Sadas bloggaus

Lauantaiaamu meni pelastushakuharjoituksissa. Oltiin metsässä ekaa kertaa sitten ikuisuuksien. Liekö se vaikuttanut vai muuten vaan pidempi tauko tästä hommasta, mutta Taavi eka pistolla lenkkeilytti itteään melkosesti. Kun höyryt oli laskettu pihalle, alkoi homma toimia. Kaikkiaan neljä ukkoa ja yksi aivan loistava tyhjä pisto. Kivat treenit pitkästä aikaa, mitä nyt toiselle ukolle mennessäni mulasin oikein kunnolla :P


Lauantaina Taavi sai yökylävieraan, kun Nuttu tuli kylään. Kyllä oli metsälenkillä taas vauhtia ja illalla väsyneitä koiria. Sunnuntaina käytiin tekemässä vähän esineruutua. Nuttu teki tosi kivasti. Taavin tekemiseenkin olen tosi tyytyväinen, se kuitenkin malttoi keskittyä itse aiheeseen, vaikka Nuttu oli siinä vieressä odottamassa omaa vuoroaa. Hidashan se on kuin mikä, mutta tänäänkin se selvästi käytti nenäänsä siinä hommassa ja kaksi esinettä tuli mulle ;).


Maanantaina oli hallille sovittu pienet tokotreffit. Meidän lisäksi bortsu ja mustaterrieri (Taavin mielestä tosi hurja ilmestys). Pakkamakuuta tehtiin pariin kertaan useammalla toistolla. Kerran Tapsu nousi, mutta jäi paikalleen seisomaan ja käskystä painu takas maahan. Seuraaminen oli ihan hyvää tänään ja jättävissä seisominen meni hienosti, mutta meidän bravuuri, maahan meno, ei sitten meinannut onnistua millään. Tapsu jäi melkein joka kerta seisomaan ja sitten piti helpottaa kovasti. Tais iso musta vähän jänskättää. Hyppyä pari kertaa, melkein jo onnistuu se paikallaan seisominen siellä esteen takana... Luoksepäästävyyttäkin harjoiteltiin ja tosi hyvin Taavi malttoi istua ja antoi vieraan vähän silittää. Hyvin teki pyrriäinen töitä, vaikka mustaterrieri selvästi vähän jännitti ja olihan hallissa vaunuissa vauvakin, joka piti omaa mekastustaan. Näitä kun sais lisää!

Torstaina käytiin kentän viimein melkein sulettua kaverin kanssa vähän tottistelemassa. Meillä oli hyvä draivi, voi kun tuon ilon ja innon saisi pidettyä! Häiriköijinä parsoni, labbis sekä lapsi. Tehtiin muutama todella hyvä seuraamisohitus ja paikkamakuussakin Taavi pysyi hievahtamatta, vaikka lapsi huuteli vapaa -käskyä =). Kivat treenit!

Kuva Tiina Suuronen

Perjantaina kävin ennen pk-puolen treenejä vähän tottistelemassa paloaseman pihalla ja treenattiin samalla ritilärappusia. Rappuset menee jo tosi hyvin! Ja se tottiskin meni ihan hyvin, kaikenlaisesta pikkuhäiriöstä piittaamatta. Edelleen kuitenkin se liikkestä maahanmeno on vähän hakusessa.... se oli kuitenkin joku aika sitten meidän vahvimpia liikkeitä ja nyt Taavi jää tosi helposti seisomaan...

Hakuporukalla tehtiin ilmaisutreeniä kentällä; Taaville neljä ukkoa sillä ajatuksella, että kusikeikasta ukko tulee pois ja uusi yritys. Kaksi ekaahan menikin sitten ihan kuseskeluksi, mutta toisen ukon noustessa ja lähtiessä pois, oli Taavi ihan ymmällään ja yritti ruinata palkkaa. Kolmas ukko meni sitten tosi heinosti haukun alkaessa heti maalimiehen luona. Neljäs oli myös onnistunut, mutta viides meni taas kuseskeluksi. Kuudes ja seitsemäs yritys onnistuivat taas hyvin.

Olin viikolla kuuntelemassa hakuluentoa, jonka piti pk-hakutuomari Antti Konttinen. Hänen mielestään tuo koiven nostaminen maalimiehellä ennen ilmaisun aloitusta kertoo joko dominanssista tai väistämisestä. Taavin kohdalla luulen olevan kyse väistämisestä. En tiedä pääseekö siitä koskaan kokonaan eroon, mutta yritetään nyt ainakin. Onhan se kuitenkin niin, että vieraan ihmisen haukkuminen ei ole ihan helppo juttu kaikille koirille ja vaikka Taavi on avoin pyrri, niin se on kuitenkin pidättyväinen koira.


Lauantaina pelastushakutreeneissä meille oli tarjolla oikeaa etsintään simuloiva harjoitus. Alue tietysti hirveän paljon tositilannetta pienempi, mutta ajatus oikeasta etsinnästä siinä tuli kuitenkin. Eli iso alue jaettiin kahtia ja kaksi koirakkoa lähti yhtä aikaa haravoimaan omaa puoliskoaan. Meille tuli alue, jonne tuuli kävi yläpuolelta eli ei se optimaalisin tilanne, mutta olipahan haastetta. Yritin parhaani mukaan haravoida aluetta laidasta laitaan ja Taavi teki töitä pintahakutekniikalla eli ei mitään varsinaisia lähetyksiä mihinkään suuntaan.

Olimme jo kulkeneet jonkin aikaa, kun Taavi haukahti kerran. Haukku ei kuitenkaan ollut sen ilmaisuhaukun kuuloinen ja jäin hetkeksi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Taavi ei kuitenkaan jatkanut, joten minä jatkoin matkaa. Kun tulimme seuraavan kerran lähelle tuota paikkaa, nyt tuulen alapuolelta, löysi Taavi ukon ja ilmaisi sen todella hienosti. (Ukko oli sadeviitta päällä tiheän kuusen juurella todella hyvin piilossa.) Kaikkiaan Taavi ehti tehdä töitä 12 min ennen löytöä.

Kuva Sari Nieminen

Omia huomioita treenistä:

• itselleni liikkuminen oli melko haastavaa; kuinka kovaa kävellä ja kuinka tiheään tehdä haravointia. Taavin irtoaminen kun ei kuitenkaan ole mikään ongelma, se ei todellakaan pyöri jaloissa...
• Koiraan pitäisi luottaa enemmän. Vaikka nyt annoin Taavi tehdä hyvin itsenäisesti töitä, oli silti välillä tunne, että jokohan me ollaan sen ukon ohi kävelty...
• Taavi teki töitä todella hienosti. Vaikka periaatteessa vain käveltiin metsässä hakuvermeet päällä. Se kuitenkin tiesi, että nyt ollaan töissä! Normi lenkillä se käy välillä kerjäämässä namia ja nytkin jouduin pari kertaa kutsumaan sitä luokse, kun se ylitti hakualueen rajana olleen tien. Näissä tilanteissa normaalilla metsälenkillä se olisi tullut luokse istumaan ja pyytämään namia, nyt ei namit olis voineet vähempää kiinnostaa. 
• Tuulen yläpuolelta työskentely toi harjoitukseen oman vaikeutensa, mutta hienosti Taavi kuitenkin haki ensimmäisen havainnon jälkeen itsensä tuulen alapuolelle ja varmisti näin löydön.

Vuoden eka esineruutu sekä jälki ja vähän muutakin

Perjantaina (27.2.) oli ihan pakko mennä tekemään tämän vuoden ensimmäinen esineruutu. Vaikka metsässä on toisin paikoin vielä polveen asti lunta, onnistuin löytämään ison metsäalueen joka on jo aivan sula!

Talloin noin 20 m x 50 m alueen ja piilottelin sinne kymmenkunta esinettä hyvin sammaleiden alle. Taavi oli mukana tallomassa ja toi jo pari esinettä mulle innoissaan, vaikka yritin piilotella niitä niin, ettei se olis nähnyt.

Ensimmäinen lähetys oli ihan huippu; Taavi pinkaisi matkaan vauhdilla ja toi melko nopeasti esineen. Ei me ihan sellaiseen suoritukseen ylletty, mitä olen nähnyt konkareiden tekevän, mutta ihan loistavaa meille. Esineruutu on kuitenkin ollut meille se kaikista hankalin juttu. Lähetin Tapsun vielä toisen kerran. Esine tuli taas mulle, mutta ei läheskään niin nopeasti kuin ensimmäisellä kerralla. Palautus on kyllä nopea, mutta se ruutuun meno ei niinkään. Tämä toinenkin lähetys oli kuitenkin parempi kuin suurin osa viime vuoden suorituksista. Tuo esineiden sammalten alle kunnolla piilottaminen tuntui toimivan, nenänkäyttö oli havaittavissa tosi selkeästi!

Loput esineet sitten keräiltiin pois niin, että mä kävelin alueella ja Taavi noukki esineitä aina sellaisen haistettuaan, hyvin jaksoi nuuskuttaa!


Esineruututreenin jälkeen hurautin porukoille, missä käytin niitä hyväkseni ilmaisutreenissä. Mentiin läheiselle kentälle, jossa lähetyslinjan molemmin puolin ukot ja vuoron perään lähetys kummallekin puolelle.

Kyykyssä olevat maalimiehet haukuttiin tänään mallikelpoisesti ja haukku jatkui hyvin mun tuloon asti ja Taavi malttoi jatkaa haukkumista vaikka seisoskelin vieressä, enkä antanut palkkauslupaa heti. Muutamalla ukolla otin Taavin sivulle ja tämä homma toimi tällä kertaa kivasti.

Seisovat maalimiehet eivät tänään onnistuneet ja pari kertaa otettiin lähetys uusiksi kuseskelun takia. Kaikkiaan tehtiin seitsemän onnistunutta toistoa (ja sitten ne pari kusikeikkaa sinne väliin). Vähän Tapsu ehkä hyytyi loppua kohti, mutta hyvä omatoimitreeni silti.


Lauantaina olin ekaa kertaa ikinä tokokokeissä töissä tai siis ylipäätään tokokokeessa ja kyllä oli kiva nähdä koirien tekemistä ihan livenä. Tuli itelle lisää motivaatiota harjoitella ja uskoa siihen, että ehkä joskus uskalla yrittää minäkin. En tosin ehtinyt nähdä kuin EVL:n ja osan VOI luokasta ennen töihin lähtöä. Muutama todella makea suoritus ja sitten pari ihan epäonnistunutta ja kaikkea siltä väliltä. Koirat eivät todellakaan ole koneita! (Tai ehkä jotkut ovat; EVL:n voitti koira, jolla oli takanaan kaikkiaan neljä koetta, kaikki ykköstuloksilla. Tämä koe oli koiran ensimmäinen EVL -koe, josta tietysti myös ykköstulos pisteillä 285. Ikää koiralla oli n. 2,5 vuotta.) Esimerkiksi EVL:n tsetassa vain yksi koira kymmenestä istui, muut jäivät seisomaan ja yksi valiokoira huuhaili ihan omiaan. Ja mikä parasta, tunnelma oli tosi kiva, ei ollenkaan sellainen mun ennakko-odotuksia vastaava jäykkä ja totinen. Harmittaa vain kun jäi se ALO näkemättä, olis ollu kiva vähän suhteuttaa omaa tekemistä. Koekalenteriakin vähän selailin, mutta ei sieltä kyllä kohtuu matkan päästä löydy oikein mitään mun aikatauluihin sopivaa...


Sunnuntaina suuntasin metsään jäljentekoon niin innoissani, että kepit jäivät kotiin... Katkoin sitten mennessäni hakkuutyömaan oksista pätkiä sillä ajatuksella, että keskitytään tänään jäljestykseen ja kepeistä viis, mutta katotaan kuitenkin kuin käy, löysimpä vielä tyhjän tupakkiaskinkin jäljelle jätettäväksi.

