Edellisen viikon keskiviikkona käytiin hakuilemassa meille uudessa ja todella mielenkiintoisessa maastossa. Oli kalliota ja korkeuseroa ja koloa ja sopukkaa vaikka muille jakaa. Ilma oli tyyni ja painostava. Alue oli kooltaan noin viisi hehtaaria ja Taaville oli piilossa kaksi maalia. Ensimmäinen löytyi nopeasti, toista etsittiin hieman kauemmin, mutta hyvin löytyi sekin, kokonaisuudessaan aikaa meni noin vartti. Mahtavan haastava maasto!
Maanantaina käytiin Taavin kanssa Langinkoskella nuuskuttelukävelyllä, kun piti tappaa aikaa Kotkassa. Irti ollut Inkeri-labbispentu tuli melko vauhdikkaasti tekemään tuttavuutta turhia kyselemättä haluaako Taavi vai ei. Hienosti Taavi hoiti tilanteen, vaikka selkeästi ärstytti ihan hirveästi. Äiti-Auneakin käytiin moikkaamassa.
Langinkoski
Todella ihana tunnelma oli hiljaisessa metsässä
Taavi ja Aune-äiti
Maanantaina Muru lähti Taavin kanssa mökille pariksi päiväksi.
Hyvä pitää vähän vahtia Murun poimiessa puolukoita
Pihassakin on hyvä vahtipaikka
Keskiviikkona makuupäiväpöhnä karkotettiin ensin kimppalenkillä Viiman kanssa. Ullan kanssa on monesti ollut puhetta, että pitäis kokeilla kuin kimppalenkki onnistuu ja hyvinhän se onnistui. Koirat intoutuivat jopa leikkimään vauhdikkaan juoksentelun lisäksi!
Lenkiltä suoraan kentälle vähän tottistelemaan. En makuupäivinä yleensä tykkää hirveesti tehä tottista, mut nyt oli hyvä fiilis ja Taavikin oli ihan mahtava. Superia seuruuta ja häiriön sietoa muiden koirien treenatessa samaan aikaan ympärillä sekä paikkamakuu ryhmässä, kiva fiilis jäi.
Perjantaina aamupäivällä vieraan tekemä hellejälki. Meidän jäljethän ei ole mitään kovin hyviä tässä kesän aikana olleet ja jossain vaiheessa huomasin Taavin välillä ryystävän. Haettiin varoiksi nenäpunkkilääkkeet ja edellisenä päivänä Taavi sai toisen lääkkeen.
Jälki oli 1,5 h vanha, 700 m, neljä esinettä ja yksi tien ylitys, lämpömittari näytti + 25 °C ja tuulta oli vähän. Vaikka näin elokuussa on aamulla kastetta, on maa ihan rutikuiva pitkän sateettoman ja kuuman jakson jäljiltä.
Taavi nosti jäljen ja valitsi oikean suunnankin. Koko jälki mentiin tasaisesti kuin juna ja kaikki esineet nousi. Olisinkohan saanut mun jälkikoiran takaisin?!
Viikonloppu vierähti järjestäjän roolissa pelastuskoirien apuohjaajakoulutuksessa. Lauantai oli teoriaa ja sunnuntainan harjoiteltiin käytännössä. Sunnuntaina Taavikin oli harjoituskoirakkona ja tehtiin kaksi etsintää, molemmat noin seitsemän hehtaarin alueella. Apuohjaajakoulutettavat tekivät etsintäsuunnitelmat ja pitivät koirakon maastossa tässä suunnitelmassa. Keli oli aurinkoinen ja puuskatuulinen.
Ensimmäinen suunnitelma eteni myötätuuleen ja hyvin huomasi Taavista, että se ei ole koiralle optimaalisin tapa toimia. Muutaman kerran se hieman teki lenkkiä ikään kuin puuska olisi sille jotain hajua tuonut ja se yritti saada siitä kiinni, mutta ei ne johtaneet mihinkään. Lopulta löytö tuli tosi läheltä, kuten myötätuulessa usein käy.
