Sukulointia ja jäljestystä

Sunnuntaina kimppalenkki Kostin mummon, Ladan, ja Nuttu-tädin kanssa.

Lada ja Kosti



Nuttu ja Kosti

Koko sakki

Ryhmäkuvaakin yritettiin, mut ei ihan onnistuttu =)

Hyvinkäältä ajeltiin alkuviikoksi mökille, missä uitiin, nukuttiin, leikittiin, lenkkeiltiin ja vähän treenattiinkin.

Taavi uimassa

Kostin käsitys uinnista

Maanantaina Kostille hiekkatiejälki, noin 70 m pitkä, kuusi keppiä, vanheni pari tuntia. Olin namittanut jäljen nappulalla kolmen tai viiden askeleen välein, mutta nappulat oli hävinny jonkun muun toimesta jäljen vanhetessa.

Namittomuudesta huolimatta Kosti jäljesti hyvin ja voisin melkein väittää sen tajunneen keppien olevan se juttu. Neljä keppiä se ilmaisi.



Taaville jäljennostotreeni. Kävelin metsään siksakin, jossa jokaisessa sakarassa esine. Vanheni pari tuntia. Käveltiin sitten siksakin poikki ja Taavi nosti kaikki jäljet, harmittavasti vain usealla lähti takajäljelle.

Tämäntyyppinen treeni ei selkeesti sovi Taaville. Jäljestämisen lopetus lyhyeen heti ekan esineen jälkeen ja sitten taas uuden jäljen etsintä ei jotenkin vaan toimi. Kyllähän se nytkin kaikki jäljet nosti ja tällä kertaa oli selkeesti meidän treenien pisimmät matkat nostaa jälki, eikä jälkien olo eri kulmissakaan tuottanut vaikeuksia, mutta silti jotenkin tuntuu huonolta treeniltä meille. Pitää kehitellä jotain muuta jäljennostoharkkaa.




Illalla esineruutua. Taaville näytettiin kolmen esineen vienti ja se haki ne varmasti parhaisen ikinä. Loistotreeni! Kostinkin kanssa vähän leikkttiin pehmorotalla, mut sillä ei mikään lamppu syttynyt. Vaikka sillä on melkein koko ajan jotain suussa (kenkä, lelu yms.), ei se millään älynny ottaa rottaa suuhun, kävi vaan nuuhkasemassa. Kehuin kyllä siitäkin.

Tiistaina Taaville aamupäivällä lyhyt neljän kepin puolitoista tuntia vanha jälki. Nosti takajäljen ja jäljesti muutenkin ihan miten sattuu. Lopetettiin jälki kesken.

Iltapäivällä uusi yritys; lyhyehkö neljän kepin jälki, joka vanheni vajaan puolitoista tuntia. Jana oli ainakin 30 m pitkä ja ihan huippu nosto ja koko jälki muutenkin todella hyvää työskentelyä. Kyllä se osaa kun haluaa.

Kostille yritin löytää hyvän ison kallioisen paikan, jonne tehdä jälki, kun rupesi tuo tielle tehty jälki epäilyttämään. Ajattelin Kostin kulkevan vain valmista baanaa, kun eihän nämä metsätiet kovin leveitä ole ja vähän kuin valmiiksi ohjaavat koiran kulkemaan oikein. Karttaan merkitty iso kallioalue ei ollutkaan pelkkää kalliota, vaan jäkälää, sammalta ja kunnon varvikkoakin. Päätin kuitenkin tehdä jäljen tuohon paikkaan ja katsoa kuinka käy. Nameja en laittanut, kun edellinen jälki meni niiden kadottua niin hyvin ja aikaisemminkin namit on melkein jääneet syömättä. Jäljen alkuun yksi ja matkalle viisi keppiä. Jälki vanheni reilun tunnin ja oli n. sata metriä pitkä.

Kosti nosti jäljen jo melkein heti autolta ja jäljesti hienosti ekalle kepille reilun kymmenen metriä tien laidasta. Ja siitä sitten koko loppumatkankin kuin vanha tekijä reagoiden kaikkiin keppeihin!!! Ja tietty vielä viimeiseltä kepiltä takaisin tielle... ihan mahtavaa!! Miten toi voi olla edes mahdollista, kun ollaan tehty niin vähän?! Kumpa vain osaisin olla nyt pilaamatta tätä!

Keskiviikkona pienimuotoista tottista. Kosti opetteli noukkimaan noutokapulan ja Taavi kiersi kartiota, teki kaukojen istu - maahan -vaihtoja ja luoksetulon pysäytyksellä. 

Kosti kävi myös illalla pienellä hiekkatiejäljellä, taas se löysi kepit ja muutama pieni herpaamtuminen tuli, mutta hyvä jälki silti.

Torstaina ajeltiin kotiin ja Kostin kanssa käytiin pienellä kävelyllä Kouvolan rautatieasemalla ja keskustassa, kun meinaa väkisinkin metsittyä tuo pentunen. Eipä sitä kyllä tuntunut mikään kaupunkivilinä tai junat tai muut paljon liikuttavan, reippaasti paineltiin pitkin poikin ja käytiin moikkaamassa muutamaan ihmistä ja koiraakin.

Harmikseni odottamani esineruutukoulutus peruttiin, mutta jälkiryhmällä oli myöhäiset treenit ja mentiin sitten niihin, kun kerrankin ehdittiin. Taaville jäljennostotreeni kahdella lyhyellä jäljellä. Jälkien ajossa reilu tauko (pari koiraa taisi jäljestää tässä välissä). Ekan meni ihan hyvin, paitsi takajälki. Tokalle setille sain sitten ohjeeksi olla vähän enempi jämäkämpi; Taavi hallintaan ennen lähetyspaikalle menoa, rauhoittuminen siinä ja selkeä lähetys. Yhdistin jälki -käskyyn myös eteen-sanan, mutta tiedä sitten oliko sillä mitään vaikutusta. Mutta hyvin Taavi eteni jäljelle ja nosti sen heti oikeaan suuntaa. Jatkoa ajatellen pohdittiin myös, josko valjaat pukisi vasta ihan juuri ennen jälkeä, näin matka autolta jäljelle olisi selkeästi eri kuin jäljestys.

Kostikin sai oman pienen jälkensä kuivalle kankaalle ja reippaastihan se meni, kepit on selkeesti hokattu ja hiffattu, jei!