Taas on tehty vaikka ja mitä ja Sinni kävi jälkileirillä

Edellisen maanantaina Sinnin kanssa käytiin tutustumassa Viljami-pyrreen. Taavin ihana ystävä Fiona jouduttiin valitettavasti lopettamaan yllättäen ja nyt Lunalla on kaverina kotia vaihtanut Viljami. Sinnin mielestä Viljami oli vähän pelottava, mutta lenkki sujui kyllä tosi hyvin. Lunan kanssa leikit menee hyvin yhteen.

Tiistaina aamusella Sinnille 300 metrinen tunnin vanha jälki. Nostomatkaa kymmenkunta metriä, neljä keppiä. 

Sinni lähti janalle innokkaasti ja nosti jäljen takajäljen tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan. Pieni veto liinassa suunnan valinnan jälkeen vain vahvisti oikeaa suuntaa. Ensimmäiset reilu kaksisataa metriä hyvällä vedolla varmaa jäljestystä, mutta kaksi ekaa keppiä ei noussut. Kolmas keppi ylös ja siitä eteenpäin epävarmempaa menoa ja vikasta kepistä ohi. 

Tosi kaksijakoista tällä hetkellä tämä meidän tekeminen. Toisinaan kepit ja esineet nousee tosi varmasti ja niille tehdään hyvin töitä, toisinaan niihin ei reagoida ollenkaan. Itse jäljestys on taas välillä tosi varman oloista ja toisinan sitten taas haahuillaan ihan ilman mitään fokusta. 

En kuitenkaan ole vielä kovin huolissani, kilometrejä pitää saada alle ja nyt keskitytään vähän aikaa näihin tuoreempiin jälkiin, koska niissä mun mielestä itse jäljestys on parempaa. Ja se pitää nyt ekaksi saada kuntoon ja varmemmaksi. Itse tarvin hirveen paljon vielä koiranlukuharjoitusta Sintturan kanssa, sen tyyli on kuitenkin niin eri kuin Taavilla.

Taavi kävi illalla hakuilemassa. Ennen metsään menoa vähän tottista paikkiksen ja seuruun merkeissä ja kokeiltiin me eteenmenojakin. Paikkis superhyvä, seuruu vähän valju ja eteenmenoista Taavilla oli joku ajatus.

Hakualueena reilu kolme hehtaaria ja siellä kolme maalimiestä. Taavilla meni aikaa kahdeksan minuuttia nostaa kaikki ukot, vaikka sai jokaisella haukkua aika kauan ennen kuin ehdin kävellä paikalle. Ekalta ei palkkaa, tokalta palkka vasta kun oltiin lähdetty maalimieheltä pois ja kolmannelta sitten palkka kunnolla. On se vaan super!

Video Heli:

Perjantaina käytiin testaamassa uusi koirauimala, joka aukesi tällä viikolla ihan tähän lähelle. Mahtavaa saada uimala tähän lähelle! Ja miten huikeen hieno paikka! Allas on iso (12 x 4,5 m) ja sen ympärillä on joka puolella tilaa. Pesutilat on isot ja kaikki tilpehöörit vimpan päälle, niin hienoa! Toivottavasti kävijöitä riittää ja saadaan pitää tämä upea kaikkea muutakin koirajuttuja sisältävä Hyvänmielen Koirakeskus! Kannattaa tulla tutustumaan vähän kauempaakin =)

Taavi aavisti jo pesutiloissa mitä tuleman pitää ja oli ihan mahdottoman kiihkeä. Altaan puolelle päästyämme Taavi ui koko puoli tuntia tosi hienosti ja rauhallisesti ja itselleen tyypillisesti hieman tosikkomaisesti. Sinni puolestaan ui välillä tosi hyvin ja välillä jäi vaan rampille huutamaan Taavin perään ja välillä sitten taas juoksi holtittomasti allasta ympäri ja loikki ihan mahdottomasti, kävi ehkä vähän kierroksilla... Sinnille puoli tuntia uintia olisikin vielä vähän liikaa, mutta ekan vartin se ui hyvin. Väsy varmaan iski sitten ja sen takia vähän otti päähän toisen uiminen. Mut hitto miten kivaa meillä oli!! Talvikausi yritetään käydä enempi tai vähempi säännöllisesti, niin saadaan Sinninkin uimakunto kohdilleen.

Sunnuntaina iltasella käytiin Sinnin kanssa jälkeilemässä vieraan jälkeä. Tunnin vanha kolmisensataa metriä pitkä kaksi kulmaa ja kaksi esinettä sisältävä jälki, jonka päässä odotti maalimies. Lämpöä reilu parikymmentä astetta ja tuuli oli aika navakka.

Takajäljeltä tulevasta voimakkaasta tuulesta tai jostain muusta johtuen Sinni nosti jäljen takajälkenä. Muutenkin nosto oli vähän hapuileva. Uusi yritys ja sitten päästiin jäljelle. Jälki kulki polun yli ja melkein voisin väittää, että siinä oli kulkenut joku eläin. Sinni reagoi polkuun vahvasti ja siinä kulkeva jälki olisi vienyt pikkuisen mennessään. Päästiin kuitenkin polun yli ja kulmat sekä esineet Sinni suoritti hyvin. Jälki ylitti samaisen polun toistamiseen ja nytkin nenä kävi kovasti, mutta annoin Sinnin tehdä työtä ja lopulta se valitsi oman jälkensä. Maalimiehelle viimeiset metrit ilmavainulla ja voi kun oli kiva löytää ihminen. 

Vieraan jälkeä Sinni jäljesti innostuneesti, häntä oikein heilui esineillä. Täytyy nyt testailla, että onko tuo parempi jäljestysinto kiinni jäljen tuoreudesta vai sen tekijästä. Intoa siis oli hyvin, tarkkuutta ja varmuutta tarvitaan vielä paljon lisää.

Kiire maalille, kuva Heli

Sinnin jäljen vanhetessa Taavi tottisteli. Paikkis ja seuruu ok, nyt tehtiin valjaat päällä, niin heti on kierrokset korkeammalla ja vähän tuli haukkumista. Eteenmenoissa piti nostaa koipea pari kertaa ja tarvi myös lisäkäskyn etenemiseen, mut etenemisvauhti on kiva.

Kuvat Heli R.:

Pussataan!

Valmiina!

Seuraa!

Tiistaina hakuiltiin. Sinnille kuusi ukko ilmaisua painottaen. Kaks ekaa hyvin, kolmannella tuli joku välikuolema ja Sinni jäi vain makailemaan maalimiehen luo. Poimi rullan pari kertaa suuhunsa, mutta pyynnöistä huolimatta ei hievahtanutkaan paikaltaan. Keli oli kyllä hiostavan kuuma, mutta juotin Sinniä eikä sen noin vähästä olisi pitänyt uuvahtaa. 

Mentiin sitten etsimään neljäs ukko. Se ja kolmas uudestaan ja muut loput meni taas ihan hyvin. Näytöllä Sinniltä on nyt vaadittu istuminen ennen palkan saantia. Palasin myös palkkaamaan rullan tuonnista, jos se vahvistaisi toimintaa.

Tapsu kävi ilakoimassa yhden maalimiehen verran. Palkka heti haukun aloituksesta. Miten kivaa Tapsulla olikaan.

Torstaina käytiin Sinnin kanssa edustamassa Kaakon Käyttökoiria elomarkkinakulkueessa. Ihan hirmu paljon oli ihmisiä tullut katsomaan kulkuetta ja ihan hirmu hienosti Sinni meni koko pitkän ja kuuman kulkueen. 

Aki Kuoppala:

Sanna Muuri:

Hanne Uuttu:

Perjantaina ajeltiin Taipalsaarelle Haukkulaaksoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen jälkileirille. Perjantaina ei varsinaisesti vielä treenattu mitään, mutta käytiin läpi koirien tilanne ja toiveet. Kouluttajana aloittelijoiden ryhmässä oli Minna Airike-Mörsky.

