Monenlaista koirakaveria tällä viikolla

Tapsa oli viime viikon porukoilla hoidossa mun ollessa töissä ja Murun matkoilla. Se pääsi viikonlopuksi mökillekin.

Maanantaina kävin omineen hallilla rallyilemassa, rata alla. Tänään oli hiljaista työskentelyä, mutta tuo seuruusta eteen tulo ja siitä oikean kautta sivulle on edelleen meidän kompastuskivi. Taavi tulee kyllä eteen, mutta usein ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on se jo kiepsahtanut takaisin sivulle vasemman kautta... Lisää treeniä!! Saksalainen täyskäännös onnistuu jo oikeastaa joka kerta! Alunalkaenhan tottiksessa opetun Taaville just tuon tavan, mutta se vaihdettiin myöhemmin toiseksi. Kohta ollaan varmaan sekaisin näidenkin kanssa 😃.

Lisäksi vähän leikittiin kapulalla. Taavi on oikein innokas noutamaan ja hyppynoutoakin tehtiin. Siinä pitää muistuttaa sitä hyppäämään myös takaisintullessa. Tuohon takaisintulon hyppyyn vaikuttaa kyllä sekin, mihin kapula on lentänyt. Koska ollaan treenattu tota tosi vähän, täytyy noi sivuun menneet heitot ottaa ohjelmistoon vasta kun suoraan heitetyt tulee aina varmasti hypyn kautta takaisin.


Illalla kaupunkilenkki Otto-labradorin ja Kuisma-parsonin kanssa. Kuisman naama oli ajoittain vähän liikaa Tapsulle, vaikka takapuolta ois ehkä halunnutkin käydä nuuhkimassa.


Tiistaina käytiin Sannin kanssa rallyilemassa alla olava rata. Taavi teki ihan hyvin, mutta kuulosti ihan possulta. Pikkusen oli sillä kierrokset ylhäällä ja ääntä tuli sen mukaan. Pieni lepotauko autossa ja toinen setti oli jo ihan toisenlaista tekemistä. Lopuksi Taavi innostui leikkimään isolla verkkopallolla, siis innostui todella! Ehkä ekaa kertaa koskaan pystyin palkkaamaan sitä oikeasti lelulla!! Leikittiinkin sitten kovasti ja väliin joku pikku juttu ja taas paljon leikkiä.

Käytiin vielä kimpassa juoksuttamassa koiruudet ❤

Sisko on erikoistunut kuperkeikkoihin.

Perjantain tokotreenit oli aivan mahtavat. Alkuun oli mun itse suunnittelema 5 min treeni ja siitä sai sitten palautteen. Tein kaksi ruutuun lähetystä ja sen perään alon hyppyä. Hypyissä ekalla kerralla vain istumaan jääminen ja tokalla sitten hyppykin. Lopuksi vielä muutama perusasentoharjoitus.

Ihan pientä vinkumista oli, mutta tosi vähän. Ruutuun Taavi juoksi hirveellä innolla, mutta lätkällä se oli vähän rauhaton. Vois kokeilla joskus aina ilman lätkääkin ja sitten silloin tällöin vois pyytää maahan.

Hypyssä Taavi oli tosi herkkä liikkurin käskyille, siksi halusinkin liikkurin. Heti alussa Taavi oli rynnimässä hypylle ennen aikojaan. Ekalla kerralla menin esteen taakse ja palasin sieltä palkkaamaan, hyvin pysyi. Toisella kerralla sitten hyppy ja palkka eteentulosta. Tarvittais ihan hirveesti lisää liikkuroituja harjoituksia. Perusasennot onnistui melkein kaikki, ei me montaa toistoa tehtykään.

Paikkaistumista tehtiin kolme toistoa paikkoja vaihdellen. Eka ja vika meni meiltä hyvin, mutta toisessa toistossa Taavi nousi seisomaan mun palatessa sen luokse, taisi vähän paineistua vieruskaverista.

Päivän varsinainen aihe oli jäävät liikkeet, joita tehtiin kaikella muulla tapaa paitsi seuruusta. Pääasia oli, että koira liikkui ja siitä sitten pysäyttävä liike. Meille vaikein on selkeesti seisomisessa mun paluu, väkisinkin Taavi vähän steppaa. Muuten meni kyllä melkoisen kivasti, vain muutama virhe. Ja mikä parasta, alun viisiminuuttisen jälkeen hallissa oli koko ajan neljä koiraa ja Taavi oli koko ajan vapaana ja superkeskittynyt minuun ja hiljaa! Ihan lopussa, kun hengattiin vaan ja kuunneltin kotiläksyjä, kahden koiran välillä tapahtui jotain, en nähnyt mitä, mutta Taavi joka tapauksessa kääntyi ja oli karvat pystyssä ottamassa jo muutamaa askelta tapahtumien suuntaan. Mutta käskystä se palas mun luo ja sai kyllä superpalkan!!


Lauantaina ek-harkat, aiheena meidän murheenkryyni esineruutu. Tehtiin 50x50 ruutu, johon Taaville näytettiin kolmen esineen vienti vähän muistikuvatyyliin. Ensimmäinen lähetys ensiksi näytetyn esineen kohdalta. Esineet 50 m syvyydessä. Odotetusti Taavi lähti ensimmäisellä lähetyksellä vauhdikkaasti ja haki hyvin esineen. Esine oli tosin viimeiseksi näytetty (vahvin muistikuva) ruudun aivan vastakkaisessa kulmassa ollut lompakko, mutta sillähän ei ole väliä missä järjestyksessä esineet hakee.

Kuvat Marika Koski:

Ensin seurataan tarkkaan, mihin esine viedään.

Sitten lähetys

ja vauhdikas lähtö.

Palautuskin on vauhdikas.

Toinen lähetyskin oli juuri sellainen kuin sen oletin olevan eli Taavi ei lähtenyt oikein mihinkään, kunhan vähän nuusas omiaan. Esine käytiin näyttämässä sille uudestsan ja nyt onnistui hienosti sen haku.

Tuli se toinenkin esine sieltä lopulta vauhdilla.

Taavin esinemotivaatio ei ole vielä tarpeeksi vahva tai sille ei ole aivan selvää mitä siltä halutaan. Todennäköisesti ongelma on tuossa motivaatiossa, koska Tapsa hakee yhden valmiinkin esineen vikkelästi. Lisäksi mun pitäisi alkaa vaatia siltä kunnon luovutusta. Jatkossa treenaan omineen noin 30 m leveellä ja 50 m syvällä ruudulla, johon viemme Taavin kanssa yhdessä kolmesta viiteen esinettä. Lähetys ensin viedyn esineen kohdalta.


Iltapäivällä käytiin kimppalenkillä Oton ja tanskandoggi Helgan kanssa. Alku oli melkoista metelöintiä, mutta kun Taavi hiffas Helgan olevan tyttö, niin lenkki sujui oikein sopuisissa tunnelmissa.

Helga, Otto ja Taavi. Kuva Tiina Suuronen.

Viikko päätettiin jälkiryhmän tottiksiin ja johan oli tottikset! Taavi teki töitä ihan mielettömän kivasti, oli hiljaa ja tosi hyvin keskittynyt. Ekaksi tehtiin alon hyppyä liikkuroituna, istumaanjäämistä ja sit ihan hyppyä. Kyllä liikkuri tuottaa vähän vaikeutta, mutta onnistuttiin kuitenkin. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa oli koira. Tää oli illan paras juttu! Niin nätisti meni, että en voisi olla tyytyväisempi! Lopuksi paikkamakuu, josta vieruskaveri kutsutaan luokse, ei ongelmaa. Niin tyytyväinen näihin!

Tokalla setillä tokon paikkamakuu ja istuminen. Taavi labbiksen ja porokoiran välissä. Poro selkeesti hirvitti Taavia ja se nousikin paikkamakuusta kerran ylös. Myös istumisesta se lähti ekalla kerralla mun perään. Molemmissa paikalleen palautuksen jälkeen ei ollut ongelmia. Positiivista jos tosta hakee, niin Taavi oli kuitenkin rauhallinen eikä ollut lähdössä mihinkään hihhuloimaan. Olis varmaan tullu mun luo jos en olis palauttanut sitä takaisin.

Lopuksi vielä hyppytreeniä. Aina ei askelmerkit osu kohdalleen, mutta ehkä se metrinenkin onnistuu, kun 93 cm menee kevyesti noin surkeella tekniikalla, kiitos Tiinalle kuvaamisesta:

Vuoden eka treeniviikko

Pari viikkoa on vedetty lonkkaa ja uusi vuosi käynnistettiin keskiviikkona rally-toko -treenillä. Oli ihan kamalaa. Tehtiin kisarata pariin kertaan ja mä olin osan liikkeiden kanssa taas vähän (tai vähän enemmänkin) hukassa. Ja mun hukassa olo selkeesti vaikutti Taaviin. Ja sit ne muut koirat siellä oli taas Tapsan mielestä ihan karmeita. Varmaan mun pihalla olo vaikuttu taas tohon Taavin rähjäherkkyyteen.

Ekan kerran Taavi komensi mua radalla mun sekoillessa. Koira eteen ja siitä oikeen kautta sivulle on meille erityisen vaikea ja muutenkin Taavi on niin kamalan nopea, että jos en ole ihan satavarma mitä teen, niin reisillehän se menee. Toinen kierros meni jo aika lailla hienosti, uusittiin vain tuo edestä oikeen kautta sivulle. Taavi oli jopa lähes hiljaa koko radan ajan.

