Maanantai aloitettiin jäljellä. Jälki oli noin 12 h vanha, keli märkä ja tuulinen, jana 150 m. Jälki oli 1,2 km pitkä ja sillä oli 4 +1 keppiä.
Taavi oli vapaana ja nosti jäljen hyvin, tarkisti muutaman metrin takajälkeä ja vaihtoi sitten oikeaan suuntaan. Annoin jäljestää hetken ja kytkin sitten liinaan.
Hirmu paljon hankalampaa tämmöisen vanhan jäljen jäljestys kuin tuoreemman. Muutamassa kohdassa Taavi vähän oikoi, mutta vaikutti silti kuitenkin olevan hajulla... hankalaa. Mietin myös sitä, kuinka paljon jälki oli taas ehtinyt huuhtoutua pois, kun yöllä taisi sataa jonkin verran jo valmiiksi ihan märkään maahan. Edellisenä iltana pimeässä sateessa rämpiessäni jälkeä metsään ajattelin kyllä jo, että ihan hullua hommaa tää on 😂😂.
Tien ylitys meni hienosti ja muutenkin toisin paikoin oikein loistavaa jäljestystä. Toisin paikoin sitten taas selkeästi vaikeampaa. Kaksi ekaa keppiä jäi nousematta ja lopetin jäljen kolmannelle kepille, joka nousi. Ennen kolmatta keppiä jäljestyskin oli hirmu hyvää.
Täytyy vähän pohtia, mikä olisi hyvä tapa jatkaa näiden vanhempien jälkien treenaamista. Pitäisikö tehdä helppoja jälkiä useammilla esineillä tai jotain muuta vastaavaa, ettei vain Taavin motivaatio pääse laskemaan, kun vanhat jäljet on selkeästi vaikeita. Tosin kyllä se nytkin ihan hirmu hyvin teki töitä, vaikka ei helppoa ollutkaan.
Tiistaina käytin Martan kanssa lenkillä. Kaksikolla oli niin kivaa ja vauhdikasta!
Illalla oltiin hakutreeneissä. Taaville kaksi maalimiestä, jotka se löysi melkoisen nopeasti ja haukkui hyvin. Tuuli oli suotuisa, joten toisen maalimiehen Taavi nosti taas aika kaukaa. Pimeä ei koiran toimintaan vaikuta kyllä yhtään, mutta itselle se tuottaa jonkin verran vaikeuksia. Tuttukin metsä muuttuu ihan vieraaksi ja vähän vieraampi metsä ihan oudoksi, joten kartturi oli taas tarpeen.
Lauantainakin treenattiin hakua ja teemana Taaville oli outoja ukkoja. Saatiinkin Taavi isosti pois mukavuusalueelta ja se oli kovasti hämillään mitä pitäisi tehdä. Ukkoina oli sauvakävelijä, marjastaja ämpäreineen ja kovasti puhelimeen puhuva höpöttelijä. Taavin oli tosi vaikea tajuta, että nämä niin selkeästi itsensä julki tuovat tyypit oli niitä, ketä ois pitänyt haukkua. Tietysti Taavi näki ja kuuli nämä tyypit, mutta se vain sinnikkäästi yritti etsiä ukkoja jostain muualta. Saatiin kuitenkin kovan yrityksen jälkeen lopulta Taavi haukkumaan myös näitä outoja tyyppejä. Syksyllä on viimeksi ollut käveleviä maaleja, mutta silloin ei kyllä ollut näin hankalaa. Nyt tietysti oli tuota rekvisiittaakin mukana ja kun eihän lenkillä saa mennä sauvakävelijöiden tai marjastajien luokse... Mutta tietääpähän mitä treenata =)
Taavin ja Eccon pennut kolmiviikkoisina, kuvat Gith Jakobsson:
Taavin kanssa käytiin syksyn aikana SporttiRakin rally-tokon valmennusrinkiä kuuntelupaikalla. Tykkäsin, vaikka aina tietysti on parantamisenkin varaa. Koirakkopaikalla olisi varmasti saanut paljon enemmän, mutta rahat ja aikataulu ei siihen riittäneet, joten kuunteluhomma toimi meille hyvin. Kun tällälailla omineni lajia treenailen, niin on ihan hyvä saada jostain vähän vinkkejä ja niitä sääntökoukeroita selkeämmäksi. Kurssihan loppui jo tammikuun alussa, mutta nyt vasta ehdin tehdä viimeisiä tehtäviä. Paljon on vielä treenattavaa ennen kuin kisoihin on asiaa, mutta kiire ei meillä nyt tämän kanssa ole. Ja koska treenien on jatkuttava, niin päätin jatkaa seuraavallakin nettikurssilla kuunteluoppilaana eli kesäkuun loppuun olisi nyt tiedossa jotain ryhtiä meidän harjoitteluun. Ehkä sitten jo niitä kisojakin voisi katsella...
Viime maanantaina oltiin omineen hallilla ja tein pienen radantyngän, johon laitoin niitä meille vaikeita juttuja. Lisäksi pari putkea radan viereen kiusaukseksi. Kiusaa niistä olikin, niin kovasti tekis Taavin mieli mennä niihin. Taavi oli myös vähän liian täpinöissään tekemisestä, liian pitkä tauko vissiin ollut, kun ei se meinannut millään pysyä nahoissaan.
Radalla oli puolen vaihto edessä lähellä putkea ja se oli taas tosi vaikea. Edessä peruutus ja oikealla puolella peruuttaminen myös olivat tosi vaikeita. Oikealla peruuttaessa Taavi lähtee tosi voimakkaasti kaartamaan oikealla. Samoin edessä peruuttaessa kaartaa jompaan kumpaan suuntaan ja lisäksi haukkuu. Näitä sitten molempia tehtiin ihan omana juttunaan apurimojen tai seinän kanssa, jotta saatiin vähän suoruutta.
Kaaressa oleva sarjahyppy oikealla puolella seuratessa meni tosi hyvin, kuten myös molemmilta puolin ohjaajan ympäri menot. Tuplasaksalainen oikealta onnistui myös ihan hienosti ja oikean puolen seuruu spiraali oikealle tehtävässä oli superhienoa, Taavi on vähän oppinut käyttämään takapäätään myös oikealla seuratessa! Noista tuplasaksalaisista ja muista selän takana tapahtuvista jutuista pitäis kyllä ottaa useammin videoita, kun Taavi on niin turkasen nopea, etten tiedä mitä kuvioita se ehtii tehdä mun selän takana.
Treenin yks kohokohta oli kyllä se, kun Taavi oli pötköttelemässä rennosti keskellä hallia mun siivotessa kaikkea rekvisiittaa pois. En tiennyt, että hallille oli tulossa porukkaa ja niin kaksi mulle vierasta ihmistä tuli sisään ja rupes siinä jotain juttelemaan keskenään ja mulle huutelivat moikat. Ja mitä tekee Taavi!? Makaa siinä vaan rennosti, eikä reagoi oikeastaan mitenkään. Vähän pidensi kaulaa ja huuhki oven suuntaan, mutta ei muuta, ei edes vaihtanut pois kylkiasennosta. Ihana kun koira ei ole juurikaan kiinnostunut ihmisistä!
Keskiviikkona uhmasin yövuorokrapulaa ja käytiin tokotreeneissä tekemässä kokeenomainen harjoitus. Liikkeiksi valitsin meille kierron, kaukot, noudon ja liikkeestä seisomisen. Mikään näistä ei ole satavarma, mut ei myöskään ihan mahdoton.
Vähän Taavi varasteli ja ennakoi muutamassa paikassa, mutta kokonaisuuteen olin oikeinkin tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että ollaan treenattu tokoa edellisen kerran marraskuussa. Ääntäkin tuli tosi vähän, vain nouto oli kovin äänekäs. Seisomisen paluu pitää ottaa tehotreeniin, kun se näyttää ihan hukkuneen. Kaukoihin olen erityisen tyytyväinen, kun hallin lattialle jonkun edellisen treenaajan kylvämät namit selkeesti haisi, mut silti Tapsu teki vaihdot hyvin. Ja merkki oli pienistä kiemuroista matkalla huolimatta hyvä.
Torstaina käytiin uimassa ja perjantaina Fionan kanssa lenkillä.
Saimme siis hälytyksen tehtävälle ja saavuimme johtopaikalle saamaan lisäohjeita. Kadoksissa oli useampia henkilöitä, koirakoita paikalla viisi.
Taavin kanssa saatiin ensimmäiseksi tarkastettavaksi taajamatyyppisen alueen. Oli tosi hankala tehdä suunnitelmaa tuolle alueelle. Aloitettiin tienvarsitarkastuksella ja siitä jatkoimme alueen rajaamista. Alue merkitty kuvaan vihreällä värillä, meidän kulkema reitti sinisellä. Yhdessä kohtaa kartturivirheen vuoksi hieman erkaannuttiin alueesta, kun paperikartta, gps-kartta ja todellisuus eivät aivan kohdanneet. Alueella olleet metsäalueet oli tarkoitus käydä partioiden, mutta ensimmäisen metsäalueen ollessa työn alla ilmoitti johto, että meidän pitäisi palata takaisin johtopaikalle saamaan uusia ohjeita. Autolle palatessamme tarkistimme vielä ison tien toisen laidan.
Saimme uuden alueen ja siellä kerrottiin olleen näköhavainto aamulta yhdestä kadonneesta. Näköhavaintopaikalla ei kuitenkaan ollut mitään, joten lähdimme etsimään. Taavi nosti jäljen tai itse asiassa jälkiä oli kaksi. Lumi hieman helpotti tulkitsemaan koiran toimintaa... Taavi jäljesti alueen rajalle ja sieltä otettiin yhteys johtoon, josta saimme luvan jatkaa jälkeä alueemme ulkopuolelle. Vähän ennen maalimiesten löytymistä Taavi vaihtoi ilmavainulle ja löysi kadonneet isän ja pojan.
Tienvarsitarkastusta
Kadonneet löytyivät
Tehtävän läpikäyntiä
En tiedä näkyykö video, mutta Niina Soisalo koosti päivästä tällaisen kuvakimaravideon.
Huomioita päivästä omasta treenistä ja purkutilaisuudesta poimittuna:
- kartturi on kullan arvoinen, ilman kartturia koirakon on melko mahdoton suoriutua tehtävästä
- vieraan kartturin kanssa kommunikaatio saatava pelamaan, jotta homma toimii. On hyvä, jos kartturi tuntee koiria ja tietää pelastuskoiratoiminnan perusteet
- kartanlukutaito!! Ilmansuunnat osattava!
- puhelimet epäluotettavia, vähintäänkin varavirtalähde oltava mukana!
- etsintäsuunnitelman teko on välillä hankalaa
- etsintäsuunnitelmaa on osattava muuttaa tarpeen vaatiessa
- silmät auki myös siirtymillä
- johtoon hyvä ilmoittaa vähän liikaa asioita kuin liian vähän
- myös koirakoiden hyvä pitää yhteyttä keskenään etsinnän edetessä
- koira opetettava odottamaan/pitämään taukoja jäljellä (onnistui Taavilta kohtalaisen hyvin)
- lumi helpotti tulkitsemaan koiran reaktioita, joten sen kannalta omalla tavallaan opettavainen päivä.
- kaksi rinnan kulkevaa jälkeä, joista Taavi aluksi jäljesti vuorotellen vähän molempia ja valitsi sitten toisen, jota jäljesti loppuun.
- kadonneet olivat istuskelleet matkalla kivillä ja Taavi kävi tarkasti tutkimassa nämä pyllynpainaumat. Ilman lunta tämä olisi voinut olla hieman vaikea tulkita ja opetti nyt paljon taas lisää koiran lukua
- lumesta huolimatta koira käyttää nenäänsä silmien sijaan
Sunnuntaina aamupäivällä hakutreenit, joissa Taaville palauttava hömppätreeni. Taavi vetikin treenin tosi hömpän kannalta ja otti hieman erivapauksia itselleen.
Kaksi ekaa muistikuvina, joista ekan kävi haukkumassa hienosti. Toiselle lähti hyvin, mutta välissä piti käydä paskalla. Kolmas oli valmiina ja sinne Taavi lähti hyvin, mutta matkalla oli hyvä haju, joka piti käydä tutkimassa ja merkkaamassa. Tässä hajulla ollessaan Taavi jo tiesi, missä maali oli, mutta se nyt vaan hoiteli nää hajuhommat ensin... viimenen meni sit jo taas ihan mallikkaasti. Vauhdikasta menoa oli!
Illalla vielä pientä tottelua hallilla. Ruutua ja seuruuta. Ruutu meni yllättävän hyvin, vaikka ekaks kiersikin etutötsän. Seuruussa henkilöryhmää toimitti ihminen ja koira, hyvin meni. Me oltiin sit vuorostaan henkilöryhmä toiselle koirakolle, hyvä treeni. Liikkeestä seisominenkin saatiin nyt onnistumaan hienosti.
Viime viikon perjantaina syntyivät Taavin pennut. Yksi narttu ja neljä urosta, joilla yhdellä on töpöhäntä. Ihana viisikko voi hyvin ja Ecco hoitaa emon hommat hienosti. Lisätietoja pennuista kennel Solarwesilta
Kuvat Gith Jakobsson
Oltiin viikko pohjoisessa, tarkoitus oli testata kotiauton talviominaisuuksia ja niitä todella oli tarjolla, kun parhaimmillaan tai pahimmillaan lämpötila Utsjoella ollessamme laski lähes neljäänkymmeneen pakkasasteeseen! Autossa tarkeni, mutta pihalla ei oikein meinannut tareta. Taavi rupesi nostelemaan tassujaan heti, onneksi oli töppöset mukana. Ja toppaloimikin oli puettava, jos vähääkään pidempää meinasi olla pihalla.
Käytiin kiipeämässä Kiilopäälle ja Kaunispäälle ja Norjan puolellakin käytiin Tanassa. Utsjoella oltiin pari yötä, mutta siellä oli niin kylmä, ettei juuri päästy ulkoilemaan, vaikka suunnitelmissa olikin ollut Ailigaksen valloitus. Ehkä sitten ensi kerralla...
Lenkkiseuraksi saatiin männä viikolla topakka rottisnarttu. Oli kiva nähdä, miten Taavi osasi olla fiksu, kun toinen ei tykännyt persauksien haistelusta ja ilmoitti sen varsin selkeästi. Vähän ääntä lähti molemmista, mutta hyvässä hengessä koko lenkki. Niin hyvää teki Taaville tuollainen.
Maanantaina metsälenkin yhteydessä pientä esineruudun tynkää. Nyt oli syvä, mutta oikeaa kapeampi ruutu kolmella esineellä. Ekan esineen Taavi toi nopsaan, mutta toinen teetti töitä. Ilokseni Taavi kuitenkin sinnikkäästi jatkoi etsimistä ja lopulta ihan kaukaisesta peränurkasta löytyi! Kolmatta en haetuttanut.
Tiistaina käytiin kokeilemassa hallilla mes-rataa. On ne vaikeita, ei voi muuta sanoa. Tietty olin myös valinnut radan, jossa on meille haastavia juttuja, jotta päästään niitä treenaamaan.
Houkutuksessa tietenkin superhoukuttavat houkuttimet tuotti vähän vaikeuksia. Merkille lähetys putkeen päin oli myös haastava. Käytin merkkinä vielä normaalin ison tötsän sijaan 30 cm tötsää. Muutaman yrityksen jälkeen onnistui niin , ettei putki vetänyt puoleensa.
Taas oli puolenvaihto edessä ennen putkea tosi vaikea. Muuten rata meni kohtuullisen hyvin. Paljon lisää treeniä, niin voi jossain vaiheessa tänä vuonna ruveta vähän katselemaan kisakalenteriakin.
Hallilta suoraan uimaan, kymppikortissa on vielä kertoja jäljellä...
Kotimatkalla sain puhelun kotoa, että rakas kissavanhuksemme on hieman huteralla tuulella ja takajalka ei tahdo totella. Kotiin päästyäni Waltsu kuitenkin reippaasti köpötteli mua vastaan ilman mitään ongelmia. Päädyttiin kuitenkin saattamaan vanha herra viimeiselle matkalle, ettei se kärsisi turhia. 19 vuotta on kissalle kuitenkin huima ikä ja vaikka kuinka haluaisi, ei se siitä nuorru. Waltsu oli Taavin hyvä kaveri ja kaksikko vietti paljon aikaa yhdessä. Waltsu käytti varmasti kaikki yhdeksän elämäänsä. Haikeaa oli viedä kisu lopetettavaksi, vaikkei se mitenkään yllätyksenä tuon ikäisen kohdalla tule. Waltsu oli meillä kuitenkin puolet mun elämästä. Nyt on kissaton koti, miten sitä osaa olla ilman sylissä kehräävää karvakamua.
Perjantaina käytiin rakennusetsintätreeneissä. On se vaan vaikea laji metsään verrattuna. Lähes kaikki koirat ilmaisivat maalin huoneen vastakkaiselle laidalle. Kivaa vaihtelua silti.
Lauantaina olin rauniotreeneissä ja sen homman Taavi kyllä osaa. Ei haitannut, vaikka maalit oli syvissä putkissa tai maanalaisissa onkaloissa, kaikki löytyivät ja haukuttiin hienosti.
Sunnuntaina aamusta jäljennostotreeni pari tuntia vanhoilla jäljillä. Vastatuuli, pari astetta lämmintä ja märkä maa. Ekan jäljen Taavi tarkisti takajäljen suuntaan vajaan liinan mitän, mutta vaihtoi oikeaan suuntaan. Toisessa myös pidempi tarkistus, kolmas suoraan oikeaan suuntaan.
Illalla hallilla vähän tottelua, noutoa, seuruuta, luoksetuloa, paikkista ja mitä niitä nyt oli. Ihan hyvin meni.
Vähän huijasin taannoin, ei ollu vuoden vikat treenit silloin, vaan käytiin 28.12. Kouvolassa KoPeKon vieraina treenaamassa rakennusetsintää. Ei olla Taavin kanssa päästy kuin muutaman kerran kokeilemaan rakennushommia ja kyllähän ne on kovin erilaisia kuin metsä tai rauniot.
Ihan eri laji periaatteessa tuo rakennusetsintä kuin maasto. Hajujen kulku, säilyminen ja kerääntyminen eivät noudata ollenkaan samoja sääntöjä kuin maastossa ja Taavista huomasi, kuinka paljon rankempaa tämä homma oli sille. Taaville oli kyllä selvää mitä oltiin tekemässä, mutta selkeästi se oli ymmällään siitä, mistä hajut tulee. Muutama edelliselle koiralle käytetty kuuma piilo sai sen myös hämilleen ja hieman epävarmaksi. Ihan mahtavan hienosti sen motivaatio kuitenkin kesti ja sinnikkäästi se etsi, vaikka olikin vaikeaa ja lopulta löytyi kaikki kadonneet.
Kuvat Niina Soisalo ja Suvi Lahtinen:
Uusi vuosi aloitettiin uimareissulla. Taavi vaan niin rakastaa uimista! Harmi, että tämä lähiuimala lopettaa keväällä liian vähäisen kävijämäärän vuoksi =( =( =(
Hakutreeneissä oltiin viime lauantaina ja Taavilla oli pintahakutreeni viiden hehtaarin alueella. Tuuli oli aika kova. Taavi irtoaa kyllä niin hyvin, että mun on jo ruvettava miettimään, että josko sitä pitäisi vähän rajoittaa. Taavi etsii todella itsenäisesti ja hajun saatuaan se kaikkoaa oikeasti ihan hirmu kauaskin ja kun näkyvyys ei aina ole kovin hyvä, niin voisi olla joskus parempi edetä vähän lyhyemmällä etäisyydellä. Kellotkaan ei sen valjaista kuulu kovalla tuulella hirmu kauas... Eli ehkä treenataan ainakin pari seuraavaa kertaa vähän hallitumpaa liikkumista. Etsimisessä ja löytämisessä kun ei ole mitään ongelmia.
Sunnuntaina käytiin hallilla tottelemassa. Alku oli taas vähän äänekäs, intoa on liikaa. Tehtiin henkilöryhmää, äänihäirittyä paikkista ja eteenmenoa palkalle. Kaikki meni hyvin. Seuruussa Taavi edistää ja on vähän liian innoissaan, muuten aika mahtavaa. Kerran meinas lähdeä toiselle koiralle heitetyn lelun perään, mut kielto ja pysähty heti. Pakko kehua myös tässä parin viikon sisällä tapahtuneita näkölähtöjä jänikseen perään. Napakka ei ja matka tyssää siihen, ihan mahtavaa.
Loppiaismaanantaina käytiin Jaana Pohjolan aito motivaatio koulutuksessa. En oikein osannut odottaa tuolta koulutukselta mitään ihmeempiä ja siksi varmaan en myöskään saanut mitään kovin paljoa. Aihe kuitenkin kiinnosti ja halusin siksi mennä kuuntelemaan. Seurasin muutaman muunkin koirakon koulutusta
Yhden koiran kanssa Jaana teki 'kysytään koiralta' harjoitusta siitä, mikä palkka on koiran mielestä paras. Ihan mielenkiintoista vaikka jotenkin suhtaudun vähän skeptisesti näihin koiran omavalintajuttuihin. Yksi esimerkki oli, että esim. treeneihin mennessä koira saisi päättä milloin se on valmis aloittamaan treenamisen. Ei ehkä tulis treeneistä ja kisoista ja kokeista mitään, jos osallistujat aina odottelis, että koskahan mun koira olis halukas tekemään jotain.... Arkisissa jutuissa ja esim. hoitotoimenpiteissä mä ymmärrän noi paremmin. Meilläkin on vähän saman tyylinen juttu Taavin kanssa käytössä hammaskiven rapsutuksen yhteydessä. Silloin kun Taavi laskee kyljellään maaten pään lattiaan, saan raapia hammaskiveä pois. Raavin hetken ja vapautan ja taas jatkan, kun Taavi laskee päänsä. Tässä ainakin toiminut meillä hyvin, kun on kuitenkin hieman ehkä epämukava toimenpide ja näin toimien ei tarvi yhtään tehdä mitään väkisin.
Meidän aiheiksi ilmoitin haisteluongelman ja ääntelyn. Taavi tietysti oli hiiren hiljaa koko puolituntisen ja teki hommia intensiivisesti käskyn alla ollessaan. Heti vapautuksen jälkeen vieraan hallin keinonurmi houkutti tietysti paljon haistelemaan ja Jaana ehdotti, josko haistelusta tekisi Taaville palkan. Hankalaa tästä tietysti tekee se, etten mä tiedä missä haisee Taavin mielestä parhaalle ja mihin mun se pitäisi vapauttaa. Noh, ehkä me mennään vanhoilla jutuilla ja jätetään nää ajatukset hautumaan ja katsotaan saisiko niistä joskus jalostettua jotain käyttökelpoista.
Perjantaina aamusella tein omineni esineruututreenin. Ei ollut ihan kisakokoinen ruutu, mutta semmonen puolikas kaistale ehkä. Taavi oli mukana tallomassa, mutta muuten mentiin valmiilla ruudulla. Se ei siis nähnyt kun vein esineet, vaan oli sen aikaa paikkaistumisessa alueen ulkopuolella. Vein neljä esinettä ja niistä Taavi haki mulle kolme. Aikaa meni ehkä nelisen minuuttia eli ei mikään nopee suoritus, mutta ei mitään laamailuakaan. Nyt vaan tarvittais vieraiden tekemiä esineruutuja, jotta päästäis testaamaan onnistuuko silloin ollenkaan.
Kotipihassa on vähän treenattu rallyn mes-luokan liikkeitä. Osa sujuu, osa ei. Edessä peruuttaminen on yksi hankalimmista.
Lenkillä käytiin Oton ja Taren sekä Ninnin kanssa.