Lauantaina aloitettiin nurmikentällä, jonne tehtiin suora jälki. Tällä jäljellä harjoiteltiin tauottamista ja Minna vähän katsoin kuin homma noin ylipäätään menee. Toisena treeninä tehtiin lyhyt vieraan tekemä jälki, jonka päässä oli maalimies. Näistä Sinnillä paremmin meni tuo vieraan tekemä jälki. Meillä siis yksi toive oli saada ideoita siihen, millä Sinnin saisi innostumaan enemmän mun tekemistä jäljistä...

Kuvat Tiina Tuovinen

Iltapäivän treenit oli metsässä ja siellä tehtiin kolme lyhyttä jälkeä, 50 m, 100 m ja 150 m. Ekalla esineisä oli namipallot, toisella jäljellä oli alussa muutamilla askeleilla namia ja sitten matkalla pari namikasaa ja kolmannella jäljellä oli kolme esinettä. Kaikki mun itse tallomia.

Ekalla ja tokalla jäljestys oli vähän sinnepäin menevää, mutta namipallot ja -kasat kyllä löytyivät hyvin. Kolmannella jäljellä oli lisähaasteena marjastajia, mutta niistä huolimatta Sinni valitsi jäljen ajamisen ja tällä jäljellä tehtiin huomio, että aina kun kehun Sinniä, se nostaa pään ylös ja lähtee jäljetä. Lopun matkaa olin hiljaa ja jälki sujui huomattavasti paremmin. 

Sunnuntaina treenattiin kulmia ja jäljen nostoja. Kulmat meni Sinnillä vaihtelevasti, tämä jälki oli itse tallaamani. neljästä kulmasta eka ja vika oli hyvät, mutta kaksi keskimmäistä teetti töitä ja semmoista selkeää paloa etsiä jälki uudestaan ei oikein ollut. Nostoharjoituksen jäljet oli vieraan tekemiä ja ne meni hyvin. Nostot onkin pääsääntöisesti olleet meillä hyviä. Kaikki leirillä ajetut jäljet olivat kahdesta neljään tuntia vanhoja ja keli oli tuskaisen helteinen.

Jatkoa ajatellen täytyy nyt selvittää, mikä on Sinnin mielestä paras palkka. Jäljistä ja palkkauksesta pitää tehdä jollain tapaa yllätyksellisempiä, koska ilmeisesti Sinni kyllääntyy nyt aika nopsaan ja mun omatekemän jäljen ajamisen haluttomuus voi johtua siitä, että Sinni ei koe tarpeeksi motivoivaksi ajaa jälkeä, kun sen tekijä kulkee perässä. Miksi etsiä semmoista, joka ei ole hukassa... Vaikka tähän astikin olen kehunut jäljellä tosi varovaisesti ja rauhallisesti, niin jatkossa en voi sitä tehdä. Täytyy kokeilla onnistuisko hyminä vai onko sekin liikaa. Lisäksi sain ahaa-elämyksen siitä, että Sinnillä on häntä. Olen Taavin kanssa niin vahvasti tottunut lukemaan vain sen päätä ja kroppaa muuten, ettein osannut jälkien jälkeen sanoa yhtään, mitä Sinnin häntä on tehnyt jäljestyksen aikana. Täytyy siis itse keskittyä nyt vahvasti siihen, että oppisin katsomaan myös häntää. Muiden leiriläisten koirilla häntä oli jäljellä maltillinen, vakaa ja aika alhaalla ja kun jälki hukkui, niin häntä rupesi vispaamaan enemmän. Lisäksi jälkien on oltava nyt ainakin vähän aikaa tosi hyvin merkattuja, ettei mulle tule yhtään epävarmuutta jäljen sijainnista. Mun oma epävarmuus on taas ehkä vähän siirtynyt Sinniin. Jäljen aikana pitää myös opetella palkkaamaan muualta kuin esineiltä ja tehdä siitä hyvä juttu. Enkä myöskään saisi olla ihan niin perfektionisti siinä, mitä haluan ja mun pitäisi antaa Sinnille tilaa jäljestää. Metsäjälki ei ole kuin FH...