Nyt pitäis taas päästä enempi muiden koirien kanssa hengaamaan. Ei olla päästy pitkään aikaan käymään kenenkään kanssa lenkillä eikä muutenkaan olla oltu vieraiden koirien kanssa missään tekemisissä ja se näkyy kyllä heti Taavin epävarmuutena. Lisäksi Taavi on viime vuoden ja tulevan vuoden mun vanhemmilla hoidossa aina kun ollaan Murun kanssa yhtä aikaa töissä eli noin kolme kertaa kuussa ja aina porukoilla ollessaan Taavi pääsee rähjäämään lenkeillä muille. Tämä tietysti vahvistaa tuota eitoivottua käytöstä, mutta ei porukat varmaan oikein osaa toimia rähjätilanteissa, vaikka olen yrittänyt neuvoa. Täytyy jatkaa niidenkin koulutusta...


Lauantaina uhmattiin vaakasuorassa satavaa lunta ja hurautettiin pelastushakutreeneihin, joissa Taaville kolme ukkoa. Kaks ekaa etukulmissa ja hyvinhän se meni, vaikka vähän olivat yrittäneet tehdä Taaville haastetta asettamalla ekan ukon todella kauas jyrkän mäen päällä olevan romukasan uumeniin. Voimakas vastatuuli jelppasi varmasti. Toka ukko myös hienosti, vieras maalimies oli ennen haukun aloitusta huuskittu tarkasti. Kolmas ukko oli aivan radan takarajalla. Lähetin radan puolesta välistä ja siitä tulikin aivan mainio tyhjä! Taavi palasi tyhjältä hyvin mun luokse, mutta sai maalimiehestä tässä vaiheessa hajun. Yritin huutaa sen takaisin, mutta sinne se painui ukolle haukkumaan. Toi tottelemattomuus on vähän kakspiippuinen juttu, mutta kyllä mä mieluummin haluan sen menevän läpi länkien ukolle kuin jättävän ukon tai hajun mun sitä huudellessa. Tämä tottelemattomuushan pelasti myös meidän taannoisen kokeenkin...


Iltasella otettiin härkää sarvista ja aloitettiin taas kaverilenkit Oton kanssa ja Taavi oli tosi rentoreiska tai sit se oli vaan niin kaikkien tyttöpissahajujen pauloissa, ettei juuri huomannutkaan Oton mukana oloa... joka tapauksessa hyvä lenkki!


Sunnuntaina alkoi meidän uusi harrastus EK! Tai eihän siinä ole meille muuta uutta kuin pudotetun nouto ja porukka. Eli täällä alkoi ohjattu EK-ryhmä kahden konkarin vetämänä. Kouluttajilla on molemmilla tälläkin hetkellä käyttövaliokoirat ja hyviä sijoituksia sakemannien rotumestiksistä, ainakin! Eli varmasti on tarjolla näkemystä ja kokemusta, katotaan miten heidät saa taipumaan pyrrimoodiin, rotua eivät ainakaan tunnistaneet, mutta kehuja saatiin energisyydestä ja koiran ponnistusvoimasta (sain pari hyppypusua).

Ekan kerran aiheena oli tuo meille tuntemattomin pudotetun nouto. Ensin teoriaa ja sitten käytännön treenit. Taaville valkkasin esineeksi sukkarullan sen sukkafetissistä johtuen, ei luulis olevan hankalaa sukkapallon hakeminen, vaikka muuten esinemotivaatio ei sieltä parhaasta päästä olekaan.

Taavi oli kyllä niin täysillä mukana tässä! Se seuras lyhyen alkupätkän superhyvin ja nyt ekoilla kerroilla vielä näytin sille sukan pudottamisen. Ei puuttunut intoa noudosta, oli mahtava vauhti ja into koiralla! Tehtiin kolme toistoa, ensimmäinen ihan läheltä ja pari muuta kauempaa, ehkä noin 25 - 30 metristä.

Taavi kyllä yllätti mut taas olemalla kovin halukas leikkimään sukilla! Mut sehän on vaan hyvä. Pitäis varmaan pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille korrektia esineiden palautustakin, nythän se vaan pudottaa esineet mun jalkoihin ja oottaa namia. Ja kovasti pitäisi leikkiä sen kanssa lisää. Nämä pudotetun noudot otetaan varmasti mukaan meidän lenkeille, aluksi metsäteillä ja poluilla ja sitten vähitellen ihan metsässä tehtäviksi harjoitteiksi ja pikkuhiljaa matkaa pidentäen.


Illalla oltiin jälkiryhmän tottiksissa. Tapsalle vähän häiriöjuttuja; henkilöryhmää koiralla ja ilman ja koko meidän setin ajan hallissa hääri meille ihan uus tuttavuun, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira. Vähän se oli Taavista jännä, mutta silti Tapsa teki kivasti töitä. Häiritty perusasento meni myös hyvin. Paikkamakuu holskun treenatessa ja sit luoksetulo. Vähän oli vinkumista siellä täällä, mut ei mitään ihan kamalaa kuitenkaan. Tunnin lopuksi paikkikset maaten ja istuen.

