Lomat on lusittu ja arki alkanut. Ennen yövuoroja käytiin taas uimalalla uimassa. Keskityttiin pitkiin rauhallisiin vetoihin. Molemmat kyllä rakastaa uintia niin paljon, että mahtava päästä niiden kanssa käymän uimassa suht säännöllisesti!
Keskiviikkona iltapäivällä yövuorokoomassa tehtiin Sinnin kanssa pieni jäljennostotreeni. Kaksi tuntia vanha jälki, nostomatka noin 200 metriä tienvartta. Meni hyvin, ainakin nyt kun tiesin missä jälki menee. Tai nosto oli selkeä, mut jäljestys taas vaikea lukea.
Illalla mulla oli tokotreeneissä kaksi superinnokasta tokoilijaa. Sinnin kanssa treenattiin käännöksiä ja seuruuta, jotka pääsääntöisesti onnistuivat ihan hyvin. Lisäksi tehtiin bh-tyyppinen paikkis ja henkilöryhmä. Paikkis hyvä, mitä nyt maahan meno oli taas hankalaa. Henkilöryhmä on vaikea, kun pienessä koirassa on liikaa rakkautta...
Taavi teki vähän mielenvirkistysjuttuja. Paikkis, seuruuta, eteenmeno ja tötsien kiertoa. Se pursui intoa!
Torstaina ekaa kertaa Sinnin kanssa naapurikaupungin tottiskentällä. Aloitettiin paikkiksella, tehtiin kolme toistoa paikkoja vaihdellen. Taas oli Sinnillä vaikeuksia maahanmenon kanssa, muuten hyvää tekemistä.
Sitten tehtiin rallyn käännöksiä, ne meni aika hyvin. Myös seuruuta hihnassa ja henkilöryhmää, nekin meni aika kivasti.
Perjantaina Sinnille hakua kolmella valmiilla ukolla. Aluksi taas vähän rullan kantelua, vaikka yritin kieltää. Kaikki ukot hyvin ylös ja sekä ilmaisut että näytöt oli kyllä hyviä. Sintulla oli hyvä draivi päällä tehdä hommia ja se irtosi hajulle hyvin ja itsevarmasti.
Täältä löytyi joku!
Treenien jälkeen vielä pieni kimppalenkki. Teki niin hyvää meidän koirille nähdä pitkästä aikaa muita.
Sunnuntaina päästiin testaamaan, miten koirat reagoisivat mahdolliseen kuolleeseen etsittävään. Molemmat reagoi hyvin ja Taavi ilmaisi "löydön". Sinnin kanssa rullailmaisu pitäisi ylipäätään miettiä, että opettaisiko sen myös esineille ihmisten lisäksi. Tai pitäisi varmaan opettaa, kunhan ois aikaa ja motia... Oli joka tapauksessa mielenkiintoinen testi tämä treeni ja kiva oli kuulla kokeneemman koiraihmisen mietteitä aiheesta.
Illalla käytiin rallyn ratatreeneissä Sinnille uudessa paikassa tekemässä kuvan rata, spiraali oli tosin muutettu houkutukseksi.
Ekalla kierroksella Sinni oli vähän ulalla. Kiersi kylttitelineitä, nuuhki houkutusta, pyörähteli mihin sattuu omia kuvioitaan ja joutui tsemppaamaan ihan tuhottomasti, ettei mennyt moikkaamaan radalla olleita 'tuomaria' ja 'sihteeriä'.
Toinen yritys olikin sitten melkeinpä täydellinen suoritus.
Helteet valtasi Suomen ja yksi hellepäivä vietettiin Sintun kanssa merellä, kun vielä ei ole sinilevää. Se on kyllä melkoinen lutra, kun vähän väliä käy pulikoimassa omineen.
Tähystyshommia
Pulipuli
Evästauko
Kotimatkalla tuli väsy
Lauantaina iltasella lyhyt puoli tuntinen jälki Sinnille. Laitoin vähän namiakin sinne tänne ja esineitä oli kuusi.
Nyt oli kova veto jäljelle. Nameja Sinni söi muutaman, mut taisi olla varotoimista huolimatta murkut kerenneet tarttua nappulouhin... Osa esineistä ei kiinnostanut yhtään, osan Sinni ilmaisi hyvin. Mut nyt oli hyvää reipasta jäljestystä. Tehdään siis vähän tuoreempia seuraavaksi, jos sillä sais intoa nostettua.
Hyttysiä oli ihan stanasti
Sunnuntaina uhmattiin hellettä hakutreeneissä, jotka aloitettiin Taavin tarjoamalla kakulla!
Ja ryhmäläiset onnitteli meitä kukin ja skumpin, kiitos!! Ootte parhaita ❤️
Sinnille kaksi kokonaan peitettyä maalimiestä. Molemmilta hyvä rullan tuonti ja muutenkin ilmaisut oli oikein hyvät. Ekaa ukkoa oli vähän tutkinut tarkemmin, tais kuitenkin olla Sinnillä eka kerta kokonaan peitossa olevalla ukolla. Toinen ukko meni tonkimatta Keli vähän hyydytti menoa ja jostain syystä etsinnän aikana Sinni ilmaisi kolme kertaa saman tyhjän paikan. Siinä ei edes ollut ollut ketään muille koirille piilossa. Outo juttu.
Tiistaina aamusta oli jo kuuma, mutta lähdettiin Sintun kanssa silti jäljelle. Vieraan tekemä reilu 300 m, kuudella esineellä, ikää tunnin verran. Rutikuiva maa.
Ei otettu varsinaista nostoa, hyvin lähti jäljelle ja lähes koko jälki hyvin ja innokkaasti liinassa vetäen, joskin rauhallisesti. Yksi esine jäi, muuten häntä heilui esineillä.
Illalla käytiin vielä tottistelemassa bh-juttuja. Koitettiin taas opetella sitä hihnaseuruuta, meni jo aika kivasti. Vähän seuruu on etenkin hihnassa haahuilevaa ja Sinnille entuudestaan vieraat koirat kiinnosti aika paljon.
Henkilöryhmä oli hankala, mut paikkis (4 min) meni hyvin.
Keskiviikko aloitettiin uinnilla. Noi uisi varmaan koko päivän, jos vaan jaksais heittää niille keppiä.
Illalla tokoilua kuumassa kelissä. Sinni ei ole ehkä ihan yhtä kuumanarka kuin Taavi, mutta kyllä silläkin kieli roikkui pitkällä.
Seuruujuttuja, jättäviä, kapulan pitoa ja paikkista. Jättävät sujui, kapulan pito taas ei. Tuputti heti, en tiedä halusko vaan läähättää, vaikkei kyllä niin kuuma ois pitänyt olla. Saatiin kyllä onnistuminenkin.
Paikkis meni tosi hyvin. Riitti yksi käsky maahan menoon ja yksi ylösnousuun, eikä Sinni ennakoinut.
Torstaina hautovassa aamussa jälkeä. Vieraan tekemä nelisensataa metriä, noin tunnin vanha, viisi esinettä, todella kuivassa maastossa. Ei nostoa.
Sinni lähti hyvin jäljestämään, vaikka alku oli vähän hankalaa maastoa. Kaikkinensa meni hyvin tarkasti koko jäljen ja nosti kaikki esineet hyvin. Ihan todella rauhallinen tahti sillä oli, kuumuus ei ainakaan tuonut lisää vauhtia.
Paikoitellen osasin jopa lukea sitä, mutta enempi on vielä mun osalta epävarmaa menoa. Näitä täytyy van saada paaaljon lisää.
Sunnuntaina taas jälkeä aika samalla teemalla kuin edelliselläkin kerralla. Nyt otettiin nosto ja Sinni reagoi hienosti jälkeen. Tarkisteli muutamaan otteeseen ja pienellä avustuksella oikea suunta. Periaatteessa se jäljestää ihan hyvin, mutta todella hitaasti. Kerran vei oja ja kerran hirvenjälki mennessään, mutta näiltä korjasi hyvin itse takaisin jäljelle, kun en antanut jatkaa. Yhdestä esineestä meni ohi, muut merkkas hyvin.
