Lampaita, leikkiä, siedätystä, treenejä ja kamalasti kuvia ja videoita

Viikko sitten lauantaina oltiin Woollandiassa Somerolla paimentamassa pyrriyhdistyksen paimennuspäivillä. Oli ihan kivaa, vaikka tuuli olikin niin kova, että meinas viedä mut mennessään ja melko hyvästä vaatevarautumisesta huolimatta meinasi tulla välillä vilu. Tuuli sai myös Tapsan silmät rähmimään, kai hiekkapölyä oli ilmassa niin paljon, että sen silmät ei tykänny. Taavi pääsi päivän aikana kolme kertaa lampaille.

Ensimmäinen kerta käveltiin vain liinassa lampaiden perässä. Taavia vähän häiritsi viereisessä pyörössä ja sen ympärillä olleet beussit ja meidän pyörön ympärillä vuoroaan odottavat pyrrit. Se ei oikein pystynyt keskittymään lampaisiin, homma meni enemmänkin toisten koirien tuijotteluksi.

Toisella kerralla lampaat kiinnosti jo enemmän ja tehtiin perässä kävellen pysäytyksiä ja kuljeteltiin lampaita sinne tänne. Taavi oli hyvin kuulolla ja totteli hienosti "odota"-käskyä.

Kolmannella kerralla Taavi oli jo vapaana (liina roikkui kyllä varoiksi perässä) ja minä lampaiden edessa sauvan kanssa. Voi luoja kun tuo liikkuminen voi olla vaikeaa. Heti kun pitää kulkea takaperin ja miettiä omaa ja koiran liikkumista, niin ei meinaa millään onnistua. Mutta ihan hienosti Tahvo teki hommia. Huomaa viime vuoteen eroa, ikä on tuonut selvää malttia ja hallittavuutta.

Väliaikoina hengattiin aina välillä muiden koirien seassa ja lähes koko ajan Taavi oli oikein rennon oloinen. Beauceronit saivat kulkea ohi ihan rauhassa ja tilan omat koirat kävivät välillä nuuhkimassa. Tyttöpyrreistä Taavi olis tykänny tosi paljon, pojat ei sitten olleet ihan niin kivoja, mutta ei siinäkään mitään suurempaa. Masiakin käytiin vähän nuuhkimassa. Ihan suoraan vastaan tulevat koirat olivat ne vaikeimmat ja niiden kohdalla saattoi vähän karvat nousta niskassa pystyyn ja vähän piti haukkuakin, mutta tilanne meni ehkä nopeammin ohi kuin aikaisemmin.


Kuvat Claudia Ottka

Tiistaina olin pehatreeneissä taas siedättämässä Taavia toisiin koiriin. Kolme eri urosta nähtiin ja kaikkien kohdalla Taavi oli ihan rento ja välinpitämätön tai sitten enemmänkin iloisesti menossa katsomaan niitä kuin rähjäämässä. Tyrnistä se meni ihan sekaisin,vaikkei sitä edes oikein nähnyt. Ei paljon jauhelihaherkku kiinnostanut, kun olis kieli pitkällä pitänyt päästä Tyrniä haistelemaan. Kaupunkilenkit on myös menneet hyvin niiden muutamien koirien kohdalla, joihin olemme törmänneet.

Oli mulle taas neljä ukkoa ripoteltu raunioihin, vaikka omat ajatukset on nyt enemmän tuon käytöksen muokkaamisessa kuin missään muussa. Ehkä ihan kiva Taavin tehä kuitenkin muitakin juttuja.

Edelleen se liikkuminen siellä raunioilla on mulle se haastavin juttu. En jotenkin osaa hahmottaa aluetta ja suunnitella miten se olisi paras kiertää. Joka kerta on erilainen tuuli ja niitä piiloja on sillä alueella aika helvetisti. Tänään yritin kuitenkin lähetellä Taavia vähän tarkemmin eri kohteisiin, viimeksihän se teki töitä aika itsenäisesti. Aika hyvin Tapsu meni sinne minne mä sen halusin menevän ja hienosti kävi kaikenlaisissa putkissa ja onkaloissa tarkistamassa.

Pari ukkoa löytyi aika helposti, muutamaa edelliselle koiralle käytössä ollutta piiloa Taavi haisteli tosi tarkasti ja mä jo hämäännyin ja ihmettelin, miksei se ilmaise. Ajattelin sitten palata siihen kohtaan myöhemmin uudestaan. Taavi kuitenkin tiesi ettei siellä ketään ole ja uudella kiekalla ei enää ollut niistä piiloista/alueista kiinnostunut. Kyllä tuo koiranluku on haastavaa!

Yksi ukko oli piilossa isossa pystyssä olevassa viemäriputkessa. Taavi ilmaisi ensin vaakaputken pystyputken alapuolella, mutta vaihtoi kesken kaiken pystyputkeen. Oliko ukko molemmissa putkissa vai kulkeutuiko vain haju hämäävästi?. Nostettiin ensin pystyputken ukko ja sitten tarkistettiin tyhjä vaakaputki.

Viimeinen ukko oli killeri mulle. Se oli roskiksessa, jonka viereisestä roskiksesta Taavi löysi tokan ukon. Eihän mulle tullu mieleen haistattaa kaikkia viereisiä roskiksia löydön jälkeen vaan matka jatkui. Ja kyllähän Taavi sille ekalle roskisukolle haukkui sillälailla hassussa paikassa roskisten välissä, että olis pitäny siitä jo älytä tarkistuttaa muutkin pöntöt... Uudella yrittämällä Taavi sitten ilmaisi sen viereisenkin roskiksen.

Osa rauniorataa (kuva Satu Polukselta)

Torstaina olimme Tiina Bångin vetämässä tottissemmassa. Oli todella mukavan tuntuinen kouluttaja, menisin uudestaankin.

Aluksi otettiin paikkamakuut, Taavi liinassa. Hyvä niin, sillä rivissä yksi koira vähän häröili ja Tapsa oli ampaisemassa sinne. Liinan päässä oli Milla, jolla loistava tilannetaju ja ajoitus. Taavi sai pienen nypyn liinasta sivulle ja oli ihan kiltisti maassa loppuajan. Näitä tarvittaisiin varmasti todella paljon lisää. Harmi kun tuon treeniseuran saaminen on niin kiven alla varsinkin nyt kun ei ole ryhmäpaikkaa tokoon. (Motivaatio edelleen toko suhteen olematon, että ehkä ihan hyvä ettei ole sitä ryhmäpaikkaa... tai sit motivaatio vois nousta, jos olis porukka, missä treenata...)

Yksilövuoroilla käytiin ensin läpi seuraamista. Siinä lähinnä ensimmäisellä askeleella putoavaa katsekontaktia. Taavi siis aina pudottaa kontaktin ekalla askeleella, mutta kontakti palaa sen jälkeen. Tosin vilkuileehan se pidemmilläkin matkoilla... Tähän auttavana reseptinä saimme ohjeen harjoitella niin, että ensin tehdään paikaltaan käännös oikealle, kaksi askelta, pysähdys ja sitten taas liikkeelle. Hurjan hyvin paransi Tapsa tuota ekan askeleen kontaktia jo tuon pienen harjoitusajan puitteissa. Tuohon matkalla vilkuiluun onkin sitten vaikeampi puuttua, kun Taavi on niiiin älyttömän nopea, että mä en ehdi reagoida siihen. Sen katse on jo taikaisin mussa, ennen kuin ehdin edes ajatella asiasta huomauttamista. Ehkä tämäkin paranee ajan kanssa tekemällä vain pieniä onnistuneita pätkiä...

Toisella sessiolla käytiin läpi sitä, miten kaukot opetetaan. Ensin pitäisi päättää onko etu- vai takapää paikoillaan ja sitten oli vielä joku pompun kautta tekeminen, mikä ei kyllä ihan auennut mulle. Mutta siis tosi pienissä erissä ja hirveän pitkään niin, että ei mene kauaksi koirasta. Tämä aihe vaatisi kyllä multa lisää perehtymistä erilaisiin tapoihin opettaa asia...

