Lauantaina käytin Taavin fyssarilla, kun sen toinen takajalta oli yhtenä iltana vähän puutuneen oloinen. Perinteisenä vaivana sillä oli pientä jumitusta lapaluiden kohdilla, mutta sitä sillä on ollut aina. Lisäksi ranka oli aavistuksen jäykkä lantion seudulta, mutta ei sielläkään mitään hälyttävää. Eikä tuo jalkakaan ole oireillut mitenkään sen yhden pienen haparoinnin jälkeen. Mut vanhuus ei selkeästi tule yksin.
Sunnuntaina käytiin aamusta rally-tokon ratatreenimöllihässäkässä, tukitapahtuma kisamatkalle lähtijälle. Voi-luokan rata näytti seuraavalta:
Meni Sinnin kanssa muuten hyvin, mutta sen seisominen on kadonnut jonnekin. Eka seiso-tehtävä uusittiin onnistuneesti, mutta toisessa se pyöri mukana. Myös ohjaajan kiertäminen oikealta seuraten on meille ollut perinteisesti hankala ja sen jouduin uusimaan nytkin. Mut muuten oli oikein kivaa menoa, vaikka houkutus ja radalla olleet tuomarit veti Sinniä puoleensa taas ihan mahdottoman paljon. Palautteena sain kehotuksen rauhoittaa menoa, on kuulemma kiireisen näköistä. Tää etenemisvauhti onkin ollut hankala. Taavin kanssa piti mennä ihan tosi kovaa, ettei sillä menny hermo hidasteluun. Sinnille varmaan sopisi aavistuksen rauhallisempi tahti, mutta vaukhti on selkärangassa ja jos hidastelen, niin hidastelen helposti liikaa ja sitten Sinni menee epävarmaksi. Huh kun on vaikea laji.
Illalla hallivuorolla tehtiin tokojuttuja: kiertoa, hyppynoutoa ja ruutua liikkuroituna. Sinni osaa kaikki, mut koevalmis se ei vielä ole. Kapula tippuu esimerkiksi edelleen mun jalkoihin, ellen käskytä, mut hitto että se kuitenkin teki hyviä valintoja, vaikka kaikenmoiset häiriöt ois ajanu sitä vähän väärille raiteille, fiksu koira.
Loppuun vielä paikkisteltiin ja vähän Sinniä jossain vaiheessa näytti epäilyttävän, mutta meni kaikkinensa hyvin.
Maanantaina omineen hallilla rallyilemassa molempien kanssa. Taavi hömpötteli innoissaan, mut Sinnin kanssa mulla on kyllä tekemistä. En tiedä miten rally on näin vaikea laji sille ja miks en osaa ohajata sitä selkeämmin. Vaikka se osaa lähestulkoon kaikki liikeet yksittäisinä liikkeinä ihan tosi hyvin, niin radalla niitä on vaikea suorittaa. Mun ohjaus on jotenkin erilainen varmaankin tai jotain. Mut muutamaa omaa muuvia lukuun ottamatta meni kuitenkin ihan kivasti.
Ratapiirros hukku jonnekin
Tehtiin myös noudon palautuksia palkkanamipallolla.
Tiistaina mursin retkiluistelureissulla ilmalennon seurauksena olkapääni ja kalenterista tyhjentyi ainakin Sinnin fyssari ja yhdet rallykisat, uinti sekä varmaan suurin osa treeneistä. Jotain koitan kuitenkin, mut autonajokyvyttömyys ja yksikätisyys rajoittaa aika paljon...
Vuoden ekat treenit oli sunnuntaiporukan hallitreenit. Aloitettiin luomalla Sinnille uskoa, että paikkisrivissä on ihan hyvä olla. Muilla oli ihmisiä mukana, kun niitä ei vielä uskalla jättää yksin, mutta oli tuokin parempi kuin ei mitään. Vaikka olen kyllä varma, että Sinnistä olisi ollut epäilyttävämpää olla siellä ihan vaan koiraporukassa. Mut saatiinpahan ainakin hyvä onnistuminen!
