Paskareissu

Pakon sanelemana kesäreissu suuntautui heinäkuun pahimman sesongin aikaan eteläiseen Norjaan ja läntiselle Ruotsin rannikolle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus olla hieman pohjoisemmassa Norjassa, mutta koska korona vaikuttaa niin moneen juttuun, niin tähänkin. Joten oltiin todella mun epämukavuusalueella ihan liian suurien ihmismassojen keskellä, mut selvittiin.

Reissua suunnitellessa tuntuu aina hyvältä idealta lähteä matkaan suoraan yövuorosta, mutta kuten joskus ennenkin, niin nytkään ei tullut repsikassa uni ja 31 valvotun tunnin jälkeen laivan huutavista ja juoksevista kakaroista täynnä oleva buffa ei ollut se mun lempi paikka. Muutenkin koko reissua väritti erittäin äänekkäät ja vauhdikkaat lapset, jotka koetteli hermojen kestävyyttä useampaan otteeseen. Läntisissä naapureissa lasten vapaa kasvatus on ilmeisesti vielä enemmän valloillaan kuin Suomessa tai sitten todennäköisimmin olen vain tähän asti onnistunut välttämään sellaiset paikat, jotka on pullollaan noita huonosti käyttäytyviä kullannuppuja. Onneksi osa lomasta oli kuitenkin rauhallisilla alueilla, joten ei mennyt ihan vihkoon koko reissu, vaikka kotiin palatessa oli olo, etten halua nähdä yhtään ihmistä moneen viikkoon!

Koirienkaan kannalta tää reissu ei ollut mitenkään hirmu kiva, ihan liikaa joutuivat olemaan autossa turvassa noilta kakaroilta, jotka eivät kunnioittaneet yhtään kenenkään omaa tilaa. Onneksi saatiin useimpina päivinä sentään nauttia rauhassa aamulenkeistä ilman väenpaljoutta ja osa yöpaikoista oli kivan rauhallisia.

Monenmoista menoa

Edellisen viikon keskiviikkona koirilla oli fyssari. Aikaa varatessa kerroin, ettei meillä mitään isompaa akuuttia tarvetta ole. Siitä ei mennyt montaa päivää, kun Sinni juoksi ihan täysiä päin Taavia. Oikein kumaus kävi ja Taavia selvästi sattui, saattoi sattua Sinniäkin. Sen jälkeen Taavilla oli selvästi kipeää selässä.

Ja olihan se jumissa selän takaosasta ja lonkkien ja rangan välistä, mutta kaikki jumit saatiin auki ja liikkuvuus rangassa on hyvä, kuten kaikissa muissakin nivelissä. 

Sinnikin oli jumissa. Rintarangassa yksi nikamaväli ihan juntturissa ja sitä joudutaan nyt kotonakin jumppailemaan, jotta saataisiin se sieltä kunnolla auki ja liikkumaan. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua molempien osalta tuon jumppailun suhteen... Sen lisäksi oli reidet jumissa, mikä ei sen spurttailuilla ole mikään ihme. Ne saatiin hyvin auki. Sinni antoi muuten käsitellä itsensä tosi hyvin ja muutaman kerran näytti ihan nukahtavankin, mutta kipeitä paikkoja käsiteltäessä se kyllä osasi vängätä ja kiemurrella melkoisesti. Onneksi sitten kuitenkin rentoutui aina lopulta hoidettavaksi. Eiköhän sekin opi helpoksi käsiteltäväksi, kunhan vielä muutaman kerran käydään.

Perjantaina hakutreenit Sinnille. Aika lämmin keli ja kivasti tuulta. Kolme valmista maalimiestä.

Ennen metsään menoa tein pienen paikkiksen. Ekaksi Sinni nousi melkein heti. Kun palautin paikalleen, niin sit pysyi minuutin, jonka jälkeen vapautin. 

Maastoon Sinnillä on kova kiire, mut kyllä se kohtuullisesti on ohjattavissakin. Etsintä kesti parikymmentä minuuttia ja sain Sinnin jopa kerran juotettua! Hirmu into sillä on ja hienosti löytyi kaikki maalit, osa jopa vähän kauempaakin. Ei voi kun olla tyytyväinen! Joku kun jaksais hinkata tottiksen kuntoon, niin voitas mennä kokeeseen, ainakin melkein.

Sinnin hakuilu on aika lentävää menoa!

Taavi teki vaan seuruuta ja paikkista. Olen nyt yrittänyt etsiä haastavia paikkispaikkoja ja tänään oli ainakin muiden koirien hajuja. Kyllä kiinnosti, mut pysyi silti hyvin.

Lauantaina Sinnille jälki. Ajattelin, että ois ollu helppo, kun aamulla satoi rankasti ja metsä oli kostea ja jälki vain tunnin vanha. Pituutta jäljellä oli viitisensataa metriä, kulmia viisi ja keppejä kuusi. Jana 25 metriä.

Mut ei ollu helppo. Tai varmaan oli, mut ei vaan Sinniltä irtoa oikein toi jäljestys tällä hetkellä. Mustikat rupeaa kypsymään, niin niiden mutustelu oli mielenkiintoisempaa. 

Jälkeen mahtui hyviäkin pätkiä, enempi jäljen loppupäässä. Kaks viimeistä kulmaa oli loistavat ja viis ekaa keppiä löytyi ja ne ilmaistiin selkeästi. Pitkällä liinalla meni ehkä paremmin kuin lyhyellä... Mut silti jotenkin tosi vaisua menoa. Aikaa meni vajaa puol tuntia eli hidasta on. Nurmijäljellä Sinniä saa jarruttaa kunnolla ja metsässä pitäis melkein työntää eteenpäin, vaikka metsän pitäis olla helpompi.

Pitää vaan muistaa, että Sinni on vielä tosi nuori ja ollaan tehty tosi vähän jälkeä, että eiköhän se tästä ajan kanssa. Kun vaan tietäis, mitä ois järkevä tehä seuraavaksi.

Sunnuntaina oltiin Sintturan kanssa Nina Mannerin tottiskoulutuksessa. Sinnille oli hyvää oppia olla kentän laidalla katselemassa toisten koirien touhuja, ihanan rauhallisesti se osasi olla. Taisi jossain vaiheessa jo vähän väsähtääkin ja veteli sikeitä.

Kaks settiä oli päivän aikana ja Sinni oli ehkä jo vähän väsy pitkästä odottelusta, kun oli vasta yhdeksäntenä koirana vuorossa. Sinnin kanssa tehtiin ekalla setillä seuruuta. Yllättäen mun pitäis olla aktiivisempi... 

Edelleen pienellä avulla mennään ja pelkkään perusasentoon pitäisi saada myös vähän ryhtiä ja intoa lisää, kun Sinni vähän laskee seuraa-käskyn saatuaan. Mutta siis yleisesti enemmän variaatiota tekemiseen ja palkkaus pitää saada myös vauhdikkaammaksi, jotta homma pysyisi Sinnin mielestä kivana. 

Kuvat Sanna Muuri:

Toisella setillä noutoa ja merkin kiertoa. Noudon loppuasennossa, kuten myös ihan luoksetulossa Sinni pitäisi saada tulemaan paljon lähemmäs mua. Tähänkin saatiin hyviä vinkkejä. Kapulan pito on aika hyvällä mallilla, vaikka ote saisi olla hieman tiukempi.

Kotiin tultuamme huomasin Sinnin pötkötellessä, että yksi sen anturoista näyttää oudolta ja sieltähän löytyi ilkeän näköinen haava. Ei mitään tietoa missä ja milloin se on tullut. Onneksi on lähtenyt paranemaan kotikonstein hyvin, eikä tunnu vaivaavan Sinniä millään tavalla. Tossukin saa olla jalassa ihan rauhassa.

