Viikko vierähti Vuokatissa Taavin osalta lähinnä lenkkeillen ja köllötellen. Kerran käytiin pidempi patikka Vuokatinvaaran patikkapoluilla testaten, kuinka homma onnistuu Taavin ollessa mulla jouksuvyön joustohihnassa repun lantiovyössä kiinni. Pidempi vaellus ei testipatikan jälkeen tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Löydettiin myös koirakenttä, jossa käytiin viikon aikana muutaman kerran vähän treenaamassa.
Lumessa piehtarointi on niin kivaa!
Kolopesijä
Sunnuntaina ekaa kertaa Sotkamon koirakentällä. Positiivisena yllätyksenä Tapsa ei ollut ihan älyttömästi kentän hajuissa kiinni, vaan teki hommia melko hyvin. Toki hajut kiinnosti, muttei ihan tolkuttomasti. Kokeilin ekaa kertaa takapalkkaa, toimi joten kuten muttei niin hyvin kuin olisin olettanut. Tämäkin varmaan tarvii ihan opettaa Taaville.
Tehtiin seuruuta vähän pidempiä pätkiä ja luoksetulo ja lyhyt paikkis sekä muutama loivan A-esteen ylitys. Ei yhtään vinkumista! Leikkimään en Tapsaa tällä kertaa oikein saanut, mutta melko kiva treeni kaikkinensa. Muru oli mukana kuvaamassa, videoita katsoessa huomaan miten tönkkö olenkaan! Tapsun huono vire treeneissä ei ole ollenkaan ihme tuollaisen tylsän ja jäykän ohjaajan kanssa. Miten kummassa oppisin olemaan jotenkin iloisempi ja riehakkaampi?
Paikkiksessa pää pyörii kun väkkärä
Lipsahettiin iltalenkillä vielä yhdelle kurakentälle tekemään vähän seuruun lähtöjä ja luoksetuloja. Tapsa teki hyvin häiriköivistä lokeista huolimatti.
Tiistaina käytiin aamusta seuruun merkeissä kentällä. Alkuun pitkä (6 min) paikkamakuu. Sen jälkeen seurattiin useampi pitkä pätkä. Käännökset ei ollu tällä kertaa meidän vahva puoli, mutta hyvää oli Taavin jaksaminen pidemmilläkin seuruuosuuksilla.
Istumaan ja maahan jäämistä harjoiteltiin myös ja luoksetuloa. Uskallan jo melkein julistaa, että Taavi on hiffannut luoksetulon tarkoittavan kovaa juoksemista mun luo! Viime kesänä ja syksynä se lähinnä jolkotteli jos jaksoi. Kiva treeni vieraalla kentällä, hajuista ei tarvinnu huomauttaa kuin kerran.
Reissusta palatessa kotimatkalla käytiin treffaamassa Maisa-siskoa. Olipa taas mukava nähdä ja toivottavasti tän kesän suunnitelmat toteutuu niin, että nähdään vähän useammin!
Kaksikko tykkasi leikkiä keskenään kuten arvata saattoi.
Tottakai Uskomaton Olen & Tottakai Voin Olla Valoisa
Vaikka lauantaina Vapun semman jälkeen oli mieli apea (keväällä mulla on kyllä aina), niin ei sunnuntaina töistä kotiin tullessa tarvinnut iloa etsiä, niin oli riemukas vastaanotto, kuten aina!! Lähdettiinkin saman tie korkkaamaan lähikentän ulkotreenikausi.
Aloitin päästämällä Taspun vapaaksi ja hetihän se meni laitapuskaan kuselle, mutta sieltä se tuli sitten tapittamaan mua. Lähdin kävelemään ja palkkasin koko ajan kontaktista. Sitten seurattiin ja hyvin seurattiinkin. Ensin seurattiin suoraan noin 50 - 60 askelta siten, että palkkasin joka viidennen askeleen jälkeen ja siitä aina uusi lentävä lähtö. Seuraavaksi tehtiin pari pidempää yhtäjaksoista seuruuta noin 30 askelta ja sitten temponvaihteluita. Juoksussa ei kontakti pysy, mutta muuten oli kyllä superhyvää seuruuta! Välillä leikittiin ja tehtiin luoksetulo pitkästä matkasta. Lopuksi leikittiin. Ei puutu iloa ja riemua meidän elämästä, kunhan ihmisosapuoli selättää taas kevätalakulon ja välttää jännittäviä tilanteita =) Ja jos jännittää, niin ei oteta sitä niin vakavasti.
Tiistaina aamusta käytiin vähän hallilla vinkumassa, treenikamuna porokoira Rosmo. Seuruut meni hyvin, mutta kapulan pidossa Taavi vinkui. Tehtiin useampia toistoja ja aina se vaan vinkui. Oiskohan Rosmo sen verran jänskättänyt, että ääntä pääsi, vaikka Tapsa kyllä keskittyi ihan kivasti muhun. Treenin jälkeen käytiin lenkillä kimpassa.
Aamupäivän ajan vanheni kauden ensimmäinen jälki, jolla oli pituutta n. 600 m, pari kulmaa, muutama tien ylitys ja seitsemän esinettä. Alkuun pieni jana, joka oli vähän haparointia, mutta kun päästiin liikkeelle, meni alkupuoli jäljestä tosi hyvin. Viimeiset vajaa 200 m oli jostain syystä tosi vaikeaa. Selkeesti tuli Taavin nenään jostain muualta jokin kovin kiinnostava haju, joka oli viedä jäljestäjän ihan väkisin mennessään. Saatiin kuitenkin jälki ajettua loppuun asti ja kaikki esineet löytyivät vaivatta!
FH esineet löytyivät vaivatta
NOTE TO SELF: ÄLÄ TREENAA TOTTISTA YÖVUOROJEN AIKANA, ÄLÄ EDES MAKUUPÄIVÄNÄ!!!
Älä treenaa yövuoroissa, vaikka maksaisitkin treeneistä ittes kipeeks ja niitä jäis muutenkin paljon väliin!
Oltiin siis torstaitokossa pitkästä aikaa ja taas oli kyllä melko mitätöntä touhua. Taavi olis vaan halunnu peuhata belginartun kanssa ja aksapuolen koirat vaati myös oman osansa Tahvon keskittymisestä. Silloin kun se keskittyi mun kanssa tekemiseen, oli se tosi hyvä. Mutta sitten se kaikki muu aika, kun keskittyminen oli jossain muualla, oli ihan hirveetä. Joku tossa paikassa on, kun ollaan siellä ihan surkeita aina, vakken olis edes ollut yötä töissä...
Eilinen vierähti Vappu Alatalon motivointiseminaarissa. Tykkäsin Vapusta tosi paljon ja hirveästi hyviä juttuja tuli. Oma mieli on nyt kuitenkin vähän sekaisin kaikesta ja peruspessimistisellä synkkyyteen vaipuvalla luonteellani meinaa oman motivaation kaivaminen uuteen nousuun olla vähän hankalaa.
Koulutus oli siis hyvä, mutta en tiedä saanko jäsenneltyä tätä tekstiä järkeväksi, mutta yritetään nyt jotain...
