Uusi sivu historiankirjoihin

Tein seitsemän päivän työjakson, joten kotona kävin vain nukkumassa ja Taavi oli täydellisellä lepojaksolla. Muru lenkitti sitä vähän ja uimassa käytin sen kerran, mutta muuten oli melkein täyttä lepoa.

Peko-t tottista kävin tekemässä kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla Taavi nousi paikkamakuusta rapsuttelemaan itseään. Eteenmeno on saatu toimimaan melko hyvin, hieman seuruun kustannuksella tosin, mut kuitenkin.

Pejantaina Jenni ja Teemu tulivat viettämään viikonloppua meille ja mukana oli heidän uusi pyrrinsä Hilde (Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki). Taavi ei pennuista niin välitä, mutta osaa olla niiden kanssa ihan nätisti. Salaa kävi aina välillä haistelemassa pentua, mutta Hilden yrityksistä huolimatta ei vielä ryhtynyt leikkimään, ehkä ensi kerralla jo sitten. Perjantaina kävi myös Hilden sisko Medli pistämässä pentupainit pystyy.

Hilde ja Medli

Mitä nää on?

Poseerauskuvat ei ihan vielä onnistuneet

Persäkärpänen

Mölkkyäkin pelattiin ja mölkyn palautus toimi hyvin =)

Lauantaina osallistuttiin Taavin kanssa Kaakon käyttökoirien järjestämään peko-t kokeeseen Virojoella tuulisessa ja sateisessa säässä. Tuomarina Aki Kansikas ja tuomariharjoittelijana Sari Hänninen. Koronasta johtuen luoksepäästävyyttä ei varsinaisesti testattu, vaan sitä tarkkailtiin koko kokeen ajan ja sirunkin luki koiranohjaaja itse. Kävin kyllä tarkoituksella pyörimässä Taavin kanssa ennen kokeen alkua siinä tuomarin ja toimitsijoiden lähellä, jotta näkevät koiran hengailemassa ihmisten rapsuteltavana. 

Koe alkoi hallintaosuudella, joka sisältää hallitun liikkumisen eli seuruun tuomarin antamien ohjeiden mukaan, noin kaksisataa askelta ja muutamia käännöksiä ja pysähtymisiä. Taavi seurasi alkuun hieman väljästi, mutta skarppasi sitten ja seurasi loppuosuuden tosi hyvin. Tämän jälkeen paikallaolo häirittynä, jossa koira jätetään noin 15 askeleen päähän ja siellä käy häiriöhenkilö kävelemässä koiran ohi ja pitää ohimennessään jonkin äänihäiriön. Tässä kokeessa häiriöäänenä oli jonkinlainen torvi, jota töräyteltiin koiran luona. Taavin suoritus oli täydellinen. Hallinnan viimeisenä osiona oli irtaantuminen ja kulkeminen annetussa suunnassa eli eteenlähetykset, nuo pirulaiset. Taavi lähti ekalle lähetykselle hyvin, mutta juuri ennen pysäytystä meni nostamaan koipea tienreunaan ja siinä sitten varmaan ajatus vähän katkesi ja tarvin toisenkin käskyn sen pysäyttämiseen. Toinen lähetys meni sitten jo huomattavasti paremmin ja pysäytys ja luoksetulo onnistuivat hyvin. Pisteet hallintaosuudesta 42/50 ja suullisessa arvostelussa taisi olla maininta tuosta alun väljästä seuruusta ja eteenlähetyksen pysäytyksen lisäkäskyistä, mutta kehuja tuli hyvästä irtaantumisesta ja paikkamakuusta.

Kuvat ja video Tiina Suuronen:

Sirunluku

Seuruu

Seuruu

Paikkis

 

Koe jatkui hallinnasta suoraan jäljelle, joka meillä oli A-tasoa eli helpompi 800 m jälki. Jälki nostetaan ruudusta ja se on aina ollu mulle jotenkin hankala, jana ois niin paljon selkeämpi. Toinen koirakko saapui jälkensä loppuun juuri ennen meidän ruutuun lähtöä ja he jäivät odottelemaan hieman kauemmaksi tien laitaan. Harmittavasti tuuli kävi juuri sieltä suunnasta ja Taavi oli ihan nenä pystyssä menossa sinne. Tuntui, ettei se ollenkaan keskity jäljen etsintään, kun tuuli toi niin voimakkaan hajun sen nenään. Haparoiden kuitenkin nosti jäljen heti oikeaan suuntaan ja lähdin sen perään hieman epävarmana. Tuomari antoi kartturille luvan lähteä mun perään ja kun takajälkeäkään ei huudettu, niin tiesin jäljen nousseen oikein. Koko jälki oli jotenkin epätyypillinen Taaville, liinassa ei ollut tuttua vetoa ja nenä oli paikoin melko korkealla, varmaan johtui voimakkaasta tuulesta? Aikaa taisi mennä n. 17 minuuttia ja kaikki esineet löytyivät. Pisteitä 92/100, pistemenetykset ruututyöskentelystä.

Ruudun rajojen tsekkaus

Jaljeltä sitten suoraan hakuun, joka meillä vaativampi B-taso eli n. kolme hehtaarin alue ja 2 - 3 maalimiestä. Tein etsintäsuunnitelman ja lähdimme kartturin avustuksella sitä suorittamaan. Noin puoleen väliin aluetta päästyämme Taavi lähti ja hetken päästä kuului haukku noin sadan metrin päästä. Taavi joutui haukkumaan aika kauan ennen kuin tuomarikin oli paikalla, mutta hyvin se hoiti homman. Palasimme kartturin luo ja jatkoimme suunnitelman mukaan alueella etenemistä ja pian nousi toinenkin ukko. Kolmannen ukon syliin melkein kävelimme, kun se oli sijoitettu ojaan, joka toimi myös alueen rajana. Taavi kyllä aloitti ilmaisun ennen kuin itse havaitsin maalimiehen. Aikaa meni kymmenisen minuuttia, pisteet 146/150. Kehuja ilmaisuista sekä koiran itsenäisestä ja varmasta toiminnasta.

Punaisella alueen rajat, nuolet kuvaa tuulta, vihreä on meidän kulkema reitti ja keltaiset rastit maalimiehiä.

Kokeen kokonaispisteet siis 280/300 ja kirkkaasti ykköstulos! Historiankirjoihin päästiin olemalla ensimmäinne pyreneittenpaimenkoira, joka tämän kokeen suorittaa ja olihan tuo seurankin ensimmäinen peko-t koe, joten oli kiva onnistua. Erityisesti mieltä lämmitti mun ryhmässä treenaavan koirakon loistava suoritus kokeessa, myös heille ykköstulos, onnea Suvi ja Kerttu!

Maanantaina korkattii koronatauon jälkeen tokotreenit vetisellä kentällä sateen säestämänä. Ei ollut oikein meidän päivä ja kentällä samaan aikaan treenannut juoksujaan lopetteleva narttu vei Taavin ajatukset. Vähän yritettiin kiertoa, ruutua ja seuruuta ja kaikki meni vähän sinne päin. Ei ollut ehkä omakaan keskittyminen ihan paras mahdollinen, ensi viikolla sitten paremmalla onnella.

Uimaan lähtiessä pitää olla tarpeeksi keppejä mukana!

Varma kastuminen

Tiistain jälkitreenit vaihtui tositoimiin.

Metsässä on taas viihdytty

Edellisen viikon torstaina käytiin treenaamassa kartturointia, mä kaarsin ainakin tässä treenissä tosi vahvasti oikealle ilman kartturin opastusta. Kyllä on kartturilla koirapartiossa iso ja tärkeä rooli, siitä ei pääse mihinkään! Ilman kartturia koirakko on vähän rampa. Oli siellä Taaville pari maalimiestäkin ja ne nousi kivasti.


Lauantaina oli muotokuvauspäivä. Taavi oli seuran toiseksi paras rallykoira ja siitä palkintona saimme muotokuvauksen ja voimme valita yhden kuvan käsiteltäväksi. Jännityksellä odotan, millaisia kuvia sieltä tulee! Päivä oli ehkä hieman hankala kuvauksen kannalta, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja metsä, jossa kuvia otettiin, oli valon ja varjon sekamelska.


Sunnuntaina jälkeiltiin, Taaville pari tuntia vanha reilu puolen kilometrin jälki, jossa neljä esinettä. Takajäljen tarkistuksen jälkeen oikea suunta ja menoksi. Lisähaastetta jälkeen toi suunnistajat, joita ilmestyi metsään jälkien tallomisen jälkeen. Taavikin oli kaksi kertaa lähdössä harhalle ja olin huomaavinani, että veto liinassa koveni selvästi tuoreemmalle jäljelle vaihdon yhteydessä. Oli siis haastava jälki, mutta saatiin taisteltua se loppuun asti.


Maanantaina hakuiltiin, alueena noin kuusi hehtaaria ja kaksi maalimiestä. Aikaa meni vartin verran ja molemmat oli ylhäällä. Keli oli kuuma ja osa alueesta paahtavaa hakkuuaukeaa, joten ihan hyvä testi tuli kuumassa treenaamiseen. Heinän syönti toisin paikoin meinas ruveta ärsyttämään, mutta muuten varsin mallikas suoritus.


Keskiviikkona hakuiltiin taas, nyt alueen kaksitoista hehtaaria ja kaksi maalimiestä sijoiteltuna niin, että alkuun tuli noin 20 minuuttia tyhjän etsintää. Keli oli nytkin lämpimämpi kuin mitä kevään aikana on yleensä ollu, muttei kuitenkaan mikään kuuma ilta. Ei näkynyt jaksamisessa lämmin keli ja hyvin haukuttiin maalit.

Taas sai yksi ihminen haukut

Torstaina peko-t tottis ja jälki, hyvin meni molemmat. Jäljen nosto oli melkoisen haastavasta risukosta, mutta kyllä se sieltä löytyi. Jäljelle osui myös luotu käärmeen nahka ja sehän meinasikin olla melkoinen tenkkapoo. Taavi kävi ensin haistelmassa nahan ja totesi sen karmivaksi. Sitten se pitikin kiertää tramaattisen kaukaa. Löytyi jälki onneksi uudestaan ja loppukin puksuteltiin hienosti haastavista maastonvaihteluista huolimatta, myös kaikki esineet löytyivät. Oikein loistava treeni!

Ensin vähän tottista, Kuva Tiina Suuronen

Ruudussa, kyllä se jälki täällä jossain menee, kuva Tiina Suuronen

Jälki

Hieno rapakivi osui reitille, kuva Sanna Muuri

Pyreneläisten rotujen ranskalainen pääjärjestö on uudistanut nettisivunsa ja Taavi on pääroolissa pelastuskoiria esittelevällä sivulla!! Kostistakin siellä on pari kuvaa.


Uimakausikin tuli virallisesti korkattua.

Leuka rintaan ja sitä rataa...

Viime tiistaina hakuiltiin kahden ukon verran ja tällä kertaa se viimeksi haukkumatta jäänytkin haukuttiin oikein mallikkaasti.


Torstaina osallistuin peko-t koulutukseen, kouluttajana Anna-Mari, Ammi, Matikainen. Käytiin kokeen kulkua ja huomioitavia asioita teoriassa läpi, lisäksi Ammi näytti omilla koirillaan hallintaosuuden liikkeitä ja kertoi miten niitä kannattaa kouluttaa. Koe on pitkä ja osaavakin koira tarvitsee aimo annoksen onnea kokeen läpäisemiseksi. Lisäksi vahvistui käsitys siitä, että tuomarikohtaisuuksia on arvioinnissa melkoisen paljon... Kovin ärsyttävää.


Perjantaina ajelin Kirkkonummelle pelastuskoiraliiton jäljen peruskokeeseen, eka päivä kun sen liiton alla saa järjestää kokeita koronarajoitukset huomioiden. Vähän hirvitti, kun ei olla päästy sosiaalisuusosuutta harjoittelemaan pariin kuukauteen ja tietenkin kaikki kokeeseen osallistuvat koirat oli uroksia. Jännityksestä huolimatta osuus meni oikein hyvin. Hallintaosuuden Taavin kanssa suoritimme myös hienosti saaden oikein erityismaininnan siitä, että harvoin pelastuspuolen kokeissa näkee noin hyvää tottista!

