Pitkästä aikaa vähän touhukkaampi viikko

Maanantaina Femme kävi kylässä. Taas oli kamalan kuumaa, mutta tehtiin silti pieni metsälenkki.

Tiistaina aamusta Taaville esineruutua ja Sinnille jälki.

Taavi haki ekan esineen tosi hyvin. Sitten tuli useampi tyhjä pisto ja into vähän hiipui.

Sinnillä oli vajaa 300 askeleen jälki, jossa harvakseltaan namia. En tiedä mikä oli, kun rynni ja poukkoili ihan hulluna. Sain jarruttaa tosissani ja kulmat meinas mennä pitkiksi, namitkaan ei oikein maistunut. Pohja oli todella kuiva, oisko se syynä tai sit joku ihan muu... 

Keskiviikkona taas aamusta jälkeä Sinnille, nyt lyhyellä nurmella. Namia oli enempi kuin edellisenä päivänä, mut jotenkin musta tuntuu ettei se nyt ollut se varsinainen syy. Joka tapauksessa jälki meni hyvin, huomattavan paljon rauhallisemmin ja keskittyneemmin kuin edellinen.

Tällä kertaa perässä oli myös kävelemässä pari tyyppiä ja aluksi ne vähän häiritsi Sinnin keskittymistä, mut kun jälki löytyi niin vain kerran jäljen aikana Sinnin keskittyminen herpaantui ja perässäkulkijoita piti käydä vähän rakastamasta. Kokonaisuutena hyvä jälki, viidestä kulmasta yhdessä pieni pyörähdys, muut kohtuullisen hyvin. Nyt oli talkkitäppä mulle merkkinä kulmasta ja aioin kokeilla samaa ensi kerrallakin.

Taavi teki tottista. Keskityttiin seuraamiseen ja tehtiin pitkiä suoria. Suurimman osan ajasta Taavi oli kivan keskittynyt ja seurasi hyvin. Joku haju vei sen kerran mennessään, muuten kyllä oli kivaa tekemistä. 

Illalla Taavi kävi hakuilemassa. Kolmisen hehtaaria oli alue ja tuulta ei nimeksikään. Sateen jäljiltä metsä oli märkä, mutta ilma ukkosta enteilevän painostava. Kolme maalimiestä.

Lähdettiin kulkemaan alueen rajannutta tietä pitkin ja Taavi reagoi nyppylän kohdalla, muttei kuitenkaan irronnut juurikaan. Jatkettiin matkaa ja alueen toiseen päähän päästyämme Taavi sai hajun ja painui toiselle puolelle aluetta haukkumaan. Pitkä hyvä ilmaisu.

Palattiin alueen rajaa pitkin takaisin sinne mistä lähdettiin ja halusin palata lähelle nyppylää, johon Taavi oli reagoinut. En juuri ehtinyt edetä, kun Taavi nosti sieltä toisen maalimiehen. Kolmaskin löytyi pian ja melko pitkästä matkasta, n. 140 m, kiven päältä. Kuvassa maalimies näkyy hyvin, mutta Taavin löytäessä sen, hän oli maannut kiven railossa. Hyvä tukalan kelin treeni vähän vieraammilla maalimiehillä, tykkäsin!

Torstaina käytiin Sinni kanssa mätsäreissä. Ihan kamalasti oli koiria, pelkästään pentuja viisikymmentä! Sinni oli reipas tyttö ihmis- ja koiravilinässä. Toiset koirat kiinnosti, mutta vähän myös jännittävät, ihmiset oli ihania. Saatiin myös taas muutama loistava lapsikokemus! 

Sinni oli heti alussa toisessa parissa saaden sinisen nauhan. Sitten joutikin ottamaan parin tunnin päikkärit autossa ennen sinisten kehää. Koska koiria oli niin paljon, niin koko porukalla ei juostu vaan tuomari poimi neljä suosikkiaan. Sinni oli näiden neljän joukossa ja sitten päästiin vielä juoksemaan. Sinni sijoittui neljänneksi. Hienosti meni, vaikkei oltu juurikaan harjoiteltu. Juoksu pysyi ravina ilman turhia loikkia. Pidempään seisominen ei vielä ihan onnistu, kun ympärillä on niin paljon kaikkea kivaa. Hampaatkin onnistuttiin katsomaan, vaikka ehkä vähän ärsytti. Kaikkinensa oikein onnistunut ilta ja loistavaa harjoitusta kaikkinensa koronapentu-Sinnille!

Kuvat Mira Timperi

Perjantaina aamulla Sinnille jälki ja Taaville tottista. Sinnin jälki oli 300 askelta ja siinä oli viisi kulmaa. Namia oli kohtalaisen paljon, mutta mahtui sinne useampi 10 - 15 askeleen tyhjä pätkäkin ja sitten myös lyhyempiä tyhjiä. 

Tehtiin pieni jäljen nosto ja ekaa kertaa se oli tosi hyvä. Tuuli oli aika kova, mutta se ei jäljestystä haitannut. Perässäkävelijää piti pari kertaa käydä moikkaamassa, muuten koko jälki hyvin keskittynyttä tekemistä. Kolme ekaa kulmaa meni hyvin, osa jopa loistavasti, pari viimeistä vähän haparoivammin, mutta ihan ok nekin. 

Taavi totteli ihan tosi ihanalla asenteella! Paljon seuruuta ja rallyn juttuja, oikealla seuruu meni myös hyvin. Loppuun vielä neljän minuutin paikkamakuu ilman mitään huomautettavaa.

Iltapäivällä Sinnillä oli tottisyksäri. Voi vitsi mä olen kyllä avuton ton tottiksen opettamisen suhteen. Meillä vielä homman tekee jotenkin tosi hankalaksi se, kun Sinni ei ole ahne ja sen mielestä mä olen vähän paska, kun otan sen joskus kiinni yms.. Ei ole helppoa tuommoisen kovin itsenäisen tyypin kanssa. Leikkimään me sentään on vähän opittu.

Illalla Taaville hakutreenit. Aloitettiin kuitenkin hallinnalla; vähän seuruuta ja häirittynä parin minuutin paikkis. Ne meni hyvin.

Maalimiehet oli tällä kertaa vähän erilaisia. Yksi käveli ympyrää, toinenkin seisoi avoimella paikalla ja sillä soi puhelin ja kädessä oli kilisevät avaimet ja kolmas istui kannon nokassa ja puhui Taaville sen tullessa paikalle. Ei hämänneet nämä Taavia vaan kaikilta ukoilta hyvä ilmaisu. Hyvä Tapsu!

Kuvat Heli Roimola 

Lauantaina raunioilla. Sinnille neljä haamua. Meni tosi innokkaasti ihmisten luo, mutta jostain syystä namit ei tällä kertaa maistuneet kuin vasta viimeisellä ukolla... Taaville kolme maalia valmiina. Rauhallisen varmasti Taavi löysi kaikki ja ilmaisut oli hienoja. Yksi oli maan alla kaivossa, toinen pitkän putken perällä ja kolmas alueen laidalla vanhan talon perustusten kellarissa.

Illalla Taaville vielä 11 tuntia vanha jälki. Metsä oli sen verran kostea, että koko kesän jatkunut metsäpalovaroitus poistui ja hellekin väistyi jotan ajattelin viimein olevan hyvä aika kunnon jäljelle. Jälki oli reilun kilometrin ja sillä oli neljä esinettä. Lisäksi se oli mulle todella epämukavuusalueella, kun tuo metsä on ihan hanurista, kamalaa ryteikköä ja hankalakulkuista muutenkin. Jälkikäteen ajateltuna jälki olisi pitänyt tehdä toisin päin, kun nyt tuossa jäljen alussa oli varmasti paljon häiriöjälkiä alueen ollessa jonkinmoisessa lenkkikäytössä. Lisäksi voimakas tuuli teki jäljestämisestä hieman hankalampaa kuin mitä se tyynellä olisi ollut.

Alku oli siis vaikea ja Taavi nostikin pari selvästi tuoreempaa jälkeä ennen kuin pääsimme ensimmäiselle esineelle. Siitä eteenpäin jäljestys onnistui paremmin, vaikkei se ihan superhyvin mennytkään. Mutta mitä pidemmälle päästiin, niin sen paremmin meni. Ollu vissiin vähän liian pitkä tauko jälkihommissa ja ei nää vanhat jäljet koskaan ole helppoja. Kaikki esineet löytyi ja muutama tieuran ja yhden isomman ojan ylitys meni hyvin.

Mökkeilyä ja treenailua

Lomareissun jälkeen viime lauantaina kukonlaulun aikaan nurmelle jälkeilemään. Sinnille oli 250 askeleen ja neljän kulman jälki. Hyvin se jäljestää, mut pitäis keksiä joku juttu millä saisin merkattua kulmat nurmelle, kun haluisin tietää tarkasti missä ne on... taitaa olla mahdoton tehtävä tai sitten kokeilen talkkia.

Taaville 150 metrin suora peltojälki, kun pidempää ei mahtunut, kahdella kepillä. Ajettiin puolituntisena. Alku oli vähän hapuileva, mutta kun sai jäljestä kunnolla kiinni, niin puksutti hienosti ja nosti molemmat kepit.

Puolilta päivin rauniotreeneihin ja koska oli tosi kuuma taas, niin tehtiin vain pienet treenit. Aluksi sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreeni, jossa mukana oli Sinni. Se ois vaan halunnu kaikkien muiden koirien kanssa leikkimään ja kaikki ihmisetkin oli vaan tosi ihania. Kopeloinut iso mies oli ihana, vaikka sitä piti vähän jännittääkin.

Sinnille kolme haamua, jotka kaikki sille ennalta vieraita ihmisiä. Hienosti meni.

Taaville suunniteltiin yhden ukon treeni, jossa ensin vähän tyhjää ja sit löytö. Mut Taavipa sai hajun melkein heti ja paineli betonikasan alle haukkumaan. Tehokasta!

Illaksi ajeltiin loppulomaksi mökille ja uimaan. Sinni on semmoinen läträ, että sille kasvaa kohta varmaan kidukset. Onneksi se ei ihan koko aikaa ollut järvessä vaikka usein kävikin ihan omineen uimassa. Harjoiteltiin myös uimaan kaikki kolme yhdessä ja alun kaoottisuuden jälkeen kimppauinnitkin rupesivat onnistumaan.

Sunnuntaina Taaville 3,5 h vanhan vieraan jäljen nosto. Ihan todella loistava nosto! Pieni tarkistelu suunnasta ja sitten varmasti jäljelle. Koska jälki ei ollut siellä, missä sen oletin olevan, kutsuin Taavin pois, jotta jatkettaisiin eteenpäin. Taavipa ei tullut pois ja minäkin onneksi uskoin sitä. Hanska löytyi lyhyen jäljestyksen jälkeen.

Keskiviikkona aamulla Sinni kävi hallilla tottelemassa. Alun juoksentelun jälkeen se pystyi jo vähän keskittymään tekemiseen. Harjoiteltiin seuruuta. Miten ihmeessä sen opettaminen voi olla niin vaikeaa? Leikittiin myös kahden lelun leikkiä ja se rupeaa jo onnistumaan. Noutokapulallakin vähän leikittiin.

Illalla oltiin Taavin kanssa rallyn ylituomari Hannele Pirttimaan rallyvalkussa. Ei olla tehty oikein mitään tottelemisjuttuja tosi pitkään aikaan ja kun oli vieras paikka ja vieraita ihmisiä, niin hommasta ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi laamaili ja haukkui, mutta kaikki tehtävät kyllä onnistui. Jostain ois nyt kaivettava taas motivaatio tähänkin hommaan, jotta saatais ittemme talveksi kisakuntoon...

Kuvat Mari Alajääski:

Tää kuva jotenkin tiivistää illan fiiliksen hyvin =D

Lauantaina aamusta vähän hakuilua. Taaville kaksi ukkoa kolmen hehtaarin alueella. Eka löytyi juoksuhaudasta nopeasti. Hetki tästä, niin kovasti teetti joku haju töitä ja lopulta maasta löytyi kompassi! Ihan superia, kun esinejutut ei ole olleet meidän vahvin ala. Olin tosi tyytyväinen! Toinen ukko löytyi myös, mutta jotenkin Tapsun tekeminen oli vähän laiskan puoleista loppua kohden, vaikka ei ollut edes mitenkään erityisen lämmin. 

Sinnille neljä ukkoa haamuina tai peräänajoina. Vauhtia ja intoa riitti ja maalimiesten naamat piti noilla kunnolla. Jossain vaiheessa mulla on edessä melkoinen savotta tuon maalimieskäytöksen kanssa, mutta nyt saa vielä rakastaa kaikkia sydämensä pohjasta.

Lopuksi pienet pentutreffit. Pieni Eevi ei uskaltanut vielä oikein mukaan, kun isommat riekkui.

Lomalla Ruotsissa ja Tanskassa

Toissa viikon tiistaina ajeltiin illaksi Turkuun ja siitä yölautalla Tukholmaan. Laivamatka oli melko karmea, kun juhlivaa porukkaa oli melkoisesti ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun käytävässä örvellettiin. Koirat ei onneksi juuri reagoineet meteliin.

Keskiviikkona ajeltiin etelään, Ystadiin ja siellä oltiin yötä leirialueella. Ruotsissa suhtaudutaan koronaan eri tavoin kuin meillä. Kukaan ei käytä maskia eikä kaupoissa tai missään muuallakaan ole käsidesiä juuri tarjolla. Turvaväleistä sen sijaan huolehditaan tarkasti.

Leirialueen vieressä oli kivat lenkkimaastot.

Torstaina aamusta lautalla Tanskan puolelle Bornholmin saarelle. Koirat viettivät reilun tunnin lauttamatkan autossa. Lauttamatkaa lukuun ottamatta koronaa ei huomannut tälläkään saarella. Ei maskia kellään, ei käsidesiä missään...

Käytiin tutustumassa Hammershusin raunioihin, eikä tarvinnut olla yksin. Maalaistollokoirat käyttäytyivät niin hienosti väenpaljoudessa, en voisi olla niistä ylpeämpi! 

Iltapäivällä leiriydyttiin saaren pohjoisosaan Sadvigiin leirialueelle. Rauhallinen pieni alue, jossa autot sai "omiin oloihin". Mahtavat kävelyreitit ihan vieressä. 

Perjantaina vähän saareen tutustumista ja hyvissä ajoin eteläosaan leirialueelle yöksi. Melkein koko päivän satoi, niin muutama suunniteltu ulkoilma-aktiviteetti jäi väliin. Tällä saarella olisi varmasti näkemistä pariksi päiväksi pidenpäänkin.

Leirialue oli jaettu kahteen osaan, toisessa oli koiralliset matkustajat ja toisessa koirat oli kielletty. Ihan toimiva idea musta. Vielä kun löytäisi leirialueen, missä ois lapsilta kiellettyjä alue...

Yöllä oli kova ukonilma, ei tullu paljoa nukutuksi, paitsi Sinnin. Se ei tiennyt tuon taivaallista siitä, että taivas rytisi oikein kunnolla ja vettä tuli kuin saavista (pitää kotiauton katossa melkoista meteliä). Taavi läähätteli ja halusi olla kainalossa.

Lauantaina aamulautalla takaisin Ystadiin ja auto matkaparkkiin kaupungin laidalle. Koirat jäi autoon, kun käytiin keskustassa syömässä. Sinni täytti tänään 6 kk ja yritettiin ottaa siitä illalla pönötyskuvia, mutta enempi se näytti niissä kieroon kasvaneelta lyttyyn hakatulta reppanalta kuin omalta itseltään. Pitäis ehkä joskus harjoitella näyttelyjuttujakin... tässä pari vähiten huonoa otosta.

Sunnuntaina pyörittiin ympäri kyliä ja etsittiin, jos näkyisi vilaus Wallanderista, mut ei näkynyt. Koirat ui pariin kertaan.

Maanantaina Sinni pääsi keskustaan sivistyskävelylle. Oli paljon ihania ihmisiä ja koiria ja pari pelottavaa koiraa. Reippaasti kulki pikkuinen ihmisvilinässä. 

Ihana Ystad jäi taakse ja ajeltiin kohti pohjoista. Yöpaikka löytyi Ronnebyn sataman matkaparkista. Oikein kiva ja siisti paikka ja kohtuulliset lenkkireitit. 

Seuraava kohde oli Ölannin eteläosat. Hienoja paikkoja sielläkin, mutta koska lämpötilat nousi hellelukemiin, ei koirien kanssa paljon liikuttu missään, vaan ne tykkäsivät mieluummin olla autossa.

Sinni aina välillä tunki Taavin häkkiin. Taavi ei ehkä niin arvostanut...

Torstaina helteisen Tukholman kautta illaksi laivaan ja perjantaiksi kotiin. Olipahan taas hieno reissu!