Vapun luennosta poimittuja:
Tehtävämme on tehdä temppujen tekeminen koiralle kannattavaksi, koulutus perustuu palkitsemiseen
Kriteereistä on aina pidettävä kiinni. Säännöt ovat aina samat! Jos ulos mentäessä on istuttava ennen oven avaamista rauhallisesti on tästä säännöstä pidettävä kiinni myös kiireessä!
Motivoinnin perustana on suhde, kontakti koiraan (Tämä mua pelottaa, olenko jo pilannut hyvän suhteeni Taaviin, vaikka itse luulen, että meillä menee ihan hyvin?)
Jokaisella koiralla on oma palkkojen arvojärjestys
Leikki ja motivaatio ovat opittuja taitoja, niitä voi aina työstää ja vahvistaa! (Tämä me ollaan opittu vasta ja parannetaan koko ajan =) )
Koirat ovat kaikki yksilöitä, kaikille oma ja erilainen tapa toimia
Ensimmäinen vuosi menee koiraan tutustumiseen, opetteluun millainen se on
Kouluttaminen on aina vuorovaikutusta kaksisuuntaisesti. Palkkio, kuten myös rangaistus, on viestinnän väline
Rangaistuksen tarkoitus on poistaa ei toivottu toiminta. Rangaistuksena on jonkun kivan asian pois ottaminen, palkan mahdollisuuden menetys. Tässä on otettava koiran erityispiirteet huomioon, esimerkiksi impulssikontrollin puute tai arkuus ovat koiran ominaisuuksia, joihin ei palkinto/rangaistus toimi.
Ääntelyä vahvistetaan usein tiedostamattomasti
oma reagointi vahvistaa ääntelyä
vinkumisen pois vahvistaminen on vaikeaa (voi apua, onko enää mitään tehtävissä?)
koira ei saa saavuttaa ääntelyllä mitään!!
jos liittyy vireeseen, on vire pidettävä tarpeeksi alhaalla
ei poisteta rangaistuksella, vaihtoehtoinen toimintatapa on parempi keino
Yhdessä pitää olla kivaa! Metsälenkit, haistelut, juokseminen... Koiralle syntyy odotusarvo yhdessä tekemisestä (vaikka meille on sattunut niitä huonojakin juttuja yhdessä, niin kyllä meillä vaan on mukavaa. Taavi puhkuu intoa aina lähteä yhdessä jonnekin ja tehdä kivoja juttuja)
jos koira haluaa jahdata jänistä ja ohjaaja haluaa harrastaa tokoa, on tokoon yhdistettävä jahtaaminen jne.
Koiralla on oltava sellainen tunne, että ohjaajaan voi luottaa ja sen kanssa on turvallista, se suojelee kaikelta pahalta. Remmirähinät ja treeneissä "tilanteen tarkastelut" vähenevät, koira luottaa että ohjaaja hoitaa tilanteen turvallisena pitämisen (tän mä olen sössinyt totaalisesti! Toivottavasti Taavi voi taas joskus luottaa muhun ja mun kykyyn pitää pahat asiat loitolla!)
Reiluus!!Koiralta ei saa vaatia kohtuuttomia tilanteeseen nähden. Jos koira ei tee osaamaansa, on mietittävä missä vika. "Istu" -> koira ei istu -> ei uutta käskyä. Paikan vaihto (pari askelta sivuun) kauemmas mahdollisesta häiriöstä -> uusi käsky -> koira istuu -> palkaa
Koiran mielestä jännittynyt ja vihainen ihminen näyttävät samalta (!!!)
Uusia paikkoja/koiria jännittävälle paljon niiden treenaamista
Ohjaajan on hallittava kaikkia koiran palkkioita -> koiran tarvitsee keksiä millä palkan saa. Ainut tapa saada palkka on tehdä mitä ohjaaja vaatii
Koiran koulutus on aivopesua. On kuitenkin pidettävä huoli, että koira on onnellinen ja elää koiramaista elämää
Koira osaa hyvin manipuloida ihmistä, meidän on päätettävä mitkä jutut toimii
Koira haluaa tehdä meille töitä, tämä on 24/7 työtä omistajalle ja vaikuttaa suhteeseen ja motivaatioon
Koiran yrittämistä täytyy arvostaa, käytöstä vahvistetaan kuitenkin palkkaamalla vain halutusta toiminnosta
Palkkojen suhteen ihminen ei saisi olla niin rajoittunut. Paras palkka on se mikä kiinnostaa koiraa eniten. Nakki, kurkku, voi, maksamakkara, sukka, tyhjä muovipullo.... Kannattaa testata ennakkoluulottomasti kaikkea.
Mielihyvän tavoittelu on tehokkaampi kuin mielipahan välttely, mielihyvän menetys kuitenkin tehokkain
Toiminto palkintona: luontaisen ja vahvan toiminnan vahvistaminen. "Missä orava" assosiaatio sanan ja mielentilan yhdistäminen -> sana aikaansaa mielentilan
palkan aiheuttama vireystila suhteutettava pyydettyyn toimintoon
Kun olet ensin rakentanut pari koiraa vinoon, osaat paremmin rakentaa seuraavan (Taavin osana on nyt vaan valitettavasti olla se ensimmäinen harrastuskoira, olen niin pahoillani tästä Tapsu puolesta)
Kun on paljon erilaisia palkkoja käytössä, on arsenaali moneen erilaiseen tilanteeseen. Treeniin saa myös helpommin pituutta vaihtelemalla palkkaa, koira ei kylläänny
Alkutreenin hyvässä vireessä voi huonompikin palkka riittää ja loppua kohti voi virettä nostaa parantamalla palkaa
Alemman tason palkan voi nostaa ylemmäs sheippaamalla paremmalla palkalla
Koira kertoo millä se palkkaantuu, ihminen päättää millä palkalla mennään
Nielemisrefleksi vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon ja näin laskee virettä: pakkosyöttäminen rauhoittaa/laskee virettä
Kaikki leikkiminen on opetettava, kuollut lelu on opetettava, kaikki leikki/pelit on opetettava. Toiset oppii helpommin, toiset vähemmän helpommin
Treeneissä haluttavia asioita kannattaa vahvistaa aina ja kaikkialla
Ensin kontakti koiraan, sitten vasta pyydetään sitä tekemään jotain. Paras jos koira hakee kontaktin itse ilman huutelua. Odottaminen paras tapa
Tyypillisin virhe: koiran kanssa tullaan treeneihin ja sitten jutellaan muille ihmisille ja koira jää huomiotta. Näin vahvistetaan koiran kiinnostus pois ohjaajasta. Erillinen rauhoittumiskäsky tähän hyvä, silloin koiran ei tarvitse olla kiinnostunut ohjaajasta
Kun koiralta pyydetään jotain, on sille annettava aikaa pohtia. Näin ne oppii nopeiten. Ei seitsemää käskyä sekunnissa, ei äänenvoimakkuuden nostoa.
Oikeasta suorituksesta aito innostus ja palkka
Autonominen hermosto vastaa vireystilan säätelystä samalla lailla kuin ihmisilläkin. Vireystilan noustessa suoritus sujuu tiettyyn pisteeseen asti, vireen mennessä yli ei homma enää onnistu
Ohjaajan pitää miettiä mikä vaikuttaa koiran vireystilaan. Tähän voi vaikuttaa todella monet asiat, palkka, muut treenaajat, ohjaajan mielentila, tuulen suunta... (tää on mulle vaikea, tuulen suunta ainakin vaikuttaa
Häiriötreenit eri ympäristöissä auttavat selvittämään vireystilan hallintaa
Nami ei aina rauhoita. Opettele nostamaan/laskemaan oman koirasi vireystilaa. Vireystason hallinta ja siihen vaikuttavat asiat ja niiden opiskelu jatkuu koko koiran iän.
Keskittyminen on koiralle rankkaa -> kohtuullisuus treeneissä riippuen tehtävän/paikan vaativuudesta
Kovan keskittymisen jälkeen koiran pitää saada purkaa itseään
Ylivireen voi purkaa väsyttämällä koira ennen treeniä/koetta. Tämäkin pitää kokeilla koirakohtaisesti
Mitä enemmän jotain ei toivottua toimintoa on ehtinyt tapahtua, sitä kauemmin sen pois vahvistamiseen menee aikaa
Seuraavat asiat poimittu koirakkokohtaisista sessioista:
Jos esim. irroitus ei onnistu ensimmäisestä käskystä, ei käsketä toista kertaa vaan otetaan koira kiinni ja päästetään itse lelusta irti. Sitten vain odotetaan, että koira irroittaa
Irroitusongelma on aina ihmisen luoma ongelma. Irrottamalla menettää haluamansa -> ei kannata irroittaa
vaihtokauppa namiin tai toiseen leluun
irrotuskäskyn jälkeen 9/10 kertaa leikki jatkuu, näin irroitus ei tarkoita palkan menetystä
koiralle opetettava, että irroittaminen kannattaa
Moikkaileva koira haluaa joko vahtivietin kautta tsekata tilanteen tai sitten se on vain tosi sosiaalinen
Jos koira häiriintyy jostain, on se palkattava heti kontaktin palauttamisesta eli palkka häiriöstä luopumisesta
Helposti häiriintyvä koira on palkattava tiheään hyvästä suorituksesta ja ennakoitava tulevaa häiriötä tihentämällä palkkaa
Odottamisen opettaminen siedättämällä. Odottaessa voi käydä syöttämässä namia -> muuta ajateltavaa koiralle ja nieleminen rauhoittaa
Kaavojen rikkominen voi auttaa keskittymään ohjaajaan
Kontaktia voi vahvistaa aina ja kaikkialla. Palkka aina muista jutuista luopumisesta.
Treenissä keskityttävä siihen mitä treenataa, muista virheistä ei rangota
Vaadittaessa koiralta on varmistettava, että sillä on fyysiset edellytykset suorittaa vaadittu asia.
Jos ei-toivottu toiminto on mahdollista estää fyysisellä esteelle, tee se. Seiso seinää vasten tms..
Ohjaajan omat eleet ja liikkeet ja olemus vaikuttavat koiraan todella vahvasti. Pitäisi tulla tietoiseksi omista toimistaan
Ominaiskäytöksen sammuttaminen on hyvin vaikeaa
Koiran pitää olla oma-aloittenen. Jos koiraa ei yhtään kiinnosta, niin ei sen kanssa sitten tehdä hommiakaan.
Kriteeristä kiinni pitäminen on kaiken a ja o!
Anna koiralle aikaa miettiä ja ratkaista itse mitä siltä halutaan. Koira oppii nopeasti siihen, ettei sen tarvi tehä itse mitään, mamma auttaa mua kohta kuitenkin.
Jos koira on kiinni käsissä, pitää käsien liike minimoida ja palkata muuten kuin kädestä
Koiralla on kaksi yritystä. Jos koira ei kahdella yrittämällä onnistu, on pidettävä tauko ja/tai helpotettava tehtävää
Nuoren koiran kanssa on maltettava rakentaa suhdetta ja intohimoa. Hiulaaminen aloitetaan vasta sitten
Taavi:
Taavi esitti kaikki sijaistoimintonsa korvien raapimisesta haisteluun ja anaalirauhasten lattiaan hankamiseen, jostain syystä vinkuin yllättävän vähän. Vappu ehdotti pitämään kirjaa siitä mitä tapahtuu ennen treenejä ja yrittämään löytää yhteistä tekijää mikä aiheuttaa vinkumista ja muita sijaistoimintoja. Ylös en ole asioita laittanut, mutta pääni olen tätä puhki miettinyt... Muuta en ole keksinyt kuin oman jännittämiseni/kireyteni.
Taavia pitää ruveta palkkaamaan hiljaa olemisesta. Jos vinkuu, niin ei heti ekasta hiljaisesta sekunnista, joittei ketjuteta ääntä palkkaan.
Treenin aluksi olisi hyvä kävellä paikkaa ympäri ja palkata aina kun Taavi ottaa kontaktin. Jos Tapsu on erityisen tressaantunut, voi palkata katseesta vaikka vähän ääntelisikin. Hajuista luopuminen tuo palkan. Eli samaa treeniä mitä ollaan tehty toisten koirien sietämisessä; koirasta luopumalla saa palkan. Ja kun Tapsulla ei ole tehtävää suoritettavanaan, saa se haistella.
Tämän jo tiesinkin, mutta nyt se jotenkin iski vasten kasvoja: Taavi on todella herkkä koira, joka reagoi stressiin sijaistoiminnoilla ja stressaantuu mun jännittämisestä. Meidän olisi nyt kyettävä luomaan oma iloinen, rento kupla, johon pujahdamme jännittävissä tilanteissa. Kuplassa ollaan kontaktissa, kontakti minuun luo turvaa ja rauhoittaa. Tämä toimii jo toisten koirien aiheuttamaan stressiin, mutta silloin itse olen rento. Miten voin oppia olemaan jännittämättä kun olen tämmöinen superjännittäjä??!!
Eilen myös ryhdyin pohtimaan olenko itse aiheuttanut vinkumisen Oilin koulutuksista opitulla ja käyttöön otetulla ns. non-reward-markerilla eli huonosti tehdyn liikkeen jälkeisellä "ohhoh" lausahduksella. Vaikka en sano sitä mitenkään vihaisesti, vain aavistuksen toruvasti, Vappu huomasi Taavin reagoivan siihen kuin pahempaankin rangaistukseen. Sen ei kuitenkaan olisi tarkoitus olla rangaistus, vaan vain kertoa koiralle, ettei tuo ollut se mitä haettiin ja yritäpä uudestaan paremmin. Meillä se siis on ilmeisesti aiheuttanut innon lässähtämisen ja Taavin stressaantumisen.
Herkälle koiralle virheen tullessa toruva "ohhoh" voi olla liian raju sosiaalinen rangaistus. Tämän tilelle "hupsista/hopsis" ilman tunnetta. Tämä parempi kuin väärän toiminnon huomiotta jättäminen, sillä siitä voi seurata koesuorituksen lässähtäminen, koska koira ei saa mitään palautetta ja luulee näin tehneensä väärin
Kun Vappu sai mut nauramaan, Taavi oli heti iloisesti messissä että "mitäs kivaa nyt tehdään". Mun olisi siis opetelta rentouttamaan itseni tietoisesti (miten ihmeessä tämä tehdään??) ja olemaan treeneissä ja varsinkin kokeissa iloinen ja rennonreipas. Herkkänä koirana Taavi lukee mua todella tarkasti ja reagoi heti pieniinkin mielentilani muutoksiin.
Leikistä saimme kehuja! Leikkiessä koiran kanssa tulee ohjaajan käden olla tarpeeksi alhaalla, ei ylöspäin nykiviä liikkeitä, joissa koiran tassut irtoaa maasta. Käden liike käärmemäistä ja vedon voima sellainen, ettei koira menetä otettaan lelusta. Otteen irtoaminen tuntuu koirasta ihan litsarilta :/ Välillä koira vetää ohjaajaa ja välillä ohjaaja koiraa. Koiran kanssa on hyvä leikkiä paljon!
Ei se kuvissa niin pahalta näyttänyt! Kamerani takana Tiina Suuronen:
Viikko aloitettiin hallilla pikaisella paikkamakuutreenillä maliuroksen kanssa ja pienellä seuruulla. Taas oli niin mallikasta menoa eli kyllä me homma osataan, kunhan saadaan vähän reilusti häiriönsietoa kartutettua.
Kaverin kanssa oli sovittu myös kaupan parkkikselle pienet pyöräilytreenit. Vissiin eka kera, kun Taavi kuulee pirikellon äänen. Ekalla kerralla pää pyöri kuin väkkärä, mutta nopeasti Tapsu hokas, että homma on ok. Muutenkin oli melko vilkas parkkis ja saatiin hyvää häiriötä ohikulkijoista, hengattiin vaan ja totuteltiin hiljaisen talven jälkeen menoon ja meininkiin. Kokeilin myös jättää Taavin yksin kytketyksi ja menin itse piiloon. Kaveri kävi kävelemässä ja pyöräilemässä ohi ja meni siitä muitakin. Lunkisti meni!
Tiistaina tokotunnilla merkin kiertoa, perusasentoharkkaa ja huisi paikkis. Merkin kierron Tapsa periaatteessa osa, mutta menovauhti on hidas ja paluu vauhdikas. Nyt myös vieruskaverin merkkitreeni vei vähän fokusta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja lelupalkka toimi tässä tosi hyvin, Taavi pääsi purkamaan toisen koiran aiheuttamaa stressiä.
Perusasennot on parantuneet paljon talvesta. Mun pitäis taas ite muistaa, että huonosta tulee 'ohhoh, ei noin' ja sit homma alusta. En sias antaa Taaville niin paljon apuja, kun se kuitenkin osaa, mutta häiriössä välillä herpaantuu.
Paikkista tehtiin kuuden koiran pienessä ringissä, Taavi porokoira- ja hoffiurosten välissä. Koirien naamat ensin ringin keskelle ja ohjaajat sinne. Sitten ruvettiin kiertämään koira kerrallaan oikealle koko kierros ympäri. Hauska ja erilainen treeni. Toinen paikkis tehtiin koirien takapäät keskelle. Jätettyämme koirat, rupesi tunnin vetäjä kiertelemään koiria ja juoksemaan niitä ympäri, kaikilla meni tosi hienosti! Ihan lopuksi tehtiin vielä pienet pätkät seuruuta kaikki koirat hallissa ja mentiin sikin sokin sekaisin ilman mitään ohjauksia. Tapsa keskittyi hienosti. Kaveritunnit loppuivat maaliskuussa, nyt pieni tauko niistä ja toivottavasti homma jatkuu ulkokenttien vapautuessa lumi- ja jääkuoren alta.
Keskiviikkoaamuna pikapikatreeni ulkona sakemanninartun kanssa. Taavi teki seuraamista huomattavasti paremmin kuin viimeksi ulkona, mutta kyllä muutama ohi ajava auto ja pari pyöräilevää lastakin saivat Tahvon pään kääntymään. Paikkis sakemannin tehdessä seuruuta Tapsan vierestä. Plussan puolelle jäi reilusti tämä treeni pienistä keskittymisen herpaantumisista huolimatta.
Illalla BH-treenit, ekat oikeesti hyvin menneet ulkotreenit. Taavi ensin paikkamakuussa urosaussin suorittaessa tottisjuttuja. Olin jopa ihan levollisin mielin täyden matkan päässä selin Taaviin, luoksetulon kohdalla oli kaula vähän pidentynyt. Liikeosuudessa pitkän sivun seuruu ja paluu temponvaihteluin hihnatta sekä lopun jättävien osuus ja luoksetulo. Olin oikein tyytyväinen. Juoksuosuuden kontaktissa vielä toivomisen varaa, mutta eihän sitä täydellinen voi olla ;).
Perjantaina pk-hakuporukan kanssa vähän tottisteltiin. Taavilla parina malinarttu. Seuruupätkät meni vieraan paikan ulkotreeniksi ihan ok, vähän olis ollu kuitenkin toivomisen varaa. Juoksu ei nyt seuratessa jostain syystä ota onnistuakseen, mutta henkilöryhmä ja jättävät jutut onnistu oikein kivasti ja paikkamakuu malin touhutessa oli hyvä.
Harjoiteltiin myös ilmoittautumista kokeeseen ja sitten odottelua/tuomarin puheiden kuuntelua. Ei ole meidän juttu tommoset pitkään paikallaan olot, vinkumiseksihan se menee...
Tehtiin myös ilmaisutreeniä mökkikylätyylillä. Ekan ukon piiloon menon Taavin näki. Tästä nousi Tahvo kyllä sellaiseen suoritukseen, ettei ole ennen nähty. Kaikki neljä ukkoa oli aivan loistavia ja Taavi teki hienosti nenällä töitä. Ihan kuin se olis nähny kaikkien ukkojen piiloon menot, niin hienosti nenä vei ukkelia vienoon vastatuuleen. Ilmaisut olivat hyvät Taavi hienosti kuulolla odottaessaan lupaa lähteä ukolle ja ukkojen välissäkin.
Viikko sitten lauantaina pehatreeneissä Tapsa pisti parastaan. Eka ukko muistikuvana, jotta saatiin fokus taas pois kuseskelusta. Se meni siis hyvin ja ukoilta keskilinjallekin Taavi oli vapaana. Jonkun verran piti käskyttää, mutta koko treenin aikana ei karvaturri kussu kertaakaan!
Toinen ukko oli maanalaisessa bunkkerissa, mutta sieltäkin Tahvo löysi sen helposti. Tämän jälkeen pitkä pisto ja löytö. Sitten kaksi tosi hyvää tyhjää ja näiden jälkeen Taavi puhkui vielä intoa lähteä uudelle pistolle. Viimeisellä lähetyksellä hieno löytö.
Keli oli todella raskas upottavassa hangessa, mutta Tahvo jaksoi painaa ja intoa riitti. Ilmaisut olivat todella hyviä ja muutenkin draivi päällä. Treenin loppuun ammuttiin neljä laukausta 6 mm startilla. Leikin Taavin kanssa, eikä se reagoinut laukauksiin.
