Erinomainen ellei jopa täydellinen

Viime sunnuntaina oli jokatoinenvuotinen Suomen Pyreneläisten erikoisnäyttely. Kokonaiskoiramäärä sivusi kai edellistä ennätystä ja lyhytkarvojakin oli ilmoitettu näyttelyyn nelisenkymmentä, huikeeta!! Kaikkiaan koiria taisi olla 130. 

Mä olin ilmoittanut molemmat, Taavin ihan vaan muuten vaan, kun yli kymppivuotiaat pääsi ilmasiks. Se ei siis ollut menossa kehään, koska se ei tykkää näyttelyistä, mut se oli mukana, koska mentiin näyttelystä suoraan mökille. 

Kehän laidalla sitten porukka rupes höpöttämään, että kyllä Taavin pitää mennä kehään. En ekaks lämmennyt ajatukselle yhtään, mutta kun se oli ainut veteraaniuros, niin kaivoin sen sitten kuitenkin paksista.

En tiiä, se on jotenkin vanhemmiten pehmenny ja sillä näytti olevan ajoittain ihan kivaakin. Ja tuomari, ihan superihana ranskalainen Boris Cavillac, sai kattoa hampaat ja kopeloida mielin määrin ja Tapsusta se oli ihan fain, tais jopa vähän tykätä. Ja tuomarihan ihastui Taaviin, no kukapa ei.

Arvostelu kuului näin:

10 ans, super chien, magnifique construction, magnifique tête, mouvement typique

Suomeksi ehkä näin:

10 vuotta vanha, superkoira, upea rakenne, upea pää, tyypillinen liike

Taavi sai veteraani sertin ja oli rotunsa paras veteraani, vaikka nartuissa oli kyllä hyvää vastusta.

Kuva Claudia Ottka

Sinni oli avoimessa luokassa ja siellä oli 10 muutakin narttua, en ole koskaan nähny noin montaa lk pyrriä yhtä aikaa kehässä, ihan mahtavaa. Juoksutukset meni hyvin, mutta kopeloinnissa Sinni vähän jännitti, vaikka tuomari käsitteli koiria todella kauniisti ja huomaavaisesti.

Sinnin arvostelu:

Jolie ensemble, bien typée, un peu ronchon, excellent tête, excellente ossature

Suomeksi ehkä jotain tähän suuntaan: 

Hieno kokonaisuus, hyvin rakentunut, hieman töykeä, erinomainen pää, erinomainen luusto

Kuva Claudia Ottka

Sileä ERI.

Lopulta Taavi oli myös rotunsa paras ja saatiin (=jouduttiin) jäämään loppukehiin. Roppikehän lopuksi tuomari kertoi perusteluja, miksi juuri kyseinen koira on valittu rotunsa parhaaksi ja Taavihan nyt vaan on täydellinen. Sen mittasuhteet, pää, liikkeet, kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla! Erityisen huikeeta on tietty myös se, että Taavi oli toista kertaa rop erkkarissa.

Kuva Pekka Romu

Pyreneläisten erkkarissa arvostellaan siis kolme rotua, paimenet lyhyessä ja pitkässä karvassa sekä laumanvartijarotu pyreneittenkoira. Ensin valittiin BIS-VET ja siinä Taavi sijoittui toiseksi ja lopuksi oli vielä koko näyttelyn parhaan koiran valinta, jossa Taavi jäi kolmanneksi (kuten lyhytkarvat aina ja kuten Taavi aiemminkin erkkarissa. Pitkävillat ja isot valkoiset nyt vaan ovat enemmän näyttelykoiria).  

paras veteraani kehä, kuva Jenni Heini

BIS kehä, kuva Seija Vikman

Mutta miten hienosti mun neljä vuotta sitten näyttelyistä eläköitynyt papsukoira esiintyin suoraan paksista vedettynä ilman mitään harjoitteluita! Joo, haukkuhan se, mikä on ihan sika ärsyttävää mun mielestä, mutta se ei haukkunut muille koirille, vaan mulle namia vaatien 🙈🙉🤣. 

Oli ihan huikeen hieno päivä muutenkin. Keli suosi ja oli tosi ihana nähdä montaa pyrri-ihmistä pitkästä aikaa, vaikka taas oli ihan liian vähän aikaa jutusteluun, ja niin paljon koiria! Kiitos kaikille mukavasta päivästä ja onnea menestyneille!

Näyttelystä ajettiin siis suoraan mökille muutamaksi päiväksi. Mä keskityin lähinnä puuhommiin, mut koirat pääsi pyörälenkeille ja uimaan monta kertaa. Sinnihän dippailee itseään mökkirannassa tuon tuostakin, mutta Taavi ui vaan, kun sille heittää keppiä.

Rapaliisa

Keskiviikkoillaksi ajelin kotiin Sinnin tokotreeneihin. Oltiin meille uudella kentällä helteessä. Kivasti oli häiriötä ohikulkijoista. 

Alkuun paikkis ja sit tehtiin kapulan pitoa, kaukoja ja seuruuta. Seuruusta tykkäsin kovasti ja kaukotkin meni hyvin targetin päällä. Kapula lenteli tänään vähän liikaa. Kiva treeni taas. Pitäis jotenkin aktivoitua tokon suhteen muutenkin kuin viikkotreeneissä...