Ylipitkä postaus (sis. mm. paimennusta, uintia...) ja ihan liikaa kuvia

Viikko sitten tiistain pehatreeneissä neljä ukkelia, kaksi muistikuvana ja kaksi valmiina. Paikkana kaatiskukkula, tuulta kohtuullisesti.

Muistikuvat aivan loistavat vauhdikkaat suorat pistot, hyvät ilmaisut ilman pussailuja. Palkkaus taas muutamien haukkujen jälkeen. Ekalle valmiille Taavi lähti hyvin, mutta hetken päästä maalimies kiljuu; kyy, kyy, huuda koira pois!! No minähän huudan minkä kurkusta saan irti ja Tapsu pelastuu kyyn puremalta. Maalimies oli melkein istunut sen päälle. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään.

Jatkettiin toiselle puolelle rataa. Kaksi ukkoa otettiin valmiina ja ne oli kyllä hyviä kaikin puolin. Näissä myös palkkaus vajaan kymmenen haukun jälkeen. Päivän treeniin olen tosi tyytyväinen, myös hallinta maalimieheltä keskilinjalle oli mun mielestä hyvää. Loistotreenit siis!

Kuvat Sari Nieminen

Toissa keskiviikkona Paavo kävi taas hieromassa Taavia. Taavi käyttäytyi todella oudosti Paavon saapuessa. Kun mentiin huoneeseen, jossa Taavi hierotaan, kävi Taavi matolle kyljelleen. Se ei siis ikinä käy pötköttelemään kun meille tulee vieraita. Nousihan se sieltä ylös ja nuuskutteli Paavoa, mutta kuitenkin sen käytös oli erikoista. Kai sen mielestä hierominen oli viimeksi ihan kivaa?

Ensimmäisen puolen hieronta meni takareittä lukuun ottamatta hyvin. Paavon mielestä siellä ei kuitenkaan mitään erikoista tuntunut, mutta Taavi kuitenkin nousi pari kertaa pystyyn kesken kaiken ja piti erikoista ääntä, ininän kaltaista. Saatiin kuitenkin hieronta suoritettua onnistuneesti tältä puolelta loppuun ja toinen puoli meni niin hyvin, ettei mun edes tarvinnut koskea koiraan. Ensimmäisellä kerralla ja tällä kerralla toisen puolen hieronnassa pidin kättä Taavin kaulalla/pään päällä, jotta se olisi rauhallinen ja palautin sen tarvittaessa takaisin kyljelleen. Nyt meni toinen puoli ilman, että pidin ollenkaan kiinni ja Taavi oli vaan ihan lötköpötkö ja nautti hieronnosta ja venyttelyistä. Paavo saa tulla vielä uudestaankin!


Perjantaina köröteltiin Kuopioon ja treffittiin Hanna ja Maisa. Koirat tunnistavat toisensa jo äänestä, hassuja pieniä pyrriäisiä. Taavi oli tällä kertaa kohtuu rauhallista lenkkiseuraa, pitkä automatka vie väkisinkin terävimmän kärjen enrgiasta, varsinkin kun tällä kertaa matkasimme pitkän kaavan mukaan. Mutta kyllä tuo kaksikko osasi silti ilon ottaa irti jälleennäkemisestä. Maisa yritti myös näyttää Taaville uimisen mallia, mut ei Taavi vaan innostunut.

Maisa näytti taas uimisen mallia, mut ei mennyt oppi perille.

päätöntä menoa!

Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa Seijaa, Aunea, Tuulia ja Siriusta. Koirien kimppalenkkikin meni yllättävän hyvin! Kyllähän nuo uroksetkin tulee toimeen, kun on tilaa väistää eikä hihnat haittaa menoa.


Lauantaina suunnistimme Koiranotkoon Tottakai -paimennuspäiville. Päivän aikana käytiin kolme kertaa lampailla, kaikki pyörössä mun toivomuksesta. Pyörössä on niin paljon helpompi keskittyä omaan tekemiseen. Ensimmäisellä kerralla Taavi oli liinassa ja sitä taisi lampaat vähän jänskättää, kun se söi heinää aika paljon. Kyllä sieltä kuitenkin virisi kiinnostus lampaisiin ja päästiin tekemään muutamia ihan onnistuneita juttuja. Aika pian Tapsa päästettiin ensiksi liina perässä ja sitten kokonaan irti. Taavilla on vahva vaikutus lampaisiin, mikä tekee mulle hommasta aika vaikeaa, kun lampaat eivät päästä Taavia lähelle vaan reagoivat siihen jo pitkän matkan päästä.

Ylipäätään paimennuksessa on niin monta liikkuvaa osaa ja kun lampaille pääsee vain kerran pari vuodessa, ei voi kovinkaan huippusuorituksia edes odottaa. Mutta saatiin päivän aikan monta onnistunutta kuljetuksen pätkää ja lauman kääntöä. Nuo käännökset oli meille vaikein paikka tällä erää. Niissä Taavi meinasi innostua liikaa. Onneksi meillä on hallinta parantunut paljon viime vuodesta. Jopa niin paljon, että Terhi siitä pariin kertaan mainitsi =). Edelleen tuo oma liikkuminen on vaikeaa; takaperin kävellessä olen koko ajan vähän etukenossa, muuten tuntuu että lennän selälleni. Heti kun olen enemmän pystyssä ja rennomman oloinen, menee Taavi paremmin. Mutta se on niin vaikeaa ja sitten on vielä se sauva ja miettiminen siitä mihinpäin oikein pitäisi mennä ja kummassa kädessä pitää sauvaa ja ne lampaatkin vie osansa mun huomiosta... Mutta ei sille minkään voi, kivaa puuhaa tuo on ja tykkään tosi paljon Terhin ja Hannun tavasta opettaa. Lopuksi käytiin vielä Runon kanssa vähän kävelyllä, Tapsa olis ehkä halunnut leikkiä enemmän, Runo ei niinkään.

Illalla majapaikassa oli kovin väsynyt koiruus.

Sunnuntaina paimennettiin päivän kaikki kolme kertaa pyörössä Taavi vapaana. Ensimmäisellä kerralla Terhi paimensi Taavin kanssa. Taavi ei nimittäin ole koira ihan sieltä helpoimmasta päästä, taisi Terhi jopa sanoa ettei ole kukaan koira vähään aikaan haastanut häntä niin kovin kuin Tapsa nyt. Toisella kerralla olin Hannan kanssa yhdessä pöyrössä, mutta sauva Hannulla ja kolmannella kerralla paimensi itse Hannun tuella.

Taavi oli kovin äänekkäällä päällä tällä kertaa. Hakkui siis kovasti aina siinä välissä kun ei syönyt ruohoa. Ruohoa syödessäänkin se kuitenkin seurasi koko ajan lampaita. Sauvan luoma paine ei tuntunut vaikuttavan juurikaan Taaviin ja se pääsikin pari kertaa tulemaan läpi sauvan puolelta. Haukkuminen on mitä ilmeisemmin epävarmuutta, lampaat on vähän jänniä, mutta se myös väsyttää Taavia ihan turhaan. Toisaalta vähän väsähtäneenä sille meni homma paremmin perille ja saatiin onnistuneita pätkiä kuljetusta ja Taavia kovasti kiihdyttäviä käännöksiä tehtyä onnistuneesti.

Erityisen tyytyväinen olen viimeiseen kertaan pyörössä, jolloin paimensin itse. Sain Taaville sauvapaineen läpi (napautin sauvalla muutaman kerran maahan ja sillä tuntui olevan toivottu vaikutus). Hokasin myös itse omasta liikkumisestani aika paljon ja kun maltoin olla (ja osasin liikkua oikein) peräänantamaton ja vein homman loppuun asti, niin saatiin oikein kivan näköistä paimennusta aikaiseksi. Taavikin malttoi olla haukkumatta (oli jo varmasti aika väsynytkin) ja teki hienosti ja rauhallisesti töitä. Olen niin tyytyväinen, että saatiin loppuun tuollainen hyvä onnistuminen, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin suuntaa useampaan kertaan.

Terhin ja Hannun kommetit Taavista taisivat olla jotain tämän suuntaista: vaativa koulutettava, kova, periksiantamaton, sitkeä. Koira josta hyvällä koulutuksella saisi työkoiran, jolla ei kantti loppuisi kesken edes niissä vaikeissakaan paikoissa. Rajat sille on asetettava tarkkaan ja oltava ohjauksessa hyvin selkeä ja vietävä asiat loppuun asti. Tunnistan kyllä koirani näistä!

Ihan superiso kiitos vielä Terhille ja Hannulle ja muille mukana olleille todella kivasta viikonlopusta! Erityisesti tykkään Terhin ja Hannun tavasta opettaa asiat ihan kädestä pitäen. He kertovat koko ajan mitä pitää tehdä ja miksi koira tai lampaan käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät. Myös se, että jokainen koira saa paimennukseen tarvitsemansa ajan, on erityisen hienoa. Koirien paimennusaikaa ei kytätä munakellolla, jokainen paimentaa itselleen sopivan ajan ja homma ei jää ikävästi kesken. Suosittelen siis lämpimästi Koiranotkoa kaikille paimennuksesta kiinnostuneille!

Alkuviikko vietettiin mökillä ja lenkkeiltiin paljon. Käytiin myös pienen lammen rannalla heittelemässä keppiä ja kas kummaa, tiistaina Taavi meni uimaan! Se innoistui oikein toden teolla hakemaan keppejä vedestä. Ihan kamalasti en sitä näin ekalla oikealla uintikerralla uskaltanut uittaa, kun vesikin oli niin kylmää. Kyllä siltä olisi intoa ollut uida vaikka kuinka paljon, mutta parempi aloittaa vähän kerrassaan.

Keskiviikkona ajettiin noin 18 h vanha verijälki. Jäljen teon aikaan ja useampi tunti sen jälkeen satoi vettä. Mittaa jäljellä oli noin 950 m, makauksia kaksi kulmissa ja lähdössä yksi. Verta jälkeen käytin n. 3 dl.

Alkumakauksen Taavi merkitsi tarkasti, nuoleskeli sammalia ja nuuhki tarkkaan. Liikkeelle lähtö vei jonkin aikaa, sen verran tarkasti tutkittiin alkumakausta. Etenemisvauhti oli verijäljellä huomattavasti rauhallisempi kuin mihin ihmisjäljellä olen tottunut ja ensimmäisen n. 150 m matkalla pari reilua poikkeamista jäljeltä, joilta sain palauttaa Taavin takaisiin oikeaan paikkaan. Tämän jälkeen eteneminen onnistui hyvin jälkeä pitkin ja kulmamakaukset Taavi merkkasi todella hyvin. Viimeiset parikymmentä metriä mentiin selvästi ilmavainulla, sorkka taisi haista nenään niin voimakkaasti. Sorkka haisteltiin läpikotaisin ja se kannettiin ylpeänä mökille asti ja lopuksi haudattiin. Aikaa tällä kerralla jälkeen meni noin 37 min eli viime kesästä on vauhti parantunut.

välillä vähän haastavampaa maastoa

Makuu tutkitaan tarkkaan.

Sorkka kannetaan ylpeänä kotiin!

Saalis tietysti haudataan asianmukaisesti.

Jäljen jälkeen käytiin taas uimassa. Taavi on ihana rauhallinen uimari ja aina kun se on tuonut kepin rantaan, menee se vesirajaan odottamaan uutta heittoa. Sillä olisi ollut intoa uida vaikka kuinka paljon, mutten kovin montaa kertaa arvannut sille tälläkään kertaa keppiä heittää.  Mä olen niin tyytyväinen , että tuo koira hokasi luonnonvesissä uimisen! Se on niin hyvää liikuntaa. Harmi vaan kun kotona ei ole mitään virallisia koiranuittopaikkoja. Pitää vaan itse etsiskellä sopiva rauhallinen paikka.

Torstaina vielä ennen kotiin lähtöä käytiin uimassa, se on niin kivaa!!!

Mökillä myös soudeltiin ja harjoiteltiin metalliesineen pitoa. Molemmat sujuivat hyvin!

Hyvää Juhannusta kaikille! Älkää paleltuko =)

P.S. Edellisen postauksen Anonyymin kommettiin viitaten; kiitos kommenteista, otan niitä kovin mielelläni vastaan, mutta olisi kiva, jos niissä olisi jotain rakentavaa palautetta. Se että kommentoidaan vaan tylysti, ettei homma noin toimi, ei juurikaan auta eteenpäin. Tiedän olevani monessa asiassa kovin avuton koiranohjaajan ja olen jo aikaisemmin pahoitellut Taavin puolesta sitä, että noin hieno koira on saanut ohjaajakseen näin onnettoman ja kokemattoman omistajan. Sille nyt vaan ei voi mitään, että jonkun koiran on oltava se ensimmäinen harrastekoira, jonka kanssa moni asia opetellaan varmasti enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Ilman omaa näkemystä asiasta, sitä nyt on vaan helpompi mennä toisten neuvojen mukaan ja ainakin kerran tai pari kokeilla saamiaan neuvoja, ennen kuin täysin tyrmää ne toimimattomiksi. Hankalaa tietysti on se, että neuvoja on niin kovin monenlaisia ja täysin toisistaan poikkeavia.

Olisi kuitenkin kiva, että kommenteissa olisi jokin pointti ja ehkä jotain vinkkiä tulevan varalle tai vertaistukea tmv.. Se, että kommentoidaan vaan homman menevän päin persettä, ei juurikaan auta ketään. Tämän blogin tarkoitus kun olisi omana muistikirjana toimimisen lisäksi olla mahdollisesti apuna myös muille koiraharrastajille.

Vähän treeniä ja erkkarit

Keskiviikkona oltiin uudella radalla pahaporukalla. Maasto oli aika monimuotoinen, kumpareita ja paikoin hyvä näkyvyys, paikoin vähän peiteisempää! Tykkäsin paikasta. Keli oli todella tuulinen, myrskypuuskia ajoittain.

Tapsalle neljä ukkoa, joista kaksi ekaa haamuina ja kaksi muistikuvina. Haettiin siis suoruutta pistoon ja palkkaus oli 5 - 7 haukun jälkeen. Haamut meni oikein hyvin, paitsi ekaa ukkoa oli Taavi vähän lipaissut poskesta, vaikka mm oli yrittänyt kiinnittää huomion palkkapurkkiin... Muistikuvat onnistuivat myös hienosti ja tänään saatiinkin neljä todella hyvää suoraa pistoa. Täytyy jatkossakin tehdä pienillä avuilla ukkoja, niin saadaan suoruutta vahvistetuksi, eikä tarvi kutsua koiraa pois kesken. Lisäksi hallinta oli mielestäni ihan hyvää, Taavi malttaa jo aika kivasti kulkea mukana ukolta takaisin keskilinjalle.

Harmi kun tulee noihin treeneihin muiden menojen takia taas useamman viikon tauko...


Torstaina oli vuorossa jälkitreenit ja voi mitkö treenit olikin! Taavin tähän asti vaikein ja paras jälki!! Keli oli kevyesti tuulinen viileä suomalainen kesäsää. Vieraan tekemä jälki, jolla pituutta karkeasti arvioiden kilometrin verran. Jälki vanheni noin tunnin.

Taavi lähti janalle (n. 5m) hyvin ja lähti ensin oikeaan suuntaan, vaihtoi suunnan takajäljeksi, mutta korjasi kuitenkin kuonon kohti oikeaa suuntaa ja sitten mentiin. Jarruttelin tosi voimakkaasti ja se tuntui auttavan ja pitävän Taavin tarkemmin jäljellä. Jälki kulki kangasmetsässä polkujen yli ja osin hiekkarinnettä ylös ja sitten oikein kuivalla jäkälä/sammal -pohjalla.

Kesken jäljestyksen ilmestyi jostain kaksipyöräinen helvetinvehje eli crossipyörä päristelemään polkuja pitkin. Mä niin vihaan noita vehkeitä tai lähinnä sitä että niillä ajetaan missä ja miten sattuu ihan reikä päässä!!! No, pärrän hurjastellessa ohi Taavi nosti päätä ja seurasi hetken vehkeen menoa, mutta jatkoi sitten hommia. Tuo kaamea kapistus tietenkin ajoi juuri Tapsan jälkeä pitkin rinnettä alas... tullessamme jäljen kulmaan, joka kääntyi mopon jäjelle, Taavi meni ensin muutaman metrin yli jäljestä ja pyöri hetken, mutta löysi kuitenkin oikean suunnan ja paineli mäkeä ylös pakokaasun katkusta ja sotketusta hiekasta huolimatta. Loppuosa jäljestä meni myös hyvin.

Jarruttelua sai lopussa vähän vähentää, mutta liina tiukalla mentiin koko matka. Kulmat onnistuivat tänään hienosti ja kaikki seitsemän esinettä tai keppiä löytyivät. Upea suoritus!! Mun pitäis tehä enemmän näitä jälkiä, joista en tiedä missä ne menee. Sitä tahtomattaankin vaikuttaa koiran menoon jos tietää missä jälki menee. Näin myös oppii lukemaam koiraa paremmin.


Perjantaina vuorossa paikkamakuu, henkilöryhmä ja ampumaharjoitus. Paikkamakuu meni hyvin. Häiriökoiria oli kahdesta neljään ja taas muutama kävi tekemässä maahanmeno ja istumisharjoituksia ihan Taavin edessä. Ja mun suureksi yllätykseksi ja helpotukseksi Taavi kesti maassa hyvin. Kovasti se rauhoittelee itseään lipomalla ja kääntämällä katsetta pois, mikä on sata kertaa parempi kuin toisen koiran tuijottaminen ja räyhääminen.

