Syysretki ja jälkipainotteista puuhastelua

Sunnuntaina aamupäivällä Sinnin kanssa raunioilla. Ennen varsinaista treeniä vähän ammuskeltiin. 6 mm startti ei aiheuttanut mitään reaktiota, 9 mm ekalla kerralla leikin loppumisen ja äänen suuntaan katsomisen, mutta saman tien jatkui naminjahtausleikki ja muutamalla seuraavalla laukauksella jokaisella aina pienemmät reaktiot. Ammuttiin aika kaukaa.

Raunioilla oli kolme maalimiestä sellaisissa piiloissa, joihin Sinni pääsi, mut joutui menevään sisään aina johonkin ahtaaseen paikkaan. Suorapalkalla mentiin.

Sinni liikkui kivan järkevästi, ei alusta-arkuuksia eikä ihan kamalasti turhaa kaahotusta. Sinni joutui kaikille ukoille tekemään töitä ja teki kyllä hyvin. Mahtava puuhamaapäivä Sintturalle!

Illalla hallilla molempien kanssa. Sinni treenas malin ja vauhdikkaan lapsen kanssa samaan aikaan ja oli kyllä aika hyvä. Tehtiin lähinnä seuruuta. Henkilöryhmä oli taas vähän vaikea.

Taavi teki vähän seuruuta ja vähän rallyjuttuja. Se oli taas aika äänekkäällä päällä...

Käytiin muutaman päivän syysreissulla Hailuodossa ja Kalajoella. Huikeet ulkoilumaastot molemmissa paikoissa! Kotimatkalla poikettiin katsomaan Kostia. Ne on Sinnin kanssa ihan superhyvä pari, viihtyivät pihalla leikkimässä keskenään vaikka kuinka kauna ja molemmat ovat samalla tavalla aika fyysisiä leikkijöitä, niin meno oli tasaväkistä. Ehkä joskus uskalletaan jollain puolueettomalla maaperällä kokeilla kimppalenkkiä myös niin, että Taavi on mukana... tai sitten ei.

Oulun kauppatorin laidassa Aitta-kahvila oli koiraystävällinen paikka. Jos tää ois tiedetty, ois Hinttu lähteny mukaan.

Sinnin opduktioharjoitukset

Lauantaina aamusta Sinnille lyhyt merkattu jälki kolmella esineellä. Jälki oli vanhenemassa aamulenkin ajan ja koska Sinni reagoi siihen tai johonkin voimakkaasti ohi kulkiessamme, niin päätin ottaa pitkästä aikaa noston mukaan. Jälki oli noin tunnin vanha ja tuulta oli kovasti, nosto vastatuuleen ja Sinni nosti jäljen tosi hyvin. Jäljellä oli pieniä häiriöitä, kuten jonkin eläimen kynintäpaikka ja kakalla merkattu jäniksen jalka... Nämä saivat Sinniltä vähän huomiota, mutta molemmilta se jatkoi matkaa hyvin omalle jäljelle. Kokonaisuutena jälki oli hyvä. Kulmissa pientä hakemista lenkin kautta. Kaikki esineet nousi. Ilmaisu Sinnillä esineille on hyvin rauhallinen. Se jää vaan esineelle paikoilleen ja saattaa sen joskus nostaa suuhunsa, jos mulla kestää liian kauan palkkaamisessa.

Maanantaina Sinnille kaksi tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä kuusi kulmaa ja viisi esinettä sisältävä testijälki, jossa vähän kaikkea mahdollista ja sit vielä lisäylläribonus. Nostomatka vähän vajaa viisikymmentä metriä. Omatalloma jälki, mutta en merkannut sitä. Lisäksi vielä riistarikas maasto.

Nosto meni tosi hyvin. Pieni tarkistus takajäljelle ja siitä oikeaan suuntaan varmasti ensimmäiset vajaa sata metriä. Sitten tuli ilmeisesti riistan jälkiä ja eka kulma pitkäksi ja sen jälkeen meinas riista viedä kokonaan. Eka esine jäi nousematta, vaikka Sinni kulki melkein suoraan sen yli. Taisi olla jokin muu haju silloin vahvempana nenässä. Vähän ennen toista kulmaa Sinni sai taas jäljestä kiinni ja jäljestikin tosi hyvin aina neljännelle kulmalle, josta ihan jäljen vierestä lähti jänis. Tämä sai tietenkin aikaan jonkinlaista sinkoilua, mutta olin yllättynyt, ettei kuitenkaan mitään ihan totaalista sekoamista. Hetki hengähdettiin ja seisoin itse vain ihan rauhallisena paikallaan ja lopulta Sinni valitsi itse jatkaa meidän jälkeä. Loppu mentiin enemmän tai vähemmän jäljellä.

Ihan sika vaikeaa on nyt tuo jäljestäminen. Tarvisin selkeesti jotain uutta ideaa tai jotain, kun tuntuu ettei homma etene ollenkaan. Miten ihmeessä opin koskaan lukemaan Sinniä ja miten ihmeessä saan jäljestä sille niin mielenkiintoisen ja kivan, ettei se hairahdu aina riistan jäljille!? 

Puin jälkiahdistusta yhden kaverin kanssa ja päädyin siihen, että teen nyt hetken aikaa vaan pieniä tekniikkatreenejä ja aloitin ne heti tiistaina. Tiistaina aamusta tein kuvan mukaisen harjoituksen, jossa oli lyhyt pätkä jälkeä ja sitten kulmassa niin pitkä hyppy kuin vain haaroistani sain irti eli ei siis kovin pitkä... ja sitten pienen matkan päässä namipurkki.

Vaikka harjoitusta tehdessä välimatkat tuntuivat sopivan pitkiltä, niin sitten ne kuitenkin oli liian lyhyet ja jouduin pitämään Sinnin tosi lyhyellä liinalla ja siten pidätin sitä liikaa. Tästä huolimatta oli ihan hyvä treeni ja Sinni haki heti aktiivisesti jäljen hukkuessa sen jatkumista. 

Jäi kuitenkin lyhyet välit häiritsemään sen verran, että tein iltapäivällä samalla ajatuksella toisen harjoituksen pidemmillä väleillä. Nyt pystyin pitämään Sinniä melko pitkässä liinassa ja homma sujui selkeästi paremmin, kun Sinni sai lähes täysin vapaasti itse päättää kulkunsa ja hyvin haki yhtä lukuun ottamatta kaikki kulmat katkoksen jälkeen. Tuossa yhdessä kulmassa sitä olisi lähtenyt joku muu haju viemään. Veikkaan riistaa.

Oli hyvä pikkutreeni ja jotenkin tykkäisin oppia treenaamaan enemmän näitä pieni täsmätreenejä kuin aina vaan tehdä normeja jälkijälkiä.

Tiistaina illalla vielä Sinnille hakutreenit pimeässä. Tuulta oli hyvin, kaikki neljä maalimiestä olivat sille entuudestaan vieraita. Tämä kerta mentiin irtorullilla, kun halusin varmistaa Sinnin käyneen tarpeeksi lähellä maalimiestä. Alue oli pari hehtaaria ja aikaa meillä meni 16 minuuttia kaikkien nostoon. 

Hirmuisen hyvin Sinni haki kaikilta rullan ja vei mut hyvin näytölle. Rupeaa pikku hiljaa jo onnistumaan näytölle menon jälkeen kohtuullisen rauhallinen maalimiehen kohtaaminenkin. Ja vitsit, että oli vaikea pimeässä sateen liukastamassa metsässä yrittää pysyä liinassa mukana Sinnin menossa.

