Vuosi pakettiin

Jos edellinen vuosi oli koronan kurittama, niin ei tämä sen suhteen juuri ollut parempi, vaikka harrastusrajoitukset eivät olleet ihan niin rajuja. 

Tavoitteita tälle vuodelle oli rallyn MES-luokan korkkaus ja se tehtiin yli kahden vuoden kisatauon jälkeen. Harmittavasti Taavin ääntely on sen verran voimakasta ja tuomarilinja tiukentunut sen suhteen, että teknisesti taitava koira ei kuitenkaan saa hyväksyttyjä tuloksia haukkumisen takia. Joten tämän vuoden puolella myös lopetimme rallyn harrastamisen kisamielessä. Ehkä virkistys- ja jumppamielessä sitä voi silloin tällöin puuhastella.

Pelastuskoirajutut ovat pysyneet ykkösenä, mutta kokeita ei tänä vuonna suoritettu kuin haun taidontarkastus. Kaikki jälkikokeet, joihin olisin päässyt, peruttiin ja peko-t kokeen jouduin keskeyttämään, syyksi epäonnistumiselle selvisi kyynärän hermopinne. Uutta mahdollisuutta yrittää tuota koetta ei tullut, koska kokeita ei ollut. 

Viime vuonna oli myös ajatuksissa käydä Taavin kanssa muutama vetskukehä, mutta korona vei keväältä ne suunnitelmat ja sitten ei enää oikein näyttelyhommat jaksaneet kiinnostaa. Taavi ei kyllä näyttelyistä edes tykkää, joten en sitä kehiin taida enää viedä.

Taavi on ollut edelleen tosi terve, alkukesän kyynärän hermopinteen lisäksi keväällä vaivasi todennäköisesti liukastumisen aiheuttama jalkavaiva muutaman päivän ja joulukuussa hammaskivenpoiston yhteydessä poistettiin kyljestä pieni rasvapatti. Syksyllä otettiin myös laajat verikokeet, jotka lääkärin  mukaan oli tämän ikäiselle koiralle uskomattoman hyvät.

Kostista luopumisen jälkeen pelotti ihan kamalasti ajatus toisesta koirasta. Pitkään pohdittuani päädyin ratkaisuun, että otetaan lempeä labbis sitten joskus, kun Taavi on jo eläköitynyt vanhus. Mutta kuinkas kävi! Maaliskuussa meille muutti yllätyspentu Ranskasta ja mikäs muu se olisi voinut olla kuin pyrri. Korona-aika ei todellakaan ole ollut helppo koiranpennun sosiaalistamisen kannalta, mutta onneksi Sinni on ainakin toistaseksi ollut tosi sosiaalinen sekä ihmisiä että toisia koiria kohtaan. Huomattavasti paljon vaikeampaa olisi ollut jos tämä olisi ollut mun ensimmäinen koira ja mulla ei olisi ollut tätä kokemusta ja näitä kontakteja, mitä mulla nyt on. Myös Seijalla vietetyt hoitopäivät ovat varmasti olleet Sinnille mahtavia. 

Sinniin kiintyminen on sen valloittavasta persoonasta huolimatta ollut vaikeaa, mutta loppuvuotta kohden olen alkanut uskaltaa uskoa siihen, että kyllä ne Taavin kanssa pärjäävät. Tämänkin asian tiimoilta olen niin paljon kokeneempi, että uskon pystyväni puuttumaan mahdollisiin kahnauksiin paremmin kuin poikien kohdalla osasin tehdä. Ensi vuosi varmasti näyttää mihin kaksikon suhde kehittyy. Sinni on alitajunnan vastustelusta huolimatta kaivautunut syvälle sydämeen.

Ja vaikka Taavi ei vielä olekaan eläköitynyt, niin Sinni otti sen paikan harrastusrintamalla monella tapaa. Taavin tokopaikka vaihtui Sinnille ja tämän vuoden leirit leireilin Sinnin kanssa. Osa leireistä tosin vaihtui vain koulutuspäiviksi koronan vuoksi, mutta oli hienoa että oli edes ne. Kävimme peltojälkikoulutuspäivillä, paimentamassa sekä pelastuskoirien jälkileirillä. Pelastuskoirajuttujen perusteet kaikkinensa on Sinnillä jo hallussa. Tottakai-päivillä tietysti molemmat olivat mukana. Taavin kanssa käytiin muutamassa rallyvalkussa alkukesästä.

Sinni opetettiin myös heti pienestä pitäen reissujuttuihin, kun toukokuun alussa käytiin kotiautoilemassa länsirannikolla ja Ahvenanmaalla. Kesällä rajojen taas avauduttua käytiin Ruotsissa ja Tanskassa ja syksyllä Norjassa. Sinni oli alusta asti reipas matkustaja niin autossa kuin laivoissakin. Alkuvuonna ennen Sinnin tuloa Taavi reissasi pohjoisessa kaamosreissulla.

Näyttelyjuttuja oli tälle vuodelle sen verran, että yksissä treeneissä käytiin ja Sinni kävi mätsärissä ja pentunäyttelyssä.

Taavin kanssa aloitettiin vuoden viime metreillä nose work nettikurssin muodossa, kun livekursseille ei ole paikkoja (eikä mulla aikaa). Luulen, että ainakin lajin alkeet on myös helppo opettaa itse, kunhan pääsen vähän jyvälle mistä kaikesta nosessa on kyse. Hommasin lisäksi tämän uutukaisen kirjan aiheesta, niin ei voi ainakaan tiedon puutetta syyttää jos homma ei etene =).

Koirakavereita ollaan nähty, vaikka näitä kohtaamisia olisin toivonut enemmänkin. 

Kostia käytiin katsomassa keväällä ja Kosti kävi meillä syksyllä kylässä. Niin ikävä tuota otusta, mutta kaikille parasta näin. Kosti pääsi keväällä palleistaan ja on ollut sen jälkeen huomattavasti seesteisempi. En silti usko, että pallien poisto olisi riittänyt ratkaisemaan meidän ongelmia tai se ainakin olisi pitänyt tehdä jo Kostin ollessa tosi nuori. 

Mutta mitäpä ensi vuonna, uskaltaako koronan taas kiihtyessä edes suunnitella mitään suurempia, kun pari edellistä vuotta on jo mennyt niin epävarmalla pohjalla ja nyt on taas jo peruttu tai siirretty alkuvuoden juttuja...

Kotiautoilua kotimaassa ja mahdollisesti ulkomaillakin olisi tietysti toiveissa ja paljon pitkiä metsälenkkejä ja koirakaverikohtaamisia. Sekä tietysti kaikille terveyttä! Ja Sinnille vähän enempi hallintaa metsälenkeillä...

Mutta jos jotain kuitenkin tavoittelis harrasterintamallakin:

Taavin kanssa todennäköisesti yritän suorittaa haun ja jäljen taidontarkastukset, jos ei tule mitään terveysongelmia. Sääntöihin tulee ensi vuonna muutoksia, mutta mitä olen alustavia uusia sääntöjä nähnyt, niin muutokset eivät ole isoja; haun loppukokeen alue voi olla nykyistä isompi ja rajoja ei tarvitse merkitä maastoon, jäljellä janat pitenevät 50 metristä muutamiin satoihin metreihin. Jatkossa painotetaan yhä enemmän myös ohjaajan osaamista, mutta luotan kykyihini suunnistaa, perustella valitsemani etsintätaktiikan ja toivottavasti osaan myös raportoida kokeen tapahtumat, koiran reaktioit, maalimiesten/esineiden sijainnit ym. mitä jatkossa vaaditaan. Mutta jos jälkikoe ehtii mennä vanhaksi, niin Virtaa en lähde enää uudestaan suorittamaan. 

Nosehommat yritetään myös saada edistymään ja olisi vaikka kiva päästä katsomaan lajin kokeita tai osallistumaan johonkin koulutukseen.

Sinnillä on tavoitteena oppia haun rullailmaisu ensi vuoden aikana ja saada tottelemisjutut siihen malliin, että vuodelle 2023 voisi jo haaveilla jotain suoritteita. Jälkeen varmuutta ja haastavuutta pikku hiljaa. Näyttelyissä voisi käydä pari kertaa. Ja paimennustaippariin pitäisi päästä osallistumaan ja muutenkin lampailla olis kiva käydä.

Vuoden viimeisiä treenejä viedään

Edellisen viikon perjantaina otettiin Taavin haavasta kotona itse tikki pois. Hurjan siisti haava. 

Silloin perjantaina kävin myös hallilla molempien kanssa. Taavi teki pitkää seuruuta ja neljän minuutin paikkiksen. Nää meni molemmat tosi hienosti. Lisäksi tehtiin myös merkkiryppään kiertoa ja hyppynoutoa, ei vallittamista niissäkään.

Sinnin kanssa harjoiteltiin perusasentoa, hyppyä ja kapulan pitoa. Muru on opettanut Sinnillekin tassun antamisen ja sitähän se tietysti tarjosi oikein innokkaasti. Uskon kuitenkin loppuvaiheessa jonkin pienen lampun syttyneen korvien välissä.

Jouluviikon maanantaina molemmat turrit fyssarilla. Taavilla vähän jumia lantion seudulla, johtunee hurjasta nujuamisesta Sinnin kanssa. Mutta ei siis mitään isompaa ja kaikki saatiin hoidettua pois. Leikkaushaava oli irtonainen, mutta sitä on hyvä irrotella vielä kotonakin, ettei kiinnikkeistä tule ongelmaa.

Sinnikin käsiteltiin nyt ekaa kertaa sillai oikeesti, vaikka aika kevyesti kuitenkin. Enempi harjoiteltiin kyljellään oloa ja käsiteltävänä oloa. Aina välillä Sinttura meinas kammeta ylös, mutta nätisti sitten kuitenkin pötkötteli ja antoi käsitellä itsensä. Vähän oli takareisissä jumia.

Sinni pääsi myös vähän nuuskuttamaan pikkuruista miniaussinpentua. On tuo neiti vaan mahtava pentujen kanssa! 

Tiistaina hakutreeneissä napakassa pakkasessa Sinnille ilmaisutreeni. Ekaa kertaa otettiin mukaan myös näytölle meno. Eli ekaksi irtorullan haku kuten ennenkin ja sitten liina kiinni ja ukko rupes huutamaan Sinniä luokseen. Parilla ukolla meinas taas rullan haku mennä pussailuksi, mut muuten hyvä treeni. 

Taavi nosetti ja kokeiltiin hajun etsintää huoneesta toista kertaa. Nuuskutus on hirmuinen, mut ehkä homma ei ihan vielä ole täysin selvä Taaville. Ja itse unohdin kyllä antaa alkuhajun. Suurin ongelma kuitenkin nyt on se, että Taavi syö hajulähteen sen löydettyään...

Keskiviikkona kannettiin kortemme kekoon Pohjois-Lapin pelastuskoirien haasteeseen pelastaa joulu etsimällä kadonnut joulupukki.

Olipa kiva päästä testaamaan oma ja Taavin kylmänkestävyys vähän pidemmässä pakkaskelin etsinnässä. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja alueelta toiselle siirtymisen ja pienen huoltotauon kanssa etsintä kesti vajaan pari tuntia. 

Taavilla oli kaksi aluetta. Ensin etsittiin reilu parin hehtaarin teiden halkoma alue liinaetsintänä. Sieltä Taavi nosti jäljen, mutta se meni viereiselle alueelle ja jouduimme jättämään sen kesken. 

Toisena alueena meillä oli kolmen hehtaarin alue, jolla riitti tapahtumia suunnistajan ja alueelle jäljen perässä eksyneen toisen koirakon muodossa. Täytyy myös todeta, että pimeä ja vieras metsä ilman kartturia on melkoisen haastava. Hetken pyörittyään ei kyllä tiedä yhtään missä on. Onneksi on karttaohjelmat... Mutta kaikista haasteista selvittiin hienosti. Erityisen mielissäni olen Taavin käytöksestä toisen koiran kohtaamisessa, jossaTaavi pysyi hienosti mun luona ja antoi vieraan mennä rauhassa ohi ja jatkoi omaa työskentelyään hyvin.

Löysimme myös pukin, joka värjötteli kylmässä hukattuaan kaikki lahjat. Pukki oli kuitenkin liukas liikkeissään ja lopulta johtopaikalle vietäväksi jäi vai hattu!

Sinni pääsi tekemään ilmaisutreenin neljällä ukolla. Eka meni ihan pussailuksi ja otettiin se uudestaan. Rullan tuonti onnistuu jo aika kivasti ja näytölle Sinni menee innoissaan maalimiehen hetsatessa.

Jouluaattona käytiin mun vanhemmilla ja molemmat koirat osasivat käyttäytyä superhienosti.

Tapanina Sinnille neljän ukon ilmaisutreeni. Ekaa kertaa kiintorulla keukkui kaulassa ja aluksi se ehkä vähän häiritsikin. Pitää ehkä etsiä vähän pienempi rulla kaulaan roikkumaan.

Mutta rullan haku ja näytölle meno onnistuivat hyvin. Matkat oli lyhyitä ja vikalle näytölle meni ilman maalimiehen hetsausta. Nyt kun vaan saisi paljon toistoja ja vähitellen haastetta lisää.

Jouluvideo ja Tahvon leikkaus

Tässä taannoin Sinnin tokoryhmä teki jouluvideon. Oli hulvattoman hauskaa! Tässä lopputulos

Taavin kanssa on noseiltu. Otettiin mukaan toinen purkki ja yritettiin saada ilmaisuun vähän kestoa.

Toissa torstaina Taavi kävi hammaskivenpoistossa ja samalla sen kyljestä poistettiin rasvapatti. Alun perin kyljen patista piti ottaa vain näyte, mutta se poistettiinkin samalla reissulla. Hyvä juttu, ei tarvi nukutella erikseen enää sen takia. Harmillista on se, että patti oli lihaksen alla ja avatun lihaskudoksen parantuminen on kuulemma pitkään kipeä. Ei kyllä ole tyyppi vaikuttanut yhtään kipeältä edes kipulääkekuurin loputtua.

Taavi tarvitsi nukutusainetta taas reilun satsin ja koska operaatio oli iltapäivällä, niin herääminen meni pitkälle aamuyöhön. Herättyään Taavi oli kovin rauhaton, mutta ekan toipumispäivän jälkeen se ei ollut omasta mielestään enää yhtään kipiä ja välillä vähän hirvittikin, että kuinka haava kestää. Hyvin on kestänyt.

Sinnin mielestä Taavi oli aluksi melkoisen epäilyttävä. Lääkkeiden haju ja tötterö vähän hirvitti pikkuneitiä, mutta vaihdoin tötterön toisena päivänä omatekemään superhienoon haavapukuun ja lääkehajujen haihduttua Sinnikin taas rupesi retuuttamaan Taavia entiseen malliin...

Hampaat loistokunnossa, jei!

Näyttää kuvassa isommalta kuin oli.

Sinni kävi Fionan ja Lunan kanssa lenkillä Taavin toipuessa.

Juuri muuta ei sitten pariin viime viikkoon olekaan mahtunut, kun työt on taas vieneet ihan liikaa ja sit on vähän reissattu, tällä kertaa ja pitkästä aikaa ilman koiria. Olipa outoa, kiitos porukat ja Seija hoidosta!

Synkkää ja pimeää

Viime viikon maanantaina alkoi noseworkin nettikurssi, jonne osallistun Taavin kanssa. Kurssi kestää viisi viikkoa, mutta onneksi materiaalit ovat käytössä pidempään, koska mun loppuvuos on ihan yhtä kaaosta töiden ja muiden menojen puolesta.. 

Etukäteen olin jo hankkinut hydrolaatin, joten ekana iltana päästiin heti töiden jälkeen kokeilemaan.

Eka harjoituksena oli purkin hausteluharjoitus. Taavi yritti aluksi ottaa purkkia suuhun, koska se on sen esineilmaisu. Pian kuitenkin hokasi, että nenä pitää laittaa purkin suulle. 

Tiistaina aamusta hallilla. Taavi teki alla olevan radan ja Sinni perusasentotreeniä. Taavi teki taas aika kivasti, erityisesti oikean puolen seuruu oli aluksi ainakin ihan superhyvää. Jotenkin noi liikkeet, missä Taavin pitää kiertää mut, on tällä hetkellä sille jotenkin vaikeita. Mut kokonaisuutena musta hirmu kiva rata.

Ihan koko rata ei mahtunut kuvaruutuun, mutta ei siitä paljoa puutu.

Sinni kävi myös hakemassa viisi rullaa. Muutaman kerran meinas vähän jäädä pussailu päälle tai hajut vähän viedä, mut silti rulla pysyi suussa. Ei siis ihan huono. Näytölle menoa pitäis varmaan ruveta kohta tuohon lisäämään...

Perjantaina aamusta hallilla, Sinni teki perusasentotreenin ja Taavi rallya. Sinni keskittyi kohtalaisesti, vaikka joku haju lattiassa kiinnosti kovasti.

Taavi sitten taas teki ihan paskasti. Kaikki liikkeet, joissa koira kiertää ohjaajan, eli tosi moni liike, on jotenkin mennyt rikki. Ei vaan meinaa onnistua millään ja sit Taavia turhauttaa ja haukku lisääntyy. 

Illalla Sinni kävi vielä hakutreeneissä hakemassa pimeästä metsästä kolme ukkoa. Tuuli oli hyvä, joten tehtiin tuuliharjoituksena ja hienosti löytyi ukot ja into niille menemiseen on kyllä kohdillaan. 

Lauantaina käytiin Taavin kanssa haukkumassa taas yksi nollatulos rallysta. Vähän harmittaa, kun rataa katsoneidenkin mielestä tekeminen on varsin sujuvaa ja virheetöntä, mutta haukkumisesta rokotettiin taas rankalla kädellä, joten ei tulosta. 

En tuolle asialle osaa ja jaksa mitään enää tehdä, joten rally saa meidän osalta jäädä ainakin kisamielessä.

Sunnuntaina Sinni kävi tottistelemassa. Oma vire oli ehkä vähän hukassa, mut pari settiä Sinni teki ihan kivasti. Kokeiltiin kapulan pitoa tokaa kertaa ja sit tehtiin perusasentoa sekä luoksetuloa ja paikkista kaverin kanssa.

Maanantaina Sinnin kanssa hakutreeneissä. Tehtiin pk-radan tyylinen harjoitus. Ekalta ja kahdelta vikalta ukolta taputus, kolme keskimmäistä valmiina. Loistavat suorat pistot kaikille! Suorapalkalla mennään vielä.

Kimppalenkeillä on käyty, Ainon, Oton ja Taren sekä Veelan kanssa. Kuvia ei ole, kun koko ajan on sysipimeää.

Koirakavereita ja treenailua

En tiedä mitä Seija on juoksuhoidon aikana syöttäny HintunTintulle, mut se kyllä on muuttunut jotenkin eikä ainakaan huonompaan suuntaan ❤  Onko tää nyt sitä aikuistumista? Voiko se järki muuttaa koiraan jo näin nuorena?! Ja kestääkö tää?

Edellisenä torstaina aamupäivällä käytiin Sinnin kanssa treenaamassa rullan hakua neljän ukon verran. Eka taas epäonnistui ja hajut kiusas muutenkin, mutta neljä ihan hyvää suoritusta saatiin aikaiseksi, olihan tämä kuitenkin vasta toinen kerta vieraan kanssa ja kaikkiaan viides harjoitus rullan hakua.

Sunnuntai oli Sinnin treenipäivä. Aamulla hakutreenit, joissa ekaks Sinni harjoitteli rullan hakua. Eka oli taas hankala, mutta sitten neljä onnistunutta tuontia. 

Lopuksi tehtiin vielä tuuliharjoitus kahdella ukolla ja kun alkuhöyryt oli päästelty, niin aivan loistavat löydöt täysin nenän perässä! Ei epäilystäkään etteikö tuo tirriäinen tietäis mitä sieltä metsästä haetaan. Varokaa vaan kaikki marjastajat ja sienestäjät ja muut, Sinttu kyl tulee nuoleen teidän naamat...

Treenien jäljeen käytiin Ainon kanssa lenkillä, Taavikin oli mukana ja oli jotenkin ihanan seesteinen tunnelma metsässä.

Isänpäivälounaalla Sinni harjoitteli kylässä olo ja oli tosi kiltti. Vähän kävi kerjäämässä pöydästä, mutta huomasi pian että sieltä ei heru mitään. 

Illalla oli vielä hallitreenit, joissa Sinttu oli selvästi vähän jo väsy. Mut se sopi paikkisten harjoitteluun ja paikkaistuminen ja -makuu onnistui paremmin kuin koskaan. Tämä tosin ei vaatinut ihan hirveitä... Seuruuta tehtiin kanssa ja jotain hömppää. Kivasti pysyi taas mun messissä vaikka hallissa vinkulelun kanssa juokseva lakenoidi vähän ihmetyttikin.

Maanantaina käytiin hallilla. Taavi teki tän rallyradan.

Jos ääntä ei huomioida, niin meni ihan kivasti. Yhellä kyltillä en ite tienny mihin suuntaan oon menossa ja ekalla esteellä lähen juoksemaan liian aikaisin. Edestä vasemman kautta oikeelle oli Taaville hankala. Mut houkutus meni hienosti ja tuplasaksalaisetkin ehkä...

Sinnin kanssa harjoiteltiin vähän perusasentoa ja paikkista. 

Tiistaina aamulla Sinni kävi hakemassa neljä rullaa ja ei kyllä ois voinut mennä paremmin. Kaikilta hieno rullan haku ja palautus käteen asti. Ei tarvinnut kaikilla edes kehottaa tuomaan, Sinni vaan kävi nappaamassa rullan maalimieheltä ja pinkoi takas tuomaan sen mulle.

Iltapäivällä oli vuorossa Sinnin jälki, noin kaksi ja puoli tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä jälki, jossa viisi (osa vaikeita) esinettä. Nostomatka kolmekymmentä metriä.

Ekaa kertaa Sinni nosti takajäljen. Voi apua minkä ongelman saan tästä taas kehitettyä meille! Tuuli kävi voimakkaasti takajäljen suunnalta, muuta syytä en keksi.

Jäljestys oli kauttaaltaan hieman haparoivaa, vaikka kulmat onnistui melko hyvin ja muutenkin Sinni suoritti jäljen kohtuullisesti. Mut joku semmonen varmuus ja veto siitä puuttui. Täytyy pohtia millainen treeni olisi järkevä tehdä seuraavaksi. 

Pienet muoviset esineet jäi nousematta, mutta metallinen solki löytyi ja pienet vauvan sukat. Kiva oli myös huomata, että Sinni jaksaa jäljestää koejäljen pituisen jäljen, vaikkakin seuraavat jäljet tulee kyllä olemaan huomattavasti lyhyempiä. 

Illalla Taavilla oli hakutreenit teemalla aukealla seisovat maalit. Mäkiseen ja kallioiseen metsään katosi kaksi maalimiestä, jotka Taavi sieltä innolla kävi etsimässä. Ei tuottanut mitään ongelmia ilmaista vähän normaalista poikkeavia ukkoja. Tykkään niin kovasti Taavin innosta tehdä töitä!!

Palkka ansaittu!

Keskiviikkona aamulla Taavin kanssa rallateltiin alla olevaa rataa. Yritin tehdä vähän ennalta-arvaamattomuutta tekemällä esim. käännöksiin ylimääräisiä toistoja tai muuta variointia. Tykkäsin kyllä Taavin tekemisestä.

Illalla Sinnin tokotreenit ja en tiedä uskallanko kehua, kuin kiva se oli. Sitä voi jo hyvin pitää hallissa vapaana muiden kanssa ja se keskittyi niin kivasti.

Koska Sinnillä ei ole mitään hajua seuraamisesta ja perusasennosta, niin treenattiin sitä. Taavin seuruu on tehty imuttamalla ja se on huono, Kostin tein perusasennon kautta ja siitä tuli hyvä. Silloin päätin, etten enää ikinä imuta yhtään koiraa, mut silti lähin Sinnin kanssa imutukseen. Miksi?!?! Nyt siis aloitetaan kaikki alusta.

Lopuksi tehtiin myös paikkis ja Sinnikin keikkui rivin jatkeena.

Perjantaina käytiin kertaluontoisesti uudessa paikassa treenaamassa ja voi jehna kun oli mahtavaa! Ei me varsinaisesti tehty mitään, mut mitä parhain treeni muiden kanssa hengaamiseen ja rentoutumiseen.

Lauantaina aamulla kimppalenkki Toton kanssa.

Iltapäivällä rauniotreenit molemmille koirille. Kumpikin kävi etsimässä tasonsa mukaisesti kolme maalimiestä.

Rallya ja metsähommia

Toissa sunnuntaina ajeltiin mökille. Sunnuntai ja maanantai meni Taavin osalta lenkkeillen ja puuhommia vahtien.

Tiistaina tehtiin pitkä etsintätreeni. Eka tunti tyhjää sisältäen sekä tienvarsietsintää että ihan metsässä rämpimistä. Reilun tunnin päästä törmättiin yli vuorokauden vanhaan jälkeen, jonka Taavi nosti vähän haparoiden. Paljon oli kyllä hirvenjälkiäkin. Jäljestettiin noin puoli kilometriä, Taavi vapaana. Tämän jälkeen otin Taavin pois jäljeltä ja pienen tauon jälkeen jatkoimme partiointietsintää törmäten myöhemmin jälkeen uudestaan. Tuntui kuin jälki olisi ollut nyt todella paljon helpompi Taaville ja se suorastaan juoksi loppujäljen loppuesineelle asti. Pienen lenkin se oikaisi, mutta oli kyllä koko ajan kovin määrätietoinen mennessään ja tuuli kävi niin, että sillä oli mahdollisuus saada haju jäljestä lenkin toiselta puolelta avoimessa maastossa.

Esineen ilmaisun jälkeen jatkettiin taas partiointia ja jonkin ajan kuluttua Taavi sai hajun noin 170 metrin päästä ja pinkoi haukkumaan maalimiehen. Ei painanut vanhuksen jalka yhtään vaativassa maastossa suoritetun noin kahden ja puolen tunnin ja yli kuuden kilometrin etsinnän jälkeen.

Sinni on ollut Seijalla juoksuhoidossa. Aunen lisäksi myös Elli sekä Nuppu ovat olleet Sinnin seurana ja nuoriso onkin ollut ilmeisesti aivan mahtavia kaveruksia keskenään.

Kuvat Seija

Sinni ja Elli

Sinni, Aune ja Elli

Edellisen viikon perjantai iltana hain Sinnin kotiin eli se oli ollut viikon hoidossa ja juoksujen alusta oli kulunut kaksi viikkoa. VIRHE! Taavi kävi ihan kierroksilla ja Sinni ei halunnut sitä ollenkaan lähelleen, joten lauantaina vein Sinnin takaisin hoitoon. Matkalla käytiin vähän treenailemassa raunioilla,. Sinni haki raunioilta kaksi ukkoa ja oli kyllä reipas ja taitava, toiseen piiloon tunki itsensä ihan sisään maalimiehen seuraksi =). 

Tiistaina aamupäivällä Strömforsissä treenaamassa Tapsan kanssa rallya. Tyyppi keuli ihan huolella. Pihalla jo sinkoili minne sattuu ja hallissa sama meno jatkui. Tein kaksi rataa ja samalla myös harjoiteltiin hieman odottamista.

Molemmat radat oli Anna Klingenbergin käsialaa.

Ekaka tämä:

Yritin mennä rauhallisesti, mutta kyllä oli pyrrissä virtaa vaikka muille jakaa ja kaiken maailman omia kiekuroita tuli taas vaikka kuin paljon. Ja sitä haukkua myös... mut houkutuksen superherkku ei kiinnostanut yhtään! 

Tokana ratana tämä ja ei kyllä ollu ainakaan yhtään vähempää häröilyä. Mistä se taas keksii noita ylimääräisiä kiekuroita, kun pitkään meni hyvin ilman niitä?!

Illalla oltiin hakuilemassa. Taavi näki, kun maalimiehet katosi alueelle ja ne vielä mennessään vähän huuteli Taavia. Todella hankala maasto tuotti vähän vaikeuksia liikkua. Taavi jäi pari kertaa vähän kiinni raivattuihin sikin sokin oleviin rankoihin, mut ei se sitä haitannu yhtään, kunnon riuhtasulla matka taas jatkui, mut hidasta oli. Kaks ukkoa nousi hyvin.

Mietittiin taas, että oikea etsintä tuollaisella alueella varsinkin näin pimeään aikaan olisi kyllä todella haastava. Pysykäähän ihmiset tallessa!

Keskiviikkona Taavi paikkas Sinniä tokotreeneissä. Harjoiteltiin odottelua ja liikkeellelähtöjä sekä jättäviä ja kaikenmoisia rallyn liikkeitä.

Torstaina käytiin taas Strömforsin hallilla treenaamassa. Täytyy kyllä vähän kritisoida paikkaa, tosi sekaista ja likaista ja kentän matto täys tahroja ja roskaa. Eikä ole kiva aloittaa omaa vuoroaan agiradan purkamisella, että saa oman treenin mahtumaan... mut valitus sikseen, saatiin hyvä treeni kuitenkin tehtyä.

Vähän samalla ajatuksella kuin edellisellä kerralla, mut nyt ei jääny aikaa odottelun treenaamiseen, kun ekan radan aikaansaanti vei sen verran aikaa. Radan kuva alla. Joku haju kiusasi Taavia ja pari kertaa piti käskeä vähän kovemmin, kun nenä pitkällään oli nuuskimassa jonnekin hallin takaosan suuntaan. 

Toisena ratana tämä:

Ihan ok meni meikäläisiksi...

Lauantaina oltiin Taavin kanssa Stömforsissa rallykisoissa, tuomarina Anna Klingerberg. Rata oli ihan kiva, vaikka siellä meidän inhokki edessä peruutus olikin mukana. 

Tuomarin erikoisena tällä radalla houkutus aivan lähdön vieressä. Jos koira olisi radalle mennessään tai lähtöön valmistautuessaan haistanut houkutusta, olisi koko rata hylätty radalle karkaamisena.

Kuudes tehtävä eli nurkassa ollut valkovuokko ei meiltä onnistunut, vaikka on yleensä aika varma. Uusin sen ja silti eriaikaisuudesta vielä - 10 pistettä. Jotain erikoista tuolla oli, koska ehdin seurata kymmenkunta koiraa ja kukaan ei suorittanut tuota puhtaasti. Häiritsikö kyltin takana ollut aksaputki, oliko nurkassa jotain muuta ahdistavaa tai mielenkiintoista, en tiedä, mutta vaikeaa tuntui olevan siellä kaikilla.

Kauimmaisena näkyvä käännöskyltti oli lähes kaikille hankala tässä kisassa. Mikä lie syynä...?

Ja sitten tuo edessä peruutus... se ei tietenkään onnistunut ja vaikka olin muka kuinka tarpeeksi kaukana kyltistä, niin Taavi vielä kaiken lisäksi osui kylttitelineeseen siirtyessään oikealta sivulta eteeni. Tältä tehtävältä myös yhteensä -13 pistettä uusimisesta ja kylttiin osumisesta. Parilta alun kyltiltä -1 nuuskimisesta ja tehtävältä 14 eli tuplasaksalainen vasemmalta -1 tehtävävirhe eli jotain epätarkkuutta siinä on ollut. Haukkumisesta vielä -3 kokonaisvaikutuksesta ja kasaan jäi 65 pistettä. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, tehtiin lähes omalla tasolla. Onnetar ei tällä kertaa kuitenkaan suosinut, kun oli tuo edessä peruutus ja siitä aina varma -10 radalla. Täytyy ens kerralla muistaa olla yrittämättä uusia sitä, niin ei tule uusimisen -3 pistettä tuon kympin lisäksi, joka siitä varmasti aina tulee. Harmittavan vähän hyväksyttyjä tuloksia tästäkin kisasta osallistujille, joten on tuo MES kyllä niin uskomattoman haastava.

Kotimatkalla haettiin Sinni kotiin ja nyt se oli kuin ei olisi pois ollutkaan. Kyllä ehti tulla kamala ikävä pikku riiviötä 💓💓

Sunnuntaina Sinni kävi aamulla harjoittelemassa irtorullan hakua vierailta ihmisiltä ja yllätti positiivisesti. Aiemmin ollaan muutaman kerran kokeilta Murun kanssa kotipihassa. Ei tehty kovin pitkältä matkalta. Eka yritys epäonnistui, kun piti vaan pussailla maalimiestä, mutta kolme seuraavaa meni oikein hyvin näin ekaksi yritykseksi. Vähän se pussailu olis kiinnostanut jokaisella ukolla, mutta hienosti toi kuitenkin rullan. Ihan käteen asti ei kaikilla tuonut, vaan pudotti metri ennen mua, mutta ei nillitetä vielä näin alkuvaideessa.

Ilmaisutreenin jälkeen kaksi ukkoa muistikuvina ja ne meni tietenkin hyvin!

Illalla Sinni harjoitteli hallitreeneissä hallintaa ja oli ihan superhyvä! Hallissa oli meidän lisäksi kaksi muuta koiraa ja viisi ihmistä ja Sinni ei mennyt muiden luokse vaan teki hommia mun kanssa. Oli aika mahtifiilis ja motivaatio tottishommiin taas kasvoi. Miten tottikseen onkin aina niin vaikea kaivaa innostusta 😅. Kaveria lainatakseni Sinnillä oli kokovartaloiloista menoa.

Videot Tiina Suuronen

Maanantaina aamusta Sinnille jäljen kulmaharjoitus. Viimeks meni kulmat vähän laajoilla kaarilla, niin keskityttiin nyt niihin. Tuulta oli taas paljon ja jälki vanheni vain vajaan tunnin. Esineitä oli kolme ja kulmia seitsemän, kulmat olin merkannut. Merkkauksesta huolimatta yhden kulman kohdalla sössin, mutta Sinnipä hoiti homman kotiin! Muutenkin meni varsin mallikkaasti kaikki lyhyestä jäljen nostosta esineisiin ja niihin kulmiin. Hyvä Hinttu!

Illalla Taavi kävi hakutreeneissä etsimässä kaksi ukkoa melkein myrkytuulisesta metsästä. Alue on nelisen hehtaaria ja maalimiehet menivät hyvin piiloon. Meren rannassa kun oltiin, niin tuulta riitti ja ukot nousikin melko nopeasti. Teemana oli pitkät ilmaisut ja niissä ei kyllä ole mitään vikaa.