Harhailua ja paimennusta

Tiistaiaamuna oltiin jälkitreeneissä ja Taaville oli tarkoitus tehdä harhajälkiharjoitus. Jälki vanheni reilun tunnin ja harha vähemmän. Keli oli melkoisen tuulinen ja aika lämmin. Taavin jälki meni kuitenkin aika lailla pilalle, kun harhan tekijä, joka kulki meidän mukana, ei tiennyt mistä oli kulkenut ja varsinainenkin jälki oli merkattu melko harvakseltaan. Mitä todennäköisimmin Taavi lähti harhalle ja sen jälkeen hommasta ei tietenkään oikein tullut mitään. Lopun pelin löydettiin kuitenkin jäljen päässä odottanut maalimies. Esineistä kaksi jäi jäljelle, kun ei edes menty sieltä mistä olis pitänyt.

Seuraava harhatreeni on sitten kyllä suunniteltava ja merkittävä todella hyvin, että Tapsa oppisi pois tuolta harhalle siirtymiseltä. Nythän takana on kuitenkin vasta muutama harhajälkitreeni, joten ehkä vielä ei ole mitään peruuttamatonta tapahtunut...


Illalla oltiin pelastushakutreeneissä kallioisella jyrkänneradalla ja Tapsa ajoi rataa kolmella maalimiehellä. Eka löytyi hienosti kaukaa etukulmasta. Sitten tulikon tyhjiä viisi tai kuusi ja radan lopusta löytö. Yksi ukko jäi nousematta, mikä oli kyllä aika lailla mun vika. Ukko oli lähellä keskilinjaa kalliorailossa hyvin alkupäässä rataa samalla puolella kuin ensimmäinen ukko. Ekalta ukolta palatessa kuljettiin Taavin kanssa aika läheltä siitä, mutta haju ei varmaankaan sieltä montusta noussut Tapsan nenään ja seuraavan lähetyksen sille puolelle tein aika paljon edempää rataa, koska en halunnut lähettää Taavia kalliolta alas...

Otettiin loppuun vielä yksi yksittäinen lähetys tuohon paikkaan ja lähetyspaikka oli sama kuin etukulman ukolle lähetettäessä. Nyt Taavi sen kyllä nappasi. On kyllä hankalaa tuo lähetyspaikkojen suunnittelu noin vaikeassa maastossa.


Lola-collien oli meillä hoidossa tiistain ja keskiviikon. Kaksikolla oli kivaa yhdessä ja oli kiva huomata taas kerran miten herrasmies Tapsa osaa olla ainakin naisvierailleen, vaikka onkin hieman mustasukkainen toisen saamasta huomiosta. Pihalla leikkivät hillitysti ja sisällä osasivat olla kovin rauhallisesti. Tämä vieras saa mieluusti tulla meille uudestaankin.


Huonoja kännykkäkuvia kaksikosta:

kaksikko mustikkametsässä

Uni maistui aina välillä

Keskiviikkona aamulenkillä tein molemmille koirille pikkuisen esineruudun. Koirat saivat vuorotellen käydä hakemassa kaksi esinettä kumpainenkin. Hienosti toimivat molemmat, Taavi ehkä sai vähän intoa, kun näki toisen tekevän hommia ja itse joutui odottamaan.

Illalla meillä oli pk-hakutreenit. Taavi oli selkeesti vähän väsy, varmaan Lolan meillä olo oli kuitenkin pikkumiehen pääkopalle väsyttävää, poikkesihan se kovasti meidän tavallisesta tylsästä kotielämästä. Suunnitelmana oli kuuden löydön rata, mutta tulihan sinne muutama tyhjäkin vahingossa väliin. Olin kyllä tosi tyytyväinen Taavin jaksamiseen. Lämmin keli ja pitkä rata veivät mehuja jo valmiiksi väsystä pojasta ja silti vielä viimeiselläkin ukolla irtosi hyvä haukku. Selkeesti oli havaittavissa ylämäkeen lähettämisen aiheuttavan vähän liian lyhyitä pistoja. Meillä on täällä päin ihan liian tasaiset maastot ja liian vähän mahdollisuuksia treenata maastossa, jossa koiran tulisi ylittää kumpare ja jatkaa siitä vielä mahdollisesti toiseen nousuun.


Torstaina aamulla käytiin vähän tottistelemassa. Tein Tapsun kanssa enempi hömppäjuttuja, kun ei se ollut selkeestikään ehtinyt palautua alkuviikosta. Kengän kanssa hömpöteltiin ja todettiin, ettei sekään ehkä ole se meille optimaalisin käyttöesine. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa häiriönä sakemanninarttu. Loppuun vielä paikkis toisen tehdessä. Paikkamakuun ajaksi menin henkilöryhmään ja kun Taavi menetti näköyhteyden minuun, nousi se seisomaan. Uudesta käskystä painui takas maihin ja pötkötteli hienosti loppuun asti.


Torstaina ajeltiin Kuopioon Suomen Pyreneläisten paimennuspäiville Koiranotkon lammastilalle. Matkaseurana Pieta Focan kanssa ja Seija. Paimennukset alkoivat perjantaina, leiriin osallistui Taavin lisäksi seitsemän muuta pyrriä, sekä pitkä- että lyhytkarvoja. Aina on vaan niin mukava nähdä toisia ja uusia pyrri-ihmisiä! Päivän aikana käytiin lampailla kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla Taavi kävi aholla tutustumassa lampaisiin ja siellä laumaa kuljetettiin pieni matka ja kierrettiin sen kanssa pieni tönnäs.

Toisella kerralla oltiin pienemmässä suorakaideaitauksessa, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin laumaa. Mähän jo vähän meinasin tajuta mihin suuntaan mun pitää liikkua ja miten sauvaa käytetään!! Kolmannella kerralla oltiin isolla pellolla, jonka päästä kuljetimme lauman toisessa päässä olevalle ladolle. Lampaat paimennettiin sisälle latoon ja sieltä takaisin ulos, jonka jälkeen veimme ne vielä juomaan. Latotyöskentely ei sovi ihan joka koiralle sen ahtauden vuoksi, mutta Taavi pääsi sitä kokeilemaan, koska on jo vähän vanhempi ja käyttäytyi niin rauhallisesti lampaiden kanssa.

Olin ihan supertyytyväinen Taaviin. Se oli niin rento ja rauhallinen ja selkeesti jyvällä hommasta. Itekin osasin huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla, enkä sotkeutunut koko ajan jalkoihini ja sauvakin oli useimmiten oikeassa kädessä, ehkä...


Toisen päivän eka kerta lampailla alkoi meillä vähän huonosti, Taavi rapsutti itseään ja sen varvas jäi kiinni kaulapannan renkaaseen. Huutoahan siitä tuli ja vähän huono mielentila tietysti koiralle :/
Itsekään en jotenkin osannut olla niin rento kuin edellisenä päivänä. Mikään katastrofi tilanne ei kuitenkaan onneksi ollut, Taavi vaan haukkui vähän ja ei ollut niin rento kuin edellisenä päivänä.

Toisella kerralla Taavi kävi hakemassa lammaslauman aholta, toi sen portista isolle pellolle, jonka päässä lauma käytiin kääntämässä ja vietiin takaisin aholle. Vielä tälläkin kerralla Tapsa oli vähän levoton ja haukkui. Olisi pitänyt pitää pellolla pieni tauko portista viennin jälkeen ja jatkaa kuljetusta vasta hetken hengähdystauon jälkeen. Nyt meni kuitenkin näin.

Viimeinen kerta lampailla olikin sitten vähän erilainen. Koiranotkon isäntäpari Hannu ja Terhi olivat keksineet meille melkoisen treenin! Lampaat olivat ison pellon nurkassa ja pellolle oli aseteltu kolme kiintopistettä kolmion muotoon ja meidän tehtävänä oli kuljettaa lampaat tuo kolmioreitti. Ja tämä niin, että Hannu ja Terhi vain katselivat aidan takaa suoritustamme. Huh, kyllä jännitti, varsinkin kun Tapsan paimennukset eivät aikaisemmin päivällä olleet menneet ihan niin hyvin. Kävin Taavin kanssa tauolla kävelemässä vähän pidemmän lenkin, jossa se sai jolkotella vapaana. Ajattelin sen vähän rentouttavan ja ei siitä ainakaan haittaa ollut! Taavi teki hienosti hommia ja muutama virhe mulle sattui, mutta nekin Taavi yritti korjata, mä en vaan tajunnut sitä ja vähän estin sen oikeaa toimintaa. Saatiin hyvää palautetta ja Taavi kovasti kehuja. Kiva, että tuo viimeinen harjoitus meni noin hyvin, jäi hyvä mieli leirin lopetuksesta.

Kiitos kaikille mukana olleille hienoista paimennuspäivistä ja erityiskiitos aina niin mahtavalle Koiranotkon väelle! Teette hienoa työtä lampaiden parissa ja teidän koirien työskentelyä on ilo päästä seuraamaan!


Kiitos kuvaamisesta Pieta Luukkonen ja Raimo Holopainen:

Tilan oma koira koolie Li

Tilan oma pyrri, olisko ollut Tuiske

Hommat tehty, riemua riittää

Reissun aikana Taavi pääsi leikkimään myös Aidan ja Sammyn kanssa.