Tänään kävimme Tapsan kanssa moikkaamassa Maltti-malamuuttia kumppaneineen. Kaksi vanhempaa eivät juurikaan viitsi leikkiä, mutta Taavilla ja Maltilla oli hyvät temmellykset.
.JPG)
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Maisa ja Maltti leikkikavereina
Torstaina Maisa-sisko Kuopiosta oli tullut tännepäin ja sisarukset pääsivät näkemään toisiaan. Hannan kanssa olimme molemmat innoissaa, kun pienet pääsevät näkemään toisiaan pitkästä aikaa ja leikkimään ja nuhjaamaan keskenään, voi miten ihanaa! Totuus olikin sitten toinen. Parivaljakkohan hädin tuskin sieti toisiaan tai Maisa ei sietänyt sitä, että Taavi oli niin kiihkeä... Aivan kamala räksytys ja karvojen pölly lähes taukoamatta.
![]()
Tänään kävimme Tapsan kanssa moikkaamassa Maltti-malamuuttia kumppaneineen. Kaksi vanhempaa eivät juurikaan viitsi leikkiä, mutta Taavilla ja Maltilla oli hyvät temmellykset.
Tänään kävimme Tapsan kanssa moikkaamassa Maltti-malamuuttia kumppaneineen. Kaksi vanhempaa eivät juurikaan viitsi leikkiä, mutta Taavilla ja Maltilla oli hyvät temmellykset.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kivoja koiravieraita ja vähän tottista
Junnutottiksessa Taavi oli tällä viikolla jotenkin ihan ylikierroksilla. Seuraamiset meni ihan hyvin, täyskäännös on vielä vähän liian ilmava, mutta sitä onkin tehty vasta vähän aikaa. Siihen lääkkeeksi joko palkka heti käännöksen jälkeen tai muutama juoksuaskel heti käännöksen jälkeen, jolloin Taaville pitäisi tulla "kiireen" tunne ja näin se pysyisi lähempänä mua. Koitettiin noilla juoksuaskelilla ja oli kuulemma heti parempi.
Paikallaan tuo pieni pyrri ei malttanut näissä treeneissä olla ollenkaan. Maahanmenoista pomppas saman tien ylös, eikä se perse istumisessakaan kauaa siellä maassa ollut. Ei Tahvis kuitenkaan omille teilleen ollut lähdössä vaan se oli vaan jotenkin niin innoissaan, ettei malttanut olla paikallaan ja yritti kaikenlaista, jotta nami heltiäisi... Seisomiset oli kutenkin ihan ok. Edestä sivulle tulossa meinaa vähän ennakoida, joten sen treenaaminen saa hetkeksi unohtua ja keskitytään muihin juttuihin. Lopun luoksetulo taas aivan loistava; suora, ja vauhdikas hienolla eteen tulolla!
Myös sitä häiriöharjoittelua pitäisi tehdä tooosi paljon lisää, kun kaikki äänet saa Taavin kontaktin herpaantumaan. Lähi viikkoina siis luvassa tosi helppoja juttuja häiriön alla.
Tällä viikolla Tapsaa kävi moikkaamassa eläkeläislabbis Jeppe. Ensitapaaminen sujui oikein hyvin, mitä nyt Jeppe ei jaksanut leikkiä niin paljoa kuin Tapsa olis halunnut. Positiivista taas kaikin puolin, koska joku aika sitten Taavi ei uskaltanut tulla autosta ulos, kun vähän matkan päässä seisoskeli labbis. Mun pieni muru vaan välillä pelkää toisia koiria ja niin kovin toivoisin, että se pääsisi tuosta pelostaan.
Viikonloppuna Taavi sai mieluisia vieraita, kun Nuttu tuli meille yökylään (oli sillä Jenni ja Teemu mukana). Taavi sai tuliaisiksi aivan älyttömän hienon pannan!! Kiitos Jenni!
Koirat saivat riekkua metsässä ja pihalla ja lauantaina Aunekin liittyi metsälenkin ajaksi seuraamme Seijan kanssa. Kyllä Taavilla oli taas mukavaa, kun Nuttu on senkin mielestä aivan ihana. Ja kyllä toisen koiran kanssa peuhaaminen on vaan sitä parasta liikuntaa ja mielenvirkistystä. Ja Aune sitten välillä vähän palauttaa Lärppää takaisin ruotuun ;)
Paikallaan tuo pieni pyrri ei malttanut näissä treeneissä olla ollenkaan. Maahanmenoista pomppas saman tien ylös, eikä se perse istumisessakaan kauaa siellä maassa ollut. Ei Tahvis kuitenkaan omille teilleen ollut lähdössä vaan se oli vaan jotenkin niin innoissaan, ettei malttanut olla paikallaan ja yritti kaikenlaista, jotta nami heltiäisi... Seisomiset oli kutenkin ihan ok. Edestä sivulle tulossa meinaa vähän ennakoida, joten sen treenaaminen saa hetkeksi unohtua ja keskitytään muihin juttuihin. Lopun luoksetulo taas aivan loistava; suora, ja vauhdikas hienolla eteen tulolla!
Myös sitä häiriöharjoittelua pitäisi tehdä tooosi paljon lisää, kun kaikki äänet saa Taavin kontaktin herpaantumaan. Lähi viikkoina siis luvassa tosi helppoja juttuja häiriön alla.
Tällä viikolla Tapsaa kävi moikkaamassa eläkeläislabbis Jeppe. Ensitapaaminen sujui oikein hyvin, mitä nyt Jeppe ei jaksanut leikkiä niin paljoa kuin Tapsa olis halunnut. Positiivista taas kaikin puolin, koska joku aika sitten Taavi ei uskaltanut tulla autosta ulos, kun vähän matkan päässä seisoskeli labbis. Mun pieni muru vaan välillä pelkää toisia koiria ja niin kovin toivoisin, että se pääsisi tuosta pelostaan.
Viikonloppuna Taavi sai mieluisia vieraita, kun Nuttu tuli meille yökylään (oli sillä Jenni ja Teemu mukana). Taavi sai tuliaisiksi aivan älyttömän hienon pannan!! Kiitos Jenni!
 |
| Tää on vaan niin täydellinen Lärpälle! |
Koirat saivat riekkua metsässä ja pihalla ja lauantaina Aunekin liittyi metsälenkin ajaksi seuraamme Seijan kanssa. Kyllä Taavilla oli taas mukavaa, kun Nuttu on senkin mielestä aivan ihana. Ja kyllä toisen koiran kanssa peuhaaminen on vaan sitä parasta liikuntaa ja mielenvirkistystä. Ja Aune sitten välillä vähän palauttaa Lärppää takaisin ruotuun ;)
 |
| Vähän vaanimista |
 |
| Taavin äiti Aune |
 |
| Nuttu, kukkulan kuningatar |
 |
| Poika ja äippä |
 |
| Kura-Nuttu |
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Tän viikon touhuja
Torstaitottiksessa aloitettiin noudon opetuksen teorialla. Paljon tuli asiaa ja puoliakaan en varmasti enää muista, mutta esim. täältä löytyy aiheeta lisää.
Me Tapsan kanssa ollaan siinä vaiheessa, että Taavi istuu edessäni kapula suussa ja pitää sitä, eikä muuten jäystä enää!! Pikku hiljaa lisätään liikettä mukaan harjoitteluun.
Varsinaisessa tottisreenissä tehtiin seuraamista kättä häivyttäen ja vähän niitä jättäviä liikkeitä peruuttaen. Viikossa ollaan edistytty hirveästi, vaikken ehtinyt harjoitella kuin ihan vähän kahtena päivänä. Kyllä Tapsa on fiksu veijari <3. Lisäksi paikkamakuuta lyhyellä matkalla, aika hyvin malttoi, vaikka oli yleisöä. Edestä sivulle tuloihin on tullut vauhtia. Lopuksi luoksetulo pitkästä matkasta hienolla eteen tulolla. Treenin aikana vahvistui se, minkä jo tiesinkin eli Taavi palkkautuu paremmin namilla kuin lelulla. Leikkimistä olen harjoitellut, mutta tällaiselle tylsälle pönöttäjälle se vaan on ollut vähän vaikeaa. Mutta kyllä sitäkin voi nyt käyttää tietyissä liikkeissä. Saatiin kehuja, kyllä tuntui hyvältä!
Lauantaina olimme todella upeassa kelissä kaatiskukkulalla hakutreeneissä. Taavilla neljä ukkoa, eka peräänajona ja loput haamuina. Kaikille meni tosi hyvin ja malttoi pysyä maalimiehillä kunnes tulin paikalle. Muut löysi varmasti enemmän näköhavaintojen perusteella, mutta toinen haamu oli alaspäin viettävän mäen alla ojassa ja siina Taavi joutui ihan oikeasti vähän tekemään töitä löytääkseen ukon. Suora lähtö, ojan pientareella pari kierrosta eestaas ja sieltähän se palkka löytyi.
Ukkojen jälkeen otettiin haukkuharjoituksia "leirissä". Taavi haukkuu kerran tai kaksi käskystä, sen pidempiä haukkuja en ole vielä vaatinut. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta haukuttamaan enemmän ja vaikeuttamaan ukkojen piiloja.
Lopuksi vielä päästiin testaamaan laukausreaktiota. Kaikki halukkaat koirat paikalle ja silloinhan Taavi oli kiinnostuneempi haukkumaan muille kuin keskittymään minuun... Kolme laukausta n. 40 m päästä starttipistoolilla. Kahteen ekaan Taavi ei reagoinut mitenkään, kolmannen kohdalla korvat nousi ja katse kääntyi ampujan suuntaan. Tuuli oli kyllä melko voimakas ja vei laukausten ääntä poispäin meistä, joten kamalan kovana tai terävänä ääni ei kuulunut, mutta ompahan tuotakin nyt päästy vähän testaamaan.
Viime syksynä vähän liian rajusti Taavin päälle tulleen landseerin kanssa otettiin pieni yhteiskävely, lantikka edellä ja me perässä. Taavia kiinnosti hajut ojanpientareella ja muutenkin se oli ihan oma itsensä ja ihan kuin se olisi jopa saanut päähänsä ajatuksen mennä nuuhkimaan toisen takamusta kunnes lantikka kääntyi Taavia kohti, silloin rupesi vähän hirvittämään. Välimatkaa meillä oli kuitenkin useampi metri. Käveltiin pari kertaa ohi ihan onnistuneesti, Taavi vaan vähän vilkuili landseeria, ei vetänyt hihnassa eikä rähjännyt. Näitä siedätyshoitoja olisi nyt tarkoitus aina tilaisuuden tullen tehdä lisää.
Sunnuntain hakutreenit meinas olla fiasko jo ennen kuin pääsivät edes alkamaan. Mä olin edellisen yön töissä ja seuraavaksikin yöksi olisi töitä tiedossa. Pirteystaso ei siis paras mahdollinen, mutta ajattelin kuitenkin mennä harkkoihin, kun tulevina viikonloppuina työvuorot ja muut menot osuvat niin huonosti, etten tiedä koska pääsen seuraavan kerran. Treenit oli sovittu paikkaa, johon toinen koiraporukka olikin käynyt tekemässä jäljet. No, sovimme menevämme naapurikaupungin ampumaradan metsikköön, mutta osa porukasta menikin väärän ampumaradan metsään... Aikaa kului siis melkoisesti ennen kuin olimme kaikki oikeassa paikassa ja pääsimme tallaamaan aluetta. Tilanteen ollessa tämä, sain olla ensimmäinen koirakka ja sain luvan lähteä sen jälkeen kotiin.
Taavilla kuusi ukkoa, ensimmäinen ääniavulla, muut haamuja, kaikki takarajalla. Tavoitteena hyvät suorat pistot takarajalle ja maalimiesmotivaation kasvattaminen. Ensimmäiselle meni kuin ohjus ja pysyi hyvin ukon luona. Toinen olikin sitten mörkö. Taavi meni vauhdilla lähes takarajalle, mutta pysähtyi viiden metrin päähän kuusikkopöheikössä olevasta maalimiehestä ja alkoi haukkua. Vähän kierteli ja haukkui, vilkaisi kerran keskilinjalle. Annettiin sen rauhassa miettiä mitä tekee, mutta aikansa pyörittyään ja haukuttuaan annettiin sille uusi haamu. Nyt Taavi meni varovasti loppumatkan ukolle ja mussutteli siellä palkkaansa, kunnes tulin paikalle.
Hyvää tossa oli se, että Taavi ei lähtenyt tulemaan takaisin mun luokse, vaan jäi paikalleen, vaikka vähän jänskätti ja pienellä avustuksella rohkaistui. En tiedä mitä se oikein pelästyi, paikka ja maalimies olivat ennestään tuttuja. Kai se kuuluu tuohon ikään, että välillä vähän möröttää.
Kolmannelle ukolle Lärppis lähti taas vauhdilla, mutta oli kuulemma lopun tullut vähän rauhallisemmin. Meni kuitenkin ilman ihmettelyjä ukolle asti. Lopuille meni hyvin ilman minkäänlaisia hidasteluja tai mörköilyjä. Neljänneltä ukolta tosin karkas kuselle, mutta tuli sitten heti takaisin... Ei tuo toisen piston mörkö tuntunut millään tavalla jääneen vaivaaman, hyvä niin.
Iltalenkin yhteydessä käytiin vähän kaupungilla koulun pihassa tottistelemassa. Tämä olikin samalla hyvä häiriöharjoitus, kun pihaa ympäröivillä jalkakäytävillä meni harvakseltaan lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Tapsa teki hommia hyvällä vireellä ja ohikulkijat saivat osakseen vain pientä vilkuilua, muuten keskittyminen tekemiseen pysyi hyvänä. Vedettiin ihan perussetti sitä samaa mitä ollaan viime aikoina tehty.
Me Tapsan kanssa ollaan siinä vaiheessa, että Taavi istuu edessäni kapula suussa ja pitää sitä, eikä muuten jäystä enää!! Pikku hiljaa lisätään liikettä mukaan harjoitteluun.
Teoria muuttui kotona heti käytäntöön
Lauantaina olimme todella upeassa kelissä kaatiskukkulalla hakutreeneissä. Taavilla neljä ukkoa, eka peräänajona ja loput haamuina. Kaikille meni tosi hyvin ja malttoi pysyä maalimiehillä kunnes tulin paikalle. Muut löysi varmasti enemmän näköhavaintojen perusteella, mutta toinen haamu oli alaspäin viettävän mäen alla ojassa ja siina Taavi joutui ihan oikeasti vähän tekemään töitä löytääkseen ukon. Suora lähtö, ojan pientareella pari kierrosta eestaas ja sieltähän se palkka löytyi.
Ukkojen jälkeen otettiin haukkuharjoituksia "leirissä". Taavi haukkuu kerran tai kaksi käskystä, sen pidempiä haukkuja en ole vielä vaatinut. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta haukuttamaan enemmän ja vaikeuttamaan ukkojen piiloja.
Lopuksi vielä päästiin testaamaan laukausreaktiota. Kaikki halukkaat koirat paikalle ja silloinhan Taavi oli kiinnostuneempi haukkumaan muille kuin keskittymään minuun... Kolme laukausta n. 40 m päästä starttipistoolilla. Kahteen ekaan Taavi ei reagoinut mitenkään, kolmannen kohdalla korvat nousi ja katse kääntyi ampujan suuntaan. Tuuli oli kyllä melko voimakas ja vei laukausten ääntä poispäin meistä, joten kamalan kovana tai terävänä ääni ei kuulunut, mutta ompahan tuotakin nyt päästy vähän testaamaan.