Loppuaika keskityttiin sitten rallyn oikeaan puoleen ja se on kyllä mennyt eteenpäin. Kaukojakin kokeiltiin taas, mutta ne ei nyt onnistu jostain syystä sitten millään.
Tiistaina käytiin uimassa, ihan parasta!
Voitko nyt jo heittää, pliiis!
💗💗
Keskiviikkona todelliset hyvänmielen tokotreenit! Merkkien kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja loppuun paikkis.
Merkkien kierto oli vauhdikas, vaikka pientä väistöä ja luimuilua toisen koiran vuoksi. Isosti iloa silti. Hyppynouto ekan kerran ilman kapulan tiputuksia, tosin autoin paljon, mut silti. Kaukoja hinkattiin sit enempi ja kai ne sieltä palaa joskus. Kolmesta metristä menee hyvin, viidestä ei millään.
Lopun paikkis tehtiin niin, että aluksi menin täyteen matkaan ja tulin sieltä pikku hiljaa minuutin aikana kohti Sinniä. Välipalkka ja toinen minuutti sit puolesta matkasta. Meni hyvin ja Sinni oli ihan rennon oloinen.
Torstaina omineen hallilla, molemmille rallya ja Sinnille tokoakin. Tehtiin rataa ja molemmat oli hyviä. Sinnin kanssa onnistuttiin erityisen hyvin!
Ruudun ja kierron erottelu on Sinnille hankalaa, kun ruutu vetää kovasti puoleensa. Onnistumisiakin saatiin, mutta vaikka molemmat sujuu yksitellen aika hienosti, niin tuollai yhtä aikaa hallissa ollessaan se onkin aika vaikea Sinnille valita, että kumman jutun suorittaisi. Kaukot ei onnistu edelleenkään kuin ihan läheltä, mutta hyppynouto oli hyvä.
Lauantaina oltiin rakennusetsintätreeneissä. Sinni tykkäs kun hullu puurosta ja löysi kaikki kolme maalia, kivaa oli.
Treenien jälkeen vielä sivistynyt hihnalenkki porukalla.
Sunnuntaina hallilla keskityttiin rallyn oikeaan puoleen ja puolenvaihtoihin. Rupee vähitellen sujumaan.
Ennen uutta vuotta käytiin vielä sunnuntain hallivuorolla molempien kanssa tokoilemassa. Sinnin kanssa tehtiin avon liikkeet paitsi paikkis. Muut meni yllättävän hyvin, mutta kaukot oli unohtunu jonnekin ihan kokonaan ja iänikuisissa jäävissä oli edelleen sekoilua. Mut toisesta koirasta huolimatta ruutu onnistui ihan ilman targettiakin.
Paappanen oli niin liekeissä, ettei tosikaan. Se teki liikkeet melkeimpä paremmin kuin Sinni.
Useamman vesisadepäivä jälkeen lumet oli huvenneet niinnpaljon, että maanantaina aamupäivällä pääsi tekemään pienet jäljet molemmille. Taaville 350 metriä ja Sinnille 600 metriä, molemmat noin tunnin vanhoja ja niillä oli keppejä.
Taavi oli niin hyvä, kuten aina. Todella varmaa tekemistä, Paapan kanssa jäljestäminen on ihan parasta.
Sinni HintunTinttunen jäljesti ihan hyvin, mutta olen kyllä niin hukassa sen kanssa. Sillä oli ihan todella hyvä draivi ja into, mutta riista sotki sitä taas aina välillä. Isosti plussalle silti jäi tämä jälki. Kepit nousi hyvin ja kulmista Sinni suoriutui hienosti. Huonoa oikeastaan vain tuo kova kiinnostus riistan hajuun niin ilma- kuin maavainullakin. Mut silti päästiin loppuun asti ja vauhtia on kyllä tullut lisää, nyt riittäisi jo koesuoritukseenkin, kunhan pysyttäis jäljellä. Myös nostot tarvii paljon harjoitusta, jotta olisivat varmoja.