Maanantaina kävin omineen rallittelemassa yhden radan verran. Taas tuli eteen kohta radasta, jonka oikeasta suoritustavasta olin epävarma, mistä kohtaa tulee kulkea kyltin 13 kohdalla? Onneksi Taavi oli tänään hyvällä vireellä mukana hommissa.

Tiistaina aamulenkki Runtu-sakemanniuroksen kanssa teki todella hyvää. Runtu on kanssa hieman remmirähjä ja olettamuksena oli melko haastava lenkki, mutta niin vain koirat taas yllättivät ja pihasta lähtiessämme olisivat halunneet vain leikkiä keskenään. Koko pitkä sivistyslenkki kaupungissa meni vallan mallikkaasti!




Illalla oli vielä tokotreenit. En tiedä mikä tuossa toisessa hallissa on, kun ei mikään tunnu siellä onnistuvan. Onko ne viereiset aksaajat ja ohjaajien karjunta Taaville liikaa? Kun siellä on ollut ongelmia ennekin, niin varmaan itekin olen jo sinne mennessä vähän jännät housuissa... Joka tapauksessa alku oli taas tosi hankala, Taavi haisteli ja vinkui ja ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen. Tietty sit itellä vähän pinna siitä kiristyi ja sitten ei ainakaan hommasta tullut mitään.


Nollattiin tilanne ja yritettiin hakea parempaa tunnetilaa namia syömällä ja ihan superhelpoilla jutuilla. Tämä auttoikin ja sitten jo kyettiin vähän vaativampiinkin juttihin. Hurjan huonoja oltiin kuitenkin, jos vertaa siihen mitä ollaan yleensä muualla. Toi halli on varmaan kirottu.

Huikea vuosi!

Vuosi sitten oli tälle vuodelle mietteet tällaisia ja näin niiden kanssa kävi:

• MH ja/tai luonnetesti
• MH suoritettiin oikein mallikkaasti!
• petotestiä olen myös miettinyt
• Karhua käytiin moikkaamassa ja hyvin meni
• paimentamaan halutaan tänäkin vuonna
• Muutamalla paimennusleirillä käytiin, siellä on aina niin kivaa!
• jäljellä tarkkuutta kulmiin ja janalähtöjen pidennystä
• Kulmat vaatii kyllä edelleen tarkkuutta, mutta janalähtöihin on tullut pituutta.
• hakumetsässä edelleen lisää hallittavuutta
• hallinta on aika lailla kunnossa, mutta eipä sitä voi koskaan treenata liikaa
• tokossa alo ja avo luokan liikkeet haltuun ja paikkamakuussa mun pitäisi oppia luottamaan Taaviin
• luotto paikkikseen saavutettu! Aloluokan liikkeitä hinkattu jo tylsistymiseen asti, avon liikkeet ihan hyvällä mallilla.
• näyttelyissä voisi käydä kerran tai pari jos hyvä näyttely saattuu aikatauluihin ja kohtuullisen matkan päähän tai sitten kiva ulkomaanreissu, johon näyttelyn vois ympätä
• pari kertaa eksyttiin ulkomaille hyvin tuloksin (Kiitos Pieta vielä huikeesta Tallinnanreissusta!! Ja Muru, oli kiva että lähdit mukaan Ruotsiin viettämään syntymäpäivääsi koiranäyttelyssä!)
• paljon kivaa ja rentoa yhdessä tekemistä ja terveyttä
• hot spotia lukuun ottamatta säilyttiin terveinä ja kivaa meillä oli koko vuoden!

Alkuvuodesta en olisi osannut kuvitellakaan kuinka huikea vuosi tästä oli tulossa! Alkuvuonna meillä oli edelleen luotto paikkamakuuseen aivan hukassa, vaikka se oli jo ihan hyvällä mallilla ja kaikki kilpailu ja koesuunnitelmat oli haudattu hyvin syvälle. En olisi millään uskonut, että voisin tämän vuoden aikana selailla koekalentereita ihan tosimielessä. Pitkin kevättä treenailtiin ahkerasti ja joskus huhtikuun aikana alkoi muhia ajatus BH-kokeeseen osallistumisesta. Suunnitelmissa oli tahkota niin monta koetta, että saadaan tämän vuoden aikana tuo koettelemus läpi. Mun suureksi yllätykseksi ja helpotukseksi BH meni hienosti läpi ensimmäisellä yrityksellä aivan karmeasta jännittämisestä ja vappuaattosäästä huolimatta!


Tokokokeissakin käytiin useamman kerran taltuttamassa mun tolkutonta koejännitystä. Koejännitys on toivottavasti hieman karissut, mutta tuloksilla ei juuri juhlittu. Tuloksia tärkeämpää meille oli kuitenkin saada luotto tuohon paikkamakuuseen vielä paremmaksi ja kartutettua kisakokemusta. Monessa kokeessa oli paljon hyvää ja vain pieniä virheitä, joista tulokset lopulta jäivät kiinni. Viimeisten kokeiden suurimmaksi ongelmaksi muodostui vinkuminen. Siihenkin on jo kuitenkin jotain vinkkejä saatu ja ehkä pientä edistymista hiljaisempaan suuntaan on tapahtunut.


BH:n jälkeen suurimpina saavutuksinamme pidän ehtottomasti uskallustani osallistua pelastuskoirakokeisiin. Jälkikokeessa suoritimme aivan huikean hyvän tottisosuuden. Metsäosuus ei onnistunut, mutta siitäkin opin hirveän paljon ja ensi kerralla olemme varmasti paljon valmiimpia. Haun A-kokeen saimme suoritettua hyväksytysti läpi ja olemme yhden askeleen lähempänä mahdollista pelastuskoirakoksi tulemista. Koesääntöjen muuttuminen vuoden päästä tulee kyllä varmasti sotkemaan näitä suunnitelmia omalta osaltaan, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!


Näyttelyrintamalla olimme melko laiskoja, mutta tulokset olivat sitäkin hienompia. Kaksi näyttelyä ja tuloksena Viron muotovalio, Viron Voittaja 2016, Ruotsin muotovalio, Ruotsin Voittaja 2016 ja kansainvälinen näyttelyvalio tittelit. Ei huonosti ollenkaan!


Muutenkin reissattiin aika paljon ja Taavi oli mitä parhain matkaseuralainen. Eiköhän me tulevanakin vuonna jatketa reissulinjalla.
Lisäksi osallistuttiin useamman Tottakai-joukkueen voimin roturace juoksukilpailuun, tästä olisi hienoa saada perinne! Myös Tottakai-päivillä oltiin, totta kai!! Koirakavereita olemme muutenkin tavanneet aina kun on ollut mahdollista.


Loppuvuodesta menin vielä hurahtamaan rally-tokoon, joka tuo vähän uutta vaihtelua meidän kaavoihin kangistuneisiin treeneihin ja mikäli kokeisiin asti uskaltaudun, niin auttaa varmasti jännittämiseeni.


Aivan hirvittävän iso kiitos kaikille meitä auttaneille ja meidän kanssa treenanneille!! Vaikka suurin työ koiran kanssa tehdäänkin usein omineen, on toisten avuilla, neuvoilla ja seuralla aivan mielettömän suuri merkitys. Ihan yksin ei kukaan pärjää.


Jos ei muuta, niin tämä vuosi todistaa kaiken olevan mahdollista, kunhan vain jaksaa uskoa ja tehdä töitä tavoitteiden eteen!



Ensi vuotta ajatellen mietteet ovat tällaisia:

• Paljon kivaa yhdessäoloa ja pitkiä metsälenkkejä
• Mahdollisesti luonnetestiin osallistuminen syksyllä
• Rally-tokossa voisi korkata kisauran
• Peha-B
• Jäljellä harhajäljistä selviäminen kuntoon
• Pejä-A, jos edellinen saadaan kuntoon
• Tokossa yksi alo1 -tulos jos vinkumisongelma saadaan johonkin kuosiin (vaikka maku vähän tähän lajiin kilpailumielessä onkin mennyt, niin ehkä me yritetään ensivuonnakin). Avon ja voin liikkeiden opettelua.
• Katotaan mitä muuta uutta kivaa keksitään!?
• Terveyttä, terveyttä, terveyttä!!!

Kaiken lisäksi jos kaikki menee hyvin, on helmikuun alkupuolella odotettavissa pikkutaaveja Salokannel -kenneliin. ♡

LOISTAVAA TULEVAA VUOTTA KAIKILLE!

Puuhaa riittää

Viikko sitten sunnuntaina oltiin pitkästä aikaa jälkiryhmän tottistreeneissä. Me yritettiin olla hiljaa. Perusasennossa se ei onnistu, mutta kun tehdään muuta, niin Taavi on aika hyvin hiljaa. Muun tekemisen lisäksi harjoiteltiin peruuttamista, Taavi menee vähän liian takana, mutta on selkeesti oppinut hahmottamaan mihin suuntaan yritetään kulkea, oli kyllä ohjuririmat apuna.


Tiistaina käytiin aamusta tekemässä eteenmenotreeni lenkin yhteydessä, alla video.

Illalla tokossa puuhasteltiin ekaksi paikkaistuminen, ruutua ja  merkin kiertoa. Tokalla setillä ohjattua noutoa, Z ja hyppynoutoa. Ekalla setillä Taavi vinkui aika lailla, mutta toisella se oli ihan hiljaa. Mitä eroa näillä oli,  niin en tiedä... huoh, millä tuosta vinkumisesta pääsis eroon?!

Liikkeisiin; istuminen meni oikein hyvin, vaikka hallin toisen pään aksaajat ja vieruskaverina ollut bouviernarttu saivat kyllä Taavin korvat heilumaan ropelien lailla. Vinkui vain vähän lopussa. Ruutua tehtiin yhteensä neljä toistoa kahdesta eri suunnasta lätkälle, nää oli muuten aivan mahtavat, mutta Taavi vinkui voimakkaasti ennen lähetystä. Ja kun en halunnut sitä vinkuvana lähettää liikkeelle, oli melkoisen hankalaa saada se hiljenemään. Merkin kierto oli vaikea. Merkkejä oli kaksi noin 10 m päässä toisistaan ja ensin kierrettiin merkkiä lähetys aksaajiin päin. Menovauhti oli hidas, mutta paluu nopea. Tässä ei vielä vaikeuksia, mutta kun vaihdettiin suuntaa ja kierrettävää merkkiä, oli pasmat Tapsalla sekaisin. Sen oli tosi hankala vaihtaa kierrettävää merkkiä ja toinen tötsä pitikin aloittaa ihan läheltä.

Pienen tauon jälkeen Taavi oli aika hiljainen, mutta ohjattu oli sillä ihan hukassa. Tuolla hiekkapohjaisella hallilla sillä on aina ollut vaikeuksia poimia kapula suuhun, vaikka nyt oli korkealaipalliset kapulat. Tosin ne oli kyllä ollut jo muiden suussa, yäk... joka tapauksessa Taavi ei hahmottanut mihin ja mitä piti tehdä. Höntsäiltiin sitten kapulalla ja ihan innoissaan se sitä lopulta haki. Z meni loistavasti, kaikki liikkeet oikein ja ihan hiljaa. Lopuksi vielä hyppynoutoa ja sekin onnistui kivasti.


Keskiviikkona käytiin tutustumassa mahdolliseen rally-tokoryhmään. Hirveen kaksjakoiset on nyt tunnin jälkeen mietteet... Olisi ihan superia päästä treeniryhmään! Saisi neuvoja ja vinkkejä ratojen suorituksiin sekä koetaktikointeihin ja olis joku jolta kysyä neuvoa. Muttamutta. Ryhmän muut jäsenet ovat kaikki ilmeisesti aloittaneet koiraharrastuksen tänä syksynä ja halli olikin täysi vallattomasti sinkoilevia koiria, jotka eivät olleet millään tasolla hallinnassa ja osa tuskin tulee koskaan olemaankaan... Ei ehkä meille se optimaalisin treeniporukka, jos kuitenkin haetaan rauhallisuutta ja keskittymistä tekemiseen enkä jaksais koko aikaa pelätä kuka hyökkää mistäkin kimppuun tai keneltä Taavi kokee tarvetta puolustautua. Toisaalta tulis ainakin häiriötreeniä ja toisten koirien sietoharjoittelua.

Tehtiin kaksi rataa vierekkäin ja jokainen kävi vuorollaan suorittamassa radat, muiden hengaillessa. Mä sekoilin taas kylttien suoritustavoissa, en vain millään erota oikeaa ja vasenta toisistaan. Taavi teki innokkaasti, jopa liian innokkaasti. Kun mä yritin miettiä miten kyltti suoritetaan, tarjosi Taavi mulle jo ainakin kolme eri vaihtoehtoa. Toisella radalla se myös vinkui voimakkaasti.


Perjantain tokotreenit oli aivan superit!!! Oltiin viisi koiraa koko tunti yhtä aikaa hallissa ja Taavi oli koko ajan vapaana ja rento ja ihana ja hiljaa! Tehtiin ns. simputustreenit. Paljon häirittyjä perusasentoja, paikkamakuuta, paikkaistumista, seuruun käännöksiä, seuruuta muiden vierestä... Taavi keskittyi todella hyvin koko ajan ja teki kaiken tosi hyvin, jopa peruutus alkaa pikku hiljaa onnistua. Kun ei oltu tekemässä jotain, harjoiteltiin rentoutumista.

Näin hyvin Taavi rentoili!