Maanantaina molemmille ihan tuskaisessa hellekelissä lyhyet jäljet, noin sata metriä. Ikää jäljille kertyi puolisen tuntia. Halusin vain nähdä kuinka paljon kypsyvät mustikat häiritsee Taavin hommaa ja samalla tuli sitten tehtyä Sinnillekin pieni testijälki.

Ennen jälkeä Taaville tottista seuruun ja paikkiksen muodossa, hyvin meni. Lyhyt nosto ja sehän puksutti jäljen loppukepille tosi hyvin, vaikka pari mustikkaa sille kyllä maistui matkaevääksi. 

Meinas olla vähän hiki

Sinnille myös sadan metrin jälki noin viidentoista metrin nostolla. Nosto meni hyvin ja jälkikin paljon paremmin kuin mitä nyt on viime aikoina mennyt, oli kiva tuntea veto liinassa. Edelleen tarvin ihan tosi paljon lisää treeniä, jotta oppisin lukemaan Sintturaa.

Tiistaina Sinni kävi tutustumassa maailmanluokan menoon kaupungilla Tattoon alettua. Ihan mahtavan reipas ja rento festivaalikävijä. Oli vaan niin hurjan kuuma, ettei hirmu kauaa viitsitty olla, mutta tulihan sitä kierrettyä tattookatua ja käytyä kuuntelemassa puistokonserttia. 

Keskiviikkoiltana käytiin Taavin kanssa pelastusjälkikokeessa suorittamassa peruskoe lämpimässä, mutta ei onneksi illalla enää helteisessä kelissä. Meillähän oli uhkana hälyvalmiuksien vanhaksi meno syyskuun alussa, kun jälkikoepaikkoja ei vain ole. Edelliseen kuuteen kokeeseen joihin olin ilmoittautunut, niin en ole mahtunut mukaan. Joten ihan supermahtavaa, että järjestettiin tällainen vähän ylimääräinen koe, kiitos siitä!

Mun jännittäminen on ihan sairasta ja useamman päivän pahoinvoinnin ja painajaisten jälkeen sain koepäivänä pysymään sisällä vain yhden banaanin. Voin sanoa, että helteisenä päivänä kokeen odottelu iltaan asti oli melko voimia vievää...

Koe alkaa koirien sosiaalisuuden testauksella, jossa kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot ovat yhtä aikaa läsnä ja kokeen testaaja toteaa koirat sekä koira- että ihmissosiaalisiksi silittelemällä jokaisen koiran läpi ja toteamalla ettei ne syö toisiaan. Koirat saavat olla käskyn alla, mutta palkata ei saa. Taavihan reagoi vahvasti mun jännittämiseen, mutta hienosti se meni testaajan luokse siliteltäväksi, ei siis mitään ongelmia tässä osuudessa.

Video Suvi:

Seuraavaksi vuorossa hallintaosuus, jossa on seuruuta ja paikkamakuu. Kokeissa Taavi seuraa aina tosi huonosti, jätättää ja kontakti on huono, mutta seuraa se kuitenkin tarpeeksi. Paikkamakuu meni ihan superhienosti, hiljaa ja rauhassa tarkasti mua tapittaen Tapsu makasi koko kolme minuuttia, joten hallinta hyvin läpi ja maastoon.

Kuvat Suvi Lahtinen:

paikkis

Ei jännitä yhtään 😂😂😂

Viimeiset ohjeet ennen jäljelle lähtöä.

Koeohjeet uudistuivat tänä vuonna ja peruskokeen jana muuttui viidestäkymmenestä metristä kahteensataan metriin. Jana kuljetaan tien suuntaisesti. Taavi lähti janalle hyvin ja eteni kohtuullisen suoraviivaisesti ja nosti jäljen hieman alle sadan metrin matkan jälkeen: Nätti tarkistus suunnasta ja hienosti oikeaan suuntaan. Siitä sitten puksuteltiin rauhassa vähän mustikoita syöden loppuesineelle kaikki kolme matkalla ollutta esinettä nostaen ja metsätien ylitys hienosti suorittaen koko seitsemänsataa metriä pitkä jälki. Aikaa meni viitisentoista minuuttia. 

Koe siis läpi erinomaisin arvosanoin ja jäljen osalta on taas kaksi vuotta homma ok. Sairaan iso kiitos Suville kartturoinnista lyhyellä varoitusajalla 💓 (uusilla ohjeilla ei vissiin enää saa osallistua ilman kartturia...?)

Todennäköisesti tämä oli Taavin viimeinen jälkikoe, koska kahden vuoden päästä, kun jäljen suoritus vanhenee, Taavi on jo yli yksitoistavuotias ja luulen sen viimeistään silloin voivan jäädä ansaitulle eläkkeelle. Nyt pitäisi sitten metsästää hakukoepaikka vielä jostain...

Ilmoitus jäljen suorituksesta johtopaikalle. Kuva Suvi

Lauantaina hakutreenit, joissa Sinnille partiointia kolmella maalimiehellä. Nää treenit meni kyllä niin reisille, että huh! Ekaks Sinnillä oli vauhtia niin päättömästi, että arvasen sen olevan kykenemätön tuomaan rullaa mulle asti ekalta maalimieheltä. Haki sitten kyllä rullan hyvin uudestaan omatoimisesti, näyttö hyvä.

Toinen maalimies ei ohjeista huolimatta malttanut olla auttamatta Sinniä rullan kanssa ja se varmaan vähän sotki Sinniä. Toi kyllä mulle rullan ja vei näytölle, mutta seuraavalta ei sitten tuonutkaan rullaa ja maalimies epähuomiossa palkkasi Sinnin sen mennessä hakemaan rullaa uudestaan... no sit vähän korjailtiin ja seuraavalla ukolla Sinni oli ihan ulalla, että mitäs nyt pitäis tehdä. Tän jälkeen tehtiin vielä kaksi peräänajoa, joilta ihan superhienot rullantuonnit ja näytöt. Ens treeni pitää yrittää muistaa tehä taas ihan perus tekniikkatreeninä.

Taaville tuplamaalimiehet vesiponnissa, hienosti etsi ja löysi.

Hellettä, hellettä!

Toissa sunnuntaina käytiin helteinen kimppalenkki Ainon kanssa ja samalla reissulla meidän koirat opetti Ainonkin uimaan. Vielä ei onneksi ollut sinilevää.

Tää on kyllä kiva kolmikko <3

Keskiviikkona Taaville hellejälki. Lämpömittari näytti jäljeltä kotiin tullessa 28 astetta. Jana sata metriä, jälki 500 metriä, esineitä kolme ja ikää kaksi tuntia. Todella kuiva maasto. Ennen jälkeä vähän seuruuta ja kolmen minuutin paikkis. Ötökät kiusas paikkiksessa ja jos paarma tulee pörräämään, niin Taavi kyllä häipyy heti jonnekin kuusen alle piiloon, ei mahda mitään. Nyt ei onneksi ollut paarmoja häiriköimässä ja paikkis meni hyvin.

Taavi lähti innolla janalle ja luulin sen jo menneen jäljestä yli ilman mitään reagointia, mutta mun merkkikuuset olikin eri kuuset ja Taavi nosti jäljen hienosti pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan vähän myöhemmin siitä kohtaa, missä luulin jäljen menneen. Näin taas ohjaajalle opetus, että katso vain sitä koiraa, äläkä mitään muuta!

Olosuhteisiin nähden hyvä jälki, mutta kyllä on selkeästi kovasti vaikeampaa hellejälki kuin kivan viileän kelin kostea jälki. Matkaa kertyi yhteensä kuusisataa metriä ja aikaa meni parikymmentä minuuttia. Selkeästi siis hitaampaa kuin optimikelin jäljestys. Tarkistuksia vähän enempi kuin normaalisti ja muutama juomatauko esineillä juoton lisäksi, vaikkei Taavi kovin mielellään juonutkaan, kun pörriäiset kiusasi. Kaikki kolme esinettä löytyi hyvin. Motivaatio jälkeen on Taavilla kyllä kova.

Matala kuiva varvikko oli haastava.

Torstaina kävin molempien kanssa rallymöllissä, Taavin kanssa mes- ja Sinnin kanssa alo-luokassa. Koe oli siirretty hirveän helteen takia ulkoa halliin ja se ei varmaankaan ollut meille mitenkään eduksi. Mutta ei sillä niin väliä, kun tää oli enempikin semmoinen kannatetaan isomman hallin hankintaa kuin mitenkään totisemmin osallistuminen. Sinni näki kyltit ekaa kertaa nyt möllissä ja ja Taavi kanssa ei olla treenattu tottelemisjuttuja oikeastaan yhtään moneen kuukauteen. Taavi hakkui radalla niin kuin tähänkin asti, mutta sai silti tuomaripalkinnon. Sinnillä meni enempi haisteluksi ja sit ois pitänyt päästä moikkaamaan ajanottajaa ja sihteeriä ja tuomaria ja muutamassa kohtaa kyltti oli ihan pakko kiertää ympäri. Hihnakin oli tottisjutuissa ihan uus juttu, mut jos joskus innostun enempi treenaamaan Sinnin kanssa tottelemisjuttuja, niin pitää toi hihnan kanssa tekeminenkin opetella.

Nähtiin kisapaikalla myös Rilla-pyrri

Perjantaina veneiltiin saareen yöksi hellettä pakoon. Hirmu kuumaa oli ja meri oli niin lämmin, että tarkeni itsekin uida vaikka kuinka pitkään. Sinilevästä ei vielä perjantaina ollut tietoakaan, mutta lauantaina herätessämme ranta oli yhtä leväpuuroa. Ei muuta kuin kimpsut ja kampsut kiireesti kasaan ja kotiin, ettei koirat saa levämyrkytystä. Tosi hanurista tuo jokakesäinen levävitsaus. Ellei kelit viilene ja tuulet käänny, niin ei tarvi tänä kesänä enää meressä koiria uittaa...

Lauantain leväpuuro

Lauantaina Taavi kävi taas harrastamassa sosiaalisuusjuttuja vieraamman miehen kopeloitavana ja sehän oikein työnsi takapuoltaan rapsutettavaksi. 

Lauantainan käytiin myös kimppahellelenkillä Nupun kanssa. Nuppu olikin melkoinen tuijottelija ja haastaja ja se sai kaivettua Sinnistä esiin vähän rajumman puolen. Tytöillä ei siis ei oikein sujunut, kun Nuppu oli hihnassa. Molempien ollessa vapaana, ei ongelmia ollut. Meidän koirat kävi tälläkin kertaa uimassa, kun tarkan syynin jälkeen tulimme tulokseen, että kyseisellä rannalla ei sinilevää ollut. 

Edessä Nuppu, joka ei halunnut uida, taustalla Sinni ja Taavi

Sunnuntaina Sinnille lyhyt hellejälki kovassa tuulessa nurmelle. Kulmia oli kolme, pituutta 250 m, keppejä neljä, nostomatka 10 metriä, ikää puolisen tuntia ja tuulta riittävästi.

Sinni nosti ensin matkalla jäljelle toisen koiran jäljen ja sitten omansa suoraan oikeaan suuntaan. Jäljesti tällä kertaa tosi vauhdilla, sain oikein jarrutella. Kulmat taas hieman huolimattomasti, mutta silti jokaisesta kulmasta löytyi oikea suuntaa tarkistuslenkin jälkeen. Tähän pitäis nyt keksiä jotain. Pitäistkö olla ihan lyhyellä liinalla vai mitä?? Kaikki kepit vakuuttavasti ylös!