Lammashommia ja koejuttuja

Ennen ekaa yövuoroa tehtiin Taavin kanssa aamulenkillä vähän tottisjuttuja. Seuruu vähän taas haahuilevaa, mut paikkis hyvä ja eteenmenot ilman etupalkkaa loistavat. Pysäytykset ja kaikki toimi, vaikka oltiin kapealla metsäpolulla.

Ekstemporee käytiin myös pikaisesti Masan luona tottistelemassa. Nyt oli etupalkka eteenmenoihin ja seuruussa Taavi keuli sen takia. Paikkis hyvä Masan häiriköidessä ja eteenmenot hyvät. Luoksetulossa Taavi vähän himmaili, ehkei ois halunnu tulla niin vauhdilla luokse, kun Masa oli vieressä. Mut hyvin meni tämäkin ylläritreeni.

Koska Tapsa on uintikiellossa, niin uimavuorolle joutui Sinni yksin. Yllättäen se ei yksin ollutkaan mikään himouimari. Ilman Taavin esimerkkiä uimaan meneminen oli vaikeampaa ja Sinni uikin vain muutamia kertoja altaan päästä päähän. Joitain kertoja teki pienen lenkin rampin luona. Aika iso ero luonnonvesiin, joissa Sinni puljaisi lähes tauotta. 

Perjantaina illalla hakutreenit kovin tuulisessa kelissä. Taavi teki hallintaa ja kaikki osiot meni hyvin monenlaisista häiriöistä huolimatta. Sinni teki etsinnän kolmella maalimiehellä.

Eka ukko kaikkinensa hyvä, rullan Sinni kyllä pudottaa edelleen vähän liian aikaisin mun makuun, vaikka rullan tuontia loppuun asti on kotona treenattu irtorullilla ihan vaan tekniikkatreeninä ja silloin se onnistuu paremmin. Tämä ilmaisu tuli noin 80 metristä.

Toiselta ukolta tullessaan Sinni pudotti rullan jossain matkan varrella. Löytö oli yli 100 metrin päässä. Pitkät ja hankalat rullantuontimatkat on vielä vähän vaikeita.

Jatkettiin matkaa ja seuraava löytö meni ilmaisuineen hyvin. Viimeiseksi sitten löytyi uudestaan toka ukko ja nyt hyvä ilmaisu sieltä. 

Mulla on kyllä tekemistä noilla näyttömatkoilla, Sinnillä on niin kiire näytölle. Onneksi sitä ei mun liinassa roikkuminen tunnu haittaavan, en kyllä kaikille ukoille juoksekaan sen perässä loppuun asti. 

Lauantaina ajeltiin kaatosateessa Sinnin kanssa Somerolle Woollandiaan paimentamaan Suomen Pyreneläisten vuoden viimeiseen paimennuspäivän. Kaksi kierrosta tehtiin isolla pellolla ja Sinni oli niin hyvä! Koko ajan kiinnostunut lampaista, haki hyvin tasapainoon ja piti huolta, että kaikki lampaat pysyvät koossa. Muutaman kerran Sinni pyörähti vauhdikkaasti lammaslauman ympäri kasaten ne tiiviimmin yhteen, mutta teki senkin tosi nätisti.

Sinni kuunteli käskyjä hidastamisesta ja pysähtymisistä hyvin, mutta sauvapaineeseen se ei reagoinut mitenkään. Sitä olisi pystynyt vaikka koskemaan sauvalla ja silti se vain seisoi tyynesti paikallaan. Sauvapaine olis kiva apu mulle käännöksissä ja muissa, mut onneksi Sinni vaikuttaa aika fiksulta paimenelta ilman sitäkin tämmöisiin tavoitteettomiin paimenteluihin. 

Pellolta pois lähtiessä Sinni ei olisi halunnut tulla. Se jäi vain seisomaan puoleenväliin porttia, jossa mä olin, ja lampaita. Se näytti niin huolestuneelta siitä, että eihän noita lampaita nyt tuonne voi yksin jättää. Voi suloisuus ja miten hyvä reaktio koiralta!

Kuvat Teija:

Kotiin ehdittiin nippa nappa valoisan aikaan ja ehdin käydä tekemässä Taavin kanssa tottisjuttuja. Seuruuta, paikkista ja eteenlähetyksiä. Ei nää mikskään muutu, vaikka kuin treenaa. Seuruu kohtalaista, vähän haahuilevaa. Paikkis oli hyvä ja eteenlähetyksissä Taavi kävi kerran kusella. En pysäyttänyt, vaan sai juosta suoraan pallolle. 

Sunnuntaina aamusta osallistuttiin Taavin kanssa Kaakkien peko-t -kokeeseen, tuomarina Sari Hänninen. Sää suosi meitä, vaikka tuulta olisi hakua ajatellen saanut olla hieman enemmän. Kyllä taas mietin aamulla oksentaessani, että miks? Mut miksei 🤣 Ja kokeessa yks talkoolainen luuli mun olevan krapulassa, kun kävin vielä ennen omaa vuoroani kakomassa ojan pohjalla. Onneksi tää tuli puheeksi ja sain oikaistua asian. En ihan niin välinpitämättämästi suhtaudu kokeisiin osallistumisiin, että pämppäisin edellisenä iltana itseni huonoon kuntoon.

Kokeen aluksi luoksepäästävyyden tarkistus ja sirun luku. Tapsu on ehkä vanhemmiten muuttunu jotenkin rennommaksi, kun sillä oli ihan kivaa, kävi nuuhkimassa ihmisiä ja sirunlukukaan ei ottanut yhtään päähän. 

Hallintaosuudessa on n. 200 askelta seuruuta tuomarin ohjeiden mukaan kääntyillen ja pysähdellen. Aina kun mä jännitän, niin seuruu on huonoa ja Taavi haukkuu. Niin haukkui nytkin, mutta onneksi kuitenkin aika vähän ja seuruukin oli lähes kohtuullista.

Seuruusta paikkikseen, jossa astuin perusasennossa Taavin takatassun päälle, vähän se kiroili siitä. En tiedä johtuiko tästä vai jostain muusta, mutta kun olin päässyt koiran jätettyäni tuomarin luo, Taavi seisoi. Onneksi se seisoi kuin suolapatsas koko kolme minuuttia eikä hievahtanutkaan häiriöäänistä tai ohikulkevasta häiriöihmisestä huolimatta. Huh, kun jännitti, vaikka alun kauhistuksen jälkeen luotin Taavin pysyvän loppuun asti paikallaan. 

Hallinnan viimeinen osuus on 'hallittu irtaantuminen ja kulkeminen annetussa suunnassa, sisältäen myös pysähtymisen ja luoksetulon' eli eteenlähetykset tai tuttavallisemmin jolkotteluosuus. Tätä liikettä ei taida kukaan lajin harrastaja ymmärtää, mutta jos kokeessa tämmöinen vaaditaan, niin onhan se tehtävä.  Suoritusohjeessa liikkeessä mainitaan seuraavaa:

Tuomarin kehotuksesta ohjaaja kävelee vapaana seuraavan koiran kanssa osoitettuun suuntaan metsäpolkua, sähkölinjaa tai muuta selkeää uraa pitkin. Noin 10–15 askeleen jälkeen koiran tulee käskyn saatuaan irtaantua ohjaajasta suoraan eteen riittävästi (n. 15-30 askelta) ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 30 - 50 askeleen verran. Ohjaaja huolehtii näköyhteyden säilymisestä koiraan. Irtaantuminen ei tarkoita koiralle vapaata juoksemista, vaan hallittua etenemistä ohjaajan kanssa.

Tuomarin merkistä ohjaaja pysäyttää koiran (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa) ja jatkaa nopeuttaan muuttamatta kulkuaan koiran luokse. Tämän jälkeen tuomari antaa ohjaajalle luvan jatkaa matkaa samaan kulkusuuntaan. Koiran tulee jälleen n. 10-15 askeleen jälkeen käskystä irtaantua ohjaajasta suoraan eteen n. 15-30 askelta ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 20-30 askeleen verran. Tuomarin merkistä ohjaaja pysähtyy ja pysäyttää koiran käskyllä (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa). Tämän jälkeen, kun koira on selvästi pysähtynyt, ohjaaja kutsuu tuomarin luvalla koiran luokseen.

Tätä on treenattu nyt paljon ja se kyllä näkyi! Saatiin oikein erityismaininta siitä, miten tehtiin liike juuri niin kuin se on tarkoitettu tehtäväksi! Taavi kyllä tykkää tästä liikkeestä tosi paljon ja ollaan saatu homma aika kivasti toimimaan, vaikka se välillä näkyy seuruussa Taavin liiallisena eteenlähetyskäskyn odotuksena. Mutta nyt meni kaikki kyllä niin nappiin tämän osalta, ettei ois paremmin voinu mennä. Pysäytyksetkin oli huikeita, heti käskystä Taavi pysähtyi kuin seinään ja luoksetulokin oli vauhdikas. 

Pisteitä hallintaosuudesta 44/50. Vähennykset seuruusta ja varmaankin siitä asennonvaihdosta paikkiksessa.

Kuvat Tiina Suuronen:

Lähdössä seuruuseen

Paikkiksen valmistelu

Ootellaan jotain

Onnistuneen hallinnan jälkeen siirryimme jäljelle, joka alkaa tietysti jäljen nostolla. Meillä helpompi eli A jälki. Maastoon on merkitty 50 m × 50 m ruutu, jonka kahden neljänneksen läpi jälki kulkee. Kivana lisämausteena oli tällä kertaa hirvien nuolikivi keskellä ruutua. A jälki on 600 metriä pitkä ja noin tunnin vanha, aikaa jäljestämiseen on puoli tuntia. Tuomari antoi nostosivun ja me lähdettiin nostamaan jälkeä ruudun toista laitaa pitkin. Taavi lähti määrätietoisesti ruutuun ja ei mennyt kauaa, kun se nosti jäljen pienen suunnan tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan ja lähti määrätietoisesti etenemään. Hyvin meni koko jälki, kaikki

viisi esinettä ylös ja aikaa meni 13 minuuttia.

 

Pisteitä tästä osuudesta 99/100, yksi piste meni, kun Taavi nosti ruudussa koipeaan ennen jäljen nousua... mua ei haittaa noi sen kuseskelut, kun ne ei mitenkään vaikuta sen työskentelyyn.

Onnistunut jälki oikeuttaa siirtymään viimeiseen osioon eli henkilöetsintään. Tein etsintäsuunnitelman, jonka tiesin olevan tuomarin mielestä huono, mutta halusin pelata varman päälle ja kulkea sivutuulessa.

Etsintäsuunnitelman tekoa

Hakumetsään lähdössä.

Meillä taisi mennä noin kymmenen minuuttia, kun molemmat kolmen hehtaarin alueella olleet maalimiehet oli löydetty. En kyllä käsitä miten Taavi tuon tekee, kun molemmat löytyi aika kaukaa myötätuulen puolelta. Mut pääasia että löytyi. Eka ilmaisu hyvä ja hallintaan otto ja yhdessä kulkeminen takaisin kartturin luo loistavat. Toiselta maalilta pari miinuspistettä, kun Taavi vähän ennakoi sivulle tulemista. Lisäksi miinuksia siitä, että Taavi on liian itsenäinen ja sit miinuksia tuli myös siitä mun etsintäsuunnitelmasta ja siitä, etten kuulemma luottanut kartturiin, kun pari kertaa kysyin siltä, että onko hyvä suunta ja kerran katsoin itse karttaa. Pyh, sanon minä, mun on vaan pakko tietää, missä päin aluetta mennään, en voi itselleni minkään ja Tapsa on just hyvä itsenäisen varma työskentelijä. Mut ymmärrän kyllä vähennykset. Pisteitä jäi lopulta tästä osiosta kasaan 139/150.

Kokonaispisteet siis 282/300! On se Tapsuli vaan huikee otus ❤️❤️❤️

Illalla käytiin vielä Sinnin kanssa avaamassa talven sunnuntaihallikausi. Oma takki oli kyllä kokeen jäljiltä sen verran tyhjä, ettei kummosiin sankarisuorituksiin kyetty. Mut alun haistelun jälkeen Sinnistä irtos ihan kivoja pätkiä seuraamista. Tehtiin myös paikkis ja luoksetulo sekä kokeiltiin henkilöryhmää. Paikkis ja luoksetulo hyvät, henkilöryhmä oli Sinnille vaikea, mut saatiin kuitenkin onnistumisia siinäkin. Illan kohokohtana liikkeestä maahan meno onnistui useamman kerran sangen hyvin.

Maanantaina aamusta Taaville pieni palauttava treeni. Tehtiin vähän seuruuta isolla palkalla ja lyhyt paikkis, jossa se jostain syystä nousi taas seisomaan... pitkät eteenmenot pallolle. Hallinnan jälkeen pari helppoa ukkoa lyhyillä haukuilla.

Treenin jälkeen käytin Taavin taas fyssarilla. Vasemman jalan lumpio sillä pääsee siis vähän liikkumaan ulospäin enemmän kuin toisessa jalassa ja enemmän kuin ennen, mutta ei toivottavasti ole vaaraa luksoitumiseen. Yleensähän lumpio luksoi sisäänpäin ja siihen ei nyt ole mitään viitteitä, mutta jos lumpio luksoisi ulospäin, niin se olisi koiralle kivuliasta. Reidet sillä oli edelleen jumissa myös. Taavin takajalathan on aina olleet tosi ulkokierteiset, mikä varmasti altistaa hieman tällaisille vaivoille. Siihen vielä päälle Sinnin jaloista repiminen, niin ei varmasti tee hyvää. Saatiin jumppaohjeita ja suosituksen käydä vesikävelymatolla. Sitten pitäisi vielä pystyä kokonaan estämään Sinnin pääsy pureskelemaan Taavin kintereitä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, koska tähänkin asti olen yrittänyt aina tuon estää. Taavi kun ei itse sano Sinnille mitään, yrittää vain vetää takapuolta alleen ja mennä karkuun.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit ekaa kertaa tänä syksynä hallilla. Aloitettiin paikkiksella ja Sinni oli hyvä. Ennakoi kyllä perusasennossa maahan menoa.

Pito ja seuruu oli tän päivän aiheet. Pidossa Sinni ei halua olla mun lähellä ja kun ottaa kapulan suuhun, niin pomppaa aina vähän taaksepäin. Kokeiltiin niin, että olen polvillani ja niin, että olen vähän takakenossa. Takakeno tuntui toimivan.

Seuruut ihan ok. Käännöksiä pitäis treenata paljon ja ihmisiä myös, kun Sinni ei aina vaan pysty olla menemättä moikkaamaan ihmisiä. Toisten koirien häiriön kestää kohtuullisen hyvin.

Torstaina Taavi kävi kokeilemassa vesijuoksumattoa, mutta yritti vaan koko ajan uida. Laskettiin vettä useampaan kertaan, mut sinnikkäästi yritti vaan kellutella itseään ja uida.

Illalla ennen hakutreenejä Sinni kävi pienellä pyrähdyksellä Ainon kanssa.

Sinnin hakutreeni tehtiin pimeässä, kun epäilin, ettei se pimeässä uskalla olla niin reipas, kuin valoisalla. Mut mitä vielä, sehän painoi menemään ihan yhtä innolla kuin päivänvalollakin.

Tehtiin neljä pistoa avuilla, vaikka kolmannelle ukolle Sinni kyllä karkasi, kun taisi tulla aika hyvät tuuliavut. Viimeiselle Sinni ei aluksi meinannut lähteä, vaan poimi rullaa suuhunsa. Lähti sit uudella lähetyksellä hyvin, oli poiminut rullan maalimiehelle mennessään ja käynyt rulla suussa nuuskimassa maalimiehen nenää. Kaikilta ukoilta Sinni toi rullan hyvin.

Pitkästä aikaa koirakavereita

Viime viikolla oli ihan kamala työviikko, mutta kerkesin käyttää koirat torstaina kuitenkin uimassa. Taavin pesu ja altaalle meno kuulosti ihan kuin ois sikaa tapettu. On ihan parasta hommaa Taavin mielestä ja malttia ei ole kyllä yhtään. Ihan vähän kokeiltiin rauhoittumista ennen allashuoneen oven avaamista, mut melko toivotonta oli, istui hiljaa ehkä sekunnin.

Sinnille laitoin tällä kertaa liivit ja niihin liinan kiinni, jotta sain estettyä sen hullun riekkumisen. Viimeksi en uittanut sitä koko puolituntista, vaan tauotin uintia enemmän kuin Taavilla ja väliajat Sinni riekkui ihan holtittomasti juosten ja loikkien ajoittain jo vaarallisen näköisestikin altaan korotetuilla reunoilla Taavin uidessa. Nyt siis liinalla estin tuon riekkumisen ja uinti onnistui Sinniltä huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Liivit päällä myös uskalsin uittaa sitä viime kertaa enemmän, mutta Sinni ui silti vielä vähemmän kuin Taavi, jonka mielestä tuo puoli tuntia on ihan liian lyhyt aika.

Tällä viikolla käytiin maanantaina Ainon kanssa lenkillä. Tytöt juoksivat kuin hullut, Tapsu on jo selkeästi rauhallisempi lenkkikaveri.

Ullalla oli supeehyvät namit

Ota näistä nyt kuva...

Tiistaina Tapsan kanssa hakutreeneissä. Kolmen hehtarin alue, kolme maalia, keskimmäiseltä ei palkaa. Itätuulta oli pari metriä sekunnissa ja metsässä tuntui, ettei ilma liiku mihinkään. 

Kokeilin etsintätaktiikkaa, jossa kierrän alueen reunoja pitkin. Taavi teki ihan mahtavan hyvin töitä ja eka maalimies löytyi sadan metrin päästä maanalaisesta punkkerista. Haukku kuului maan uumenista tosi vaisusti noin kauas.

Toisen ukon Taavi nosti 120 metrin päästä. Maali oli ison kiven päällä ja Taavin ilmaisu katkesi muutaman kerran sen hakiessa parempaa paikkaa ilmaisulle, mutta kun se oli todennut ettei sellaista löydy, niin paukutti sitten loppuajan hyvin.

Kolmas haetutti itseään vähän kauemmin, mutta lopulta sekin löytyi. Ilmaisu oli loistava. Aikaa meni 25 minuuttia ja pimeä ehti tulla tässä välissä. Syksy on siis jo pitkällä. Maalimiehiltä palattiin ns. hallinnassa siihen, mistä olin lähtenyt löydön tultua ja Taavi meni nämä osuudet tosi nätisti, mut hitto niihin menee aikaa!

Siellä se pimeässä puskassa haukkuu.

Keskiviikkona aamusta Sinnille 280 metrinen parituntinen jälki. Kolme esinettä, muutama kulma. Lämpötila 11 °C ja tuulta 4 m/s, kosteus 71 %.

Ei otettu varsinaista nostoa, mutta uudet hienot Seiffit koiravarusteet -valjaat päälle saatuaan Sinnillä oli heti selvää, että jälkeä ollaan menossa ajamaan ja vähän kuin vahingissa sen nosti ojan pohjalta.

Jälki oli merkattu ja Sinni ajoi sen kohtalaisen hyvin. Kaikki esineet nosti hyvin ja kulmatkin meni melko hyvin. Kahdessa kohtaa epäilen riistan hajun aiheuttaneen pienen hairahduksen jäljeltä, mutta kun en päästänyt jatkamaan väärille reiteille, niin oma jälki jatkui hyvin.

Iltapäivällä Taavin kanssa vähän tottista. Seuruu taas mitä sattuu, paikkis hyvä ja eteenmenot ihan superit...

Illalla Sinnin tokotreenit aloitettiin paikkamakuulla. Muuten hyvä, mutta palatessa ennakoi ylös nousemista.

Seuruu ja liikkeestä maahan meno oli illan aiheet. Seuruu on parantunut, vaikka tuona iltana joku haju kentällä meinasikin viedä välillä mennessään. Pitäis ottaa video, että näkisin onko seuruun paikka vähän liian takana vai tuntuuko se vain siltä.

Liikkeestä maahan menosta ei aluksi meinannut tulla mitään. Ihan kuin Sinni ei ois koskaan kuullutkaan maahan käskyä. Mut tarpeeksi kun hinkkasi, niin rupes onnistumaan. Ei vielä olla kuitenkaan yhdistetty tätä seuruuseen.

Tehtiin myös pari luoksetuloa, joissa Sinnillä on haasteena saada peppu irti maasta. Se vain istuisi paikallaan hamaan tappiin asti, vaikka kuin huutelen sitä tulemaan...

Loppuun vielä toinen paikkis. Sinni jäi hirveän vinoon.

Torstaina vietettiin Taavin kanssa sateinen päivä missäs muualla kuin metsässä. Ensin hallintaa, joka meni aikas hienosti. Vain seuruun kanssa ongelmia ja siinäkin nyt enempi keulimista kuin laamailua...

Ja sitten meillä oli vieraan tekemä jälki. Nosto meni hyvin, samoin kuin koko jälki. Taavin vauhti oli ihan hirmuinen ja liukkaassa märässä metsässä meinas olla vaikeuksia pysyä sen perässä. Mut selvisin.  

Treenin jälkeen Tapsu pääsi vielä pienelle kävelylle uuden tuttavuuden, Dellan kanssa.

Perjantaina aamusta molempien fyssari. Taavi oli aika jumissa, kuten epäilinkin. Sinni on niin raju leikeissään, että Taavi saa aina vähän osumaa päin juoksevasta ja jaloissa roikkuvasta Sinnistä, joten ei mikään ihme, että kroppa jumittaa.

Selkä, lantio ja reidet kaikki vähän juntturissa, muttei mitään vakavampaa ja ne saatiin hyvin auki. Vasen polvi taasen aiheutti hieman mietintää lumpion liikkeen ollessa aiempaa isompi ja tämän jalan reisikin oli oikeesti kipeän oloinen. Vähän laserhoitoa tälle jalalle ja uintikielto toistaiseksi. Muuten ei tarvi liikkumista tai muita tulevia suunnitelmia rajoittaa ellei rupea jotenkin oireilemaan jalkaa. Katotaan tilanne uudestaan parin viikon päästä.

Valmiina!

Taavi nauttii!

Sinni oli tällä kertaa melkoinen venkula ja rentoutui täysin vasta ihan lopuksi. Meinas pariin otteeseen jopa syödä fyssarin korvikset rakkaudenpuuskissaan. Onneksi siitä ei löytynyt mitään isompaa, pientä jumia rangassa vain. Ja Sinnin lihaksista on hävinny kaikki pentulöysyys ja tilalla on napakka ja vahva lihaksisto! (Myös eläinlääkäri mainitsi taannoisten verikokeiden yhteydessä Sinnin timmistä kunnosta 👍) Liikkuvuus molemmilla koirilla on huippuluokkaa.