Tää viikko oltiin kyllä ihan metsässä

Vappupäivän iltana käytiin ekaa kertaa tänä vuonna pk-hakutreeneissä metsässä mukavalla monimuotoisella radalla. Auringonpaisteinen lämmin keli oli korvannut eilisen sateen, tuuli radan etenemissuuntaisesti.

Taaville etukulmissa haamu ja umppari, sitten valmis, valmis, tyhjä ja taputus. Radalle tultaessa ja ekan ukon aikana Taavi puhkui intoa niin, että ainakaan eilisen läpi menneen bh:n jälkeisessä euforiatilassa en saanut sitä minkäänlaiseen hallintaa, mutta en kyllä jurikaan edes jaksanut yrittää.

Eka ukko siis haamuna, jotta saadaan edelleen keskittyminen ukkoihin eikä siihen koiven nostoon. Haamu eteni Taavilta piilossa n. 15 m rataa eteenpäin. Lähetys oli hyvä, mutta vähän Taavi oikaisi lopussa. Umpparille jouduin ottamaan lähetyksen pari kertaa uudestaan Taavin kaartaessa melko pian lähtyksen jälkeen radan suuntaisesti. Hyvin Tahvo kuitenkin kuunteli ja kolmannella homma onnistui. Ilmaisussa umpparin ympärillä häärineet muurahaiset aiheuttivat Taavin siirtymisen hieman sivummalle haukkumaan. Muurahaiset on meille aiemminkin tuottaneet päänvaivaa...

Kaksi seuraavaa valmista olivat tosi hyvät ja tyhjään pistoon olen erityisen tyytyväinen. Siinä Taavi upposi todella suoraan ihan takaralle asti. En kutsu Taavia pois tyhjältä vaan se saa tulla sieltä omineen. Kehun vaan kovasti sen palatessa ja palkaan namilla. Viimeisenä taputus tyhjän jälkeen innostusta nostamassa, ei ongelmia.

Umpparin ilmaisua lukuun ottamatta kaikki ilmaisut olivat tosi hyviä, ei mitään nuuskimista missään vaiheessa, vaan ilmaisu alkoi suoraan Tahvon saapuessa maalimiehelle ja jatkui hyvin palkkaukseen asti. Myös hallinta ekan ukon jälkeen hyvää, ei ollenkaan kusikeikkoja. Jonkun verran jouduin käskyttämään mukana pysymisestä ja palkkasinkin siitä aika paljon. Oikein loistavat treenit haastavassa maastossa pitkän tauon jälkeen!


Maanantaina käytiin tutustumassa EK:n meille vielä tuntemattomiin lajeihin eli tarkkuusruutuun ja pudotetun esineen noutoon. Taavista ei ole tarkoutus tehdä mitään ek-koiraa, mutta mua nyt vaan kiinnostaa kaikki nenänkäyttöhommat ja tämän tyyliset jutut ja kun tilaisuus tuli, niin toki kävin asiaa opiskelemassa.

Tarkkuusruudun opettaminen kannattaa aloitaaa pienten esineiden noston harjoittelulla, kolikoiden, avainten, nappien, kankaanpalojen yms..  Esineitä voi nostattaa sisällä lankamatolta, ulkona sitten melkein mistä vaan. Koiran voisi opettaa myös menemään esineelle maahan, mutta Taavi nostaa jäljelläkin esineet, niin ajattelin sen olevan sille luontaisemoi tapa.

Tarkkuusruudun opettamisessa monta kertaa on haastavaa saada koirat tekemään töitä rauhallisesti pienellä alalla, kun ne yleensä metsälajeissa juoksee hulluna. Aloitetaan siis pienellä, esim. 1 x 1 m hyvin tallotulla ruudulla. Ruutua kannattaa myös käydä sieltä täältä kädellä läpi, koska muuten koira oppii pian etsimään sen kohdan, missä käsi on käynyt maassa, vaikka tarkoitus olisi kuitenkin etsiä sitä esinettä. Aluksi esinettä ei peitetä mitenkään ja sen laittamisenkin voi näyttää koiralle. Siitä sitten ruvetaan pikku hiljaa peittämään esinettä lehdillä tai havuilla. Myös äänenkäytön kanssa kannattaa olla tarkka, ettei tarkoituksettomasti nostata koiraa liikaa.

Tarkkuusruudusta Taavi teki ensin pelkkiä esineen nostoharjoituksia muutaman. Nopeasti hoksas mitä siltä halutaan. Kokometallisen esineen nostaminen oli selkeästi kuitenkin vaikeinta. Sitten tehtiin pari miniruutua siten, että Tapsu näki kun esine laitettiin ruutuun. Tähän pitäis sitten vielä keksiä oma käskysanansa...

Pudotettu aloitetaan jollain koiralle mieluisalla esineellä ensin vähän hetsaten sillä ja sitten seuruutetaan koiraa pieni matka, pudotetaan esine koiran nähden ja jatketaan seuruuta vielä vähän matkaa, käännytään ja pyydetään koiraa hakemaan esine. Matkoissa ei kannata ahnehtia alussa. Seuruun ei tarvitse olla tottisseuruuta, koska maasto voi olla sen verran haastava, että koiran on vain pakko katsoa välillä mihin se menee. Meillä on ollut käytössä 'tässä'- käsky, mutta se taitaa olla tähän vähän suurpiirteinen ja 'seuraa'-käskyä en halua missään  nimessä käyttää, koska vaatimustaso on eri kuin kentällä. Uusi käsky vai tässän tiivistäminen?? Pudotetun esineen haasteena usein koiran irtoaminen, matkat ovat kuitenkin luokasta riippuen 50, 100 tai 150 m. Harjoittelu kannattaa aloittaa metsäteillä tai muilla selkeillä 'baanoilla', pellon reunakin varmaan olis hyvä. Tää on varmaan ihan kiva lenkkien yhteydessä tehtävä pikkuharjoitus.

Taavi teki muutaman lyhyen matkan harjoituksen villasukkakääröllä. Palautus on Taavilla vaiheessa, kun en esineruudussa ole siltä uskaltanut vaatia loppuasentoa, kun se koko esineruutu on ollut sille niin vaikea. Tähänkin pitäis käsky keksiä, aluksi voi kuitenkin käyttää noudossa käytettyä käskyä, että saadaan koira tajuamaan mistä on kyse.


Tiistaina pelastushakutreeneissä mentiin kolmella valmiilla ukolla. Toin Taavin radalle hallinnassa sen äänekkäistä protesteista huolimatta. Joku viisaampi sanoi joskus, että tuo hallinnassa radalle tulo voisi auttaa siihen, ettei Taavi olis koko ajan kuseksimassa, kun joutuu vähän patoamaan itseään. Ensimmäinen vastatuuleen pienessä maakuopassa n. 70 m syvyydellä. Lähetys meni sikäli hyvin, että Taavista näki selvästi sen ajattelevan ekaa mäntyä kusitolppana, mutta meni siitä kuitenkin ohi aina ukolle asti. Hyvät haukut ja otin ukolla hallitaan. Palkan jälkeen tosin ehti ruikata vähän yhden männyn kupeeseen, mutta sai siitä kyllä huomautuksen. Loppu treeni menikin sitten kusematta.

Toisena oli pientä ympyrää kävelevä maalimies. Taaville ei näitä käveleviä ole juuri ollut ja taisi viime vuonna tuottaa vähän päänvaivaakin tämmöiset. Lähetyksen jouduin ottamaan kerran uusiksi, kun Taavi varasti, mutta loistavasti se oli kuulolla ja palasi nätisti sivulle. Ukon löydyttyä alkoi ilmaisu hienosti heti ukolla ja Taavi pysyi kivasti ilmaistessaan myös paikallaan. Kolmaskin ukko oli kävelevä, sekin meni hienosti, palkka haukun aloituksesta. Hallinta oli koko radan ajan kohtuullisen hyvää.


Perjantaina tein Tahvolle 1,1 km pitkän jäljen, jolla oli seitsemän esinettä. Sillä välin kun olin tekemässä jälkeä, oli sisälle kotiin kiltisti odottamaan jätetty Houdini-Taavi ulkoistanut itsensä ja päässyt vielä jotenkin takapihan portistakin ulos ja sinne se ilmestyi mun luokse loppujälkeä tekemään...

Jäljen vanhetessa tein esineruudun, syvyyttä 50 m, leveyttä n. 10 m. Ripottelin ruudun takaosaan seitsemän esinettä. Ekan Taavi haki tosi vauhdikkaasti ja kaikin puolin hienosti, en kuitenkaan edelleenkään vaadi luovutusta. Kaksi seuraavaakin tuli huomattavasti paremmin kuin viime kesänä, vaikka silloin jo vähän oli havaittavissa esineinnon nousemista. Enempää en haetuttuanut, mutta ruutuun jääneet esineet Taavi kävi mun kanssa sieltä sienestämässä. Rupeiskohan tääkin homma sujumaan meiltä vähitellen... Ja jos parin onnistuneen ruututreenin jälkeen uskaltautuisin vaikka sitä luovutusasentoakin treenimään.

Jälki ehti vanheta tunnin verran, keli oli tuuleton, lämmin loppukeväinen aamuilma. Janalla oli mittaa kymmenisen metriä ja se meni hyvin. Ensimmäinen reilu puolikilometriä meni tosi hyvin ja kaikki esineet löytyivät. Sitten taisi vähän väsy ja kuuma keli (+ 20 'C) ruveta vaivaamaan ja keskittyminen herpaantui muutamaan otteeseen. Tässä tosin tultiin myös siihen osaan jälkeä, jossa Taavi oli mukana sitä tallaamassa. Päästiin kuitenkin hienosti pitkän jäljen loppuun.

Jäljen jälkeen Taavi oli kovin kuumissaan olevan oloinen ja lähdettiinkin sitten käymään ekaa kertaa tänä vuonna luonnonvesissä uimassa. Merivesi oli ainakin eilen kymmenasteista, joten ihan kamalan montaa kertaa en arvannut keppiä veteen heittää. Taavi olisi kyllä uinut enemmänkin, kovin innokas vesipeto siitä on kasvanut!

Viikko päätettiin sunnuntaina hyviin pk-hakutreeneihin. Vaikka treenattiin illalla, oli keli vielä kovin lämmin. Tuuli tuli radan oikealta puolelta, jonka poikki oli myös vedetty verijälki... Taavin treeni tänään: haamu oikeaan etukulmaan, vasempaan tyhjä, sitten taputus, valmis, tyhjä ja taputus. Ekaa kertaa kaksi tyhjää.

Haamu meni hyvin, mitä nyt palkan jälkeen meinas taas kusta, palautetta tästä. Etukulman tyhjälle Tahvo upposi hyvin ja teki pusikossa aikansa töitä. Taputus hyvä, kuten myös valmis. Vastatuulen tyhjää vähän epäilin etukäteen, varsinkin kun siinä piti ylittää vielä se verijälkikin. Taavipa kuitenkin yllätti ja upposi hienosti. Viimeinen taputus oli myös kaikin puolin hyvä. Ei kuseskeluakaan ekan ukon jälkeen ja hallinta ukkojen välillä hyvää. Verijälkikin sai huomiota vasta liivien riisuHieno päätös metsäviikolle.


Metsäilyn lisäksi keskityttiin kesäkeleistä nauttimiseen:

BH:ta ja BH:ta

Taavi täytti viikko sitten perjantaina jo kolme vuotta. Mihin tää aika oikein menee?? On kyllä kiva, kun se on ihan selkeesti aikuistunut ja sen kanssa eläminen ja oleminen on niin helppoa <3 Ihan pelottaa miten paljon tuollaiseen karvahirmuun voi kiintyä ja rakastua.


Sunnuntaina oltiin heti aamusta epävirallisissa mölli-BH -kokeissa. Ei kyllä ollut kaunista katseltavaa meidän tekeminen. Taavi laamaili ihan kunnolla, vaikka kuinka yritin olla rento ja reipas. Ei sille jännitykselle vaan voi mitään... Aloitettiin paikkamakuulla ja siinä Taavi nousi lähestulkoon heti haistelemaan maata. Maahan palautuksen jälkeen pysyi siellä, tosin vinkui.

Seuruut meni miten meni ja jättävissä istumisessa Taavi meni maahan. Nostin sen sieltä sit istumaan. Maahan meno vinoutta lukuun ottamatta ja luoksetulo sekä edestä sivulle siirtyminen olivat ainoat, mihin itse olin tyytyväinen. Jostain syystä Taavi myös väisti mun mielestä aika voimakkaasti paikkamakuussa ollutta flättinarttua koko seuruun ajan. Voi meitä ja tätä mun jännittämistä!

Tässäpä tuomarin arvostelua:

Kytkettynä seuraaminen: Koira höpisee aavistuksen, reipasta nättiä seuraamista, nuuskii ryhmässä
Vapaana seuraaminen: Pitkällä sivulla aloitus ok, loppu pätkä nuuskii, täyskäännöksen jälkeen mukaan ok
Istuminen: Tarvitsee lisäkäskyjä, istuu ja odottaa hyvin.
Maahan meno: Valmisteleva osa ok, koira jää hieman vinoon. Menee maahan heti. Luoksetulo ja sivulle siirtyminen ok
Paikkamakuu: Nousee liki heti, uuden käskyn jälkeen makaa hyvin.

Ei kuulemma muuta kuin kokeeseen, vaikka omasta mielestä tekemisen taso oli jokseenkin surkeaa...


Suoraan möllin jälkeen ajettiin kotiin jäljelle. Jälki oli ehtinyt vanheta kolmisen tuntia, se oli reilu 600 m pitkä suora, jolla seitsemän keppiä. Viime syksynä jälkikauden päättäjäisissä saatiin neuvoksi tehdä myös ihan vain suoria jälkiä koiranlukutaidon oppimiseksi. Voi vitsi oli insinöörille vaikeaa, kun tuohon kovinkin monimuotoiseen maastoon ihan viivasuoran jäljen tekeminen oli mahdottomuus. Nielin kuitenkin tässä(kin) onnistumattomuuteni ja hyväksuin aavistuksen kiemurtelevan suoran jäljen.

Lähtö ihan ilman mitään janoja ja reippaasti lähti Tahvo hommiin. Jotain sen työmotivaatiosta kertoo se, että melko jäljen alussa se väänsi paskat ja jatkoi heti suoraan jäljestämistä ilman eri käskyjä... (kiva jos sillä oli koko möllin ajan kaamee pasahätä, vaikka oli kyllä aamulenkillä hoitanu hommat ihan normisti...) Kepit löytyivät kaikki, vaikka ne oli vasta illalla katkottu ja ehtineet aamulla hajustua mun käsissä kymmenisen minuuttia.

Täytyy kyllä sanoa, että kahden käden taktiikka liinasta kiinni pitämisessä ja tuo ihan vaan suoran jäljestäminen auttavat varmasti mua oppimaan lukemaan Taavia paremmin. Jäljellä sen lukeminen on aina ollut mulle jotenkin tosi vaikeaa ja kimppatreeneissä tuntuu aina, että muut lukevat sitä paremmin kuin minä. Hakumetsässä taas osaan lukea sitä ihan toisella tavalla.


Keskiviikkona oli viimeinen kerta bh-kurssia. Ensin tehtiin kentällä puolikas kaavio ja jättävät. Valitsin meille hihnassa seuruun, se on jotenkin olevinaan hankalampi. Taavi seuras kohtalaisesti, pientä jupinaa se piti pitkin matkaa ja kontakti tippui ajoittain, mutta mölliin verrattuna hurjasti paljon parempi suoritus, vaikka itse olinkin vähän takakireä. Henkilöryhmä meni hienosti ja jättävät oli myös oikein hyvät. Paikkamakuussakaan ei huomautettavaa, edes vinkumista ei tainnut juuri olla.

Käytiin harjoittelemassa myös kaupunkiosuutta. Yksin jätettynä Taavi on oikein kiltti poika, ohi saa mennä lenkkeilijät ja koirat, ainut reaktio on itsensä rauhoittelu huulia nuolemalla. Kaupunkiosuus meni muutenkin ihan kivasti, mutta häiriökoira ( nuori picardiuros ei ole meille mitenkään neutraali häiriö) aiheutti muutamia haukahduksia vastaan tullessaan.


Mitäpä sitä ihmisen muuta kaatosateisena vappuaattona tekee, kuin menee Tiina Puustisen tuomaroimaan BH-kokeeseen. Olen nyt päättänyt, että kisoja ruvetaan koluamaan jännityksen harjoittelemiseksi. Muutenhan siinäkään hommassa ei pääse eteenpäin. Sunnuntaisen möllin jälkeen olin kyllä vähän kahden vaiheilla kehtaanko mennä vai en, mutta hirvittävän itsepieksennän jälkeen päätin osallistua, joskushan se on aloitettava! Olen hirveän itsekriittinen mikä ei todellakaan helpota kovaa jännittämistäni sekä lisäksi vielä ne negatiiviset ajatukset meinaavat aina vallata mielen niiltä positiivisilta. Jollain kummalla sain kuitenkin edeltävän illan aikana käännettyä ajatukseni siihen moodiin, että mennään nyt vain harjoittelemaan jännitystä ja Taavi kuitenkin oikeasti osaa niin hyvin, että vähän huonommallakin suorituksella meillä on mahdollisuus onnistua. Tämä ajattelu hieman hälvensi myös jännitysta ja sain jopa nukutuksi muutaman tunnin enkä aamulla edes oksentanut.

Toiveeni koetta varten olivat kiva keli, alkupään koirakko ja pariksi joku tuttu neutraali koira. Vettä satoi kaatamalla, oltiin viimeinen suorittava koirakko ja parina nollakoirana toiminut briarduros, joka todellakaan ei ole neutraali, mutta jonka kanssa olemme kuitenkin treenanneet.

Hihnaseuruuosuus oli ihan kamala, aluksi unohdin hengittää ja hartiat oli jäykkänä korvissa. Kun ekan pitkän suoran päässä älysin vetää henkeä ja rentouttaa hartiat, rupesi homma vähän paremmin kulkemaan. Juoksun jälkeisen hitaan kävelyn kuitenkin unohdin ja ehdin otaa pari normaalia askelta ennen hitaaseen havahtumistani. Henkilöryhmä meni kivasti molemmilla kerroilla, vaikka siellä olikin sadeviittaporukkaa. Irti seuraamisesta tuomarikin sanoi, että oli kuin eri koira. Jotenkin toi hihnassa meno on aina ollu vaikeampaa vaikka sitä on tässä viime aikoina treenittykin. Irti seuruu siis meni hyvin, vaikka kyllä siinäkin tietysti olisi sitä parantamisen varaa ollut. Voi luoja nuo seuruukaaviot on muuten pitkät!! Niin paljon jännitti, etten millään pysynyt askelten laskemisessa mukana, mutta ei ne askelmäärät varmaankaan ainakaan pahasti vajaiksi jääneet, kun ei siitä huomautettu.

Jättävät oli muuten erittäin hyvät, mutta maahan menon valmistelevalla osuudella seuruu olis saanut olla parempaa taisi tuomari kommentoida. Täytyy kyllä sanoa, että kentän koskeustilanne ei yhtään auttanut noissa jäävissä ja paikkamakuussa, mutta onneksi on jokasään koira!

Jos seuruukaaviot tuntuivat pitkiltä niin voi luoja sitä paikkamakuuta! Nollakoirakko oli kyllä reipas, mutta silti aika tuntui matelevan ja olin koko ajan ihan varma, että siellä se Taavi vaan pyörii ja hyörii nuuskimassa seitsemän muun uroksen paikalle jättämiä hajuja. Mutta eihän meidän hyvin harjoiteltu paikkamakuu kärsinyt ollenkaan mun jännityksestä, märästä maasta, sateesta, pitkästä ajasta eikä toisen koiran tottiksesta. Paikalla makaaminen häiriön alaisena erinomainen! Mä vaan unohdin taas hengittää ja silmissä vähän sumeni pari kertaa siellä seisoessa ja tuomiota kuulemaan mennessä meinasin pyörtyä, sitä ei olekaan vielä koskaan tapahtunut...

Tottisosuus siis läpi tuomarin lisäkommentilla 'mielenkiintoinen koira'. Arvosteluista en juuri muista, hihnaseuruu oli puutteellinen, paikkamakuu erinomainen ja ne muut kai jotain muuta, ehkä erittäin hyvää tai hyvää?? Edit: vähemmän jännittäneet paikallaolijat muistavat peremmin, arvostelu meni näin; kytjettynä seuraaminen puutteellinen, vapaana seuraaminen hyvä, istumisliike erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo erinomainen, paikalla olo häiriön alaisena erinomainen.

Kaupunkiosuus suoritettiin vilkkaan ostoskeskuksen parkkipaikalla, jossa vappujuoman hakijoita riitti. Tuomari peräänkuulutti hallintaa tässäkin osuudessa. Juttelemaan tullut ihmisryhmä, juoksijat, pirikellopyöräilijä ja häiriökoira olivat helppoja nakkeja. Juttelemaan pysähtynyt autoilijakin meni loistavasti siihen asti, kun Tapsa hokas auton paksissa sen einiinsenlempparikoiran ja haukahti pari kertaa. Tää oli ihan mun moka, mun olis pitänyt käskyttää se istumaan tai jotain siinä kun juteltiin sen autoilijan kanssa. Yksin jättäminenkin meni hienosti. Arvosteluissa tuomari sanoi, että tuo autolle haukkuminen voidaan tulkita agressiivisuudeksi, mutta se oli niin vähäistä ja muuten meni loistavasti, niin homma oli läpi!

Lopputuloksena siis hyväksytysti suoritettu BH-koe kaikista ennakko-odotuksista huolimatta! Ei se kaunista katseltavaa ollut, mutta ihan sika hyvä silti. Virheet oli mun, Taavi teki oman osansa hienosti!! Tämä tulos ei ole tullut helpolla, se on vaatinut aikakin hikeä ja kyyneliä, ehkä vähän vertakin. Mutta se osittaa sen, että harjoittelu tuo tuloksia ja kaikilla on mahdollisuus onnistua. Jos mulle olis vuosi sitten sanottu, että tämä päivä tulee, en olisi sitä ikimaailmassa uskonut. Ei meidän jatkokaan tule varma olemaan helppo, mutta periksi ei anneta, vaan jatketaan sitkeästi kohti uusia tavoitteita!

Kenttä näytti tältä =/

Kuvat Sari Nieminen:

Hartiat korvissa hengittämättä ei toimi koirakaan

Lenkillä ollaan...

Vähän kun sain rentouduttua, niin löytyi parempi vaihde

Ilman hihnaa homma toimii

Makaisitko ite pallit märkänä kymmenen minuttia sateessa??

Tässä vielä suurta onnistumisen riemua =P

Totta se on!

Vuokatissa

Viikko vierähti Vuokatissa Taavin osalta lähinnä lenkkeillen ja köllötellen. Kerran käytiin pidempi patikka Vuokatinvaaran patikkapoluilla testaten, kuinka homma onnistuu Taavin ollessa mulla jouksuvyön joustohihnassa repun lantiovyössä kiinni. Pidempi vaellus ei testipatikan jälkeen tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Löydettiin myös koirakenttä, jossa käytiin viikon aikana muutaman kerran vähän treenaamassa.

Lumessa piehtarointi on niin kivaa!

Kolopesijä

Sunnuntaina ekaa kertaa Sotkamon koirakentällä. Positiivisena yllätyksenä Tapsa ei ollut ihan älyttömästi kentän hajuissa kiinni, vaan teki hommia melko hyvin. Toki hajut kiinnosti, muttei ihan tolkuttomasti. Kokeilin ekaa kertaa takapalkkaa, toimi joten kuten muttei niin hyvin kuin olisin olettanut. Tämäkin varmaan tarvii ihan opettaa Taaville.

Tehtiin seuruuta vähän pidempiä pätkiä ja luoksetulo ja lyhyt paikkis sekä muutama loivan A-esteen ylitys. Ei yhtään vinkumista! Leikkimään en Tapsaa tällä kertaa oikein saanut, mutta melko kiva treeni kaikkinensa. Muru oli mukana kuvaamassa, videoita katsoessa huomaan miten tönkkö olenkaan! Tapsun huono vire treeneissä ei ole ollenkaan ihme tuollaisen tylsän ja jäykän ohjaajan kanssa. Miten kummassa oppisin olemaan jotenkin iloisempi ja riehakkaampi?

Paikkiksessa pää pyörii kun väkkärä

Lipsahettiin iltalenkillä vielä yhdelle kurakentälle tekemään vähän seuruun lähtöjä ja luoksetuloja. Tapsa teki hyvin häiriköivistä lokeista huolimatti.


Tiistaina käytiin aamusta seuruun merkeissä kentällä. Alkuun pitkä (6 min) paikkamakuu. Sen jälkeen seurattiin useampi pitkä pätkä. Käännökset ei ollu tällä kertaa meidän vahva puoli, mutta hyvää oli Taavin jaksaminen pidemmilläkin seuruuosuuksilla.

Istumaan ja maahan jäämistä harjoiteltiin myös ja luoksetuloa. Uskallan jo melkein julistaa, että Taavi on hiffannut luoksetulon tarkoittavan kovaa juoksemista mun luo! Viime kesänä ja syksynä se lähinnä jolkotteli jos jaksoi. Kiva treeni vieraalla kentällä, hajuista ei tarvinnu huomauttaa kuin kerran.


Reissusta palatessa kotimatkalla käytiin treffaamassa Maisa-siskoa. Olipa taas mukava nähdä ja toivottavasti tän kesän suunnitelmat toteutuu niin, että nähdään vähän useammin!

Kaksikko tykkasi leikkiä keskenään kuten arvata saattoi.

Tottakai Uskomaton Olen & Tottakai Voin Olla Valoisa

Tottelua ja jälkikauden korkkaus

Vaikka lauantaina Vapun semman jälkeen oli mieli apea (keväällä mulla on kyllä aina), niin ei sunnuntaina töistä kotiin tullessa tarvinnut iloa etsiä, niin oli riemukas vastaanotto, kuten aina!! Lähdettiinkin saman tie korkkaamaan lähikentän ulkotreenikausi.

Aloitin päästämällä Taspun vapaaksi ja hetihän se meni laitapuskaan kuselle, mutta sieltä se tuli sitten tapittamaan mua. Lähdin kävelemään ja palkkasin koko ajan kontaktista. Sitten seurattiin ja hyvin seurattiinkin. Ensin seurattiin suoraan noin 50 - 60 askelta siten, että palkkasin joka viidennen askeleen jälkeen ja siitä aina uusi lentävä lähtö. Seuraavaksi tehtiin pari pidempää yhtäjaksoista seuruuta noin 30 askelta ja sitten temponvaihteluita. Juoksussa ei kontakti pysy, mutta muuten oli kyllä superhyvää seuruuta! Välillä leikittiin ja tehtiin luoksetulo pitkästä matkasta. Lopuksi leikittiin. Ei puutu iloa ja riemua meidän elämästä, kunhan ihmisosapuoli selättää taas kevätalakulon ja välttää jännittäviä tilanteita =) Ja jos jännittää, niin ei oteta sitä niin vakavasti.


Tiistaina aamusta käytiin vähän hallilla vinkumassa, treenikamuna porokoira Rosmo. Seuruut meni hyvin, mutta kapulan pidossa Taavi vinkui. Tehtiin useampia toistoja ja aina se vaan vinkui. Oiskohan Rosmo sen verran jänskättänyt, että ääntä pääsi, vaikka Tapsa kyllä keskittyi ihan kivasti muhun. Treenin jälkeen käytiin lenkillä kimpassa.


Aamupäivän ajan vanheni kauden ensimmäinen jälki, jolla oli pituutta n. 600 m, pari kulmaa, muutama tien ylitys ja seitsemän esinettä. Alkuun pieni jana, joka oli vähän haparointia, mutta kun päästiin liikkeelle, meni alkupuoli jäljestä tosi hyvin. Viimeiset vajaa 200 m oli jostain syystä tosi vaikeaa. Selkeesti tuli Taavin nenään jostain muualta jokin kovin kiinnostava haju, joka oli viedä jäljestäjän ihan väkisin mennessään. Saatiin kuitenkin jälki ajettua loppuun asti ja kaikki esineet löytyivät vaivatta!

FH esineet löytyivät vaivatta

NOTE TO SELF: ÄLÄ TREENAA TOTTISTA YÖVUOROJEN AIKANA, ÄLÄ EDES MAKUUPÄIVÄNÄ!!!
Älä treenaa yövuoroissa, vaikka maksaisitkin treeneistä ittes kipeeks ja niitä jäis muutenkin paljon väliin!

Oltiin siis torstaitokossa pitkästä aikaa ja taas oli kyllä melko mitätöntä touhua. Taavi olis vaan halunnu peuhata belginartun kanssa ja aksapuolen koirat vaati myös oman osansa Tahvon keskittymisestä. Silloin kun se keskittyi mun kanssa tekemiseen, oli se tosi hyvä. Mutta sitten se kaikki muu aika, kun keskittyminen oli jossain muualla, oli ihan hirveetä. Joku tossa paikassa on, kun ollaan siellä ihan surkeita aina, vakken olis edes ollut yötä töissä...

Vappu Alatalon motivointiseminaari 9.4.2016

Eilinen vierähti Vappu Alatalon motivointiseminaarissa. Tykkäsin Vapusta tosi paljon ja hirveästi hyviä juttuja tuli. Oma mieli on nyt kuitenkin vähän sekaisin kaikesta ja peruspessimistisellä synkkyyteen vaipuvalla luonteellani meinaa oman motivaation kaivaminen uuteen nousuun olla vähän hankalaa.


Koulutus oli siis hyvä, mutta en tiedä saanko jäsenneltyä tätä tekstiä järkeväksi, mutta yritetään nyt jotain...

Vapun luennosta poimittuja:

• Tehtävämme on tehdä temppujen tekeminen koiralle kannattavaksi, koulutus perustuu palkitsemiseen
• Kriteereistä on aina pidettävä kiinni. Säännöt ovat aina samat! Jos ulos mentäessä on istuttava ennen oven avaamista rauhallisesti on tästä säännöstä pidettävä kiinni myös kiireessä!
• Motivoinnin perustana on suhde, kontakti koiraan (Tämä mua pelottaa, olenko jo pilannut hyvän suhteeni Taaviin, vaikka itse luulen, että meillä menee ihan hyvin?)
• Jokaisella koiralla on oma palkkojen arvojärjestys
• Leikki ja motivaatio ovat opittuja taitoja, niitä voi aina työstää ja vahvistaa! (Tämä me ollaan opittu vasta ja parannetaan koko ajan =) )
• Koirat ovat kaikki yksilöitä, kaikille oma ja erilainen tapa toimia
• Ensimmäinen vuosi menee koiraan tutustumiseen, opetteluun millainen se on
• Kouluttaminen on aina vuorovaikutusta kaksisuuntaisesti. Palkkio, kuten myös rangaistus, on viestinnän väline
• Rangaistuksen tarkoitus on poistaa ei toivottu toiminta. Rangaistuksena on jonkun kivan asian pois ottaminen, palkan mahdollisuuden menetys. Tässä on otettava koiran erityispiirteet huomioon, esimerkiksi impulssikontrollin puute tai arkuus ovat koiran ominaisuuksia, joihin ei palkinto/rangaistus toimi. 
• Ääntelyä vahvistetaan usein tiedostamattomasti
• oma reagointi vahvistaa ääntelyä
• vinkumisen pois vahvistaminen on vaikeaa (voi apua, onko enää mitään tehtävissä?)
• koira ei saa saavuttaa ääntelyllä mitään!!
• jos liittyy vireeseen, on vire pidettävä tarpeeksi alhaalla
• ei poisteta rangaistuksella, vaihtoehtoinen toimintatapa on parempi keino
• Yhdessä pitää olla kivaa! Metsälenkit, haistelut, juokseminen... Koiralle syntyy odotusarvo yhdessä tekemisestä (vaikka meille on sattunut niitä huonojakin juttuja yhdessä, niin kyllä meillä vaan on mukavaa. Taavi puhkuu intoa aina lähteä yhdessä jonnekin ja tehdä kivoja juttuja)
• jos koira haluaa jahdata jänistä ja ohjaaja haluaa harrastaa tokoa, on tokoon yhdistettävä jahtaaminen jne.
• Koiralla on oltava sellainen tunne, että ohjaajaan voi luottaa ja sen kanssa on turvallista, se suojelee kaikelta pahalta. Remmirähinät ja treeneissä "tilanteen tarkastelut" vähenevät, koira luottaa että ohjaaja hoitaa tilanteen turvallisena pitämisen (tän mä olen sössinyt totaalisesti! Toivottavasti Taavi voi taas joskus luottaa muhun ja mun kykyyn pitää pahat asiat loitolla!)
• Reiluus!!Koiralta ei saa vaatia kohtuuttomia tilanteeseen nähden. Jos koira ei tee osaamaansa, on mietittävä missä vika. "Istu" -> koira ei istu -> ei uutta käskyä. Paikan vaihto (pari askelta sivuun) kauemmas mahdollisesta häiriöstä -> uusi käsky -> koira istuu -> palkaa
• Koiran mielestä jännittynyt ja vihainen ihminen näyttävät samalta (!!!)
• Uusia paikkoja/koiria jännittävälle paljon niiden treenaamista
• Ohjaajan on hallittava kaikkia koiran palkkioita -> koiran tarvitsee keksiä millä palkan saa. Ainut tapa saada palkka on tehdä mitä ohjaaja vaatii
• Koiran koulutus on aivopesua. On kuitenkin pidettävä huoli, että koira on onnellinen ja elää koiramaista elämää
• Koira osaa hyvin manipuloida ihmistä, meidän on päätettävä mitkä jutut toimii
• Koira haluaa tehdä meille töitä, tämä on 24/7 työtä omistajalle ja vaikuttaa suhteeseen ja motivaatioon
• Koiran yrittämistä täytyy arvostaa, käytöstä vahvistetaan kuitenkin palkkaamalla vain halutusta toiminnosta
• Palkkojen suhteen ihminen ei saisi olla niin rajoittunut. Paras palkka on se mikä kiinnostaa koiraa eniten. Nakki, kurkku, voi, maksamakkara, sukka, tyhjä muovipullo.... Kannattaa testata ennakkoluulottomasti kaikkea. 
• Mielihyvän tavoittelu on tehokkaampi kuin mielipahan välttely, mielihyvän menetys kuitenkin tehokkain
• Toiminto palkintona: luontaisen ja vahvan toiminnan vahvistaminen. "Missä orava" assosiaatio sanan ja mielentilan yhdistäminen -> sana aikaansaa mielentilan
• palkan aiheuttama vireystila suhteutettava pyydettyyn toimintoon
• Kun olet ensin rakentanut pari koiraa vinoon, osaat paremmin rakentaa seuraavan (Taavin osana on nyt vaan valitettavasti olla se ensimmäinen harrastuskoira, olen niin pahoillani tästä Tapsu puolesta)
• Kun on paljon erilaisia palkkoja käytössä, on arsenaali moneen erilaiseen tilanteeseen. Treeniin saa myös helpommin pituutta vaihtelemalla palkkaa, koira ei kylläänny
• Alkutreenin hyvässä vireessä voi huonompikin palkka riittää ja loppua kohti voi virettä nostaa parantamalla palkaa
• Alemman tason palkan voi nostaa ylemmäs sheippaamalla paremmalla palkalla
• Koira kertoo millä se palkkaantuu, ihminen päättää millä palkalla mennään
• Nielemisrefleksi vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon ja näin laskee virettä: pakkosyöttäminen rauhoittaa/laskee virettä 
• Kaikki leikkiminen on opetettava, kuollut lelu on opetettava, kaikki leikki/pelit on opetettava. Toiset oppii helpommin, toiset vähemmän helpommin
• Treeneissä haluttavia asioita kannattaa vahvistaa aina ja kaikkialla
• Ensin kontakti koiraan, sitten vasta pyydetään sitä tekemään jotain. Paras jos koira hakee kontaktin itse ilman huutelua. Odottaminen paras tapa
• Tyypillisin virhe: koiran kanssa tullaan treeneihin ja sitten jutellaan muille ihmisille ja koira jää huomiotta. Näin vahvistetaan koiran kiinnostus pois ohjaajasta. Erillinen rauhoittumiskäsky tähän hyvä, silloin koiran ei tarvitse olla kiinnostunut ohjaajasta
• Kun koiralta pyydetään jotain, on sille annettava aikaa pohtia. Näin ne oppii nopeiten. Ei seitsemää käskyä sekunnissa, ei äänenvoimakkuuden nostoa.
• Oikeasta suorituksesta aito innostus ja palkka
• Autonominen hermosto vastaa vireystilan säätelystä samalla lailla kuin ihmisilläkin. Vireystilan noustessa suoritus sujuu tiettyyn pisteeseen asti, vireen mennessä yli ei homma enää onnistu
• Ohjaajan pitää miettiä mikä vaikuttaa koiran vireystilaan. Tähän voi vaikuttaa todella monet asiat, palkka, muut treenaajat, ohjaajan mielentila, tuulen suunta... (tää on mulle vaikea, tuulen suunta ainakin vaikuttaa
• Häiriötreenit eri ympäristöissä auttavat selvittämään vireystilan hallintaa
• Nami ei aina rauhoita. Opettele nostamaan/laskemaan oman koirasi vireystilaa. Vireystason hallinta ja siihen vaikuttavat asiat ja niiden opiskelu jatkuu koko koiran iän.
• Keskittyminen on koiralle rankkaa -> kohtuullisuus treeneissä riippuen tehtävän/paikan vaativuudesta
• Kovan keskittymisen jälkeen koiran pitää saada purkaa itseään
• Ylivireen voi purkaa väsyttämällä koira ennen treeniä/koetta. Tämäkin pitää kokeilla koirakohtaisesti
• Mitä enemmän jotain ei toivottua toimintoa on ehtinyt tapahtua, sitä kauemmin sen pois vahvistamiseen menee aikaa

Seuraavat asiat poimittu koirakkokohtaisista sessioista:

• Jos esim. irroitus ei onnistu ensimmäisestä käskystä, ei käsketä toista kertaa vaan otetaan koira kiinni ja päästetään itse lelusta irti. Sitten vain odotetaan, että koira irroittaa
• Irroitusongelma on aina ihmisen luoma ongelma. Irrottamalla menettää haluamansa -> ei kannata irroittaa
• vaihtokauppa namiin tai toiseen leluun
• irrotuskäskyn jälkeen 9/10 kertaa leikki jatkuu, näin irroitus ei tarkoita palkan menetystä
• koiralle opetettava, että irroittaminen kannattaa

• Moikkaileva koira haluaa joko vahtivietin kautta tsekata tilanteen tai sitten se on vain tosi sosiaalinen
• Jos koira häiriintyy jostain, on se palkattava heti kontaktin palauttamisesta eli palkka häiriöstä luopumisesta
• Helposti häiriintyvä koira on palkattava tiheään hyvästä suorituksesta ja ennakoitava tulevaa häiriötä tihentämällä palkkaa
• Odottamisen opettaminen siedättämällä. Odottaessa voi käydä syöttämässä namia -> muuta ajateltavaa koiralle ja nieleminen rauhoittaa
• Kaavojen rikkominen voi auttaa keskittymään ohjaajaan
• Kontaktia voi vahvistaa aina ja kaikkialla. Palkka aina muista jutuista luopumisesta.
• Treenissä keskityttävä siihen mitä treenataa, muista virheistä ei rangota

• Vaadittaessa koiralta on varmistettava, että sillä on fyysiset edellytykset suorittaa vaadittu asia.

• Jos ei-toivottu toiminto on mahdollista estää fyysisellä esteelle, tee se. Seiso seinää vasten tms..
• Ohjaajan omat eleet ja liikkeet ja olemus vaikuttavat koiraan todella vahvasti. Pitäisi tulla tietoiseksi omista toimistaan
• Ominaiskäytöksen sammuttaminen on hyvin vaikeaa
• Koiran pitää olla oma-aloittenen. Jos koiraa ei yhtään kiinnosta, niin ei sen kanssa sitten tehdä hommiakaan.

• Kriteeristä kiinni pitäminen on kaiken a ja o! 
• Anna koiralle aikaa miettiä ja ratkaista itse mitä siltä halutaan. Koira oppii nopeasti siihen,  ettei sen tarvi tehä itse mitään, mamma auttaa mua kohta kuitenkin.
• Jos koira on kiinni käsissä, pitää käsien liike minimoida ja palkata muuten kuin kädestä
• Koiralla on kaksi yritystä. Jos koira ei kahdella yrittämällä onnistu, on pidettävä tauko ja/tai helpotettava tehtävää
• Nuoren koiran kanssa on maltettava rakentaa suhdetta ja intohimoa. Hiulaaminen aloitetaan vasta sitten

Taavi:

Taavi esitti kaikki sijaistoimintonsa korvien raapimisesta haisteluun ja anaalirauhasten lattiaan hankamiseen, jostain syystä vinkuin yllättävän vähän. Vappu ehdotti pitämään kirjaa siitä mitä tapahtuu ennen treenejä ja yrittämään löytää yhteistä tekijää mikä aiheuttaa vinkumista ja muita sijaistoimintoja. Ylös en ole asioita laittanut, mutta pääni olen tätä puhki miettinyt... Muuta en ole keksinyt kuin oman jännittämiseni/kireyteni.

Taavia pitää ruveta palkkaamaan hiljaa olemisesta. Jos vinkuu, niin ei heti ekasta hiljaisesta sekunnista, joittei ketjuteta ääntä palkkaan.

Treenin aluksi olisi hyvä kävellä paikkaa ympäri ja palkata aina kun Taavi ottaa kontaktin. Jos Tapsu on erityisen tressaantunut, voi palkata katseesta vaikka vähän ääntelisikin. Hajuista luopuminen tuo palkan. Eli samaa treeniä mitä ollaan tehty toisten koirien sietämisessä; koirasta luopumalla saa palkan. Ja kun Tapsulla ei ole tehtävää suoritettavanaan, saa se haistella.

Tämän jo tiesinkin, mutta nyt se jotenkin iski vasten kasvoja: Taavi on todella herkkä koira, joka reagoi stressiin sijaistoiminnoilla ja stressaantuu mun jännittämisestä. Meidän olisi nyt kyettävä luomaan oma iloinen, rento kupla, johon pujahdamme jännittävissä tilanteissa. Kuplassa ollaan kontaktissa, kontakti minuun luo turvaa ja rauhoittaa. Tämä toimii jo toisten koirien aiheuttamaan stressiin, mutta silloin itse olen rento. Miten voin oppia olemaan jännittämättä kun olen tämmöinen superjännittäjä??!!

Eilen myös ryhdyin pohtimaan olenko itse aiheuttanut vinkumisen Oilin koulutuksista opitulla ja käyttöön otetulla ns. non-reward-markerilla eli huonosti tehdyn liikkeen jälkeisellä "ohhoh" lausahduksella. Vaikka en sano sitä mitenkään vihaisesti, vain aavistuksen toruvasti, Vappu huomasi Taavin reagoivan siihen kuin pahempaankin rangaistukseen. Sen ei kuitenkaan olisi tarkoitus olla rangaistus, vaan vain kertoa koiralle, ettei tuo ollut se mitä haettiin ja yritäpä uudestaan paremmin. Meillä se siis on ilmeisesti aiheuttanut innon lässähtämisen ja Taavin stressaantumisen. 

• Herkälle koiralle virheen tullessa toruva "ohhoh" voi olla liian raju sosiaalinen rangaistus. Tämän tilelle "hupsista/hopsis" ilman tunnetta. Tämä parempi kuin väärän toiminnon huomiotta jättäminen, sillä siitä voi seurata koesuorituksen lässähtäminen, koska koira ei saa mitään palautetta ja luulee näin tehneensä väärin

Kun Vappu sai mut nauramaan, Taavi oli heti iloisesti messissä että "mitäs kivaa nyt tehdään". Mun olisi siis opetelta rentouttamaan itseni tietoisesti (miten ihmeessä tämä tehdään??) ja olemaan treeneissä ja varsinkin kokeissa iloinen ja rennonreipas. Herkkänä koirana Taavi lukee mua todella tarkasti ja reagoi heti pieniinkin mielentilani muutoksiin.

Leikistä saimme kehuja! Leikkiessä koiran kanssa tulee ohjaajan käden olla tarpeeksi alhaalla, ei ylöspäin nykiviä liikkeitä, joissa koiran tassut irtoaa maasta. Käden liike käärmemäistä ja vedon voima sellainen, ettei koira menetä otettaan lelusta. Otteen irtoaminen tuntuu koirasta ihan litsarilta :/ Välillä koira vetää ohjaajaa ja välillä ohjaaja koiraa. Koiran kanssa on hyvä leikkiä paljon!

Ei se kuvissa niin pahalta näyttänyt! Kamerani takana Tiina Suuronen:

Huolestunut pyrri?

Ensin haisteltiin

Sitten kontaktista aina palkka

Lisättiin häiriöksi käveleviä ihmisiä

Yksin jättäminen vähän huolestutti Taavia

Yrmeää menoa

Oli meillä vissiin ihan kivaakin!

Lopuksi köllittiin mun kuunnellessa Vappua