Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 

Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.

Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.

Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!

Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.

Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.

Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.

Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.

Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.

Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!

 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.

Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...

Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut

Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

Jälkiä

Lauantai-iltana yövuorokrapulan taltuttamista pienellä treenillä. Taavi teki esineruutua Sinnin jäljen vanhetessa. Vein puolikkaaseen ruutuun neljä esinettä ja Taavilla haetutin niistä kolme. Hienosti löytyi, vaikka oli myötätuuli.

Sinnin jälki vanheni parikymmentä minuuttia. Pituutta oli 150 metriä, esineitä viisi ja namia vain parissa kohtaa muutamassa askeleessa. Tuulta taas vähän liikaa mun makuun.

Nosto ei tällä kertaa oikein onnistunut, mutta pienellä avustuksella jälki löytyi. Jälki meni kohtalaisen hyvin. Muutaman kerran Sinni jopa tiesi paremmin missä jälki meni. Esineet löytyi, mutta merkkaukset oli kyllä kovin vaisut. 

Sunnuntaina meidä treeniryhmää tuli koutsaamaan jäljellä Lehikoisen Jarkko. Jarkko toimii Pelastuskoiraliiton puolella jälkitarkastajana ja on syvällisesti ja ajatuksella jälkeen suhtautuva pelastuskoiraihminen. Oli kiva saada pitkästä aikaa ulkopuoliset silmät katsomaan hommaa.

Mulla treenas Sinni ja sehän ei ole metsässä jäljestänyt kertaakaan. Tehtiin sille jäljennostoharjoitus, joka meni tietenkin ihan päin honkia. Täytyy ehkä uskaltautua senkin kanssa pikku hiljaa metsään harjoittelemaan...

Treenipäivän jälkeen Taavi pääsi fyssarille. Se on ollut vähän haluton hyppäämään ja muutaman kerran peitsannut hihnalenkillä. Oiskohan ollu lanneselkä juuri ennen ristiluuta, tai joku tuolla selän loppuosassa kuitenkin, oli ihan totaalisen jumissa. Ei ole koskaan mikään paikka Taavissa ollu noin jumissa. Sinni perkule kiusannu Tahvon ihan jumiin. Mut onneks löyty jumi, niin ei tarvi heti ahistua mahdollisesta spondyloosista tai eturauhasesta tai jostain muusta. Pari päivää yritin pitää Taavin levossa, selkeesti oli selkä parempi. Fyssataan kuitenkin ens viikolla uudestaan.

Tiistaina Sinnin eka metsäjälki. Noin 100 m suora ja enempi namia kuin namitonta. Pieni nosto.

Jälki nousi hyvin ja Sinni jäljesti tosi rauhallisesti ja tarkasti. 

Sinni teki myös hallintaa tai yritti tehdä. Kentällä kaksi häiriöihmistä ja Sinni vapaaksi. Taas se vaan halus ekaks rakastaa ihmisiä ennen kuin kykeni tekemään mun kanssa mitään. Mut kun oli käyny moikkaamassa tyypit, niin sit melkein ainakin onnistui seuruu niiden ympäri...

Taavi teki vähän tottista, ihmisryhmää, seuruuta ja paikkista. Sehän oli vallan mainio, vähän ehkä keuli.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Hallissa häiriönä kaksi ihmistä. Tehtiin kolme eri settiä ja kaikilla Sinni ekaks karkas ihmisten luo, mut muuten teki kyllä kivasti mun kanssa. Seuruuta, maahanmenoja...

Torstaina taas jälkeiltiin. Sinnille 300 metriä metsäjälkeä. Ikää oli puolisen tuntia ja esineitä seitsemän, pieni jäljen nosto, ei juurikaan nameja.

Alun sohlaus on joku gepsin oma juttu, kun muistin laittaa nauhoituksen vasta vähän myöhässä päälle.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti koko jäljen kohtuullisen tarkasti ja hyvin rauhallisesti, aikaa meni vajaa vartti.  Esineitä se ei kyllä ilmaise. Pyysin sitä näyttämään esineet ja palkkasin niiltä paljon. Enkä osaa vielä kyllä yhtään lukea Sinniä, metsässä se varsinkin tuntuu vielä tosi vaikealta. Mut menihän mulla Taavinkin lukemisen oppimiseen noin viisi vuotta ;D

Taaville vajaa neljä tuntia vanha Murun tekemä 1,3 km jälki. Esineitä oli viisi.

Nostomatkaa noin 120 metriä ja jälki nousi hienosti oikeaan suuntaan pienen tarkistuksen jälkeen. Heti kohta ekan kulman jälkeen oli pieni kosteikko ja se oli vaikea. Pitkän aikaa Taavi tarkisteli jäljen suuntaa ja lopulta se löytyi. 

Jäljen talloja oli myös tehnyt vähän killeriä ja kävellyt siellä täällä pitkiäkin matkoja polkuja pitkin. Mulle tuli jo jossain kohtaa uskon puute ja lähdettiin hakemaan jälkeä uudestaan. Siitä tuo kuvan ylimääräinen kiekura.

