Matka maailmanvoittajaan - WDS2018 Amsterdam

Meillä piti olla Kostin paimennustaippari lauantaina 4.8., mutta se jouduttiin perumaan helteen ja luvattujen kovien ukkoskuurojen vuoksi. Harmittaa, mutta aikataulullisesti se oli kuitenkin hyvä asia, koska lähdimme illalla Murun päästyä hieman etuajassa töistä ajelemaan kohti Turkua ja seuraavan aamun lauttaa Tukholmaan.

Matka meinasi tosin tyssätä jo Porvoon motarille, kun rattijuoppokaahari meinasi kiilata meidät tieltä. Hirveällä onnenkantamoisella saimme väistettyä, mutta rattijuoppo menetti autonsa hallinnan ja veti varmaan kahtasataa kaiteeseen parin piruetin kautta. Siinä sitten tuhraantui tovi jos toinenkin ja Turussa olimme vasta kolmen maissa aamuyöllä ja satamassa piti olla seitsemältä... muutaman tunnin unien jälkeen koirien lenkitys ja vähemmän virkeänä laivaan.

Lisäksi kotoa lähtiessä Taavin kävely näytti tältä varpaanväliin pesiytyneen punkin vuoksi... pientä teatteria taitaa vetää, kun vähän tutkin miksi nuolee jalkaansa... Onneksi punkin poiston jälkeen Tapsa pystyi taas kävelemään normaalisti. Mut melkein Oskarin arvoinen suoritus, eikö?

Ja puottihan Taavi ilmeisesti koko kesän jatkuneiden helteiden seurauksena lähes kaikki karvansakin häntäsiippaa myöten. Kynityn ravunsyötin näköinen koirahan onkin niin kiva viedä kehään, varsinkin tämmöisissä vähän isommissa karkeloissa.


Mutta... Laivamatka meni hyvin ja saatiin vähän nukutuksikin, illalla ajelimme Nyköpingiin venesataman matkaparkkiin yöksi. Kaunis kaupunki ja kivat lenkkireitit löydettiin koirien kanssa. Maanantaina ajoimme Ruotsin halki Malmöseen.

Kerrossänkymeininki

Iltalenkillä Nyköpingissä

Aamulenkillä

Malmössä yövyimme leirialueella. Yö oli kuuma, mutta kun autosta avasi kaikki räppänät ja kaksi pöytätuuletinta kierrätti ilmaa, oli nukkumaolosuhteet ihan hyvät. Tiistaina aamulenkki heitettiin Malmön upeissa puistoissa, jotka tosin olivat helteiden jäljiltä palaneet aivan karrelle. Lenkin jälkeen suuntasimme satamaan ja Finnlinesin laivalla yli Travemündeen. Päivä oli todella tukahduttavan kuuma ja oli ihan hyvä, että koirat saivat viettää sen tilavassa ilmastoidussa hytissä. Itsekin tuli naitittua viileydestä kunnon päikkäreiden verran.

Laiva oli tunnin verran myöhässä eli maissa olimme kahdeksalta paikallista aikaa. Alunperin oli suunnitelma jäädä Travemündeen yöksi, mutta koska lämpömittari näytti vielä yli kolmeakymmentä astetta, päätettiin ajaa jonkin matkaa. Päädyimme hieman Hampurin eteläpuolelle matkailuautoalueelle yöksi.

Jos edellinen yö oli lämmin, niin nyt oli kuuma. Itsellemme kastelimme lakanat ja niiden avulla sai hyvin nukutuksi, meinasi jopa tulla viileä jossain vaiheessa. Koirille oli tarjolla märkää pyyhettä häkeissä ja niiden päällä ja muutama kylmäkallekin, mutta ne nukkuivat mieluummin ihan lattialla. Läähätyskin loppui aika pian, joten eiköhän niilläkin ollut ihan hyvä olla.

Aamulenkki heitettiin aikaisin ja silti oli reilusti yli 20 astetta ja lenkkin aikana lämpötila nousi reilusti. Lenkistä tuli suunniteltua pidempi, koska erään talon pihasta juoksi ponin kokoinen hoffi tarkastamaan ketä täällä oikein liikkuu. Sain sen kuitenkin karistettua kannoiltamme, kun pari kertaa karjaisin kunnolla, mutta samaa reittiä en arvannut palata takaisin, joten oli kierrettävä vähän kauempaa. Tulipahan kunnon lenkki ja koiratkin jaksoi ihan hyvin kuumuudesta huolimatta.

Keskiviikkona ajelimme Hampurista Amsterdamiin. Liikenne oli kyllä melkoista kotikylän kolmen auton ruuhkaan verrattuna. Alkuillasta saavuimme Gaasper Campingiin, josta olin varannut meille paikan etukäteen. Leirialueella leiriytyi paljon muitakin koiraporukoita ja kyllä täytyy todeta (taas kerran), että ollaan ihan amatööriharrastelijoita näissä näyttelyjutuissa, kun vertaa sitä varustelun (ja koirien) määrää, mitä muilla on. Keli onneksi vähän viileni ja loppureissun saimme viettää siedettävissä lämpötiloissa.


Torstaina aamusta Benelux Winner näyttely, jossa tuomarina ranskalainen Dupas Jean-Jaques. Kovin nopea ja ylimalkainen tuomarointi ja systeemi erosi jonkin verran suomalaisesta näyttelytavasta, kehässä ei esim. kerrottu minkä laatuarvosanan koira sai. Lopputuloksena Taavi oli ERI PU2.

Päästiin siis ajoissa pois ja ehdittiin käydä tutustumassa kaupunkiin. Ei jäänyt sellaista tunnetta, että pitäis tulla uudestaan.

Perjantaina Maailmanvoittaja, tuomarina espanjalainen Malo Alcrudo Rafael. Hän liikutti koiria paljon, muttei muuten juuri katsonut tai kopeloinut. Tällä kertaa meille ERI PU2 VARA CAC VARA CACIB.

Taas siis ajoissa kotiin ja teimme pitkän lenkin ihanassa lähipuistossa. Onneksi, sillä messuhallissa oli todella ahdasta ja kaoottista.

Lauantaina oli vuorossa Specialties, tuomarina hollantilainen Timmermans-Kadenko Nadjia. Hän oli kovin tarkka ja käytti paljon aikaa jokaiseen koiraan mittaillen kallon piirteitä ja tutkien tarkasti koko koiran kannuksiin asti. Taavi oli tällä kertaa ROP. Oli  muuten eka kerta, kun tuomari halusi kehäsihteerin ottavan itselleen kuvan voittajakoirien kanssa poseeraamisesta.

Ryhmäkehää sai odotella useamman tunnin.

Maailmanvoittajassa oli nollatoleranssi koirille autossa. Jos koira löydettiin autosta, oli tiedossa tuntuvat sakot ja kaikki mahdolliset saavutukset kyseisen viikonlopun ajalta mitätöitiin. Ihan hieno juttu varsinkin lämpimällä säällä, mutta olisin toivonut tähän sen verran järkeä, että asuntoautoissa olisi voinut pitää koiria, kun niissähän koirat asuu muutenkin koko reissun. Olen sata varma siitä, että Kostin olisi ollut parempi olla rauhallisessa tutussa autossa, kuin tuolla kamalassa hulinassa ja kaaoksessa.

Kyllä se osas kaaoksesta huolimatta ottaa rennosti =)

Lisäksi hallia ja koirien ulkoilutusalueita ei ilmeisesti siivottu koko näyttelyn aikana ja jo toisena päivänä haju oli melkoinen ja lauantaina meinas yrjö lentään koiria pissattaessa kusesta märän keinonurmen lilluessa jalkojen alla... Myöskään koirien rokotuksista tai Kostin turistikoiralipusta kukaan ei ollut koko aikana kiinnostunut, vaan koirien kanssa pystyi kulkemaan messuhalliin ihan noin vaan.

Parkkipaikkasysteemi sen sijaan toimi hyvin ennakkoon ostetuilla parkkipaikoilla, tosin siinäkin oli melkoinen rahastuksen maku.


Mistään näyttelystä ei saanut kirjallista arvostelua. Harmittavasti jäimme yhtä sertiä vaille Alankomaiden muotovalion arvosta.


Sunnuntaina aloitimme kotimatkamme kohti illan Travemünde - Malmö lauttaa. Matkalla pyörähdimme hieman tutustumassa Hampuriin. Lauttamatka meni taas hyvin, ainut että Finnlines avaa pääsyn autokannelle vain n. 5 min ennen rantautumista, joten siinä vaiheessa meinaa olla hieman ruuhkaa...

Hirvee takaisku, kun tässä hytissä ei päässyt kummankaan sängyn alle.

Maanantain ja tiistain käytimme ajamiseen Ruotsin itärannikkoa Tukholmaan. Ystad oli erittäin viehättävä kaupunki ja Kalmarissarin olisi ollut paljon nähtävää, mutta satoi sen verran paljon, että siellä ei jaksettu olla kovin kauaa. Sinänsä ihan hyvä, sillä Tukholman kupeessa oli tapahtunut kolari ja liikenne oli sen mukaista. Ehdimme kuitenkin ajoissa laivalle tiistaina illalla ja kotimatkan viimeinen etappi saattoi alkaa. Pientä lisähaastetta hyttiin pääsyyn toi suuri aasialainen matkaseurue, joka liikkui matkalaukkuineen kuin suuri kollektiivinen parvi tukkien tehokkaasti muutenkin ahtaat hyttikäytävät. Lisäksi koiria oli aika paljon ja hytteihin pääsyä joutui odottamaan aika kauan siivouksen ollessa kesken. Selvittiin kuitenkin kaikki ehjin nahoin ja nyt, niin kuin koko reissun, pojat olivat vallan mainioita matkakumppaneita. Erityisen iloinen olen siitä, että kumpikaan ei reagoi auton tai hytin ulkopuolelta kuuluviin ääniin, vaan olla köllöttelevät rauhassa, vaikka vieressä joku vähän haukkuisikin.

Öölannin silta

Hyttiin pääsyn odottelua.

Olipahan taas reissu! Kilsoja kertyi vähän reilu 3000. Kyllä on kiva nähdä maailmaa, mutta ihan huippua kyllä palata aina kotiinkin! Kiitos kotijoukoille lopun elukkalauman hengissä pitämisestä, ei tulis mitään näistä reissuista ilman teitä! Koirat oli tälläkin reissulla ihan mahtavia ja nyt jo vähän kutkuttaa seuraava reissu =).