Viime sunnuntaina oli jokatoinenvuotinen Suomen Pyreneläisten erikoisnäyttely. Kokonaiskoiramäärä sivusi kai edellistä ennätystä ja lyhytkarvojakin oli ilmoitettu näyttelyyn nelisenkymmentä, huikeeta!! Kaikkiaan koiria taisi olla 130.
Mä olin ilmoittanut molemmat, Taavin ihan vaan muuten vaan, kun yli kymppivuotiaat pääsi ilmasiks. Se ei siis ollut menossa kehään, koska se ei tykkää näyttelyistä, mut se oli mukana, koska mentiin näyttelystä suoraan mökille.
Kehän laidalla sitten porukka rupes höpöttämään, että kyllä Taavin pitää mennä kehään. En ekaks lämmennyt ajatukselle yhtään, mutta kun se oli ainut veteraaniuros, niin kaivoin sen sitten kuitenkin paksista.
En tiiä, se on jotenkin vanhemmiten pehmenny ja sillä näytti olevan ajoittain ihan kivaakin. Ja tuomari, ihan superihana ranskalainen Boris Cavillac, sai kattoa hampaat ja kopeloida mielin määrin ja Tapsusta se oli ihan fain, tais jopa vähän tykätä. Ja tuomarihan ihastui Taaviin, no kukapa ei.
Arvostelu kuului näin:
10 ans, super chien, magnifique construction, magnifique tête, mouvement typique
Suomeksi ehkä näin:
10 vuotta vanha, superkoira, upea rakenne, upea pää, tyypillinen liike
Taavi sai veteraani sertin ja oli rotunsa paras veteraani, vaikka nartuissa oli kyllä hyvää vastusta.
Kuva Claudia Ottka
Sinni oli avoimessa luokassa ja siellä oli 10 muutakin narttua, en ole koskaan nähny noin montaa lk pyrriä yhtä aikaa kehässä, ihan mahtavaa. Juoksutukset meni hyvin, mutta kopeloinnissa Sinni vähän jännitti, vaikka tuomari käsitteli koiria todella kauniisti ja huomaavaisesti.
Sinnin arvostelu:
Jolie ensemble, bien typée, un peu ronchon, excellent tête, excellente ossature
Suomeksi ehkä jotain tähän suuntaan:
Hieno kokonaisuus, hyvin rakentunut, hieman töykeä, erinomainen pää, erinomainen luusto
Kuva Claudia Ottka
Sileä ERI.
Lopulta Taavi oli myös rotunsa paras ja saatiin (=jouduttiin) jäämään loppukehiin. Roppikehän lopuksi tuomari kertoi perusteluja, miksi juuri kyseinen koira on valittu rotunsa parhaaksi ja Taavihan nyt vaan on täydellinen. Sen mittasuhteet, pää, liikkeet, kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla! Erityisen huikeeta on tietty myös se, että Taavi oli toista kertaa rop erkkarissa.
Kuva Pekka Romu
Pyreneläisten erkkarissa arvostellaan siis kolme rotua, paimenet lyhyessä ja pitkässä karvassa sekä laumanvartijarotu pyreneittenkoira. Ensin valittiin BIS-VET ja siinä Taavi sijoittui toiseksi ja lopuksi oli vielä koko näyttelyn parhaan koiran valinta, jossa Taavi jäi kolmanneksi (kuten lyhytkarvat aina ja kuten Taavi aiemminkin erkkarissa. Pitkävillat ja isot valkoiset nyt vaan ovat enemmän näyttelykoiria).
paras veteraani kehä, kuva Jenni Heini
BIS kehä, kuva Seija Vikman
Mutta miten hienosti mun neljä vuotta sitten näyttelyistä eläköitynyt papsukoira esiintyin suoraan paksista vedettynä ilman mitään harjoitteluita! Joo, haukkuhan se, mikä on ihan sika ärsyttävää mun mielestä, mutta se ei haukkunut muille koirille, vaan mulle namia vaatien 🙈🙉🤣.