Tehtiin kolme toistoa, joista viimeisessä Taavi oli irti. Täytyy myöntää sen vähän jännittäneen mua, mutta turhaan. Näitä lisää ja ehkä se luotto paikkikseen palaa!

Henkilöryhmästä ei meinannut tulla mitään, Tapsa oli jotenkin levoton, eikä jaksanut keskittyä tekemiseen. Mentiin sitten vähän syrjemmälle tekemään omineen tottistreeniä ja se meni hyvin.

Lopuksi lähdettiin paukkuvarman flätin kanssa "lenkille". Laukauksia tuli neljä ja Taavi kyllä paineistui niistä selvästi aika paljon, ei auttanut fätin rento esimerkki. Kova kiire sillä tuli autolle ja palautuminen vei taas hetken. Täytyy kai mennä asekaupoille ja ruveta kotona siedättämään paukkuihin...


Lauantaina kello soi ennen kukonlaulua ja matkasimme Tammelaan Mustialan kartanolle Suomen Pyreneläisten erikoisnäyttelyyn. Paimenilla oli tuomarina ranskalainen Michel Thebault. Hän oli todella tarkka ja perusteellinen, ei todellakaan mikään erimaatti. Tutki jokaista koiraa pitkään ja hartaasti ja vain harva sai ERIn. Hampaatkin hän kopeloi jokaista takahammasta myöden ja kallonmuodon tutki koko kämmenen otteilla. Arvostelu oli kaikin puolin tarkkaa ja tiukkaa.

Taavi antoi kopeloida itsensä todella hyvin, olin tosi tyytyväinen sen käytökseen. Kimppakehässä pari pientä rähähdystä, muuten oikein mallikasta menoa.

Taavi sai ERIn ja sijoittui avoimen luokan kolmanneksi. Tähän ERIin täytyy olla todella tyytyväinen, sen verran hintsusti niitä jaettiin! Arvostelu kuului näin:

Ja sama suomeksi:

2 V,Hyvä napakka selkä, hyvä encolure. Erittäin hyvä luusto, Erinom. kulmaukset. Hieman pihtikintut takana Täydellinen hampaisto, hyvä leuka, erinom. pigmentti, hyvän muotoinen kallo, korvat hieman raskaat, liikkeet keveät ja säännölliset. Normaali luonne.

Tuo encolure on googlen mukaan kaula-aukko, että ehkä sillä tairkoitetaan hyvää kaulaa tai kaulakarvoitusta tms.?

Lisäksi esiinnyimme kasvattajakehässä: Tottakai ROP -kasvattaja ja BIS kasvattaja kakkonen (meniköhän se noin?).

Taavin sisko Maisa sai sertin valioituen ja ollen lopulta BIS kolmonen. Ihan huippua Maisa!!

Kyllä oli kiva nähdä muita pyrri-ihmisiä ja saada vertaistukea. Voi miten hienoja koiria meillä kaikilla on. Ja aika samanlaisia hullukurisia koheltajia lopun pelin. Se todettiin, että pyrrin kanssa eläminen ei välttämättä ole niin helppoa, mutta se on niin antoisaa, ettei siitä vaihtaisi mihinkään!

ihana Maisa-sisko

ROP veteraani Selma

Velipoika Zero. Veljekset eivät oikein tykänneet toisistaan...

Tarkka tuomari

BIS1:lle kelpais ruoka =)

BIS palkitut

Mennyt viikko ja kuvakimaraa koirakavereista

Maanantaina Taavelolla kävi koirahieroja Paavo. Tai Paavo opiskelee vielä, mutta häntä suositeltiin mulle ja täytyy kyllä sanoa, että tällä lähes olemattomalla kokemuksella koirahierojista olin tyytyväinen. Edellinen hieroja ei edes kolmella kerralla päässyt juuri muuta kuin silittelemään Taavia ja nyt tämä hieroi ja venytteli koko koiran. Ja ihan selvästi Taavi ajoittain nautti hommasta!

Juoksutuksessa ei ilmennyt mitään erityistä eikä varsinaisessa käsittelyssäkään löytynyt huomautettavaa, vaikka takapään hieronta reisistä/ristiselästä ei ollut ihan Taavin mieleistä hommaa ja välillä sen ilme oli sellainen, että jatkapa vielä tota hommaa, niin mä syön sut. Välillä Taavi kampesi itsensä väkisin ylös, mutta hierojan määrätietoisilla otteilla se palautettiin kylkiasentoon ja homma jatkui. Suurimman osan lähes tunnin kestäneestä käsittelystä Taavi pötkötteli ihan rauhassa, välillä läähätteli ja välillä oli silmät ihan ummessa nauttien. Venyttely näytti mun silmään aika hurjalta, enkä uskaltaisi itse väännellä koiraa noin, mutta tästä osiosta Taavi nautti selvästi eniten =)


Tiistaina oltiin pehatreeneissä puimassa leirin ideoita. Eilinen hieronta oli sen verran kevyt, että saimme luvan treenata jo tänään. Taaville neljä ukkoa ja yrityksenä suorat pistot. Palkkaus haukun aloituksesta. Ensimmäinen oli tosi hyvä suora pisto, toinen meni sitten tyhjän piston harjoitukseksi. Taavi lähti hyvin ukolle ja teki pienen lenkin ja oli lähdössä rataa kauemmaksi eteenpäin. Kutsuin sen pois ja sehän tuli hienosti. Tämä opittiin leirillä eli tästä tuli nyt sitten tyhjä ja ukko vaivihkaa pois metsästä. Antin perustelu tällaiselle ratkaisulle oli seuraava: koira lähetetään metsään ja se tekee siellä hyvän piston, johon se on opetettu. Jos tämän jälkeen koira lähetetään toistuvasti samaan paikkaan uudestaan, se ei palvele tarkoitusta, sehän on juuri tehnyt niin kuin sitä on opetettu. Ukko nyt vain jäi löytymättä, mutta koiran tekemisen meininkiä ei tapeta.

Kolmannen ukon metsään menoa jouduttiin sitten odottamaan edeltävästä suunnitelman muutoksesta johtuen hetki. Laitoin Taavin maahan odottomaan vuoroaan. Taavi malttoi hienosti odottaa, mutta vapauttaessani sen, pinkoi se suorinta tietä ukolle... =) Ei siis olisi pitänyt vapauttaa sitä, vaan ottaa se sivulle perusasentoon ja jatkaa siitä. Eli kolmas ukko ei nyt mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu, mutta jos jotain hyvää, niin Taavi pinkoi suoraan ukolle minkä jaloistaan pääsi.

Viimeinen ukko oli sitten taas ihan hyvä suora pisto. Taavi pysyi myös tuota maasta vapautusta lukuunottamatta hyvin hallinnassa koko treenin ajan. Ja tuo vapautuskin meni vähän omaan piikkiin...


Perjantaina vapaapäivän kunniaksi aamu alkoi tottistreeneillä. Meillä oli agendana vain ja ainoastaan paikkamakuu. Joten ei muuta kuin pässiä sarvista ja poika liinan päähän paikkikseen. Kolme koiraa treenasi omiaan samaan aikaan kentällä ja silloin tällöin koukkasivat lähempää Taavia. Kehuin rauhallisesti hyvästä pysymisestä ja kävin palkkaamassa ajoittain. Tyrni-lansun mennessä ihan vierestä ohi, ei Taavi malttanut pysyä aloillaa vaan leikkimään olisi ollut päästävä! Nyt ei kuitenkaan oltu leikkimässä, joten napakka palautus paikkikseen ja homma jatkui vielä hetken. Ehkä se pikkupyrri rupeaa pikkuhiljaa hiffaamaan homman juonen. Kun tuo paikkis meni suhteellisen hyvin, innostuin tekemään vähän seuraamista ja lopuksi eteenmenon palkkapurkille. Tottishommiin on hiljalleen palaamassa ilo!


Lauantaina olin piiiitkästä aikaa pk-porukan kanssa hakumetsässä. Ei kyllä ollut meidän päivä, mutta tulipahan rämmittyä metsässä aamupäivä. Taaville oli kuusi ukkoa ja palkkaus haukun aloituksesta. Yllättäen radan vasemmalla puolella Taavi lähti koko ajan rataa eteenpäin omille teilleen, oikea puoli meni ihan hyvin. Vasemmalta puolelta löytyi verijäljen merkit, joten voin selitellä koiran toimimattomuuta sillä... ;)

Hakutreenien jälkeen kurvattiin Focan ja Hugon luokse ja tehtiin pyrreille jäljet. Jälkien vanhetessa käytiin koirien kanssa lenkillä. Kolmikolla oli kivaa! Palatessamme kävi pikku kämmi ja kuljimme koko konkkaronkka Taavin jäljen yli...

Foca ajoi jälkensä ensin ja sen jäljellä oli kyy, onneksi se ehti kiemurrella alta pois ilman, että koira huomasi sitä ollenkaan.

Taaville oli reilu sata metriä pitkä jälki, jossa kolme kulmaa ja kuusi esinettä. Lähetys pienen janan kautta meni hyvin ja kokonaisuudessaan jälki oli oikein mallikasta tekemistä, edes suunnittelematon harhajälkirykelmä ei hommaa haitannut! Kulmat meni hyvin, yhdessä melko laaja tarkistuslenkki, mutta mun mielestä se ei metsäjäljellä oli niin justiinsa. Esineet löytyivät sytkäriä lukuun ottamatta. Tuo sytkäri on ollut ennenkin hankala...


Sunnuntaina aamusella kävin vierailemassa yhden jälkiporukan treeneissä sen verran, että heidän jälkien vanhetessa tehtiin tottista. Tämän päivän paikkamakuu olisi pitänyt saada videolle, se oli niin loistava!! Taavi oli liinassa paikkiksessa ja lansunarttu, kultsu- ja flättiuros treenasivat seuraamista, luoksetuloja, jättäviä, haukkumista... Paras oli kun lansukaveri käveli puolen metrin päästä ohi ja kävi paikkamakuuseen vastapäätä Tapsua. Muutenkin muut härnäsivät Taavia tänään ihan kunnolla ja mun pikkuinen muru pysyi hyvin maassa. Palkkasin tietysti tiuhaan sekä sanallisesti että nameilla.

Hyvästä paikkiksesta innostuneena tein sitten muutakin tottista ja meillä meni ihan kivasti. Lopuksi oli ammuntaa ensin 6 mm, sitten 9 mm starttarilla, neljä laukausta molemmilla. Me mentiin noin 150 metrin päähän ampujasta ja oltiin vaan. Valitettavasti Taavi reagoi huomattavasti laukauksiin, 6 mm oli pahempi kuin 9 mm. Taavi kyyristeli hieman ja oli selvästi pyrkimässä autolle, mikä oli kyllä laukausten suunnassa. 9 mm ammunnan aikana se kuitenkin söi nameja... Jäätiin sitten hengailemaan ja kävelemään alueelle, kunnes Taavi oli taas oma itsensä. Eli ei lopu haasteet ihan heti kesken, vaikka tuo paikkis saataisiinkin kuntoon... Onneksi Taavi ei kotona kuitenkaan juuri reagoi koviin ääniin, nytkin naulapyssy on laulanut ja ei hetkauta suuntaan eikä toiseen.

Illan yllätyspiristykseksi Lola tuli käymään ja käytiin kimpassa iltalenkillä. Tuo pari on kyllä niin hauskaa katseltavaa, ovat niin tasaväkinen leikkipari ja molemmilla näyttää olevan hauskaa!

Hakuleiri

Viikonloppu vierähti Lintukodossa hakuleirillä, kouluttajana pitkän linjan hakuharrastaja ja -tuomari Antti Konttinen. Perjantaina tehtiin vähän tottista ja paukuteltiin starttipistoolia (6 mm). Mun tekemisen meininkin on kyllä ollut taas kadoksissa ja tuohon tottikseen ei oikein riittänyt intoa. Kyllä me sinne paikkamakuuriviin kuitenkin mentiin ja Taavi oli ihan hienosti kun mä seisoin ihan vieressä. Muuten se ei sitten oikein jaksanutkaan keskittyä tekemiseen, tai siis mua ei huvittanut tehdä mitään niin miks Taavikaan olis silloin mitään tehnyt. Paukuttelun ajaksi mentiin vähän syrjempään, mutta silti Tapsu ihan selvästi reagoi niihin. Laukauksia ammuttiin tasaiseen tahtiin 5 - 6 kpl. Taavi lopetti namin syömisen ja olisi selvästi mieluummin poistunut paikalta. Ei kuitenkaan mennyt mihinkään paniikkiin tai toimintakyvyttömäksi.


Lauantai aloitettiin sellaisella treenillä, jota me yleensä tehdään ja siitä Antti sitten arvio vikalistaa ja mahdollisia apuja havaittuihin ongelmiin. Taaville tehtiin harjoitus, jossa oli kolme ukkoa, molemmissa etukulmissa ja siten vähän keskemmällä rataa. Ekalle ukolle lähetettäessä Taavi eteni nelisenkymmentä metriä hyvin, mutta sai sitten hajun siitä toisesta ukosta (maaston muoto varmasti vaikutti tähän kovasti) ja sinnehän se meni. Yritin kutsua sen takaisin siinä vaiheessa, kun se oli menossa väärälle ukolla. Mutta kun sillä on haju, ei se sieltä mihinkään tule. Nyt kuitenkin teki sen verran poikkeavan jutun, että hyvin aloitetun ilmaisun jälkeen jätti ukon ja juoksi mua vastaan! Uusi ukko käsky ja sinne se meni jatkamaan haukkua. Sen jälkeen nostettiin etukulmista ukot ihan kivasti.

Ukolla Taavi usein käy haistamassa ukkoa, tuttuja vähemmän ja vieraita enemmän. Tämä on kuulemma ongelma, joka olisi hyvä kitkeä pois, ettei se pahene ajan mittaan. En kyllä jaksa usko, että Taavista tulisi kenenkään päälle rynnivää röyhkimystä, mutta hyvähän se on varautua tähänkin mahdollisuuteen. Tähän Antti antoi neuvoksi sen, että maalimiehellä on purkki näkyvissä kaukana kropasta käden tai jalan alla. Taavin tullessa ukolle, pieni napautus purkin kanteen, jotta mielenkiinto suuntautuisi heti suoraan purkkiin eli vähän kauemmaksi ukosta.

Itselle tuli tuosta vastaan tulosta sitten koiraa autolle viedessä mieleen, että olisi pitänyt ottaa Taavi takaisin keskilinjalle ja lähettää se toiselle puolelle ja vasta sitten uusi yritys ensimmäiselle puolelle. Antti oli samaa mieltä. Ja tuohon pistojen suoruus ongelmaan ratkaisuna olisi treenata kapeilla tallotuilla kaistaleille tai sitten kutsua Taavi aikaisemmassa vaiheessa pois. Eli heti kun se vähänkin on menossa sivuun, niin koira takaisin. Tässä tietysti huonona se, että koira voi turhautua, jos sitä lähetetään toistuvasti samaan paikkaan ja Taavi ainakin menee sinne ukolle mun huudoista huolimatta, jos sillä on haju siitä. Antin arvio tämän treenin perusteella oli, että Taavilla on hyvä motivaatio tehdä töitä ja maalimiesmotivaatio on kunnossa. Mua vaan ärsytti se, että Taavi on "ihan kiva pikkukoira" ja rivien välistä olin lukevinani, että haku nyt on vaan vähän isompien rotujen hommaa, mut voinhan mä omaks huviks tätä harrastella... Ihme sinänsä, kun Antti on kuitenkin valmentanut Suomen ensimmäisen pk-hakutuloksen saanutta pyrriä. Tai sit se katto, että on niin paska ohjaaja, ettei tuosta kuitenkaan mitään tule.

Kuvat Aki Kyyrö ja Marianne Jalo

Missä ukko?

Oliks mä hyvä?

Toinen treeni tehtiin Taaville kapeilla kaistaleilla, kolme kaistaletta, joilla kaikilla ukko takareunassa piilossa. Nämä treenit meni ihan hyvin ja saatiin suoria pistoja hyvillä ilmaisuilla. Nuuhkimistakin oli vähemmän, kun purkki oli selkeästi näkyvissä kauempana maalimiehestä. Purkki pitää sitten ajan kanssa häivyttää... Lopuksi tehtiin vielä esineruutua. Taaville tehtiin kolme harjoitusta, jossa käveltiin vain suoraan ja pudotettiin esine matkan päähän ja sitten palattiin koiran luo ja lähetys. Taavi haki ihan hyvin hanskan ja sain jopa leikitettyä sitä hienosti. Ehkä se esinemotivaatiokin pikkuhiljaa tästä kehittyy... Taavi myös näytti Antille, ettei se oli ihan vaan kiva pikkukoira, pikku pirulainen se on =), ihan oikein Antille.


Sunnuntaina tehtiin taas kaisteleharjoitus. Tällä kertaa kaikki ukot olivat Taaville vieraita ja kyllähän se niitä nuuhki. Toisella ukolla Taavi teki sen, mitä se on joskus tehnyt treeneissäkin eli aloitti hyvän haukun ja jonkin ajan kuluttua lopetti ja rupesi vain nuuhkimaan maata siinä ukon ympäristössä. Tämä kertoo ilmeisesti siitä, että Taavi paineistuu vieraan haukkumisesta. Tämä ei kuulemma ole suuri ongelma, koska Taavi kuitenkin osaa haukkua ja ikäkin tuo varmasti varmuutta ajan myötä. Jatkossa Taavi siis palkataan haukun aloituksesta tai lyhyen sarjan jälkeen.

