Tänään oltiin kevätkauden ekoissa pentutottiksissa kentällä. Ja siitähän ei sitten meinannut tulla yhtään mitään. Kenttä täys koiria, isoja ja pieniä, mustia ja valkoisia, haukkuvia ja hiljaisia. Ja kaikki ne näyttivät nyt olevan niin kamalan hirveitä ja hirmuisen epäilyttäviä. Ei paljon vietinnostatusyrityksistä ollut apua.
En sitten millään meinannut saada Taavia keskittymään minuun, ei auttanut namit eikä elämöinti, ei mikään. Pieniä hetkiä se malttoi vähän keskittyä, mutta ei siinä paljon ollut hurraamista.
Aiheina tänään oli istuminen, maahan meno ja perinteinen pujottelukävely, lopuksi luoksetulo. Istumiset ja maahanmenot meni hyvin ja niitä tehdessä Lärppä lähestulkoon keskittyi vain minuun, mutta se pujottelukävely... Viime syksynä se meni meiltä tosi hyvin, mutta nyt tauon jälkeen metsäläinen oli ihan pihalla. En meinannut millään päästä kierrosta läpi, kun koira oli koko ajan menossa mihin sattuu, eikä vahingossakaan vilkaissutkaan minuun. Yrityksestä ei kyllä jäänyt puuttumaan, hauskuutin varmaan kaikkia puita pärisemällä ja pirisemällä siellä minkä kerkesin, mutta kun ei niin ei.
Lopun luokse tulokin meni niin, että matkan aikana Taavi taisi ainakin kolme kertaa kääntyä katsomaan taakseen, ettei vaan kukaan seuraa. Vauhtia oli kyllä koko ajan paljon ja ajattelin sen jo sekoavan jalkoihinsa, kun katse oli taaksepäin ja suunta kuitenkin melko mutkitellen mua kohti, takamuskin viisti maata, ettei hännäntöpöstä vaan päässyt kukaan nappaamaan. Kun etäisyys muuhun porukkaan kasvoi tarpeeksi ja Taavi vakuuttui siitä, että kukaan ei seuraa, niin lopun matkaa se tuli suoraan ja istahti nätisti mun eteen.
Että näin tällä kertaa. Onneksi tämä muiden koirien siedätyshoito taas alkoi, ehkä ensi kerta menee jo paremmin =)
perjantai 14. maaliskuuta 2014
torstai 13. maaliskuuta 2014
Tottistelua ja Nuttustelua
Eilen aamulla käytiin kentällä vähän tottistelemassa. Siellä oli myös neljä kaupungin työntekijää kunnostamassa kenttää; raivaussaha lauloi ja ukot huusivat ja kiroilivat. Tämähän sopi vallan mainiosti meille, hyvää häiriöharjoittelua!
Alkuun vietinnostatusta namihärnillä ja sitten aika paljon seurattiin jousikättä apuna käyttäen. Meni hyvin, eikä ukotkaan haitanneet. Välillä Tapsa vähän vilkuili, mutta tosi vähän. Myös istumista, seisomista ja makuuta otettiin vähän. Liekö pientä hienohelmaisuutta, mutta kurainen kentän pinta ei oikein innostanut Taavia maahan. Lisää viettiä ja taas vähän seurattiin, käännöksiä, pysähdyksiä, juoksua, kävelyä ja mutkittelua, hieno suoritus. Käsi saa olla jo ajoittain melko kauan ylhäällä.
Tehtiin myös paikkamakuuta ja siitä luoksetuloa muutaman kerra. Hyvin tuo raitapaituli pysyy paikoillaan, tänne -käskyn sai tänään toistaa pariin kertaan, sen verran mielenkiintoista katseltavaa vesakon raivaus oli. Vauhtia yritin saada lisää sillä, että peruutan itse karkuun ja kyllä se näytti toimivan. Kokonaisuudessaan ihan loistava treeni!
Kotimatkalla koukattiin keskustaan pienelle kävelylle. Hyvää harjoitusta pieni ihmis- ja autovilinä metsäläiselle.
Loppupäiväksi pyrähdettiinkin sitten Hyvinkäälle katsomaan ihanaista Nuttusta. Vaikka viime näkemästä on jo aikaa, niin hyvin löytyi lähes yhteinen sävel. Mitä nyt Nuttu välillä vähän hermostui Taaviin, kun se oli koko ajan kuono Nutun ahterissa eikä aina ihan niin hellällä otteella...
Tehtiin pitkä metsälenkki, koiruudet saivat riekkua rauhassa ja me Jennin kanssa parannettiin maailmaa.
Onhan tuo Tapsa melkoinen tohelo ja koheltaja Nuttuun verrattuna, kai se Tapetsukin vähän rauhoittuu kunhan ikää karttuu. Ihania muruja molemmat <3
Tässä luokattoman huonoja valokuvia vauhdikkaista kavereista:
Alkuun vietinnostatusta namihärnillä ja sitten aika paljon seurattiin jousikättä apuna käyttäen. Meni hyvin, eikä ukotkaan haitanneet. Välillä Tapsa vähän vilkuili, mutta tosi vähän. Myös istumista, seisomista ja makuuta otettiin vähän. Liekö pientä hienohelmaisuutta, mutta kurainen kentän pinta ei oikein innostanut Taavia maahan. Lisää viettiä ja taas vähän seurattiin, käännöksiä, pysähdyksiä, juoksua, kävelyä ja mutkittelua, hieno suoritus. Käsi saa olla jo ajoittain melko kauan ylhäällä.
Tehtiin myös paikkamakuuta ja siitä luoksetuloa muutaman kerra. Hyvin tuo raitapaituli pysyy paikoillaan, tänne -käskyn sai tänään toistaa pariin kertaan, sen verran mielenkiintoista katseltavaa vesakon raivaus oli. Vauhtia yritin saada lisää sillä, että peruutan itse karkuun ja kyllä se näytti toimivan. Kokonaisuudessaan ihan loistava treeni!
Kotimatkalla koukattiin keskustaan pienelle kävelylle. Hyvää harjoitusta pieni ihmis- ja autovilinä metsäläiselle.
Loppupäiväksi pyrähdettiinkin sitten Hyvinkäälle katsomaan ihanaista Nuttusta. Vaikka viime näkemästä on jo aikaa, niin hyvin löytyi lähes yhteinen sävel. Mitä nyt Nuttu välillä vähän hermostui Taaviin, kun se oli koko ajan kuono Nutun ahterissa eikä aina ihan niin hellällä otteella...
Tehtiin pitkä metsälenkki, koiruudet saivat riekkua rauhassa ja me Jennin kanssa parannettiin maailmaa.
Onhan tuo Tapsa melkoinen tohelo ja koheltaja Nuttuun verrattuna, kai se Tapetsukin vähän rauhoittuu kunhan ikää karttuu. Ihania muruja molemmat <3
Tässä luokattoman huonoja valokuvia vauhdikkaista kavereista:
Tänään oli taas junnutottiksen vuoro ja me oltiin niin liekeissä Tapsan kanssa! Hyvä vietinnostatus alkuun ja seuraamisten välillä vietinkohotusta. Tehtiin taas seuraamista, istumista, maahan menoa, seisomista ja edestä sivulle tuloa.
Seuraaminen menee hyvin, pitkillä yhtäjaksoisilla pätkillä Tapsa (ja varmaan myös vähän minä) herpaantuu ja siihen sainkin hyvän vinkin, kun koira jää vaikka katselemaan jotain, niin ite ilolla karkuun ja näin on taas koiran mielenkiinto minussa, eikä jossain ihan muussa. Mähän olen aikaisemmin jäänyt houkuttelemaan Taavia, mutta jatkossa koitetaan mennä karkuun. Nää on niin helppoja juttuja, mutta kun ei niitä vaan tuolla itekseen tehdessä tajua.
Maahan meno ja istuminen on Taavilla hyvät, seisominen on vähän ollut sitten vaikeampi, tarjoaa siinä helposti istumista. Vikahan on ollut tietysti mun käden paikassa ja kun se saatiin kohilleen, niin eipä tullut enää istumisia!
Edestä sivulle tuloja ei olla hirveästi harjoiteltu, se on sitten tämän viikon läksynä seuraamisen kädenhäivyttämisen lisäksi. Ja sitten pitäisi vielä muistaa se, että ensin tulee käsky, sitten apu ja koiralle on annettava aikaa reagoida käskyyn.
Lopuksi vielä luokse tulo pitkästä matkasta, vauhtia oli niin paljon, että törmäyshän siitä tuli. No, vauhtiahan tuossa harjoiteltiin, tekniikkatreenit on sitten erikseen!
Kaikin puolin jäi taas tosi hyvä fiilis, kivaa oli!
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Jälkiä metsässä
Sunnuntaina käytiin ajamassa 20 h vanha jälki, n. 1,5 dl verta ja 1,5 l vettä. Pituutta jäljellä taisi olla reilu sata metriä?
Lähes lumeton talvi mahdollistaa jälkiharrastuksenkin näin talvikuukausina. Lunta on metsässä enää tosi vähän, eikä sitä siellä ole edes juuri ollutkaan.
Lähetys vähän ennen alkumakausta, jälki löytyi hyvin. Hyvä alku härvääntyi kuitenkin melko heti, pyörimistä ja keskittymisen herpaantumista, kuvaajakin taisi vähän ihmetyttää... Haju löytyi kuitenkin uudestaan ja sitten mentiin taas. Muutaman kerran jälki vähän hukkui, mutta Taavi korjasi itsensä takaisin jäljelle. Kerran mentiin oikein huolella hukkaan ja silloin piti palata Tapsan kanssa sinne, missä viimeksi oltiin jäljellä. Tän jäljenhukkaamisen jälkeen loppu meni mun mielestä keskittyneemmin, mitä nyt kerran Taavi jäi jumittamaan johonkin herkulliseen hajuun. Siitä jatkettiin kuitenkin hyvin loppuun asti.
Olen ihan tyytyväinen, vauhtia on tullut viime syksystä lisää ja jälki ajettiin yhtä isoa hukkaamista lukuun ottamatta hyvin alusta loppuun asti. Joka kerta opin myös lukemaan Taavia paremmin. Makausten merkkaus on välillä vähän mitä on, ehkä olen tehnyt huonon makauksen, ehkä en vain osaa lukea koiraa vielä kunnolla tai ehkä tuo koiran eteneminen on muutenkin sellaista, että makaus jää helposti huomaamatta ohjaajalta...? Tässäkin varmasti auttaisi, jos näkis joskus todella hyvin toimivan koiran työssään, osaisi sitten itse kiinnittää taas eri lailla asioihin huomiota. Mitä netistä olen videoita katellu, niin aika samalta tuo meidän meno näyttää :)
Jatkossakin on harvakseltaan tarkoitus tehdä näitä verijälkiä, vaikka Tapsa ei nyt tyypillinen mejäkoira olekaan. Kivaa vaihtelua tavan jäljestykseen!
Tässä videota mejäilystä, kamera pätkäisi kahteen osaan...
Tänä aamuna oli vuorossa ihmisjälki. Jälki vanheni vajaan pari tuntia ja pituudeltaan se oli reilun sadan metrin luokkaa (nää pituuden arvioinnit on sitten niin hiha-arvoja, että huhhuh). Vielä mennään namiavusteisesti, vähän matkaa alussa nameja oli joka kolmannella askeleella, loppujälki mentiin joka seitsemännellä. Vähän pyyhityt askeleet, mutta ei juurikaan. Oli niin pehmeä sammalpohja, että jäljet jäi vahvoina ihan normisti kävellenkin.
Lähetys meni hyvin, janalla oli mittaa parisen metriä. Hyvin Taavi aloitti, pienet harhautumiset se korjasi mielestäni ihan hyvin. Kerran se jäi haistelemaan ja kuuntelemaan vissiin hiirtä, silloin piti vähän muistuttaa, että ollaan hommissa =) Taisi siellä olla toinenkin kohta, kun vähän ajatus katkesi... Kulmat ja mutkat meni hyvin.
Mulle tuli vähän sellainen fiilis, että ne namit vain sotkee Tapsaa. Namien väli menee ihan hyvin, mutta namille tultaessa vauhti pysähtyy ja sitten vain mussutellaan ja mietiskellään... Seuraavan jäljen taidan tehdä lyhyenä pelkällä loppupalkalla.
Jälkihommien lisäksi Taavi on taas parina päivänä ollut sairaalakoirana mummojen ja hoitsujen rapsuteltava. Ja sehän on Taavin mielestä oikein mukavaa hommaa. Lisäksi on vähän tottisteltu... luvattoman vähän, saadaan torstaina varmaan satikutia.
Lähes lumeton talvi mahdollistaa jälkiharrastuksenkin näin talvikuukausina. Lunta on metsässä enää tosi vähän, eikä sitä siellä ole edes juuri ollutkaan.
Lähetys vähän ennen alkumakausta, jälki löytyi hyvin. Hyvä alku härvääntyi kuitenkin melko heti, pyörimistä ja keskittymisen herpaantumista, kuvaajakin taisi vähän ihmetyttää... Haju löytyi kuitenkin uudestaan ja sitten mentiin taas. Muutaman kerran jälki vähän hukkui, mutta Taavi korjasi itsensä takaisin jäljelle. Kerran mentiin oikein huolella hukkaan ja silloin piti palata Tapsan kanssa sinne, missä viimeksi oltiin jäljellä. Tän jäljenhukkaamisen jälkeen loppu meni mun mielestä keskittyneemmin, mitä nyt kerran Taavi jäi jumittamaan johonkin herkulliseen hajuun. Siitä jatkettiin kuitenkin hyvin loppuun asti.
Olen ihan tyytyväinen, vauhtia on tullut viime syksystä lisää ja jälki ajettiin yhtä isoa hukkaamista lukuun ottamatta hyvin alusta loppuun asti. Joka kerta opin myös lukemaan Taavia paremmin. Makausten merkkaus on välillä vähän mitä on, ehkä olen tehnyt huonon makauksen, ehkä en vain osaa lukea koiraa vielä kunnolla tai ehkä tuo koiran eteneminen on muutenkin sellaista, että makaus jää helposti huomaamatta ohjaajalta...? Tässäkin varmasti auttaisi, jos näkis joskus todella hyvin toimivan koiran työssään, osaisi sitten itse kiinnittää taas eri lailla asioihin huomiota. Mitä netistä olen videoita katellu, niin aika samalta tuo meidän meno näyttää :)
Jatkossakin on harvakseltaan tarkoitus tehdä näitä verijälkiä, vaikka Tapsa ei nyt tyypillinen mejäkoira olekaan. Kivaa vaihtelua tavan jäljestykseen!
Tänä aamuna oli vuorossa ihmisjälki. Jälki vanheni vajaan pari tuntia ja pituudeltaan se oli reilun sadan metrin luokkaa (nää pituuden arvioinnit on sitten niin hiha-arvoja, että huhhuh). Vielä mennään namiavusteisesti, vähän matkaa alussa nameja oli joka kolmannella askeleella, loppujälki mentiin joka seitsemännellä. Vähän pyyhityt askeleet, mutta ei juurikaan. Oli niin pehmeä sammalpohja, että jäljet jäi vahvoina ihan normisti kävellenkin.
Lähetys meni hyvin, janalla oli mittaa parisen metriä. Hyvin Taavi aloitti, pienet harhautumiset se korjasi mielestäni ihan hyvin. Kerran se jäi haistelemaan ja kuuntelemaan vissiin hiirtä, silloin piti vähän muistuttaa, että ollaan hommissa =) Taisi siellä olla toinenkin kohta, kun vähän ajatus katkesi... Kulmat ja mutkat meni hyvin.
Mulle tuli vähän sellainen fiilis, että ne namit vain sotkee Tapsaa. Namien väli menee ihan hyvin, mutta namille tultaessa vauhti pysähtyy ja sitten vain mussutellaan ja mietiskellään... Seuraavan jäljen taidan tehdä lyhyenä pelkällä loppupalkalla.
Tässä jäljen alku, kamera jakoi videon kahteen osaan, oli ilmeisesti liian pitkä yhdeksi pätkäksi. Lähetys puuttuu, kun häröilin kameran kanssa
Tässä loppuosa jäljestä
Jälkihommien lisäksi Taavi on taas parina päivänä ollut sairaalakoirana mummojen ja hoitsujen rapsuteltava. Ja sehän on Taavin mielestä oikein mukavaa hommaa. Lisäksi on vähän tottisteltu... luvattoman vähän, saadaan torstaina varmaan satikutia.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Vietti kuntoon
Tänään oli junnutottiskurssin eka kerta. Paikkana helv...n kylmä maneesi. Vai tuntuiko se vain siltä yövuoron ja kolmen tunnin unien jälkeen...? Vähän mä olin kohmeessa (henkisesti ja fyysisesti) ;)
Kurssilaisia oli ilmaantunut sen verran paljon, että porukka oli jaettu kahtia. Menin kuitenkin jo hyvissä ajoin paikalle, jotta ehdin nähdä osan ensimmäisen ryhmän koirakoista, toisten treenejä seuraamalla kuitenkin oppii itsekin aina jotain. Kurssilla on tarkoitus paneutua jokaisen itsensä toivomiin asioihin.
Meidän aiheena tänään oli vietin kasvatus ja seuraaminen. Toi viettiasia on ollu mulle jotenkin vaikee tajuta, mutta tänään ehkä hokasin mistä on kyse! Ensin tehtiin seuraamista, edelleen imuttaen. Taavi on hyvin suorassa ja perusasento tulee heti pysähtyessä. Hyvä me! Häiriöiden (muut ihmiset maneesissa) sietokyky Tapsalla oli vähän huono, vilkuili aika paljon äänien suuntaan. Johtunee varmaan siitä, että ollaan reenattu niin paljon yksin.
Sitten tehtiin viettiharjoitus namilla härnäämällä: namit toisessa kädessä peruuttelin Taavia karkuun ja toisella kädellä estin sitä saamasta namia koko ajan kehuen. Ja tästäkös Taavi innostui! Seuraavat seuraamiset olivat heti paljon intensiivisempiä. Myös imutuksen häivytystä harjoiteltiin jousikäsi -tekniikalla ja aika hyvin sekin meni. Ollaan parin viikon ajan tehty sitä vähän jo kotona. Mutta tuo käden paikka on vaan niin vaikea, onneksi on nyt joku kattomassa ja heti korjaamassa.
Myös vapautukseen saatiin neuvoja, sekin on ollu mulle jotenkin vaikea. Toivottavasti saisin senkin jotenkin sisäistettyä niin, että osaisin käyttää sitä oikein. Aikaisemmin olen käyttänyt vapautussanana "vapaa", mutta nyt tultiin siihen tulokseen, että "jes!" on parempi: helpompi ja nopeampi lausua, äänensävy pysyy helpommin oikeana ja pitää paremmin viettiä yllä.
Lopuksi pari luoksetuloa. Ensin Taavi istumaan ja itse peruutin muutaman metrin, hetken odotus ja kutsu. Ekalla yrittämällä ahteri ei pysynyt maassa, mutta toinen meni tosi hyvin. Toinen luoksetulo ohjaajan kiinnipidosta. Vauhtia saisi olla kuulemma enemmän, jotta olis näyttävämpi. Vauhtia voisi harjoitella esimerkiksi niin, että juoksettaa koiran pallon perään haarojen välistä, kokeilemme tätäkin varmasti joskus.
