Tottelemisjuttuja ja Sinnin jälkileirillä

Työt on taas viime aikoina haitannu harrastamista ihan urakalla, mutta yövuoroputken päälle mut saatiin houkuteltua jälkihommiin. Sinnille kolmisataametrinen jälki noin puolentoista tunnin vanhana. Kulmia kolme ja esineitä viisi. Namia ihan parilla askeleella, mutta ne voi kyllä jatkossa jättää pois ellei ole jotain erityistä mitä haluaisi vahvistaa.

Ennen jälkeä käytiin tunnin riekkumislenkillä Ainon kanssa.

Ullan ottama kuva

Pieni nostomatka ja kyllä se jälki nousi vaikkakin vähän huolettomasti. Kaikki kaksi aiempaa jälkeä metsässä on jäljestetty melko tuoreeltaan ja ne on olleet hieman epätarkempia kuin jäljet pellolla. Nyt vähän vanhempi jälki oli selkeästi parempi. Jopa esineisiin pieni merkkaus ja siitä sitten tietysti iso palkka.

Reilu 300 metrinen jälki meni kokonaisuutena hyvin, jäljestys oli tarkkaa ja kulmat onnistuivat kohtuullisen hyvin. Ja mun yövuorojen jälkeinen kireys ei selkeästikään haittaa Sinniä sillä tavalla kuin Taavia. Tästä on kyllä hyvä jatkaa rakentelua.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Meillä pääteema oli kontakti. Hallissa oli meidän lisäksi kolme ihmistä ja yksi pentukoira. Sinnillä oli kyllä vaikeeta, mut hetkittäin kykeni myös kontaktiin. Eihän se meinannut edes pysyä pystyssä, kun häntä heilutti koko koiraa niin kovin. Mut ollaan kuulemma silti kehitytty =).

Taavikin pääsi tekemään tottisjuttuja, kun meitä oli treeneissä niin vähän tällä kertaa. Meinas vähän keulia, kun ei olla aikoihin tehty mitään. 

Lopuksi vielä paikkis ja siinä oltiin Sinnin kanssa rivin reunassa perusasennossa. Aina hetken kerrallaan Hinni kykeni istumaan pikallaan ja sit ois taas pitäny päästä kattomaan vieruskaveria. 

Torstaina hakuiltiin Sinnin kanssa. Kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa yhtä aikaa muistikuvina, sitten valmis, taputus, valmis ja haamu. Kaikille Sinni lähti vauhdilla, avuille vielä tietysti astetta vauhdikkaammin, mutta valmiillekin se meni hyvää vauhtia. 

Perjantaina Taaville rallya ja Sinnille tottisjuttuja. Taavin kanssa tehtiin alla oleva rata. Eihän se puhtaasti mennyt, mutta eipä olla juuri harjoiteltukaan. Ihan kivaa tekemistä kuitenkin.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen järjestämälle jälkileirille. Taavi oli mukanan turistina ja Sinni treenasi. Aloittelevien ryhmän koutsina toimi Pelastuskoiraliiton jälkikouluttaja- ja -tarkastaja Hermanni Koli.

Perjantaina oli teorialuento ja varsinaiset harjoitukset alkoivat lauantaina. Sukellettiin Sinnin kanssa aika lailla syvään päätyyn koko viikonloppu. Ensimmäisenä jälkenä oli kolme tuntia vanha vieraan tekemä suora noin kaksisataa metriä pitkä jälki, jossa ei ollut esineitä. Tällä jäljellä Hermanni vähän katsoi, että missä koirakko menee ja mehän mentiin.

Sinni jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, varmasti jäljen ikä vaikutti vauhtia hidastavasti koska ei olla noin vanhoja jälkiä ajettu ja tämä oli kuitenkin vasta Sinnin neljäs metsäjälki. Sinnihän ei mikään rynnijä ole muutenkaan. Lopussa jäljen yli meni myös kohtalaisen tuoreen näköiset hirven jäljet, jotka kiinnostivat Sinniä kovasti. Kun Sinni jatkoi omalla jäljellään, niin jälki lopetettiin ja palkkasin Sinnin jäljen päältä. 

Vauhtia tulee kyllä varmasti lisää ajan saatossa ja itse ainakin tykkään ennemmin rauhallisesta ja tarkasta jäljestyksestä kuin kamalasta kaahottamisesti. Vaikka alun teoriaosuuden jälkeen mulle jäi vähän kuva, että koutsilla oli pieni asenne meitä kaikkia kohtaan, mutta kyllä se päivän mittaan karisi. Itse ainakin kyseenalaistin osan koutsin teorioista olemalla muun muassa sitä mieltä, että ohjaajan omatekemillä jäljillä voi kouluttaa vallan mainion jälkikoiran. Toki niitä vieraita jälkiä on ajettava jossain vaiheessa, mutta perus- ja ylläpitokoulutuksen voi ohjaaja vallan mainiosti tehdä ihan omineen. Ja itselläni tämä ainakin on jo ihan pakon sanelema juttu, kun ei mun aikatauluilla ole mahdollista kovinkaan usein treenailla kuin yksikseen.

Alku jäljestä puuttuu videolta, kun kamera oli suunnattu vähän vääriin ja se kuvasi vain metsää...

Päivän toisena treeninä oli jäljennostotreeni, jossa jäljen nostomatka oli noin 30 metriä ja vieraan tekemä 1,5 tuntia vanha lyhyt jälki, joka päättyi esineeseen. Ei olla tehty noin pitkiä nostomatkoja, mutta kyllä Sinni jäljen nosti hienosti ja merkkasi esineenkin. 

Video Lotta Lassas-Tukiainen:

Kolmantena treeninä lauantaina oli harhajälkiharjoitus. Harhojen ja jäljen ikäero oli puoli tuntia, harhat vanhempia. Jälki noin parituntinen. Ekalla yrittämällä jälki ei noussut, mutta uudella yrittämällä onnistui. Jäljestys taas hyvää ja ekaan harhaan Sinni ei reagoinut mitenkään, mutta toinen kiinnosti. Hetken tutkittuaan harhaa Sinni kuitenkin jatkoi omaa jälkeään ja siitä palkkaus ja jäljen lopetus.

Sunnuntaina aloitettiin vanhojen jälkien nostolla ja Sinnille oli tarjolla noin 18 tuntia vanha jälki. Ei ollut yllätys, että jälki ei noussut.

Toisena harjoituksena oli Sinnille pitkä eli puolen kilometrin pituinen vieraan tekemä jälki, jossa kolme esinettä ja jäljen päässä maalimies. Jälki oli noin pari tuntia vanha ja kohtalaisen suora. Pieni jäljennosto ja jälki nousi hienosti. Myös esineet löytyivät ja jäljestys oli kaikkinensa hyvää, varsinkin kun huomioi että pentu oli jo varmasti väsynyt viikonlopun leireilystä. Loppujäljellä Sinni vaihtoi hetkeksi ilmavainulle, mutta palasi takaisin jälkeen ja ihan viimeiset kymmenen metriä meni taas ilmavainulla. Kovin se ilahtui maalimiehestä jäljen päässä.

Leiri oli rankka ja harjoitukset Sinnille tosi vaativia, mutta hyvin se veti ja saatiin molemmat kehuja. Olen osannut hyvin opettaa Sinnille rauhallisen mielentilan jäljestykseen ja olen siitä kyllä tosi tyytyväinen, kun useammalla leiriläisellä oli ongelmia juuri tuon vauhdin ja koheltamisen kanssa. Ohjaajana sain kehuja rauhallisuudesta ja oikea-aikaisesta kehumisesta sekä tilan antamisesta koiralle sekä sen lukemisesta. Mutta olisihan se ihme, jos näillä metsäkilometreillä ei olisi jotain itsekin oppinut =). Itse en vielä luota Sinnin lukutaitooni, mutta oli kyllä kiva huomata, että luen sitä paremmin kuin mitä oletin lukevani. Harjoitukset oli monipuolisia ja keskenään erilaisia ja uskon monen saaneen leiristä paljon irti. Oli myös mukava kokeilla Sinnin kanssa treenejä, joita en omineen olisi vielä pitkään aikaan kokeillut. Rohkeammin vain pitäisi mennä pois omalta mukavuusalueelta!

Sinni pääsi myös leikkimään Bamsen kanssa. Kyllä oli kaksikolla kivaa. Bamse tarjosi myös autokyydit Sinnille leirin aikana, kiitos siitä! 

Kotipihalla on treenailtu silloin tällöin vähän tottisjuttuja molempien kanssa. Taavilla ei kyllä mitenkään onnistu, että odottaisi omaa vuoroaan. Sen on ihan pakko tunkea mukaan koko ajan. Ehkä siks onkin tullu Sinnin kanssa tehtyä hirveen vähän mitään tottisjuttuja, kun ohimennen tai lenkillä et voi tehdä mitään, kun toinen on heti änkemässä siihen väliin...

Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 

Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.

Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.

Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!

Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.

Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.

Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.

Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.

Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.

Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!

 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.

Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...

Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut

Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

Jälkiä

Lauantai-iltana yövuorokrapulan taltuttamista pienellä treenillä. Taavi teki esineruutua Sinnin jäljen vanhetessa. Vein puolikkaaseen ruutuun neljä esinettä ja Taavilla haetutin niistä kolme. Hienosti löytyi, vaikka oli myötätuuli.

Sinnin jälki vanheni parikymmentä minuuttia. Pituutta oli 150 metriä, esineitä viisi ja namia vain parissa kohtaa muutamassa askeleessa. Tuulta taas vähän liikaa mun makuun.

Nosto ei tällä kertaa oikein onnistunut, mutta pienellä avustuksella jälki löytyi. Jälki meni kohtalaisen hyvin. Muutaman kerran Sinni jopa tiesi paremmin missä jälki meni. Esineet löytyi, mutta merkkaukset oli kyllä kovin vaisut. 