Noin 350 m pitkä jälki vanhaan kuusimetsään, jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta ole. Varsinaisia kulmia ei lainkaan, mutta mutkia ja kiemuroita kuitenkin. Tunnin sai jälki vanheta, keli + 5 ja tuulta vähäsen.  Lähetys meni vähän plörinäksi kun taisi sekä koira että ohjaaja olla vähän täpinöissään. Kun alkuhärväyksen jälkeen saatiin oikea suunta, oli Taavin vauhti kova, sitä sai jarrutella ihan tosissaan. Pari pientä harhautumista, mutta melko nopeasti löytyi jälki uudestaan. Taavi yllätti myös hyvällä keppi-ilmaisulla ja se askikin löytyi hyvin. Kiva aloitus tälle kaudelle tässäkin hommassa.

"Kato mitä mä löysin!"

"Tässä jossain haisee ihan keppi"

Kerkesin viikolla kerran omineen hallillekin ja Tapsu teki tosi hyvin keskittyneesti. Pieniä seuraamispätkiä tehtiin ja hyppyä, joka sujui tosi hyvin. Jättäviä vähän höntsäten, istuminen on nyt jotenkin tosi vaikea... Ja kapulaa Taavi ei suostunut edes ottamaan suuhunsa, mistähän tämä johtuu? En ainakaan löytänyt suusta mitään syytä tähän. Olisko vain hiekka ollut jotenkin niin ällöä, etttei kapulaa voinut poimia suuhun... Pari luoksaria ja paikkamakuuta mun riekkuessa kun sen parempaa häiriötä ei nyt ollut tarjolla.


Torstaina oli tokotreenit taas oikein kunnon häiriöllä. Taavi vähän tohelo, mutta ihan kivasti teki hommia kuitenkin. Aluksi tehtiin kaikkien viiden koiran voimin luoksepäästävyys (meni hyvin) ja seuraamista, jättäviä ja paikkista niin, että aina kaksi tai kolme koiraa oli paikkamakuussa ja kaksi tai kolme teki liikkeitä. Paikkamakuut meni oikein hyvin, vaikka Tapsun selän takana treenas mölyävä agiliitoporukka ja mun selän takana oli kolme koiraa seuraamistreenissä.

Hyppyäkin tehtiin mallikkaasti, Tapsu ei ees pissiny tällä kertaa esteeseen =). Meidän seuraaminen oli vähän levotonta, mutta kyllä tuo Taavin keskittymiskyky on kehittynyt ihan huimasti viime syksystä! Tällaisen häiriön alla tekeminen ei olisi mitenkään onnistunut viime vuonna. Ja ne meidän jättävätkin onnistui tosi hyvin!

Mutta taitaa jokin korkeampi voima yrittää saada mua lopettamaan koiraharrastamisen :(. Sen lisäksi, että pk-puolen hakuporukassa kuohuu taas, ilmoitti tokoryhmämme vetäjä muuttavansa toukokuun lopussa. Eli ei ole ryhmäpaikkaa sen jälkeen ;(. Kaikki seuran ryhmät on aika täynnä ja jono niihin kilometrin mittainen... ja tietenkin on myös pula vetäjistä...


P.S. Taavi voitti Suomen Pyreneläisten vuoden 2014 näyttelykoira tittelin. Ilolla otamme tämän vastaan, vaikka se kertookin ehkä siitä, että lyhytkarvapyrri-ihmiset eivät juuri käy näyttelyissä tai ainakaan ilmoita tuloksiaan kilpailuun =P

Treeniä ja pientä sairastelua

Iltapuhteena tekaisin Tahvolle kierrätyshenkisesti vanhasta fleecehupparista takin. Heijastimet pitäis vielä kähveltää jostain...

Vähänhän tuo elukka näyttää kärsivältä, mutta onneksi sen oma turkki on niin valtaisa, ettei takki päällä juurikaan tarvitse olla.


Pakkiakin nähtiin ohimennen. Vielä isä ja poika tulivat toimeen keskenään, aavistus pientä pörinää oli kuitenkin havaittavissa. Ei niistä taida leikkikavereiksi enää toisilleen olla :/ mutta hyvä kun tulevat tuonkin verran toimeen keskenään.


Torstaina tokotreeneissä oli vähän härö maan haisteluun keskittyvä pyrriäinen ja erittäin huonosti nukkunut ja täten vähän väsy ohjaaja. Mut siihen nähden me vedettiin ihan hyvin.

Ekaks luoksepäästävyysharjoitus, jossa Taavi melkein istui hienosti paikallaan. Ihan oli pakko vähän päästä haistelemaan "tuomaria". No muutaman toiston jälkeen saatiin ihan kivasti menneitä suorituksia.

Paikkamakuu oli tänään jotenkin tosi vaikea. Taavi nousi ylös monta kertaa ja tuli mua vastaan ja vaikka mitä. Mutta tässäkin saatiin lopulta ihan onnistuneita suorituksia. Paikkaistumiset meni tällä kertaa meidän mittapuulla tosi hyvin. Taavi istui nätisti paikallaan ja vaikka kaula välillä venyi puolelle tai toiselle tosi pitkäksi, ei se siitä mihinkään lähtenyt tai eihän se yleensäkään ole lähtenyt, mutta ollaan tehty paikkaistumista tosi vähän toisten koirien läsnä ollessa ja oma luotto on vielä vähän hukassa.

Seuraamista tehtiin pareittain ja se olikin Tapsulle haastavaa, parina oli viehkeä bordercollienarttu. Vähän pidemmillä suorilla pätkillä katsekontakti ei meinannut pysyä ja juosten seuraaminen nartun perässä oli aika vaikeeta, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ei olla tuollai pareittain taidettu koskaan aikaisemmin seuratakaan ja vaikkei se nyt ihan nappiin mennyt, niin ei se ihan kamalaakaan ollut, katsekontakti vain puuttui ajoittan. Olis kuitenkin voinut olla niinkin, että Tapsu lähtee ihan lapasesta haukkuen juoksemaan edellä menevää narttua kiinni. Ja aina kun tehtiin enemmän käännöksiä tai pysähdyksiä tai sivuaskeleita oli Taavi hyvin mukana jutun juonessa.

Liikkeestä maahan menoja tehtiin kaikki yhtä aikaa, helppo liike meille. Taavi tippuu samantien käskystä alas ja jää siihen. Nyt kyllä palkattiin heti maahan menosta, neljä toistoa. Luoksetulo istumisesta tehtiin myös ja sekin meni kivasti. Taavihan tulee eteen ja siitä sitten eri käskyllä sivulle. Meillä on ollut vähän ongelmia sen kanssa, että Taavi ennakoi sivulle tulon, nyt kuitenkin jaksoi hienosti tapittaa silmiin niin kauan, että annoin käskyn sivulle tulosta. Ja tuo sivulle tulokin oli ihan hyvä, ei jäänyt enää niin vinoksi kuin on joskus aikaisemmin jäänyt.

Hyppy ja nouto olivat myös tämän illan ohjelmistossa. Hyppy on mennyt selvästi eteenpäin, vaikka ekaks Taavi jäi jotenkin jumiin liikkeenohjaajaan ja hyppy -käskyn saatuaan sinkosi liikkurin luo kaivelemaan sen taskuja!! Ja teki tämän kaksi kertaa! No sitten kun se hokas, että hyppiähän tässä pitäis, niin alkoi homma toimimaan. Vielä pitää kuitenkin sitä hypyn jälkeen paikalleen jääntiä vahvistaa kovasti. Ja kerkeshän se kerran kusastakin siihen esteeseen...  Nouto taasen on jäänyt meiltä viime aikoina harjoittelematta lähes kokonaan ja se kyllä näkyi. Periaatteessa liike on ihan niin kuin pitääkin, Taavi istuu vierellä kunnes saa käskyn hakea kapulan ja se tuo kapulan nätisti eteen, mutta mutta. Taavi on toivottoman hidas ja ote kapulasta on todella hento. Heiteltiin sitten kapulaa ympäri hallia ja mä juoksin karkuun, vauhtia tuli kovasti lisää ja tätä harjoittelua täytyy jatkaa kovasti, koska heti kun liike on enempi kokonainen suoritus, on vauhti ihan hukassa. Sain myös hyviä vinkkejä tuon pidon parantamiseen ja niitäkin siis kotiläksynä treenataan.


Perjantaina ilmaisutreenit pahaporukalla. Jouduttiin treenaamaan parkkipaikalla, kun kentällä ei yksinkertaisesti pystynyt; puoli metriä todella märkää lunta ja sinne vievä tie niin jäässä, ettei pystyssä olis pysynyt edes Icebugeilla.

Taaville ensin avoukkoja sillä ajatuksella, että kuseskelusta mm nousee ja tulee pois eli ei palkkaa. Ensimmäinen avo meni hyvin, mm rytmitti haukkumista ja se olikin oikein hyvä. Toisella tuli sitten se kusikeikka ja palkka jäi saamatta. Seuraavat kaksi maalimiestä Taavi sitten haukkui oikein mallikkaasti.

Tämän jälkeen tehtiin ns. mökkikylätreeni, eli alue täyteen piiloja ja ukko yhteen niistä. Taaville tehtiin kolme toistoa. Nenänkäyttö oli todella hyvää, oli niin hieno katsoa hajun saaneen koiran vaihtavan suuntaa lennosta! Haukutkin oli hyviä ja kahdella ukolla pyysin Taavin vierelle. Tänään oli ihan loistavaa se, että Taavi haukkui todella hyvin ja sivulle tuloa se malttoi odottaa haukkuen käskyyn asti. Ensimmäisen piilon se tosin haukkui todella (5 m) kaukana, mutta muuten oikein hyvä treeni.


Lauantaina käytiin aamupäivästä kimppalenkillä Lolan kanssa ja tarkoitus oli ennen lenkkiä vähän tottistella hallilla... Mutta joku muu olikin jo ehtinyt ensin hallille, joten ei auttanut kuin vähän yrittää tehdä jotain parkkipaikalla.. paikkamakuuta ja seuraamista... Eipä tuo kylmä ja märkä ja vähän jäinen maa kyllä suuresti houkuta mitään tekemään. Kesä, tule jo!!

Tehtiin pitkä lenkki metsässä ja Taavi oli niin iloinen ja onnellinen kivasta leikkiseurasta <3

Iltapäivällä Taavi alkoi kotona ripuloida todella voimakkaasti, kävi pienellä aikaa useamman kerran pihalla. Vähän kuumeisenkin oloinen se oli ja ihan veto pois :/ Onneksi tila koheni iltaa kohti. Canikuria annoin ja paastoa pidettiin puolitoista vuorokautta. Sunnuntaina Tahvo oli jo kyllä ihan oma itsensä, mutta jätin kuitenkin pehatreenit väliin ja lenkitkin pidettiin ihan minimissä.

Lorvailua

Viime aikoina on taas vaihteeksi otettu aika lunkisti. Taavi pääsi Murun kanssa käymään kävellen saaressa viime viikolla ja kyllähän se oli ollut tosi innoissaan jäällä juoksemisesta. Pojat olivat nähneet myös merikotkan, onneksi se oli antanut pyrrinpoikasen olla rauhassa.

Keskiviikkona uskaltauduin ekaa kertaa omineen tokohallille treenaamaan, kun kerrankin ehdin sinne ennen varattujen vuorojen alkua. Lähinnä harjoiteltiin hallissa oloa ja tekemiseen keskittymistä ulkoa kuuluvista äänistä huolimatta. Vähän seuraamista, lähinnä niitä käännöksiä, ja jättäviä peruuttamalla. Treenattiin myös hyppyä ihan onnistuneesti. Hypyn jälkeen paikalleen jääminen vaatii vielä työtä, mutta aika hienosti onnistuttiin.

Pieni pissapoika kerkes jossain välissä nostaa koipeaan esteen kylkeen, mutta tästä seurasikin ehkä koko treenin paras juttu: jätin Taavin paikkamakuuseen tokopuolelle ja menin varastosta hallin toiselta puolelta hakemaan siivuosvehkeitä. Mun pieni rakas odotti nätisti koko sen ajan maassa paikallaan, kun hävisin aksapuolen aidan taakse ja etsin varastosta tarvikkeet. Ja se teki sen kahdesti, koska olihan mun vietävä kamat takas varastoon! 

Hallitreenin jälkeen käytiin vielä superpitkällä metsälenkillä ja kerittiin vähän nauttia kauan kaivatusta auringosta!

Kaverukset relaa

Eilen ehdittiin vähän nauttia auringostakin sen jälkeen kun haettiin Taavelo viikonloppuhoidosta porukoilta. Hyvin oli hoidettava käyttäytynyt ja jälleennäkeminen oli hillitön =D

Ollaan vähän yritetty opetella leikkimään ja välillä Taavi siitä innostuukin. Alla kuvia aurinkoisesta palloleikkihetkestä eiliseltä.

Ei irtoo otsikkoa tällä kertaa

Viikonloppuna oltiin yökylässä kaveripariskunnan luona ja kyllä voin olla ylpeä hyvin käyttäytyvästä koiruudestani. Taavin  kanssa on kyllä ollut ilo kyläillä, kun se ei tee itsestään numeroa, pötköttelee vaan kiltisti ja leikkiikin rauhallisesti. Mutta aina tietysti on jotain pientä hiottavaa vielä vieraskoreudessakin. Esimerkiksi kuonoa ei tarvitsisi käydä tasaisin väliajoin työntämässä isäntäväen hanuriin ja aamulenkiltä palattaessa muiden vielä nukkuessa ei tarvitsisi juosta suoraan kaikkiin sänkyihin nuolemaan naamoja =P


Kun torstai-ilta tuli ja oli taas vuorossa tokotreeniit, tuntui kuin edellisestä kerrasta olisi ikuisuus ja kotiläksytkin olisi jääneet tekemättä jatkuvan lumen kolaamisen viedessä kaiken liikenevän ajan. Mutta eihän se oikeesti ihan niin ole mennyt. Olin itseasiassa jopa harjoitellut kotiläksyjä useampana päivänä viimeisen parin viikon aikana ja se kuulemma näkyi. Seuraaminen oli kuulemma tiiviimpää ja kontakti parempi. Kyllä on kiva saada positiivista palautetta, yksin puurtaessa tuntuu aina junnaavan vaan paikoillaan eikä omaa kehitystä näe.

Ensin kuitenkin harjoiteltiin paikkamakuuta, tänään oli kaikki ryhmän viisi koirakkoa paikalla ja Tapsa joutui keskimmäiseksi koiraksi, välit oli kuitenkin useamman metrin. Ryhmään kuuluu kuuluvan yksi kovasti haukkuva koiruus ja sitten on tietenkin se viereisen kentän agiporukka... Hieman epäilevältä Taavi näytti mun poistuessa sen viereltä, mutta kiltisti se pysyi maassa. Kävin palkkaamassa usein enkä edes tällä kertaa mennyt kovin kauas. Muutaman kerran Tapsu nousi ylös mun tullessa sen luoksi, mutta palautin sen maahan ja otettiin uusi yritys onnistuneesti. Myös paikkaistuminen oli ohjelmistossa ja siinä Taavi oli vieläkin epäilevämmän oloinen jos mahdollista. En siis lähtenyt kovin kauaksi siitä ja onnistuttiin hyvin. Olen niin iloinen tästä ryhmäpaikasta, häiriötreeni on taattu ja onnistumisten myötä saadaan varmasti varmuutta tekemiseen.

Seuraamista tehtiin siis myös ihan hyvällä vireellä. Kotiläksyksi saatiin oikean ja vasemman käännöksen harjoittelu (ensin mun täytyy harjoitella ite oma liikkuminen, olen koko ajan menossa väärin väärään suuntaan ja sain ihan uudenlaiset ohjeet kaikkiin aikaisempiin ohjeisiin verrattuna). Ja löytyihän sitten melkoinen ongelmakin tai olenhan mä sen tiennytkin, mutten ole sille mitään osannut tehdä. Täyskäännös pitää nyt varmasti ajatella kokonaan uusiksi. Olen sen tehnyt tähän asti saksalaisena (?) eli mä olen kääntynyt vasemmalle ja Taavi on kieränyt mut oikealle kääntyen. Käännös on väljä Taavin kiertäessä mut aika kaukaa, herkkätassuherrana varoo mun jalkoja aika laikka muutenkin. Nyt sitten täytyy miettiä kummin päin sen rupeaisin tekemään Taavin säilyttäen koko ajan paikkansa mun vasemmalla sivulla...

Hyppyä tehtiin myös ja sen Taavi oli kyllä unohtanut ihan kokonaan. Sitäkin pitäisi kotiläksynä tehdä, mutta meidän treenikenttä ja este on puolen metrin lumipeitteen alla... Täytyy pohdiskella miten tota vois treeniä kotona/sisällä, vinkkejä otetaan vastaan! Tekisköhän Muru mulle pienen hyppyesteen!? Ja hyppyyn liittyen kosketusalustan (siis mikä se on???) opettaminen tuli läksylistalle myös. Sen opettelu täytyy ilmeisesti aloittaa nettiopinnoilla, että tietäs edes vähän mitä pitäis tehdä =)


Sunnuntain pehatreenit muuttuivat lennosta palotalotreenistä vanhalle sahalle. Harmi sinänsä, olisin niin kovin mielelläni mennyt uudestaan talolle. Mutta ei voi minkään. Nopeasti piti myös muuttaa treenisuunnitelma. Onneksi olen aina ollut huono suunnittelemaan treenejä, joten ei ollut paljon muutettavaa ja tässä ryhmässä vetäjä päättää suuret linjat  =). Keli oli melko tuulinen, Laina-myrsky oli saavuttamassa meidät, ja lunta tuli vähäsen, pakkasta pari astetta. Tapsulle kolme ukkoa maakasojen ja vanhojen veneenrunkojen taakse.

Tyyppi oli taas revetä liitoksistaan saadessaan hakuliivit päälleen. Taavi on ihan täpinöissään tästä hommasta, ihana treenata innokkaan koiran kanssa, tosin välillä into jyrää kaiken järjen alleen ;P. Mitään irtoamisongelmia ei todellakaan ole ja vauhti on hirmuinen. Tänään myös ilmaisut toimivat hyvin ilman kusilenkkejä. En ottanut tänään maalimiehillä hallintaa, mutta silti Taavi kolmannella ukolla tuli mun sivulle istumaan.

Meillä hallinta vielä maastossa ihan vaiheessa, kun Taavilla on niin kamala kiire ukolta ettimään sitä seuraavaa (ja siinä välissä kuseskelemaan pusikoihin). Mutta silti ollaan kyllä edistytty ihan hirveästi; lähetyksessä Taavi malttaa odottaa käskyä, eikä ole enää viime aikoina varastanut lähtöjä eikä mun tarvi pitää siitä kiinni. Ja tuolla ukolla tulee sivulle pyytämättä, mikä sinänsä ei ehkä ole hyvä asia... Joten ehkä tuo siirtymien hallintakin sieltä jossain vaiheessa tulee. Moottori tekemiseen on vain niin kova, ettei pikkumies vielä malta.


Kotiläksyjäkin ehdittiin viikonloppuna vähän tehdä ja koska en muuta hyppyestettä äkkiseltään keksinyt, niin sohvapöytä sai toimittaa sen virkaa.

Hakujuttuja

Torstaina käytiin kentällä jälkiporukan kanssa tottistelemassa ja siitähän ei sitten tullut yhtään mitään =/

Mulle nää päivätyöt ei näytä sopivan sitten yhtään, olen koko ajan niin väsynyt ja pinna kireällä, että väkisinkin se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen... En tiiä miten selviän tästä vuodesta?! Omatuntokin soimaa koko ajan, kun Taavi joutuu olemaan niin paljon yksin kotona, kun aikaisemmin joutui olemaan vain päivän tai pari viikossa ja silloinkin lyhempiä aikoja. Lenkillekään sen kanssa en kerkiä kunnolla, ennen tehtiin pitkiä lenkkejä useamman kerran viikossa, nyt ei vaan millään aika riitä ja tuntuu, että koira on ihan heitteillä :'(

Liekö sitten tästä johtuvaa vai jostain muusta, niin Taavi ei treeneissä keskittynyt tekemiseen ollenkaan. Nenä oli vain maassa koko ajan ja kaikki muu kiinnosti enemmän kuin yhdessä tekeminen. Poistuttiinkin kentältä hyvin pian, mitä sitä turhaan kiusaamaan itteään ja koiraa, kun homma ei tunnu luonnistuvan.

Toisella yrittämällä harjoiteltiin jo vähän paremmalla mielellä ja tehtiin muutama onnistunut ilmoittautumisharjoitus ja henkilöryhmää sekä muutenkin seuraamista ja jättävä makuu.



Perjantaina pk porukalla ilmaisutreeniä. Taaville kuusi ukkoa samalla kaavalla kuin viimeksi. Taavipa vaan ennakoi todella rajusti sivulle tuloa, joten piti lennosta muuttaa treenisuunnitelmaa ja unohtaa hallintaharjoitukset. Parempi joutua pyytämään koiraa sivulle pariin kertaan kuin että se rupeaa tulemaan vastaan.

Ilmaisut oli tänäänkin hyviä, paitsi ukolla, joka oli lyhtypylvään lähellä. Eihän pieni pissamaakari muuta voinut, kuin ensin käydä kusella tolpalla ja sitten vasta aloittaa ilmaisu... Mietin, että tohon vois ehkä kokeilla sitä, että palkkaa ei tule jos kuseksitaan. Eli jos homma menee kusiseksi, niin maalimies nousee ja tulee pois. Sit uus yritys toivottavasti paremmalla onnella. Tätyy kysellä kokeneempien mielipidettä.


Lauantaina pelastushakuporukalla treenattiin pelastuslaitoksen palotalolla. Palotalo on merikonteista rakennu kaksikerroksinen talosimulaattori, jossa on tyhjiä ja kalustettuja huoneita, käytäviä, kaikuja, ritilärappusia, pimeää ja nokista ja vähän tuulessa rämiseviä peltiovia. Ensin kaikki koirat kävivät tutustumassa taloon ja sitten ruvettiin hommiin.

Taaville oli talossa kolme ukkoa. Mentiin sisälle ja päästin Taavin irti ja lähetin etsimään. Voi luoja, että pojalla kävi nenä; sen nuuskutuksen kuuli varmaan ulos asti :). Edettiin huone kerrallaa ja kovasti Tapsu teki töitä. Yhdessä huoneessa oli pelastuslaitoksen harjoitusnukke 'kylmäkalle'. Taavi nuuski sen moneen kertaan päästä varpaisiin, mutta jatkoi sitten matkaa ja pian löysikin saman huoneen perältä maalimiehen.

