Taavikin kävi yhden esineen etsimässä. Sille tää on selkee homma, vaikka taukoa edellisestä kerrasta onkin.
Tiistaina jälkeiltiin vierasta jälkeä ja treenikamu sanoi, että Sinni kyllä koko ajan tietää missä jälki menee, mut huijaa mua. Siltä mustakin tuntuu. Pari keppiä jäi matkalle ja sit kerran lähti taas omille hajuilleen. On siis ihan sama kaava joka jäljellä. Pitäisköhän vaikeuttaa eli vanhentaa jälkeä, jos sillä sais HintunTinttua keskittymään paremmin. Jos tämmönen tunnin vanha on niin vahvasti haiseva vielä, ettei paljon kiinnostele tai muut hajut vie hempommin mennessään, kun varsinaisessa jäljessä ei ole haastetta... kokeillaan.
Paappakin pääsi jäljelle. Oli takuuvarman hyvä.
Keskiviikon tokossa oltiin eri kentällä kuin normaalisti ja Sintulla olikin vähän vaikeempaa. Kaikki kentällä olleet oksanpätkät ja lehdet ja lanat kiinnosteli enempi kuin mun kanssa tekeminen.
Aloitettiin paikkiksella ja olin minuutin piilossa ja toisen näkyvissä. Meni hyvin.
Mikään muu ei sit oikein mennykään. Ohjatussa noudossa mulla oli ekaks väärät käskysanat ja Sinni meni aina vaan jonkun risun luo... ruutuun se meni lönkötellen eikä ilman targettia pysähtynyt ja jos pysähtyi, niin ei menny maahan. Selkeesti sitä toinen kovaa juokseva koira häiritsi. Täytyy ens kerralla tehä helpompia juttuja, jos on muita juoksevia koiria.
Luoksetuloa myös, kun pysäytystreenien jäljeen on jäänyt vain jumittamaan parin askeleen jälkeen.
Seuruussa kokeiltii käännöksiä juosten. Ne Sinni osaa.
Tällä viikolla käytiin tiistaina uimassa ja keskiviikkona aamusta tokoilemassa.
Tokossa merkkien kiertoa hyppyjen välistä ja sit kokeiltiin ekaa kertaa sillai, että jätin Sinnin tötsille ja sieltä sit luoksetulo hypyn kautta. Ohjattua noutoa myös ja ruutua. Kaikessa on ihan kivalla mallilla hommat, mut paljon on vielä tehtävääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti