmätkään kävelylenkit ei ole sen oloon vielä vaikuttaneet mitenkään. Ruokahalu on täysin palannut ja paino noussut niin, että nyt pitää jo vähän rajoittaa ruokamääriä. Ehkä se vielä kesän näkee ❤️