Jore siellä ja Jore täällä =)

Maanantain tottisteltii Jore -landseerin kanssa. Mä en tiedä mikä tottiskärpänen nyt on puraissut, mutta kyllä oli taas kiva treenata. Kauankohan tätä kestää!?

Jore siis toimi Tapsalle häiriönä ja me seurattiin. Aluksi Taavin oli taas vaikea keskittyä, mutta hyvin se sit veti kuitenkin ja seuras ehkä parasta seuraamista ikinä! Siinä kierrettiin Jorea ympäri ja nätisti Taavi tapitti mua ja pysyi hyvin oikealla paikalla! Kyllähän meillä siis töitä on vielä ihan hirmuisesti tehtävänä ennen kuin ollaan edes vähän valmiita mihinkään kokeeseen jos joskus sellaiseen uskallan edes harkita meneväni, mutta oli vaan tänään jotenkin tosi kiva treeniä.

Ylläri pylläri; paikkamakuu häiriön alaisena oli toinen päivän aiheista. Jore teki seuraamista ja hyppyjä ja Tapsa yritti keskittyä muhun. Vilkuili se kyllä aika kovasti Jorea ja sitten kentän yli lennelleet lentokoneet (matalalla lenteli jotain pienkoneita, kun lentokentän vieressä treenattiin) oli Taaville kyllä tosi jänniä ja niskat siltä meinas mennä nurin, mutta hyvin pysyi maassa, eikä tällä kertaa edes yrittänyt nousta kun kävin sitä palkkaamassa. Uskalsin jopa päästää hihnasta irti ja ottaa muutaman taka-askeleen lisää, niin varmasti Taavi makoili. Ohi juokseva koira olis kyllä ollu sille ihan liikaa, mut ehkä me sekin vielä joskus hanskataan...

Loppuun kokeiltiin A-esteen ylitystä ekaa kertaa. Taavi yritti heti innoissaan harjalla odottavalle palkalle, mutta usko loppui kesken. Kolmannella yrityksellä se kiipesi hienosti ylös asti ja siitä sitten pannasta autettuna tuli nätisti alas. Tehtiin sitten vielä toinen toisto. Ton Taavi tulee varmasti oppimaan hyvin, mutta se metrisen esteen ylitys on kyllä sellainen, mitä en tiedä uskallanko edes ruveta yrittämään. Mun mielestä on vaan aika iso riski rikkoa koira siinä, enkä mun murua halua ehdoin tahdoin teloa... Oiskohan joku agiliidon hyppytekniikkakurssi tähän paikallaan vai miten ton homman kanssa pääsis alkuun...?


Tiistaina oltiin pelastushakuporukalla raunioilla. Taavilla ei ainakaan ole mitään alusta-arkuutta, vauhdilla painatti menemään pitkin raunioita. Se oli myös heti selvillä mitä pitää tehdä ja nenä kävi kovasti. Kolme ukkoa oli piilossa ja Taavi löysi ne hienosti. Raunioilla on mun mielestä tosi hyvä harjoitella koiran lukua, kun siellä näkee koiran paremmin kuin metsässä. Hajut myös kulkeutuvat eri tavalla ja oli mielenkiintoista seurata, miten koira saa vainun ja etsii sen alkuperää.

Ensimmäinen ukko oli alueen laidalla puulaatikossa ja siinä lähimaastossa Taavi hetken pyöri ja aloitti ilmaisun ensin vähän kauempana laatikosta. Mun mennessä lähemmäs, se siirtyi laatikon viereen. Toinen ukko oli toisella puolella raunioita ja siellä Taavi meni rohkeasti sisälle tunneliin ja ilmaisi siellä olevan maalimiehen. Kolmas olikin vähän haastavampi, kun haju tuntui kulkeutuvan melko kauas maalimiehestä raunioin rakenteiden sisällä. Taavi kyllä sinnikkäästi haki hajun alkulähdettä ja lopulta sen hienosti löysikin.

Koska porukkaa oli tänään vähän normaalia vähemmän ja homma sujui niin jouhevasti, päätimme vetää toisen kierroksen. Tällä kertaa Tapsulle kaksi ukkoa, jotka olivat umpipiiloissa ja mulla ei tietenkään mitään tietoa siitä, että missä ne olivat... Hienosti Taavi lähti taas hommiin ja eka ukko löytyikin nopeasti kallellaan olevasta roskiksesta. Toinen ukko olikin sitten aika haastava ja osittain meni kyllä munkin piikkiin, kun ohjasin Taavia väkisin alueen keskiosaan. En tiedä miten paljon vaikutti se, että raunioilla oli jo ollut paljon koiria ja porukkaa ja hajut jää varmasti tunneleihin ja piiloihin eri tavalla kuin metsässä, vaikka maalimies on niistä jo häipynyt. Olin vaan Taavin käytöksen perusteella ihan varma siitä, että maalimies on raunioiden keskellä olevan kasan syövereissä. No, ei ollut ja onneksi älysin siirtyä etsimään raunioiden reuna-alueita ja siellä sijaitsevia kekopiiloja. Taavi taisi jo hieman ehtiä turhautumaan siihen keskiosan etsintään ja jumittavan ohjaajan käytökseen ja ilmaisi matkan varrella meidän suoritusta seuraavat kanssatreenaajat =) Toinenkin ukko löytyi sitten lopulta monttupiilosta kannen alta. Kovasti Taavi teki tänään töitä ja nenälihakset on varmasti nuuskutuksesta kipeät. Kivaa oli olla pitkästä aikaa raunioilla!

Viimeisen ukon jälkeen palkkasin Taavia vielä heittämällä sille narupalloa ja heitin sen sitten autoille johtavalle tielle ajatuksena jatkaa matkaa siitä sitten autoon. Jaana oli kuitenkin jo tulossa Joren kanssa raunioille ja enhän mä niitä nähnyt ja kun Tapsa lähti pallon perässä tielle, niin vastassa olikin sitten Jore. En mä mitään kerennyt tekemään ennen kuin Taavi oli jo karvat pystyssä räyhäämässä Joren luona. Onneksi Jore oli Jaanalla hyvin kiinni ja juoksin kiireesti paikalle ja sain Taavin pois siitä. Kyllä harmitti kun noin pääsi käymään, mutta jos jotain positiivista haluaa tästä hakea, niin Taavi oli tosi hyvin kuulolla heti tilanteen jälkeen ja seurasi nätisti autolle asti. Vielä kevättalvella se olisi jäänyt tuohon räyhäysmoodiin huomattavasti pidemmäksi aikaa eikä olisi nähnyt eikä kuullut mitään muuta kuin sen toisen koiran. Jore ja muutkin isommat koirat on sille vieläkin aika vaikeita paloja.

Tottispainotteinen viikko

Taavi oli taas hoidossa, tällä kertaa kolme päivää anopilla. Kaikki oli mennyt oikein hyvin yhtä oksennusta lukuun ottamatta. Taavihan ei siis ikinä oksentele eikä ripuloi, mutta tietenkin kun se on hoidossa vähän vieraammalla ei-niin-koiraihmisellä, niin sitten heti tulee yrppä. Onneksi ei mitään sen kummempaa, ruokakin oli maistunut joka päivä ihan hyvin. Suurkiitos anopille ja kiva jos Taavi saa tulla uudestaankin hoitoon.


Keskiviikkona käytiin paha-treeneissä uudella alueella, joka olikin melko haastava radansuuntaisten kallioharjanteiden ja kaatuneiden puiden johdosta. Viime treenien possuilun vuoksi me keskityttiin Taavin treenissä tällä kertaa maalimiehellä pysymiseen. Ukkoja oli neljä ja ne olivat peräänajo, haamu, ääni ja haamu. Maalimiehet haukuttivat Taavia vain vähän ja pitivät hauskaa maalilla siihen asti kun tulin sinne. Yhden kerran Taavi kävi kusella, mutta muuten pysyi oikein hienosti maalimiehillä, kiitos hyville maalimiehille! Meillä oli siis tällä kertaa tosi helppo, hauska ja hyvin onnistunut treeni!


Torstaina treenittiin jälkiporukan ja muutaman muun kanssa tottista. Taavin kanssa seurattiin ja tehtiin lyhyen matkan luoksetuloja ja edestä sivulle tuloja kahden landseerin seurassa. Vähän piti pikkumiehen vilkuilla isompia, mutta aika hyvin se veti siihen nähden, että toinen jäteistä oli se viime syksynä Tapsan päälle samaisella kentällä tullut tyyppi.

Sitten kaveriksi vaihtui parsoni ja Tapsa paikkamakuuseen liinalla varmistettuna. Mä kävelin noin 25 - 30 m päähän Taavista ja parsoni teki seuraamista ~20 m päässä Taavista (eka kerta kun olen hihnanmittaa kauempana Taavista toisen koiran läsnäollessa...). Odotin aina ehkä jonkun 20 s. ja sitten palasin Tapsun luo. Toistettiin kolme kertaa. Taavi pysyi tosi hyvin paikallaan, katteli vaan kuulemma vuoron perään mua ja parsonia, mut ei kuulemma ollenkaan huonolla tavalla... Halus vaan varmistaa koko ajan missä toinen menee... Ainoastaan mun palatessa meinas nousta, mut uudella käskyllä jäi nätisti maahan. Ihan loistavaa! Näitä lisää.

Lopuksi tehtiin vielä yksin kentällä pitkän matkan luoksetuloja; Taavi maahan ja mä kävelin 50 - 70 m päähän ja pyöriskelin vähän aikaa paikallani ja sitten kutsuin Taavin luokse. Hirveellä vauhdilla suoraan eteen istumaan. Hyvä treeni oli tänään.


Perjantaina tottisteltiin taas porukalla. Seurattiin jonossa ja rivissä, paikkamakuutakin tehtiin rivissä ja liikkeestä istumista. Lopuksi luoksetulo pitkästä matkasta. Taavi teki oikein hienosti muutamaa pientä rähähdystä lukuunottamatta. Välimatkat toisiin koiriin oli tänään kyllä pienimmät mitä meillä on ikinä ollu näiden vähäisten häiriötreenien aikana... Mulla jos ajoitus on sekunnin sadasosankin pielessä puuttua sen rähjäämiseen, niin se ehtii sen aloittaa ja sitten se onkin jo siinä tilassa ettei kuule eikä nää mitään muuta kuin sen toisen koiran, jolle on nyt vain jostain syystä rähjättävä.

Lopun luoksetuloissa tein niin, että Taavi oli paikkamakuussa, kun kolme koiraa teki luoksetulot peräjälkeen meidän editse. Kaksi kolmesta meni hyvin, toisen luoksetulon aikana Tapsa olis lähteny kovasti haukkuen juoksevan koiran perään, mut onneksi se oli kiinni... Kaikkinensa kuitenkin oikein kiva treeni taas.


Lauantaina aamusta tein esineruudun. Talloin muutaman metrin leveän ja parikymmentä metriä syvän alueen ja laitoin sinne seisemän esinettä. Taavi lähti tosi hienosti jokaisella kolmella lähetyksellä ja toi joka kerta esineen. Oli varmaan paras esineruututreeni ikinä. Ollaan kyllä Tottakai -päivien jälkeen tehty tosi paljon pieniä esine-etsintäharjoituksia lenkkien yhteydessä ja ne on nähtävästi tuottaneet tulosta. Lopuksi kun kävin hakemassa loput esineet pois, niin Taavi toi vielä silloinkin mulle innoissaa kaksi esinettä =)

Ruudun jälkeen kiirehdittiin jälkitreeneihin. Taavi jäljesti tunnin vanhan jäljen, jossa muutama kulma, viisi keppiä ja pituutta ehkä noin parisataa metriä. Janalle lähetyksessä Tapsu lähti oikein innoissaan, vähän haki aluksi, mutta lopulta löytyi jälki ja oikea suunta. Kulmat meni tänään oikein mallikkaasti ja kaikki kepitkin Taavi ilmaisi hienosti. Jarruttelin koko matkan, niin jälki meni paremmin. Ohi ajaneet pärräpojat vähän häiritsivät Taavia, mutta hyvin kuitenkin jatkoi hommia ilman eri käskyä mopojen mentyä ohi.

Kuvat Tiina Suuronen

"Anna nyt se palkka, kun jäljestin niin hienosti!"

Jäljen jälkeen otettiin vielä pikkuisen tottista. Tänään parsonin läsnäolo meinasi olla liikaa Taavin sietokyvylle, mutta muuten se seurasi ihan kivasti ja pysyi nätisti paikkamakuussa. Seuraaminen henkilöryhmässäkin meni tosi hienosti viime kertaiseen yritykseen verrattuna!

Tämä viikko

Maanantaina kävin pitkästä aikaa ryhmätottiksessa ja siellä olikin tarjolla häiriöharjoitusta kerrakseen. Isot ja pienet koirat on yhdistetty samaan ryhmään, joten vilinää ja hälinää riitti. Taavi treenasi russelin ja malamuutin välissä ja hyvin treenasikin! Voi sitä keskittymistä ja tekemisen paloa mikä sillä oli! Tätä lisää! Ei ollut viikonlopun korvattomuudesta tietoakaan, aivan kuin ois ollu eri koira nyt ja silloin...

Istumista, maahanmenoa ja näissä pysymistä, kun menen hihnanmitan päähän ja kiertelen koiraa. Luoksetulon loppuasentoa hiottiin hihnaetäisyydeltä ja siitä vierelle tuloa. Vierelle siirtyminen ei ole oikein hanskassa, kun sen treenaaminen on ollu aika vähäistä "ennakointiongelman" takia. Seuraamista kulmilla ja käännöksillä tehtiin myös. Lopuksi rivissä paikkamakuuta, jossa Taavi joutui malamuutin ja jonkun ison mustan koiran väliin. Jos se iso musta olisi ollut rauhallinen, niin olisimme varmasti onnistuneet ihan hyvin, mutta kun se ei ollut, niin ei siitä oikein tullut mitään. Siinä ne kaks sitten rähjäsivät toisilleen... Vaihdettiin Taavin kanssa paikkaa belkkarin viereen ja siinä homma sujui hyvin. Ihan viimeksi vielä pitkän matkan luoksetulo ohjaajan kiinni pidosta, hienosti tuli Tapsa vauhdilla suoraan eteen.

Tiistaina peha -treeneissä Taaville oli tarjolla valmiita ukkoja neljä kappaletta. Kaikki ukot löytyivät, mutta parilla oli havaittavissa ongelma: Taavi jätti maalimiehen kesken ilmaisun ja teki oman haistelulenkin ja palasi sitten uudestaan ilmaisemaan... Ilmaisukin oli näissä treeneissä minusta huonompaa kuin aikaisemmin. Tuli vähän semmoinen olo, että meiltä vaadittiin tänään vähän liikaa. Ens kerralla tehdään kyllä jotain haamuja tai peräänajoja tai jotain muuta tosi helppoa ja hauskaa. Mulle itelleni on vielä tosi vaikea hahmottaa, missä vaiheessa mä kutsun koiran pois metsästä... Jotenkin koko treeni tuntui menevän vähän mönkään, oisko johtunut mun tosi väsyneestä ja vetämättömästä fiiliksestä :/

Kuvat Sari Nieminen

Tänään käytiin vähän tottistelemassa. Seuraaminen ei onnistu ollenkaan, Taavi jätättää. Paikkamakuut ja -istumiset sekä eteenmeno meni tosi hyvin. Tein myös istu-maahan-seiso vaihtelua ja sekin meni ihan hyvin. 

Lenkkien yhteydessä on treenailtu esineruutumaisia juttuja vaihtelevalla menestyksellä. Nyt pidetään kyllä taikoa kaikesta treenijutuista jokunen päivä

Tottakai -viikonloppu

Tämän vuoden Tottakai-päivät ovat taas onnistuneesti ohi, kivaa oli! Kiitos Seija järjestelyistä ja Ari ja Sari koulutuksista!

Viime viikonloppu vierähti siis Tottakaimaisessa menossa. Mun ja Taavin osalta viikonloppu oli melko hermoja raastava, tuo koiruus oli aivan kamala riiviö. Uhkasin jo tehdä rukkaset koko rakista ja jos en rukkasia tekisi, niin ainakin kaiken harrastamisen ja julkisilla paikoilla sen kanssa liikkumisen lopettaisin. En tiedä oliko samankaltainen seura vai Taavin ihana ystävä Nuttu (joka vielä hieman haiskahti kai juoksuiselta...) syynä tuohon riiviömäiseen käytökseen? Mussahan se vika tietysti on, kun en ole osannut koiraani oikein kouluttaa, mutta minkäs teet, parhaani olen yrittänyt... Taavi siis ei kuunnellut mua yhtään ja karkaili huoneestaankin pariin kertaan, vaikka olin varautunut siihen ja sitonut oven narulla kiinni, Houdini mikä Houdini.  Ei auta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Koulutustakin oli tarjolla haun, esineruudun ja BH-koejuttujen muodossa. Hakutreenit meni ihan kivasti, kun taas esineruutu tuotti hieman hankaluuksia. Kovasti tarvii lisää treeniä esineen etsintää, jotta Tapsu ymmärtäisi mistä siinä hommassa on kyse.

BH-koetreeneissä harjoiteltiin kaavion kävelyä ilman koiraa ja ihmisryhmää koiran kanssa. Kun koira ei osaa vielä seuratakaan kunnolla, niin eihän siitä henkilöryhmässä seuraamisestakaan mitään tullut. Mutta olihan sitä kiva kuitenkin kokeilla ja kun tuo seuraaminen saadaan vähän paremmalle tolalle, niin tuokin juttu täytyy ottaa harjoitusohjelmaan mukaan. Jos siis vielä jatkamme minkään lajin harrastamista...

Kaikesta huolimatta ihan mahtava viikonloppu! Kiitos kaikille kaksi- ja nelijalkaisille osallistujille!!


Kuvia viikonlopusta, välillä kameran takana oli joku muukin...

Tottakai Aina Oon Hottis "Easy"

Tottakai Aina Oon Hottis "Easy"

Tapsan mielestä Nuttu oli ehdottomasti kaikista ihanin:

Tää kuva jotenkin kiteyttää Taavin koko viikonlopun meiningin...

"Saanko luvan?"

Kaikessa epäonnistuneisuudessaan hieno kuva

Välillä vähän treenattiinki:

Friida

Sulo

  Aina treeniin ei tarvita edes koiraa:

Tottistelua, hakua ja jälkeä

Maanantaina kävin omineen kentällä vähän tottistelemassa. Seuraamista hinkattiin ja se menikin aika hyvin meidän tekemäksi! Liikkeestä istumista ja maahan menoa tehtiin myös. Niissä joutuu antaa useamman käskyn, mutta ihan hyvin meni siihen nähden, ettei olla juurikaan treenattu tuota, varsinkaan viime aikoina. Ostin myös isomman (200 g) noutokapulan ja treenattiin sen kanssa, mutta Taavihan ei sitten millään halunnut ottaa sitä suuhunsa?! Aikaisempi pieni noutokapula on ollu sille ihan supersuosikki. Sitten vielä paikkamakuuta ja siitä luoksareita. Ihan loistava treeni ja tuli taas intoa tehä lisää!


Tiistaina pehatreeneissä tehtiin kokeenomainen harjoitus. Alueelle neljä ukkoa ja minä Tapsan kanssa niitä hakemaan. Ekalle ukolle etukulmaan meni kuin oppikirjasta! Toinenkin meni tosi hyvin, mutta sitten kolmannella lähetyksellä teki tosi laajoja kaaria ja kun näin koiran keskilinjan vastakkaisella puolella, kutsuin sitä pois. No eihän se sieltä tullut... Hyvää tässä oli kai se, että sillä oli haju maalimiehestä ja se meni lopulta sen luokse ja haukkui hyvin. Huonoa ehkä se, ettei se tullut kutsusta luokse. Mutta jos sillä on vainu, niin onko parempi että se menee ukolle vai että tulee mun luokse??

Vaikeaa harjoituksessa oli miettiä mistä koiran lähettää ja milloin on oikea hetki kutsua se pois. Taavi on kuitenkin aika periksi antamaton ja mä luulen sen ettivän vaikka viikon, jos ukkoa ei meinaa löytyä. Vaikea laji tämä hakukin on.


Keskiviikkona iskä kävi tekemässä Taaville jäljen. Kesken jäljen teon alkoi sataa melko rivakasti ja jänskätti, miten se vaikuttaa jäljestykseen. Jäljellä oli pituutta puolisen kilometriä ja se vanheni reilun tunnin, keppejä kuusi ja kulmia kolme.

Janalla oli tänään pituutta seitsemisen metriä ja hyvin Taavi löysi jäljen ja lähti sitä etenemään. Kuivan kelin jäljestykseen verrattuna vauhti oli nyt rauhallisempi. Kulmat meni hyvin ja kepeistä löytyi neljä. Kiitos iskä!


Torstaina kimppatottista ja oli ilo huomata, miten innoissaan Taavelo keskittyi tekemiseen. Kentällä touhuavat muut koirat eivät juurikaan olleet häiriöksi pientä vilkuilua lukuun ottamatta. Seuraamista hinkattiin ja lyhyen matkan luokse tuloja. En vielä arvaa laskea Taavia vapaaksi muiden vieraiden, varsinkin isojen urosten, läsnä ollessa.

Paikkamakuu treeniä tehtiin tällä kertaa niin, että Taavi maahan ja minä hihnanmitan päähän. Porokoira siihen sitten viereen tekemään seuraamista ja luoksareita. Ensimmäinen luoksari oli katastrofi, mutta sen jälkeen Taavi malttoi paikallaan, hieman tosin vinkuen.. Kun Taavi ei ollut käskyn alla, olikin reaktiot sitten taas melkoista rähjäämistä ja ryntäilyä :/  Positiivista se, että käskyn alla hommat luonnistui aikas hyvin. Vaaditaan paaaaljon tällaisia harjoituksia ennen kuin meistä on mihinkään kokeisiin.

Vilkas viime viikko

Taavi vietti viikko sitten viikonloppuna hieman vajaan vuorokauden koirahoitolassa. Kävin katsomassa paikkaa aikaisemmin ja kyselin kokemuksia muilta. Paikka näytti siistiltä, omistaja oli mukava ja kavereilla oli hyviä kokemuksia, mutta silti Taavin sinne vieminen ei ollut helppoa. Kyllä kotihoito olisi aina parempi vaihtoehto, mutta aina se ei vain ole mahdollista...

Laiton Murun viemään Taavin aamulla hoitoon, kun en itse olisi kuitenkaan selvinnyt ilman kyyneliä, niin herkkis olen. Hoitolassa koirat asuvat "huoneissa", joista jokaisesta on pääsy omaan pieneen ulkotarhaan ja jokainen pääsee neljä kertaa päivässä juoksutarhaan. Tämän lisäksi ostin Taaville lisäpalveluna saatavan metsälenkin, jotta se pääsisi hetkeksi pois hoitolan melusta.

Ruoka ei illalla ollut Taaville maistunut, mutta se nyt ei ollut mitenkään yllättävää. Aamuruoka oli sitten maistunut hyvin.

Aamulla Taavia kotiin hakiessani oli pieni mies revetä liitoksistaan, kun näki mut <3 Voi kamala miten kova ikävä mullakin jo sitä oli! Tais hoitoreissu kuitenkin olla aika rankka, kun mun nukkuessa päivällä ennen yövuoroa, makasi Taavi repo rankana sängyn alla ja mä sain nukutuksi kunnolla.


Maanantaina käytiin katsomassa Nappia, jonka kanssa meno oli hulvatonta!

Tiistaina oli vuorossa ukkosen säestämät pelastushakutreenit. Taavi on ukkosella vähän levoton ja siitä kyllä huomasi, ettei se ollut aivan oma itsensä. Kaatosateen ja jytinän johdosta vedettiin lyhennetyt treenit kahdella maalimiehellä. Ekalle ukolle sain lähettää Taavin kahdesti, toisella lähti hyvin ja haukkuikin ihan mallikkaasti. Toiselle ukolle teki ekalla kerralla pitkän lenkin ja haki kovasti, muttei löytänyt. Uusi lähetys ja nyt meni paremmin. Maalimiesten sadeasutkaan eivät hämänneet.


Ke aamuna Pakki kävi lenkittämässä Taavia. Ei ne leikkiin riehaantuneet, mutta ihan hyvin lenkki sujui kimpassa. Takas meidän pihaan tultaessa tuli pieni rähäkkä, mutta Jussi oli onneksi ihan vieressä ja otti tilanteen haltuun. Sen jälkeen nuuskittiin taas pihaa yhteisymmärryksessä.

Keskiviikkona tehtiin pk-porukan kanssa esineruutua ja ilmaisua. Esineruutu on ollut meille jotenkin tosi vaikea ja päädyttiinkin Taavin kanssa tekemään sienestysharjoitus. Ruutuun laitettiin seitsemän esinettä ja lähdimme Taavin kanssa vain kävelemään alueelle. Taavi oli aluksi pitkässä liinassa. Ensimmäistä esinettä se ei meinannut löytää millään. Käveltiin parista ihan ylikin, muttei mitään reaktiota... Sitten se hokas hansikkaan ja heti palkkaus ja kova kehuminen. Toinen meni vähän samaan tyyliin ja sitten päästinkin sen irti. Taavi löysi vielä kolme esinettä ja sitten lopetettiin siihen. Oli kiva nähä, kun se tajus mitä siltä halutaan, niin nenä kävi niin kovasti sen etsiessä. Viimeiset se jo toikin mulle vähän matkan päästä. Jos tää nyt helpottais sen esineruutuhitauteen?

Sitten tehtiin ilmaisuja viiden ukkelin verran. Lähetys ihan läheltä ja hyvät haukut siihen. Haukut parana koko ajan ja muutaman kerran sieltä tuli jo tosi miehekkäitäkin haukkusarjoja! Hienosti Taavi on tässäkin kehittynyt, vaikka paljon on vielä treenittävää.


To aamu aloitettii pitkästä aikaa tottiksella. Mun tottismotivaatio on ihan hukassa... Aamun aiheena seuraaminen ja paikkamakuu häiriökoiran läsnä ollessa. Seuraamiset meni kuulemma hyvin, vaikka mun mielestä Taavi jätättää ja on liian kaukana sivussa. Ihan siis parin askeleen pätkiä otettiin. Toi on vaan niin vaikeeta! Taavi oli kyllä tosi intoa piukassa, huomaa ettei olla vähään aikaan tehty mitään.

Paikkamakuuta tein Taavi hihnassa, niin että mentiin aina vähän lähemmäs toista koiraa. Hyvin se pysyi maassa, välillä vilkuili kaveria. Näitä täytyy treenata lisää! Kun ei me nyt niin kovin lähellä sitä toista kuitenkaan oltu, viimesellä kerralla ehkä vajaan kymmenen metrin päässä ja makuulla olo ajatkin oli aika lyhyitä kerrallaan...

Illalla oli vuorossa jälkitreenit pitkästä aikaa ohjatusti. Taavilla oli ajettavanaan noin 400 m pitkä vieraan tekemä jälki kahdella kulmalla ja kuudella kepillä. Jälki vanheni himpun yli tunnin ja keli oli hyvin hentotuulinen syyskostea, maastona kangasmetsä.

Jäljen vanhenemisen aikana kokeiltiin vähän esineruutua, mutta kyllä se niin vaikealta vain tuntuu. Vetäjä lupasi hommata meille kokeneen esineruutuihmisen joskus opettamaan tuota hommaa! Taavi kyllä hakee ne esineet, mutta ei se ole siitä hommasta mitenkään hirmu innoissaan. Musta tuntuu, että se on lähössä ettimään ihmistä ja pettyy kovasti kun sieltä löytyykin vain joku tyhmä lelu... Lelut kun ei muutenkaan ole sen juttu =/

Jäljellä taas oli vauhtia niin, että sain jarrutella. Tarkkuus kärsii selvästi tosta vauhdista ja taidankin seuraavaksi tehdä ihan perinteisen namijäljen, jotta saataisiin vähän tuota tarkkuutta lisää... Kulmat meni Taavi -tyyliin kaarroksen kautta ja kepeistä löytyi 5/6.

Huomioina ainakin se, että kuopan kautta kulkeva jälki oli vaikea, Taavi kiersi kuopan reunaa pitkin ja palasi jäljelle montun toisella puolella. Tapsuli kulki myös melko sivussa jäljestä, joka tietenkin voi johtua tuulesta. Kepit se kyllä merkkasi hienosti sitä yhtä lukuun ottamatta, vaikka senkin kohdalla se "vähän merkkasi", mutta mä en sitä tarpeeksi hokannu. Toiset olivat myös sitä mieltä, että namipalkka kepeillä ei Taavia juurikaan palkkaa, vaan se palkkaantuu enemmän siitä, että pääsee jatkamaan hommia. Hyvä niin ja ensi kerralla kun kokeillaan keppejä, niin jätän namit niiltä pois ja kehun vaan.

Kovasti tuli taas mietittävää ja uusia ideoita. Lähitulevaisuudessa kokeillaan sen namijäljen lisäksi ainakin linnanharja- ja hullunkiertojälkiä.


Sunnuntaina oli sitten sen namijäljen vuoro. Tein sen pellolle, missä oli kyllä vähän turhan pitkä heinä. Namitin epätasaisin välein ja tein kulmia ja kaarroksia. Taavi jäljesti tosi rauhallisesti, mutta keskittyi mun mielestä jälkeen huonommin kuin ilman namia tehtyihin jälkiin. Namittomilla jäljillä se etenee vauhdilla, ei niin tarkasti, mutta se tekee töitä aika keskittyneesti ja tasaisesti koko jäljen ajan. Nyt nuuhki kyllä hyvin ja rauhallisesti, mutta nosti aina välillä päätään ja jäi katselemaan taivaanrantaan tuumaillen jotain...  Seuraava namijälki tuleekin sitten metsään, katotaan kuin sitten käy!

Hapuilua ja hakuilua

Tiistaina keli oli pitkästä aikaa sen verran "viileä", että viitsi lähteä hakumetsään. Vaikka ihan tarpeeksi kuuma päivä oli kyllä siltikin, taisi mittari näyttää + 24 *C ja painostavuus enteili lähestyvää ukkosta.

Alue oli tänään kivan haastava: toinen puoli oli pari metriä korkeaa mäntytaimikkoa, jonne oli tehty lehtipuiden raivaus hiljattain (eteneminen oli siis jonkin verran vaikeaa kaadettujen pikkukoivujen seassa) ja toisella puolella oli kiviä, hyviä kalliomuodostelmia ja alueen poikki kulkeva pieni metsätie. Tien ylittäminen osoittautui monen koiran kohdalla haastavaksi. Tuuli oli melko kova ja pyörivä, joten hyvän tuuliavun saaminen oli haasteellista ja toisinaan mahdotonta.

Taaville eka ukko oli haamuna taimikkopuolella. Hyvin lähti suoraan ja aloitti ilmaisun tarkistettuaan tyypin hipaisemalla hieman nenällään lippiksen lipan alta, ei paha siis ollenkaan. Toinen ukko oli sitten siellä tien takana ja haastavahan se oli. Muutaman kerran oli Taavi mennyt tietä pitkin edestakaisin ennen kuin ylitti tien ja löysi maalimiehet. Maalissa tällä kertaa oli 5 v. poika ja aikuinen. Pojan Tapsa oli käynyt nuuhkimassa tarkemmin ja pienen äänenavauksen jälkeen oli aloittanut haukun.

Kolmas ukko oli taas taimikkopuolella ja siellä sitten tapahtuikin jotain ihmeellistä, mistä en päässyt ihan selvyyteen. Taavi oli löytänyt maalimiehen hyvin ja kiivennyt sitten maalimiehen vieressä olevalle kivelle katselemaan maalimiestä. Kun metsästä ei alkanut kuulua mitään, lähdin katsomaan tilannetta ja löysin Taavin vähän matkan päästä kierimästä sammalikossa, kuonoaankin se hankasi kovasti tassuillaan. Taavi ei pystynyt keskittymään ukkoon ollenkaan ja kieriskeli vain sammaleissa nousten välillä pystyyn. Mitään erikoista en siitä löytänyt, olisko kusiainen tai amppari pistänyt?? Kuumakin sillä saattoi jo olla ja tietysti vielä sunnuntain jäljiltä väsy painoi. Tiedä sitten todellista syytä, mutta tämä pisto meni ihan pipariksi. Keskilinjalle palatessamme Taavi oli taas ihan normaali.

Viimeinen ukko oli alueen takanurkassa kallionyppylän takana. Taavi lähti tosi vinoon lähetyksestä, mutta kyllä sillä selvä vainu tuntui olevan. Sinne se paineli ukkelin luo, mutta ei alkanut haukkumaan. Tuijotteli vain maalimiestä, joka ei oikein osannut innostaa Tapsaa ilmaisuun. Muutama yksittäinen haukku tuli ennen kuin menin paikalle ja sitten otettiin kunnon ilmaisu vielä loppuun.

Ihan hyvä treeni, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään. Tien ylittämisen vaikeus oli ainakin hyvä tiedostaa.

Tän verran Taavia väsytti maanantai-iltana kesken leikin:

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa vuorossa pk-hakutreenit, jotka kaikesta huolimatta taas pyörivät. Kyllä oli kivaa pitkästä aikaa tuollakin!

Maastona minusta aika haastava hieman mäkinen, kivikkoinen ja paikoittain hyvinkin peittenen metsä. Tuuli oli tänäänkin melko voimakas ja pyörivä. Ja mikä parasta, niin lämpötila oli tänään siedettävä ~20 *C.

Taavilla oli kuusi ukkoa etsittävänään, joista ensimmäinen oli taputusavulla, toinen ja kolmas valmiita, neljäs haamuna, viides valmiina ja viimeinen riekkuna.

Kaikille Lärppä lähti maa pöllyten innoissaan ja viimeistä lukuun ottamatta hyvinkin suoraan, haukkukin irtosi hienosti! Ensimmäinen ukko oli sellaisessa paikassa, että haukku kaikui jotenkin jännästi ja kuulosti kuin siellä olisi ollut isompikin koira ilmoittamassa löydöstään =D. Taavi jaksoi myös hyvin koko pitkän radan läpi! Treenistä jäi tosi hyvä fiilis!!

Tänään käytiin aamulla yhdessä juoksemassa (hitaasti hölkkäämässä) lähes kahdeksan kilometriä ja me molemmat jaksettiin se ihan vaivatta. Kyllä nuo pitkät rauhalliset metsälenkit ilmeisesti kasvattavat tuota peruskestävyyttä ihan kivasti sekä koiralla että itselläni.