Iltapäivällä Tiinan ja Taren kanssa pienet esineruututreenit. Muutaman metrin levyinen kaistale ja ei ehkä ihan 50 m syvä. Tiina vei Sinnille meille vieraita esineitä ja Sinni yllätti olemalla ihan superhyvä! Mikä into sillä oli hakea esineet! Kyllä oli sata kertaa kivempi treenata kimpassa kuin yrittää turata omineen.
Tällä videolla esine ei löydy ekalla kerralla, mut tosi kivasti Sinni lähtee hakemaan sitä uudestaan, Tiina kuvasi:
Tämä myös Tiinan kuvaama:
Aattona käytiin Tiinan kanssa vielä hallitreeneissäkin. Sinnille paikkista, mikä ahdistaa edelleen ja sieltä hopsitään mieluusti pois. Kyllä harmittaa, että meille niin vahva liike hajosi samalla kun ruutukin. Ei se paljoa tarvi, että koira voi mennä epävarmaksi. Silti parempi näin, kuin että Sinni olisi ruvennut räyhäämään toisille epävarmuuttaan. Mun luo on aina hyvä tulla. Rakennellaan uskoa ja luottoa paikkikseenkin pikku hiljaa takaisin.
Ruutu meni nyt jo ihan hyvin, pientä himmailua Taren ollessa hallissa, mut hyvä silti.
Sit jumppailtii oikeaa puolta ja muita rallyjuttuja, on ne vaikeita.
Tämän vuoden tavoitteet oli Taavin osalta pysyä terveenä ja se on aika lailla saavutettu. Sydämen vanheneminen etenee muun koiran mukana, mutta lääkityksen lisäksi se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Lihakset on vanhalta mieheltä pikku hiljaa ruvenneet surkastumaan, mutta edelleen kropan hallinta on hyvää ja mitään tekemistä tai menemistä ei ole tarvinnut rajoittaa. Toki treenipuolella ei olla juurikaan tehty mitään raskasta ja vaativaa, mutta normaalin kotikoiran elämästä Taavi selviytyy moitteetta ja intoa ja tarmoa piisaa vaikka muille jakaa. Kotona jumppaillaan ja välillä Paappa pääsee hallille mukaan rallattemaan.
Isoin asia tässä vuodessa oli Taavin jäänti eläkkeelle hälykoiran hommista. Siitä kirjoitin oman jutunkin, mutta tiivistetysti sen myötä motivaatio peko-hommiin on kadonnut lähes kokonaan.
Sinni HintunTintun tavoitteina tälle vuodelle oli BH, toko alo 1. tulos ja tulos rallyn voi-luokasta. Näistä saavutimme kaksi ensimmäistä. Rallyssakin startattiin voissa kerran ilman tulosta.
Maastolajeissa Sinnille oli tavoitteena haun ja jäljen loppukokeet, mutta omaa motivaatiota söi entisestään se, että Pelastuskoiraliiton koeportaalin uudistuksen myötä kokeisiin pääsy tuntui vaikeutuvan entisestään ja kun ei ole koepaikkoja, niin ei tule tuloksiakaan. Meidän osalta pelastuskoirahommat on taputeltu, mitä nyt hömpötellen treenaillaan. Isona plussana kuitenkin se, että Sinni rupesi jäljestämään myös mun omatekemää jälkeä edes kohtuullisesti, joten jälkihommia voidaan jatkossa toivottavasti tehdä omatoimisesti.
Näyttelytavoitteina oli muotovalion arvo, mutta ei käyty yhdessäkään näyttelyssä eikä tulla jatkossakaan käymään. Erkkarissa ehkä kannatuksen vuoksi.
