sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Nenähommia ja hallintaa

Viime lauantaina käytiin pitkästä aikaa raunioilla Taavin kanssa. Kolme maalimiestä ja vallan iloista, vauhdikasta ja määrätietoista menoa oli taas herralla. 






Tiistaina Sinnille pari tuntia vanha jälki, jolla oli pituutta kolmesataa metriä ja jäljellä oli kaksi esinettä. Jälki oli merkattu. Ei otettu varsinaista nostoa, mutta Sinni kyllä reagoi jälkeen jo tieltä ja lähti hyvin jäljestämään. Koko jälki meni tosi hyvin Sinnin tasoon nähden aina melko lopussa olleelle polulle asti. Polku meinasi ensin viedä mennessään ja sen jälkeen jäljen löytyminen uudestaan olikin aika hankalaa. Onneksi Sinni sen kuitenkin nosti ennen loppuesinettä ja saatiin hyvä lopetus jäljelle. 

Ihan pieniä pilkahduksia siitä, että joissain kohdissa osasin lukea Sinniä vähäsen. Se jäljestää kohtuullisen tarkasti, mutta aika ajoin se hieman hairahtuu jäljestä sivuun, mutta korjaa nopeasti takaisin. Näitä korjauksia olen nyt bongannut jäljestäessämme useamman kerran.





Keskiviikkona käytiin Taavin kanssa vähän tottistelemassa Masan valvovan silmän alla. Olin tilannut häiriöhajuja ja niitä totisesti sain. Seuruu oli Taaville jotenkin tosi vaikea tällä kertaa ja paikkiksesta se nousi heti, mutta se meni mun piikkiin, kun tarkoittamattani vapautin sen. Uusi yritys meni sitten meidän molempien osalta hyvin. Eteenmenoissa Taavi oli jotenkin vähän ulalla ja ekassa jouduin antamaan useampia käskyjä. Toinen lähetys meni sitten varsin mallikkaasti.

Lopuksi tehtiin seuruuta sitten vielä kentällä ja siellähän Taavi oli ihan superhyvä. Kyllä tuo metsätiellä tai polulla seuraaminen on sille jotenkin niin eri asia kuin kentällä...


Illalla Sinnillä oli tokotreenit ja oltiin hyvässä ajoin kentällä, niin tein Taavin kanssa seuruuta ja eteenmenon. Tapsu oli superhyvä, ei mitään hyytymisiä, vaikka seurautin useampaan kertaan kentän päästä päähän. Millä ton saman moodin sais metsään? Toisaalta tarvitaanko me edes sitä...


Sinnin treeniaiheina oli seuruu, kapulan pito ja luoksetulo. Koko ajan kentällä kaksi tai kolme muuta koiraa. Sinni teki kivasti, seuruu on kyllä mennyt eteenpäin, vaikka perusasento on edelleen ajoittain hukassa. Paikkis tehtiin loppuun ja siinä Sinttu oli kahden koiran välissä. Iso musta vieruskaveri taisi vähän hirvittää ja hetken makoiltuaan Sinni lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin sen paikalleen ja loppu meni hyvin. 






Torstaina aamusta Taavi kävi kaatosateessa tottistelemassa ja taas oli tarjolla paljon tyttökoirien hajuja. Niinhän se sieltä sitten hajuille nousi paikkiksesta neljän minuutin kohdalla. Ripeä palautus ja vielä minuutti pakuuta, joka meni oikein hyvin. Seuruu oli tällä kertaa tosi huonoa, mutta eteenmenot sitten taas tosi hyviä, jopa pysäytys toimi.


Illalla Taaville hakutreeni kokeenomaisesti viidenkymmenen metrin hakulinjoilla. Keli oli hyvä, mutta ihan alku meni Taavilta kuseskeluun ja puskien haisteluun, kun oli viimeinen suorittava koira ja alue alkoi heti autoilta... Hienosti Taavi poimi kaksi ukkoa pitkien matkojen päästä, ilmaisi upeasti ja pystyi hyvin luopumaan maalimiehestä. Teki töitä mahtavalla draivilla ja on niin ihanaa, kun ikä ei vielä näy sen tekemisessä ollenkaan. Mutta niin siinä kävi, että yksi maali jäi siihen ihan alkuun. Ei tullut yllätyksenä ja oli hyvä muistutus mulle. 

Siellä se puskassa haukkuu


Sinnille muhi merkattu kolmensadan metrin jälki treenien ajan eli ajoin sen noin kolmetuntisena. Jäljellä oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ei otettu nostoa. Metsä on nyt kosteampi kuin koko kesänä syyssateiden ansiosta.

Jäljelle kävellessämme Sinni otti riistan hajun. Riista on ja luultavasti tulee myös olemaan meidän suurin haaste pelastuskoirahommia ajatellen... Yllättävän hyvin se pystyi kuitenkin hommiin, vaikka ihan alku jäljestä meni vähän turhan kovassa vireessä. Nopeasti löytyi kuitenkin hyvä rytmi ja ai vitsi kun tykkäsin määrätietoisesta vedosta liinassa. Sieltä se pikku hiljaa tulee, ei tarvi Sinniä enää työntää jäljellä =). Molemmat kulmat tosi siististi, ylitystä tuli vain metrin verran ja siitä suoraan molemmilla oikeaan suuntaan. Kaikki esineet nousi myös hienosti ja illan jo hämärtyessä en ihan kunnolla nähnyt kaikkia merkkejä ja parissa kohtaa olin omasta mielestäni mennyt eri paikasta, mutta niin vain Sinni määrätietoisesti veti mut perässään oikealle jäljelle ja merkitkin ilmestyivät mun näkyviin. Tää oli varmaankin paras jälki pitkiin aikoihin!









Lauantaina Toto kävi pitkästä aika kylässä ja ensin tehtiin koko porukalla pitkä metsälenkki ja sitten nuoriso-osasto sai vielä riekkua rauhassa pihalla.




Sunnuntaina oli vähän pidempi treenipäivä pelastuskoirapokalla. Oma roolini oli koordinoida harjoitusta, mutta ehdin siinä sivussa treenata Taavin kanssa hallintaa ja Sinni pääsi tekemään ensimmäisen vähän pidemmän etsinnän. 



Taavin hallintatreeni meni oikein hyvin ja Sinnikin yllätti. Ennakkoon olin olettanut Sinnin menevän ns. lenkkimoodiin hyvinkin pian ja sitten kun metsässä olisikin joku vieras ihminen, niin se haukkuisi sen karvat pystyssä. Mutta mitä vielä. Suunnitelman mukaan kävelimme ensin noin parikymmentä minuuttia ennen kuin tulimme alueelle, josta Sinnillä olisi mahdollisuus saada haju. Ei ollut kahta sanaa etteikö Sinnillä olisi ollut selvät sävelet miten toimia ihmishajun yltäessä nenään. Melko tuulettomassa kelissä Sinni lähti 65 metrin päässä olevalle maalimiehelle ja toi sieltä rullan mulle hienosti ja näyttökin oli super. Ainut hankaluus oli maalimiehen mukaan ollut se, kun häntä pyöritti koko takapuolta niin paljo, että rulla keikkui sen takia kaulassa aika paljon ja hankaloitti sen suuhun poimimista. 

Toinen ukko oli sijoitettu tarkoituksella hyvin lähelle, ns. korjaavaksi ukoksi, jos sellaiseen olisi ollut tarvetta. Mutta nyt ei ollut ja etsittiin se ihan normaalisti ja hyvin Sinni hoiti tämänkin noin viidessäkympissä olleen ukon. Rullan poimittuaan jäi hetkeksi miettimään jotain, mutta oma-aloitteisesti toi rullan hyvin mulle ja vei näytölle.

Puolisen tuntia kesti tämä homma kaikkiaan ja voi juku miten tyytyväinen olen Sinniin. Ei pienintäkään merkkiä hyytymisestä ja koko etsinnän ajan se kulki hyvin mun edellä, mutta seurasi kuitenkin mun liikkeitä. 





Sinni HintunTinttu kävi taannoisen pissanväriepisodin jälkitarkissa varmuudeksi pariinkin kertaan ja nyt on veri- ja virtsakokeista puhtaat paperit niin maksan kuin munuaistenkin osalta. Ja kun verta kerran otettiin, niin samalla tsekattiin kilppariarvot, jotka kaikki nekin oli oikein hyvät. Ja hei, Sinni HintunTinttu on merkattu labratuloksiin rodultaan muunrotuiseksi 😂 

Sinni oli tosi kiltti potilas istuen nätisti verikokeen oton ajan ja rakastaen henkilökuntaa ennen ja jälkeen toimenpiteen. Toivottavasti tää pysyy, eikä ellikäynneistä tule jatkossakaan kurjia juttuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti