Taas on ahkeroitu

Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että koiranäyttelyt ovat taas alkaneet koronan jälkeen. Tai eihän korona vielä ole mihinkään hävinnyt ja kohta taas varmaan loppuu kaikki, mut toistaiseksi ainakin näyttelyitäkin on. En ole mikään näyttelyharrastaja, niin ei ole asiaa varsinaisesti tullut seurattua... Mutta kai se tuo Sinnikin pitäisi asian saloihin opettaa. 

Edellisenä tiistaina oltiinkin sitten aamupäivällä näyttelykoulutuksessa. Kouluttajana toimi Juulia Salonen, todella mahtava näyttelykouluttaja jota voin suositella lämpimästi kaikille.

Mulla oli molemmat koirat mukana ja töiden haitatessa harrastusta ehdin olla mukana vain pari ekaa tuntia, mutta saatiin kyllä jo tosi hyvä oppi siinä ajassa.

Mut luoja noi koirat on erilaisia. Sinni vaan rakastais kaikkia ja paikallaan oleminen on mahdotonta ja heti kun joku tuli lähemmäs, niin liuruperse keikkui niin, ettei meinannut pysyä pystyssä. Taavi sit taas enempi ahistu muista. Ei ollu kivoja muut koirat eikä ihmiset. Taavin kanssa saatiin kuitenkin ihan onnistuneitakin ryhmäjuoksuja ja kopelointeja, vaikka aluks tuntu ettei hommasta tule mitään. Korona ei todellakaan ole tehnyt hyvää. Sinni meni hyvin ja liuruilut nyt vaan kuuluu vielä pennulle ja ne annetaan anteeksi. 

Torstaina makuupäivää uhmaten menin naapurikaupungin näyttelytreeneihin, koska Taavin tiistaisesta käytöksestä jäi vähän paha maku suuhun. Sinnikin oli mukana. 

Taavilla meni tällä kertaa aika hyvin. Kyllä se ryhmäjuoksussa haukkui, muttei läheskään niin pahasti kuin tiistaina. Ja kopelointikin onnistui oikein hyvin. Yksinjuoksuosuudet meni sitten vanhalta konkarilta ihan täydellisesti. Teki kyllä hyvää Tahvolle nää treenit.

Sinnikin pääsi juoksemaan ja kopeloitavaksi. Pentumaista touhua ja kaikki oli ihania.

Perjantaina iltapäivästä Sinni kävi jäljellä, kolmisensataa askelta ja muutama kulma. Namia siellä täällä enempi ja vähempi. Pellolla oli aika paljon niittotähdettä ja jälkeä tehdessäni mietin, että kuin paljon se haittaa. Ja tuulikin oli aika kova. 

Ei haitannu tuuli tai kuiva niitetty heinä. Ohikulkevia autoja piti pari kertaa istua ihmettelemään. Kulmista selvittiin, toisista paremmin, toisista vähän vähemmän paremmin, mut selvittiin kuitenkin. Pitäis ehkä uskaltaa ja osata kohta vaikeuttaa tai muuttaa jälkeä jotenkin vähän, samanlaista on nyt tahkottu taas aika pitkään. Miks se on niin vaikeeta poistua mukavuusalueelta...?

Taavi kävi vähän tottelemassa. Alkukesän kokeessa kipeä kyynärpää oli todennäköisesti syynä paikkamakuun epäonnistumiseen ja Taavin epänormaaliin reaktioon häiriöihmisen kulkiessa ohi. Nyt oli sama mies sadetakissaan häiriköimässä, eikä Taavi häiriintynyt yhtään. Takki tosin oli eri... Vanha kunnon Tapsu on taas oma itsensä. En tiedä miks, mut jännitti jotenkin tosi paljon tää treeni, vaikka luotto Taavin osaamisen oli korkealla. Seuruutkin onnistui alun pienen laamailun jälkeen hyvin, meni jopa vähän keulimiseksi.

Lauantaina raunioilla, kova tuuli ja vähän sadetta. Sinni kokeili ekaa kertaa löytää valmiita maalimiehiä. Kolme ukkoa alueelle helppoihin piiloihin ja Sinni vapaana partioimaan aluetta. Hyvin käytti nenää ja löysi kaikki kolme sukkelaan. Tällä kertaa palkkanamitkin kelpas...

Taaville pyysin kaksi vaikeaa ukkoa ja molemmat olivat löytäneet tiensä syvälle. Mut ei ne Taaville olleet vaikeita vaan molemmat löytyivät nopeasti vaikka olivat ihan eri puolilla aluetta. Haasteiden keksiminen Taaville on välillä vähän vaikeaa, mut ehkä se on positiivinen ongelma. Kuvia en saanut, kun maalit oli maan alla niin, että Taavikin sinne onkaloihin katosi.

Sunnuntaina oltiin aamusta Taavin kanssa Virve Hepoahon rallyvalkussa. Meillä oli niin kivaa ja Tapsu oli niin hyvä. Tai kyllähän me virheitä tehtiin, mut fiilis oli kyl mahtava tehä kimpassa. 

Taas todettiin, että teen liikkeet liian lähellä kylttiä. Miten se voi olla niin vaikeaa vaikka tiedän tekeväni sen virheen?? Puolenvaihto jalkojen välistä -tehtävässä mun pitää antaa käsky Taaville aiemmin. Seuruun puolta vaihtavat täyskäännöksen onnistuivat hyvin. Tosi kiva treeni.

Sinnillä oli rallyvalkun jälkeen hakutreenit. Tehtiin eläinkoe eli ekaa kertaa pieni partiointiharjoitus metsässä. Meinasin kuolla nauruun, kun Sinnillä oli selvästi ajatus, että ukkoja täältä pitäisi löytyä, mutta ei tietenkään mitään tolkkua tai taitoa vielä niiden etsimiseen. Hirveellä innolla ja vimmalla se meni kuin vieterijänis pitkin metsää, dojojoing. 

Kyllä siitä kuitenkin huomasi, kun se sai hajun ja lähti innoissaan maalille syömään herkkuja. Viimeisenä löytyi vaikea ukko tiheästä kuusikosta ja se olikin ekaks vähän jännä. Varovaisesti Sinni uskalsin kuitenkin mennä maalimiehen luo, kun se vähän jutteli ja näytti nameja. Sitten Sinniä ei ois meinannut saada sieltä pois. Hassu pieni.

Maanantaina jälkeiltiin. Sinnille tein pellolle keppitreenin, kuusi lyhyttä jälkeä, jotka loppuivat keppiin. Ehkä pientä ajatuksen heräämistä keppiä kohtaan oli havaittavissa.

Taavin kanssa mentiin epämukavuusalueelle teemalla alustanvaihdot. Jäljen nosto oli metsän puolelta juuri ennen hakkuun alkua, jonka jälkeen suopohjainen tiheä taimikko, siitä taas hakkuuaukealle, josta metsän kautta risukkoon ja kalliolle ja taas takaisin metsään. Jälki oli aika tuore, noin neljä tuntia, maasto kostea, lämmintä parikymppiä ja vähän tuulta. Pituutta jäljellä oli reilu kilometri, esineitä neljä.

Taavi nosti jäljen pienen tarkistelun jälkeen oikeaan suuntaan, nostomatka oli viitisenkymmentä metriä. Nopea vaihdos hakkuulle oli selvästi vaikea, mutta siitä selvittiin. Jokainen vaihdos vaikutti selvästi ja teetti vähän töitä, mutta seuraava vaikea paikka oli vasta kallion jälkeen siirtyminen takaisin metsään. Tässä tosin jo varmasti vaikutti sekin, että huono koiranohjaaja oli unohtanut vesipullon ja Tapsu ois tarvinnut vettä. Onneksi matkalla oli pari kosteaa painaumaa, josta se sai vähän juotua. Hyi mua! Tapsu jäljesti hyvin ja kaikki esineetkin löytyi matkalta.

Tiistaina päivällä hallilla Taavin kanssa rallyilemassa. Tehtiin rataa ekaks kahdessa pätkässä ja sitten koko rata. Meni kyllä superhyvin. Peruutus on vaikea, muuten meni oikeastaan kaikki tosi hyvin. Ja niin mukava tunnetila Taavilla.

Sinnikin kävi hallissa vähän tottelemassa. Seuruuta tehtiin pieniä pätkiä ja jättäviä. Maahan menokin rupeaa onnistumaan. Leikittiinkin hyvä tovi. Hallissa Taavin treenin jäljiltä ollut putki oli myös kiva juttu Sinnin mielestä

Illalla oli Sinnin varsinaiset tokotreenit ja yritettiin vähän saada kontaktia häiriössä. Ihan hirveesti häiritsi hihna ja panta. Ja ihan kamalasti Sinni ois vaan halunnu mennä muiden luo. Saatiin kuitenkin pieni pätkä leikkiä aikaiseksi ja muutama käsikosketus ja istuminen. Ahneus auttais, mut minkäs teet. Pikku hiljaa ehkä tämäkin rupeaa luonnistumaan...

Mökkeilyä ja treenailua

Lomareissun jälkeen viime lauantaina kukonlaulun aikaan nurmelle jälkeilemään. Sinnille oli 250 askeleen ja neljän kulman jälki. Hyvin se jäljestää, mut pitäis keksiä joku juttu millä saisin merkattua kulmat nurmelle, kun haluisin tietää tarkasti missä ne on... taitaa olla mahdoton tehtävä tai sitten kokeilen talkkia.

Taaville 150 metrin suora peltojälki, kun pidempää ei mahtunut, kahdella kepillä. Ajettiin puolituntisena. Alku oli vähän hapuileva, mutta kun sai jäljestä kunnolla kiinni, niin puksutti hienosti ja nosti molemmat kepit.

Puolilta päivin rauniotreeneihin ja koska oli tosi kuuma taas, niin tehtiin vain pienet treenit. Aluksi sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreeni, jossa mukana oli Sinni. Se ois vaan halunnu kaikkien muiden koirien kanssa leikkimään ja kaikki ihmisetkin oli vaan tosi ihania. Kopeloinut iso mies oli ihana, vaikka sitä piti vähän jännittääkin.

Sinnille kolme haamua, jotka kaikki sille ennalta vieraita ihmisiä. Hienosti meni.

Taaville suunniteltiin yhden ukon treeni, jossa ensin vähän tyhjää ja sit löytö. Mut Taavipa sai hajun melkein heti ja paineli betonikasan alle haukkumaan. Tehokasta!

Illaksi ajeltiin loppulomaksi mökille ja uimaan. Sinni on semmoinen läträ, että sille kasvaa kohta varmaan kidukset. Onneksi se ei ihan koko aikaa ollut järvessä vaikka usein kävikin ihan omineen uimassa. Harjoiteltiin myös uimaan kaikki kolme yhdessä ja alun kaoottisuuden jälkeen kimppauinnitkin rupesivat onnistumaan.

Sunnuntaina Taaville 3,5 h vanhan vieraan jäljen nosto. Ihan todella loistava nosto! Pieni tarkistelu suunnasta ja sitten varmasti jäljelle. Koska jälki ei ollut siellä, missä sen oletin olevan, kutsuin Taavin pois, jotta jatkettaisiin eteenpäin. Taavipa ei tullut pois ja minäkin onneksi uskoin sitä. Hanska löytyi lyhyen jäljestyksen jälkeen.

