sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Taas on touhuttu vähäsen

Maanantaina käytiin leikkimässä Napin kanssa. Vaikka Nappi on isompi ja raskaampi, niin leikki on edelleen tasaväkistä. Sen minkä Taavi häviää koossa, voittaa se ketteryydessä.











Keskiviikkoaamuna häiriöpikatottisteltiin pk sakemanniuroksen kanssa. Taavi malttoi keskittyä hyvin ja jäi taas ihan kiva fiilis. Vaikka seuraamisessa on vielä ihan hirveästi tekemistä, niin olen tyytyväinen siihen, miten hyvin Tapsu piti kontaktin, vaikka kierrettiin sakemannia ympäri ämpäri. Myös pakkamakuu meni hyvin, vaikkei sitä luoksetuloa sakemanni tehnytkään. Olin myös kasvot siihen päin...


Perjantaina pitkästä aikaa pääsin ryhmätottikseen. Taavin lisäksi neljä koiraa oli uskaltautunut syksyn ensimmäiseen lumipyrytreeniin. Tänään ei keskittyminen millään meinannut riittää ja muut koirat kiinnostivat kovasti, vaikka Tapsu kyllä yritti ihan hirveesti.

Ensin istuttiin perusasennossa, kun molemmat ohjaajat tulivat vuorotellen luokse. Taavi odotti nätisti ja antoi kopeloida hienosti. Sitten oli vuorossa toisten koirien ohi pujottelu seuraten. Taavi oli aika hyvä, vaikka aina piti vähän vilkuilla muita ja yhtä hoffia olisi pitänyt ihan väkisin päästä haistelemaan.

Sitten tehtiin maahan menoja ja luokse tuloja lyhyestä matkasta ja nehän Tapsu taitaa! Maahan meno on tosi nopea ja luoksetullessakin tulee nätisti lähelle istumaan. Välillä tosin meinaa ennakoida sivulle tuloa, vaikkei sitä olla kauheasti tehtykään, pelkkää perusasentoa hinkattu vaan kovasti...

Sitten taas pujoteltiin samoin kuvioin kuin edellinenkin kerta ja lopuksi luoksetulo pitkästä matkasta. Jätin Taavin paikkamakuuseen niin, että muut koirat olivat rivissä Taavin sivulla. Kävelin jonkin matkaa ja sillä sekunnilla kun käännyin, lähti Taavi mun luo. Tais toiset koirat sen verran hirvittää, ettei malttanut odottaa käskyä. No, koira takaisin ja uusi yritys onnistuneesti. Mutta hei, ei yhtään rähjäystä tai karvojen nostelua tänään!!


Lauataina piiiitkän tauon jälkeen pääsin mukaan myös pelastushakutreeneihin. Ensimmäiset hakutreenit tänä syksynä lumisessa metsässä. Keli hyvin vähätuulinen, - 2 *C. Taaville kolme ukkoa ja taas oli jannu ihan liekeissä! Eka haamuna ja todella loistavat haukut! Toinen ja kolmas ukko valmiina, molemmat meni tosi hyvin. Käytös maalimiehillä oli korrektia ja haukut tuli ilman avustusta. Kyllä meillä oli taas kivaa! <3  Metsäosuuden jälkeen olis ollu tarjolla tottista, mutta mun piti tietysti lähteä töihin... ehkä sitten ensi kerralla.


Sunnuntaina oltiin pk-hakutreeneissä lumisessa metsässä parin pakkasasteen lähes tuulettomassa kelissä. Taaville kuusi ukkoa; valmis, valmis, haamu, valmis, valmis, valmis.

Ekalle lähti tuttuun tyyliin kuin tykin suusta, valitettavasti vain melko vinoon. Kutsuin takaisin, mutta Taavi ehti ennen sitä saada hajun ja silloin se ei kyllä tule. Ja siinä vaiheessa sainkin ohjeen olla kutsumatta enempää, kun koira selvästi on hajulla. Vähän oli pitänyt jelppiä haukun kanssa. Toinen valmis oli sitten hyvä suora pisto ja haukkikin irtosi jo paremmin. Aina toisinaan toi ekan ukon haukku on vähän vaisu, vaikka haukutankin Taavin ennen radalle menoa.

Kolmas oli haamu ja se meni hyvin, aivan kuten olin odottanutkin. Neljäs ukko olikin sitten n. 15 m keskilinjasta. Lähetin Taavin jonkin verran ennen ukkoa ja se meni vauhdilla suoraan takarajalle, jossa kääntyi hienosti rataa eteenpäin ja teki tosi kauniin "laatikon". Takaisin tullessa sai sitten vainun maalimiehestä, joka oli todella hyvin piilossa kaatuneen kuusen alla. Vähän aikaa Taavi seisoi siinä vieressä kuin miettien jotain ja sitten aloitti ilmaisun. Tähän pistoon olin tosi tyytyväinen, vaikka ilmaisun aloitus vähän kestikin.

Viidettä ukkoa en nyt millään muista miten se meni, mut kai se sitten meni ihan hyvin, kun ei siitä mitään erikoista jäänyt mieleen?! Viimenen oli sitten takakulmassa valmiina. Mm oli kahden kivilohkareen välissä ikään kuin olisi ollut osa kiveä. Taavi lähti hyvin ja teki pitkään töitä, jopa niin pitkään, että olin kutsumassa sitä jo taikaisin. Kokeneemmat neuvoivat kuitenkin olemaan kutsumatta, antaa koiran tehdä rauhassa töitä. Piilo oli Taaville ilmeisesti jotenkin vaikea, kun se oli pitkän aikaa istunut siinä kiven päällä ja ihan varmasti tiennyt, että siinä se mm nyt kököttää, mutta ilmaisun aloittamiseen se oli lopulta tarvinnut pienen namipurkin kolisuttamisen avuksi.

Tänään harkoissa hyvää oli erityisesti se, että Taavi ei nuoleskellu kenenkään naamaa ja oli ihan hyvin hallittavissa ilman hihnaa maalimiehiltä keskilinjalle tultaessa. Vähän noi pari mietiskelyä ennen ilmaisua jäi mietityttämään, mutta ehkä Taaville on vaan ruvettava rohkeasti tekemään vaikeampia juttuja, jotta homma edistyy. Nyt alkaa sitten talvitauko, toivottavasti kevät tulee pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti