Reissun alkupäässä jaksoin vähän treenatakin koiria. Tapsa teki kerran iltapalan eteen noutotreeniä ja lyhyen jäljen, noin 200 m. Jälki oli reilun puoli tuntia vanha ja siinä oli useita kulmia ja viisi keppiä, ei janaa. Taavi jäljesti hyvin, pieniä tarkistuksia, mutta hyvät korjaukset. Kaikki kepit löytyivät.
Kosti joutui myös hommiin ja sille tein n. 100 metrisen jäljen. Jälki vanheni puoli tuntia, sillä oli seitsemän keppiä ja se oli loivan mutkainen, ei nameja. Kosti on kyllä ihan uskomaton metsäjäljellä! Sillä on ihan hirveä into ja vauhti, joutuu jarrutella ihan tosissaa ja silti se menee kuin höyryveturi. Jäljesti melko tarkkaan, mutta kaksi keppiä jäi nostamatta. En ole noista kepeistä vielä huolissani, kun treenejä on niin kamalan vähän takana ja keppi-ilmaisun se on oppinut kuin itsestään. Pitää nyt hyvin vahvistella tuota ilmaisua ja saada vähän rauhaa tekemiseen. Ja ihan liian lyhyt oli tuo jälki.
Varvas ei ollut onneksi enää parin päivän päästä yhtään kipeä, antoi hyvin painella sitä, eikä näkynyt liikkeessäkään mitään mun silmään.
Yhtenä päivänä Tapsalle kartionkiertoa, alkuun läheltä, sitten kauempaa. Kyllä sillä on nyt selkeesti parempi menovauhti kuin ennen. Pitää jatkossakin tehdä läheltä paljon lähetyksiä, niin pysyy tuo vauhti ehkä paremmin.
Ruutua myös, lätkälle ja pitkästä matkasta. Ihan törkeen hyvin menee. Ilman lätkää ei uskalla kyllä vielä koittaa. Seuruuta tehtiin kanssa, ihan kivasti meni sekin. Peruutusta ollaan vähän yritetty harjoitella, mutta toisinaan aukeaa aika pahasti, joskus menee hyvin.
Kostille yritin opettaa haun haukkuilmaisua, mutta turhauman kautta sillä palaa vaan käpy ja se raatelee namipurkin ja mun kädet, ei ääntäkään. Seuraava yritys tehdään Kosti kytkettynä, ettei pääse käsiksi purkkiin ja toivottavasti haukahtaisikin.
Vähän myös leikittiin noutokapuloilla, sekä puisella että metallisella. Perusasentoa myös yritin saada tuon pikkumiehen tajuamaan... oppiikohan se koskaan?
Pikkutreenien lisäksi lenkkeiltiin paljon aivan järjettömän upeissa maisemissa!
Ja eipä noiden alkupäivien treenien jälkeen juuri tullutkaan treenailtua. Säät ei meidän reissua oikein suosineet, tuuli oli hirmuinen ja satoikin aika paljon. Lenkkeiltiin kuitenkin aina maastojen salliessa ja nautittiin Lofoottien komeista maisemista. Hirmu hienosti pojat matkusti. Tai Taavin helppouden tiesinkin, mutta Kosti oli vähän arvoitus. Autoilusta tykkää molemmat ja kun itse jaksoi olla tarkkana, niin Kostikaan ei ennättänyt tuhoamaan autoa. Melkein kaksi viikkoa oltiin reissussa ja ajokilometrejä kertyi himpan vajaa 4000, käveltyjä kilsoja ei tullut laskettua.
Matkaa varten koirat lääkittiin ennakkoon kahdesti ekinokokkoosia vastan ja Ruotsin rajanylityksistä tein Ruotsin tullin vaatiman ennakkoilmoituksen. Ilmoituksesta huolimatta tai sen takia, meistä ei rajoilla oltu ollenkaan kiinnostuneita. Pohjoismaiden välillä liikkuminen on ollu aina melkoisen vapaata, mutta ekinokokin ja ilmeisesti muiden tautien levitessä, on Ruotsi kuulopuheiden mukaan lisännyt huomattavasti lemmikkien valvontaa rajoilla. Hyvä näin, sillä aivan liian moni jättää elukkansa lääkitykset hoitamatta ja vaarantaa näin kaikkien terveyden.
Sadeloimet olivat myös todeööa tarpeelliset. Kotioloissa en koiria juuri viitsi pukea, mutta teltta- tai automajoituksessa on hirmu kiva saada kaatosadelenkin jälkeen kuiva koira sisälle.
Kuvia reissulta varsin epämääräisessä järjestyksessä:
Kyylät |
Vaijerijatke hihnassa vähän hidastaa... |
Taavin yksiö |
Nunnulambista ei ole enää paljoa jäljellä |
Porot kyllä ymmärrän, mutta hirviinkin törmättiin lenkillä |
Rankkaa tää reissaaminen |
Kostin tyyli matkustaa |
Abiskon kansallispuistossa Ruotsissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti