Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 

Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.

Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.

Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!

Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.

Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.

Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.

Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.

Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.

Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!

 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.

Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...

Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut

Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

Jälkiä

Lauantai-iltana yövuorokrapulan taltuttamista pienellä treenillä. Taavi teki esineruutua Sinnin jäljen vanhetessa. Vein puolikkaaseen ruutuun neljä esinettä ja Taavilla haetutin niistä kolme. Hienosti löytyi, vaikka oli myötätuuli.

Sinnin jälki vanheni parikymmentä minuuttia. Pituutta oli 150 metriä, esineitä viisi ja namia vain parissa kohtaa muutamassa askeleessa. Tuulta taas vähän liikaa mun makuun.

Nosto ei tällä kertaa oikein onnistunut, mutta pienellä avustuksella jälki löytyi. Jälki meni kohtalaisen hyvin. Muutaman kerran Sinni jopa tiesi paremmin missä jälki meni. Esineet löytyi, mutta merkkaukset oli kyllä kovin vaisut. 

Sunnuntaina meidä treeniryhmää tuli koutsaamaan jäljellä Lehikoisen Jarkko. Jarkko toimii Pelastuskoiraliiton puolella jälkitarkastajana ja on syvällisesti ja ajatuksella jälkeen suhtautuva pelastuskoiraihminen. Oli kiva saada pitkästä aikaa ulkopuoliset silmät katsomaan hommaa.

Mulla treenas Sinni ja sehän ei ole metsässä jäljestänyt kertaakaan. Tehtiin sille jäljennostoharjoitus, joka meni tietenkin ihan päin honkia. Täytyy ehkä uskaltautua senkin kanssa pikku hiljaa metsään harjoittelemaan...

Treenipäivän jälkeen Taavi pääsi fyssarille. Se on ollut vähän haluton hyppäämään ja muutaman kerran peitsannut hihnalenkillä. Oiskohan ollu lanneselkä juuri ennen ristiluuta, tai joku tuolla selän loppuosassa kuitenkin, oli ihan totaalisen jumissa. Ei ole koskaan mikään paikka Taavissa ollu noin jumissa. Sinni perkule kiusannu Tahvon ihan jumiin. Mut onneks löyty jumi, niin ei tarvi heti ahistua mahdollisesta spondyloosista tai eturauhasesta tai jostain muusta. Pari päivää yritin pitää Taavin levossa, selkeesti oli selkä parempi. Fyssataan kuitenkin ens viikolla uudestaan.

Tiistaina Sinnin eka metsäjälki. Noin 100 m suora ja enempi namia kuin namitonta. Pieni nosto.

Jälki nousi hyvin ja Sinni jäljesti tosi rauhallisesti ja tarkasti. 

Sinni teki myös hallintaa tai yritti tehdä. Kentällä kaksi häiriöihmistä ja Sinni vapaaksi. Taas se vaan halus ekaks rakastaa ihmisiä ennen kuin kykeni tekemään mun kanssa mitään. Mut kun oli käyny moikkaamassa tyypit, niin sit melkein ainakin onnistui seuruu niiden ympäri...

Taavi teki vähän tottista, ihmisryhmää, seuruuta ja paikkista. Sehän oli vallan mainio, vähän ehkä keuli.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Hallissa häiriönä kaksi ihmistä. Tehtiin kolme eri settiä ja kaikilla Sinni ekaks karkas ihmisten luo, mut muuten teki kyllä kivasti mun kanssa. Seuruuta, maahanmenoja...

Torstaina taas jälkeiltiin. Sinnille 300 metriä metsäjälkeä. Ikää oli puolisen tuntia ja esineitä seitsemän, pieni jäljen nosto, ei juurikaan nameja.

Alun sohlaus on joku gepsin oma juttu, kun muistin laittaa nauhoituksen vasta vähän myöhässä päälle.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti koko jäljen kohtuullisen tarkasti ja hyvin rauhallisesti, aikaa meni vajaa vartti.  Esineitä se ei kyllä ilmaise. Pyysin sitä näyttämään esineet ja palkkasin niiltä paljon. Enkä osaa vielä kyllä yhtään lukea Sinniä, metsässä se varsinkin tuntuu vielä tosi vaikealta. Mut menihän mulla Taavinkin lukemisen oppimiseen noin viisi vuotta ;D

Taaville vajaa neljä tuntia vanha Murun tekemä 1,3 km jälki. Esineitä oli viisi.

Nostomatkaa noin 120 metriä ja jälki nousi hienosti oikeaan suuntaan pienen tarkistuksen jälkeen. Heti kohta ekan kulman jälkeen oli pieni kosteikko ja se oli vaikea. Pitkän aikaa Taavi tarkisteli jäljen suuntaa ja lopulta se löytyi. 

Jäljen talloja oli myös tehnyt vähän killeriä ja kävellyt siellä täällä pitkiäkin matkoja polkuja pitkin. Mulle tuli jo jossain kohtaa uskon puute ja lähdettiin hakemaan jälkeä uudestaan. Siitä tuo kuvan ylimääräinen kiekura.

Ylempi meidän jälki, alempi Murun talloma reitti

Aikaa meni kaikkinensa 37 minuuttia ja kaksi esinettä jäi nousematta. Ne oli nuuskapurkki ja foliopussi, joten ehkä vähän hankalat. Taitava Tapsu.

Muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä otatin Taavista kattavat verikokeet. Tulokset tuli alla olevan viestin kera, joten vallan priimaa oli.

Pienessä verenkuvassa ei mitään merkittäviä poikkeamia, hieman retikulosyyttien (nuorempia punasolumuotoja) määrä yli viiterajan -> ei kliinistä merkitystä.

Elinarvoissa verensokeri ja kaikki munuaisarvot ok, samoin proteiinit ja haima-arvot. Maksa-arvoista afos alaviiterajalla, muut maksa-arvot myös normaalit -> ei kliinistä merkitystä tuolla hieman matalalla afoksellakaan.

Elektrolyytit normaalit, samoin tulehdusmarkkeeri CRP.

Eli super hienot tulokset nämä tämän ikäiselle kaverille! :)

Yhtenä päivänä käytiin Kotkassa sivistymässä ja Sinni pääsi kahvilaankin mukaan.

 

Tottakai-päivät

Keskiviikkona Sinnin hallintaa metsässä. Vain kolme kertaa piti karata häiriöihmisen luo ennen kuin kykeni keskittymään omaan tekemiseen.

Torstaina molemmat hallilla, Sinni oli hyvä, tällä kertaa antoi jopa kiinni. Kokeiltiin merkin kiertoa tarjoamisen kautta. Saatiin muutama onnistuminut yritys ja sit paljon hampaita ja tassuja tötsään. Seurattiin myös ja tehtiin muutama toisto kaukojen liikeratoja. Kivalla fiiliksellä koko treeni.

Taaville rallyjuttuja, sekin oli hyvä. Tehtiin sivuaskelia ja peruutuksia. Sivuaskeleet onnistuu hyvin paikaltaan, mutta liikkeeseen yhdistettynä ne on kovin vaikeita. Miten saada omat askeleet osumaan kylttiin nähden niin, että homma onnistuu. Vaikea juttu, mut hinkataan. 

Peruutuksista yllättäen vasemmalla peruuttaminen oli hankalampaa kuin oikealla. Edessä peruutus jää vajaaksi, mut nyt Taavi ei juurikaan haukkunut. Edessä peruutuksesta oikealle palatessa Taavi kiertää herkästi kylttitelineen. En tiedä kuin iso virhe se on, vai -10... Pitää itse jäädä vaan huomattavan paljon kauemmaksi kyltistä, että Taavilla on paremmin tilaa palata sivulle.

Illalla Taavin näyttelytreenit, kovasti huutoa, mut pallien tarkastus meni hyvin.

Sinnille jälki vielä Taavin näyttelytreenien jälkeen. Vähän reilu 100 metriä, kolme kulmaa, neljä esinettä. Nameja vain vähän, ei vanhentunut juuri lainkaan, tuuli oli aika kova.

Nosto meni hyvin, vauhtia oli kyllä tosi paljon ja sain jarrutella kovasti. Kulmat meni ihan hyvin, mutta esineet jäi. Esineet meni kyllä mun piikkiin, olivat liian vaikeita. 

Perjantaina aamusta Taaville Murun tekemä jälki. Pituutta oli kuutisensataa metriä, kolme esinettä, ikää reilu pari tuntia, nostomatka sata metriä.

Nostossa Taavi tarkisteli hetken ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Mustikat maistui Taaville varsinkin alkumatkasta mun makuun vähän liikaa, mutta silti jälki sujui ihan hyvin vaikkakin aika hitaasti, aikaa meni vartti. Kaikki esineet löytyivät.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten mahtavan ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja! Sinni oli koko viikonlopun kuin elo pellossa ja se sai puuhata muiden koirien kanssa just sitä mitä halusi. Uimassa se kävi ainakin sata kertaa. Nose workkia käytiin vähän sen kanssa kokeilemassa ja sillä oli hyvä tyyli työntää melkein koko naama sinne alkuhajupurkkiin. 

Taavi oli vähän valikoidummin muiden kanssa ja se kävi narttukoirien kanssa omilla kimppalenkeillään. Kyllä sekin olis varmaan menny tuossa koiralaumassa, mutta en halunnu sitä stressata hirveesti ja se sai nukkua rauhassa kotiautossa.

Taavin viikonlopun aktiviteetteihin kuului paikkamakuutreeni häirittynä, BH-harjoituksissa mallikoirana toimiminen ja pyrrirotumestiksiin osallistuminen. 

Sisarusparvea; Cina, Siru, Kosti ja Piko

Kiitos taas Seija kaikista järjestelyistä, oli mahtava viikonloppu!! 

Tiina ja Kosti tuli meille vielä kylään yhdeksi yöksi. Kosti on nykyään palliton ja oli kyllä ilo nähdä miten paljon se on rentouttanut sitä! 

Otsikon keksimisen vaikeus...

Viime perjantaina aamulla Sinnille jälki ja Taaville rallya. Sinnin jäljessä oli kaksi kulmaa ja kolme keppiä. Nameja oli siellä täällä ja pituutta kolmisensataa askelta. 

Mukana oli taas häiriöihminen ja jäljen nosto meni vähän plörinäksi sen takia, mutta muuten loppujäljen aikana Sinni ei häiriintynyt ihmisestä. Kulmat meni hyvin ja kepeistä kaksi ekaa se myös merkkari selkeähkösti. Viimeinen keppi jäi kunnolla merkkaamatta, onneksi lopussa oli namikasa, eikä jälki loppunut tohon vikaan keppiin, vaikka niin ekaks suunnittelin. Hyvä Sinni!

Taaville mukaelma kuvan radasta. Taavillekin oli häiriötä ruohonleikkurihärvelistä ja kentän laidalla olleesta ihmisestä koiran kanssa. Huomasi kyllä ettei olla häiriössä treenattu... mut meni kuitenkin paria haukkua lukuun ottamatta oikein kivasti tämäkin rata. 

Sunnuntaina Taavi kävi näyttelytreeneissä. Osan aikaa satoi ihan kaatamalla ja Taavi näytti siltä, että vituttaa kuin pientä oravaa kun silmät on täynnä vettä.

Porukassa juoksu on vaikeaa ja välillä tuli ääntä, mut mieluummin juoksutan kontaktissa ja pää vinossa kuin niin että Taavi huutaa muille koko ajan,, kun joka tapauksessa huutaa jonkin verran. Kopeloinnit meni hyvin.

Tehtiin myös monenlaisia pujottelu yms. harjoituksia ja ne meni Taavilta hyvin. Yksinjuoksut ja seisotukset menee Taavilta loistavasti. Muiden juoksu on vain Taaville liikaa ja ahdistaa sitä. Onneksi kontaktin avulla siitä telvitään kohtuullisesti. Eikä se tällä kertaa edes ollut ainut haukkuja.

Illalla Sinnillä oli hakutreenit, neljä ukkoa siten, että kaksi kerrallaan meni muistikuvia piiloon. Hyvin säilyi Sinnillä ajatus kadonneista ja kaikille lähti innolla ja suoraan ja teki hyvin töitä löytääkseen perille. 

Meillä tulee kyllä tuon maalimieskäytöksen kanssa varmaan joskus ongelmia, kun Sinni on niin innoissaan löydöistään. Mut otan tän positiivisena ongelmana ja ehkä sit kun saadaan rakenneltua jokin ilmaisu aikaiseksi, niin tuokin ongelma helpottaa. Toistaiseksi Sinni saa rakastaa maalimiehiä just niin paljon kuin haluaa. 

Maanantaina illansuussa Sinnille jälki, Taaville tottelemista.

Sinnin jälki vanheni hetken ja sillä oli aika paljon vähemmän namia kuin edellisellä jäljellä. Kulmia oli neljä, keppejä kolme ja lopussa pieni esine. Taas oltiin saatu perässäkävelijä ja taas se sotki vähän Sinnin hommia alussa, niin ois ollu ihana ihminen. Nyt oli muutenkin häiriötä aika paljon, kun porukkaa käveli ohi pari kertaa ja melko lähellä pari pikkupoikaa pelas jalkapalloa. Näitä häiriöitä Sinni jäi muutaman kerran hetkeksi seuraamaan, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä oma-aloitteisesti.