Illalla tehtiin kotona vielä tunnaria ja tältä se näytti:

Lauantaina osallistuttiin Tarja Martinpuron tokokoulutukseen. Etukäteen olin ilmoittanut meidän aiheeksi vinkumisen poiskitkemisen. Sehän ei ole ollenkaan helppo juttu, varsinkaan kun Taavi ei tietenkään vinkunut koulutuksessa. Ohjeeksi saatiin kuitenkin treeneissä palkata aina hiljaisuudesta joka tilanteessa ja kertoa koiralle, ettei vinkuminen ole sallittua. Tämä on kuitenkin vähän kinkkinen juttu, kun koira ei välttämättä itse tiedosta vinkuvansa, haukkuminen on sitten jo asia erikseen... Vinkuva koira ei saa suorittaa tehtävää, homma keskeytetään ja yritetään uudestaan. Vain hiljainen koira voi tehdä suorituksia ja niistä palkitaan ruhtinaallisesti. Myös treenejä edeltäneet tapahtumat pitäisi kirjata ja miettiä löytyykö sieltä syy-yhteys vinkumiseen (ruoka, lenkit...).

Muuta koulutuksen antia:

• merkin kiertoon vauhtia kierrättämällä kahdeksikkoa kahden tötsän välillä ja ylipitkillä matkoilla
• merkin kiertoon tiiviyttä palkkaamalla lähetyssuunnan vastaiseen sivuun
• seuruuseen skarppiutta toistamalla käsky aina ennen käännöksiä
• paljon häiriötreenejä!!! Häirittyä perusasentoa ja seuruuta
• jos koira ei tule ensimmäisellä käskyllä hyvään perusasentoon, vaihdetaan paikkaa ja autetaan koira hyvään asentoon. EI KORJAILLA SIINÄ PAIKALLA.
• perusasentoon tulemista treenattava eri kulmista lähietäisyydeltä
• hyvästä suorituksesta SUPERPALKKA!!! Miten tää on niin vaikeaa??
• seuruun edistämiseen auttaa loivan vasemmalle kaartuvan ympyrän seuruuttaminen. Suoraan seuratessa paljon vasemmalle käännöksiä
• mokan jälkeen koira aina autetaan onnistumaan!!
• jäävissä varmuutta paikalla pysymiseen kiertämällä koiraa. Jos tassut liikkuu, korjataan.
• luoksetulon pysäytykset aloitetaan pysäyttämällä koira vasta lähellä itseä ja tekemällä itse reilusti vastaan menevä liike

Sunnuntaina olin kuokkimassa toisen hakuryhmän treeneissä, kun omat treenit on jääneet aikatauluongelmien vuoksi niin usein väliin. Kiitos ryhmä Ö, että sain tulla!

Taaville neljä ukkoa, ensimmäinen etukulmassa vasemmalla puolella. Lähetys ylös jyrkkään mäkeen. Taavi lähti hyvin, vaikka olin epäillyt ylämäkeen lähdön olevan vaikea, hyvä ilmaisu ukolta. Toinen ukko toisella puolella etukulmassa, taas hyvä suora pisto ja hieno ilmaisu. Kolmas jälleen vasemmalla ylhäällä mäellä, lähetys reilusti ennen ukkoa. Viimeinen oli raunioilla ja eka lähetys meni tyhjäksi, toisella sitten löytyi ukkokin. Kivat treenit oli ja aina tulee uusia ajatuksia uusien ihmisten kanssa treenatessa!

Illalla käytiin vielä jälkiryhmän tottistreeneissä. Alkuun paikkaistuminen, hyvin meni. Taavilla aiheena häiritty perusasento, ollaan parannettu paljon, mutta kyllähän tuota kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostaa. Kokeiltiin myös edellispäivän koulutuksen innoittamana merkin kiertoa kahdeksikkona. Tämähän ei tietenkään ensimmäisellä kerralla vielä onnistunut, mutta pitää opettaa ajatus Taaville, ettei palkka tulekaan välttämättä joka kierron jälkeen vaan joskus joutuu ehkä kiertämään toisenkin tötsän. Taavi on tosi kovasti kiinni mun palkkakädessä ja tulee heti suorituksen tehtyään vaatimaan palkaansa. Mietittiinkin muita palkkausmahdollisuuksia kauempana minusta. Tehtiin myös seuruuta ja yhtä liikkeellelähtöä lukuun ottamatta Taavi oli taas koko treenit vinkumatta.

Kuva Tiina Suuronen



Ruotsin maata valloittamassa

Jostain ihmeestä olin saanut päähäni ilmoittaa Taavin Ruotsin Voittaja 2016 -näyttelyyn. Ei näyttelyssä sinänsä mitään, mutta ne laivamatkat.... pelkään merellä oloa ja näin painajaisia laivamatkasta varmasti kuukauden ajan ennen reissua. Aneluistani huolimatta Muru ei suostunut lähtemään maitse matkaan, olisihan siitä kyllä tullut ajomatkaa semmoset 3500 km... Päädyimme siis reissuun retkeilyautolla lautalla Turusta yli. Ja koska olin auttamattoman myöhässä laivalippujen kanssa tilatessani niitä heinäkuussa, venyi reissu suunniteltua pidemmäksi lemmikkihyttien puutteen vuoksi. Perjantaina ajoimme Turkuun, missä Kodan ja Oomin Anne lupasi meille leiripaikan heidän pihastaan. Suunnaatoman iso kiitos tästä Annelle!!