Oli ihan huikeen hieno päivä muutenkin. Keli suosi ja oli tosi ihana nähdä montaa pyrri-ihmistä pitkästä aikaa, vaikka taas oli ihan liian vähän aikaa jutusteluun, ja niin paljon koiria! Kiitos kaikille mukavasta päivästä ja onnea menestyneille!
Näyttelystä ajettiin siis suoraan mökille muutamaksi päiväksi. Mä keskityin lähinnä puuhommiin, mut koirat pääsi pyörälenkeille ja uimaan monta kertaa. Sinnihän dippailee itseään mökkirannassa tuon tuostakin, mutta Taavi ui vaan, kun sille heittää keppiä.
Rapaliisa
Keskiviikkoillaksi ajelin kotiin Sinnin tokotreeneihin. Oltiin meille uudella kentällä helteessä. Kivasti oli häiriötä ohikulkijoista.
Alkuun paikkis ja sit tehtiin kapulan pitoa, kaukoja ja seuruuta. Seuruusta tykkäsin kovasti ja kaukotkin meni hyvin targetin päällä. Kapula lenteli tänään vähän liikaa. Kiva treeni taas. Pitäis jotenkin aktivoitua tokon suhteen muutenkin kuin viikkotreeneissä...
Edellisviikon keskiviikon aamu-uinti oli taas kiva juttu. Sinnistä on tullut reipas uimari näin allasolosuhteissakin. Luonnonvedethän se puljaa mennen tullen...
Perjantaina hakuiltiin Sinnin kanssa kolmella valmiilla ukolla. Ekalle asti kantoi rullaa, siitä eteenpäin meni oikein hyvin.
Lauantaina oltiin Sinnin kanssa KIKK-koulutuksessa, siitä oma postaus täällä.
Sunnuntaina osallistuttiin hyppytekniikkakoulutukseen. Olin varannut paikan koulutukseen ennen Sinnin lonkkakuvien tulosta ja olen siitä lähtien kipuillut asian kanssa, että onko järkevää hyppyyttää vai ei. Niin monenlaisia kommentteja ja kokemuksia kun olen asian tiimoilta saanut ja kuullut.
Tekniikkatreenit tehdään kuitenkin matalilla hypyillä ja niistä on hyötyä koiralle, vaikkei varsinaisesti mitään hyppylajia harrastaisikaan. Joten taidetaan jatkaa tekniikkatreeniä jos ei muuten, niin koiran kehonhallinnan kannalta.
Sinni teki perusarjaa, kasvavaa sarjaa ja etäisyyden arviointia. Olin talven treeneissä huomannut saman kuin kouluttaja nyt, että kasvava sarja on Sinnille vaikeampi kuin etäisyyden arviointi.
Mutta noin niin kuin muuten Sinni hyppää hyvin. Alun istuma-asento välillä vähän leviää, johtunee lonkista.
Maanantaina Taaville peko-tottista ja vieraan jälki sokkona.
Tottis ihan ok. Seuruu meillä on mitä on ja paikkiksessa valui taas istumasta maahan. Eteenmenot kohtalaiset, mitä nyt yks kuseminen (oli just narttu kussu siihen) ja pysäytykset vähän hataria. Paljon hyvää kuitenkin.
Jälki oli 600 metriä, esineitä viisi ja lyhyt nostomatka, ikää tunti. Nosto meni hyvin ja aina tienylitykseen asti varmasti ja vauhdikkaasti. Tien jälkeen vähän haparointia ja sitten taas varmaa jäljestystä loppuun asti. Aikaa meni kahdeksan minuuttia, matkaa tosin kertyi vaan 500 metriä ja yksi esine liian vähän. Tiesin, että tien ylityksen jäljeen oli tapahtunut tuo hairahtuminen ja sinne jäi yksi esine. Muuten varsin mallikasta menoa. Vähän vähempi vauhti ei olis kyllä haitannu yhtään.
Tiistaina oltiin Sinnin kanssa Oili Huotarin tokovalkussa ja tutkiskeltiin meidän merkkien kiertoa, kapulan pitoa, eteen tuloa ja ruutua.
Saatiin paljon hyviä ideoita. Nyt vaan pitäisi kaivaa jostain aikaa ja motivaatiota.