Sunnuntaina meidä treeniryhmää tuli koutsaamaan jäljellä Lehikoisen Jarkko. Jarkko toimii Pelastuskoiraliiton puolella jälkitarkastajana ja on syvällisesti ja ajatuksella jälkeen suhtautuva pelastuskoiraihminen. Oli kiva saada pitkästä aikaa ulkopuoliset silmät katsomaan hommaa.

Mulla treenas Sinni ja sehän ei ole metsässä jäljestänyt kertaakaan. Tehtiin sille jäljennostoharjoitus, joka meni tietenkin ihan päin honkia. Täytyy ehkä uskaltautua senkin kanssa pikku hiljaa metsään harjoittelemaan...

Treenipäivän jälkeen Taavi pääsi fyssarille. Se on ollut vähän haluton hyppäämään ja muutaman kerran peitsannut hihnalenkillä. Oiskohan ollu lanneselkä juuri ennen ristiluuta, tai joku tuolla selän loppuosassa kuitenkin, oli ihan totaalisen jumissa. Ei ole koskaan mikään paikka Taavissa ollu noin jumissa. Sinni perkule kiusannu Tahvon ihan jumiin. Mut onneks löyty jumi, niin ei tarvi heti ahistua mahdollisesta spondyloosista tai eturauhasesta tai jostain muusta. Pari päivää yritin pitää Taavin levossa, selkeesti oli selkä parempi. Fyssataan kuitenkin ens viikolla uudestaan.

Tiistaina Sinnin eka metsäjälki. Noin 100 m suora ja enempi namia kuin namitonta. Pieni nosto.

Jälki nousi hyvin ja Sinni jäljesti tosi rauhallisesti ja tarkasti. 

Sinni teki myös hallintaa tai yritti tehdä. Kentällä kaksi häiriöihmistä ja Sinni vapaaksi. Taas se vaan halus ekaks rakastaa ihmisiä ennen kuin kykeni tekemään mun kanssa mitään. Mut kun oli käyny moikkaamassa tyypit, niin sit melkein ainakin onnistui seuruu niiden ympäri...

Taavi teki vähän tottista, ihmisryhmää, seuruuta ja paikkista. Sehän oli vallan mainio, vähän ehkä keuli.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Hallissa häiriönä kaksi ihmistä. Tehtiin kolme eri settiä ja kaikilla Sinni ekaks karkas ihmisten luo, mut muuten teki kyllä kivasti mun kanssa. Seuruuta, maahanmenoja...

Torstaina taas jälkeiltiin. Sinnille 300 metriä metsäjälkeä. Ikää oli puolisen tuntia ja esineitä seitsemän, pieni jäljen nosto, ei juurikaan nameja.

Alun sohlaus on joku gepsin oma juttu, kun muistin laittaa nauhoituksen vasta vähän myöhässä päälle.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti koko jäljen kohtuullisen tarkasti ja hyvin rauhallisesti, aikaa meni vajaa vartti.  Esineitä se ei kyllä ilmaise. Pyysin sitä näyttämään esineet ja palkkasin niiltä paljon. Enkä osaa vielä kyllä yhtään lukea Sinniä, metsässä se varsinkin tuntuu vielä tosi vaikealta. Mut menihän mulla Taavinkin lukemisen oppimiseen noin viisi vuotta ;D

Taaville vajaa neljä tuntia vanha Murun tekemä 1,3 km jälki. Esineitä oli viisi.

Nostomatkaa noin 120 metriä ja jälki nousi hienosti oikeaan suuntaan pienen tarkistuksen jälkeen. Heti kohta ekan kulman jälkeen oli pieni kosteikko ja se oli vaikea. Pitkän aikaa Taavi tarkisteli jäljen suuntaa ja lopulta se löytyi. 

Jäljen talloja oli myös tehnyt vähän killeriä ja kävellyt siellä täällä pitkiäkin matkoja polkuja pitkin. Mulle tuli jo jossain kohtaa uskon puute ja lähdettiin hakemaan jälkeä uudestaan. Siitä tuo kuvan ylimääräinen kiekura.

Ylempi meidän jälki, alempi Murun talloma reitti

Aikaa meni kaikkinensa 37 minuuttia ja kaksi esinettä jäi nousematta. Ne oli nuuskapurkki ja foliopussi, joten ehkä vähän hankalat. Taitava Tapsu.

Muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä otatin Taavista kattavat verikokeet. Tulokset tuli alla olevan viestin kera, joten vallan priimaa oli.

Pienessä verenkuvassa ei mitään merkittäviä poikkeamia, hieman retikulosyyttien (nuorempia punasolumuotoja) määrä yli viiterajan -> ei kliinistä merkitystä.

Elinarvoissa verensokeri ja kaikki munuaisarvot ok, samoin proteiinit ja haima-arvot. Maksa-arvoista afos alaviiterajalla, muut maksa-arvot myös normaalit -> ei kliinistä merkitystä tuolla hieman matalalla afoksellakaan.

Elektrolyytit normaalit, samoin tulehdusmarkkeeri CRP.

Eli super hienot tulokset nämä tämän ikäiselle kaverille! :)

Yhtenä päivänä käytiin Kotkassa sivistymässä ja Sinni pääsi kahvilaankin mukaan.