Mutta entäpä tuleva vuosi, mitähän sinne suunnittelisi... Taaville hyvää eläkeläisen elämää ja Sinnille tokoa ja rallya. Esineruutukin vähän kiinnostaisi ja jälkijutut, mutta niiden osalta mitään kokeisiin viittaavaa en uskalla sen suuremmin miettiä, vielä ainakaan. Isoimpana asiana kuitenkin terveys. Tehdään kaikkemme, että lonkat eivät tulevanakaan vuonna vaivaisi.
Myös uuden uimalan pystyssä pysyminen olisi hienoa, mutta siihen pelkästään me ei voida vaikutta, vaikka ahkerasti koitetaankin käydä polskimassa. Käykäähän te muutkin pulikoimassa aina kun mahdollista.
Vähän myös reissattiin loppuvana vuonna ja toivottavasti reissataan alkavanakin vuonna.
Viikko sitten tiistaina pikainen pyörähdys hallilla ruudun merkeissä. Ja sehän meni hyvin. Ekat pari targetille ja sitten tehtiin kahdesta suunnasta ilman targettia ja meni hyvin.
Tehtiin myös hyppynoutoa ja siinä palautus on edelleen vaikea ja vaatii vahvistusta. Muutoin oikein hyvällä mallilla, kunhan saa tuon kapulan tulemaan sivulle asti, eikä sylkäistynä jalkoihin.
Keskiviikon tokotreeneissä korjailtiin edelleen ruutua, kun toisen koiran ollessa hallissa ei Sinni taas uskaltanut lähteä mihinkään. Targetilla ja hetsaukslla ja ruudun vieressä olevalla ihmisellä saatiin Sinnille rohkeutta ja onnistumisia, vaikka aina toisen koiran ohi mennessään se luimisteli ja kyyristeli. Mut jäi kuitenkin enemmän plussalle tämä.
Merkkejä kierrettiin myös ja se meni aika hyvin, vaikka pieni jännitys näkyi siinäkin. Paikkiksessa Sinniä sitten taas hirvitti vieruskaverit ja pari kertaa se sieltä hiippaili mun perään. Paljolla palkalla ja kehuilla valettiin uskoa. Ihan lopuksi vielä kaikki hillui hallissa ja tein Sinnin kanssa pieniä paikkiksia ja lopulta sillä jo heilui häntä ja korvat ei ollu päätä myöten. Voi mun pieni Hinnustiina, joka välillä on niin hurja omasta mielestään, mutta sitten kuitenkin aika herkkä.
Torstaina omineen hallilla kahden rallyradan verran. Paappa kävi näyttämässä mallia ja sitten Sinnin kanssa tahkottiin niitä vaihtelevalla menestyksellä. Mä luulen, että Sinnin kanssa suurin haaste on mun epäselvä ohjaus. Vaikka kuinka yritän olla selkeä ja vatkata käsiä mahdollisimman vähän, niin aina Sinni jää kiinni johonkin väärään käden liikkeeseen ja homma leviää. Mut eipähän ole tylsää...
Perjantaina käytiin taas polskimassa. On se vaan hienoa, että on taas uimala, mihin pääsee tappoliukkaita pakoon ja kaikin puolin muutenkin koirille ihan parasta liikuntaa.
Sunnuntain hallivuorolla korjailtiin taas ruutua pariin otteeseen. Toiset koirat aiheuttaa epävarmuutta, mutta vähemmällä hetsauksella nyt onnistuttiin. Lisää vaan näitä, niin toisten pelko varmaan häviää. Paikkista pitäis vielä päästä treenimään enempi.
Meillä oli myös pikkujouluskabarata, hauskaa hupailua, kiitos vaan järjestelyistä ja kuvaamisesta Tiinalle.
Maanantain kävin Irman vieraana Kouvolassa treenaamassa rallya. Hieno uusi halli heillä ja kiva oli treenata kimpassa, kiitos!
Sinni ihmetteli, kun jonkun koira oli unohtunut 😅.
Tiistaina, aattoaamuna, käytiin uimassa. Takaa ajatuksena väsyneet koirat joulunvietossa porukoilla...
Toissa keskiviikkona ruutuiltiin. Ekaks koitin, josko menisi ruutuun ilman targettia. Ei mennyt, meni vasemman etutötsän kiertämiseksi koko homma.
Targetilla homma onnistui hyvin. Tehtiin myöhemmin toinen setti ja silloin ruutuun meno onnistui heti ilman targettia.
Perjantaina kävin hallilla omineen rallyilemassa molempien kanssa. Tehtiin kaksi rataa. Taavi teki molemmat alusta loppuun ja oli hyvä. Sinnin kanssa palkkailin vaikeissa kohdissa ja tehtiin haastavia paikkoja uudestaan pienissä pätkissä. Osataan kyllä jo aika paljon, mutta tekemisen varmuutta tarvitaan lisää.
Lautantaina aamusta hakuiltiin pienellä alueella kolmen ukon verran. Tassuihin tarttuva lumi vähän haittasi, kun en älynnyt laittaa tossuja... Mutta hyvin Sinni teki töitä, oli innokas ja ilmaisut sekä näytöt oli hyviä. Vikalta ukolta rullaa tuodessaan, Sinni pysähtyi kaluamaan lumipaakkua tassustaan. Sen jälkeen se hetken mietti, että mitähän oli tekemässä ja lähti sitten hakemaan rullaa uudestaan. Hyvä ratkaisu, tykkäsin.
Sunnuntaina tehtiin kokeenomainen rallyrata. En päästänyt Sinniä haistelemaan ketään ennen suoritusta ja sehän näkyi heti tekemisessä. Ei meinannut tulla mitään, kun ois pitänyt päästä vähän moikkaamaan porukkaa sinne ja tänne. Videolla meno ei näytä ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui, mut onhan tuossa aika paljon häröilyä.
Video H.Kaipiainen
Tiistaina kävin hallilla omineen molempien kanssa rallittelemassa kaksi rataa. Varmuutta tarvitaan, mut kivaa tekemistä.
Keskiviikkona sianpierun aikaan uittamassa koiria. Ihan mahtavaa puuhaa ja yllättävän hyvin jaksoin ennen työpäivää käydä ne uittamassa. Kivan rauhallisesti olivat loppupäivän.
Illalla tokossa tehtiin alkuun paikkis ja sitten jättäviä ja ruutua. Jäävät on edelleen ihan herran haltuun, mut ehkä joskus... Ruutua tehdessä kävi ikävä juttu, kun nuori aussi karkasi ohjaajaltaan ja tuli meidän luo. Sinni ei tästä tykännyt ja otti jotenkin tosi kovasti itseensä, vaikkei tilanteessa näennäisesti edes käynyt mitään. Tän jälkeen se ei enää suostunut lähtemään ruutuun ja oli muutenkin jotenkin tosi pälyileväinen ja epävarma. Alun loistavasti ilman targettia onnistuneet ruudut meni nyt sit ihan reisille, enkä saanut sitä edes lyhyestä matkasta menemään targetille. Toivotaan, ettei jäänyt nyt ruutua kohtaan mitään pysyvää huonoa.
Viikko sitten tiistaina hallilla omatoimivuorolla rallya molemmille. Rakensin alla olevan radan ja Taavi kävi sen ekaksi testaamassa innokkaasti ja äänekkäästi. Spiraalin jälkeen ei enää ois kyennyt 360 vasempaan, sen verran kovasti jo heitti päässä.
Sinnin kanssa sitten tehtiin rataa pätkissä paljon palkaten. Treenilistalle ainakin seisoessa paikallaan pysyminen, jalan alta puolen vaihto, sivulta eteen istumaan tuleminen ja ylipäätään oikealla seuraaminen, vaikka se meni kyllä oikeestaan yllättävän hyvin. Vähän tehtävistä riippuen meillä olis varmaan jo tällä hetkellä jonkinmoiset mahdollisuudet kisoissa tulokseen, mutta haluan kyllä olla aika paljon varmemmalla pohjalla ennen kuin seuraavan kerran osallistutaan.
Keskiviikon tokossa aloitettiin paikkiksella, sitten keskityttiin jääviin. Nyt onnistuu istuminen ja muiden kanssa hankaluuksia. Ehkä nää joskus onnistuu kaikki samaan aikanaan? Luoksetulo tehtiin myös ja seuruuta, ne meni hyvin.
Torstaina Taavi kävi sydänultrassa kontrollissa. Vaikka vointi on edelleen hyvä, eikä oireita ole, rupeaa vanhuus näkymään sydämessä. Molemmissa eteiskammioläpissä rappeumamuutos. Molemmin puolin vuotovirtausta. Sydämen supistuvuus lievästi korostunut ja vasen kammio ja eteinen kohtalaisesti laajentuneet. Virtausnopeudet normaalit.
Eli paappa pötkii vielä hyvin ja elämää ei tarvi rajoittaa, mutta loppuliuku on alkanut. Nyt pitää säännöllisesti seurata lepohengitystiheyttä ja jos se rupeaa nousemaan, niin sitten pitää aloittaa nesteenpoistolääkitys sydänlääkkeen rinnalle. Jos ei ihmeempiä, niin vuoden päästä taas kontrolli.
Perjantain tokokurssilla hyppynoutoa, kiertoa ja ohjatun suuntia. Kierto rupeaa olemaan aika lailla valmis. Ohjatun suunnat meni myös namialustoille kaikki oikein. Hyppynouto tuottaa sitten vähän haasteita. Välillä kierretään ja välillä sit hypitään kapula suussa eestaas hyppyä ihan vaan huvikseen. Myös lopun luovutus on vielä ihan alkutekijöissään ja sitä ei ole vielä yhdistetty tähän liikkeeseen ollankaan.
Lopuksi paikkista ja häiriötreeniä. Paikkis meni hyvin ja kaikki häröilyhommatkin, mutta taas koiraringin keskellä olleen kartion kiertäminen oli Sinnistä aika jännää.
Lauantaina Sinni pääsi kimppalenkille Taren kanssa oikein eväiden kanssa, kiitos Tiina. Nää kaks vaan tykkää toisistaan niin kovin!
Evästauko
Sunnuntain hallivuorolla ohjattua noutoa, noudon luovutusta, ruutua, kiertoa ja seuruuta.
Seuruu kivalla mallilla, tehtiin myös oikeaa puolta ja kyllä sekin kehittyy koko ajan. Ruutu on Sinnistä aika kiva liike ja karkaa sinne kyllä kovin mielellään aina tilaisuuden tullen.
Kierrettiin hooperstynnyriä tai jotain vastaavaa ja se meni ihan nappiin. Ohjattu olikin sitten haastava. Tehtiin ekaa kertaa kapuloilla. Sinnille oli kyllä selvää, että se kapula on sieltä tarkoitus tuoda mulle, mutta suunnat oli tällä kertaa vähän hukassa. Ekaks jäi kiinni kapuloiden viejään ja ekaan vietyyn kapulaan (ovathan kapulat ihan sika kivoja, vähän kuin ruutu) ja sitten kentällä ollut tötsä vei Sinniä ihan kuus nolla ja kapulan sijasta Sinni meni aina sinne tötsälle. Tötsä kun poistettiin, niin saatiin onnistuminenkin. Kapulan luovutukset on aika hyviä, jossain vaiheessa pitäis Sinnille saada kerrottua, että kaikissa noutoliikkeissä se kapula pitäisi tuoda mulle tähän tyyliin eikä sylkeä jalkoihin. Mut kivat hyvänmielen treenit taas nämäkin.