Kyllähän tässä on taas harjoiteltavaa ensi viikoksi! Harkoista jäi tosi hyvä fiilis ja taas tuli uutta intoa tekemiseen! =)
Omineen kotona ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa. Selvää edistystä on tapahtunut ja kapula on muuttunut purulelusta ihan oikeaksi noutokapulaksi! Myös esineruudun alkeisiin olemme yrittäneet tutustuneet pari kertaa. Siihenkin kyllä tarvitsisin jonkun osaavan ihmisen kertomaan, miten ihan oikeasti kannattaisi harjoitella. Onneksi jälkiporukan kanssa saan tähän varmasti kevään aikana apua.
Nyt olen tehtyt niin, että olen tallannut ehkä noin 5 - 8 m leveän ja n. 20 m syvän alueen. Taavi narussa odottamaan alueen reunalle ja itse vien lelun alueen perälle ja näytän sitä Taaville. Lelu vähän piiloon varvikkoon ja koiran luo lähettämään se etsimään. Mielestäni Lärppis lähtee hyvin vauhdilla suunnilleen sinne, mihin on nähnyt mun jättävän lelun. Palautus on vielä vähän sellainen, että Taavi pudottaa lelun vähän ennen mun luo tuloa, mutta täytyy tota lelun pitoakin harjoitella erikseen. Mutta ruutua siis vasta kaksi harjoitusta takana, molemmilla kerroilla tein kolme toistoa.
Hajuerottelusta olen lueskellut vähäsen ja kovin mielenkiintoiselta harrastukselta sekin vaikuttaisi. Täytyy pitää silmät auki, jos vaikka sattuisi joku kurssi aiheesta kohdilleen. Syksyllä sitten viimeistään täytyy Tapsa opettaa sienikaveriksi.
Kurssilaisia oli ilmaantunut sen verran paljon, että porukka oli jaettu kahtia. Menin kuitenkin jo hyvissä ajoin paikalle, jotta ehdin nähdä osan ensimmäisen ryhmän koirakoista, toisten treenejä seuraamalla kuitenkin oppii itsekin aina jotain. Kurssilla on tarkoitus paneutua jokaisen itsensä toivomiin asioihin.
Meidän aiheena tänään oli vietin kasvatus ja seuraaminen. Toi viettiasia on ollu mulle jotenkin vaikee tajuta, mutta tänään ehkä hokasin mistä on kyse! Ensin tehtiin seuraamista, edelleen imuttaen. Taavi on hyvin suorassa ja perusasento tulee heti pysähtyessä. Hyvä me! Häiriöiden (muut ihmiset maneesissa) sietokyky Tapsalla oli vähän huono, vilkuili aika paljon äänien suuntaan. Johtunee varmaan siitä, että ollaan reenattu niin paljon yksin.
Sitten tehtiin viettiharjoitus namilla härnäämällä: namit toisessa kädessä peruuttelin Taavia karkuun ja toisella kädellä estin sitä saamasta namia koko ajan kehuen. Ja tästäkös Taavi innostui! Seuraavat seuraamiset olivat heti paljon intensiivisempiä. Myös imutuksen häivytystä harjoiteltiin jousikäsi -tekniikalla ja aika hyvin sekin meni. Ollaan parin viikon ajan tehty sitä vähän jo kotona. Mutta tuo käden paikka on vaan niin vaikea, onneksi on nyt joku kattomassa ja heti korjaamassa.
Myös vapautukseen saatiin neuvoja, sekin on ollu mulle jotenkin vaikea. Toivottavasti saisin senkin jotenkin sisäistettyä niin, että osaisin käyttää sitä oikein. Aikaisemmin olen käyttänyt vapautussanana "vapaa", mutta nyt tultiin siihen tulokseen, että "jes!" on parempi: helpompi ja nopeampi lausua, äänensävy pysyy helpommin oikeana ja pitää paremmin viettiä yllä.
Lopuksi pari luoksetuloa. Ensin Taavi istumaan ja itse peruutin muutaman metrin, hetken odotus ja kutsu. Ekalla yrittämällä ahteri ei pysynyt maassa, mutta toinen meni tosi hyvin. Toinen luoksetulo ohjaajan kiinnipidosta. Vauhtia saisi olla kuulemma enemmän, jotta olis näyttävämpi. Vauhtia voisi harjoitella esimerkiksi niin, että juoksettaa koiran pallon perään haarojen välistä, kokeilemme tätäkin varmasti joskus.
Kyllähän tässä on taas harjoiteltavaa ensi viikoksi! Harkoista jäi tosi hyvä fiilis ja taas tuli uutta intoa tekemiseen! =)
Omineen kotona ollaan harjoiteltu noutokapulan pitoa. Selvää edistystä on tapahtunut ja kapula on muuttunut purulelusta ihan oikeaksi noutokapulaksi! Myös esineruudun alkeisiin olemme yrittäneet tutustuneet pari kertaa. Siihenkin kyllä tarvitsisin jonkun osaavan ihmisen kertomaan, miten ihan oikeasti kannattaisi harjoitella. Onneksi jälkiporukan kanssa saan tähän varmasti kevään aikana apua.
Nyt olen tehtyt niin, että olen tallannut ehkä noin 5 - 8 m leveän ja n. 20 m syvän alueen. Taavi narussa odottamaan alueen reunalle ja itse vien lelun alueen perälle ja näytän sitä Taaville. Lelu vähän piiloon varvikkoon ja koiran luo lähettämään se etsimään. Mielestäni Lärppis lähtee hyvin vauhdilla suunnilleen sinne, mihin on nähnyt mun jättävän lelun. Palautus on vielä vähän sellainen, että Taavi pudottaa lelun vähän ennen mun luo tuloa, mutta täytyy tota lelun pitoakin harjoitella erikseen. Mutta ruutua siis vasta kaksi harjoitusta takana, molemmilla kerroilla tein kolme toistoa.
Hajuerottelusta olen lueskellut vähäsen ja kovin mielenkiintoiselta harrastukselta sekin vaikuttaisi. Täytyy pitää silmät auki, jos vaikka sattuisi joku kurssi aiheesta kohdilleen. Syksyllä sitten viimeistään täytyy Tapsa opettaa sienikaveriksi.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Ystävänpäivä Match Show
Sunnuntai-iltapäivä vierähti mukavasti mätsäreissä. Taavi on jo iso poika eli pentuluokkaan emme enää päässeet vaan osallistuimme isojen koirien sarjassa. Ilmoittautumisen jälkeen oli tunti aikaa tutustua paikkaan ja rauhoittua, vaikka koiria oli paljon joka puolella. Musta tuntuu siltä, että Tapsa rähjäsi paljon vähemmän kuin viimeksi. Nytkin oli muutamia koiria, joille piti vähän isotella, mutta muuten oltiin aika nätisti. Selvää edistystä!
Kehäesiintyminen meni parikehässä muuten hyvin, mutta juostessa Taavilla oli kuono enemmän maassa kuin ilmassa. Kai siellä hiekassa oli sitten niin kovin mielenkiintoisia hajuja, että mun kanaherkut jäi toiseksi... Mutta tässäkin selvää edistystä; huomattavasti vähemmän laukkaa ja loikkia kuin viimeksi.
Kopelointiosuus meni muuten hyvin, mutta hampaat taas vähän olivat vaikeat. Nekin saatiin kuitenkin onnistuneesti katsottua. Seisominen meni superhienosti! Sininen nauha.
Sitten odottelimme vuoroamme sinisten kehään ja Taavi alkoi ehkä vähän väsähtää hälinään. Sinisten kehässä olikin sitten haastava tilanne, kun molemmin puolin meitä oli isot koirat, joita Taavi selvästi pelkäsi. Se ei meinannut millään kääntää selkäänsä kummallekaan, saati sitten seisoa nätisti... No, nyt kanaherkut toimivat ja Taavi keskittyi mun käteen naapureiden sijaan.
Taas juoksutuksessa nenä oli maassa melko tiiviisti ja seisotusajat olivat tosi pitkät. Taavi ihan selvästi väsähti ja keskittyminen herpaantui, mutta hyvin se veti kuitenkin, oltiin sinisten neljänsiä, kaikkiaan koiria taisi isoissa olla 25.
Mahtava junnu-Lärppä <3
Tällä kertaa en saanut ketään mukaan, joten kuvia ei ole kuin palkinnosta ja Jäbäleissonista.
Kehäesiintyminen meni parikehässä muuten hyvin, mutta juostessa Taavilla oli kuono enemmän maassa kuin ilmassa. Kai siellä hiekassa oli sitten niin kovin mielenkiintoisia hajuja, että mun kanaherkut jäi toiseksi... Mutta tässäkin selvää edistystä; huomattavasti vähemmän laukkaa ja loikkia kuin viimeksi.
Kopelointiosuus meni muuten hyvin, mutta hampaat taas vähän olivat vaikeat. Nekin saatiin kuitenkin onnistuneesti katsottua. Seisominen meni superhienosti! Sininen nauha.
Sitten odottelimme vuoroamme sinisten kehään ja Taavi alkoi ehkä vähän väsähtää hälinään. Sinisten kehässä olikin sitten haastava tilanne, kun molemmin puolin meitä oli isot koirat, joita Taavi selvästi pelkäsi. Se ei meinannut millään kääntää selkäänsä kummallekaan, saati sitten seisoa nätisti... No, nyt kanaherkut toimivat ja Taavi keskittyi mun käteen naapureiden sijaan.
Taas juoksutuksessa nenä oli maassa melko tiiviisti ja seisotusajat olivat tosi pitkät. Taavi ihan selvästi väsähti ja keskittyminen herpaantui, mutta hyvin se veti kuitenkin, oltiin sinisten neljänsiä, kaikkiaan koiria taisi isoissa olla 25.
Mahtava junnu-Lärppä <3
Tällä kertaa en saanut ketään mukaan, joten kuvia ei ole kuin palkinnosta ja Jäbäleissonista.
lauantai 15. helmikuuta 2014
Kylässä raunioilla
Lauantai vierähti Seijan ja Aunen kanssa Herttoniemen raunioradalla pyrriseurassa akitavahvistuksella. Päivän teema oli siis pelastushaku raunioilla ja sisällä rakennuksessa. Herttoniemessä on upeat puitteet harrastukselle, noin hienoa etsintätaloa ei varmasti muualla ole.
Ensin Taavilla oli kolme ukkoa ulkona raunioilla. Ensimmäinen oli avonaisessa vanerilaatikossa. Taavi kyllä selvästi sai vainun ukosta ja tiesi, että jossain ihan tässä lähellä on ihminen, kierteli ja kaarteli laatikkoa, mutta ei vaan hokannut, että missä. Laatikolta Taavi sitten lähti hirveällä innolla etsimään omineen seuraavaa ja pienen häröilyn jälkeen puun takana istuva ukko löytyi hyvin. Kolmantena piilona oli betoninen kupeellaan oleva kaivonrengas, josta ukko löytyi myös melko nopeasti. Tässä vaiheessa otin Taavin hihnaan ja lähdimme kävelemään takaisinpäin ja ohitimme laatikon, jossa ukko oli vielä löytämättä. No, nythän se sitten löyti ja pienen harkinnan jälkeen Taavi uskaltautui mennä sisälle laatikkoon herkuttelemaan.
Kokonaisuutena hyvä harjoitus, vaikkakin Taavilla oli kyllä intoa paljon enemmän kuin järkeä mukana. Lärppä on niin innoissaan päästessään hakuhommiin ja selvästi tietää, mitä pitää tehdä. Opiksi se, että ukkojen välillä koira kiinni ja pieni rauhoittuminen, jottei mene ihan härväämiseksi ja järkikin pysyisi vauhdissa mukana.
Toinen harjoitus tehtiin sisällä talossa. Taas kolme ukkoa piilossa; kaksi kaapeissa, joiden ovet olivat rakosellaan, toinen pimeässä huoneessa. Kolmas ukko yläkerrassa ison huoneen toisessa päässä aitalabyrintin päässä muurin takana.
Ensin Taavi päästettiin hämärään huoneeseen, jossa ei ollut ketään. Selvästi Taavi tajusi kuitenkin, että sisätiloissakin on tarkoitus etsiä ihmistä. Toinenkin huone oli tyhjä ja kun se oli koluttu läpi, avattiin ovi seuraavaan huoneeseen. Tässä huoneessa ilma kiersi niin, että haju kulkeutui ukosta huoneen toiseen laitaan. Taavi taas haistoi selvästi maalin olevan jossain lähellä, mutta haki sitä aluksi huoneen toisesta laidasta, aivan kuten oli oletettuakin. No, löytyihän se oikeakin paikka. Tästä ovi auki pimeään huoneeseen, josta Taavi löysi ukon niin nopeasti, etten edes kerennyt näkemään miten sen löysi.
Viimeisenä Taavi päästettiin portaikkoon, josta lähti raput kellariin ja yläkertaan. Taavi valitsi ensin alakerran ja kävi omineen tutkimassa tilan. Kun ketään ei löytynyt, palasi Tapsa takaisin ja lähti yläkertaan. Ylös päästyään ei jäänyt epäselväksi, etteikö suunta olisi selvä! Hienosti ja itsevarmasti Taavi kulki läpi aitalabyrintin suoraan maalimiehelle. Voi sitä riemua! Ja sitä itsevarmuutta, jolla Taavi työskenteli!
Sisäetsintä meni siis paremmin, rauhallisemmin kuin ulkona. Mutta olen varma, että jos toinen harjoitus olisi ollut ulkona, olisi se ollut paljon rauhallisempi kuin ensimmäinen. Taavi vaan on niin innoissaan, että aluksi vauhti jyrää ajatuksen. Sisäetsintä oli ihan huippu, tuollaiseen on mahdollisuus niin harvoin ja ihana huomata, miten tuon pieni lärppäkorva tietää mitä siltä odotetaan ja nauttii tekemisestä <3
Lopuksi vielä päästimme koirat temmeltämään keskenään ja kyllähän siinä vilske kävi kun kuusi, vai oliko niitä jopa enemmän, pyrriä peuhasi. Taavi oli aluksi irokeesi pystyssä, kun ei tainnut pieni poika oikein tietää miten suhtautua kaikkiin. Hyvin meni ja Taavi aivan selvästi rakastui! Friia sai Tapsan jakamattoman ja melko tunkeilevan huomion, mutta ei ollut siitä ihan niin mielissää kuin Taavi olisi halunnut. Tapsa ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa Friian yrityksiä kertoa, ettei sinne takalistoon kannattasi ihan noin innolla mennä nuuskuttelemaan.
Ihan huippu päivä! Kiitos Seija ja kiitos Herttoniemen porukka!! Tulemme mielellämme toistekin!
Ensin Taavilla oli kolme ukkoa ulkona raunioilla. Ensimmäinen oli avonaisessa vanerilaatikossa. Taavi kyllä selvästi sai vainun ukosta ja tiesi, että jossain ihan tässä lähellä on ihminen, kierteli ja kaarteli laatikkoa, mutta ei vaan hokannut, että missä. Laatikolta Taavi sitten lähti hirveällä innolla etsimään omineen seuraavaa ja pienen häröilyn jälkeen puun takana istuva ukko löytyi hyvin. Kolmantena piilona oli betoninen kupeellaan oleva kaivonrengas, josta ukko löytyi myös melko nopeasti. Tässä vaiheessa otin Taavin hihnaan ja lähdimme kävelemään takaisinpäin ja ohitimme laatikon, jossa ukko oli vielä löytämättä. No, nythän se sitten löyti ja pienen harkinnan jälkeen Taavi uskaltautui mennä sisälle laatikkoon herkuttelemaan.
Kokonaisuutena hyvä harjoitus, vaikkakin Taavilla oli kyllä intoa paljon enemmän kuin järkeä mukana. Lärppä on niin innoissaan päästessään hakuhommiin ja selvästi tietää, mitä pitää tehdä. Opiksi se, että ukkojen välillä koira kiinni ja pieni rauhoittuminen, jottei mene ihan härväämiseksi ja järkikin pysyisi vauhdissa mukana.
Toinen harjoitus tehtiin sisällä talossa. Taas kolme ukkoa piilossa; kaksi kaapeissa, joiden ovet olivat rakosellaan, toinen pimeässä huoneessa. Kolmas ukko yläkerrassa ison huoneen toisessa päässä aitalabyrintin päässä muurin takana.
Ensin Taavi päästettiin hämärään huoneeseen, jossa ei ollut ketään. Selvästi Taavi tajusi kuitenkin, että sisätiloissakin on tarkoitus etsiä ihmistä. Toinenkin huone oli tyhjä ja kun se oli koluttu läpi, avattiin ovi seuraavaan huoneeseen. Tässä huoneessa ilma kiersi niin, että haju kulkeutui ukosta huoneen toiseen laitaan. Taavi taas haistoi selvästi maalin olevan jossain lähellä, mutta haki sitä aluksi huoneen toisesta laidasta, aivan kuten oli oletettuakin. No, löytyihän se oikeakin paikka. Tästä ovi auki pimeään huoneeseen, josta Taavi löysi ukon niin nopeasti, etten edes kerennyt näkemään miten sen löysi.
Viimeisenä Taavi päästettiin portaikkoon, josta lähti raput kellariin ja yläkertaan. Taavi valitsi ensin alakerran ja kävi omineen tutkimassa tilan. Kun ketään ei löytynyt, palasi Tapsa takaisin ja lähti yläkertaan. Ylös päästyään ei jäänyt epäselväksi, etteikö suunta olisi selvä! Hienosti ja itsevarmasti Taavi kulki läpi aitalabyrintin suoraan maalimiehelle. Voi sitä riemua! Ja sitä itsevarmuutta, jolla Taavi työskenteli!
Sisäetsintä meni siis paremmin, rauhallisemmin kuin ulkona. Mutta olen varma, että jos toinen harjoitus olisi ollut ulkona, olisi se ollut paljon rauhallisempi kuin ensimmäinen. Taavi vaan on niin innoissaan, että aluksi vauhti jyrää ajatuksen. Sisäetsintä oli ihan huippu, tuollaiseen on mahdollisuus niin harvoin ja ihana huomata, miten tuon pieni lärppäkorva tietää mitä siltä odotetaan ja nauttii tekemisestä <3
Lopuksi vielä päästimme koirat temmeltämään keskenään ja kyllähän siinä vilske kävi kun kuusi, vai oliko niitä jopa enemmän, pyrriä peuhasi. Taavi oli aluksi irokeesi pystyssä, kun ei tainnut pieni poika oikein tietää miten suhtautua kaikkiin. Hyvin meni ja Taavi aivan selvästi rakastui! Friia sai Tapsan jakamattoman ja melko tunkeilevan huomion, mutta ei ollut siitä ihan niin mielissää kuin Taavi olisi halunnut. Tapsa ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa Friian yrityksiä kertoa, ettei sinne takalistoon kannattasi ihan noin innolla mennä nuuskuttelemaan.
Ihan huippu päivä! Kiitos Seija ja kiitos Herttoniemen porukka!! Tulemme mielellämme toistekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)