Rentoa kesämeininkiä

Tiistaina karkotettiin yövuorokrapula kimppalenkillä pyreneittenkoira Fionan kanssa. Kostikin pääsi mukaan, vaikka vähän jänskätti miten pärjään kahden hihnan kanssa. Ennen tätä olin käynyt vain kerran hihnalenkillä yhtäaikaa molempien kanssa. Mutta lenkkihän meni todella upeasti! Pojat kulki niin nätisti ❤

Kuva Piret Byckling

Keskiviikkona aamusella päiväryhmän esineruututreeni. Kostille heiteltiin lelua ja se kävi ekaks vaan tökkäämässä niitä nenällään, kuten on tehnyt jäljellä kepeille. Mutta muutaman kerran jälkeen se rupes ottamaan pehmon suuhunsa ja tuomaan sitä mulle. Alkeet siis hallussa!

Taavi näki kun kolme esinettä vietiin yhtä aikaa ruutuun. Kaksi tai kolme lähetystä meni niin, ettei mitään löytynyt, mutta se kuitenkin lähti reippaasti ruutuun yhä uudestaan. Selkeetä edistystä siis. Sitten löytyi se esinekin ja olin tähän tyytyväinen, eikä otettu enempää.


Illalla hakutreenit. Kostille kolme haamua ja kolmannelta palatessamme keskilinjalle se näki, kun neljäs ukko meni metsään. Haamut superhyvät ja vikakin tosi loistava. Pieni mies on niin reipas pinkoessaan metsän siimekseen etsimään herkkuja syöttäviä tyyppejä. Vikan ukon jälkeen Kosti vielä kuikuili, josko metsässä olis lisää tyyppejä.


Taaville kolme haamua ja mitenkäs muuten ne olis voinu mennä kuin hyvin.

Kesken treenien radalle ilmestyi kaksi kultsua, onneksi Taavi ei ollut silloin radalla!! Mutta valitettavasti koiratappeluhan siitä tuli toisen tunkeilijan juostessa suoraan kohti treenaavaa koiraa. Hyvä muistutus siitä, ettei koskaan voi olla liian valppaana ja vaikka kuinka yrittäisi ennakoida tilanteet, voi silti käydä huonosti. Nyt onneksi tappelupurakit taisivat selvitä karvojen pöllyttelyllä, mutta eihän tuollaista haluaisi koskaan sattuvan.


Torstaina molemmat koirat söivät aamupalansa asfalttijäljellä. Molemmille kolme lyhyttä hajustettua jälkeä, jotka vanhenivat reilun puoli tuntia.

Kosti oli  vähän vähemmän ulalla kuin Taavi, jolle tämä oli eka kerta asfaltilla. Pitäis jostain vain löytää joku rauhallinen tarpeeksi iso asfalttikenttä, jossa sais jäljet jotenkin paremmin ja ulkopuoliset häiriöt ja hajut olisi minimissä näin alkuvaiheen treeneissä. Nyt oltiin koulun pihalla, mutta kesälomasta huolimatta sielläkin tuntui olevan melkoinen trafiikki...


Illalla olin vetämässä tokotreenejä ja kun koiria oli vähän, joutui Taavi paikkisriviin. Ei olla tehty mitään, varsinkaan paikkista, ikuisuuksiin ja vähän jänskätti urosten kanssa tuo... Mutta pienestä jäykistelystä huolimatta Tapsa oli taas ihan mahtava.

Treenien lopuksi Kostille pienet pentutreffit kahden belgin kanssa. On tuo pentu vaan hirmu reipas, kaikkien halukkaiden naama nuoltiin ja ihan vähän vaan kerättiin nameja ❤

Kuvat Jonna Marimaa:

Taavi lähti torstaina illalla viikoksi porukoitten kanssa mökille, kun ei hoitosysteemit muuten onnistuneet. Tekee kyllä Kostille ihan hyvää välillä olla ainut koira talossa. Perjantaina Kosti kävi citylenkillä ja vierailtiin molemmissa lemmikkieläinliikkeissä. Molemmissa paikoissa sai rapsutuksia ja toisessa syötettiin jopa herkkuja, kyllä Kosti tykkäs! Vaikka ollaan käyty mun mielestä ihan liian vähän ihmisten ilmoilla, on Kosti hirmu reipas. Se ei välitä juuri mistään tai sitten on kiinnostunut, toiset koirat vähän jänskättää ja niille se alistuu, hetken päästä irtois jo leikkikin. Iltasella myös ukkonen jyrisi ekaa kertaa kunnolla Kostin kuullen. Vähän se katteli kummissaan taivaalle, mutta eipä juuri muuta. Sisällä veteli sikeitä ulkona jyristessä tai katseli vakavana ikkunasta pihalle.

Sunnuntaina käytiin Kostin kanssa mätsärissä. Eka kerta näyttelyjuttuja pentuselle ja voi miten ihana sen kanssa oli päivä viettää aurinkoisessa koiria vilisevässä puistossa. Taavin kanssa kun on tottunut siihen, että aina pitää olla skarppina ja valmiina muistuttamaa ettei muille haukuta, niin oli kyllä outoa olla noin rennon ja reippaan tyypin kanssa liikkeellä. Kyllä Kostikin haukahteli, jos jossain koirat vähän rähisi keskenään, mutta se oli silti rento. Kosti on nyt sen ikäinen, kun Taavi oli saadessaan ekaa kertaa koiran kimppuunsa ja kyllä mietin mätsärireissulla sitä, miten paska säkä meillä on Taavin kanssa ollut ja miten paljon se on joutunut kärsimään henkisesti noista päällekäynneistä. Kun nyt saisin Kostin suojeltua vastaavilta tapahtumilta, niin olisin jo onnistunut paljossa.

Olin reissussa yksin, niin kuvia on vain hengailusta:

Kehässä Kosti juoksi ja pönötti sikahienosti, mutta hampaita se ei suostunut näyttämään. Tuomarikin oli vähän aran oloinen ja kun Kosti vähän rimpuili, niin tuomari ei uskaltanut koskea siihen ollenkaan... Näytin sitten hampaat itse. Tuota hampaiden näyttöä pitäis kyllä treenata hirmu paljon enempi vieraiden kanssa. Se mikä harmittaa, niin tuomari ei juoksuttanut koiria yhtäaikaa, vaan juostiin yksistään. Olis ollu kiva nähdä, miten homma toimii isommassa porukassa. Emme sijoittuneet, mutta päivä oli hyvää totuttelua koira- ja ihmisvilinään sekä odotteluun.