lauantai 20. elokuuta 2016

Kuvatulvaa Norjan reissulta

Matkalla pohjoiseen käytiin treffaamassa Pihkaa (Salokannel Chaos). On se hassua, miten tutulta joku ihminen voi tuntua, vaikka hänet on tavannut vain kerran pari vuotta sitten. Facebook ja blogit sen varmaan tekevät. Joka tapauksessa oli ihan huippuhauskaa käydä yhdessä metsälenkillä ja turista koirajuttuja karvakavereiden kirmaillessa. On nuo elukat vaan niin kovin samanmoisia vaikka kuitenkin ovat aivan erilaisia. Kiitos ihan huipusta lenkistä!

















Teimme puolentoista viikon kesälomareissun Norjaan, kävimme Pykeijassa, Vardøssa, Nordfjordissa, Båtsfjordissa, Berlevågissa ja Tenolla kalassa. Maisemat tuolla maailmankolkalla ovat jotain aivan käsittämättömän hienoa, eivätkä valokuvat anna oikeutta niille.

Reissukaverina Taavi oli taas kerran mitä parhain. Se matkustaa autossa pitkiäkin pätkiä hiljaa ja rauhallisesti, pysyy hienosti leiripaikoilla vapaanakin ja ruoka maittoi koko reissun. Koirasta kyllä huomasi, että reilu viikko lähes autioissa olosuhteissa sai sen ihmisten ilmoille palattuamme reagoimaan asioihin aavistuksen herkemmin. Tämä kuitenkin tasaantui yhdellä pienellä lenkillä perjantairuuhkaisessa Ivalon keskustassa. Nuo norjalaiset kylät kun ovat sellaisia, ettei niissä välttämättä ole edes kauppaa, saati että pääsisi kävelyttämään koiraa muualla kun lähes autiolla tiellä. Yöpaikatkin meillä oli koko reissun ajan ns. puskamajoituksia.

Parilla yöpaikalla yövyimme samaan aikaan Nutun karavaanin kanssa ja mikäs oli sen hauskempaa kuin päästä kimpassa lenkille ja leikkimään. Muutenkin tuli lähes päivittäin patikoitua pitkin tuntureita vai voisiko noita sanoa jo pieniksi vuoriksi ja ihailtua toinen toistaan hienompia ja karumpia maisemia. Tuo koira on niin luotu vaikeisiin vuoristomaastoihin! Itellä otti välillä mahan pohjasta sen menoa katsellessa, mutta niin vain ketterästi (ja vauhdikkaasti) se viipotti menemään. Kyllä sielu lepäsi ja kaikki arkiset murheet unohtuivat!


Neidenissä


Pykeijassa




  



Ritiläsillan alla kuohuu koski







Norjassa suhtaudutaan koiriin järkevästi, toisin kuin ainakin kovin koiravasraisessa Kaakkois-Suomessa, jossa koirat kielletäännjoka paikasta.

Nää lambit olivat kovin kiinnostuneita Tapsa


Aamulenkillä Nessebyssä




Nutun kanssa valloitettiin vuori Nordfjordissa, kuvat huonoja kännykuvia...














Reissu pisti väsyttämään Nuttua

Uni maistui Taavillekin



Tenovuonon pohjukassa






Yöpaikka lähellä Sandfjordia




Riippusoltailua Kongsfjordin tuntumassa

Matkalla Båtsfjordiin





Saamen silta








Tykkään susta <3


Etsi kuvasta koira!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Ei ole päivät veljeksiä

Maanataina teimme katastrofaalisen tokoreissun Janakkalan iltakokeeseen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja alo-luokka oli vajaan tunnin myöhässä, joten lenkkeilyyn ja hengailuun jäi ruhtinaallisesti aikaa. Taavi oli ihanan rennon oloinen, ei juuri välittänyt muista koirista. Välillä odotteli autossa.

Paikkamakuu meni muuten hyvin, mutta istumaan nousu vaati kaksi käskyä. Olin supertyytyväinen kun Tapsa on vähän jäykistellyt noita tilanteita viime viikkoina. Eikä paikkisrivin reunapaikasta ainakaan haittaa ollut, vieressä kultsunarttu. Mutta kovin rento koira siis paikkamakuurivissä, 9 pisettä.

Vähän ennen omaa vuoroani hain Taavi autosta pissalle ja tekemään pari pientä pätkää seuruuta. Taavi teki tosi hyvin. Mutta kun ylitimme kehänauhan, iski se nenän maahan eikä enää nähnyt eikä kuullut muuta. Koiraan kun ei kokeessa saa koskea, niin en saanut millään sen nenää irti maasta. Ei auttanut hyvä eikä paha puhe, ei mun liike eikä käsien taputtelu. Sen pää olis pitäny päästä vähän nostamaan poskikarvoista ylös maasta, jos se sitten vaikka olis nähnyt mutkin. Keskeytin kokeen.

Kehästä autolle mennessämme Taavi teki taas niin kovin pätevää seuruuta. Voi kökkö sen kanssa. Mikä neuvoksi kehäkäytökseen??

Kyllä harmitti ajaa kotiin yömyöhällä monta sataa kilsaa... olin jo valmis luovuttamaan tuon elukan kanssa kisaamisen. Eihän tästä mitään tule, kun kerta kerran jälkeen koesuoritukset on toistaan huonompia. Treenit kuitenkin kulkee niin superhyvin.

Yön yli nukuttuani ja konsultoituani paria kaveria päätin jatkaa vielä. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa vai miten se nyt menee. Sain hyviä neuvoja, kunhan vielä osaan siirtää ne käytäntöön... Taavi parka joutuu mulle taas koekaniiniksi. Onneksi se on niin nopea oppimaan, että ehkä tästä vielä tulee jotain. Alla olevan kuvan mulle lähetti Anne ja se on kyllä niin totta!



Olen jo tähän mennessä oppinut valtavasti sekä koiran koulutuksesta että itsestäni Taavin kanssa, joten kyllä tästä pään seinään lyömisestä jotain hyötyäkin on ollut.


Ja älkää kukaan käsittäkö väärin, kun manaan aina välillä meidän joskus tuskaista taivalta. Taavi on maailman ihanin ja kiltein ja suloisin ja rakkain ja hauskin ja parhain ja kultaisin ja kaunein ja hömelöin ja murmelein ja lutuisin ja tärkein ja helpoin ja humoristisin ja kuuliaisin otus, jonka kanssa ei koskaan ole tylsää hetkeä enkä koskaan ikinä milloinkaan vaihtais sitä pois. Kunhan vain oppisin itse olemaan sille reilumpi ja parempi.


Tiistai ja vähän keskiviikkoaamukin treenittiin sitten maan haistelemattomuutta ja keskiviikkona illalla suunnattiin vieraalle kentälle möllitokoihin. Taas Taavi oli tosi rento muiden koirien luona. Paikkamakuurivissä meillä taas reunapaikka. Vieruskaverina oli lenkkikaveri-Lola. Kamun vieressä olo teki Taavin perusasentoon saamisesta vieläkin hankalampaa kuin se normaalisti koetilanteessa paikkisrivissä on. Onnistuin kuitenkin ja paikkis meni kaikkinensa hyvin, vaikka yksi koira ensin haukkui ja lähti sitten rivistä.

Yksilösuorituksiin mennessä nenä melko tiukasti maassa ja ekan liikkeen aloituspaikalla taas hankaluuksia saada Taavi perusasentoon.  Lopulta onnistuin. Liikkeet meni muuten oikein mallikkaasti, mutta kaukoissa kaksi käskyä istumaannousussa ja lopun perusasentoon Tapsu ei meinannut nousta. Hypyssä ja luoksetulossa ei pomppimista mua vasten! Liikkeiden välissä joiduin huomauttelemaan maan haistelusta useaan kertaan, mutta tänään Taavi kuunteli mua ja homma luonnostui melko kivasti.

Pisteet:
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8,5

Yhteispisteet 188,5, kunniapalkinto ja luokkavoitto 1/6

Tässä vielä surkea kuva Taavista palkintoineen, oli muuten hienot palkinnot mölleissä, Taavikin sai vihdoin pehmeän alustan köllöttelypaikalleen!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Pientä jäykistelyä

Viikko sitren perjantaina kentän kautta esineruututreeniin. Kentällä käytiin tekemässä eteenmeno yhdessä viedylle purkille ja vähän jättäviä. Tällä kertaa niiden erottelu onnistui loistavasti.


Käytiin Rosmo-porokoiran kanssa esineruutuilemassa. Ensin teki Rosmo ja Taavi joutui odottamaan vuoroaa sivummalla puuhun sidottuna. Odottelu ei sujunut erityisen hiljaisesti, mutta onneksi se ei Rosmon tekemistä paljoa haitannut. Tallottiin kapea n. 50 m  syvä kaistale. Perälle jäi Rosmon jäljiltä kaksi esinettä ja Heli vei meille sinne kolme lisää. Taavi näki kun Heli tuli pois ruudusta, mutta esineitä se ei nähnyt sinne vietävän.


Ensimmäisellä lähetyksellä Taavi lähti hyvin ja teki ihan kivasti töitäkin, mutta yhtään esinettä ei noussut. Toinen lähetys ja nyt nousi Rosmon lelurotta. Kolmas lähetyskin onnistui ja Taavi toi mulle hanskan. Olen ihan supertyytyväinen näihin treeneihin! Taavi teki hienosti töitä, tiesi mitä siltä halutaan, toi vieraan esineenkin ja oli muutenkin hyvin keskittynyt ja jopa vähän motivoituneen oloinen.



Kotimatkalla poikettiin vielä sen verran kentällä, että testasin lähteekö Taavi eteenmenoon ilman purkkia aamun muistikuvan perusteella. Kyllä se lähti, vaikkei se ihan niin tykin suusta mennytkään kuin yhdessä viedylle purkille. Selkeesti on kuitenkin siemen tuohon liikkeeseen kylvetty!


Viime sunnuntaina pk-hakutreeneissä Taavi oli ihan super. Keli oli ukkosta enteilevän hautovan lämmin eli ei siis mikään meidän lempparikeli. Tuulta oli radan suuntaisesti ihan kohtuullisesti ja maasto oli vaativa. Taavin rata: haamu, valmis, tyhjä, ylisyvä valmis, valmis lähellä ja taputus.

Haamu oletetusti hyvä kuten myös eka valmis. Tyhjälle Taavi upposi todella hienosti suoraan ja syvälle, paluu kuitenkin taas vähän liikaa omia jälkiä takas. Ylisyvälle valmiille Taavi lähti hyvin, vaikka lähetys oli vähän haastavasta paikasta ylämäkeen. Tämä ukko löytyi myös hienosti!

Seuraava valmis oli ison kiven halkeamassa noin 15 m keskilinjasta. Lähetin jonkin verran aikaisemmin rataa ja ideaali suoritus olisi ollut, että Taavi olisi mennyt lähetyskohdasta takalinjalle ja paluumatkalla pongannut maalimiehen. Sen tarkka nenä kuitenkin sai hajun jo ennen kui  lähetin sen matkaan ja niinhän se kipusi kivilohkareiden väliin haukkumaan. Viimeiselle taputusapu ja pahan kivilouhikon ylitys ukolle meni hienosti. Kaikilla ukoilla taas mitä hienoimmat ilmaisut. Taavi sai hyvää palautetta treeneissä olleelta vierailevalta hakukonkarilta, vaikka hallinta olikin alkuradasta vähän hakusessa. Kun saisin hypyn ja A:n (jota en ole treenannu vielä ollenlaan) hanskaan, niin vois vaikka mennä kokeisiin... Jos ens talvena vaikka tapahtuis joku hyppy/A ihmeinnostus, niin ens kesänä kisaaminen ei olis ollenkaan mahdoton ajatus. Paitsi, että jännittäisin ihan liikaa =P.


Tiistaina aamusta kavereiden kanssa vähän tokoilemassa. Viimeisin irtokoiran päälletulo näkyy kyllä selvästi, harmittaa niin pirusti! Tapsa selkeesti ottaa painetta toisista koirista. Alkuun paikkis pariin kertaan. Ekalla Taavi nousi ylös mun kävellessä pois. Ei liikkunut ja uudesta käskystä meni takas alas. Toinen onnistuneesti.

Kapulan pito oli hyvä,  sitä pari toistoa liikkuroituna. Keskittymisharjoituksia tehtiin myös ja kyllä ne selvästi tuottaa tulosta, vaikka välillä Taavi meneekin halpaan tottelemalla toisten käskyjä.

Henkilöryhmässä seuruuta ja luoksetulon loppuasentoa. Molemmat kivasti.


Illalla ihan paskat pehatreenit. Vitutti vietävästi, että Taaville laitetaan mun toiveiden vastasesti useampi ukko samalle puolelle valmiiksi, kun se kuiteniin hakee sen vikan ekaks. Lopetan kohta koko porukassa. Taavi tekee töitä hyvin ja löytää vaikeatkin ukot, mut haluisin kuitenkin tehä treenin toisella tavalla...


Keskiviikkona käytiin Rosmon ja Helin kanssa tutustumassa uuteen koirahalliin, joka on aloittanut toimintansa. Matkaa sinne on kuitenkin niin paljon, että ihan viikoittain ei pystyisi käymään. Mut tämän käynnin tarkoitus olikin testata koirien toimivuuttaa uudessa paikassa. Ja katotaan jos talvella jollain porukalla sais aina silloin tällöin täältä vuoron ja vaihtelua treenipaikkoihin kun tällä hetkellä näyttää aika mahdottomalta saada omaa treenivuoroa kotihallilta :(.

Taavi teki koetreenin. Kaikki liikkeet meni melkoisen hyvin, mut kaikessa oli kuitenkin myös parannettavaa, osassa enemmänkin. Olin melko tyytyväinen Taavin tekemisen meininkiin ilman palkkaa vieraassa paikassa.

Otettiin vielä toinen setti, missä palkkasin muutamasta liikkeestä. Toisella setillä Taavi teki tosi paljon paremmin kuin ekalla. Tolla suorituksella vois kokeissakin jo tulla kiva tulos...





Lauantaina käytiin pikatottistelemassa porouroksen ja malinartun kanssa. Alkuun paikkamakuu, jossa Taavi selkeesti stressas vieruskavereitaan. Haukkui mulle ja oli levoton, perkeleen irtokoirat, kun niiden jäljiltä saa koiraa korjailla taas ties kuin pitkään...

Tapsa rentoutui onneksi melko nopeasti ja toinen paikkistoisto oli jo kovin mallikas suoritus. Tehtiin kaikki koirat samaan aikaan seuruuta ja luoksetuloa ja jättäviä. Tapsa oli ihan superpätevä!! Nyt ei toiset haitanneet enää yhtään ja luoksetulokin meni niin hienosti, ei tarvinnu ollenkaan pomppia mua vasten. Tosi hyvä treeni kaikesta huolimatta.


Iltalenkillä tein vielä esineruututreenin n. 15 m kaistaleella. Oli meidän tähän astisista ruutuhommista paras. Taavi ei nähny esineiden vientiä ja se haki hienosti kaikki kolme takarajalla ollutta esinettä, superia!


Sunnuntaina käytiin ensin snautseriuroksen kanssa vähän hengaamassa ja sit tehtiin paikkamakuu pariin kertaan. Aluksi Tapsaa selkeesti jänskätti toinen uros, mut pian muistui luopumisopit mieleen ja Taavi oli kivan rennon oloinen. Ekassa paikkiksessa Taavi väisti urosta reilusti, mutta suoritti makuun hienosti korvat luimussa. Toinen toisto meni jo rennosti.


PK-porukan kanssa käytiin esineruutuilemassa ja Taavi teki elämänsä ekan oikea ruudun. Sillä oli ekaa kertaa ruudussa liivit päällä ja ties silti menevänsä ruutuun. Eka esine nousi toisella lähetyksellä, niin huippua! Toinen esine käytiin näyttämässä ja sen haki hienosti. Kolmas oli ruudun ainut vieras esine ja se olikin vaikea. Ei meinannu löytyä millään, vaikka Taavi kulki ihan vierestä. Se haettiin sit yhessä, niin että hieman ajoin Taavia sinne. Hyvä treeni, vaikka parantamisen varaa toki on reilusti. Noi liivit oli jo tosi iso juttu, kun ne on sotkenu Tapsan hakumetsähommiin aiemmin ja 50 x 50 ruutu on aika iso meidän treenaamiin kaistaleisiin verrattuna.


Päivä lopetettiin vielä tottistreeniin Otto -labbiksen kanssa. Paikkamakuu meni hyvin, vaikka vähän Taavi oli jäykkis. Seuruut, jättävät, kaket ja luoksarit meni hyvin. Taavi ei edes luoksetuloissa hyppinyt kertaakaan vasten! Käytiin vielä lopuksi kimpassa lenkillä ja Tapsa oli niin rentoreiska, ettei ole koskaan ennen ollut! Kiitti Tiina koiraterapiasta!


Kuva Tiina Suurosen kamerasta.



Männä viikolla Nuttu vieraili meillä omistajineen kolmen päivän ajan. On ne vaan niin ihania koiruleita molemmat <3 <3