Viime syksynä vähän liian rajusti Taavin päälle tulleen landseerin kanssa otettiin pieni yhteiskävely, lantikka edellä ja me perässä. Taavia kiinnosti hajut ojanpientareella ja muutenkin se oli ihan oma itsensä ja ihan kuin se olisi jopa saanut päähänsä ajatuksen mennä nuuhkimaan toisen takamusta kunnes lantikka kääntyi Taavia kohti, silloin rupesi vähän hirvittämään. Välimatkaa meillä oli kuitenkin useampi metri. Käveltiin pari kertaa ohi ihan onnistuneesti, Taavi vaan vähän vilkuili landseeria, ei vetänyt hihnassa eikä rähjännyt. Näitä siedätyshoitoja olisi nyt tarkoitus aina tilaisuuden tullen tehdä lisää.
Sunnuntain hakutreenit meinas olla fiasko jo ennen kuin pääsivät edes alkamaan. Mä olin edellisen yön töissä ja seuraavaksikin yöksi olisi töitä tiedossa. Pirteystaso ei siis paras mahdollinen, mutta ajattelin kuitenkin mennä harkkoihin, kun tulevina viikonloppuina työvuorot ja muut menot osuvat niin huonosti, etten tiedä koska pääsen seuraavan kerran. Treenit oli sovittu paikkaa, johon toinen koiraporukka olikin käynyt tekemässä jäljet. No, sovimme menevämme naapurikaupungin ampumaradan metsikköön, mutta osa porukasta menikin väärän ampumaradan metsään... Aikaa kului siis melkoisesti ennen kuin olimme kaikki oikeassa paikassa ja pääsimme tallaamaan aluetta. Tilanteen ollessa tämä, sain olla ensimmäinen koirakka ja sain luvan lähteä sen jälkeen kotiin.
Taavilla kuusi ukkoa, ensimmäinen ääniavulla, muut haamuja, kaikki takarajalla. Tavoitteena hyvät suorat pistot takarajalle ja maalimiesmotivaation kasvattaminen. Ensimmäiselle meni kuin ohjus ja pysyi hyvin ukon luona. Toinen olikin sitten mörkö. Taavi meni vauhdilla lähes takarajalle, mutta pysähtyi viiden metrin päähän kuusikkopöheikössä olevasta maalimiehestä ja alkoi haukkua. Vähän kierteli ja haukkui, vilkaisi kerran keskilinjalle. Annettiin sen rauhassa miettiä mitä tekee, mutta aikansa pyörittyään ja haukuttuaan annettiin sille uusi haamu. Nyt Taavi meni varovasti loppumatkan ukolle ja mussutteli siellä palkkaansa, kunnes tulin paikalle.
Hyvää tossa oli se, että Taavi ei lähtenyt tulemaan takaisin mun luokse, vaan jäi paikalleen, vaikka vähän jänskätti ja pienellä avustuksella rohkaistui. En tiedä mitä se oikein pelästyi, paikka ja maalimies olivat ennestään tuttuja. Kai se kuuluu tuohon ikään, että välillä vähän möröttää.
Kolmannelle ukolle Lärppis lähti taas vauhdilla, mutta oli kuulemma lopun tullut vähän rauhallisemmin. Meni kuitenkin ilman ihmettelyjä ukolle asti. Lopuille meni hyvin ilman minkäänlaisia hidasteluja tai mörköilyjä. Neljänneltä ukolta tosin karkas kuselle, mutta tuli sitten heti takaisin... Ei tuo toisen piston mörkö tuntunut millään tavalla jääneen vaivaaman, hyvä niin.
Iltalenkin yhteydessä käytiin vähän kaupungilla koulun pihassa tottistelemassa. Tämä olikin samalla hyvä häiriöharjoitus, kun pihaa ympäröivillä jalkakäytävillä meni harvakseltaan lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Tapsa teki hommia hyvällä vireellä ja ohikulkijat saivat osakseen vain pientä vilkuilua, muuten keskittyminen tekemiseen pysyi hyvänä. Vedettiin ihan perussetti sitä samaa mitä ollaan viime aikoina tehty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)