Tavoitteet haltuun

Lauantaina lunastettiin ensimmäinen tälle vuodelle asetetuista tavoitteista ja osallistuttiin Vantaan Racinel Areenalla Hakunilan Seudun Koiraharrastajien rally-tokokilpailuihin, tuomarina Tiia Hämäläinen. Perinteiseen tapaan annoin aamupalan ylen, mutta noin niin kuin muuten jännittäminen ei ollut lähestkään niin pahaa kuin se olisi voinut olla. Edistystä? Aloluokkaan osallistui 43 koirakkoa, joten päivä oli pitkä.

Kisarata oli paljon käännöksiä sisältävä, mutta aika helppo. Mukana oli kuitenkin se meidän kompastuskivi "koira eteen, oikealta sivulle". Rataan tutustumisessa kävin radan muutamaan kertaan läpi ja muutaman kohdan tarkistin tuomarilta. Omaa vuoroa saikin sitten odottaa jonkin aikaa, vaikka alo porukka oli jaettu kahteen ryhmään. Vähän kipristeli mahan pohjassa kun astuttiin Taavin kanssa kehänauhojen sisään, mutta Taavi oli kivasti kuulolla. Se oli muutenkin tosi rauhallinen odotellessamme vuoroamme, vaikka koiria oli kovasti joka puolella.

Olin päättänyt keskittyä tekemään radan reippaasti mutta rauhallisesti. Hitsi kun se rata meni sit sikanopeesti, enkä jotenkin pysynyt yhtään mukana mitä teen. Lisäksi Taavi kuulosti ihan possulta. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen meidän tekemiseen, Taavi oli niin messissä! Jännä kun radan jälkeen oli ihan sellainen oli, etten ollut ollenkaan varma olinko suorittanut oikeat liikkeet oikeilla kylteillä. Mulla on vaikeuksia erottaa oikea ja vasen toisistaan, niin sekin tuottaa lisävaikeutta tuon jännittämisen lisäksi.

Oman hyvän fiiliksen lisäksi myös tuomari oli sitä mieltä, että meillä meni ihan hyvin. Saatiin 98/100 pistettä. -2 tuli kokonaisvaikutelmaan ääntelystä. Lisäkommenttina oli "osaava koirakko". Onnistuttiin siis siinä meille hankalassa liikkeessä! Oltiin lopun pelin sitten koko kisan kolmosia!! Huikeen hieno aloitus tällä saralla =)

kisarata

palkintopoika

Sunnuntaina pääsin vierailemaan HePeKon raunioradalla, kiitos tästä mahdollisuudesta! Tehtiin kaksi treeniä ja molemmilla kerroilla Taaville oli kolme ukkoa piilossa. Kyllä se nenäänsä osaa käyttää ja työskentelee kivan itsenäisesti. Tokalla kierroksella oli kaksi vaikeaa ukkoa. Ensimmäinen maanalaisessa sokkelossa, jonne pääsi sisään vain yhdestä kohtaa, mutta haju pääsi ulos useamman reitin kautta. Taavi ilmaisikin ensin yhden ilma-aukon kohdalla, sinänsä siis aivan oikein, mutta 'uhrin' luo ei sieltä päässyt. Taavi ei meinannut antaa periksi, kun kutsuin sen sisääntulon luokse. Sisään piti mennä pitkää viemäriputkea pitkin ja etsiä maalimies sieltä jostain, onnistui.

Toinen haaste oli ylhäällä oleva maalimies. Taavi kierteli kauan laajaa ympyrää selvästi jotain haistaen, mutta hajulähteen tarkennus vei aikaa. Taavillehan ei noita ylhäällä olevia maalimiehiä ole juurikaan ollut. Lopulta tämäkin paikallistui ylös ja hieman hölmistyneenä Taavi sen ilmaisi.


Kameran takana olivat ainakin Henriikka Hovi, Henri Utriainen ja Aino Ahlfors

Kukkuu!

Tiistaina superhyperhieno esineruutu. Muru oli jelppimässä, niin saatiin Tapsulle muistikuvina vietyä kolme esinettä, ruutu oli 50 m syvä ja 30 m leveä. Muru vei siis kolme esinettä aivan takarajalle ja me Taavin kanssa seurattiin tarkasti mitä tapahtuu. Ekalla lähetyksellä Taavi haki ekaksi viedyn esineen hyvin. Ekassa esineessähän ei ongelmia viime aikoina juurikaan ole ollut. 

Toka lähetys ja Tapsa jäi hetkeksi siihen muutaman metrin päähän nuusaamaan, mutta sitten sillä syttyi joku lamppu ja se juoksi, siis oikeesti juoksi toiseen takanurkkaan ja toi sieltä viimeisenä viedyn esineen.

Kolmas lähetys onnistui alusta asti hyvin, töitä Taavi joutui vähän tekemään esineen löytämiseksi, mutta nyt tuntui motivaatio olevan kohdallaan! Tänään vaadin kunnon luovutuksetkin. Jokohan tää rupeis pikku hiljaa sujumaan, vastahan tätä on kolme vuotta harjoiteltu...

Kyllä Taavi luovutuksenkin osaa, kunhan se siltä vaaditaan.

Mulle palkka nyt heti äkkiä!

Keskiviikon rallytreeneissä kaksi pientä radanpätkää. Harjoiteltiin lähinnä lähtöjä ja uusimista. Ja mitäpä muuta me uusittais kun niitä koira eteen.... -tehtäviä. Taavi on vaan ihan liian nopea 😃😃.

Lähdöt oli meillä hyvin hanskassa ja uusimisen periaateki  on omaksuttu. Tarvitaan ripeää rauhallisuutta tekemiseen, niin hyvä tulee. Ei taas näiden treeniä perusteella olis uskonut, että ollaan muutama päivä sitten suoritettu lähes täydellinen kisarata!

Treenin jälkeen käytiin lenkillä Oton ja Helgan kanssa, kiitos!


Torstaina aamulenkki Runtu-sakemannin kanssa. Niin loistavia nää kimppalenkit!

Ilta vietettiin Lahdessa ulkomuototuomareiden koulutustilaisuudessa esimerkkinä erinomaisen laatuarvosanan koirasta. Kiva kun tällainen järjestettiin, ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa oli pyrrit mukana. Lyhytkarvat on kuitenkin harvinainen rotu ja aika harva tuomari niitä on paljoa nähnyt ja kun ne voivat olla niin kovin monen näköisiä ja kokoisia ja silti yhtä erinomaisia. Ei meitä lyhytkarvoja nytkään ollut paikalla kuin kaksi, mutta Suomen populaatiosta tuokin on kai aika hyvin ottaen huomioon, että koulutus oli keskellä viikkoa melko myöhään illalla. 


Perjantain tokotreeneihin mennessäni jo tiesin, ettei ole meidän paras päivä. Mä olen ollut vähän flunssainen ja kunnon lenkki oli tältä päivältä jäänyt tekemättä. Siihen nähden ihan kivasti meni. Alkuun paikkamakuu ja -istuminen kokeenomaisesti. Paikkiksesta Taavi nousi seisomaan mun palatessa. Mikä kumma sitä vaivaa? Vieruskaveri kyllä jumppas koko paikkiksen ajan, mut onhan se tuollaisen kestänyt ennen. Tietää mitä treenata... Istuminen meni sitten kovin hienosti. Molemmissa tosin vähän vinkumista. 

Ruutua tehtiin ekaa kertaa ilman lätkää. Ohjaaja kävi näyttämässä ruudun ja Taavi lähti hyvin, mutta etsi selkeesti lätkää. Kutsuin sen pois ja uusi yritys ilman mitään apuja, hieno suoritus. Tarvii vaan muistaa tarpeeksi jämäkkä seis käsky!

Seisomista treenittiin lopuksi, Taavi ei kestä mun paluuta. Tää on nyt mein kotiläksy, jos parin viikon päästä pystyis palaamaan koiran vierelle sen seistessä hyvin, ilman mitään steppailuja.