Taavi sai kovasti kehuja erittäin hyvästä peräpään käytöstä ja nopeudesta, mikä on kyllä jossain asioissa mulle haastavaa =)

Kuvat Milla Ristola:

Kaukojen opettelua

Kaukojen opettelua

Tässäkin opetellaan kaukoja, ehkä ;)

Aika rankkaa oli tokoilla

Kerkesin myös käydä katsomassa tällä viikolla ällösöpöjä pyrripalleroita Seijalla <3

Viikon päätteeksi käytiin vielä sunnuntaina mätsäilemässä eli siedättymässä muihin. Muuten meni tosi hyvin, mutta sitten siellä oli yksi venhäterrieri. Mä en tiedä mikä niissä on, kun ei olla nähty niitä kuin muutamassa mätsärissä ja näyttelyssä koko Taavin ikänä ja niiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tai siis Taavin mielestä ne on ihan kauheita ja niille pitää huutaa. Ja tietenkin me saatiin se vehnis pariksi sinne kehään =/. Tähän nähden kehä meni tosi hyvin, vain yksi pieni rähähdys. Saatiin sininen nauha, kun tuomarin mielestä Taavi liikkuu niin kamalan rumasti ja on hirveän ahdas takaa. Sijoituttiin lopulta sinisten neljänneksi.

Oikein mieluinen palkintolelu

Kotimatkalla käytiin vielä leikkimässä Focan ja Hugon kanssa:

Kuvat Pieta Luukkonen:

Rento hauva hakee ja jäljestää

Maanantaina käytiin BH-kurssin viimeisellä kerralla, mölli-BH:ssa. Tai me ei kyllä tehty mölliä, kun ei oikein ollut mun henkinen tila siinä kunnossa, että siitä olis tullut mitään. Sen verran on nyt kasaantunut kaikenmoista pikkupaskaa (muuta kuin koirajuttuja) pienelle ajalle, että V-käyrä oli aikas korkealla ja Taavi herkkänä poikana reagoi vahvasti mun huonoon mielentilaan. Jos kyseessä olisi ollut normitreenit, olisin todellakin jättänyt ne väliin!

Käytiin kuitenkin sirun luennassa ja ilmoittautumisessa, muu toiminta menikin sitten ihan maan haisteluksi. Kaupunkiosuuden jätin kokonaan väliin.


Tiistaina hakutreenit raunioilla. Mä tein koirien vaihdoissa rähjätreenejä ja mulla oli taas mitä ihanin, rennoin ja rauhallisin koiruli <3 Taavi oli taas enemmänkin hyvällä tavalla kiinnostunut muista. Ihanan nuoren lansutyttösen kanssa meinasivat pistää oikein leikiksi. Hassua, kun Taavi mahtui toisen alle seisomaan ja Tyrnin tassu on Taavin pään kokoinen ja silti niillä oli ihan tasaväkisen näköisesti hauskaa. Lansulauman pomorouvaankin tutustuttiin pienen matkan päästä, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Taavi olisi halunnut mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta, mutta ei kuitenkaan arvattu päästää koiria ihan lähelle toisiaan, kun lansurouva on vähän arvaamaton. Tästä tuli kyllä taas hyvä mieli, ehkä opin taas luottamaan tulevaan...

Varsinaisessa treenissä meillä oli neljä raunioihin hautautunutta. Tuuli oli aika kova ja mun on edelleen vaikeaa hahmottaa, miten raunioalueella kannattaa liikkua. Annoin Taavin tehdä töitä aika itsenäisesti ja hyvin se kyllä töitä tekikin. Yhden ukon se kävi merkkaamassa aika alkuvaiheessa, mutta ei kuitenkaan ilmaissut sitä. Myös raunion keskiosan betonilohkareviidakkoa Taavi tutki hyvin tarkasti, muttei paikantanut tarkasti mitään.

Kaikki ukot kuitenkin löytyivät ja kun Taavi varmistui niiden sijainnista, se ilmaisi ne myös hyvin. Liikkuminen raunioilla oli myös reipasta, erilaiset alustat, onkalot, korkeuserot yms. eivät tuota Taaville mitään ongelmaa. Se tutkii aluetta itsenäisesti hyvällä motivaatiolla ja sitä on ilo seurata.


Torstaina oltiin jälkeilemässä kaatiskukkulalla tuulisessa vesisateessa. Taaville vieraan tekemä n. 300 m jälki viidellä kepillä, parilla kulmalla ja kaarroksella. Jälki vanheni n. 45 min. Janaa oli kymmenen metrin verran, mutta se ei taaskaan meinannut onnistua vaan Taavi kiskoi hirmuisella vauhdilla mäkeä ylös. Täytyy tässä palata selvästi vähän helpompiin janaharjoituksiin. Löydettiin kuitenkin jälki ja vauhdilla Tapsu lähti hommiin. Lähes koko matkan Taavi kulki jonkin verran sivussa jäljestä, mutta kävi kuitenkin poimimassa kaikki kepit. Mietittiinkin sitten sateen ja tuulen vaikutusta hajun käyttäytymiseen, kun toiminta oli aika samanlaista kuin edellisellä jäljellä, jolla olosuhteet olivat samat. Nyt vielä avoin maasto mahdollisesti aiheutti hajun kulkeutumisen kauaksikin alkuperäisestä jäljestä. Jos jollain on tiedossa hyvää lähdemateriaalia hajujutuista, niin otan tietoa mielelläni vastaan!

Jälkien vanhetessa Taavi pääsi leikkimään Tyrnin kanssa ja voi sitä iloa ja rakkauden määrää! Ensin peuhattiin, niin huvittaa kun toinen on iso ja kömpelö ja toinen pieni salama =). Sitten kun leikki alkoi vähän hyytyä, pääsi Taavin mieshormoonit valloilleen ja väen vängällä olisi pitänyt harjoitella pyrri/lansu palleroiden tekoa. Tyrniä tämä ei haitannut, mutta katsottiin kuitenkin parhaaksi lopettaa touhu.


Lenkeillä on nyt käyty lähes päivittäin ihmisten ilmoilla ja kas kummaa, Taavi on ollut välillä oikein mallikas lenkkikaveri ja muutenkin paljon rennompi. Ne kerrat, kun se on haukkunut muille koirille, se on vain haukkunut niille, ei räyhännyt. Ja lähes poikkeuksetta se toinen on aina aloittanut ensin. Vähän olen tätä asiaa jo ehtinyt pohtia mielessäni, mutta en tiedä onko johtopäätelmäni oikea... Mun oma mielentila on varmasti lenkeillä ihan toisenlainen kuin ennen. Nyt oikein etsin toisia koiria, jotta päästäisiin testaamaan käytöstä. Taavi on myös nopeasti hokannut milloin palkkaa tulee, vaikka tämä kyllä varmasti vaatii vielä todella paljon töitä. Autojen ja polkupyörien kohdalla (ollaan siis harjoiteltu kaikkien mahdollisten häiriöiden kanssa, kun niitä koiria oikeasti tulee lenkeillä aika vähän vastaan) Tapsu tarjoaa jo itse hyvin oikeaa käytöstä ja muissakin häiriöissä melkein aina.

Huomaa myös, että nuo sivistyslenkit on Taaville paljon rankempia kuin metsälenkit, kai niissä joutuu henkisesti aika paljon kovemmalle, kun häiriöitä on paljon aikaisempaan verrattuna ja sitten pitäisi vielä käyttäytyä nätisti. Olenkin tullut siihen tulokseen, että yritän pitää pari päivää viikossa ihan täysin vapaata. Ei edes sivistyslenkkejä eikä muita häiriönsietoharjoituksia vaan ihan vaan renjoja metsälenkkejä, vaikka ohje olikin treenata vähintään viisi kertaa päivässä. Mennään sitten vaikka vähän pidemmän kaavan kautta, mutta en halua rasittaa Taavia liikaa, kun se selvästi tuntuu väsyvän henkisesti näistä muiden koirien kohtaamisista. Ei sitä edistystä väsyneen koiran kanssa ainakaan saa aikaiseksi.

Sekalaista settiä

BH -kurssilla 20.4. henkilöryhmää oikein mallikkaasti, jättävät ja luoksari myös oikein hienosti. Paikkamakuuta tehtiin myös, olin ihan vieressä ja palkkasin tiuhaan, kivasti meni sekin. Kaupunkiosuuttakin vähän käytiin läpi; yksinjättö ei tuota mitään ongelmaa ja tänään koirien ohituksetkin meni oikein kivasti. Sirukin luettiin ja ilmoittauduttiin, niissä vähän piti haistella ihmistä, mut kai sekin oli ihan ok.