Toinen etsintä mentiin sitten enemmän mun maun mukaisesti eli lähestulkoon poikkituulessa, jolloin koiralla on maksimaaliset mahdollisuudet saada haju. Maasto oli paikoitellen hyvin tiheää nuorta metsää tai pientä kuusikkoa, siis aluetta jossa hajut liikkuu huonosti. Taavi merkkasi muutaman kerran maalin jo kauempaa ja lopulta reilusta sadasta metristä sitten nosti sen. Oikein hyvä treeni tämä viimeinen. Ja ihan hyvä noita myötätuuliakin on joskus treenata, mutta kyllä siinä koiran toiminta on melko hankalaa.
Maanantaina hakuiltiin aamupäivällä tuulisessa ja sateisessa säässä. Alue oli nelisen hehtaaria ja kaksi maalia. Ennen Taavia alueella treenasi juoksuinen narttu. Kyllä nartun hajut kiinnosti, mutta työmotivaatio vei silti voiton. Eka ukko nousi n. 70 metristä ja toinen vähän lähempää, aikaa meni 12 min. Hyvät ilmaisut ja intoa kuin pienessä kylässä vaikka eilenkin oli rankat treenit. Hyvä Tapsu!
Oltiin pari viikkoa Norjassa, tämä oli nyt se suunniteltu reissu tälle kesälle. Kelit suosi ja Norja tarjosi taas toinen toistaan upeampia maisemia. Matkaseurana oli Hilde porukoineen, mutta valitettavasti Hilde loukkasi jalkansa reissua edeltävänä iltana ja oli levossa melkein koko reissun, joten leikkikaveria ei siitä tällä kertaa Taaville ollut.
Hilde Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki
Käytiin kiipeämässä Taavin kanssa sekä Burenille (802 m merenpinnasta) että Grunnfjordtindanille (1005 m merenpinnasta). Burenilla päästiin huipulle, mutta alastulon alku oli koiran kanssa melko haastava. Grunnfjordtindan jäi huiputtamatta, kun loppunousun rinne oli niin jyrkkä ja kivikkoinen, ettei hankalan alastulon takia uskallettu mennä ylös asti. Saavutettiin kuitenkin n. 800 metriä merenpinnasta. Alastullessa sitten kävikin pieni kynsivahinko ja Taavin toisen takajalan toinen kannuskynsi otti vähän osumaa. Lopulta kynsi irtosi kokonaan ja vain ydin on nyt näkyvissä. Onneksi kynsi irtosi niin siististi ja kokonaan, ettei sille tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin putsata. Nyt sitten seurataan ytimen vointia ja putsaillaan sitä, ettei pääse tulehtumaan. Taavi ei onneksi ole yhtään kiinnostunut koko kynnestä. On muuten ihme, ettei noille ärsyttävästi lerpattaville kannuskynsille ole aiemmin sattunut mitään.
Grunnfjoedtindan rinteellä
Burenin huipulla
Grunnfjordtindanin huipun rinne
Nordkapp
Grunnfjordtindan
Rovijoen putous
Burenin rinne
Sommaroya
ihanasti tarttuu suolainen ja kostea hiekka turkkiin
Olin ilmoittautunut viime lauantaiksi jälkikokeeseen, vaikka mulla oli eka yövuoro. Ajatus oli, että kyllähän sitä aamulla ehtii Espoossa käydä pyörähtämässä... Mutta olikin iltakoe ja silti päätin mennä. Sain sovittua aamuvuorolaisen kanssa, että menen myöhässä. En kyllä ymmärrä mikä idea on järjestää kokeita heinäkuussa illalla, seittemältä metsään lähtiessämme oli vielä 26 astetta lämmintä. Ei siis mikään paras jälkikeli, aamulla olis ollu vielä viileämpää ja yön kosteuttakin ehkä vähän maastossa.
Sosiaalisuus ja luoksepäästävyys sekä tottis meni hyvin ja jälkikin nousi oikeaan suuntaan(!) pienen tarkistelun jälkeen. Kuumuus, kuiva kallioinen maasto ja valtava polkuverkosto olivat meille kuitenkin liikaa ja saimme vain yhden esineen. Jos tästä reissusta en mitään muuta oppinut, niin joko nyt jo viimein voisin ymmärtää olla yövuorojen aikana ihan vaan kotona. Huomasin selkeästi olevani kireä, kun takaraivossa jyskytti töihin ehtiminen. Olin kolme ja puoli tuntia "myöhässä" töistä ja se tiesi sunnuntaille kolme ja puoli tuntia pidempää yövuoroa velan takaisinmaksun merkeissä eli 15,5 tunnin työyötä. Ei ole mitään niin paskaa kuin mennä yövuoroon kolmelta iltapäivällä...
Tiistaina aamupäivällä käytiin nuoren Toton kanssa lenkillä. Ainakaan vielä ei haitannut Taavia, että Toto on uros. Ja kun siltä kohta lähtee pallit, niin tullaan varmaan jatkossakin hyvin toimeen. Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka paljon Taavi sieti Toton niskaan hyppimistä ja tuuppimista.
Illalla oltiin raunioilla kahden ukon verran. Molemmat yritettiin saada vaikeisiin paikkoihin syvälle maan alle. Ensimmäistä Taavi haukkuikin "väärässä" paikassa, kun haju tuli maan päällä olevaan piiloon. Kun se todettiin tyhjäksi, lähti Taavi ilman eri käskyä tarkentamaan ja löysi maan alle johtavan onkalon ja sieltä maalimiehen. Toine ukko löytyi nopeasti raunioiden toiselta laidalta syvältä tunnelista. Nopeaa toimintaa taas kerran!
Keskiviikkona hakuiltiin ja Taavi löysi hienosti kaksi maastoutunutta maalia ja yhden 'marjastajan'.
Torstaina iltalenkin yhteydessä pieni esineruutuharjoitus. Kolme esinettä.
Lauantaina hakutreeneissä yksi ukko noin viiden hehtaarin alueella, jolle hän oli reilua tuntia aiemmin kulkenut jäljen. Lähdettiin tutkimaan aluetta myötätuuleen, koska halusin Taavin törmäävän jälkeen niin, että tuuli tulee takajäljen suunnalta.
Taavi bongasi jäljen ja melko heti löysi myös jäljelle jätetyn esineen. Esineeltä jatkoi vapaan ja meni jälkeä pitkin maalille.
Punaisesta täpästä nousi jälki ja rastissa oli mm
Otettiin myös parilla koiralla paikkamakuu, kun treenikamu on menossa tokokokeeseen.
Taavi veti edellisen viikon lonkkaa mun ollessa töissä. Sunnuntaina treenattiin jäljen nostoja kolmen noston verran. Ekan Taavi näki, kun jäljen tekijä käveli ja nostettiin jälki saman tien. Vähän keuli, mut silti nenä meni maahan ja maalimiehelle mentiin jäljen kautta. Jälki kulki myötätuuleen, nosto vasemmalle. Hyvä, mutta vauhdikas suoritus.
Kaksi seuraavaa nostoa tehtiin tunnin ja kahden vanhoilla jäljillä. Molemmat jäljet kulkivat myötätuuleen eli vahva tuuli takajäljen puolelta. Näistä ensimmäinen nousi varmasti heti oikeaan suuntaan ja vauhdilla taas maalimiehelle. Toisen nostossa Taavi tarkisteli muutaman kerran ja valitsi sitten oikean suunnan. Varma jäljestys maalimiehelle. Ensimmäinen jälki kulki oikeaan, toinen vasempaan, kaikilta maalimiehiltä hyvät ilmaisut. Kaikki jäljet olivat noin satametrisiä.
Maanantaina tokotreeneissä lämpimästä kelistä huolimatta kovin innokasta tekemistä. Aiheena oli kiertonoutohyppyhässäkkä, jota tehtiin osissa. Ensin kiertoa esteiden välistä ja sitten pysäytyksen jälkeistä noutoa hypyn kautta palauttaen. Kierrot meni superisti, noudoissa Taavi ei meinannut hokata avohyppyä, vaan tuli useamman kerran sen ohi. Mut vire oli niin hyvä, että tehtiin useita toistoja.
Tunnariakin yritettiin, mutta siinä vaiheessa Taavi oli jo sen verran lähäkdyksissä, ettei enää malttanut oikein haistella. Olisi pitänyt olla kentällä vettä sille mukana... Lopuksi ryhmäliike. Koko treenin ajan hiljainen koira.