Kolme kulmista meni hyvin, yhdestä Sinni meni vähän yli, mutta löysi oikean suunnan kuitenkin. Tähän kohtaan osui myös yksi häiriöohikulkija.

Kepit Sinni ilmaisi hätäisesti ja sitten olisi jo ollut kova kiire jatkaa jälkeä. Palkkasin kuitenkin reilusti kepeiltä ja Sinni niitä mulle sitten näyttikin useampaan kertaan. Lopun esineelle selkeämpi merkkaus.

Taavilla oli toinen koira häiriönä tottistelussa ja kyllä huomaa, että ollaan metsitytty, semmoista haistelua ja kuikuilua. Mut Tapsu oli hiljaa koko ajan! Tapsulla ei enää ole mitään ryhmäpaikkaa, joten häiriössä ei tule treenattua mitenkään säännöllisesti. Täytyy vissiin aina välillä kuitenkin saada sillekin aikaiseksi näitä kimppatreenejä.

Seurattiin molemmin puolin ja tehtiin rallyn erilaisia temppuja. Oli meillä taas kivaa!

Tiistaina aamupäivällä käytiin kentällä vähän tottelemassa. Sinni yllätti olemalla melkein messissä ja vain kerran joku haju vei sen mennessään. Muuten teki varsin mallikkaasti seuruun alkeita ja noutokapulajuttuja sekä jättävien alkeita. Maahan menosta pitäisi jotenkin saada hirmu paljon nopeampi.

Taavi totteli kanssa ja hyvin tottelikin. Tehtiin merkin kieroa, noutoa ja seuruuta molemmilla puolin. Kuumasta hiostavasta kelista huolimatta kiva nopea treeni molemmille.

Tiistaina illalla oli Sinnin tokotreenit. Isolla kentällä oli meidän lisäksi kolme muuta koiraa ja ekaa kertaa Sinni kykeni tekemään hommia kunnolla mun kanssa. Tai siis enimmän osan treeniajasta. Kyllä se välillä ois halunnu mennä muitakin kattomaan, mut saatiin tehtyä hyviä pätkiä seuruuta ja käsikosketuksia ja maahan menoja. Jei, miten kiva fiilis! 

Keskiviikkona aamulla hallilla. Taavin kanssa kivaa rallya ja Sinnistä rukkaset.

Taavin kanssa tehtiin siis rallya, kuvan mukainen rata pariin kertaan. Tapsa teki aika kivasti, pari haukkua tuli kylläkin. Mulle tuli sit virheitä enempi, on se vaan vaikea laji.

Sinnin kanssa tehtiin tottisjuttuja ja hajut vei sitä hallissa jonkin verran. Saatiin kuitenkin tehtyä ihan järkevästi seuruuta ja kaukojen liikeratoja. Mut sit se taas päätti, ettei anna kiinni, kun piti lähteä seuraavan treenaaja alta pois. Ei ole mitään niin ärsyttää kuin tuo.

Illalla Taaville hakua kovassa tuulessa, puuskissa oli yli 15 m/s ja sen kyllä huomasi. Mut ei haitannu Taavia. Eka ukko löytyi puusta ja toinen montusta. Niin oli taas Tapsulla kivaa!

Perjantaina Sinni kävi hakemassa metsästä muutamat muistikuvaukkoa. Samanlainen treeni kuin edellisellä kerralla. Tuuli oli hyvä ja Sinni sai siitä myös hyvät avut. Varsin pätevä pikkupyrri oli näissä treeneissä. Etäisyys ukoille oli viitisenkymmentä metriä. Sinnin lähetys on vaan aina vähän hassua, kun se ei ole ollenkaan fokusoitunut sinne päin mihin sitä on ajatellut lähettää ja silti se sitten kuitenkin menee sinne minne on ajateltu... ihme väkkärä.

Kuva Heli Roimola

Jonain iltana viljelin iltalenkillä esineitä metsään ja kyllä Sinni niiden hajuun reagoi ja löysi ne hienosti. Pitää kai vähän esineruutuakin ruveta treenaamaan.

Sinni kävi yks päivä kimppalenkillä Oton ja Taren kanssa.

Taas on ahkeroitu

Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että koiranäyttelyt ovat taas alkaneet koronan jälkeen. Tai eihän korona vielä ole mihinkään hävinnyt ja kohta taas varmaan loppuu kaikki, mut toistaiseksi ainakin näyttelyitäkin on. En ole mikään näyttelyharrastaja, niin ei ole asiaa varsinaisesti tullut seurattua... Mutta kai se tuo Sinnikin pitäisi asian saloihin opettaa. 

Edellisenä tiistaina oltiinkin sitten aamupäivällä näyttelykoulutuksessa. Kouluttajana toimi Juulia Salonen, todella mahtava näyttelykouluttaja jota voin suositella lämpimästi kaikille.

Mulla oli molemmat koirat mukana ja töiden haitatessa harrastusta ehdin olla mukana vain pari ekaa tuntia, mutta saatiin kyllä jo tosi hyvä oppi siinä ajassa.

Mut luoja noi koirat on erilaisia. Sinni vaan rakastais kaikkia ja paikallaan oleminen on mahdotonta ja heti kun joku tuli lähemmäs, niin liuruperse keikkui niin, ettei meinannut pysyä pystyssä. Taavi sit taas enempi ahistu muista. Ei ollu kivoja muut koirat eikä ihmiset. Taavin kanssa saatiin kuitenkin ihan onnistuneitakin ryhmäjuoksuja ja kopelointeja, vaikka aluks tuntu ettei hommasta tule mitään. Korona ei todellakaan ole tehnyt hyvää. Sinni meni hyvin ja liuruilut nyt vaan kuuluu vielä pennulle ja ne annetaan anteeksi. 

Torstaina makuupäivää uhmaten menin naapurikaupungin näyttelytreeneihin, koska Taavin tiistaisesta käytöksestä jäi vähän paha maku suuhun. Sinnikin oli mukana. 

Taavilla meni tällä kertaa aika hyvin. Kyllä se ryhmäjuoksussa haukkui, muttei läheskään niin pahasti kuin tiistaina. Ja kopelointikin onnistui oikein hyvin. Yksinjuoksuosuudet meni sitten vanhalta konkarilta ihan täydellisesti. Teki kyllä hyvää Tahvolle nää treenit.

Sinnikin pääsi juoksemaan ja kopeloitavaksi. Pentumaista touhua ja kaikki oli ihania.

Perjantaina iltapäivästä Sinni kävi jäljellä, kolmisensataa askelta ja muutama kulma. Namia siellä täällä enempi ja vähempi. Pellolla oli aika paljon niittotähdettä ja jälkeä tehdessäni mietin, että kuin paljon se haittaa. Ja tuulikin oli aika kova. 

Ei haitannu tuuli tai kuiva niitetty heinä. Ohikulkevia autoja piti pari kertaa istua ihmettelemään. Kulmista selvittiin, toisista paremmin, toisista vähän vähemmän paremmin, mut selvittiin kuitenkin. Pitäis ehkä uskaltaa ja osata kohta vaikeuttaa tai muuttaa jälkeä jotenkin vähän, samanlaista on nyt tahkottu taas aika pitkään. Miks se on niin vaikeeta poistua mukavuusalueelta...?

Taavi kävi vähän tottelemassa. Alkukesän kokeessa kipeä kyynärpää oli todennäköisesti syynä paikkamakuun epäonnistumiseen ja Taavin epänormaaliin reaktioon häiriöihmisen kulkiessa ohi. Nyt oli sama mies sadetakissaan häiriköimässä, eikä Taavi häiriintynyt yhtään. Takki tosin oli eri... Vanha kunnon Tapsu on taas oma itsensä. En tiedä miks, mut jännitti jotenkin tosi paljon tää treeni, vaikka luotto Taavin osaamisen oli korkealla. Seuruutkin onnistui alun pienen laamailun jälkeen hyvin, meni jopa vähän keulimiseksi.

Lauantaina raunioilla, kova tuuli ja vähän sadetta. Sinni kokeili ekaa kertaa löytää valmiita maalimiehiä. Kolme ukkoa alueelle helppoihin piiloihin ja Sinni vapaana partioimaan aluetta. Hyvin käytti nenää ja löysi kaikki kolme sukkelaan. Tällä kertaa palkkanamitkin kelpas...

Taaville pyysin kaksi vaikeaa ukkoa ja molemmat olivat löytäneet tiensä syvälle. Mut ei ne Taaville olleet vaikeita vaan molemmat löytyivät nopeasti vaikka olivat ihan eri puolilla aluetta. Haasteiden keksiminen Taaville on välillä vähän vaikeaa, mut ehkä se on positiivinen ongelma. Kuvia en saanut, kun maalit oli maan alla niin, että Taavikin sinne onkaloihin katosi.