Löydön jälkeen jatkettiin etenemistä ja lopulta tultiin L-malliseen huoneeseen, jonka perällä rapulla istu ukko. Taavi liikkui palotalossa tosi hyvin, sitä ei pimeä haitannut ja mä yritin ite liikkua mahdollisimman rauhallisesti ja hitaasti, jotten häiritse sen työskentelyä, mulla oli myös pieni valo, että näin ite liikkua. Taavi ehtikin sitten ukon luokse paljon ennen mua, mutta ukon vieressä ollut viemäri, josta nousi ilmavirta ylös, vei hetkeksi Taavin huomion. Vähän aikaa tätä rööriä haisteltuaan Taavi kuitenkin hokasi ukonkin ja ilmaisi sen hienosti. Oma kaikuva haukku ei vaikuttanut ilmaisuun.

Sitten oli vuorossa kapeat, jyrkät ritilärappuset ja yläkerta. Portaat Taavi meni niin vauhdille, etten lyhyen hihnan kanssa meinannut pysyä perässä. Koira taas irti ja hommiin. Taavi tutki yläkertaa aktiivisesti ja viimeisessä huoneessa se ukko sitten oli, mutta missä siellä? Sisällä rakennuksessa haju liikkuu aivan eri tavalla kuin ulkona ja sitten vielä kun paikkana on merikonttitalo, niin siellä on aina pieniä reikiä ja rakoja, joista tuuli puhaltaa sisään. Taavi oli selvästi saanut hajun, mutta sen alkulähteen paikantaminen olikin vähän hankalaa. Nuuskutus oli kova ja töitä Taavi teki reippaasti, pyöri ja hyöri ympäri huonetta, nousi sohvalle ja etsi. Lopulta maalimies löytyi nojatulista huoneen nurkasta ja voi sitä ilmaisun ponnekkuutta :)

Ihan huippuhauska treeni ja oli tosi kiva nähdä ja kuulla koiran käyttävän nenää tosi tehokkaasti! Ens viikolla uudestaan.

Kaikenlaista uutta ja kivaa!

Sunnuntaina pk-hakuporukan kanssa käytiin kentällä tekemässä ilmaisutreeniä ja tottista. Meidän täytyy kyllä jatkossakin treenata ihan vaan pelkästään tuota ilmaisua omana treeninään. Ensin otettiin pari piiloilmaisua, jotka meni oikein hyvin, mutta avoukot olikin sitten vähän haastavampia. Taavi kyllä juoksi reippaasti ukon luokse, mutta sitten se vähän häröili, nuuski puskia ja kuseskeli ym. Sille ei siis selvästikään ole selvää, että mitä ukon luona pitää tehdä, koska haukun aloitus vei aina aikaa. Haukut itsessään oli kyllä tosi hyviä, kunhan Taavi ensin älysi aloittaa haukun. Pari viimeistä toistoa tehtiin niin, että maalimies vähän näytti purkkia Taavin juostessa kohti ja tämä tuntuikin toimivan. Taavi kävi heti maalimiehen viereen maahan ja aloitti haukun. Selvästi pieni turhauma auttaa haukkumiseen, tätä siis lisää!

Tänään harjoiteltiin myös hallintaa eli pyysin Taavin sivulle ennen kuin maalimies sai luvan nousta ja palkata. Tämä toimikin yllättävän hyvin ja Tapsu totteli hienosti! Vähän piti vielä varmistella istumassa pysymistä maalimiehen noustessa, mutta kaikkinensa ihan huippu juttu.

Tottiksessa harjoiteltiin ilmoittautumista, mikä meni hyvin, kuten myös henkilöryhmä. Myös jättävät ja luoksetulo onnistuivat tänään ihan hyvin. Tuollainen upottava 10 cm nuoskalumihanki ei tosin ole se paras paikka harjoitella seuraamista tai muutakaan ja päätinkin, ettei me kyllä enää pohraustreenejä tehdä. Siinä kärsii oma kävely ja koiran liikkeet väkisinkin.

Lopuksi vielä ammuttiin ja kyllä Taavi siitä vähän jäätyy. Leikittiin namin jahtausta ja samalla ammuttiin muutamia laukauksia 6 mm starttipistoolilla. Joka laukauksen jälkeen Taavi pysähtyi ja jäi vähän kattelemaan äänen suuntaan, mutta jatkoi kyllä leikkiä kun hetsasin tarpeeksi. Myöskään ihan hirveen mielellään Tapsu ei kulkenut äänen suuntaan... Toivottavasti tästä ei muodostu ongelmaa. Tätäkin kuulemma täytyy vaan treenata paljon ja saada laukaukset merkityksettömiksi. Harmi kun tuo oman pyssyn hankkiminen on tehty niin vaikeaksi.


Keskiviikkona hurautin töiden jälkeen Hyvinkäälle, missä oli treffit Nutun ja Ladan kanssa koirauimalalla. Taavi ei ole uinut kuin ehkä kerran vahingossa, kahlaillut on kyllä paljonkin, mutta uinti ei ole ollut ihan sen juttu. Nyt oli sitten tosi kyseessä, kun uittaja otti kiinni pelastusliivien kahvasta ja kantoi pienen harajalkaisen pyrrin veteen.

Uittajan mukaan Taavi rentoutui hyvin nopeasti ja ui hyvin ensikertalaiseksi. Aluksi Taavi uitettiin muutaman kerran allas ympäri ja näytettiin mistä pääsee ylös ja mistä ei. Aika pian Taavilta otettiin hihna pois ja se sai uida "omineen". Mä kuljin altaan vierellä näyttäen uintisuuntaa ja Taavi ui hienosti perässä.

Ekaksi Taavi joi altaan vettä aika paljon ja siitä seurasikin melkoinen vesioksennus. Taavi kuitenkin innostui hyvin lelun kantamisesta vedessä (voiko lelua kantaa vedessä??) ja näin juodun veden määrä jäi aika pieneksi ja loppuaika meni ilman ykäilyä.

Lopuksi Taavilta otettiin pelastusliivitkin pois ja se ui kyllä hyvin ilman niitäkin. Perä pysyi melko hyvin ylhäällä ja uintiliikkeet olivat rauhallisia, ei mitään räpiköintiä. Tapsu innostui hommasta jopa niin paljon, että oli koko ajan menossa itse takaisin veteen, kova kiire sillä oli tyttöjen perään, vaikkei ihan niiden vauhdissä pysynytkään.


(kuvat on vähän sumeita, kun kamera ei ihan kerenny lämmetä ja uimalassa oli ihan himpun kosteaa)

Taavin eka uinti ikinä!

Vesi maistui aluksi vähän liikaa 

Täähän menee jo ihan hyvin!

Äkkiä karkuun, ettei tytöt saa kiinni

Torstaina oli vuorossa ekat tokotreenit! Oli niin kivaa! Paikkana halli, joka on jaettu puoliksi agiporukan kanssa (voi luoja, että on kovaäänistä porukkaa, koirat haukkuu ihan tauotta =P) ja tämähän on meille tosi hyvää ja juuri sitä kaivattua häiriötreeniä.

Aluksi olimme kaikki koirat hallissa ja käveltiin vähän rennosti sinne tänne, jotta Taavi tottuisi uuteen paikkaan. Hajut kiinnosti tosi paljon ja taisi siellä hiekan seassa olla vähän edellisiltä tippuneita namejakin. Palkkasin aina, kun Taavi otti kontaktia muhun. Seuraavana oli vuorossa paikkamakuut ja istumiset. Koirat riviin (Taavi reunimmaisena kauimpana agiporukasta) ja maahan jättö omaan tahtiin. Mulla oli Taaville liina mukana, mutta se oli niin hyvin keskittyny minuun ja tekemiseen, että jätin sen ilman varmistuksia. Hyvin pysyi ja oli ihan rennon oloinen, vaikka toisella puolella hallia haukuttiin. (toisten koirien haukkuminen on Taaville ollu aika vaikee kestää, joten tällanen treeni tulee tosi tarpeeseen). Kävin palkkaamassa välillä ja palasin taas kauemmaksi. Meni hienosti.

Paikkaistuminen tehtiin samalla lailla ja sekin meni hyvin. Nyt tosin agiporukan toimia piti seurata vähän tarkemmin. Sitten Taavi jäi omineen halliin ja treenattiin seuraamista. Tai lähinnä perusasentoa ja sitä oikeaa paikkaa. Väljähän Taavi on edelleenkin, mutta taas tuli hyviä vinkkejä asian korjaamiseen; askelia oikealle ja viistoa kävelyä oikealle sekä palkkaus vasemmalla kädellä koiran vasemmalta puolelta. Näitä siis pitäisi kotiläksynä treeniä. Liikkeestä maahan menoa tehtiin myös ja se meni ihan hyvin. Siinäkin pitää vielä vähän hioa nopeutta. 

Välihuili autossa ja toisella jaksolla tehtiin liikkeestä seisomista. Meillä on siinä vielä pieni käsiapu, jonka pois häivyttäminen tuli myös kotiläksyksi. Pääsin myös hyvin palaamaan Taavin vierelle, mutta tähän haluan myös lisää varmuutta. Lopuksi luoksetuloja istumisesta. Siinä kävi kerran niin, että Taavi ponkasi istumisesta rähjäämään aidalle, joka erotti agi- ja tokopuolet toisistaan (oli lähellä, ettei koko aita kaatunut). Hetki meni, että sain taas pojan ruotuun, mutta sitten tehtiin pari onnistunutta toistoa. Luoksetulossakin pitää vielä hioa loppuasennon suoruutta ja siitä sivulle tuloa, johon auttavana neuvona sain ottaa askeleen oikealle samalla kun Taavi kääntyy mun sivulle. Tätäkin siis kotiläksynä. 

Kovasti tuli kotiläksyjä ja ehkä mä olen aavistuksen verran liian suurpiirteinen toteuttaakseni tokon syvintä olemusta, mutta intoa on kyllä taas niin paljon, että tuskin maltan odottaa kahta viikkoa.


Perjantaina tehtiin pk-porukan kanssa taas ilmaisutreeniä. Taaville viisi avoukkoa. Tehtiin niin, että maalimies näytti Taaville purkkia juuri ennen kuin Tapsa saapui ukon luo ja veti sen sitten piiloon. Näin saatiin Taavi jäämään suoraan mm:n luo ja aloittamaan haukku. Kaikki turha häröily ennen ilmaisun aloitusta jäivät pois. Samalla treenattiin myös vähän hallintaa eli otin Taavin sivulle ennen kuin mm sai luvan palkata. Hienosti on Tapsuli oppinut tämänkin homman ja tulee nätisti sivulle. Viimeinen palkattiin ilman hallintaa. Loistotreeni! Josko tässä olisi nyt lääke maalimiehen luona käyttäytymiseen...?


Lauantaina pelastushakutreeneissä Taaville kolme ukkoa, jotka ohjeistin toimimaan edellisen kaavan mukaan. Paikkana oli vanhan sahan alue, jossa näkyvyys hyvä. Keli  oli muutaman asteen pakkasella ja eipä tuo juuri tainnut tuulla.

Eka ukko oli taas vaihteeksi ihan oppikirjasuoritus ja maalimiehen luonakin kaikki toimi hyvin. Toinen ukko haetuttu itseään vähän kauemmin, mutta hyvin Taavi teki töitä ja löytö tuli ja sielläkin hyvät ilmaisut ilman ylimääräisiä lenkkejä tms.

Kolmas ukko oli haastava, kahden maakasan välissä makaava maalimies. Tälle ukolle Taavi teki ihan hirveästi töitä. Mä jo kutsuin sitä välillä poiskin, mutta eihän tuo ottanut kuuleviin korviinsa, vaan jatkoi sinnikkäästi etsimistä ja lopulta sitten maalimies löytyikin. Taas hyvä ilmaisu, mutta olishan tuo saanut totella niitä luoksetulokutsujakin :/


 (Kuvat Jaana Vikman)

Lähetys

Lähtee kuin ohjus

Ite pitäis vielä jaksaa juosta kanssa

Maalimiehellä

Suorituksen jälkipuinti