Vaikka Taavi ei osallistunut leirille kuin seuralaisena, niin ehdin senkin kanssa tehdä kivasti hommia. Lauantaina se teki tarkkuusruutua kahden esineen verran, tottisteli pariin otteeseen ja pääsi uimaan. 

Sunnuntaina aamusta Taavi ajoi noin kymmenen tuntia vanhan, puolisen kilsaa pitkän jäljen, jonka nosto oli rinteestä ja joka kulki kahden syvän supan kautta. Nostohetkellä viereisellä tiellä kulki vielä koiria aamulenkillä. Kotikulmilla ei ole tuollaisia suppia, joten halusin testata miten haju käyttäytyy siellä. 

Ennen jäljelle lähtöä tehtiin hallintaa. Seuruu vaihtelevan hyvää, paikkis hyvä ja eteenmenotkin ehkä parhaat tähän asti. Yhden lisäkäskyn vaati etenemiseen, mut ei kussu kertaakaan.

Paikkis

Jäljen nostoon lähdettiin siis rinteeseen tien suuntaisesti kulkien ja tiellä kulkevat koirat Taavi huomasi, mutta koska oli töissä, niin ei niille suonut kuin nopean vilkaisun. Jälki nousi hienosti ja kavuttiin rinne ylös ja siitä supan raunaa alas. Supan pohjalla oli haastavampi kohta ja pari hakulenkkiä Taavi teki ennen kuin jatkoi taas rinnettä ylös. Toisella supalla vähän samanlainen tilanne, mutta jälki ylös löytyi nopeammin. Muuten normaalia varmaa menoa ja kepit nousi hyvin. 

Leirin jälkeen oli taas melko kaikkensa antanut olo. Paljon tuli hyviä juttuja ja iso kiitos järjestäjille!

Paskareissu

Pakon sanelemana kesäreissu suuntautui heinäkuun pahimman sesongin aikaan eteläiseen Norjaan ja läntiselle Ruotsin rannikolle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus olla hieman pohjoisemmassa Norjassa, mutta koska korona vaikuttaa niin moneen juttuun, niin tähänkin. Joten oltiin todella mun epämukavuusalueella ihan liian suurien ihmismassojen keskellä, mut selvittiin.

Reissua suunnitellessa tuntuu aina hyvältä idealta lähteä matkaan suoraan yövuorosta, mutta kuten joskus ennenkin, niin nytkään ei tullut repsikassa uni ja 31 valvotun tunnin jälkeen laivan huutavista ja juoksevista kakaroista täynnä oleva buffa ei ollut se mun lempi paikka. Muutenkin koko reissua väritti erittäin äänekkäät ja vauhdikkaat lapset, jotka koetteli hermojen kestävyyttä useampaan otteeseen. Läntisissä naapureissa lasten vapaa kasvatus on ilmeisesti vielä enemmän valloillaan kuin Suomessa tai sitten todennäköisimmin olen vain tähän asti onnistunut välttämään sellaiset paikat, jotka on pullollaan noita huonosti käyttäytyviä kullannuppuja. Onneksi osa lomasta oli kuitenkin rauhallisilla alueilla, joten ei mennyt ihan vihkoon koko reissu, vaikka kotiin palatessa oli olo, etten halua nähdä yhtään ihmistä moneen viikkoon!

Koirienkaan kannalta tää reissu ei ollut mitenkään hirmu kiva, ihan liikaa joutuivat olemaan autossa turvassa noilta kakaroilta, jotka eivät kunnioittaneet yhtään kenenkään omaa tilaa. Onneksi saatiin useimpina päivinä sentään nauttia rauhassa aamulenkeistä ilman väenpaljoutta ja osa yöpaikoista oli kivan rauhallisia.

Monenmoista menoa

Edellisen viikon keskiviikkona koirilla oli fyssari. Aikaa varatessa kerroin, ettei meillä mitään isompaa akuuttia tarvetta ole. Siitä ei mennyt montaa päivää, kun Sinni juoksi ihan täysiä päin Taavia. Oikein kumaus kävi ja Taavia selvästi sattui, saattoi sattua Sinniäkin. Sen jälkeen Taavilla oli selvästi kipeää selässä.

Ja olihan se jumissa selän takaosasta ja lonkkien ja rangan välistä, mutta kaikki jumit saatiin auki ja liikkuvuus rangassa on hyvä, kuten kaikissa muissakin nivelissä. 

Sinnikin oli jumissa. Rintarangassa yksi nikamaväli ihan juntturissa ja sitä joudutaan nyt kotonakin jumppailemaan, jotta saataisiin se sieltä kunnolla auki ja liikkumaan. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua molempien osalta tuon jumppailun suhteen... Sen lisäksi oli reidet jumissa, mikä ei sen spurttailuilla ole mikään ihme. Ne saatiin hyvin auki. Sinni antoi muuten käsitellä itsensä tosi hyvin ja muutaman kerran näytti ihan nukahtavankin, mutta kipeitä paikkoja käsiteltäessä se kyllä osasi vängätä ja kiemurrella melkoisesti. Onneksi sitten kuitenkin rentoutui aina lopulta hoidettavaksi. Eiköhän sekin opi helpoksi käsiteltäväksi, kunhan vielä muutaman kerran käydään.

Perjantaina hakutreenit Sinnille. Aika lämmin keli ja kivasti tuulta. Kolme valmista maalimiestä.

Ennen metsään menoa tein pienen paikkiksen. Ekaksi Sinni nousi melkein heti. Kun palautin paikalleen, niin sit pysyi minuutin, jonka jälkeen vapautin. 

Maastoon Sinnillä on kova kiire, mut kyllä se kohtuullisesti on ohjattavissakin. Etsintä kesti parikymmentä minuuttia ja sain Sinnin jopa kerran juotettua! Hirmu into sillä on ja hienosti löytyi kaikki maalit, osa jopa vähän kauempaakin. Ei voi kun olla tyytyväinen! Joku kun jaksais hinkata tottiksen kuntoon, niin voitas mennä kokeeseen, ainakin melkein.

Sinnin hakuilu on aika lentävää menoa!

Taavi teki vaan seuruuta ja paikkista. Olen nyt yrittänyt etsiä haastavia paikkispaikkoja ja tänään oli ainakin muiden koirien hajuja. Kyllä kiinnosti, mut pysyi silti hyvin.

Lauantaina Sinnille jälki. Ajattelin, että ois ollu helppo, kun aamulla satoi rankasti ja metsä oli kostea ja jälki vain tunnin vanha. Pituutta jäljellä oli viitisensataa metriä, kulmia viisi ja keppejä kuusi. Jana 25 metriä.

Mut ei ollu helppo. Tai varmaan oli, mut ei vaan Sinniltä irtoa oikein toi jäljestys tällä hetkellä. Mustikat rupeaa kypsymään, niin niiden mutustelu oli mielenkiintoisempaa. 

Jälkeen mahtui hyviäkin pätkiä, enempi jäljen loppupäässä. Kaks viimeistä kulmaa oli loistavat ja viis ekaa keppiä löytyi ja ne ilmaistiin selkeästi. Pitkällä liinalla meni ehkä paremmin kuin lyhyellä... Mut silti jotenkin tosi vaisua menoa. Aikaa meni vajaa puol tuntia eli hidasta on. Nurmijäljellä Sinniä saa jarruttaa kunnolla ja metsässä pitäis melkein työntää eteenpäin, vaikka metsän pitäis olla helpompi.

Pitää vaan muistaa, että Sinni on vielä tosi nuori ja ollaan tehty tosi vähän jälkeä, että eiköhän se tästä ajan kanssa. Kun vaan tietäis, mitä ois järkevä tehä seuraavaksi.

Sunnuntaina oltiin Sintturan kanssa Nina Mannerin tottiskoulutuksessa. Sinnille oli hyvää oppia olla kentän laidalla katselemassa toisten koirien touhuja, ihanan rauhallisesti se osasi olla. Taisi jossain vaiheessa jo vähän väsähtääkin ja veteli sikeitä.

Kaks settiä oli päivän aikana ja Sinni oli ehkä jo vähän väsy pitkästä odottelusta, kun oli vasta yhdeksäntenä koirana vuorossa. Sinnin kanssa tehtiin ekalla setillä seuruuta. Yllättäen mun pitäis olla aktiivisempi... 

Edelleen pienellä avulla mennään ja pelkkään perusasentoon pitäisi saada myös vähän ryhtiä ja intoa lisää, kun Sinni vähän laskee seuraa-käskyn saatuaan. Mutta siis yleisesti enemmän variaatiota tekemiseen ja palkkaus pitää saada myös vauhdikkaammaksi, jotta homma pysyisi Sinnin mielestä kivana. 

Kuvat Sanna Muuri:

Toisella setillä noutoa ja merkin kiertoa. Noudon loppuasennossa, kuten myös ihan luoksetulossa Sinni pitäisi saada tulemaan paljon lähemmäs mua. Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Kapulan pito on aika hyvällä mallilla, vaikka ote saisi olla hieman tiukempi.

Kotiin tultuamme huomasin Sinnin pötkötellessä, että yksi sen anturoista näyttää oudolta ja sieltähän löytyi ilkeän näköinen haava. Ei mitään tietoa missä ja milloin se on tullut. Onneksi on lähtenyt paranemaan kotikonstein hyvin, eikä tunnu vaivaavan Sinniä millään tavalla. Tossukin saa olla jalassa ihan rauhassa.

Maanantaina molemmille ihan tuskaisessa hellekelissä lyhyet jäljet, noin sata metriä. Ikää jäljille kertyi puolisen tuntia. Halusin vain nähdä kuinka paljon kypsyvät mustikat häiritsee Taavin hommaa ja samalla tuli sitten tehtyä Sinnillekin pieni testijälki.

Ennen jälkeä Taaville tottista seuruun ja paikkiksen muodossa, hyvin meni. Lyhyt nosto ja sehän puksutti jäljen loppukepille tosi hyvin, vaikka pari mustikkaa sille kyllä maistui matkaevääksi. 

Meinas olla vähän hiki

Sinnille myös sadan metrin jälki noin viidentoista metrin nostolla. Nosto meni hyvin ja jälkikin paljon paremmin kuin mitä nyt on viime aikoina mennyt, oli kiva tuntea veto liinassa. Edelleen tarvin ihan tosi paljon lisää treeniä, jotta oppisin lukemaan Sintturaa.

Tiistaina Sinni kävi tutustumassa maailmanluokan menoon kaupungilla Tattoon alettua. Ihan mahtavan reipas ja rento festivaalikävijä. Oli vaan niin hurjan kuuma, ettei hirmu kauaa viitsitty olla, mutta tulihan sitä kierrettyä tattookatua ja käytyä kuuntelemassa puistokonserttia. 

Keskiviikkoiltana käytiin Taavin kanssa pelastusjälkikokeessa suorittamassa peruskoe lämpimässä, mutta ei onneksi illalla enää helteisessä kelissä. Meillähän oli uhkana hälyvalmiuksien vanhaksi meno syyskuun alussa, kun jälkikoepaikkoja ei vain ole. Edelliseen kuuteen kokeeseen joihin olin ilmoittautunut, niin en ole mahtunut mukaan. Joten ihan supermahtavaa, että järjestettiin tällainen vähän ylimääräinen koe, kiitos siitä!

Mun jännittäminen on ihan sairasta ja useamman päivän pahoinvoinnin ja painajaisten jälkeen sain koepäivänä pysymään sisällä vain yhden banaanin. Voin sanoa, että helteisenä päivänä kokeen odottelu iltaan asti oli melko voimia vievää...

Koe alkaa koirien sosiaalisuuden testauksella, jossa kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot ovat yhtä aikaa läsnä ja kokeen testaaja toteaa koirat sekä koira- että ihmissosiaalisiksi silittelemällä jokaisen koiran läpi ja toteamalla ettei ne syö toisiaan. Koirat saavat olla käskyn alla, mutta palkata ei saa. Taavihan reagoi vahvasti mun jännittämiseen, mutta hienosti se meni testaajan luokse siliteltäväksi, ei siis mitään ongelmia tässä osuudessa.

Video Suvi:

Seuraavaksi vuorossa hallintaosuus, jossa on seuruuta ja paikkamakuu. Kokeissa Taavi seuraa aina tosi huonosti, jätättää ja kontakti on huono, mutta seuraa se kuitenkin tarpeeksi. Paikkamakuu meni ihan superhienosti, hiljaa ja rauhassa tarkasti mua tapittaen Tapsu makasi koko kolme minuuttia, joten hallinta hyvin läpi ja maastoon.

Kuvat Suvi Lahtinen:

paikkis

Ei jännitä yhtään 😂😂😂

Viimeiset ohjeet ennen jäljelle lähtöä.

Koeohjeet uudistuivat tänä vuonna ja peruskokeen jana muuttui viidestäkymmenestä metristä kahteensataan metriin. Jana kuljetaan tien suuntaisesti. Taavi lähti janalle hyvin ja eteni kohtuullisen suoraviivaisesti ja nosti jäljen hieman alle sadan metrin matkan jälkeen: Nätti tarkistus suunnasta ja hienosti oikeaan suuntaan. Siitä sitten puksuteltiin rauhassa vähän mustikoita syöden loppuesineelle kaikki kolme matkalla ollutta esinettä nostaen ja metsätien ylitys hienosti suorittaen koko seitsemänsataa metriä pitkä jälki. Aikaa meni viitisentoista minuuttia. 

Koe siis läpi erinomaisin arvosanoin ja jäljen osalta on taas kaksi vuotta homma ok. Sairaan iso kiitos Suville kartturoinnista lyhyellä varoitusajalla 💓 (uusilla ohjeilla ei vissiin enää saa osallistua ilman kartturia...?)

Todennäköisesti tämä oli Taavin viimeinen jälkikoe, koska kahden vuoden päästä, kun jäljen suoritus vanhenee, Taavi on jo yli yksitoistavuotias ja luulen sen viimeistään silloin voivan jäädä ansaitulle eläkkeelle. Nyt pitäisi sitten metsästää hakukoepaikka vielä jostain...

Ilmoitus jäljen suorituksesta johtopaikalle. Kuva Suvi

Lauantaina hakutreenit, joissa Sinnille partiointia kolmella maalimiehellä. Nää treenit meni kyllä niin reisille, että huh! Ekaks Sinnillä oli vauhtia niin päättömästi, että arvasen sen olevan kykenemätön tuomaan rullaa mulle asti ekalta maalimieheltä. Haki sitten kyllä rullan hyvin uudestaan omatoimisesti, näyttö hyvä.

Toinen maalimies ei ohjeista huolimatta malttanut olla auttamatta Sinniä rullan kanssa ja se varmaan vähän sotki Sinniä. Toi kyllä mulle rullan ja vei näytölle, mutta seuraavalta ei sitten tuonutkaan rullaa ja maalimies epähuomiossa palkkasi Sinnin sen mennessä hakemaan rullaa uudestaan... no sit vähän korjailtiin ja seuraavalla ukolla Sinni oli ihan ulalla, että mitäs nyt pitäis tehdä. Tän jälkeen tehtiin vielä kaksi peräänajoa, joilta ihan superhienot rullantuonnit ja näytöt. Ens treeni pitää yrittää muistaa tehä taas ihan perus tekniikkatreeninä.

Taaville tuplamaalimiehet vesiponnissa, hienosti etsi ja löysi.