Ylempi meidän jälki, alempi Murun talloma reitti

Aikaa meni kaikkinensa 37 minuuttia ja kaksi esinettä jäi nousematta. Ne oli nuuskapurkki ja foliopussi, joten ehkä vähän hankalat. Taitava Tapsu.

Muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä otatin Taavista kattavat verikokeet. Tulokset tuli alla olevan viestin kera, joten vallan priimaa oli.

Pienessä verenkuvassa ei mitään merkittäviä poikkeamia, hieman retikulosyyttien (nuorempia punasolumuotoja) määrä yli viiterajan -> ei kliinistä merkitystä.

Elinarvoissa verensokeri ja kaikki munuaisarvot ok, samoin proteiinit ja haima-arvot. Maksa-arvoista afos alaviiterajalla, muut maksa-arvot myös normaalit -> ei kliinistä merkitystä tuolla hieman matalalla afoksellakaan.

Elektrolyytit normaalit, samoin tulehdusmarkkeeri CRP.

Eli super hienot tulokset nämä tämän ikäiselle kaverille! :)

Yhtenä päivänä käytiin Kotkassa sivistymässä ja Sinni pääsi kahvilaankin mukaan.

 

Tottakai-päivät

Keskiviikkona Sinnin hallintaa metsässä. Vain kolme kertaa piti karata häiriöihmisen luo ennen kuin kykeni keskittymään omaan tekemiseen.

Torstaina molemmat hallilla, Sinni oli hyvä, tällä kertaa antoi jopa kiinni. Kokeiltiin merkin kiertoa tarjoamisen kautta. Saatiin muutama onnistuminut yritys ja sit paljon hampaita ja tassuja tötsään. Seurattiin myös ja tehtiin muutama toisto kaukojen liikeratoja. Kivalla fiiliksellä koko treeni.

Taaville rallyjuttuja, sekin oli hyvä. Tehtiin sivuaskelia ja peruutuksia. Sivuaskeleet onnistuu hyvin paikaltaan, mutta liikkeeseen yhdistettynä ne on kovin vaikeita. Miten saada omat askeleet osumaan kylttiin nähden niin, että homma onnistuu. Vaikea juttu, mut hinkataan. 

Peruutuksista yllättäen vasemmalla peruuttaminen oli hankalampaa kuin oikealla. Edessä peruutus jää vajaaksi, mut nyt Taavi ei juurikaan haukkunut. Edessä peruutuksesta oikealle palatessa Taavi kiertää herkästi kylttitelineen. En tiedä kuin iso virhe se on, vai -10... Pitää itse jäädä vaan huomattavan paljon kauemmaksi kyltistä, että Taavilla on paremmin tilaa palata sivulle.

Illalla Taavin näyttelytreenit, kovasti huutoa, mut pallien tarkastus meni hyvin.

Sinnille jälki vielä Taavin näyttelytreenien jälkeen. Vähän reilu 100 metriä, kolme kulmaa, neljä esinettä. Nameja vain vähän, ei vanhentunut juuri lainkaan, tuuli oli aika kova.

Nosto meni hyvin, vauhtia oli kyllä tosi paljon ja sain jarrutella kovasti. Kulmat meni ihan hyvin, mutta esineet jäi. Esineet meni kyllä mun piikkiin, olivat liian vaikeita. 

Perjantaina aamusta Taaville Murun tekemä jälki. Pituutta oli kuutisensataa metriä, kolme esinettä, ikää reilu pari tuntia, nostomatka sata metriä.

Nostossa Taavi tarkisteli hetken ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Mustikat maistui Taaville varsinkin alkumatkasta mun makuun vähän liikaa, mutta silti jälki sujui ihan hyvin vaikkakin aika hitaasti, aikaa meni vartti. Kaikki esineet löytyivät.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten mahtavan ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja! Sinni oli koko viikonlopun kuin elo pellossa ja se sai puuhata muiden koirien kanssa just sitä mitä halusi. Uimassa se kävi ainakin sata kertaa. Nose workkia käytiin vähän sen kanssa kokeilemassa ja sillä oli hyvä tyyli työntää melkein koko naama sinne alkuhajupurkkiin. 

Taavi oli vähän valikoidummin muiden kanssa ja se kävi narttukoirien kanssa omilla kimppalenkeillään. Kyllä sekin olis varmaan menny tuossa koiralaumassa, mutta en halunnu sitä stressata hirveesti ja se sai nukkua rauhassa kotiautossa.

Taavin viikonlopun aktiviteetteihin kuului paikkamakuutreeni häirittynä, BH-harjoituksissa mallikoirana toimiminen ja pyrrirotumestiksiin osallistuminen. 

Sisarusparvea; Cina, Siru, Kosti ja Piko

Kiitos taas Seija kaikista järjestelyistä, oli mahtava viikonloppu!! 

Tiina ja Kosti tuli meille vielä kylään yhdeksi yöksi. Kosti on nykyään palliton ja oli kyllä ilo nähdä miten paljon se on rentouttanut sitä!