Lauantaina aamuvarhain suuntasimme satamaan ja sieltä laivaan. Laivamatka Turusta Tukholmaan kestää jotain 11 h ja se meni Taavin osalta hyvin, minäkin selvisin hengissä. Onneksi hyttien ovet ovat niin raskaita, että Tapsa ei saanut itse avattua ovea ja saatoimme käydä päivällä yhdessä syömässä. Ulkoilutin Taavia muutaman kerran laivan kannella, naurettava kusetusalue oli lähinnä vitsi ja koipi nousikin aivan muualle kuin kusilaariin.

Turussa laivaan pääsyn odottelua

Taavin matkalippu

Onneton kusetusalue

Välillä otettiin rennost

Ja välillä katseltiin maisemia

Tukholmassa leiriydyimme keskustan tuntumassa sijaitsevalla Tantolundenin leirialueella. Alue muistutti enemmän ihan vain parkkipaikkaa, mutta vieressä oli iso puisto, jossa saattoi kävelyttää koiraa rauhassa. Ja kun tuo oli ainut talvella auki oleva leiripaikka lähelläkään messukeskusta, niin olimme valintaan ihan tyytyväisiä.


Sunnuntaina suuntasimme sitten messuhallille ja jännitys saattoi taas ottaa vallan. Messuhallin sisääntulossa kaikki koirat kävivät läpi eläinlääkärin tarkastuksen. Tämä oli järjestetty kätevästi tutkimuspöytärivistöllä ja koirat kävelytettiin ramppeja pitkin pöydille ja sieltä alas. Olimme paikalla hyvissä ajoin kahdeksan jälkeen. Arvioitu aika meidän kehän alkamiselle oli vähän klo 11 jälkeen, mutta kehä oli jonkin verran myöhässä. Tuomarina pyrreillä oli Elena Ruskovaara Suomesta. Tuomarina hän oli ystävällinen ja koiria hyvin käsittelevä. Hän oli hyvin tarkka, tutki koiran kauttaaltaan tarkistaen hampaat huolellisesti ja turkkikin sai osakseen paljon huomiota. Meidän kanssakilpailijoinamme oli kaksi ruotsalaista pyrriä, yksi narttu ja yksi uros. Itse vähän mietin miten vaikuttaa, kun ei Taavin häntäkarvat ole vielä kasvaneet takaisin täyteen mittaan kesäisen parturoinnin jäljiltä ja ainakin omaan silmään takamus näyttää edelleen vähän hassulta.

Kehät oli sijoiteltu mukavan väljästi

Taavi käyttäytyi kehässä kaikin puolin hienosti, vaikkemme olleet taaskaan harjoitelleet kuin hetkeä ennen kehään menoa. Se antoi kopeloida itsensä hyvin ja sai kehuja kuinka helppo siltä oli katsoa hampaat.

Arvostelu kuului näin:

Excellent type, beautiful proportions and topline, nice bones and neck. a bit roundish scull, dark eyes, excellent body, typical rear angulations, correct movements, excellent character. championat!!!

Sama suomeksi

Erinomainen tyyppi, kauniit mittasuhteet ja ylälinja, hyvä luusto ja niska. Hieman pyöreähkö kallo, tummat silmät, erinomainen runko, tyypilliset takakulmaukset, oikeat liikkeet, erinomainen luonne. Voittaja!!!

Tuloksena ROP, SERT, CACIB ja näiden seurauksena uudet tittelit Ruotsin Voittaja 2016, Ruotsin muotovalio ja kansainvälinen näyttelyvalio.

ROP Tottakai uskomaton Olen, VSP Ciel Bleu

Olisin ollut kovin tyytyväinen VSP -sijoitukseen, mutta toisaalta eipä meillä ollut muutakaan tekemistä kuin jäädä odottelemaan isoa kehää. Taavi pääsi autoon lepäämään ja me koluamaan messujen antia muutamaksi tunniksi.

Ykkösryhmän tuomarina oli italialainen Manola Poggesi, joka näytti esiarvostelussa jo hyvin selvästi mitkä koirat häntä kiinnosti. Nämä hän kopeloi tarkasti ja seurasi liikkeet loppuun asti. Meidän muiden kohdalla hän hädin tuskin vaivautui vilkaisemaan koiria. Mutta väliäkös tuon, olihan se silti hienoa päästä valokeilassa ison yleisön eteen juontajan kuuluttamana juoksemaan :D. (Erotuin ihan pikkaisen sieltä jakkupukuisten naisten ja mirrikaulausten miesten seasta).

Esiarvostelu

Maanantai kulutettiin kaupungissa hortoillen ja illalla pakkauduimme taas laivaan ja kotimatkalle. Matka sujui hyvin melko voimakkaasta merenkäynnistä huolimatta.