Viiko sitten perjantaina kävin koirakoulun aikana tekemässä Taavin kanssa kentän laidalla meidän omia rähjäharjoituksia, välillä jopa onnistuttiin. Ongelmakoirakouluttajan mukaan Taavi on todellinen salama, joten sinun refleksit ovat koetuksella. Tämä on niin totta! Lenkit on nyt myös ainakin osittain siirretty ihmisten ilmoille, mutta eihän tässä tuppukylässä paljon ketään liiku. Parin tunnin lenkillä asuinalueilla saldona kaksi vastaan tullutta koiraa... Siihen tuhanteen onnistuneeseen ohitukseen voi mennä yhden koiran ikä.


Viime lauantaina oltiin Päivi Päxä Aholan tottissemmassa. Meillä oli aiheena nouto ja paikkamakuu. Nouto hyvällä mallilla, vaikka kyllä mun tekemisessä on siinäkin paljon korjattavaa. Paikkista sitten ihan mulle uudesta näkökulmasta. Tähän asti kaikki on neuvonu rauhoittamaan koiran, jotta se malttaa olla siellä maassa. Ja palkka aina koiran jalkojen väliin maahan, ettei se vaan nouse sieltä ennakoiden palkan saantia. Tää on tuntunu musta ihan järkeen käyvältä ajatukselta, mutta Päxä lähti ihan toisesta ääripäästä. Ensin hetsataan koira korkeaan viettiin ja vireeseen, sitten käsky, vapautus ja palkka. Tätä sitten niin, että koira joka kerta hetsataan, sitten paikkamakuuseen ja palkkaus niin, että vapautan Taavin ja se "ryntää" hakemaan palkaa multa. Tämän pitäis varmistaa se, että Taavi keskittyy vain minuun odottaen vapautusta ja jos Tapsu nousee omineen, se tulee suoraan mun luokse. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka meidän treenihetki oli aika lyhyt, oli Taavi tänään sata kertaa keskittyneempi minuun sen paikkiksen aikana kuin koskaan aikaisemmin!

Päxän kommentoimat videot semmasta: Noutovideo ja paikkisvideo

ja pari kuvaa Marika Kosken kamerasta:

Ensin hetsataan

sitten intensiivinen paikkis

Nyt on kyllä ton tottiksen kanssa ihan älytön motivaatiopula. Kisaura tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, joten syytä tottiksen treenaamiseen ei oikein ole... Jo ennalta sovitut ja maksetut jutut käyn, mutta sitten en kyllä tiiä jaksanko panostaa aiheeseen?


Sunnuntaina sadepäivän iloksi tein Taaville jäljen. Keli siis tasaisen sateinen koko päivä, tuulta puuskissa. Jälki vanheni reilun tunnin, maastona metsä, hakkuuaukea ja pieni pätkä jäkäläkalliota. Mittaa jäljellä oli noin 650 m ja sillä oli kahdeksan keppiä.

Janatyöskentely oli ihan perseestä, Taavi rynni jäljestä reilusti yli ja kun sain sen takaisin jäljen paikkeille, lähti se takajäljelle. Tämän alkuhärdellin jälkeen saatiin oikea suunta ja jäljelstys oli tänään vähän ailahtelevaa. Välillä mentiin oikein hienosti nenä maassa jäljen päällä ja välillä oltiin sitten jonkin verran sivussa. En tiedä miten tuo sade vaikuttaa hajujen kulkeutumiseen. Kepit kuitenkin löytyivät hyvin yhtä lukuun ottamatta, vaikka Taavi olisikin ollut kepin kohdalla aika sivussa jäljestä. Kulmat meni myös hyvin, niiden kohdalla se sattui olemaan hienosti jäljen päällä, joten mitään isoja oikomisia ei tänään tullut. Hyvin jaksoi pitkän jäljen loppuun asti. Hakkuuaukealla oli erityisen tarkkaa työskentelyä!


Maanantaina BH-kurssilla otetiin alkuun kaikilta koirilta sirun luenta, ei ongelmia siinä, eikä muissa koirissa, oikein rento Taavi. Ilmoittautuminen toisen koiran kanssa meni myös hyvin, toista jopa palkattiin pallolla siinä meidän vieressä ja Taavi istu kiltisti perusasennossa... Varsinaisessa harjoituksessa tehtiin kaavion eka puolikas eli se hihnaosuus. Taavi seuraa oikein mallikkaasti hyvällä ilmeellä, pitkä palkaton tekeminen ei ole ongelma. Myös henkilöryhmä meni hienosti.Paikkamakuuta tehtiin toisen koiran treenin ajan. Mulla ei nyt ole luottoa yhtään tuohon paikkikseen, joten olin lähellä ja palkkasin melko tiuhaan.

Eniten ehkä harmittaa se, että kurssin vetäjän mielestä hän ei näe estettä suorittaa BH:ta. Toki ymmärrystä mun ajatuksille on ja eihän kokeeseen voi mennä, jos ei luota koiraan. Ja taitavat muutkin kurssilaiset pitää mua vähän höhlänä, kun eiväthän he näe mitään rähjäämistä, Tapsa on oikein mallikas oppilas. Harmi, että yksi paikkamakuu voi huuhtoa kokonaisen kisa/pelastuskoirauran mukanaan. Hakupuolella tuo pelastuskoirakkohaaveista luopuminen on ehkä kamalinta, koska metsässähän Taavi on niin omassa elementissään ja siitä voisi ihan oikeasti olla apua kadonneiden etsinässä. Mutta ilman BH:ta ja tottisosuuden paikkista siitäkään ei tule mitään.


Tiistaina oltiin pelastushakutreeneissä tekemässä koirien vaihdoissa meidän omia rähjätreenejä. Jännä, miten paljon se toinen koira vaikuttaa; osaa pitäis päästä iloisesti nuuhkimaan ja osa sit on taas tosi epäilyttäviä. Onnistuttiin kuitenkin olemaan rähjäämättä. Autossa ollessaan Taavi sit rähjääkin kaiken rähjäämättömyyden edestä. Eihän se hyvä ole, mut en tiiä mitä sille tekisin... Vai onko sillä vain oltava oikeus puolustaa omaa aluettaan?

Oli meille ukkojakin piilotettu metsään, mut mun oma keskittyminen ei kyllä ollu tänään kohillaan. Eli siis neljä ukkoa, joista Taavi tietenkin noukki ekaks molemmat takakulmat. Ekana ukkona se löysi päättämän sadetakkihemmon. Jos tollanen tulis oikeesti mua vastaan metsässä, niin mä kyllä pelästyisin sitä. Tokana todella kaukana maakuopassa oleva mm ihan loistavalla ilmaisulla! Sitten eka etukulma uusiks ja se oli oikein näppärä. Viimeisenä oli toisessa etukulmassa oleva risuilla peitetty roskis. Se oli vaikea. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin vältellyt sinne menoa ja kun viimein meni roskikselle, ei se meinannut millään alkaa ilmaista. Kaapi ja nuuskutteli vain kantta, lopulta kuitenkin alkoi hyvä haukku.


Tänään oltiin mätsärissä lähinnä siedättymässä toisiin koiriin. Keli oli sateinen ja kylmä, joten koiria oli aika vähän. Tämä sopi meille oikein hyvin. Taavi olikin oikein rauhallinen ja rento melkein koko ajan. Yhden kerran pääsi rähjäämään ja toisella vähän urahti, mutta muuten oli oikein hienosti. Se jopa oli kiinnostuneen utelias muita kohtaan. Kaikkinensa mätsärissä meni kolmisen tuntia aikaa ja taisi väsy ruveta tulemaan loppuvaiheessa, kun se rentous vähän katosi ja meinasi rähjäys tulla tilalle.

Parikehästä sininen nauha, sinisten ykkönen ja BIS seiska. Toi BIS-kehä meni ihan harakoille, oli jo sen verran väsy koira, että juoksuosuudet ei onnistunut vaan piti haukkua sekä edessä menevälle että takana tulevalle. Luulen kuitenkin, että tämä oli ihan hyvää harjoitusta.

Olisiko pyrri sinunkin koirasi?

Sopiiko pyrri sinulle?  (Edit... Linkin pitäisi taas toimia... lue ehdottomasti myös tuossa tekstissä mainitut kaksi muuta sivua 😄😄)

Itse olen ainakin menettänyt sille sydämeni kokonaan, olen siis kai vähän hullu =P

Torstai on toivoa täynnä

Kävin tänään koirakouluttajan yksityisvastaanotolla ns. ongelmakoirakoulutuksessa. Tuo ongelmakoira -termi on kyllä mun mielestä tosi huono, kun ongelma on kuitenkin se ihmisosapuoli ja väärät opitut toimintamallit. Taavi ei ole mikään ongelma! Oli kyllä niin  hyvä ja kiva kokemus, että suosittelen kaikille vaikkei ongelmia olisikaan! Nyt on pää ylivuodossa ohjeita rähjäasian selvittämiseksi, onneksi kaikki ohjeet on myös kirjallisina!

Kotiläksyjä saatiin siis iso satsi ja lähiviikkoina pitäis treenata kovasti kaikenmoisia häiriöjuttuja. Emme siis kotoile enää vaan syöksymme suin päin kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Kontrollikäynti on sitten muutaman viikon päästä. Oikotietä onneen ei tässäkään asiassa ole, käytöksen muuttaminen vaatii noin tuhat onnistunutta toistoa. Töitä on siis paljon edessä, mutta onneksi mulla on ihan superoppivainen koira!

Saatan ehkä hieman vaikuttaa maanis-depressiiviseltä, mutta olen kyllä taas intoa täynnä. Kouluttaja oli sen verran vakuuttava ja innostava, että hän sai jopa minut uskomaan tulevaan. Toivottavasti en nyt mene sössimään tätä juttua.

Lomaviikko Vuokatissa ja grande katastrofi

Tältä tuntui viime viikonloppuna: Kai sitä on taas pikku hiljaa keräiltävä itsensä kasaan ja luotettava tulevaan. Taavi on maailman hienoin koira, jossa on potentiaalia vaikka mihin. Tapsuhan otettiin meille kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi, mutta sen huima energiamäärä on helpompi purkaa tekemiseen kuin pelkkään lenkkeilyyn. Ja noin hieno koira menisi vähän hukkaan pelkillä metsäpoluilla. Se, että osa muista koirista tuottaa (vielä) hieman päänvaivaa on meille haaste, josta aiomme selvitä. Muutenhan meidän elämä olisi ihan liian helppoa😜

Sunnuntaina käytiin koulun pihalla tekemässä tokotreeniä ja voi viude tuo koira oli taas hyvä! Seisominenkin onnistui, olisikohan ennoiva merkki menossa vähitellen jakeluun... Tehtiin kaikki alo-luokan liilkeet. Paikkamakuu niin, että välillä häiriköin ite ja luoksaria karkuun juosten vauhdin lisäämiseksi. Superisti palkkaa kaikesta.

Treenin jälkeen tuuletettiin päätä valloittamalla Vuokatinvaara. Lunta vielä melkoisesti, onneksi se kantoi lähes koko matkan hyvin.

Nuttu taustajoukkoineen liittyi lomaseurueeseen. Kyllä on pyrrit juosseet pitkin ja poiki Vuokatinvaaraa. Harmi kun lunta on vielä niin paljon ja viikon edetessä se lakkasi myös kantamasta. Mutta kyllähän noiden kanssa tuli kuitenkin paljon liikuttua. Sisäelokin sujui hyvin, kovin sopeutuvaista porukkaa!

Pari kertaa treenattiin paikkamakuuta kimpassa, vaihtelevalla menestyksellä... Taavi oli muutenkin koko viikon ulkona jotenkin ylirähjäherkkä, tais olla jokin Nutun suojeluvaihde päällä?


Lauantaina meillä oli tokokisat, jotka meni kyllä ihan penkin alle. Ei olis pitäny mennä ollenkaan, kun tuo edellinen viikko ei ollut ihan paras mahdollinen, reissuväsymystä kummallakin. Ja mä jännitin niin paljon, etten edelisenä yönä saanu nukutuksi ja kahteen päivään en pystynyt syömään.

Luoksepäästävyys meni hyvin, mutta se paikkamakuu oli liikaa. Mein vieressä oli saksanseisoja, joka luoksepäästävyyden aikana tuijotti Taavia ja se oli liikaa Tapsulle. Ehdittiin seisoa rivissä muutama sekunti kun Taavi nousi ja alkoi rähjäämää =(  Onneksi se ei kuitenkaan tee kellekään mitää. Mut vituttaahan tuo vietävästi! Taavi ei ole koskaan ollut noin paha kuin tänään. Varmaan mun jännityskin vaikutti asiaan, mutta silti.

Yksilösuoritukset meni sitten kuitenkin ihan kivasti, vaikka hihnaseuraamisessa Taavi oli aluksi vähän lenkillä ja hyppy meni nollille, kun Taavi kävi moikkaamassa liikkuria. Sen vire pysyi ihan hyvänä, vaikkei palkkaa tullutkaan ja muutenkin tekeminen oli ihan kivaa.

Tässä pari videota:

 

Pisteistä ei mitään hajua, kun kisakirja jäi koepaikalle, en viittiny jäädä sitä odottelemaan, ei me sillä kuitenkaan enää tehä mitään.


Nyt on fiilikset nämä: Harmittaa tuo Taavin epävarmuus niin paljon, etten pysty edes sanoin kuvailla. Nyt me pidetään määrittelemättömän pitkä treenitauko ja mä käperryn vellomaan mun omaan riittämättömyyteeni. Ehkä meidän olisi myös syytä hakeutua jonkinlaiseen ongelmakoirakoulutukseeen, jotta saadaan tuolle rähjäämiselle joku tolkku ja mulle työkaluja hoitaa tilanne. Onneksi Tapsu on muuten maailman ihanin koiruli ja voidaanhan me yön pimeinä tunteina säkki päässä tehä omineen jotain kivaa, unohdetaan vain nuo kisahommat. Kotikoiraksihan Taavi meille kuitenkin otettiin <3

Heitänkö pyyhkeen kehään?

Tällä viikolla alkuviikoksi suunnitellut treenit jäivät väliin aikataulumuutosten ja muiden tuplabuukkausten takia. Ei ehkä kuitenkaan ollut huono juttu pitää taukoa, mä ainakin olen taas ollut tosi väsynyt ja tuntuu että kaikki meidän osaamat jutut hajoilee. Seuraaminen on mitä sattuu, seisominen ei onnistu, Taavi on ruvennut vikisemään ja haukkumaan... Oli siis hyvä aika käydä eläinlääkärillä ottamassa rokotukset ja hankkimassa punkkitabletit sekä pari päivää vaan lepäillä.

Onneksi Tapsalla on ollut kotona vastuullinen tehtävä tipupaimenena

Eilen oltiinkin sitten isolla kentällä ja ekaa kertaa oli molemmat Taavin päälle käyneet koirat paikalla. En voi sille minkään, mutta mua oikeesti vähän pelotti ja mietinkin pitkään otanko Taavia ollenkaan paksista ulos. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja treenattiin Tapsun kanssa kentän laidalla.

Taitaa tauko tehdä aina välillä hyvää, sillä nyt oli seuraaminen tosi loistavaa! Tehtiin pieniä pätkiä ja paljon käännöksiä ja sivuaskelia ja kiemuroita. Parilla pidemmällä osuudella Taavi vähän vilkuili muita, mutta kontakti palasi hyvin nopeasti. Seisomista hiottiin myös peruuttamalla, kun seuraamisen yhteydessä Tapsu menee edelleen maahan... :/ Peruuttaessa sain seisomisenkin toimimaan paremmin.

Paikkamakuuta tehtiin useampi lyhyt toisto ja mä olin aika lähellä, Taavi oli vähän turhan kiinnostunut muista kentällä treenaavista, enkä halunnut ottaa mitään riskejä. Saatiin siis monta hyvää pientä onnistumista. Myös sitä maasta istumaan nousua harjoiteltiin useampaa otteeseen, kun Taavi on viime aikoina tupannut jäämään maahan istu -käskystä huolimatta.


Perjantaina käytiin koirakoulussa, kyllä meinasi itku päästä. Taavi teki 98 % ajasta ihan superhyvin myös niitä meille vaikeita juttuja, kuten toisten koirien ohituksia ja paikkamakuuta toisten touhutessa omiaan. Mutta mun olessa sadasosasekunnin myöhässä, ehtii se aloittaa rähjäämisen, jos joku toinen koira juuri katsoo sitä tai juoksee tai muuten riekkuu. Mua harmittaa niin vietävästi, etten osaa tehdä tuolle asialle enempää. On niin turhauttavaa nähdä Taavin pelkäävän muita. Kumpa vain osaisin kertoa sille jotenkin, ettei ne muut ole niin pahoja ja mun kanssa on turvallista! Tän asian kanssa on painittu jo puolitoista vuotta, päästäänkö me tästä koskaan eroon??