Janalle lähetys meni myös hyvin ja Taavi nosti jäljen, mutta harmittavasti se oli takajälki ja hylsy siitä. Kyllä mun ois pitänyt varmaan tajuta, että veto liinassa ei ole ihan niin kova kuin oikeaan suuntaan mennessä, mutta kyllä tuo on niin hankala. Ja kun Taavi on viime aikoina kuitenkin ottanut ihan hyvin oikean suunnan lähes aina... Joka tapauksessa hylsy ja sille ei voi mitään. Saatiin kuitenkin ajaa jälki harjoituksen vuoksi ja voi kun se olikin hienosti ajettu jälki. 700 metriä 13 min ja kaikki esineet. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.


Perjantain ja lauantain välisenä yönä pelastuslaitoksen porukka toi aamuyöstä meille melkein ambulanssin alle jääneen beaglen säilöön, kun poliisi ei ollut ehtinyt siihen paneutua. Mulla sattui olemaan mikrosirun lukija lainassa ja koiralta löytyi siru, kohta seitsemänvuotias neitokainen oli tämä karkuri, mutta omistaja ja kasvattajatieodot oli Koiranetissä salattu, joten en päässyt puusta pitkälle omistajan etsinnässä. Aamulla kuitenkin omistaja selvisi ja saatiin vietyä koira takaisin kotiin. Taavi olisi kovasti tykännyt uudesta leikkikaverista.

Lauantaina meillä oli etsintätreenipäivä. Vähäiseksi jääneiden yöunien jälkeen päivä meni yllättävän hyvin. Keli ei oikein suosinut ja hieman viileässä sateisessa kelissä rämmittiin kahdeksan tuntia metsässä koirien perässä. Mahtava porukka, kun eivät hätkähdä huonoa keliä ja ovat valmiit laittamaan itsensä likoon! Koirakoita oli mukana kuusi ja kaikki saivat hyvät treenit tehtyä. Taaville oli n. 15 ha alue, jolla yksi maalimies. Parikymmentä minuuttia ja ukko oli ylhäällä. Taavi oli päivän viimeinen koira ja mulla jo tuossa vaiheessa noin 15 km takana, joten ihan ei enää jalka meinannut nousta samalla tavalla kuin normaalisti =)

n.150 m päästä sai Taavi hajun.

Taavi maalilla

Näytölle meno, jalka painoi jo melkoisesti tuossa vaiheessa päivää =)
Video Heli Roimola

Lauantaina illalla ajeltiin vielä Pyhtäälle kotiautoretkelle. Nutun porukka oli siellä kanssa, vaan ei ole Nuttua enää ='(. Niin yllättäen voi elämä muuttua ja rakas perheenjäsen onkin poissa ilman mitään kummempia ennakkovaroituksia. Ilta itkettiin ja naurettiin muistellen yhteisiä kommelluksia. Nuttu oli meillekin erityisen tärkeä koira, koska ilman Nuttua meillä ei olisi Taavia. Taavi oli myös hieman ihmeissään Nutun puuttumisesta ja selvästi odotti sen ilmestyvän joka kerta, kun heidän auton ovi avautui.... Toivottavasti heidän uudesta tulevasta perheenjäsenestä tulee Taaville myös hyvä kaveri.

Päänvaivaa

Vapun juhlinta aloitettiin fyssarin käsittelyllä. Jumeja löytyi lapojen välistä ja toisesta reidestä. Ei mitään hälyttävää kuitenkaan missään ja taas yritetään aktivoitua kotijumpan ja venyttelyn saralla.


