Taavi vietti kesälomareissua ensin muutaman päivän Murun kanssa Ruotsissa kalastellen. Kyllä mua vähän hirvitti, miten ne pärjää kahestaan vaunureissulla, mutta hyvinhän niillä oli mennyt!
Itse lensin perässä Ivaloon ja sieltä jatkettiin matkaa yhdessä kohti Norjaa. Olisi ehdottomasti pitänyt saada videolle se, kun Taavi näki mut kentällä! Jälleennäkeminen oli sen verran rakastava ja voimallinen, että loppupelissä makasin selälläni kentän parkkipaikalla ja raitapaita pöyri ja hyöri ja lipoi ja hyppi ja pomppi niin, ettei mitään rajaa.
Taavi otti vaunun hyvin kodikseen ja pysyi sen lähettyvillä parkissa ollessamme.
Taavi oli mukana kätköilemässä.
Lampaita oli vähän siellä sun täällä, ei kuitenkaan paimennettu niitä.
Riippusillallekin Taavi joutui.
Oliko tää tarjoilu mulle?
Tonne toiselle puolelle on selkeesti päästävä.
Kilometrejä Taaville kertyi puolentoista viikon aikana reilu 4000.
Ötökät ei haitannu vaunuvahtia.
Poroja oli kanssa matkan varrella. Ensin ne vähän haukututti Taavia, mutta pian se niihin tottui.
Näiden alle meinattiin jäädä!
Oma häkki autossa on kiva paikka ja Taavi matkustaa mielellään.
Myös vaunun sängyssä oli kiva kölliä.
Poro- ja lammasesteiden yli piti pieni pyrriäinenkin kantaa.
Taavi joutui poseeraamaan siellä sun täällä.
Saanallekin kiivettiin ja rappusia ainakin riitti!
Saanan rinteissä Taavilla oli vauhtia ylämäessä,
alamäessä
ja rappusissa!
Saana huiputettu!
Alastulomatkalla pidettiin evästauko.
Poseerausta matkalla Tromssaan.
Matkustaminen vaijerihissillä korkeuksiin sujui mallikkaasti.
Huippu saavutettu! Taustalla Tromssa.
Tromssassa asustaa Easy -pyrri (Tottakai Aina Oon Hottis) ja pääsimmekin vierailemaan heidän hakuryhmänsä treeneissä. Tapsulle neljä valmista ukkoa ja kaikin puolin onnistunut treeni. Kiitos Elisabeth! Vaivaiskoivikkorinteessä liikkuminen vain tuotti hieman hankaluuksia ihmisosapuolelle...
Hyvin osasi Taavi haukkua norjaksikin!
Tuolla se Tapsu on maalimiehellä, mitenhän sinne ite pääsis...
Mukana treeneissä oli myös corgi
ja porokoira seka monta muuta.
Easy harjoittelee rullan tuontia.
Tapsu pääsi leikkimään Easyn kanssa parina päivänä:
Hävittäjiä lenteli Norjan taivaalla useampana päivänä.
Työt ovat vähän haitanneet harjoituksia ja niinpä pehaharkatkin jäivät taas tältäkin viikolta väliin. Tein sitten iltalenkillä pari eskaruutuharjoitusta, jottei heittäydytä ihan tekemättömiksi. Ensimmäisen tein aika alkulenkistä, talloin kaistaleen ja sinne kolme esinettä. Näytin esineet Taaville ennen niiden vientiä. Lähetin Taaviksen alueelle kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla se toi mulle esineen, hitaasti, mutta toi kuitenkin. Vauhti on kyllä niin kadoksissa tuosta hommasta ettei mitään rajaa, mutta positiivisena puolena Tapsu ettii ne esineet, tekee oikeesti töitä ja tuo ne innolla mulle.
Toisen harjoituksen tein vähän myöhemmin, nyt vanhalle traktoriuralle vain edestakainen kävely ja sinne eri etäisyyksille kolme esinettä. Ensimmäiselle Taavi lähti hyvin ja eka esine tuli nopsaan mun luo. Toinen ja vielä kolmaskin esineen haku olivat hyviä. Vauhtia oli huomattavasti enemmän kuin kaistaleharjoituksissa olen tottunut näkemään. Jos tällaisilla polkutyyppisillä harjoitteilla sais sitä vauhtiakin lisää.
Tokoa on vähän treenattu kotipihalla, kun kauemmaksi ei olla ehditty. Kokeilin hankkimaani tokohäirikkö -levyä ja meille se toimi, ainakin näin ekalla kerralla. Levyltä tulee erilaisia häiriöääniä puheesta ja käskyistä haukuntaan ja puhelimen sointiin. Aluksi Tapsu kuunteli ääniä tarkastikin, mutta sain sen vaadittua keskittymään tekemiseen ja se oikein pinnisteli välillä, ettei kääntäisi päätään äänien suuntaan =).
Kaikkia aloliikkeitä on tehty ja niiden lisäksi merkin kiertoa ja ruutua. Hypyssä joudun antamaan useamman käskyn, Taavi on nyt jumittanut siinä istuma-asennossa niin vakaasti, ettei sieltä meinaa lähteä ollenkaan liikkeelle. Hypystä sivulle tuloa hiotaan edelleen ja ehkä vähän mietitäänkin, koska kerran luoksetulossa Taavi tuli suoraan sivulle. Merkin kierrossa Taavi jää jostain kumman syystä merkille jököttämään. Mistä kummasta se on sellaista saanut päähänsä? Myös merkille menosuuntaan saisi tulla lisää vauhtia.
Ruutu on edelleen alkeissa, namille mennään. Kapulan pitoa on tehty sekä puisella että metallisella kapulalla, molemmat menee ihan hyvin, metallisessa vähän vielä puista hennompi ote. Ja sitten on se seuraaminen. Perusasennossa on vähän petrattu kontaktia, mutta liikkelle ei vielä päästä. Tai jos liikutaan, niin ensimmäisillä askeleille katse putoaa ja sitten vähän matkan päästä taas palautuu. Kaukojakin pitäisi jaksaa hinkata vielä rutkasti, vaikka 95 % alokaukoista menee superisti. Ja me on opittu vähän leikkimäänkin ja pystyn ajoittain joistain liikkeistä palkkaamaan lelulla. Leluksi tosin kelpaa vain lypsykoneen tissikumi...
Pk-hakutreenien Taavin harjoitus: vasen etukulma muistikuvana, oikea valmis, tyhjä oikealle, vasemmalle läpsy ja viimeinen valmiina vasemmassa takakulmassa. Keli +18 C ja kevyt vesisade, ehkä pieni tuulenvire.
Ekalle lähti hyvin, mutta oli maalimiehellä häärinyt hetken omiaan ja kusaissutkin ennen haukun aloitusta. Haukkukin oli vähän huono. Toinen lähetys alkoi hyvin, mutta matkalla Tapsu jäi nuuskimaan edellisen koiran(narttu) pissapaikkaa. Löysi se kuitenkin maaliin asti ja nyt haukku oli hyvä. Tyhjälle Taavi lähti hyvin ja teki tosi laajan piston tullen takaisin melko kaukaa edestäpäin rataa. Olin tyytyväinen, se ei kääntynyt heti lähetyksen jälkeen mihinkään ja oli kovin innokas. Ei tuo mikään mallillaatikkopisto ollut, mutta Tapsu ainakin työskenteli eteenpäin ja kävi tarpeeksi syvällä.
Tyhjän jälkeiselle läpsylle loistava suora pisto ja tosi hyvä ilmaisu. Ja viimeinenkin ukko oli oppikirjasuoritus. Kaikilla ukoilla otin Tahvon hallintaan ja se oli kyllä kuuliainen. Malttoi myös lähetyksissä odottaa käskyä läpsyukkoa lukuun ottamatta, jolla pidin pannasta kiinni. Kahen ekan lähetyksen jälkeen oli vähän olo, että tuleeko tästä mitään, mutta onneksi loppu meni hienosti ja tuo tyhjä onnistui.
Torstaina käytiin pönöttämässä mätsärissä ja hyvin Taavi pönöttikin, vaikkei me mitenkään sijoituttukaan. Saatiin seisominen onnistumaan mun mielestä hyvin, harajalka oli vähän vähemmän harajalka. Ja juoksutukset meni myös hyvin, ei maan haistelua oikeastaan ollenkaan.
Rähjäämättäkin jaksettiin olla siihen asti, kunnes rupes väsy painamaan ja kun mä juttelin tuttujen kanssa, niin en koko aikaa keskittynyt Taavin olemuksen seuraamiseen ja siihen ajoissa puuttumiseen.
Lauantaina suuntasin Kotkan Ruusu näyttelyyn. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, suorastaan kuuma. Onneksi kehät olivat aivan meren rannassa ja tuuli pääsi vähän vilvoittamaan oloa.
Olimme taas hyvissä ajoin paikalla ja onneksemme saimme ison puun alta varjopaikan odotella. Odotellessani kiinnitin hiomiota venäläisten tapaan pitää koiriaan vapaana! Ei ollut ihan yksi tai kaksi itänaapurin edustaa kun kulki alueella koiransa vapaana.
Tuomarina oli Marianne Holm ja kehässä peräti kaksi pyrriä, molemmat avoimen luokat uroksia. Taavin mielestä toinen oli karmee ja sille piti vähän haukkua ja yhteisjuoksu olisi voinut mennä paremminkin pienemmällä volyymilla ja vähemmillä laukkaamisilla. Pönötysosuudet ja yksin juoksemiset menikin sitten lähes loistavasti.
Arvostelu:
Erinomainen tyyppi. Neliö. Erinomainen pää. Leveä kallo. Hyvä ilme. Hyvä kaula. Tilava runko. Erinomaiset raajat. Hyvä takaosa. Oikeat, avoimet kulmaukset. Liikkuu rodulle tyypillisesti. Oikea karva.
Tuloksena ROP, SERT ja CACIB sekä se tavoitteena ollut FI MVA! Pikkumuruhöpöliini on nyt Suomen muotovalia erittäin hienolla kehäesiintymisellä!
Ruusukkeita ja pokaaleja on niin paljon, ettei kaikki edes mahdu kuvaan =)
Ryhmäkehää jouduimme jokusen tunnin odottamaan ja näyttelyalueen ollessa tuskaisen kuuma, piipahdin kasvattava-Seijan luona. Taavi pääsi pihalle tyttöjen kanssa rentoutumaan ja mä pääsin pois hulinasta. Kiitos Seija varikkokäynnistä!
Ryhmäkehän esiarvostelussa pyrrinpoika käyttäytyi erittäin mallikkaasti, harmi kun tuomaria ei loppupään pikkupaimenet kiinnostaneet sen vertaa, että olis edes esittänyt kiinnostusta kopeloimalla ne läpi. Eipä me mitään menestystä tuosta kehästä kyllä odotettukaan. Kiva oli kuitenkin juosta isoon kehään muiden kanssa ja Taavi esiintyi hienosti!
Lähes suoraan kehästä lähdimmekin viettämään loppua pidennetystä viikonlopusta Nuttulandiaan, Tapsan taivaaseen. Taavi ja Nuttu tykkäävät toisistaan niin kovin paljon ja lenkeillä ja pihassa riittää vauhtia! Sisällä kaksikko osaa ottaa rauhallisesti. Kyllä oli kiva viikonloppu, kiitos isäntäväelle!
Tänään pikatottisteltiin paikkamakuun, seuruun ja kaukojen merkeissä. Paikkisessa kaverina belgiuros, Tahvo vapaana ja minä 10 m päässä. Hyvin meni, Taavi on jotenkin rentoutuneemman oloinen nykyisin noissa paikkiksissa, jos kaverina ei ole tuijottelijaa. Kyllä se katteli taas kaikkien äänien suuntaan, mutta hyvin pysyi paikallaan.
Seuraamisessa keskityttiin kontaktiin ja lähtöihin. Aluksi oli vähän hankalaa, mutta kun yritettiin tehdä treenistä mielenkiintoisempaa yllättävillä liikesuunnilla ja erilaisilla kiemuroilla, saatiin aikaiseksi ehkä tän kesän parasta seuruuta älyttömän hyvällä kontaktilla. Henkilön kiertojakin tehtiin ja niin se vain Tahvo tapitti tiukasti mua! Usko seuraamisen onnistumiseen saattaa palautua, jos saadaan lisää tällaisia treenejä.
Kaukoja kun on viimeaikoina jonkin verran hinkattu, on Tapsu ne oppinutkin tosi hyvin, siis maahan-istu-maahan vaihdot. Se on oppinut ne jopa niin hyvin, ettei tarvi niihin käskyjä vaan vaihtaa asennot ihan omatoimisesti... Nyt sitten tehtiin vain maahan-istu vaihtoa ja istumisesta palkka ennen Taavin ennakointia ja pikkuhiljaa pidennettiin istumisaikaa ja se onnistuikin muutaman kerran ilman Taavin maahan menoa.
Kaiken muun touhun lisäksi Tapsu on uinut kovasti ja tykkää siitä hirveästi! Lisäksi on useampi viritelmä talven tokotreenejä silmällä pitäen, toivottavasti edes jokin niistä onnistuisi ja saisimme säännöllistä ohjattua treeniä.
Tämän viikon piti olla eka työviikko loman jälkeen ja olihan se, mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta ja mulle iski sairasloman tuuraus vuorossa. Kivaa, mähän vihaan päivätöitä, kun en saa nukutuksi, joten oli niin kiva mennä pitkästä aikaan vuoroon. Siitä tosin seurasi lähes koko viikon treenisuunnitelmien muutos. Jotain keksittiin kyllä paikkaamaan suunnitelmia.
Tiistaina vähän tokoiltiin valvovan silmän alla, häiriötä tarjosi mulle vieras koira. Paikkamakuuta vierekkäin, laitoin liinan varuiksi vaikka olin kyllä aika varma Taavin pysymisestä. Kokeenomainen suoritus käskytyksellä. Oikein hienosti meni.
Seuraavaksi tehtiin perusasennossa kontaktiharjoituksia. Meidän ongelmahan on ollut kontaktin tippuminen ja mahdollisen välipalkan jälkeen totaalinen kontaktin puuttuminen. Nami merkitsee Taaville siis jonkinlaista vapautusta, vaikkei se liikkuisi paikaltaan mihinkään. Tähän ongelmaan pureuduttiin nyt seuraavanlaisella harjoituksella: seuraa -käskyllä katsekontakti ja sen tippumisesta huomautus napakalla "heillä" tai rykäisyllä. Hyvästä kontaktista nami ja heti sen perään vaadittiin rykäisyllä uusi kontakti. Välillä vapautus, pieni paikan vaihto ja sama uudestaan. Tämä metodi saattaa jopa toimia!!
Luoksetuloja tehtiin pari, tarkoituksena hakea vain vauhtia. Ensin appari piti kiinni ja käskyn saatuaan Taavi tuli sellaisella laukka - loikka - laukka vauhdilla, että oksat pois! Toinen tehtiin niin, että jätin Taavin istumaan ja kävelin kauas. Kutsun jälkeen heiluttelin namipurkkia ja Taavin ollessa lähempänä heitin namipurkin ohitseni taakse. Tällä pitäisi saada yksin treenatessa vauhtia koiraan, joka ei ole niin kiinnostunut leluista. Ja tällä kertaa vauhtia ainakin oli.
Lopuksi vielä muutama hyppy. Olen nyt sillä mielellä, että opetan Tapsun tulemaan hypystä suoraan sivulle. Tiedä sitten milloin muutan mieleni tuon suhteen takaisin siihen eteen tulemiseen. Paikkamakuu tehtiin vielä ihan viimeiseksi ja toisen koiran palloleikit kyllä kiinnostivat, mutta ei sieltä maasta hievahdettu mihinkään.
Torstaiksi olin suunnitellut meidän osallistuvan mätsäreihin, mutta sen verran olen ottanut opikseni, etten hirveässä yövuorokrapulassa mene tuollaisiin paikkoihin. Ollaan vähän saatu meidän rähjäongelmaa hallintaan ja jos nyt olisin väsyneenä ja pinna kireällä mennyt tuollaisen koiralauman sekaan, niin siitä ei olisi hyvä heilunut ja mahdollisesti vähäiset aikaansaannoksemme toisten kanssa olemisessa olisivat valuneet hukkaan.
Ihan en kuitenkaan heittäytynyt tekemättömäksi, vaan iltasella kävin tallomassa pienen jäljen pellolle. Se sai vanheta kolme tuntia. Taavi jäljesti sen kohtuullisen hyvin, kulmat ja terävä kulmakin meni aika kivasti, vain pienellä tarkistelulla. Heinä oli pellolla päässyt jo aika pitkäksi, tiedä sitten onko silla tuohon hommaan mitään vaikutusta, mutta jotenkin tuntuu, että lyhyemmällä heinällä tuo homma olis kivempaa.
Perjantain vapaapäivän käytin hyväkseni tokohommissa ja sain taas valvovan silmän treeniseuraksi. Aloitettiin paikkamakuulla ja alku menikin hyvin, belgiuros ei kiinnostanut Taavia laisinkaan. Kentällä ennen meitä juoksetetun juoksuisen nartun hajut sen sijaan kiinnosti ja paljon kiinnostikin. Ensin Taavi vähän valui paikaltaan hajun perässä, huomautuksella ei mitään vaikutusta ja sitten se jo kohta olikin pusikossa kuseksimassa ja meinas pentele luikkia vielä karkuun, kun menin hakemaan sitä takaisin. Makuuseen palautuksen jälkeen yritti vielä vähän nuuhkia, mutta nyt huomautus auttoi. Voi perkele noita hormooneita!! Taavi on niin niiden pauloissa, ettei mitään rajaa, harkitsin jo kutaleelta pallien poistoakin.
Perusasentoharjoitusta tehtiin samalla lailla kuin alkuviikostakin ja se meni kohtuullisesti vaikka kyllähän tuo reagoi ihan kaikkiin juttuihin ympärillään. Koivunlehti kun vähän värähtää sadan metrin päässä, niin sitä täytyy vilkaista ja jos joku ajaa pyörällä kentän ohi, niin se on erityisen tarkkaavaisuuden vaativa kohde. Saati jos kentän laidalla tehdään tietöitä ja linnutkin ovat kai jo muuttamassa etelään. No, kovasti vain lisää harjoitusta niin saatetaan oppia tää homma ennen eläkeikää, huoh!
Liikkeestä maahanmenoa tehtiin, jos saatais toi seuraaminen kohdilleen, niin se olis ihan täyden kympin liike. Kaukoissa tehtiin tekniikkaa seisomisessa. Taavi nuohoaa mun liikettä ohjaavaa namikättä tosi paljon. En ollut tätä edes oikein huomannut aikaisemmin, kun olen ollut niin keskittynyt vain seuraaman sen jalkojen paikallaan pysymistä. Olemme myös opetelleet namin jättöä ja siinä Taavi ottaa etäisyyttä namiin, kun ei sitä saa. No tämä sitten aiheuttisen, että kun yritin Tapsun saada lopettamaan käden nuohoamisen, pomppasi se aina vähän taaksepäin. Ei siis auta yhtään kaukojen opetuksessa. Täytyy siis ilmeisesti vaan sietää tuota käden nuohoamista ja toivoa, että kun liike vähän iskostuu Taaville, niin se vähenisi.
Lauantaina oli tokokurssin päätöskerta. Aloitettiin paikkiksella ja olin siinä kyllä Tapsuun tosi tyytyväinen, vaikken arvannutkaan mennä hihnanmittaa kauemmaksi. Kurssin bortsu-uros tuijotti Taavia kaula pitkällään ja colliella oli parhaat tärppipäivät päällä (se ei osallistunut, vaan teki omat harjoituksensa sitten viimeisenä, mutta olisittepa nähneet ja kuulleet Taavin autoilla. Ei nimittäin jäänyt epäselväksi oliko se haistanut nartun vai ei =P ).
Luoksetulossa nuo hajut sitten näkyivätkin, ei nimittäin ole koskaan Tapsu tullut noin hitaasti mun luokse, nuuhki vaan ruohoa matkalla ja jouduin antamaan toisen käskyn. Hyvä ettei nostanut koipeakin kesken matkan...
Seuraamista tehtiin ryhmässä ohjatusti ja se meni aika hyvin, mitä nyt taas vähän laamailin. Pitäis saada joku sähköpanta itelle, joka aina huomauttais hitailusta. Miks mä en voi oppia kävelemään!!
Kurssin lopuksi meille kerrottiin, että seura on hankkimassa treenihallia ja kisaavien/tavoitteellisten tokoryhmä on perusteilla. Jes, vihdoinkin tähän tuppukylään saadaan paikka, jossa voisi talvella treenata! Ja toivottavasti pääsisin tuohon ryhmään treenaamaan!!
Sunnuntaina pelastushakuryhmälle oli järjestetty tosi etsintää vastaava harjoituspäivä. Oli tosi kivaa! Meidän etsintäalueelle oli kadonnut mies ja alle kouluikäinen poika. Alueen koko oli noin 100 m x 300 m. Kartturi piti huolen, että pysyimme aluella ja mun tarvitsi hoitaa vain koirahommat. Etsinnät suoritetaan pintahakuna ja lähdimme risteilemään alueelle. Ehdimme kulkea alueen kaksi kertaa poikki, kun Taavi hävis. Jatkoimme kartturin kanssa matkaa ja hetken päästä alkoi kuulua haukkua. Tapsu oli löytänyt kadonneet vajaan sadan metrin päästä ja siellä se paukutti kallioseinämän vieressä ja hyvin paukuttikin, kesti nimittäin jonkun tovin, kun juoksin paikalle. Taavi oli niin nopea, että olin ekaksi jopa vähän pettynyt, kun ei keritty ettiä, mut eihän sille minkään voi jos toinen on vaan niin hyvä =).
Pelastushakutreeneissä Tapsulle (ja mulle) kokeenomainen treeni. Ensimmäiseltä lähetykseltä otin Tapsun takaisin, kun se kääntyi radansuuntaisesti melko heti lähetyksen jälkeen. Uusi yritys ja hyvin upposi, mutta ei sieltä ketään löytynyt. Uusi lähetys toiselle puolelle ja sieltä löytyi lammen töyrään takaa mm. Hyvä ilmaisu ja hallinta pelasi ukolla. Seuraavalla lähetyksellä ukko löytyi todella syvältä, pistolla oli syvyyttä varmaan 200 m. Ei ole uppoamisongelmaa meillä! Jokusen metrin Taavi tuli mua vastaan, kun mun sinne meno vähän kesti. Koko ajan se kuitenkin haukkui.
Sitten tuli taas muutama tyhjä pisto ennen viimeisen ukon löytymistä. Viimeinen ukko oli Tapsulle vähän vaikea. Se kyllä löysi sen nopeasti, mutta kun ukko oli maakuopassa pressun alla, oli Taavi hetken tuuminut mitä pitäisi tehdä. Sitten se aloitti varovaisen haukun, joka kyllä voimistui koko ajan ja oli oikein hyvä ilmaisuhaukku mun sinne ehtiessä. Täytyy näitä erilaisia piiloja harrastaa enemmän. Oli kiva nähdä, että draivi ei loppunut useamman tyhjänkääm piston jälkeen. Mun itseni pitäisi opetella luvan pyytäminen lähtiessä koiran luo sen ilmaistessa. Tuota kun ei ole harjoiteltu, niin enhän mä muistanut kättä nostaa ilmaisun hyväksyessäni.
Kuvat Sari Nieminen:
Valmistautumassa ilmoittautumiseen
Keskittymistä lähetykseen
Vauhdilla etsimään kadonnutta
Keskiviikkoaamuna käytiin tottistelemassa pehaporukalla. Taavi keskittyi hyvin, vaikka seuraamisessa sen kontakti tipahteli ja välillä se vähän jätätti... Henkilö/koiraryhmässä seuraaminen meni kuitenkin oikein hyvin.
Paikkamakuuta tehtiin useampi toisto toisten koirien häiriköidessä ja hienosti pysyi Taavelo paikallaan. Uskalsin jopa kääntää sille selkäni. Jätŧäviä, luoksetuloa ja pientä hömppää tehtiin myös. Kyllä oli kiva treenata, kun Tapsun keskittyi meidän tekemiseen niin, että pystyin pitämään sen vapaana. Ehkä me vielä joskus onnistutaan.
Illalla oli tokokurssi ja mulla oli joku ihme hormonihirmu mukana. Voin lyödä vetoa, että kurssin collienarttu oli aloittelemassa juoksujaan. Taavi oli ihan ulalla, tämän kerran aiheena seuraaminen ja siitä ei tullut kyllä juuri mitään. Tapsu vaan nuuskutteli ja lipoi suupielet vaahdossa ja haikaili nartun perään, vaikka kuinka yritin kieltää. Lopputunnista huomasin myös taas himmailleeni. Mikä siinä on, että kun koira ei oikein kulje, niin rupeaa itse laamailemaan? Onneksi älysin edes lopussa nostaa vähän omaa tempoani, niin sain Taavin mukaan ja tehtiin hyvää seuraamispätkää. Tehtiin myös paikkista ja se meni hyvin.
Tän viikon jälkitreeneissä vieraan tekemä noin 400 m pitkä reilun tunnin vanha jälki. Jana meni hyvin ja jäljestys muutenkin oli taas oikein mallikasta, kulmat menivät hyvin, kaikki esineet löytyivät ja kallion ylityskin onnistui hienosti. Ainut ongelma olin minä. Edellisten harkkojen surkean epäonnistumiseni jälkeen usko omaan tekemiseen eli koiran lukemiseen ihan hukassa. Toivottavasti parin onnistumisen jälkeen saisin taas luoton takaisin, Taavi kun osaa tän homman.
Lauantaina taas kurssiteltiin tokoa. (Nessa oli aloittanut juoksunsa, joten ei se Tapsu ollut ollenkaan väärässä viime kerralla, vaikka nartun omistajat eivät vielä keskiviikkona uskoneetkaan asiaa.) Aloitettiin paikkamakuulla, joka suoritettiin kokeenomaisesti, mutta emme poistuneet kovin kaus koirista. Taavi pysyi oikein hienosti ja lähes koko ajan katsoi mua.
Varsinainen päivän aihe oli luoksetulo. Siinä meillä on ollut kaikenlaista pikkuongelmaa, vaikka periaatteessa liike sujuu hyvin. Hokasin myös, että emme ole juurikaan viime aikoina harjoitelleet luoksetuoloa ja siihen liittyviä osa-alueita... Taavi on siis hidas, jää eteen liian kauas, välillä jopa vinoon ja edestä perusasentoon tulo sujuu vaihtelevasti, välillä perusasennon jäädessä hieman vinoksi.
Kotiläksylistalle tuli eteen tulon harjoittelu lyhyeltä matkalta, sivulle tulon harjoittelu eri kulmista ja vauhtia voisi yrittää saada lisää lelun/namipurkin avulla, karkuun juoksemalla ja niin, että olisi appari, joka pitää koirasta kiinni ennen luokse kutsumista.
Lopuksi vielä paikkamakuuharjoistus, joka meni muuten hyvin, mutta lopuksi Tahvo ei meinannut nousta istumaan. Taisi Nessa haista sen verran, että keskittyminen ei ollut ihan kohdillaan 😲
Tänään myös näin taas hyvän esimerkin siitä, miten sen hihnan päässä olevan ihmisen käytös vaikuttaa koiraan. Kurssillamme on bortsu tosi nuoren tytön kanssa ja tämä uros tuijottaa, lähinnä Taavia, koko ajan ja rähisee. Taavi kestää yllättävän hyvin näitä tilanteita, mutta välillä sekin rähähtää... Bortsut nyt on tuollaisia tuijottelijoita, mutta se vaan meinaa olla Tapsulle vähän liikaa. Kurssimme toinen vetäjä (jolla käsittääkseni on myös ongelmakoirakouluttajan tausta) on useamman kerran neuvonut tyttöä toimimaan koiran kanssa ja tänään kouluttaja otti koiran pideltäväkseen aina niiksi väliajoiksi, kun se ei suorittanut liikkeitä. Ja kas kummaa, eipä tuojotellut tai rähissyt nuorukainen lähes ollenkaan. Myös se, onko alakouluikäinen lapsi sovelias koiran päätoiminen kouluttaja, on mielestäni pohtimsen arvoinen asia.
Sunnuntaina HePeKon pyrripainotteinen ryhmä oli vierailemassa Kotkassa raunioradalla ja minutkin oli pyydetty mukaan. Päivän aikana Tapsa pääsi kaksi kertaa radalle.
Ensimmäisellä kerralla kolme ukkoa. Outo rata loi mulle taas omat ongelmat liikkumisen suunnittelemisessa. Keli oli myös aamulla todella vähätuulinen, joten siitä ei paljon apuja irronnut. Päätin sitten kiertää alueen ensin ulkolaitoja myöten ja siitä sitten risteillen keskialueelle. Taavi on raunioilla hyvin omatoiminen etsijä, enkä näe syytä puuttua sen kulkuun kovinkaan paljoa. Pitkälti se kuitenkin liikkuu samoilla alueilla kuin itsekin.
Ensin kaivettiin ukko roskiksesta, seuraava oli pienellä korokkeella piilon takana avona. Sen kohdalla Tapsu sai hajun hyvin, mutta tarkka tuoksun alkulähteen paikallistaminen oli hieman vaikeaa ja lähialueelta Taavi tutki kaikki koloset ja lokoset tarkasti. Lopulta mm paikallistui ja sitten haasteeksi tuli sen luokse pääseminen. Koroketta kierrellessään Tapsa kuitenkin lysi paikan, josta pääsi ylemmälle tasolle ja sitten ukon luo haukkumaan.
Kolmas maalimies oli betonilohkarekasan sisällä siten, että Taavi pääsi sinne ihan viereen haukkumaan. Kaikki maalimiehet löytyivät tällä kertaa nopeasti, ilmaisut olivat hyviä ja hallinta ukolla pelasi hienosti. Erittäin hyvä suoritus siis ja olin tosi tyytyväinen!!
Toinen kerta radalla oli jostain syystä vaikeampi, lähinnä kai mulle. Lähdin liikkeelle samalla taktiikalla kuin edelliselläkin kerralla, tällä kertaa tuulta oli ainakin puuskissa reilusti. Kaksi maalimiestä oli melko lähekkäin toisiaan, toinen roskiksessa ja toinen korkealla tasolla. Taavi kävi ensin roskiksen luona ja haukahti kerran, mutta lopetti ja jätti piilon. Meni tästä sitten korkean tason alapuolelle ja lyhyen tarkennushaistelun jälkeen kipitti oikein reippaasti tikapuurappuset ylös tasolle. Vähän tasolla makaavan maalimiehen nuuskintaa ja sitten hyvä ilmaisu.
Vähän jänskäsin miten Tahvo rappusista suoriutuu, mutta molempiin suuntiin se kulki ne oikein reippaasti. Taavi hyppäsi etsinnäin aikana myös vaijerien varassa keinuvalle tasolle, eikä ollut siitäkään moksiskaan, vaikka vähän oli huterat oltavat.
Seuraavaksi poimittiin sitten se roskiskaveri ja sen jälkeen alkoikin sitten vaikeudet. Mulla jäi koko alueen etureuna käymättä. Se oli jotenkin vain niin vaikea hahmottaa, kun siitä tullaan alueelle sisään ja muu porukka oli siinä katselemassa toisten suorituksia ja grillipaikkammekin oli siinä. Ei siis tullut mieleenkään mennä sinne, vaan lähdin kiertämään aluetta uudestaan. Sain tässä vaiheessa sitten vinkin, että eturauna on käymättä ja niinhän siltä tiilikasojen keskeltä viemäriputkesta löytyi yksi kadonnut. Nää on aina niin hyviä opetuksia siitä koko alueen läpi käynnistä.
Kiitos kaikille mukavasta päivästä!! Alla joitain kuvia päivästä.
"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle." Sääntöjä: 1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa. 4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.
Haastajan kysymykset:
1. Kuinka päädyit ottamaan juuri tämän rotuisen koiran/koiria?
Mies ehdotti rotua ja se miellytti itseänikin suuresti. Kaverilla on samanrotuinen koira, jota kautta tutustuttiin rotuun. 2. Jos koirasi olisi ihminen, mitä se tekisi työkseen?
Se olisi metsäntutkija 3. Mitä koirasi syö?
Lähinnä raakaruokaa (Mush pallerot ja pötkylät, Alkuvoima, Kennelrehu, kaupan lihatiski) ja nappula (Natural Menu, Racinel ja mitä nyt ollaan joskus satuttu jostain voittamaan) lenkkinamina. 4. Koirasi hassuin tapa?
Munien varastaminen kanalasta. 5. Hetki, jolloin olit erityisen ylpeä koirastasi?
Ei voi nimetä yhtä hetkeä. Aina kun se onnistuu jossain. 6. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten? (Tää oli mun mielestä niin hyvä kysymys, et pistän eteenpäin :D)
Männäviikolla tokokurssia oli peräti kolme kertaa. Ensimmäisen kerran aiheena oli noutokapulan pito. Pito on meille ihan pala kakkua, onhan sen eteen tehty aikanaan hurjasti töitä. Ote saisi tietysti olla vahvempi ja sitä treenataan jatkossa koskemalla kapulaan sen ollessa Taavin suussa. Mitään kapulan pyörittelyjä tai vetoja Taavi ei kestä, ainakaan vielä.
Tehtiin myös kaikki tähänasti läpikäydyt liikkeet;
kaukot ihan ok, tarvii vielä tehdä kuitenkin ihan pelkkää tekniikkaa läheltäkin vaikka ne onnistuu jo siitä kahdesta metristä. Ollaan myös aloitettu seisomisen harjoittelu kaukona (siis ihan vierestä tekniikkana, että takajalat olis paikallaan).
Paikkamakuu. Tällä kertaa kurssilla oli mukana musta keskikokoinen villakoira, joka Taavin mielestä oli aikas epäilyttävä ja sille piti kentälle mennessä haukahtaa, joten sen viereenhän meidät sitten laitettiin. Taavi oli hihna maassa ja minä noin parin metrin päässä. Tapsu ei edes vilkaissut villistä minuutin aikana! Toisella puolella ollut colliekaan ei tällä kertaa saanut huomiota Taavilta osakseen. Tää meni siis hyvin. Nyt pitäis vaan vieraiden koirien kanssa uskaltautua vähän ottamaan tuota etäisyyttä.
Seuraaminen meni kanssa melko hyvin. Tähän meidän täytyy nyt panostaa, jotta saadaan siitä tasalaatuisempaa. Käännökset meni hyvin, täyskäännöstä vasempaan täytyy myös vielä hioa. Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen Taavi on kyllä sisäistänyt sen mitä seuraaminen tarkoittaa.
Viikon toisella kerralla harjoiteltiin hyppyä ja kaikkia aikaisemmin tehtyjä liikkeitä. Mä kävin jopa ostamassa kotiharjoittelua varten sellaisen kevyen rimaesteen. Hypyn kohdalla oli mietinnässä se, että pitäiskö opettaa Taavi tulemaan suoraan sivulle vai eteen ja siitä sitten sivulle. Sehän on opetettu luoksetulossa ja muissa aina tulemaan eteen (pk-lajit) ja siitä eri käskyllä sivulle. Ylemmissä luokissa ainakin se merkin kierto tais kuitenkin olla sellainen liike, jossa koiran pitäisi tulla suoraan sivulle. Erottaako se hypyn muista liikkeistä vai sotkeeko sitten vaan jo opittuja juttuja, jos sen ottaa tossa sivulle? Pitää tätäkin pohtia.
Kaikki jutut meni meillä tänään oikein mallikkaasti ja saatiin kisanomaista treeniä liikkurin kanssa. Taavia selvästi häiritsee vieressä kävelevä ja höpöttävä immeinen, harjoitusta siis huimasti lisää kaverien kanssa. Seuraaminen oli tänään liikkurihäiriötä lukuun ottamatta tosi hyvää. Käännökset oli napakoita ja kontakti hyvä. Paikkamakuussakin uskalsin jo ottaa vähän enemmän etäisyyttä. Eikä rivakka sadekaan haitannut, paitsi välillä Taavin silmiin satoi niin, ettei se pystyny kattomaan mua. Kaukoja tehtiin viidestä metristä, onnistuttiin!
Kolmannen kerran aiheena oli liikkestä maahan meno. Tapsu oli kai mökkireissun ja näyttelyn jäljiltä vähän väsy (seliseli) ja seuraaminen oli tänään ihan mitä sattuu... Mutta maahan menot onnistuivat ihan kivasti. Tehtiin niitä peruuttamalla ja eri tavoin kävelemällä, aika vähän seuraamisen yhteydessä. Taavi on tosi herkkä mun äänensävylle, jos se on vähäkin väärä, ei koira painu maahan, vaan jää kattomaan että mitä sä akka höpötät??
Tehtiin myös kaksi toistoa paikkamakuuta. Ensin Tapsa oli tosi hyvä, mutta toisella kerralla vaihdettiin paikkoja ja me mentiin paikalle, jossa edellisellä kerralla oli maannut narttu. Ihan maan haisteluksihan se meni. Huomautettaessä kyllä palautti katsekontaktin, mutta jatkoi pian haistelua. Mitä ihmettä ton kanssa teen?
Vähän myös seurattiin ja se ei tänään oikein onnistunut. Kontakti ei pysynyt ja muutenkin oli väljää menoa. Tehtiin sitten ihan pieniä pätkiä ja ne onnistui kyllä aika hyvin.
Tiistaina Foca ja Hugo kävivät lenkki- ja tokoseurana. Tehtiin kentällä kaikkia alon liikkeitä sekä ruudun ja merkin kierron alkeita. Oli kyllä kiva tehdä Taavin kanssa, kun se keskittyi mun kanssa tekemiseen, vaikka kentällä hääri kaksi muuta koiraa ja kaikki olivat vapaana. Meidän tekeminenkin oli ihan hyvää. Näin tuttujen koirien kanssa uskallan jättää Taavin paikkamakuuseenkin vapaana vaaditun matkan päähän ja hyvinhän se meni, mitä nyt vähän ruohoa piti haistella...
Pelastushakutreeneissä Taaville oli kolme ukkoa, kaikki valmiina. Ekalla lähti hyvin suoraan ja ilmaisu oli hyvä. Toinen etukulmakin meni hyvin ja kuusipöheikön alta löytyi uusi vieras maalimies, jonka luona Taavi malttoi olla pusuttelematta. Jokohan se on ymmärtänyt,että maalimiehiä ei pussailla, olivat ne tuttuja tai ei? Ehkä pikkuhiljaa voisi taas kokeilla sitä, että palkkapurkki on piilossa...
Kolmas lähetys oli ihan hirveä, Taavi kääntyi melkein lähetyksen jälkeen keskilinjan suuntaisesti eikä sitten millään tullut takaisin, vaikka karjuin kuinka. Se siitä hallinnasta. Hirmuisen lenkin se kävi jossain tekemässä ja tuli sitten takaisin. Lähetin sen sitten toiselle puolelle rataa ja eihän se sinne sitten uponnut kunnolla. Vaihdettiin puolta ja sinne upposi, aina noin 150 m asti maalille, ei ollut tien ylitykset eikä muutkaan esteet haitanneet. Hyvin Taavi jaksoi haukkua, vaikka mun saapuminen mm:lle vähän kesti melkoisen matkan päästä. Treenissä oli paljon hyviä juttuja, mutta jotenkin siitä jäi tällä kertaa kuitenkin huono maku. Ens kerralla sitten taas toivottavasti paremmin.
Tän viikon jälkitreeni oli ihan katastrofi, kiitos idiootin koiranohjaajan. (Jälkien vanhetessa tottisteltiin labbiksen ja tanskandogin kanssa ja Tapsu keskittyi tosi hienosti!) Taaville oli pelastusjälkityyppinen jälki, jossa esineitä ja lopussa maalimies (jäljen tekijä ei siis ollut opastamassa meitä).
Janalähtö vähän haparoiva, mutta sitten Tapsu lähti päättäväisesti jäljestämään. Jostain kumman syystä mä olin ymmärtänyt jäljentekijän ohjeen jäljen alun suunnasta väärin (pienenä lohdutuksena kaksi muutakin treeneissä ollutta ymmärsi asian mun kanssa samalla tavalla... ) ja estin päättäväisesti Taavia etenemästä "väärään" suuntaan. Taavi pyrki jäljelle ja minä vastustelin ja yritin saada sitä menemään ihan eri paikkaan ja lopulta vein sen autolle, kun "se ei jäljestä nyt ollenkaan, menee vaan ihan omiaan".
Käytiin jälki läpi jäljentekijän kanssa ja Taavihan oli ollut ihan oikeassa. Meidän treeni oli mun ansiosta siis surkea, mutta kun aina pitää kaikesta löytää jotain positiivista, niin jos tämä nyt sitten vaikka opettaisi taas sitä koiraan luottamista. Kyllä oli paska fiilis ton jälkeen, voi kun osaisin pyytää Taavilta anteeksi!
Sienimetsällä ollessamme alkoi jostain läheltä melkoinen pauke, ilmeisesti armeijan ammuntaharjoituksen... Tässä pari videota Taavin käytöksestä (paukut kuuluu aika huonosti videolla, mutta oikeesti ne oli ihan kunnon jytkyjä) ja nyt sitten viisaammat ja kokeneemmat (ja muutkin) mielipiteitä reaktioista!!! Onko ihan toivoton kouluttaa tuosta pk-koira? Mun mielestä ei vaikuta ollenkaan pahalta ja Tapsu oli hyvin erilainen kuin keväällä kentällä ammutuista laukauksista, joista paineistui selvästi ja pyrki kiireesti karkuun, eikä pystynyt syömään. Tuo oli kyllä melkoinen shokkihoito, kun autolle oli matkaa riittävästi, enkä edes halunnut lähteä ammunnan alettua heti pois, koska ajattelin sen kertovan Taaville, että äkkiä karkuun kun paukkuun. Kävelimme siis rauhallisesti kohti ääntä jonkin aikaa ja teetin Taavilla välillä erilaisia temppuja ja heittelin nameja etsittäväksi ym. sellaista mitä normaalistikin tehdään joskus lenkillä, välillä pysähdyttiin syömään mustikoita.
Viikonloppuna käytiin mökillä sukujuhlissa ja Tapsuli oli oikein iloinen ja rapsutustennälkäinen pieni isäntä! Tein mökillä myös pienen jäljen; pituutta n. 150 m, kuusi esinettä, yksinkulma ja kaarros, ei janalähtöä.Taavi jäljesti oikein hyvin, kaikki esineet löytyivät ja kulma meni hienosti.
Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä lähes kaatosateisessa näyttelykehässä Helsingissä. Oli kyllä niin alavireistä hommaa, ettei mitään rajaa. Mulla oli päällä kolme kerrosta vaatteita, sadepuku ja kumpparit. En tajua miten jotkut pystyy tossa kelissä esittämään koiran minihameess!!
Sateinen ruohokenttä tiesi maan haistelua :/ mut eipä myö kyllä ehitty treenaamaan ollenkaan.
Tuomarina Marja Talvitie ja arvostelu kuului näin:
Erinomainen koko + tyyppi, hyvä riittävän leveäkalloinen pää, hiemat isot, mutta hyvin taittuvat korvat, hyvä runko + ylälinja + takakulmaukset, pysty olkavarsi ja vielä kovin löysät kyynärpäät, liikkuu ahtaasti takaa, hyvin sivulta katsoen, hvä karva.
Tuloksena ERI ja ainoana rotunsa edustajana luokkavoitto.
Viikko aloitettiin metsälenkin yhteydessä tehdyllä esineruutuharjoituksella. Tallotulta kaistaleelta Taavin oli tarkoitus hakea kolmesta esineestä kaksi. Ja niinhän se tekikin. Vauhti ei taas päätä huimannut, mutta kyllä se mulle kaksi esinettä toi.
Lenkin jälkeen mentiin kentälle tekemään paikkamakuu ja seuraamisharjoituksia. Paikkiksessa häiriönä kultsu, flätti ja pyöri siellä kentän laidalla yks sakemannipentukin. Tänään uskaltauduin jättämään Tahvon vapaana makuuseen ja isot koirat tekivät häiriötä; luoksetuloja, jättäviä, haukkumista, Taavin kiertämistä... ei ongelmaa. Sitten käännyin selin Taaviin ja homma jatkui, ei ongelmaa tässäkään, mutta kun menin nunnaamaan penneliä, oli se mustis-Taaville liikaa ja se pinkoi mun ja pennun luo. Napakka palautus paikkikseen ja nyt sain nunnuttaa pientä ihan rauhassa. Koko harjoituksen ajan välipalkkasin isompien häiriöiden jälkeen ja kehuin muutenkin.
Seuraaminen oli aluksi vähän haahuilua, mutta vire parani hetken päästä. Oikein hyviä käännöksiä tehtiin ja jättäviäkin vähän harjoiteltiin. Henkilöryhmä oli vaikea, mutta pienellä namiavustuksella saatiin sekin onnistumaan hyvin. Hyvää harjoitusta taasen!
Pari pönötyskuvaa, kuvaaja Aina Larsen:
Tokokurssi alkoi taas paikkamakuulla. Taavi keskellä, välit ainakin neljä metriä. Naapuripaikan viehkeä collienarttu kiinnosta Tapsua kovasti ja nenä pitkällään se sinne kuikuili, mutta ei liikkunut yhtään. Oisko jollain hyvää vinkkejä tuohon vilkuiluun ja nuuskimiseen puuttumiseksi? Nyt olen yrittänyt kiinnittää Taavin huomion itseeni jollain äänellä ja kehunut sitten minuun kohdistuvasta keskittymisestä.
Tehtiin toinenkin toisto paikkista ja silloin Taavi malttoi jo paremiin keskittyä minuun eikä vieruskaveriin.
Tämän kerran varsinaisena aiheena oli kaukokäskyt. Ollaan treenattu niitä jonkun verran sen keväisen tokosemman jälkeen ja ne onkin ihan hyvällä mallilla. Taavin tulisi pitää takajalat paikallaan kaukojen aikana. Suurimmaksi osaksi teen harjoitukset ihan läheltä Taavia, namikädellä ohjaten oikeat liikeradat, mutta kyllä muutama toisto onnistuu sieltä aloluokassa vaaditusta kahdesta metristä. Kauempana ollessani joudun vielä käyttämään "voimakasta" käsikäskyä ja kurssin vetäjän mukaan osa tuomareista saattaa tästä vähentää pisteitä. No toistaseksi ainakin mulle riittää hyvät vaihdot!
Seuraamista tehtiin myös kaikilla käännösvariaatioilla. Tapsu jo tässä vaiheessa iltaa vähän jätätti, mutta saatiin kyllä kaikki käännökset onnistumaan. Mun täytyy edelleen kiinnittää huomioita siihen miten kävelen ja miten teen käännökset. On se vaan vaikeaa kävellä oikein... ja tänään törmäsin täyskäännökseen oikealle, olipa vaikea =P! Pk-puolella kun ei saa tuollaista tehdä niin ei ollut tullut ennen vastaan.
Lauantaina pitkästä aikaa mejäilyä. 18 h vanha jälki. Alkumakaus tutkittiin tarkkaan, kuten kaikissa kolmessa kulmassa olleet makauksetkin, mutta muuten tän päivä jäljestys oli vähän sinne päin. Ajoittain mentiin tosi hyvin ja sitten välillä taas vähän haahuiltiin. Alkupätkä oli tälläkin kertaa vaikein. Mittaa jäljellä oli n. 700 m ja aikaa meni puolisen tuntia.
Sunnuntaina meillä oli pitkä päivä ja se kyllä näkyi. Aloitimme pk-haulla. Tapsalle kolme ukkoa ja tyhjä. Etukulmat muistikuvina. Taavi lähti kuin ohjus, ilmaisut olivat hyvät sekä piilolla että avoukolla. Etukulmien jälkeen tyhjä, joka oli oikein hyvä ja sitten viimeinen ukko taputusavulla. Viimeksi tyhjän jälkeinen lähtö oli vaikea, nyt Taavi lähti tosi hyvin. Tänään en harrastanut ollenkaan hallintaa. Oikein hyvä treeni!
Hakutreeneistä ajoin suoraan Pietan luo ja tehtiin koirille jäljet. Jälkien vanhetessä tokoiltiin. Taaville kaikki aloliikkeet ja vähän ruudun alkeita.
Paikkamakuu meni Focan kanssa oikein hyvin. Hugo taisi pitää taustalla huolen äänihäiriöistä :). Seuraamisessa Taavi vilkuili vähän väliä liikkurina toiminutta Pietaa, joten näitä huutelevia ihmisiä tarvimme selvästi lisää harjoituksiin. Muutenkin seuraaminen saisi olla parempaa, mutta ei se ihan huonoakaan ollut. Ekaa kertaa kokeiltiin uusien sääntöjen hyppyä ja se meni kuin vanhalta tekijältä! Myös pito ja kaukot meni hyvin. Luoksetulo saisi olla vauhdikkaampi, mut en kyllä usko, että saan Taavia koskaan juoksemaan mun luo ihan täysillä, kun se on sellainen loikkija. Liikkeestä maahan oli ok. Kuvat Pieta Luukkonen:
Ruutua tehtiin niin, että Taavi näki kun vein sinne namia ja sitten lähetin sen ruutuun ja menin itse perässä palkkaamaan lisää. Ekalla kerralla Tahvo enemmänkin haisteli ruutunauhoja ja ihmettili ja lopulta löysi namitkin. Toinen kerta meni jo paremmin. Kiitos treeniseurasta Pieta!
Focan tehdessä omaa suoritustaan oli Taavi paikkamakuussa. Se meni muuten hyvin, mutta Focan luoksetulossa Taavi pinkoi Focan perässä minkä kerkesi... Tehtiin sit niin, että olin ihan Taavin vieressä ja palkkasin ja näin se onnistui. Erityisen tyytyväinen näissä treeneissä olin siihen, että vaikka koirat ensin rälläsivät keskenään pihalla, oli Taavi hyvin työmoodissa, kun aloitettiin tokohommat.
Leikkiessä ja tokoillessa jälket vanheni ja sitten oli niiden vuoro. Taavi taisi olla jo aika väsy, kun hommasta ei tullut oikein mitään. Jana ja jälki ensimmäiselle kulmalle meni hyvin ja eka esinekin kulman jälkeen löytyi. Sen jälkeen koko homma oli enemmän tai vähemmän haahuilua. Taavi kyllä jäljesti kovasti, mut ei se mun jälkeä mennyt. Kuudesta esineestä löytyi kolme ja muutenkin homma oli tosi surkeeta. Laitan sen pitkän päivän piikkiin.
Yllä mainittujen hommien lisäksi ollaan tietysti uitu ja tottisteltu omineen milloin missäkin. Kokeiltiin tottista myös moottorisahan säestyksellä. Tämä ei niin korvia hivelevä ääni ei vaikuttanut meidän touhuihin ollenkaan.