Sunnuntaina oltiin aamusta Taavin kanssa Virve Hepoahon rallyvalkussa. Meillä oli niin kivaa ja Tapsu oli niin hyvä. Tai kyllähän me virheitä tehtiin, mut fiilis oli kyl mahtava tehä kimpassa. 

Taas todettiin, että teen liikkeet liian lähellä kylttiä. Miten se voi olla niin vaikeaa vaikka tiedän tekeväni sen virheen?? Puolenvaihto jalkojen välistä -tehtävässä mun pitää antaa käsky Taaville aiemmin. Seuruun puolta vaihtavat täyskäännöksen onnistuivat hyvin. Tosi kiva treeni.

Sinnillä oli rallyvalkun jälkeen hakutreenit. Tehtiin eläinkoe eli ekaa kertaa pieni partiointiharjoitus metsässä. Meinasin kuolla nauruun, kun Sinnillä oli selvästi ajatus, että ukkoja täältä pitäisi löytyä, mutta ei tietenkään mitään tolkkua tai taitoa vielä niiden etsimiseen. Hirveellä innolla ja vimmalla se meni kuin vieterijänis pitkin metsää, dojojoing. 

Kyllä siitä kuitenkin huomasi, kun se sai hajun ja lähti innoissaan maalille syömään herkkuja. Viimeisenä löytyi vaikea ukko tiheästä kuusikosta ja se olikin ekaks vähän jännä. Varovaisesti Sinni uskalsin kuitenkin mennä maalimiehen luo, kun se vähän jutteli ja näytti nameja. Sitten Sinniä ei ois meinannut saada sieltä pois. Hassu pieni.

Maanantaina jälkeiltiin. Sinnille tein pellolle keppitreenin, kuusi lyhyttä jälkeä, jotka loppuivat keppiin. Ehkä pientä ajatuksen heräämistä keppiä kohtaan oli havaittavissa.

Taavin kanssa mentiin epämukavuusalueelle teemalla alustanvaihdot. Jäljen nosto oli metsän puolelta juuri ennen hakkuun alkua, jonka jälkeen suopohjainen tiheä taimikko, siitä taas hakkuuaukealle, josta metsän kautta risukkoon ja kalliolle ja taas takaisin metsään. Jälki oli aika tuore, noin neljä tuntia, maasto kostea, lämmintä parikymppiä ja vähän tuulta. Pituutta jäljellä oli reilu kilometri, esineitä neljä.

Taavi nosti jäljen pienen tarkistelun jälkeen oikeaan suuntaan, nostomatka oli viitisenkymmentä metriä. Nopea vaihdos hakkuulle oli selvästi vaikea, mutta siitä selvittiin. Jokainen vaihdos vaikutti selvästi ja teetti vähän töitä, mutta seuraava vaikea paikka oli vasta kallion jälkeen siirtyminen takaisin metsään. Tässä tosin jo varmasti vaikutti sekin, että huono koiranohjaaja oli unohtanut vesipullon ja Tapsu ois tarvinnut vettä. Onneksi matkalla oli pari kosteaa painaumaa, josta se sai vähän juotua. Hyi mua! Tapsu jäljesti hyvin ja kaikki esineetkin löytyi matkalta.

Tiistaina päivällä hallilla Taavin kanssa rallyilemassa. Tehtiin rataa ekaks kahdessa pätkässä ja sitten koko rata. Meni kyllä superhyvin. Peruutus on vaikea, muuten meni oikeastaan kaikki tosi hyvin. Ja niin mukava tunnetila Taavilla.

Sinnikin kävi hallissa vähän tottelemassa. Seuruuta tehtiin pieniä pätkiä ja jättäviä. Maahan menokin rupeaa onnistumaan. Leikittiinkin hyvä tovi. Hallissa Taavin treenin jäljiltä ollut putki oli myös kiva juttu Sinnin mielestä

Illalla oli Sinnin varsinaiset tokotreenit ja yritettiin vähän saada kontaktia häiriössä. Ihan hirveesti häiritsi hihna ja panta. Ja ihan kamalasti Sinni ois vaan halunnu mennä muiden luo. Saatiin kuitenkin pieni pätkä leikkiä aikaiseksi ja muutama käsikosketus ja istuminen. Ahneus auttais, mut minkäs teet. Pikku hiljaa ehkä tämäkin rupeaa luonnistumaan...