Vähän odottelua 

Yhdeltä ukolta tultiin ns. selkäkuljetusta takaisin keskilinjalle. Tämän harjoituksen tarkoituksena on lisätä koiran kierroksia hallinnan kautta. Koira yritetään siis saada tarjoamaan kontaktia, jotta se pääsisi palkalle maalimiehen luokse. Harjoitus etenee näin: koira ohjaajan viereen ja ukko muutaman metrin päähän kasvot koirakkoon päin palkka näkyvillä. Kun koira katsoo ohjaajaan vapautetaan se aktiiviseksi muuttuvalle ukolle palkalle. Tätä toistetaan koko matka piilolta keskilinjalle ja kun koira rupeaa pikkuhiljaa hiffaamaan mitä siltä halutaan, ruvetaan matkaa pidentämään. Eli mm menee kauemmaksi koirakosta ja koirakko ottaa askeleita mm kohti. Pikkuhiljaa koiralta vaaditaan pidempää kontaktia ennen vapautusta palkalle. Lopputuloksen pitäisi olla se, että maalimeiheltä keskilinjalle lähtiessä koira tarjoaa itse kontaksia ja kerää kierroksia odotten lupaa lähteä uudelle ukolle. Tää oli mulle vaikea, kun Taavi on niin sikanopea, etten koskaan ehtinyt vapauttaa sitä kontaktista, kun se oli jo kääntänyt katseensa takaisin maalimieheen. Mut ehkä tämä olis ihan hyvä harjoitus, varsinkin kun tätä ei ole tarkoitus tehdä kuin yhdellä ukolla per treenikerta.

Jälkipuintia

Lopuksi pääsin Antin neuvojen mukaan tekemässä paikkamakuuharjoituksen laumaviettiä hyväksikäyttäen. Tällä tekniikalla kuulemma saa aikaan hyviä tuloksia melko nopeasti. (Yhdelle sakemannille tehtiin hakuharjoituksia laumaviettiperiaatteella ja täytyy sanoa, että oli vakuuttavaa. Kyseistä sakua ei ole vuoden harjoittelusta huolimatta saatu irtoamaan ohjaajastaan ja nyt se parin harjoituskerran jälkeen juoksi lähetyksestä parinkymmenen metrin päähän ukolle. Myös sen käytös ukolla oli hyvin vapautunutta aikaisempaan verrattuna).  Hyvä jos tästä olisi apua, koska mun usko tuohon toisten tuijotteluun ja namin syöttöön siitä hyvästä on alkanut horjua. Eli Taavi paikkamakuuseen, Antti liinan päähän, jotta Tapsu ei pääse ihan valloilleen ja sitten toinen koira juoksemaan pallon perässä kentälle. Johtuikohan Antista siinä suht lähellä Taavia vai mistä, mutta Taavi pysyi tosi pitkään, vaikka mä menin kauaksi, jopa auton taakse piiloon. Lopulta sitten Taavi kuitenkin lähti ja pääsin palauttamaan sen paikalleen. Eli selkeä viesti multa väärästä toiminnasta ja kehut hyvästä työstä. Onhan tän tyyppisiäkin harjoituksia tehty, mutta olen ollut varmasti epäjohdonmukainen ja Taaville vaikeasti ymmärrettävä. Toivottavasti tämä nyt tuottaisi tulosta. Harjoitusta tarvin toki hyvin paljon.


Tehtiin vielä ennen kotiinlähtöä pieni esineruutuharjoitus, jossa Taaville vietiin sen nähden esine tallotulle alueelle aika lähelle. Kyllä se sen sieltä taas toi, mutta ei sillä kyllä ollut hirveää intoa siihen. Sain kuitenkin leikitettyä sitä hyvin. Laitetaan nyt vaikka leiriväsymyksen piikkiin tuo innottomuus.

Kuvat Pieta Luukkonen

Esineen viennin tarkkailua

Ei tää tässä kuvassa näytä innottomalta...

Leikkiä

Täytyy sanoa, että leiri oli mulle aika vaikea. Jotenkin oma mieli on ollut niin maassa tuon rähjäongelman kanssa, että se vie ilon ja innon ja motivaation kaikesta tekemisestä, jonka päämääränä on jokin kisa tai koe. Ne nyt vaan tuntuvat niin mahdottomilta ajatuksilta, että on vaikea motivoida itseä tekemään hyvällä sykkeellä. Mulla vaan on sellainen tunne, että vien treeniryhmissä paikan joltain sellaiselta, jolla on mahdollisuus kisata tai suorittaa pelastuskoirakokeet. Tuon paikkamakuutreeni olisi pitänyt olla heti perjantaina, niin olisin ehkä saanut leiristä enemmän irti, koska nyt taas vähän on toivon pilkahdusta takaraivossa.


Taavi on kyllä todella helppo matkakumppani ja leiriläinen. Huoneessa se on kiltisti ja hiljaa, tosin ruoka ei ihan niin hyvin maistu. On niin kiva kun sen voi huoletta jättää yksin vieraaseen paikkaan ja tietää, että siellä ei ole tuhottu mitään eikä naapurihuoneen asukas joudu kuuntelelemaan haukku/ulvontakonserttia. Ainut huomioitava asia on se, että ovi on oltava niin hyvin teljetty, että pikku Houdini ei sieltä omineen karkaa. Tällä leirillä Tapsu livahti vain kerran omineen ulos, mutta se oli ihan vain mun huolimattomuutta =). Meidän huone oli pihalle päin ja aina välillä Taavi istui sohvan selkänojalla katselemassa verhon takaa ulos, mutta hetken tarkkailtuaan tilannetta se palasi pötköttelemään. Mun muru <3

Pyrrinpitävä ovensulkusysteemi

Leirin kiireessä Tapsa ja jälkileirille osallistunut Foca ehtivät vähän poseeratakin =)

Pientä turhautumista ja loistavat jälkitreenit

Maanantaina käytiin koirakouluttajan ohjaamana kohtaamassa toisia koiria. Ensin oli harjoitus, jossa me vain seisoskeltiin ja piilon takaa tuli esiin toinen koira, joka palasi hetken päästä piiloon. Mun tehtävänä oli palkata Taavi aina kun se katsoo toista rauhallisesti. Meni superhienosti. Sitten käveltiin rinnakkain toisen koiran kanssa ja taas palkka toisen katsomisesta, sitten käveltiin vastaan ja taas palkka toisen katsomisesta. Nämäkin harjoitukset meni hyvin, kouluttajan mukaan meistä näkee, että ollaan tehty töitä tämän asian eteen. Yllättäen itsestä ei taas siltä tunnu, vaikka onhan Taavi oikeesti paljon rennompi useammin kuin ennen... Omalle tekemiselle ja edistymiselle on niin sokea ja sitten niistä takapakeista tulee sellainen olo, ettei tästä mitään tule. En usko, että päästään tuosta rähjäämisestä koskaan kokonaan eroon, vaikka niin toivoisinkin.

Seuraavaksi tehtiin paikkamakuutreeniä niin, että Taavi oli kouluttajalla liinassa ja toinen koira oli vajaan kymmenen metrin päässä paikkamakuussa ja lähti siitä liikkeelle. Mä seisoin Tapsun edessä parin askeleen päässä ja välillä vieressä ja palkkasin rauhallisesta olemisesta. Sitten siirryttiin vaiheeseen, jossa kentällä oli kaksi koiraa. Toinen vähän kauempana ja toinen lähempänä. Lähempi koira käveli edestakaisin ja välillä juoksi ja teki luoksetuloja. Mä olin välillä lähempänä ja välillä kauempana sekä kasvot Tapsuun päin että selin siihen. Palkkaus aina kun Taavi oli kääntänyt katseensa minuun ja oli rento. Minuun katsomisen aikaa vaihdeltiin muutamasta sekunnista pariinkymmeneen sekuntiin.

Sitten lopuksi hengailtiin kentällä. Toinen meidän häiriökoirista oli bordercollie, joka oli Taaville vähän liikaa ja muutaman kerran Tapsa vähän meinasi rähähtää. Toinen vaan tuijotti sillä bortsumaisella tavalla pää alhaalla, joten en ihmettele Taavin reaktiota. Ja sitten kentän poikki kulki muutamia randomkoiria, joista osa, esim. keltaiseen sadepukuun pukeutunut suoraan päin kävelevä cockeri, aiheutti rähinän, mutta osa sai mennä lähes huomaamatta ohi. Selvästi tuo "vain oleminen" on vaikeampaa kuin kävely, saati ihan jonkun tehtävän suorittaminen (poislukien paikkamakuu) toisten koirien läsnä ollessa.

Nyt tarvisi sitten päästä treenaamaan ihan helvetisti tuota paikkista muiden kanssa...


Tiistaina olin pitkästä aikaa ihan vaan hakutreeneissä, ajatuksena keskittyä siihen hakuun eikä mihinkään muuhun. No oli ehkä paskimmat treenit ikinä! Tarkoitus oli keskittyä koiran hallintaan, suoriin pistoihin ja hyviin ilmaisuihin neljän ukon verran.

Ensimmäiselle ukolle etukulmaan lähetettäessä Taavi teki parinkymmenen metrin jälkeen hirmuisen kaarroksen ulos alueelta ja juoksi viereistä tietä pitkin takaisin keskialueelle, siis mitä??? Uusi yritys ja sama homma, paitsi nyt se ohikulkieessaan nappasi treenikamun korista pätkän lenkkimakkaraa!

Vaihdettiin puolta ja nyt oli hyvä suora pisto ja hyvä ilmaisu. Siinä se sitten olikin tämän treenin hyvät jutut. En tiedä mikä mörrimöykky metsässä oli liikkunut, mutta loppuajan Taavi vain nuuhki nenä maassa ja oli ihan korvaton, edes namit ei kiinnostaneet. Kyllä se lopulta ne kaikki ukot metsästä löysi, mutta tosi surkeeta työskentelyä. Ilmaisut eivät alkaneet ukon löydyttyä, vaan sitä piti houkutella haukkumaan, yhdestä ukosta pyyhki moneen kertaan ihan vierestä ohi...


Keskiviikkona jälkitreeneissä aiheena janat. Meille tehtiin harjoitus niin, että Taavi näki kun ihminen kulkee metsässä. Sitten koira pois hetkeksi. Lähetys janalle, pieni pätkä jälkeä, keppi ja paluu polulle. Näitä toistettiin ensin kolme kertaa ja sitten polun toiselle puolelle sama homma.

Toisen setin ensimmäinen lähetys ei onnistunut ja Taavi jäi nuuhkimaan maata ihan siihen jalkoihin ja sitten lähti nenä kiinni maassa kulkemaan... Se löysi jonkun verijäljen! Tarkistettiin vielä toisella koiralla ja toden totta, verijälkihän se siinä meni. Mutta vaihdettiin tuota lähetyspaikkaa hiukan ja jo onnistui. tälle puolelle kaksi lähetystä. Verijälkikohtaa lukuun ottamatta kaikki janat menivät oikein hienosti ja kepitkin nousi. Tosi hyvä treeni!

Janaharjoitus (jostain syystä tää kuva ei suostu olemaan oikein päin)

Jälkien vanhetessa labbisuros teki tottista ja me tehtiin paikkamakuutreeniä. Mä olin ihan lähellä joko Taaviin päin tai sivuttain sitä kohti. Hyvin pysyi Taavelo, vaikkakin seurasi kyllä toisen puuhia. Oli kuitenkin ihan rennon oloinen. Myös flättitytön menoa seurailtiin vierestä, sen kanssa olis ehdottomasti pitänyt Taavin mielestä päästä peuhaamaan.