Oili näytti miten koira palkataan
Keskiviikkona tokoiltiin ulkona Oilin oppeja ja vähän rallyn juttuja, loppuun hyvä paikkis. Tarvittais lisää porukkaa meidän tokoryhmään...
Torstaina aamulla Sinttu ja K kimppalenkillä ihanan keväisessä metsässä.
Illalla jälkitreeniä Sinnille, teemana jäljen nostot. Vieraan tekemiä lyhyitä jälkiä oli neljä, jotka nostettiin peräjälkeen. Kaksi ekaa meni hyvin, osasin jopa vähän lukea Sinniä. Kolmas jälki hukkui kesken matkan ja neljäs oli taas muuten hyvä, mutta en osannut lukea nostoa varmasti.
Nostomatkat oli nyt pidempiä, kuin mitä ollaan omineen tehty. Oli kyllä hyvä ja uskoa luova treeni, vaikka ihan kamalan kaukana ollaan siitä varmuudesta, minkä haluaisin saavuttaa.
Perjantaina Taaville hakua kokeenomaisesti. Hienosti löysi heikossa tuulessa kaksi maalia ja ihan vieras mieskin haukuttiin hienosti. Vähän se taas ennakoi mun sivulle tuloa, muuten mallikasta menoa.
Lauantaina käytiin Sinnin kanssa kokeilemassa haun peruskoetta. Vähän liian aikaisin tuli tämä koe meille mun makuun, mutta kun vertaa mun työvuorokalenteria ja koekalenteria ja jos ei Inariin tai Ouluun viitsi lähteä, niin eipä tässä inhimillisen matkan päässä ole kokeita... Joten yritettiin.
Sosiaalisuus ja hallinta heittämällä läpi ja hakukin olisi menny, jos en olisi itse sössinyt sitä. Keli oli kuuma, mittari näytti 22 plussaa ja tuulta ilmatieteen laitoksen mukaan 1 m/s ja alueena tosi tiheä kuusikko eli ei juuri henkäystäkään. Hienosti Sinni kuitenkin löysi kaksi ekaa ukkoa nopsaan ja hienot ilmaisut, joista toinen tarkastajankin mielestä ihan oppikirjasuoritus! Eikä edes aluksi kantanut rullaa turhaan.
Kolmas ukko menikin sitten pipariksi mun toimesta. Maastossa oli paljon isoja kaatuneita kuivia kuusen runkoja ja mä luulen, että Sinni oli jo kerran käynyt hakemassa rullan ukolta ja mun luo tullessaan pudottanut sen joutuessaan luovimaan tietään näiden kuivien kuusenrunkojen yli, kun tuli mun lähelle vähän sen oloisesti että näytölle pitäis mennä. Sai siinä sitten jalkansakin vielä rullan väliin ja kun sain sen auottua siitä, niin lähti kivasti kyllä uudestaan sinne suuntaan, mistä oli tullut ja hetken päästä tuli rulla suussa mua kohti. Tässä kohtaa mä sanoin "hyvä tuo" ja "täällä". En edes itse tajunnu tätä, mutta siihenhän se koe sitten kosahti, kun koiraa ei saa auttaa ilmaisussa. Ihan lievästi harmittaa. Mut Sinni oli hyvä, paljon parempi kuin osasin edes odottaa. Mutta ei maha minkään ja onhan tuossa rullassa omat mulle uudest haasteensa... Ilman ylimääräistä härväystä en varmaan olis menny vahingossakaan huutelemaan mitään.
Kuvat Tarja Lindfors:
Hallinta läpi
Jälkipuintia testaaja Pekka Ulvelinin kanssa
Otsikkoon viitaten on ollut pikkusen ruuhkaa kaiken tekemisen kanssa viime aikoina ja rupeaa olemaan takki aika tyhjä. Kesäkuun alkuun kun jaksais vielä painaa, niin sitten ei olis enää sovittuna mitään suurempia juttuja ja pieni tauko kaikesta voisi tehdä hyvää ja auttaa rakoilevan motivaation kanssa...
Kelit rupeaa lämpenemään ja lenkeillä ojat houkuttaa
-01.jpeg)
.jpg)