Viime viikon sunnuntaina aloitettiin jokakeväinen harrastuksemme, bh-kurssi. Treenattiin lähes umpihangessa, mutta silti meni aika hyvin. Seuruuta yhdessä ja erikseen, Tapsa keskittyi hyvin. Harmi kun monet näkee Taavissa vaan sen räyhäävän rakin, vaikka se oikeesti on maailman ihanin mussukka ja pelot muita koiria kohtaan ovat nykyisin paljon paljon pienemmät kuin aikaisemmin. Voi kun niitä päällekäyntejä, joita kohdallemme on sattunut, ei olisi koskaan käynyt! On vaan niin surullista, kun rakas karvaturri ei ymmärrä, ettei kaikki muut koirat ole pahoja. Käskyn alla ollessa ei ole mitään ongelmia, mutta ns. vapaana Taavi ei kestä toisten tuijotusta ollenkaan ja itse ei aina vaan pysty koko aikaa keskittymään pelkkään koiraan niin täysin, että ehtisi yrittää puuttua tilanteeseen. Ja se edistys mitä on tapahtunut, on huimaa. Enää ei ole tietoakaan niistä järjettömän kamalista pelkoräyhäkohtauksista, joiden aikana koiraan ei saa mitään kontaktia ja näkee, että se on ihan kauhuissaan. Nykyään se on enemmän sellaista tyhjänpäiväistä haukkumista vähän kuin tavan vuoksi. Mutta silti menneet tapahtumat ovat jättäneet syvät jäljet, joiden parantelu vie aikaa, eikä vähiten minulta itseltäni.
Jälkiryhmän tottistunnilla Taaville henkilöryhmää, joka oli kyllä huippuhyvä. Vähän bh- tyyppisiä jättäviä ja luoksetuloja ihan onnistuneesti. Loppuun vielä pitkä paikkamakuu toisen koiran treenatessa ja sitten leikittiin.
Keskiviikkona pienet BH-harkat, aiheena henkilöryhmä ja liikkeestä istuminen mikä ei BH:ssa kuitenkaan ole liikkeestä istuminen vaan ihan istumaan jääminen... No mut kuitenkin. Yllättäen Taavi oli vähän häiriöherkkä, kun treenattiin parkkipaikalla, jossa tapahtui muutakin kuin meidän porukan treenit. Tähän nähden suoriuduttiin kyllä ihan mallikkaasti ja Taavi seurasi aika hienosti ja osasi istuakin. Pitäisköhän jossain vaiheessa lukea koeohje, niin tietäis mitä oikein treenataan...
Lauantaina uhmasin järkeä ja jatkoin lupausten rikkomista, käytiin Taavin kanssa suoraan yövuoron jälkeen kotihallilla järjestetyissä möllitokokokeissa. Kun ohjaaja on valvonut lähes vuorokauden ennen koetta, voi odottaa katastrofia. Katastrofia ei kuitenkaan tullut, mutta ennen koetta lenkiltä tullessamme laittaessani Tapsaa autoon, livisti se jotenkin ihmeen kaupalla häkistä ennen kuin ehdin sulkea luukun. Äijä pinkoi hirveellä vauhdilla parkkiksen toiselle puolelle ja erään auton avoimesta ovesta repsikan paikalle... siitä se sit yritti paksiin moikkaamaan ihanaa pyreneittenkoiranarttua, mutta sain sen ennen sitä kaapattua kainaloon. Mistä se ties, että sen auton paksissa on ihana Fiona?! Nää kaks on muutenkin ihan hassuja, kun tykkäävät toisistaan niin kovasti <3
Vaikka paikka oli tuttu, niin ilmeisesti pieni jännitys ja hirmuinen katsojajoukko vaikuttivat tekemisen tasoon tai sitten joku muu. Ei ylletty läheskään siihen, mitä treeneissä parhaimmillaan ollaan. Mutta Heinolan mölliin verrattyna oltiin todella paljon parempia! Vinkumista nytkin ihan kamalan paljon ja muuta ihme häröilyä, seuruussa esim. Taavilla totaalinen herpaantuminen.
Paikkiksessa oltiin briarduroksen ja pyreneittenkoiranartun välissä. Meidän piti ensin olla reunassa, mutta paikkiskaverit ei oikein tulleet toimeen keskenään, niin meidät (!) laitettiin siihen väliin rauhoittamaan tilannetta, ihana supertahvo pysyi rauhallisena toisten rähinästä huolimatta.
Tuomarina Sanna Muuri ja tässä tuomio:
Paikalla makaaminen ryhmässä 9 (lopun vinkuminen ja tuplakäsky ylös, mut ei menny kaverin käskystä maahan!)
Seuraaminen 7 (mitä ihmettä tapahtui??)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 8 (voimakas törmääminen ja taisi se vähän ennakoida sivulle tuloakin)
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 8 (ei se meinaa millään nousta sieltä maasta)
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8 (vinkumista ja pientä häröilyä liikkeiden välillä)
Ei varmaan oikeessa kokeessa oltais ihan noin hyviä pisteitä saatu, mutta ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Tuloksena kakkostulos pistein 159 ja sija 3/6, alla videot, kiitos Johanna Koskinen ja Heli Roimola:
Sunnuntaina tuplatreenattiin. Ensin aamupäivästä BH-treenit, jotka meni taas melko laamailuksi. Taitaa olla Taavilla sen verra kevättä rinnassa, että ihan ei nyt pysty keskittymään täysillä. Tehtiin kaavion eri osia pienempinä pätkinä. Seuruut oli kyllä vähän sinne päin, niin kovasti tapahtui ympärillä, että oli pienen pyrriäisen vähän vaikea keskittyä. Tarvitaan siis pitkän hallikauden jälkeen paaaljooon ulkotreeniä! Tuli sinne väliin kyllä ihan onnistuneitakin pätkiä ja toisella yrittämällä henkilöryhmäkin oli vallan mahdava! Paikkista tehtiin kahteen otteeseen, olin täyden matkan päässä selin Tahvoon ja toinen koirakko treenas, hyvin meni molemmat!
Kuva Tiina Suuronen
Tässä bh-kurssin sekalainen sakki, kuva Sari Niemisen kamerasta
Illalla tän kevään viimeisissä jälkiryhmän hallitottistreeneissä mulla oli ajatuksena saada jotain parannusta ja vinkkejä kamuilta tohon seuruun laamailuun, jota nyt on esiintynyt molemmissa mölleissä ja noissa bh-treeneissä. Mutta mitenkäs treenaat seuruun parantamista, kun tyyppi nakottaa niin hyvässä kontaktissa koko ajan. Ei herpannu edes henkilöryhmässä, vaikka kylki ihmistä viistäen mennään. Oli siis vallan korkeatasoiset treenilöiset. En nyt keksi muuta syytä tuohon surkeaan suoritustasoon, kuin mun jännittäminen ja ulkona pitkästä aikaa treenaaminen. Ulkona treenimistä pääsee pikku hiljaa tekemään enemmän, kun paikat sulaa, mutta milläs sais tuota jännitysjuttua harjoiteltua?
Viime vuonna aloitimme jälkikauden 5.3.. Nyt ei ole tietoakaan metsään pääsystä, lunta on vielä niin paljon. Kovasti kyllä syyhyttäisi jo päästä tallaamaan. Palaveerattiin kuitenkin asian tiimoilta ja me asetettiin omiksi tavoitteiksemme janojen pidentämisen, harhajäljistä selviämisen ja jäljen lopussa odottavan maalimeihen ilmaisun. Tietysti lisää tarkkuutta saa aina tulla tuohon hommaan.
Lenkillä on käyty kovasti ihmisten ilmoilla, mukana menossa ovat olleet Otto ja Kuisma sekä Remu.
Lauantaina käytiin kuokkimassa tokotreeneissä ja oli kyllä todella superit treenit! Mulla on niin mahtava koira, ettei mitään rajaa <3 <3
Alkuun paikkamakuu, jossa ensin tehtiin pelkkä maahanmenoharjoitus. Taavi tällä kertaa pysyi istumassa, vaikka vieressä käskettiin maahan. Mutta sitten kun tuli se varsinainen paikkis, meni Taavi pari kertaa maahan ihan vaan varmuuden vuoksi. Kotona ollaan saatu nyt tuo istumassa pysyminen toimimaan, mutta heti kun ollaan hallilla ja on muita koiria ja homma tehdään kokeenomaisesti, ennakoi Tahvo maahanmenoa pyrrimäisen nopeasti useaan kertaan. No itse paikkamakuu meni hyvin aussi- ja pyreneittenkoiranarttujen välissä.
Sitten tehtiin pareittain treeniä ja se oli ihan loistavaa meille. Olin niin iloinen, kun Taavi keskittyi hyvin hommiin ja oli oikein pätevä, vaikka parinamme oli Taavin mielestä kovin ihana aussinarttu. Ekana liikkeenä kaukot siten, että koirat olivat naamat vastatusten kahden metrin päässä toisistaan ja me ohjaajat siinä välissä. Taavi teki vaihdot hyvin.
Seuraavaksi tehtiin seuruupätkiä niin, että alussa olimme samassa alkuasetelmassa kuin kakeissa ja siitä sitten toinen lähti seuraamaan toisen taakse ja siellä palkattiin koira oikein riemukkaasti. Sitten seuraten paluu omalle paikalle ja sama toisinpäin. Näitä pari toistoa. Eka seuraamispätkä oli meiltä tosi huono ihan mun omasta epävarmuudesta johtuen. Kun rohkaistuin luottamaan Taaviin, seurasi se tosi hienosti ja perusasennossa toisen seuratessa piti kontaktin tosi hyvin.
Viimeisenä harjoitteena luoksetuloja. Aluksi koirat istumassa vierekkäin ja siitä vuoron perään luoksetulo. Muutamia toistoja näitä ja taas Tapsuli oli mahtava; pysyi hienosti istumassa, vaikka paikkaistumista ei juuri olla harjoiteltukaan ja omalla vuorollaa tuli hyvin luokse. Mahtitreenit siis ja meille just passelit häiriöharjoitukset, joissa testattiin myös mun luottoani koiraan.
Maanantaina karkotin yövuorokrapulaa tekemällä Tapsalle esineruudun. Lunta on vielä riittämiin, mutta lähimetsässä on tehty hakkuita ja hyvin kantavan hangen alta pilkotti sopivan tiheässä oksia, joiden suojiin esineitä sai vähän piiloon. Kaistaleella mennään edelleen, eikä syvyyskään vielä ollut sitä 50 m, mutta tää on ollut meille niin hankalaa, että turha yrittääkään isolla ruudulla. Viisi esinettä vein ruutuun ja kas kummaa! Neljä ekaa Taavi haki hirveällä innolla ja viimeinenkin oli hyvä, koska Taavi jaksoi tehdä töitä sen eteen, vaikkei vauhti niin kova ollutkaan. Koko talven olen haetuttanut Taavilla sisällä esineitä, lähinnä karvaturrin niin kovin rakastamia sukkia, ja se on toivottavasti auttanut, ainakin vähän siltä näytti :). Vaikka viimeinen oli hidas, ei se ollut lähelläkään sitä epävarmaa hiippailua, mitä tuo homma on meillä pahimmillaan ja yleensä ollut, vaan Taavi tiesi mitä siltä halutaan ja se jatkoi työskentelyä, kunnes löysi esineen. Nyt vaan odotellaan lumien sulamista ja kunnon ruututreenejä!
Tiistaina kävin aamulenkin lomassa tsekkaamassa treenikentän kuntoa. Todella on karmeassa kunnossa kenttä, ei ole koko talvena kaupunki laittanut tikkua ristiin tuon paikan hoidon eteen. Tehtiin muutama eteenmeno palkalle, mutta enempää ei uskaltanut, kun pelkäsin jäistä kynnöspeltoa muistuttuvalla kentällä Taavin satuttavan itsensä jos tehdään yhtään enempää.
Tiistaitokossa ekalla tunnilla lähes sama treeni kuin lauantaina, parina meillä kääpiövillakoiranarttu, jota Taavi jostain syystä väisti aika voimakkaasti. Tunti aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla, Tapsa porokoiran ja malin välissä, hyvin meni.
Pariteenissä Taavi keskittyi hyvin tekemiseen ja ainut vaikea juttu oli istumassa pysyminen toisen maahan -käskyjen aikana. Luoksetuloissa villis lähti mun käskystä, mutta sekään ei juuri hetkauttanut Tapsaa, että ooin tyytyväinen! Lopuksi treenattiin myös kävelyä ja käännöksiä ilman koiraa, ei ole helppoa tuo kävely...
Kaveritunnilla viljeltiin halli täyteen tötsiä häiriöksi, mutta ei ne Taavia juuri haitannet. Aloitettiin liikkuroidulla kapulan pidolla, meni melko hyvin. Ihan pientä elämistä kapulan pidossa, mutta sen verran vähäistä, ettei sitä oikein pureskeluksikaan voi sanoa, ehkä enemmän kapulan paikan korjausta. Kapulaa pitää haistella ennen sen suuhun ottamista, mutta positiivisena juttuna liikkurin kapulan ojentaminen ei aiheuttanut Taavissa mitään liikehdintää kapulan suuntaan. Kolme hyvää toistoa tätä. Tehtiin myös pari noutoa kokonaisena liikkeenä, hyvin Tapsa osasi, vaikkei olla pitkään aika tehty.
Seuraaminen liikkuroituna olikin sitten vaikeampaa, mulle nimittäin. Sivusta seuranneet tekivät hyviä huomioita mun jalkojen vispaamisesta perusasennossa ja ihan liian nopeusta liikkeille lähdoistä ja muista. Kyllä nuo apusilmät ovat korvaamattomia! Taavi teki oman osuutensa niin hyvin, kuin huonosti liikkuvan ohjaajan kanssa voi tehdä. Tötsät eivät tuoneet lisähaittaa seuruuseen, hyvä niin.
Luoksetulo tötsäviidakon läpi onnistui myös hyvin ja muutama merkin kiertokin tehtiin lyhyestä matkasta sekä kaksi liikkuroitua hyppyä. Hypyt muuten oiekin loistavia, mutta eteen tulossa pientä törmäämistä havaittavissa, toinen toisto meni kuitenkin tämänkin osalta paremmin.
Lopuksi haastavin osuus treeniä; rinkihommia! Neljä koiraa piirissä ja siinä nenät ja sitten perät ringin keskelle istu - maahan -vaihtoja. Ylöättäen oli Taavilla taas vaikeuksia olla tottelematta muiden käskyjä, mutta noin nii kuin muuten meni ihan jees, kun se kuitenkin yritti kovasti. Paras osa tätä treeniä oli pujotteluseuruu, Taavin kontaksi oli todella hyvä, vaikka koirien välit oli aika kapeat. Perusasennossakin kontaksi pysyi jokseenkin hyvin muiden kkertäessä meitä. Loppuun vielä paikkis rivissä, Tahvo sakemannin ja lappiksen välissä ja voi kun meni hienosti, niin oli hiljainen rivi ja liikkurikin sai kiertää koirat ihan rauhassa. Oli kyllä niin mahtavat treenit taas! Pitäisköhön mun pikku hiljaa oikeasti alkaa luottamaan tuohon otukseen <3
Torstaina ehdin pikatreeneihin mali- ja bc-urosten kanssa. Tehtiin ensin kolmiossa istu - maahan vaihtoja, tällä kertaa meillä meni hyvin. Seuruuta tein bcn tehdessä omia treenejään, Tahvo keskittyi meidän tekemiseen ihan superisti. Tuntuu kuin se olisi nykyään vaihtanut tressitilanteessa räyhäämisen useimmiten minuun keskittymiseen. Ei huono vaihto ollenkaan. Seuruu oli pientä ääntelyä lukuun ottamatta ihan kivaa, ehkä aavistuksen yli-innokasta tekemistä.
Kaukoja teimme myös, mutta ihan kuin ne olisivat hukkuneet jonnekin, Taavi ei vaan meinannut nousta maasta millään ylös... Muutama luoksetulo lyhyeltä matkalta ja loppuun paikkis. Tapsa oli toisten välissä ja sitä taisi vähän hirvittää, kun se lähti mun perään. Eipä ole juurikaan tuollaista tapahtunut, mutta parempi toi kun toisten päälle meneminen. Uudella jätöllä jäi hyvin ja oli koko makuun hiljaa, vaikka bc jumppas muutamaan kertaan ylös ja takas maahan... Kokonaisuudessaan treeni jäi selvästi plussalle, vaikka tuo vinkuminen ärsyttääkin.
Pitkäperjantaina kumottiin viime vuoden vannomiset ja osallistuttiin Heinolassa möllitokokisoihin, tuomarina Susanna Berghäll. Paikka oli sisähalli, jossa keinonurmimatto. Tämä matto koitui vähän meidän kohtaloksi, sillä se haisi Taavin mielestä niin julmetun hyvälle, että sen nenä oli lähes liimattuna maahan ja pitihän sitä mattoa jopa jossain välissä vähän lussuttaakin... Tämän lisäksi ääntä löytyi vaikka muille jakaa. Noin kamalaa haistelua ja ääntelyä ei ole koskaan ollut missään ja se vaikutti voimakkaasti saamiimme pisteisiin ja selkeesti meiltä puuttui se yhdessä tekemisen meininki, joka muuten on löytyynyt meidän viime aikojen treeneihin. Hyvin huomasi, että tutuissa paikoissa tuttujen kesken treenaaminen on ihan eri asia kuin uusi ja vieras paikka. Mutta silti mulla oli kokeen jälkeen aika voittajafiilis; mein paikkis onnistui!
Kaikki liikkeet meni liikkeinä aika hyvin mutta vaikka saimme seuraamisesta kehuja, oli se mun mielestä aika surkeaa. Hypyssä Taavi törmäs muhun todella voimakkaasti, kapulan pito olisi kuulemma saanut olla tiukempaa ja kaukoissa istumaannousu vaati kaksi käsyä ja hämmästyksekseni myös liikkeestä maahan vaati toisen käskyn. Mutta me uskallettiin osallistua vieraassa paikasssa vieraiden koirien kanssa mölleihin ja odotteluaikoinakin Taavi lähes viisveisasi muista koirista. Paikkamakuu oli viimeisenä ja Tapsa rivin reunimmaisena. Mulla oli kuitekin täysi luotto siihen ja uskalsin hyvin jättää sen täyden matkan päähän. Maahan se tosin meni vieruskaverin käskystä... Vaikka esitimme muille pääsiäisviihdettä koko rahan edestä, olen tyytyväinen että mentiin!
Möllitokon pisteet:
- paikalla makaaminen 1 min 7 (vinkuminen ja kaverin käskystä maahan meno rokotti pisteitä)
- seuraaminen 8,5 (lähdön haukahdus ja muutama vinkuminen käännöksissä pudotti pisteitä)
- maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6 (tuplakäsky)
- luoksetulo 10 (joku liike sentään onnistui)
- noutoesineen pitäminen 9 (ote olisi voinut olla tiukempi (omasta mielestä kyllä vallan kelpo pito))
- kouko-ohjaus 6 (vähän vinkumista ja istumaannousussa tuplakäsky)
- estehyppy 6 (vinkumista paikalle jäädessä ja voimakas törmäys)
- kokonaisvaikutus 7 (liikkeiden välissä jatkuva ja lähes toivoton maan haistelu oli suurin syy tähän ja sitten se vinkuminen)
Kokonaispisteet 151,5 ja kakkostulos.
Lenkille olemme päässeet Remun kanssa.
Taavista tuli eno, kun Martta-sisko synnytti viisi ihanaa palleroa Kivasti-kennelille.
Viikko sitten perjantaina käytiin pikasesti hallilla paikkamakuutreenissä maliuroksen kanssa. Taavi oli oikein pätevä. Kaksi toistoa tehtiin. Tehtiin myös pari ruutua alustalle, eka ihan super, tokalla meni suoraan maahan. Pitää jatkossa palkata useammin pelkästä ruudussa seisomisesta, tuo kun on niin kova ennakoimaan vähän kaikkea =).
Taavi menee paikkamakuussa herkästi vieruskaverin käskystä maahan ja tätä treenittiin apparin maahan käskyillä. Kyllä on maahanmeno iskostunut syvälle pyrriäisen aivoihin ja sitä totellaan aina tosi hienosti... Huh, saatiin onneksi muutama onnistunutkin istumassa pysyminen, mutta tätä tarvis ihan älyttömän paljon lisää. Muru on hokannut sen verran koiran koulutuksesta, ettei suostu mun kanssa tätä kotona treenaamaan, koska sittenhän Tahvo oppisi, ettei sen tarvi Murua totella. Joten kavereita kaivataan jatkossakin tähän avuksi.
Maanantaiaamusta omineen hallilla. Ei ollut oikein meidän päivä tänään, tiedä sitten johtuuko siitä, että mä rupean olemaan melko dööd hirmuisen työputken jäljiltä vai eikö herraa vaan muuten oikein huvittanut. Kyllä se kaiken pyydetyn teki, mutta jotenkin se into puuttui... Veikkaan tuota mun nuutuneisuutta ja ehkä aavistuksen omaista kireyttä, jonka tosin tiedostin vasta paikan päällä. Taavi on niin herkkis mun fiiliksille.
Teimme kuitenkin hyppyä pari kertaa ja kapulan pitoa, molemmat ihan ok. Seuruuta myös vähän kokeiltiin, mutta mihin ihmeeseen on taas meitin hyvät lähdöt kadonneet? Peruutettiinkin tolpparivin vieressä, mutta niin on alkutekijöissään tämä homma ettei mitään rajaa.
Ruutuun lähetykset oli jokseenkin hyviä ja merkin kierto muuten, mutta menovauhti on edelleen hitaampi kuin paluu. Luoksetulojen vauhti näyttää tulleen jäädäkseen, jei! Ja liikkeestä maahan on selkeesti meidän pravuuri, kunhan tuo liikkeelle lähtö saadaan taas kohdilleen.
Perjantaina käytiin pk-porukalla kentällä tekemässä ilmaisutreeniä mökkikylän muodossa. Tapsan treeni meni kyllä taas enemmän tai vähemmän kuseskeluksi, mutta kyllä se jokaisesta piilosta kävi ukon haukkumassa.
Lauantaiaamu aloitettiin kokeenomaisella tokotreenillä. Paikkamakuussa Taavi kahden nartun, suuren valkoisen ja aussin välissä. Hyvin meni. Yksilövuorolla jonkin verran vinkumista siellä täällä. Seuruussa mun vauhti kuulemma hidastui loppua kohden ja tästä seurasi pientä herpaantumista Taavin tekemiseen. Kapulan pidossa ei ohjaajalla kannata ollä käsissään maksalle haisevia hanskoja... muuten sekin meni hyvin. Luoksetulossa Taavi kerkes käydä kolme kertaa perusasennosta maassa, huh kun se on nopea! Hypyssä eteentulo pinellä törmäyksellä ja sivulle tulossa ennakointia. Mut noin niin kuin kokonaisuutena hyvää tekemistä ilman palkkaa. Siihen olen kyllä tyytyväinen, että Tahvo jaksaa tehdä, vaikka palkka ei joka liikkeen jälkeen tulekaan.
Lopuksi tehtiin vielä vähän seuruuta rivissä sillä ajatuksella, että seurautetaan niin kauan, että koira herpaantuu ja siihen heti korjaus eli karkuun lähtö, joku temppu tai mikä nyt kenenkin koiralle sopi. Mutta Taavipa ei herpaantunut, kun pidin vauhdin rivakkana. Tuossa kokeenomaisessa liikkuroidussa seuruussa joutuu keskittymään niin paljon enempi, että vauhti väkisinkin näyttää hidastuvan. Mutta nyt kun tämä on tiedostettu, voi siihenkin koittaa saada parannusta.
Tokotreenistä singahdettiin pelastushakutreeneihin, joissa taas vähän yritettiin hillitä kuseskelua haamulla ja peräänajolla. Haamu oli ekana ja tuo pikku pirulainen kävi silti kusemassa ekan matkalle osuneen männyn kylkeen. Roimasin hihnalla viereisen puun runkoon ja kielsin. Tästä tai jostain muusta sai Taavi draivin päälle ja lopputreeni meni tosi hyvin. Toisena siis peräänajo ja sen jälkeen oikein hyvä tyhjä. Tyhjältä lähetin valmiille, joka teetti vähän töitä, mutta löytyi kuitenkin aika hyvin. Viimenen meni myös kivasti.
Video Taavin viimeisestä ilmaisusta Aki Kyyrö:
Sunnuntaina jälkiryhmän treeneissä mentiin pois mun mukavuusalueelta ja treenattiin pikkuisessa hallissamme samaan aikaan urosdopperin kanssa. Ekalla setillä Taavi haukkui jonkin verran tehdessään hommia, mutta olin kyllä iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Taavi kuitenkin teki mun kanssa hommia. Tehtiin seuruuta henkilöryhmässä ja paikkamakuuta. Vähän myös harjoiteltiin perusasentoa ja siinä pysymistä. Tapsa hiljenikin pikku hiljaa.
Tokalla setillä jäävien erottelua höntsäten ja kaikki meni oikein, ei virheen virhettä!! Näihin treeneihin sisältyi myös pieni pyrrin kiusaamisosuus; Tahvo istumaan ja muut huuteli maahan-käskyjä. Kerran vaan meni Taavi lankaan. Tokallakin setillä otettiin paikkis, kun vieras uros oli niin hyvä häiriö ja seuruuta myös. Taavi oli kyllä niin positiivinen yllätys tällä kertaa, että jihuu!
Päästiin pitkästä aikaa tiistaitokoihinkin! Mä niin tykkään niistä!! Ekalla tunnilla aluksi paikkamakuu, joka meni kaikin puolin hyvin. Sitten liikkuroituna seuruuta, joka meni meidän tasolla hyvin. Liikkeestä maahan meni myös oikein hienosti, vaikka liikkuri kulki ihan vieressä. Luoksetulossa en meinannut millään saada Taavia jätetyksi istumaan, kun se meni koko ajan maahan. Ja kun sain sen jätettyä, lähti se hiippailemaan mun perään. Uskon tämän johtuvan kaverina reenineestä briardista, joka hivenen hirvitti Tahvoa. Lopulta Taavi kuitenkin jäi istumaan ja tuli vauhdikkaasti luokse hieman kuitenkin Remua väistäen.
Tokalla setillä hyppy ja kaket, joissa Taavi ei taaskaan noissut istumaan kuin ehkä kolmannella tai neljännellä käskyllä, enkä edes ollut kahden metrin päässä. Otettiin uusiksi niin että olin vajaan metrin päässä ja nytkin istumaan nouseminen onnistui vasta toisella käskyllä. Hyppy muuten hyvä, mutta edestä ennakointia sivulle tulossa liikkurin käskystä. Otettiin uusiksi ja nyt palkkasin edestä.
Tokalla tunnilla tehtiin vähän erilaisia juttuja. Aloitettiin kuitenkin istumisharjoituksilla. Mihin oli hukkunut se ensimmäisen tunnin koira, joka jumppas istu - maahan vaihtoja itekseen vähän joka välissä? Nyt Taavi napotti istumassa, eikä mennyt maahan vaikka jätin sen tai muut huuteli häiriökäskyjä. Tein muutaman jätön myös hypylle ja palasin palkkaamaan istumassa pysymisestä.
Sitten hömpöteltiin A-esteen ja putken kanssa. Taavi tykkäs molemmista, vaikka kummastakin olis saanut aikaiseksi hyvän hupivideon :). On mulla vaan vikkelä kaveri, joka tekee niin innoissaa ja yrittää kovasti.
Lopuksi vielä paikkamakuu liikkuroituna, hyvin meni sekin vaikka jostain kumman syystä mua vähän jänskätti. Taavi tais vähän vinkua, mut tosi vähän kuitenkin, jos se nyt edes oli Taavi. Superhyvät treenit pitkästä aikaa, toivottavasti näin pitkiä taukoja ei tule uudestaan ihan heti!
Tapsa on päässyt myös Paavon hierottavaksi, ei huomautettavaa.
Ollaan käyty potkukelkkailemassa, mikä oli Taavista ihan hauskaa ja lenkkikaverina on ollut Otto ja Kuisma, rattaissa Tuukka.
Jouduin myös viimein hankkimaan kotiin treenipeilin, että olis edes jonkinlainen mahdollisuus saada perusasento kuntoon :P En oikein tykkää peileistä, mutta täytyy yrittää saada tuo edes vähäiseen käyttöön. Nyt se on kaksi viikkoa vain ollut tuolla ja odottanut käyttöä, ehkä sit joskus...