Sunnuntaina hakuiltiin palkattomien maalimiesten teemalla. Jos joskus tulee koronan jälkeinen aika, jolloin taas saa järjestää kokeita yms. niin pitää vähän harjoitella tuota palkattomuuttakin. Yritettiin tehdä se kivasti eli maalimiehet oli haamuja ja heitä oli kuusi. Palkka tuli ekalta, kolmannelta ja viimeiseltä maalilta. Yhden näistä palkkasin vasta kun oltiin jo poistuttu maalimiehen luota. Kolme muuta siis ilman palkkaa pelkillä kehuilla. Pari kertaa Taavi palas maalille vaatimaan palkkaa, mut oli kyllä hyvä treeni, vaikkei Taavi niin paljoa tuota sosiaalista palkaa arvosta, että se pelkästään riittäisi pitkässä juoksussa. Mutta nyt ainakin toimi tää treeni hyvin.


Maanantaina aamulenkin yhteydessä peko-t tottista ja voi jukra, kun Tahvo oli hyvä! Iltapäivällä vielä Murun tallomien jälkien nostot. Kaksi kaksi tuntia vanhaa lyhyttä jälkeä ja molemmat nousi hienosti oikeaan suuntaan.


Tiistaina taas peko-t tottis ja se meni ihan kivasti. Eteenmenot on vieläkin vähän epävarmoja, mut paranemaan päin. Edelleenkään en ymmärrä tän liikkeen tarkoitusta ja se ehkä syö motivaatiota treenata. Samalla reissulla käytiin vähän juoksemassa. Kevään lämpimin päivä ja Taavi jaksoi hyvin, eikä ontumisestakaan ollut tietoakaan. Ehkä sillä sitten oli vain joku kivi siellä jalassa viime viikolla.


Keskiviikkona porukalla tottistelemassa peko-tottista. Taavi oli taas ihan hyvä. Ei kukaan keksitty eteenmenojen merkitystä, mut yritetään nyt hiulata, kun semmoset on joku sinne keksinyt. En kyllä saa millään Taavia etenemään ja pitämään etäisyyttä minuun tasaisena. Kyllä se vaan joko loittonee tai sitten jää odottelemaan, ihan mahdoton saada se kulkemaan samaa vauhtia kuin itse jatkan etenemistä...


Lauantaina käytiin tekemässä hakutreeni, jossa alueena oli hieman reilu kolme hehtaaria ja maalimiehiä oli kolme. Keli oli aika lämmin, mutta ei ainakaan vielä näyttänyt vaikuttavan Taavin jaksamiseen, vaikkei se mikään lämpimien kelien ystävä ole. Etenimme myötätuuleen, mutta ihan ok tuntui toimivan sekin. Paitsi että ensimmäisen maalimiehen Taavi oli vain käynyt haistelemassa ja jättänyt sitten!!! Mitä vattua?? Eipä ole tuollaistakaan tehnyt ehkä melkein ikinä...

Kaksi muuta maalimiestä löytyi hyvin, tietysti selkeästi lähempää kuin mitä todennäköisesti olisi tapahtunut, jos olisimme edenneet tuulta vasten. Uudestaan jätetylle maalimiehelle tullessaa Taavi sen sitten haukkui. Toivotaan, että oli nyt vain joku ohimenevä aivopieru, eikä tule toistumaan. Toinen maalimies oli palkaton, eikä tuottanut juurikaan ongelmaa. Aikaa meni n. 16 minuuttia.

Synttärisankarin puuhasteluja

Yhtenä aamun juoksulenkillä meinattiin jäädä hirvien alle, kun rynnivät pusikosta tielle ihan nenän edestä. Onneksi Taavi ei noista juuri välitä, pari haukkua ja sitten sivulle kerjäämään namia =). Mutta on nuo villieläimet upeita noin läheltä nähtynä!


Edellisen viikon keskiviikkona tehtiin rallyn nettikurssin rataharjoitusta pihassa. Musta tuntuu, että mennään koko ajan vain takapakkia. Oikean puolen seuruu onnistuu radan ulkopuolella kohtalaisen hyvin, vähän Taavi jätättää, mutta muuten on hyvä ja kiva kontakti. Radalla siitä ei tule mitään ja oikealla puolella tehtävät liikkeetkin on ihan hukkunu johonkin... En tiedä missä vika on. Paitsi tietty koulutuksessa, mutta mitä pitäis muuttaa, että homma rupeais toimimaan?


Lauantaina kokeiltii  jäljen nostoa pari tuntia vanhalla vieraalla jäljellä, hyvin nousi, mutta lyhyen jäljen eka esine jäi nousematta, toinen onneksi nousi hyvin. Sunnuntaina hakua ja Taavi oli jotenkin ihan ulalla. Kaks ekaa ukkoa löyty kohtalaisen hyvin, mut kolmas oli hankala. Taavi oli jotenkin enempi semmosella nuusausmielellä kuin kunnolla tekemässä töitä. Itellänikin ollu kyllä vähän alavireinen olo, joten peilaisko se mun fiiliksiä noin paljon? Tai sitten syynä oli toisen ukon palkattomuus, jonka jälkeen Taavi ei ehkä ollut enää niin innokas. Tutkitaan asiaa seuraavissa treeneissä.


Taavilla oli keskiviikkona synttärit, jo 7 vuotta! Mihin tää aika oikein menee, ihan liian kovaa vauhtia.

Onnea Tahvo, komea ja rakas olet <3

Torstaina vuorokauden vanha pari kilometriä pitkä jälki. Jana ei ollut pitkä, viitisenkymmentä metriä. Jälki nousi hyvin, pieni takajäljen tarkastus ja sitten oikeaan suuntaan. Tien ylitykset meni myös hyvin, mutta eka keppi jäi nousematta. Ekan tien jälkeen oli ihan tuore harvennushakkuu ja se tuntui olevan vähän vaikea. Voiko niin laajalta alueelta rikottu maan pinta aiheuttaa hankaluutta? Moto pöyrinyt paikalla edellisenä tai sitä edellisenä päivänä. Joka tapauksessa meno ei ollut ihan satavarmaa, mutta kolmannen kepin jälkeen lähti juna puksuttamaan ja loppu jälki mentiin superhienosti. Taavi jäljestää todella paljon rauhallisemmin vanhaa jälkeä kuin tuoreempaa jälkeä, ei tarvi jarrutella yhtään. Hakkuualueella haparoinnista huolimatta jälki oli kokonaisuutena hyvä ja loi mulle uskoa ja luottoa näitä vanhempiakin jälkiä kohtaan. Toki jälki oli omatekemäni, joten sekin tietysti helpotti luottamista, mutta silti.

Perjantaina jäljennostotreeniä kahdella nostolla. Vieraat vajaa pari tuntia vanhat jäljet. Eka oli ihan törkeen hyvä, pieni tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten vauhdilla oikeaan suuntaan. Toinenkin nousi hyvin, siitä taisi Taavi saada jo ilmavainun, kun vastatuuleen mentiin. Hyvä treeni.


Osallistuin Taavin kanssa koronarallykisaan eli videomöllikilpailuun. Osallistujat saivat ratapiirroksen ja sen suoritus tuli kuvata annettuun aikaan mennessä, tuomarina mestariluokassa Eija Heinonen. Rataa oli siis mahdollisuus harjoitella niin paljon kuin halusi ja ehti tuona vajaan parin viikon aikana. Me yritettiin nauhoitusta parina päivänä, mutta aina joku liike epäonnistui. Mestariluokan rata on kyllä jo niin pitkä, että ei meinaa meillä onnistua kyllä koskaan koko rata ja tietysti radalla oli myös se meidän inhokkiliike eli edessä peruutus. Se ei onnistu vaikka kuinka harjoitellaan ja se saa Taavin vittuuntumaan. Lisäksi vielä edessä peruutusta edelsi vieressä peruutus, joka saa Taavin hieman kiihtymään ja usein haukkumaan. Taavin kanssa ei myöskään voi tehdä hirveän montaa toistoa kerralla. Eli kokeiltiin muutamana päivänä pari kolme kertaa per päivä. Sitä täydellistä suoritusta ei saatu aikaan, enkä sitä kyllä olettanutkaan, mutta jotain kisaan lähetettävää saatiin kuitenkin aikaiseksi, katsotaan sitten mitä tuomari siitä on mieltä. Edelleen myös teen liikkeet ihan liian lähellä kylttejä ja koiran ollessa oikealla on ihan hirveen vaikee yrittää olla tarpeeksi kaukana kylteistä.

Lenkillä on käyty Ninnin, Ronja, Runtun, Fionan sekä Oton ja Taren kanssa. Yhden lenkin lopulla, noin kuuden kilsan kävelyn jälkeen Taavi rupesi ontumaan toista etutassua. Välillä ontui voimakkaammin ja välillä vähän vähemmän, eikä tassusta löytynyt mitään kiveä tai tikkua tms. syytä ontumaan. Mieleen hiipi heti epäilys, että nytkö se nivelrikko sitten iski. Kotona suihkuttelin varpaiden väleistä kaikki hiekat pois ja sen jälkeen kävelytin ja juoksutin pihassa, ei mitään. Seuraavana päivänä taas pitkä lenkki, eikä mitään oiretta ontumasta. Toivotaan, että siellä varpaiden välissä olisi ollut vain joku hiekanjyvä joka kiusasi!


Taavi ja Ninni:

 Taavi ja Ronja:

Taavi ja Fiona:

Uimakausikin avattiin jossain välissä. Aavistuksen liian aikaisin mun mielestä, mutta sinne se vaan pulahti. Ehkä odotellaan kuitenkin hieman vesien lämpenemistä ennen kuin ihan tosissaan ruvetaan uimaan.

Kiirettä on pitänyt koronasta huolimatta

Makuupäivän koomaa karkoitettiin pyreneesilenkillä, hujauksessa meni 11,5 km.

Fiona ja Taavi

Tiistaina hakuhommia, Taaville kaksi maalimiestä kivan kivikkoisessa ja monipuolisessa maastossa. Eka maali löytyi nopeasti melko kaukaa ja toinen jyrkänteen puolivälistä. Taavi oli ensin menossa alas jyrkänteeltä ja minä tietysti komensin kovasti pois, kun hirvitti, että se putoaa. Taavi kuitenkin tiesi maalin olevan jyrkänteen alla, joten se ei antanut periksi, vaan etsi reitin. Intoa oli ihan hirmuisesti ja maasto toi kivaa haastetta.

Ollaan muutaman kaverin kanssa silloin tällöin päätetty pienimuotoisesti koronarajoitteet mielessä pitäen treenta, koska hälykoirien toimintatason ylläpito vaatii harjoittelua. Kolme ihmistä metsässä on pienempi riski kuin kaupassa käynti... Menis jo pois paha korona!

Paikkistakin treenattiin

Keskiviikkona käytiin pitkän metsälenkin jälkeen kentällä tekemässä rallyrataa. Ei keulinut yhtään kympin lenkin jälkeen, meni jopa laamailun puolelle. MES rata on jo niin pitkä, että palkattomuus ei meinaa kantaa silloin, jos radalla on vaikeita liikkeitä. Lisää yksittäisten liikkeiden ja oikeen puolen seuruun treeniä tarvitaan paljon. Kotona tehtynä yksittäiset liikkeet tai pienet radan pätkät menee hyvin, mutta kokonainen rata on tosi pitkä. Ens kerralla pohjalle lyhyempi lenkki.

Torstaina pääntuuletuslenkki Oton ja Taren kanssa. Teki hyvää kaikille.

Ollaan viime aikoina tehty Taavin kanssa useampi päivä oikeita töitä ja vaikka olen yrittänyt tarkkailla sen viretilaa, jaksamista ja motivaation säilymistä, niin hieman on kyllä mietityttänyt kuinka pitkät päivät vaikuttavat sen intoon tehdä hommia. Sunnuntaina pääsin sitten tekemään palauttavaa harjoitusta ja ilokseni saatoin todeta, ettei pienintäkään epäilystä jäänyt onko intoa vai ei! Tehtiin Taaville hakutreeni, jossa se etsi kolme maalimiestä muutaman hehtaarin alueelta. Tuuli oli hyvä ja hirveällä innolla Taavi teki töitä. Video ukolta, jolla ohjeena oli palkata haukun aloituksesta.

