lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kesä puolessa

Koska Muru on jalkaleikkauksen jäljiltä niin rampa, ettei siitä ole koirien kanssa olemaan ja mulla alkoi taas työjakso, niin koirat joutuivat molemmat hoitoon toissa tiistaista alkaen loppuviikoksi. Kostin vein siskolleni Vantaalle ja Taavi vietti aikaansa porukoilla.



Perjantaina hain ennen ekaa yövuoroa Tapsan päiväporukan aamuisiin hakutreeneihin. Kesä yrittää selkeästi tehdä tuloaan, sillä jo yhdeksältä oli varjossa yli kaksikymmantä astetta lämmintä. Lämpimästä kelistä huolimatta Taavi yllätti oikein mallikkaalla suorituksella, sehän ei oikein pidä kuumista keleistä... Rata meni jotakuinkin näin: etukulmiin tyhjät, ukko, kolme tyhjää, ukko, kaksi tyhjää ja takakulmasta kolmas ukko.


Etukulmien tyhjät olivat loistavat!! Ja löytö tietysti niiden perään myös mainio. Löytöä seuranneet tyhjät olivat ihan kohtalaisia, pari lisäkäskyä jouduin antamaan, mutta selkeesti parempia suorituksia kuin aiemmin. Myös loppurata meni kovin mallikkaasti ja hienosti Tapsu jaksoi haukkua pitkän sarjan myös vikalla ukolla kuumuudesta ja takana olevasta treenistä huolimatta. Opettelin myös juottamaan Taavia kesken treenin keskilinjalla. Kaveri otti aikaa ja meillä meni tähän treeniin vartti! Rata oli 200 m pitkä ja pistoja tuli yhteensä siis kymmenen. Jäi tosi kiva fiilis näistä treeneistä!


Kotimatkalla ennen Taavin porukoille palautusta poikettiin vielä uimaan:




Kostin viikko siskon huomassa meni hyvin. Iltavillit ja muu aktiivisuus hieman taisi yllättää Hannaa, mutta lupasi ottaa Kostin silti uudestaankin joskus hoitoon.

Kuvat Hanna Pasinen:




Ekana iltana Kosti simahti ihan kesken kaiken
Nunnulambi oli tietysti mukana

Junan ihmettelyä
Tuhoja ei tullut tämän enempää
Naapuripihan kissa kiinnosti
Luu maistui



Maanantaina hakutreeneissä Taaville ukko, kaks tyhjää, ukko, kaks tyhjää ja ukko. Keli oli tuulinen, mutta todella lämmin, taisi helleraja olla lähellä. Tallatessamme aluetta, tuli kaksi noutajaa lenkiltä alueen läpi ja Taavin käytöksestä radalla ja kielen väpätyksestä päätellen voisin väittää ainakin toisen olleen juoksuinen narttu.


Taavi haki ekan ukon hienosti vähän haastavasta nousevasta kalliomaastosta. Tyhjille ei tänään kunnolla halunnut upota, nuuski vaan. Ajoin sen kuitenkin jokaiselle tyhjälle. Ihan kuin se tietäisi missä ukot on, kun niille se lähti tosi hienosti.


Kosti pääsi tallaamaan rataa Zorro-pennun kanssa ja vähän irtos varovaista leikkiäkin.

Kostille kolme haamua ja ihanan keskittyneesti se katsoo haamua ja sit pinkoo ihan täysiä syömään herkkuja.
Kosti ja Zorro




Herkut maistuu maalimiehellä





Tiistaiaamuna päiväporukan hakutreeni. Taaville treeni täysin ilman hallintaa, radalle mentiin ja ukoilta palattiin keskilinjalle hihnassa täysiä kiskoen. Treeninä seitsemän haamua, iloa ja vauhtia riitti.

Kostille neljä haamua, joista viimeinen oli valitettavasti vähän huono. Kosti jotenkin hukkasi haamun paikan ja jäi pyörimään vähän sivuun siitä. Lopulta bongasi ukon ihan silmillään. Jos tuosta jotain hyvää haluaa hakea, niin Kosti ei tullut pois, vaikkei ukkoa löytynytkään. Sitkeesti etti loppuun asti.



Torstaina oltiin Kostin kanssa tokotreeneissä, Taavi huilas kotona. Ei olla Kostin kanssa päästy mihinkään penturyhmiin, joten ei sitten olla päästy treenaamaankaan muiden koirien kanssa. Ei kyllä olla treenattu sen kanssa muutenkaan juuri mitään arkiasioista poikkeavaa vielä, pitäisi kai vähän aktivoitua.

Juhannuksen edellä ei treeneissä meidän lisäksi ollut kuin kaksi koiraa. Tehtiin Kostin kanssa kontaktia, maahanmenoja, leikittiin ja oltiin myös paikkisrivissä mukana. Luoksetulokin päästiin tekemään ekaa kertaa siten, että joku pitää Kostia kiinni ja sitten siitä hirveen kovaa mun luo!

Kun ollaan Kostin kanssa joskun nähty muita koiria, on se välillä haukkunut niille ja välillä ollut ihan lunki. En siis oikein tiennyt mitä odottaa tokotreeneiltä, mutta Kosti ei ollut toisista juurikaan kiinnostunut. Toiset jos juoksi kovemmin tai muuta, niin sitten katteli kiinnostuneena ja olis ehkä halunnu mennä juoksemaan mukaan. Se vähä mitä tehtiin, meni hyvin ja Kosti keskittyi hienosti minuun (tai nameihin). Paikkisrivissä se oikein yllätti istumalla pitkät tovit perusasennossa!

Aina välillä leikittiin ja kyllä se leikkiin intoutui, mutta ei läheskään sellaisella palolla kuin kotona. Vaatii siis lisää harjoittelua vieraissa paikoissa leikkiminen.






Perjantaina käytiin Kostin kanssa ihmettelemässä juhannushulinaa torilla. Tyyppi olis ollu menossa jokaisesta avonaisesta autonovesta sisään ja kaikkia ihmisiä olis pitänyt päästä moikkaamaan ja tuulen lennättämät lehdet olis pitänyt saada kiinni. Hirmu reipasta menoa siis, vähän liiankin =).

Sitä taas tämänkin sivistyslenkin jälkeen mietin, että mitä v****a liikkuu ihmisen päässä, joka tulee kapealla jalkakäytävällä meitä (tai ketä tahansa ja varsinkin pentua) vastaan remmi pitkällään rähjäävän koiran kanssa! Mä en pääse pennun kanssa mihinkään, kun toisella puolella on talo ja toisella puolella autotie ja tyyppi vaan tulee räyhääjän kanssa, eikä tee elettäkään oman koiransa käytöksen hillitsemiseksi, ei edes keri hihnaa lyhemmälle!! Onneksi sain kiilattua Kostin itseni ja talon seinän väliin ja syöteltyä sille namia niin, ettei se kiinnittänyt räyhääjään mitään huomiota.

Taavin kanssa käytiin kentällä omineen vähän tokoilemassa merkin kiertoa, ruutua, tunnaria ja perusasentoja. Jotenkin oli vaisu meininki. Taavi teki kaikki ihan hyvin, mutta jotenkin tuntui, että ihan se ei ollu satasella mukana kuitenkaan. Merkin kierto vaatis edelleen enempi vauhtia menosuuntaan ja oma tunnaripalikka löytyi vasta tokalla yrityksellä, vaikka hyvin kyllä ekallakin haisteli kaikki muut paitsi sen oman kapulan... Ei kyllä olla tunnaria tehty juuri muualla kuin kotona sisällä ja edellisestä kerrastakin on jo melkoisesti aikaa.

Iltapäivällä Tapsa pääsi kaverilenkille Oton ja Kuisman kanssa:






Perjantaina illemmalla Kosti kävi vielä asfalttijäljellä. Taas kolme jälkeä kolmella rikalla ja hajuvedellä. Kai me tehään tätä hommaa ihan liian harvoin tai sit Kosti ei muuten vaan tajua, mutta nytkin suurin osa jäljistä meni enempi tai vähempi haahuiluun. Kaikki rikat Kosti kyllä bongas, mutta niiden välit meni vähän niin ja näin... Mut ei vaan ole aikaa eikä mahollisuuksia tehdä kahta treeniä päivässä, kuten Hormila suositti. Ehkä me jatkossa tehään vaan namijälkiä aluksi kuitenkin kovalle alustalle ja katotaan miten homma lähtee sitä kautta etenemään. Ja näitä asfalttihommia voidaan sit kokeilla aina välillä jos siltä tuntuu.







keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Hakuiltu on ja erkkarissa käyty

Torstaina oltiin hakuilemassa, Kosti teki kolme haamua ja oli hirveen reipas ja ahne ja innokas. Taaville umppari etukulmassa, joka meni hyvin. Sen jälkeen kaksi tyhjää, jotka myös olivat ihan kohtalaisen hyviä. Seuraavaksi oli ukko, joka tuotti hieman vaikeuksia; ukon luo olisi pitänyt mennä tiheän pikkukuusikon läpi ja tämä tuotti selkeästi vaikeuksia. Tuommoisissa pikkukuusikoissahan Tapsalla on ukkoja ollut ja ne on löytyneet hyvin, mutta nyt olisi pitänyt mennä kuusikosta läpi ja jatkaa matkaa vielä vajaa parikymmentä metriä. Muutama uusintalähetys ja lopulta löytyi ukkelikin. Ukkelilta keskilinjalle palatessa sattui jotain, Taavi kiljaisi ja piti toista silmäänsä kiinni... Hetki siinä tutkittiin silmää ja keskilinjalla treenikamu syötteli Taaville namia yms. Tämä saikin sitten treenivireen laskemaan sen verran, että kun silmästä ei mitään löytynyt ja tein uuden lähetyksen, olisi Tapsa halunnut mennä vain tän namutädin luo jatkamaan herkuttelua. Tehtiin sitten kaksi muistikuvaa ja treeni oli siinä. (silmä käyty näyttämässä ellillä, eikä sieltä löytynyt mitään.)




Perjantaina ajeltiin koko konkkaronkka Forssan Tammelaan lauantaista Suomen Pyreneläisten erikoisnäyttelyä varten. Illalla Kosti pääsi leikkimään Cina-siskon kanssa. Penikoilla oli kovin kivaa!




















Lauantaina oli sitten erkkarin vuoro. Sää suosi ja saimme viettää pitkän päivän auringon helliessä meitä. Paimenilla tuomarilla ranskalainen kasvattajatuomari Norbert Gainche. Tykkäsin tuomarista, sen lisäksi että hän oli varsin komea, osasi hän tietysti käsitellä pyrrejä erittäin hyvin. Takahampaatkin tutki lähes koiran huomaamatta. Taavin tuloksena ROP ja BIS3!




Suomennos jotakuinkin näin:
Erinomainen pää, korvien asento/kiinnitys, pigmentti. Täydellinen hampaisto. Erinomainen rintakehän laajuus. Erinomainen luusto. Kompakti koira. Jalat vähän harittaa. Erinomainen ylälinja. Erinomaiset liikkeet.

On se vaan aikamoinen <3 Ja voi miten kivaa oli nähdä muita!! Kostikin pääsi leikkimään siskonsa ja veljensä kanssa ja nähtiin Taavin Hilla -tytärkin.


Kuvat Pieta Luukkonen:















Muutama Murun ottama kuva:



Hampaiden tsekkaus


Erkkarin tuomarit Norbert Gainche ja Elina Haapaniemi




Erkkarireissu oli Kostille sen verran rankka, että Nunnu-Lambi piti ottaa lenkillekin mukaan.




Sunnuntaina olin jälkikokeessa hommissa ja siinä sivussa Kosti pääsi vähän humputtelemaan tottiskentälle ja leikkimään Redi-aussin kanssan. Iltapäivällä Kostilla oli hakutreenit, joissa tehtiin kaksi kierrosta. Ekan kierroksen eka ukko oli peräänajo, kaikki muut haamuja, jotka painuivat piiloon Kostin ollessa matkalla. Kosti löysi kaikki kuusi ukkoa hirmu hienosti! Illalla käytiin uimassa, mutta Kosti ei uskaltautunut vielä irrottamaan tassujaan pohjasta, ehkä sitten ensi kerralla.





Maanantainan Kosti kävi hajuvedellä tehostetulla asfalttijäljellä. Jäljet vanheni vain viitisen minuuttia, kun satoi melko rankasti ja pelkäsin sateen huuhtelevan jäljet mennessään. Tein taas kolme jälkeä kolmella rikalla, kaikilla pituutta kolmisenkymmentä metriä. Eka jälki ja toinenkin puoliksi olivat ihan hukassa oloa, mutta kun Kosti taas hokas jutun, niin tokan jäljen loppu ja kolmas jälki kokonaan oli ihan huippuhienoja!


Taavi illalla hakutreeneissä, sadekeli jatkui ja haukkuja oli välillä vaikea kuulla, kun satoi niin kovin. Taavin ratasuunnitelma: kolme tyhjää, valmis, kolme tyhjää, valmis, tyhjä, valmis. Ensimmäiset kolme tyhjää ja löytö olivat kaikkinensa hyviä. Seuraaville kolmelle tyhjälle jouduin lähettämään Taavia muutaman kerran uudestaan sen kääntyessä liian aikaisin radan suuntaisesti. Kyllä sillä kuitenkin joku haju siitä on mitä siltä haen, kun mun lähtiessä kävelemään syvemmälle rataa ja kutsuessa sitä takaisin, kattoo se mua tyyliin "joojoo, jos on ihan pakko..." ja vaihtaa suunnan taas oikeaksi ja painuu yleensä tarpeeksi syvälle. Mut selkeesti useampi tyhjä perätysten vähän syö sen motivaatiota... loppu rata meni kuitenkin melko hyvin ja löydöt oli taas hienoja. Välillä tuntuu, että se tietää onko lähetyskohdassa maalimies vai ei...




Tiistaina Kosti kävi aamusta taas asfalttijäljellä ja tällä kertaa jäljet vanheni vajaan puoli tuntia, muuten olivat samanlaisia kuin edellisenä päivänä. Eka ja kolmas jälki olivat tällä kertaa parhaat, toisella paljon haparointia, mutta myös eniten maassa olevia häiritseviä roskia yms. Mut jotenkin jäi fiilis, että edellispäivän vika jälki oli kuitenkin parempi kuin yksikään näistä. Pienen pientä aavistusta rikkojen ilmaisusta havaittavissa, Kosti siis reagoi niihin!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Taavin pentujen kuulumisia

Taavin pennut kasvavat hyvin ja ovat kotiutuneet hienosti uusiin koteihinsa. Osa on aloittanut jo pentukoulut ja taitaa jälkiharrastuskin olla ainakin Millalla korkattuna. Kivan tuntuiset aktiiviset kodit ja omistajat on pennuilla, kiitos Tanjalle tarkoista valinnoista. Hilla on vielä vailla sitä oikeaa sijoituskotia.




Salokannel Heartbraker aka Hera, kuvat Juulia Lääperi





Salokannel Hermera aka Hilla, kuvat Tanja Salomies





Salokannel Harmony aka Kylli, kuvat Eemil Tolvanen




Salokannel Hermione aka Milli, kuvat Riitta Seppänen-Kaijansinkko





Salokannel Hallusination aka Milla

Kuva Perti Hallikainen

Kuva Siiri Pitkänen