Tiistaina fyssarin käsittelyssä aukomassa pahaa lapajumia. Tiesin jo viedessäni, että nyt on oikea lapa tosi jumissa ja niinhän se olikin. Varmasti tuntui ilkeältä ja muutaman kerran Taavi pomppasikin pystyyn ja hirveällä vimmalla nuolemaan Suvin naamaa. Pusukohtauksista huolimatta Suvi sai onneksi jumit hyvin auki ja taas on hyvä olla. Muuten ei löytynyt kropasta mitään sanomista.
Keskiviikkona hakuiltiin lämpimässä heikkotuulisessa kelissä. Taaville oli kolme maalimiestä puhtaalla 5 hehtaarin alueella. Ekalle ja vikalle maalille se meni selkeästi jäljen kautta, toisena ollut avoimella paikalla seissyt maali nousi ilmavainulla. Kaikilta hyvät ilmaisut ja aikaa meni noin kahdeksan minuuttia. Halusin kokeilla avoimella alueella seisovaa maalimiestä, kun oikeilla etsinnöillä on niin paljon joutunut rajoittamaan Taavin menemistä ulkopuolisten ihmisten luo, että eihän siitä ole jäänyt sille ajatusta selkeästi näkyvien ihmisten ilmaisematta jättämisestä. Ei nyt ainakaan ollut mitään ongelmaa tuossa.
Tässä Taavin keväiset pennut, kuvat pöllitty omistajien facesivuilta =)
Ebbot
Ella
Kobe
Miso
Sniffen
Haminan Seudun Seurakoirakerho palkitsi viime vuonna menestyneitä koirakoita muotokuvauksella, tässä Taavin palkintokuvat. Yhdestä teetin pienen taulun. Kuvaajana Petra Strübing.
Viime viikolla treenattiin jälkeä torstaina ja perjantaina. Torstainen treeni oli niin totaalinen katastrofi, ettei tosikaan. Jälki nousi, mutta väärään suuntaan ja koko jäljestyksestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Hirveää sinkoilua vaan sinne ja tänne. En ole tuollaista nähnyt Taavilta varmaan koskaan, kamalaa menoa oli.
Perjantaina keskityttiin jäljennostoon kahden noston verran. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja lyhyet jäljet menivät tosi hyvin, vaikka maasto aiheutti hieman hankalia hajunkulkeutumisia. Oikein mallikas suoritus siis.
Ennen molempia treenejä tehtiin vähän koirahäiriötreeniä ja pientä tottista. Ne Taavilta meni oikein hyvin, vaikka perjantaina mukana oli todellinen hirmuhäiriö; vieras tuojottava ja rähjäävä bortsu-uros. Aluksi se oli Taaville tietenkin vaikea, mutta hyvin se siihenkin siedättyi ja rentoutui.
Perjantaina jälkitreenien jälkeen ajeltiin mökille ja illalla käytiin uimassa, tai siis Taavi kävi. Lauantai meni sadetta pidellessä ja sunnuntaina ajoin Myrskylän kautta kotiin.
Myrskylässä oli Pelastuskoiraliiton jälkikoe. Sosiaalisuus-, sirunluku- ja tottisosuudet menivät hienosti sosiaalisuus/luoksepäästävyysosuuden vieressä olleesta bortsusta ja hieman pelottavan oloisesta tarkastajasta huolimatta. Taavia kopeloidessaan tarkastaja kysyi, että mitä rotuja Taavissa on =). Kun kerroin Tahvon olevan ihan aito rotukoira, totesi tarkastaja, ettei olekaan koskaan törmännyt tämmöiseen rotuun.
Hallinnan jälkeen jäljen nosto menikin meillä sitten taas takajäljeksi ja hylky. En halunnut edes harjoituksen vuoksi ajaa jälkeä. Kaikissa jäljissä tällä viikolla oli yhteistä se, että Taavi valitsi vastatuulen suunnan. Vaikka harmittaa ihan vietävästi, niin täytyy sanoa etten ollut harmitukseni kanssa yksin. Kokeessa oli kymmenen koiraa ja vain yksi sai jäljen nousemaan oikeaan suuntaan, mutta sekään ei saanut jälkeä suoritettua loppuun... Muut ottivat joko takajäljen tai sitten jälki ei noussut ollenkaan.