Video Heli Roimola

Koska koronan takia face on ollut täynnä kaiken maailman haasteita, on mekin vähän jotain aina silloin tällöin kokeiltu. Viimeisimpänän vadissa seisomista...

Korona aikaa

Käytiin edellisillä vapailla mökillä  pari päivää hoitamassa asioita. En ehtinyt Taaville tehdä edes jälkeä, mutta peko-t kokeen hallintaosuutta vähän treenattiin lenkin yhteydessä. Eteenmeno onnistuu targetille, muuten on vielä aika haparoivaa.

joku varmisti, ettei vaan jää kyydistä =)

Toissa sunnuntaina aamusta kävin tekemässä kaverin koiralle jäljen ja jäljen vanhetessa kamu meni Taaville muutaman kerran piiloon. Saatiin hyvä pieni hakuharkka aikaiseksi.


Viime viikon tiistaina yövuorokrapula karkotettiin Pietan ja Focan kanssa pitkällä metsälenkillä. Tosin aika paljon on metsää kaadettu, että oli enempikin aukkolenkki...

Näillä vapailla on käyty uimassa pariin kertaan ja yhdet pienet hakutreenitkin saatu aikaiseksi sekä esineruutua ollaan myös käyty treenaamassa. Tuulta oli taas paljon, joten saatiin hyvä tuuliaputreeni, ei ongelmia haussa. Esineruudussa Taavi teki töitä omaan rauhalliseen tahtiinsa. Rallyakin on treenattu nettikurssin ratasuunnitelman mukaan ja sekin meni yllättävän hyvin, vaikka radalle oli taas saatu aikaiseksi monenmoista kommervenkkiä. Monta samantyylistä pyörähdys- ja kiertoliikettä perätysten sai tajuamaan käsimerkkien selkeyden tärkeyden!

Kotonakin on treenattu mm. paikkista

Rokotuksillakin käytiin. Piti meidän luottolääkärin yllättävän kuoleman vuoksi etsiä uusi lääkäri ja suositusten perusteella käytiin naapurikaupungin pienellä yksityisklinikalla. Tykkäsin ihan sikana, lääkärisetä tuli rokottamaan Taavin ulos, kun sanoin, ettei se niin kovin arvosta pöydälle nostelua yms. huonojen kokemuksien vuoksi. Piikit niskaan pihalla lähes huomaamatta, asiakaspalvelua parhaimmillaan!!

Eläinlääkärihuoli syttyi ihan erilailla, kun Uusimaa suljettiin. Täällä ei päivystä kuin kaupungineläinlääkäri, joka hoitaa lemmikit jos tuotantoeläimiltä ehtii. Meiltäpäin on aina kaupungineläinlääkärin ensiavun jälkeen tai tilanteen salliessa ilman ensiapua lähdetty iltaisin, öisin ja viikonloppuisin pääkaupunkiseudulle hoitoon kiireellisissä tapauksissa. Nyt kun se ei ole mahdollista, niin oli järkyttävää tajuta, kuinka huonosti kaakonkulmalla on tarjolla eläinlääkäripalveluita. Lähin 24/7 paikka on Hämeenlinnan pohjoispuolella... kaupungin- ja kunnaneläinlääkäreiden olemattomilla laitteilla ei suuria murheita hoideta. Ei auta kuin toivoa, ettei mitään isompaa satu!!

Koska me molemmat käymme Murun kanssa normaalisti edelleen töissä, niin korona ei vielä ainakaan ole vaikuttanut päivittäiseen elämään juurikaan muuten, kuin tokotreenien poisjäännillä. Kevään leirit tosin on kaikki tietysti peruttu, harmittaa, mutta ei vaikuta normielämään.

Ihanana uutisena koronasynkkyyden keskellä oli kuulla Taavin pennun päässeen uuteen kotiinsa Suomeen ennen rajojen sulkemista! Kaikki muutkin pennut ovat kotiutuneet hyvin uusiin koteihinsa eri puolille Ruotsia.


Pysytään terveinä ja pidetään toisistamme huoli!