Perjantaina tokokurssin vika kerta. Oikee vika kerta jää multa väliin ens viikolla. Alkuun testattiin kuinka paljon koira haluaa tehdä ohjaajalle. Hakki täys leluja ja kapuloita ja muuta mielenkiintoista ja ohjaaja. Koira päästettiin kaiken tän sekaan ja ohjaaja lähti kävelemään. Sinni kävi haistelemassa useampaa lelua, mut aika nopsaan se kuitenkin tuli mun luo, muru.
Me tejtiin hyppynouto ja ihan vaan tasamaanoutoa. Mun pitää ruveta vaatimaan Sinniltä paikallaan pysymistä heitettäessä ja lopun kunnollista luovutusta. Sinni teki hyviä hyppynoutoja ja hienoja tasamaanoutoja ja sit oli ekstrana upeita tötsien kiertoja kapula suussa, vaikka tarkoitus oli tehdä jotain muuta.
Toinen aiheemme oli seuruu. Sinnillä on taipumusta edistää ja siihen saatiin vinkkejä. Vasenta kaarrosta niin, että liike välillä pysähtyy kesken askeleen ja koiran tehtävä on pitää paikkansa vademman jalan vieressä. Sinni osti tän aika nopsaan. Toisena tehtiin seuruuta ja siitä käännöksiä niin, että liike pysähtyy käännökseen. Tää oli Sinnille vaikeampi. Mun pitää muistaa myös auttaa Sinniä onnistumaan.
Loppuun kehän kiertoa ja paikkis. Kehää kierrettäessä meidän takana tullut koira oli kovin innokas ja se puhisi ja loikki hihnassa ja Sinni otti tän jotenkin raskaasti ja veti vähän kierroksia. Rauhoittui onneksi nopdaan ja paikkis meni hyvin. Paikkis tehtiin ringissä selät keskustaan päin.
Lauantaina aamu aloitettiin korkkaamalla uusi uimala. Mahtavaa, että saatiin näinkin nopsaan uusi uimapaikka, vaikka ei tämä uusi paikka Haminan lopettaneelle uimalalle pärjää. Tilat on aika pienet ja meidän makuun aivan liikaa ahtaita koirakohtaamispaikkoja. Mut jos yrittäis käydä arkiaamuisin, niin oisko parempi mahis saada olla rauhassa...? Tai sit tarvii Murun mukaan jeesimään ovivahdiksi.
Mut uiminenhan on vaan tosi kivaa!
Sunnuntaina hallilla ruutua, kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja luoksetuloa liikkuroituna. Seuruuta sit ihan muuten vaan.
Sinni pysyi hyvin housuissaan liikkurista huolimatta ja erityisen tyytyväinen olin siihen, ettei se mennyt liikkurin käskyihin. Ruutuun Sinni jostain syystä halusi mennä aluksi vasemman laidan kautta. Uusilla yrityksillä sitten löytyi oikeakin reitti. Pysäytyksen jälkeen maahan-käskyllä se meni joko istumaan tai maahan. Lisää varmuutta tähän siis tehtävä, onneksi Sinni kestää toistoja. Hyppynoudossa ekalla kerralla kiersi esteen molempiin suuntiin. Sitten rupes hypyt onnistumaan, mutta kapulan se sylkäisi melkein joka kerta mun jalkoihin, vaikka yritin auttaa kuinka. Ruutua ja hyppynoutoa vuoroteltiin, ettei tullu montaa toistoa kumpaakin peräkkäin.
Kaukot oikein hyvät, en kyllä nähnyt, liikkuiko vai ei, mut ei ainakaan paljoa. Luoksettulo oli oikein hyvä ja merkkejä kierrettiin ihmisiä päin ja se meni hienosti. Seuruuta tehtiin myös vähän, lähinnä lähtöjä ja käännöksiä.
