Pientä turhautumista ja loistavat jälkitreenit

Maanantaina käytiin koirakouluttajan ohjaamana kohtaamassa toisia koiria. Ensin oli harjoitus, jossa me vain seisoskeltiin ja piilon takaa tuli esiin toinen koira, joka palasi hetken päästä piiloon. Mun tehtävänä oli palkata Taavi aina kun se katsoo toista rauhallisesti. Meni superhienosti. Sitten käveltiin rinnakkain toisen koiran kanssa ja taas palkka toisen katsomisesta, sitten käveltiin vastaan ja taas palkka toisen katsomisesta. Nämäkin harjoitukset meni hyvin, kouluttajan mukaan meistä näkee, että ollaan tehty töitä tämän asian eteen. Yllättäen itsestä ei taas siltä tunnu, vaikka onhan Taavi oikeesti paljon rennompi useammin kuin ennen... Omalle tekemiselle ja edistymiselle on niin sokea ja sitten niistä takapakeista tulee sellainen olo, ettei tästä mitään tule. En usko, että päästään tuosta rähjäämisestä koskaan kokonaan eroon, vaikka niin toivoisinkin.

Seuraavaksi tehtiin paikkamakuutreeniä niin, että Taavi oli kouluttajalla liinassa ja toinen koira oli vajaan kymmenen metrin päässä paikkamakuussa ja lähti siitä liikkeelle. Mä seisoin Tapsun edessä parin askeleen päässä ja välillä vieressä ja palkkasin rauhallisesta olemisesta. Sitten siirryttiin vaiheeseen, jossa kentällä oli kaksi koiraa. Toinen vähän kauempana ja toinen lähempänä. Lähempi koira käveli edestakaisin ja välillä juoksi ja teki luoksetuloja. Mä olin välillä lähempänä ja välillä kauempana sekä kasvot Tapsuun päin että selin siihen. Palkkaus aina kun Taavi oli kääntänyt katseensa minuun ja oli rento. Minuun katsomisen aikaa vaihdeltiin muutamasta sekunnista pariinkymmeneen sekuntiin.

Sitten lopuksi hengailtiin kentällä. Toinen meidän häiriökoirista oli bordercollie, joka oli Taaville vähän liikaa ja muutaman kerran Tapsa vähän meinasi rähähtää. Toinen vaan tuijotti sillä bortsumaisella tavalla pää alhaalla, joten en ihmettele Taavin reaktiota. Ja sitten kentän poikki kulki muutamia randomkoiria, joista osa, esim. keltaiseen sadepukuun pukeutunut suoraan päin kävelevä cockeri, aiheutti rähinän, mutta osa sai mennä lähes huomaamatta ohi. Selvästi tuo "vain oleminen" on vaikeampaa kuin kävely, saati ihan jonkun tehtävän suorittaminen (poislukien paikkamakuu) toisten koirien läsnä ollessa.

Nyt tarvisi sitten päästä treenaamaan ihan helvetisti tuota paikkista muiden kanssa...


Tiistaina olin pitkästä aikaa ihan vaan hakutreeneissä, ajatuksena keskittyä siihen hakuun eikä mihinkään muuhun. No oli ehkä paskimmat treenit ikinä! Tarkoitus oli keskittyä koiran hallintaan, suoriin pistoihin ja hyviin ilmaisuihin neljän ukon verran.

Ensimmäiselle ukolle etukulmaan lähetettäessä Taavi teki parinkymmenen metrin jälkeen hirmuisen kaarroksen ulos alueelta ja juoksi viereistä tietä pitkin takaisin keskialueelle, siis mitä??? Uusi yritys ja sama homma, paitsi nyt se ohikulkieessaan nappasi treenikamun korista pätkän lenkkimakkaraa!

Vaihdettiin puolta ja nyt oli hyvä suora pisto ja hyvä ilmaisu. Siinä se sitten olikin tämän treenin hyvät jutut. En tiedä mikä mörrimöykky metsässä oli liikkunut, mutta loppuajan Taavi vain nuuhki nenä maassa ja oli ihan korvaton, edes namit ei kiinnostaneet. Kyllä se lopulta ne kaikki ukot metsästä löysi, mutta tosi surkeeta työskentelyä. Ilmaisut eivät alkaneet ukon löydyttyä, vaan sitä piti houkutella haukkumaan, yhdestä ukosta pyyhki moneen kertaan ihan vierestä ohi...


Keskiviikkona jälkitreeneissä aiheena janat. Meille tehtiin harjoitus niin, että Taavi näki kun ihminen kulkee metsässä. Sitten koira pois hetkeksi. Lähetys janalle, pieni pätkä jälkeä, keppi ja paluu polulle. Näitä toistettiin ensin kolme kertaa ja sitten polun toiselle puolelle sama homma.

Toisen setin ensimmäinen lähetys ei onnistunut ja Taavi jäi nuuhkimaan maata ihan siihen jalkoihin ja sitten lähti nenä kiinni maassa kulkemaan... Se löysi jonkun verijäljen! Tarkistettiin vielä toisella koiralla ja toden totta, verijälkihän se siinä meni. Mutta vaihdettiin tuota lähetyspaikkaa hiukan ja jo onnistui. tälle puolelle kaksi lähetystä. Verijälkikohtaa lukuun ottamatta kaikki janat menivät oikein hienosti ja kepitkin nousi. Tosi hyvä treeni!

Janaharjoitus (jostain syystä tää kuva ei suostu olemaan oikein päin)

Jälkien vanhetessa labbisuros teki tottista ja me tehtiin paikkamakuutreeniä. Mä olin ihan lähellä joko Taaviin päin tai sivuttain sitä kohti. Hyvin pysyi Taavelo, vaikkakin seurasi kyllä toisen puuhia. Oli kuitenkin ihan rennon oloinen. Myös flättitytön menoa seurailtiin vierestä, sen kanssa olis ehdottomasti pitänyt Taavin mielestä päästä peuhaamaan.