Lollis kylässä, hyvä jälkitreeni ja kyläjuhlat

Viehkeä Lola kävi Taavilla leikkikaverina. Taavi ei kyllä oikein osannut käyttäytyä herrasmiehen tavoin... Lolliksen takamus kiinnosti vähän liikaa ja Tapsa vaatiikin varmaan jonkinlaista fyssarin hoitoa, sen verran aktiivisia oli astumisyritykset, että ihmettelen ellei jätkä ole jostain vähän jumissa... Lola olis saanut olla vähän selvempisanainen siinä, ettei niin saa tehdä. Toisaalta ei se Lolaa kovin aina näyttänyt vaivaava.

Käytiin yhdessä pienellä metsälenkillä ja sitten tultiin pihalle vielä peuhaamaan. Edelleen lähes sietämättöminä jatkuvat helteet kyllä verottivat koiruuksien leikki-intoa, mutta kyllä niillä kivaa oli. Töytyy ottaa uusiksi kelien vähän viilentyessä! Taavi pääsi Lolan lähdettyä kylmään suihkuun, sen verran kierroksilla se kävi, että pelkäsin pikkupojan ylikuumenevan. 

Jäkitreeniäkin on tehty, viimeksi noin 450 m jälki, jossa useampi ysikymppi ja kuusi keppiä. Jälki vanheni reilun tunnin ja keli oli sateen jälkeen kostea, pieni tuulen vire. Maastona kangasmetsä ja pelto sekä tienylitys.

Tapsuli lähti janalle hyvin, mutta tällä kertaa janan ollessa huomattavasti aikaisempia kertoja pidempi, taisi uskonpuute iskeä ja Taavi palasi takaisin. Uudella lähetyksellä löysi jäljen ja hyvä eteneminen alkoi. Tän harjoituksen teemana oli keppi-ilmaisut, kun niissä on parilla viime jäljellä ollut vähän toivomisen varaa... Positiivisena yllätyksenä Taavi löysi kaikki kepit hienosti ja vahvistin vielä ilmaisua pyytämällä sitä kepillä maahan ja näyttämään kepin, hyvin meni!!

Ysikymppikulmissa Taavi tekee aina pienen varmistuslenkin, mutta palaa sitten hyvin jäljelle. Kerran metsän puolella se vähän harhautui, mutta palasi ihan hienosti jäljelle ilman käskyjä. Tien yliys meni hyvin, mutta tien jälkeen maasto vaihtui pelloksi ja sitten oltiinkin ihan hukassa. Taavelo piti palauttaa jäljelle pari kertaa ennen kuin matka taas jatkui. Pellolla eteneminen oli mun mielestä selvästi epävarmenpaa kuin metsässä, mutta kyllä se lopun palkkapurkki silti löytyi. 

Keppi-ilmaisujen osalta loistava treeni ja nyt pitää varmaan tehä pari ihan puhdasta peltotreeniäkin, niin saadaan sitäkin puolta varmemmaksi. Mutta kyllähän tuo maastonvaihdos kesken jäljen taitaa aika haastavaa koiralle olla!? Ja niitä vieraita jäljentekijöitä tarvis paljon lisää! 

Lisäksi tän viikon aikana ollaan pyöritty paljon kaupungilla kesäjuhlien humussa mm. kuuntelemassa puistokonsertteja (taputtava ihmismassa oli aluksi vähän pelottava, mutta siihenkin Taavi tottui pian) ja totuttelemassa ihmisvilinään. Taavi on saanut osakseen paljon rapsutuksia ja ihailuja söpöydestään <3 ja ihmettelyjä hännättömyydestään, luonnontöpö on monelle täysin vieras käsite ;) Tyynesti on Murukoiranen suhtautunut kaikkeen hälinään.

Helteinen Helsingin KR

Sunnuntaina oli todella helteistä! Uhmasimme kuitenkin lähes trooppista ilmastoa ja matkasimme aamulla Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen Helsingin kesänäyttelyyn.

Kehä oli tunnin myöhässä, mutta hyvin Taavi jaksoi helteestä huolimatta lökötellä varjon alla. Ehkä helle oli jopa ihan hyvä juttu; oli pyrrinpoikanen kerrankin melko rauhallinen =)

Kun vuoromme viimein koitti, esiintyi Taavi hienosti siihen nähden, että maassa tuntui taas olevan todella mielenkiintoisia tuoksuja ja yövuorot olivat sekoittaneet mun päätä sen verran, että maksaherkut eivät olleet mukana... Ravatessa pää pysyi melkein koko ajan ylhäällä, laukkaloikkia tuli vain vähän ja seisoakin Tapsuli jaksoi aika hyvin, vaikka tuomari oli todella perusteellinen ja arviointi vei melkoisesti aikaa. Tuomari kopeloi Taavin todella tarkkaa, takahampaatkin tutkittiin ja häntätöpöä kutsuttiin oikein kehäsihteerikin kokeilemaan. Juostakin saimme useampaan kertaan sekä ympyrää että eestaas. Tykkäsin tuomarista, hän selitti todella tarkasti miksi arvioi koiran niin kuin arvioi ja kehui vielä Tapsan mittasuhteita ja oli iloinen nähdessään lyhytkarvapyrrin "kun niitä näkee niin kovin harvoin...".

Tuomarina Marjo Järventölä, tuloksena ERI JUK1

Arvostelu:

Erinomaisen vilkas, mittasuhteiltaan hyvä uros, jolla oikeanlainen hyvin ilmeikäs pää! Eloisat korvat. Hyvä ylälinja, ikää vastaava rintakehän tilavuus. Erinomainen takaosa, edestä eturaajat vielä hieman ahdasasentoiset ja käpälät kääntyvät ulospäin. Liikkuu kepeällä askeleella, edestä nyt kovin löysästi. Luonnontöpö. Hyvä karvanlaatu ja väri, lupaava junnupoika, joka tarvitsee vielä aikaa etuosan kehittymiseen.

Kuvat Tommi Hautamäki

Huh hellettä

Tiistaina pelastushakuharkoissa Taavi teki ensimmäistä kertaa partiointia tai pintahakua tai miksi sitä nyt haluaakaan nimittää...

Metsäalueella yksi "kadonnut" ja me lähdimme tälle alueelle risteilemään. Aikamme käveltyämme nosti Taavi hienosti ukon. Hyvin se oivalsi jutun juonen, vaikkei mitään käskyjä metsään lähtiessä saakutkaan.


Pk-hakutreenit jätin keskiviikkona väliin, kun lämpömittari näytti varjossa 31,4°... Tehtiin kotipihassa vähän esineruutua ja lököteltiin. Taavi haki kolme esinettä. Tällä kertaa leikitin sitä ensin ja vein sitten esineen piiloon ja sen jälkeen lähetys. Näin lähti ihan vauhdikkaasti, mutta itse etsinnän Taavi suoritti hyvin rauhallisesti. Palautus oli sitten taas vauhdikas, joten oli tää parempi kuin viimekertainen ruutu.

Lauantaina vielä aamun ollessa hieman viileämpi sain Murun houkuteltua tekemään Taaville jäljen. Pituutta jäljelle kertyi muutama sata metriä ja keppejä siellä oli kuusi. Jälki vanheni tunnin.

Lähetin taavin n. 5 metrin janalta ja hyvin nosti jäljen! Ensimmäisestä kepistä paineli vauhdilla ohi, toisen merkkasi hyvin. Kulma meni tosi hyvin, mutta sitten keppi jäi taas merkkaamatta. Neljännen ja viidennen kepin merkkasi ja kulman suoritti hyvin. Viimeinen keppi jäi huomaamatta, mutta se menee kyllä vähän jäljentekijän piikkiin.

Ihan hyvä hellepäivän (kesän helle-ennätys rikottiin tänään, + 32,5 *C) jälkitreeni, mutta Murua täytyy opastaa seuraavaan jäljentekoon vähän paremmin.

Mäntsälä KR

Aamuherätys oli ani varhain huonosti nukutun yön jälkeen... Ei muuta kuin kiireesti aamulenkille, jossa herätimme myös hirven. Tapsahan tietysti lähti tervehtimään viehkeää hirvineitoa ja näytti takaisin tullessaan tältä:

Onneksi Taavi on pyrri, joten turkinhuollon kanssa ei tarvitse hermoilla!

Starttasimme siis aamusella kohti Mäntsälää, matkalla koukkasimme siskoni kenneltytöksi mukaan. Päivä oli todella kuuma, + 27 C, mutta onneksi iltapäivää kohden rupesi tuulemaan ja pilviä kerääntyi hieman taivaalle helpottamaan oloamme.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta handleri ja koira kerkiävät tutustua paikkaan ja hieman rauhoittua ja rentoutua. Tämä rentoutumisosuus taisi kyllä koskea vain koiraa...

Tuomarina meillä oli aivan ihastuttava puolalainen vanhempi herrasmies Miroslaw Redlicki. Hän oli jopa opetellut muutaman sanan suomea ja tervehti kaikki kehään tulijat suomeksi =)

Lyhytkarvapyrrejä näyttelyssä oli kaksi kappalein, mutta toisen osallistujan ollessa narttu, olimme ensin kehässä yksin. Taavi ravasi aivan uskomattoman hyvin (varsinkin kun viikolla kotipihan harjoituksissa sen mielestä oli kivaa pureskella mua hanurista kesken laukkaloikkien...) ja seisoikin ihan nätisti. Siinä vaiheessa, kun tuomari pyysi nostamaan koiran pöydälle, meinasi mulla mennä pasmat sekaisin, mutta hyvin sekin meni. Meitä helpotti myös se, että mä sain näyttää Taavin hampaat.

Sitten kun oli vuorossa yhteiskehä Korun (Tottakai Kotkan Ruusu) kanssa, niin Taavi oli edelleen aivan mainio, ei laukkaa, ei hyppelyä, ei haukkumista, ei juuri mitään ylimääräistä. Hellekö sen aiheutti vai aamuinen hirvijahti, tiedä sitä, mutta mulla oli todella hienosti käyttäytyvä koiruus!! <3

Tuloksena ROP ja SERT!

Arvostelu:

exc. type. Nice triangle head, good eyes and ears. Good topline. jotain mistä en saa selvää. A bit loose in front action. Good coat.

 Suomennuspalvelun suomennos:

Erinomainen tyyppi, mukava kolmionmuotoinen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä ylälinja. Hyvät takakulmaukset. Hieman löysä etuliike. Hyvä turkki.

Ryhmäkehiä odottelimme pari tuntia todella hiostavassa kelissä, onneksi löysimme rauhallisen varjoisan paikan.

Ryhmäkehässä Taavi oli taas oikein kiltisti, mutta vieressä oleva juoksuinen narttu hieman haittasi, varsinkin juoksuosuus meni vähän maan haisteluksi... Olin tosi iloinen Taavin ihanan rennosta olemuksesta vaikkemme sijoittuneetkaan, enkä sitä kyllä yhtään ollut edes odottanut.

Mulla on todella hieno koira!!


Kuvat Hanna Pasinen:

Helteistä odottelua

Pitihän sitä vielä vähän harjoitella ennen kehää...

ROP Tottakai Uskomaton Olen ja VSP Tottakai Kotkan Ruusu

Illalla kotona sekä kuvaaja että kuvattava olivat jo vähän nuupallaan

Loman jälkeistä koomaa

Torataina yritin esineruutua, mutta ei se oikein lähtenyt... Taavi vaan kävellä laahusti ruudussa. Kyllä se esineet sieltä löysi ja osan jopa toi mulle, mutta niin laiskaa touhua oli, ettei mitään rajaa.  Kokeilin sitten vielä "partiointia" mutten tiedä oliko siitäkään mitän hyötyä. Vaikea juttu tuo ruutu.

Lauantaina uhmasimme hellettä ja kävimme kentällä vähän tottistelemassa. Aiheena ne perinteiset eli seuraaminen, jättävät liikkeet, eteenmeno ja nouto. Seuraaminen on väljää ja Taavi jätättää, jättävissä tarjoaa välillä istimisen sijasta maahanmenoa ja nouto sekä eteenmeno voisivat olla vauhdikkaampia. Ihan hyvä treeni kuitenkin melkein kolmen viikon tauon jälkeen ja hirveästi siinä oli hyvääkin.

Maanataina olin menossa näyttelytreeneihin, mutta ne onkin heinäkuun ajan tauolla... Vedin sitten omineen rinkiä ja pönötystä kentällä. Alla oli tunnin lenkki ja lämpötila varjossa + 25 *C, joten ravaaminen onnistui oikein hyvin vain muutamalla laukkaloikkaosuudella. Taavi pönöttää takajalat harallaan ja meinaa mennä tosi helposti istumaan... Maailmainvoittaja täältä tullaan! (nolaamaan ittemme =D)

Tiistaina aamutuimaan tehtiin metsäjälki. Keli tuulinen ja kuuma, jälki vanheni noin tunnin ja pituutta sillä oli ~ 600 m. Keppejä jäljelle tiputtelin kuusi kappaletta, jana noin kolme metriä.
Taavi löysi jäljen hyvin, mutta lähti ensin takajäljelle. Kun en sitä sinne päästänyt, niin vaihtoi suuntaa ja lähti etenemään. Ensimmäinen keppikin löytyi hyvin! Sivutuuli oli ensimmäisellä suoralla melkoinen ja metsä aika avointa, joten haju ilmeisesti siirtyi jonkin verran sivuun ja tästä syystä toinen keppi ohitettiin sujuvasti . Kulmalle Taavi tuli kuitenkin hyvin (tampattu kulma) ja meni sen pienellä tarkistuskaarroksella hyvin. Seuraavan suoran kaksi keppiä löytyivät hienosti ja kulma oli tosi hyvä. Myös viimeinen pätkä meni mallikkaasti ja loppupalkka oli ansaittu.

Kuveja:

Pieni merikarhu

Kuivattu poron selkäranka maistuu kesähelteillä

Kotona Taavelon paras kaveri on Waltsu

Muutaman viikon takaisia juttuja...

Maanantaina kävin vähän tottistelemassa, perusjuttuja tehtiin taas. Seuraamisessa jätättää heti jos etenen vähänkään pidemmän matka, paikkamakuut ja -istumiset oli hyviä ja seisomaankin jäi kerran nätisti. Eteenmenoja tehtiin namipurkille onnistuneesti. Ton eteenmenon olen kokenut jotenkin tosi vaikeeksi, mut kai se tosta lähtee?!

Paikkamakuusta ja seisomisesta tein myös muutamia luoksetuloja ja aina Tapsuli tulee sillai loikkien, mut haittaakse? Hyppyjä kokeiltiin myös vaihtelevalla menestyksellä ;)

Ja päivän bonustehtävänä paikkamakuu häiriökoiran läsnäollessa. Taavi siis hihnassa, kun mulla ei ole luottoa siihen yhtään toisten koirien seurassa :/ Häiriökoirana vieras reilu vuotias sakemanninarttu. Narttu käveli eri etäisyyksillä (lähimmillään varmaan kuutisen metriä) rauhallisesti meitä ympäri. Taavi maahan ja minä hihnanmitan päähän. Ja taas tuo pieni luppakorva yllätti mut täysin! Sehän pysyi maassa kolme eri kertaa aina vapautukseen asti! <3 En ihan hirveitä uskaltanut vaatia (itsestäni aika tuntui kyllä aika pitkältä joka kerta) ja kehuin sitä koko ajan rauhallisesti, mutta se pysyi nätisti maassa ja tapitti mua keskittyneesti, mitä ei yksinään treenatessamme tosiaankaan tee. Vähän se vinkui, mutta olin taas niin äimänä, kun olin olettanut sen lähinnä rähjäävän toiselle niin, etten saa siihen mitään kontaktia... Älä siis ikinä oleta mitään :) !!


Tiistaina palastushakutreeneissä Tapsalle neljä ukkoa. Kaikki valmiita. Ekalle ukolle lähti tyypilliseen tapaan hirveellä innolla, etsi kauan ja lopulta ilmaisi toiseksi tarkoitetun ukon radan toiselta puolelta... Maasto oli tosi peitteinen ja koiran etenemistä ei juurikaan pystynyt seuraamaan... No, ei voi mitään. Uusi lähetys ekalle ukolle ja nyt löytö. Kolmas oli ehkä paras, hyvä eteneminen ja hieno ilmaisu. Neljännelle Taavi teki tosi paljon töitä, mut kyl se on sitkeä eikä anna periksi! Maalimies oli maakuopassa tosi tiheässä pöheikössä ja viimenään Tapsa sen sieltä kaivoi ja ilmaisi hyvin. Keli oli tänään kosteä, mutta sateeton ja tuuleton. Käyttäytyminen maalimiehillä oli ollut hyvää, paria oli käynyt nuuhkaisemassa ihan lähituntumalta, mutta muuten ei ollut koskenut ja kaikille ilmaisu alkoi ilman käskyä. Ilmaistessaan Taavi nykyään vaihtaa välillä asentoa seisomisen ja maahanmenon välillä.


Mökkeilin Taavin kanssa muutaman päivän. Tai Taavi mökkeili vähän enemmän, kun se jäi porukoille hoitoon mökille mun lähtiessä kesäreissuun. Mökkeilyyn kuului uimisen harjoittelua, joka Taavin mielestä oli ihan tyhmää, paljon kivempaa oli puhaltaa nenästä kuplia veden alle :)

Tein myös verijäljen. Pituutta jäljellä oli noin 900 m, yritin tehdä AVO-luokan koejälkeä muistuttavan jäljen, mutta reitille osui sen verran tiheikköä, että suunnistuskierroksella merkit loppui kesken ja sitten veretyskierroksella en tietenkään osunut samalle reitille... Mutta jälki tuli kuitenkin tehtäy hyvin vaihtelevaan maastoon; kangasmetsää, kuusipöheikköä, märkä kostea suoalue, kalliao... Jälki vanheni  20 h ja vanhentumisen aikana satoi rauhallista sadetta jonkin verran.

Alkumakauksen Taavi haisteli tarkkaan ja lähti hyvin oikeaan suuntaan, mutta aika hapuilevaa oli meno. Kerran lähti ilmeisesti riistan jäljelle ja jouduin sen palauttamaan takaisin oikealle tielle. Ensimmäisen nurkkamakauksen oikaisi merkkaamatta makausta, mutta jatkoi hyvin jäljellä. Vauhti oli kyllä tosi rauhallinen. Taas vei riista kerran mennessään, mutta jäljelle palautuksen jälkeen jatkoi hyvin. Toisen kulmamakauksen merkkasi niin hyvin, että rupesi oikein syömään veristä sammalta, enkä meinannut saada Tapsaa jatkamaan millään. No sitten kun matka jatkui, niin mentiin hyvin lähes loppuun saakka, kunnes Tapsa harhautu jäljeltä noin 15 m ennen sorkkaa ja oli ihan hukassa. Taas palautus jäljelle ja loppu hyvin kaikki hyvin. Sorkka kiinnosti kovasti ja ylpeänä Taavi kantoi saalistaan koko matkan takaisin mökille. Aikaa suoritukseen meni aika lailla 45 min, joten nopeutta ja tarkkuutta olisi jostain saatava lisää...

Hakuharkkoja jälkimausteella

Tiistaina pehaharkoissa Taavi teki yhden parhaimmista treeneistään! Harjoituksena oli ns. kolmen kuusen harjoitus eli ensimmäinen mm haamuna. Sitten yksi koira treenasi välissä ja Taavi lähetettiin uudestaan samssta paikasta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta nyt ukko valmiina ja vähän edellisestä paikasta siirtyneenä. Taas yksi koira välissä ja sitten Taaville taas lähetys samasta paikasta kuin edelliset kerrat, mm valmiina.

Maasto oli loistava ja mahdollisti maalimiehen piiloutumisen joka kerta maakuoppaan. Taavin käytös maalimiehellä oli ollut hienoa; ei koskenut maalimieheen kertaakaan ja aloitti haukun heti saavuttuaan täysin passiivisen maalimiehen luo. Ja haukku oli alusta asti kunnon haukku ilman alun piipitystä. Kyllähän Taavin haukku voisi olla vieläkin äänekkäämpi, mutta edistys tämän suhteen on ollut huimaa! Ja haukku jatkui lähes katkeamattomana (ei se nyt sellaista tasaisen rytmikästä haukkua vielä ole, mutta kuitenkin) kunnes saavuin paikalle. Olen niin tyytyväinen, ei mitään kuseskeluja missään välissä ja Taavin käytös keskilinjalle tultaessa on rauhoittunut todella paljon "tässä" -käskyn avulla. "Tässä" -käskyllä Taavi kulkee rauhallisesti lähellä mua, ei seuraa, mutta ei härvääkään.

Keskiviikkona käytiin Pakin kanssa lenkillä ja pojathan tuli taas ihan hyvin juttuun ja vauhtia piisasi. Painiksi eivät tällä kertaa pistäneet, mutta hyvää hippaleikkiä leikittiin pitkät tovit =) On ne niin ihania. Taavi on aika lailla isänsä korkuinen, mutta paljon rimpulampi vielä, painoeroa on noin neljä kiloa.

Iltapäivällä käytiin tottistelemassa; noutoa, seuraamista, paikkamakuuta, istumista, luoksetuloja. Taavi oli jotenkin tosi hyvin kuulolla tänään!


Torstaina jälkitreeneissä toisen tekemä n. 400 m pitkä jälki ysikymppikulmalla, kuudella kepillä kesäsateessa, jälki vanheni vajaan tunnin. Tarkoitus oli ottaa myös janalähtö, mutta jäljentekijä ymmärsi asian jotenkin väärin ja kun koira sitkeästi yritti vain suoraan, niin viimenään meille muillekin selvisi, että eihän siinä mitään janaa olekaan ja Taavi pyrkii sinnikkäästi ihan oikeaan suuntaa. No alkuhässäkän jälkeen Taavi pääsi vauhtiin ja jarruttelin sitä ajoittain reilustikin.

Kepit oli ollu tällä kertaa hajustumassa kanansydänten kanssa edellisestä illasta asti ja Taavi kyllä haistoi ne jo kaukaa! Oliko sitten hajun syytä vai mitä, mutta yksi keppi oli täynnä muurahaisia ja kolmessa kepissä oli etana... No, viisi keppiä Taavi kuitenkin ilmaisi hyvin. Ensi kerralla varmaan hajustaa vähän vähemmän, että oppisi siihen ihmisenkin hajuun.

Yhdessä kohtaa oli ilmeisesti riistaa mennyt jäljen poikki, kun Tapsu jäi siihen toviksi haistelemaan hyvinkin tarkkaan risteävää hajua. Piti vähän kannustaa jatkamaan. Ja se kohta, missä yksi keppi jäi ilmaisematta, oli jäljen toisella puolella selvästi jotain epäilyttävää Taavin käytöksestä päätellen; kovasti haisteli ja katseli ylös viereiselle kalliolle.

Kokonaisuutena ihan hyvä harjoitus, jäljestys oli selvästi tarkempaa kuin kuumina ja kuivina päivinä ja tänään ne kepitkin löytyivät. Vauhtia oli myös, ajoittain mielestäni jopa liikaa, mutta sitähän mä voin passata ite ja mun liinassa roikkuminen ei onneksi haittaa Taavin keskittymistä.


Juhannusaattona en voinut olla käyttämättä siskoani sen verran hyväksi, että tehtiin pieni hakuharjoitus. Sisko meni metsään piiloon ja Taavi etsimään. Mentiin kuudella ukolla.

Sisko oli hyvin piilossa ja täysin passiivinen. Yhden kerran hän oli maalissa seisten puunrunkoa vasten (eka kerta Taaville kun maalimies on muuten kuin maassa/kuopassa mykkyrässä). Matkaa ukoille lähetyksistä oli 30 - 100 m ja kaikilta matkoilta haki hyvin.

Ensimmäinen oli muuten hyvä, mutta haukut vähän vaisuja. Toinen oli paras, haukkui hyvin (edelleen siis huomattavasti parannettavaa haukussa, jotta siitä tulisi yhtäjaksoinen ja kantava, mutta edistystä on kuitenkin koko ajan tapahtunut). Seisovaa maalimiestä oli aluksi vähän ihmetellyt ja käynyt hyppäämässä vastenkin, mutta sitten oli älynnyt ruveta haukkumaan, hienoa! Kaksi viimeistä lähti kyllä hyvin, mutta vähän oli väsähtämistä havaittavissa? Ilmeisesti vaikuttanu se, kun ollaan viime ajat treenitty vaan kolmella ukolla.

Kaikkinensa loistava pikatreeni juhannuksen kunniaksi!


Sunnuntaina  vierailin seuramme toisessa hakuryhmässä, kiitos että sain tulla kylään! Taaville oli viisi ukkoa, joista eka haamuna ja muut oli suunniteltu valmiiksi. Radan oikea puoli oli avointa juoksuhautojen halkomaa kangasmetsää ja vasen puoli hyvin peitteistä ja kosteaa metsikköä, jossa oli paljon maakuoppia. Vasemmalla kolme ukkoa, oikealla kaksi. Keli käytännössä tuuleton...

Ensimmäinen haamu meni oikein loistavasti, suoraan passiivisen maalimiehen luo ja ilmaisu alkoi heti hienosti. Toisena ukkona valmis maassa makaava mm. Taavi lähti hyvin, mutta kesken matkaa täytyi nostaa koipea männyn juureen ja sitten matka jatkui taas... Taas hyvä ilmaisu, vaikka haukku ei nyt vielä yhtenäinen sarja olekaan, niin ei siinä pitkiä taukoja enää ole.

Kolmas ukko tuotti vähän vaikeuksia ja ekasta lähetyksestä Taavi palasi takaisin käytyään kuitenkin melko lähellä ukkoa. Ukolta pyydettiin pieni taputusapu ja sillä onnistui löytö erinomaisesti. Seuraava lähetys oli kuin oppikirjasta; Taavi eteni luotisuoraan takarajalle ja kääntyi suoraan radan suuntaisesti edeten sitten muutaman kymmenen metriä ja tehden löydön. Tällä kertaa maalimies oli juoksuhaudassa ja Taavi jäi haudan reunalle haukkumaan. Minusta ihan hyväksyttävä ilmaisu, eihän koiran tarvi sinne syvään monttuun hypätä ja pahimmassa tapauksessa loukata siinä itseään.

Viimeisellä ukolla oli sitten ehkä vähän keskittymisen herpaantumista havaittavissa, ollaanhan viime aikoina treenattu niin paljon vain kolmella ukolla. Taavi lähti kyllä hyvin, mutta kesken matkan teki jonkin ihme koukkaisun. Siitä sitten yritin kutsua sitä takaisin uuteen lähetykseen, mutta oli ilmeisesti kuitenkin saanut hajun, kun mun kutsut kaikuivat kuuroille korville ja matka vaan jatkui. Ja niinhän se oli maalimiehenkin löytänyt, mutta sitten oli ajatus katkennut ja Tapsa meinasi poistua ukolta. Maalimies oli kuitenkin saanut Taavin jäämään ja aloittamaan ilmaisun, vaikkakin vähän vaisunlaisen.

Kakkinensa hyvä harjoitus, ukkojen määrän vaihtelu enemmän harjoituksissa olisi varmasti hyväksi, sillä kyllähän koira oppii laskemaan... Peitteinen puoli oli selvästi haastavampi ja tänään oli muutenkin taas vähän sellainen 'kuseksin mennessäni' -meininki.... Myös lähes tuuleton keli teki treenistä vaikeamman ja ehkä pientä juhannusväsymystä oli niin koirassa kuin ohjaajassakin =)


Illalla käytiin vielä vähän leikkimässä 4 kk vanhan Nappi -riisenin kanssa. Hulvatonta menoa! <3