Keskiviikkona aamulla Sinni kävi hallilla tottelemassa. Alun juoksentelun jälkeen se pystyi jo vähän keskittymään tekemiseen. Harjoiteltiin seuruuta. Miten ihmeessä sen opettaminen voi olla niin vaikeaa? Leikittiin myös kahden lelun leikkiä ja se rupeaa jo onnistumaan. Noutokapulallakin vähän leikittiin.

Illalla oltiin Taavin kanssa rallyn ylituomari Hannele Pirttimaan rallyvalkussa. Ei olla tehty oikein mitään tottelemisjuttuja tosi pitkään aikaan ja kun oli vieras paikka ja vieraita ihmisiä, niin hommasta ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi laamaili ja haukkui, mutta kaikki tehtävät kyllä onnistui. Jostain ois nyt kaivettava taas motivaatio tähänkin hommaan, jotta saatais ittemme talveksi kisakuntoon...

Kuvat Mari Alajääski:

Tää kuva jotenkin tiivistää illan fiiliksen hyvin =D

Lauantaina aamusta vähän hakuilua. Taaville kaksi ukkoa kolmen hehtaarin alueella. Eka löytyi juoksuhaudasta nopeasti. Hetki tästä, niin kovasti teetti joku haju töitä ja lopulta maasta löytyi kompassi! Ihan superia, kun esinejutut ei ole olleet meidän vahvin ala. Olin tosi tyytyväinen! Toinen ukko löytyi myös, mutta jotenkin Tapsun tekeminen oli vähän laiskan puoleista loppua kohden, vaikka ei ollut edes mitenkään erityisen lämmin. 

Sinnille neljä ukkoa haamuina tai peräänajoina. Vauhtia ja intoa riitti ja maalimiesten naamat piti noilla kunnolla. Jossain vaiheessa mulla on edessä melkoinen savotta tuon maalimieskäytöksen kanssa, mutta nyt saa vielä rakastaa kaikkia sydämensä pohjasta.

Lopuksi pienet pentutreffit. Pieni Eevi ei uskaltanut vielä oikein mukaan, kun isommat riekkui.

Mökkeilyä ja Sinnin jälkikoulutus

Edellisen viikon lauantaina aamusta ennen hakutreenejä Sinnille jälki. Nameina mulla oli tällä kertaa kuivanappulan sijaan Naturiksen makkaraa pieninä paloina ja se ei ehkä ollut ihan nappivalinta, kun liiskaantui kengänpohjiin, mutta toisaalta sitten tuli niitä namittomia askelia ihan luonnostaan =)

Jälki oli varmaan sen noin 70 askelta ja tosiaan namittomia askelia oli välissä tarkoituksella ja osa sitten nameista jäi mun kengänpohjaan. Sinni jäljesti hyvin. Nyt ei ollut mitään häiriöitä, niin koko jälki meni alusta loppuun hienosti.

Taavin kanssa tein peko-t tottiksen ja se meni kaikkinensa ihan hyvin. Seuruu voisi edelleen olla parempaa, mutta on se kyllä parantunut siitä mitä oli.

Hakutreenit aloitettiin tottiksella ja siellä Taaville seuruuta ja paikkis kolmen muun koiran tehdessä yhtä aikaa hommia. Hyvin meni, vaikka juoksuinen narttu vähän kiinnostelikin.

Sinni treenas hakua neljän haamun voimin ja kaikille meno oli vauhdikas ja iloinen.

Makuupäivän ratoksi ajelin maanantaina koirien kanssa mökille. Sinni on välillä voinut vähän pahoin autossa, niin nää pitkät automatkat tekee varmaan ihan hyvää. Nyt ainakaan ei ollut yhtään pahoinvoivan oloinen autossa. Ja mökkireissun aikana Sinni jopa oppi menemään itse autoon sen sijaan, että juoksisi karkuun.

Tiistaina Taavi avasi uimakauden, Sinni ei uskaltanut, se tunki vain naamaa veden alle...

Keskiviikkona Sinnin aamuruoka jäljeltä. Nyt oli useamman askeleen tyhjiä pätkiä muutama. Täytyy jatkossa vaan uskaltaa laittaa enemmän tyhjää, menee ihan hyvin.

Taavi teki tottista ja oli oikein tohkeissaan. 

Iltapäivällä Taaville vielä lisää peko-tottista ja tunnin vanha jäjen nosto. Ilma oli hautovan helteinen, mutta onneksi metsän siimeksessä ei ollut niin tukalaa. Taavi taisi haistaa jäljen jo tielle, hyvä nosto ja varmasti lyhyt jälki loppuesineelle. 

Käytiin vielä uimassakin. Sinni ei tajua uimista yhtään, se vain tunkee päätään veden alle rannassa.

Mökkireissulla myös paukuteltiin pyssyjä pariin otteeseen, 6 mm sekä 9 mm, enkä olis ollenkaan huolissani Sinnistä. Kuulee kyllä, mutta ei paljon hetkauta. Videolla ekat 9 mm laukaukset. Seuraavana päivänä leikki Taavin kanssa ja reagoi ammuntaan vielä vähemmän.

Perjantaina 100 askeleen jälki kovaan myötätuuleen. Muutama kymmenen askeleen namiton pätkä ja lisäksi muutamia lyhyempiä pätkiä. Jälki meni hyvin. Pitkät namittomat pätkät meinasivat vähän kiihdyttää vauhtia. Pystyn jo olemaan pystyssä hieman Sinnin takana, hyvin keskittyy jälkeen.

Perjantaina oli myös ensimmäiset seuran yhteistottostreenit sitten koronan alun. Tai saattaa siitä olla vieläkin pidempi aika. Kentällä yhtäaikaa reilu kymmenen koiraa, suurin osa oli muuten sakemanneja. Ekaks käytiin Sinnin kanssa kentän laidalla ja yritettiin vähän keskittyä toisiimme. Sinni ois pylly keikkuen vaan halunnut mennä katsomaan kaikkia. Saatiin kyllä muutama hyvä kontaktin pitokin. Ja sitten piti kiivetä parin ihmisen syliin...

Taavi kävi myös häröilemässä kentällä. Tekeminen ei ollut mitenkään täydellistä, mutta tykkäsin kuitenkin Taavin rentoudesta muiden koirien läsnäollessa ja vähän vieraamman ihmisen kopeloinnin rentoudesta. Hyviä seuraamispätkiäkin saatiin. Ihan loistavat tämmöiset kimppatreenit piiiitkästä aikaa!

Viikonloppuna piti on Kaakkien kevätleiri, mutta koska korona, niin ei ollut. Onneksi oli kuitenkin koulutuspäivät. Lauantaina siis ensimmäinen peltojälkipäivä Tarja Riikosen opissa ja oppilaana mun lisäksi Sinni. Aamupäivällä tehtiin  semmoinen jälki kuin mitä ollaan tehty ja mä tein 100 askeleen suoran myötätuuleen. Jäljellä oli pari kymmenen askeleen tyhjää ja muutama lyhyempi tyhjä pätkä. 

Tarjan mukaan Sinni jäljestää rauhallisen keskittyneesti eli oikein hyvin ja että se on oikein hyvänenäinen koira. Tyhjät meinaavat vähän kiihdyttää vauhtia, joten jatkossa palataan vähän lyhyempiin tyhjiin, mutta niitä voi olla tiuhempaan. Ja koska tämä jälki meni niin hyvin, niin saatiin ohjeeksi tehdä toiselle jäljelle kulma! Mä olin itse ajatellut, että tampataan suoria myötätuulijälkiä koko kesä, mutta Tarjan mukaan eri tuulen suunnat on hyvä ottaa ajoissa mukaan, ettei niistä myöhemmin muodostu ongelmia ja kulmat voi myös ottaa mukaan, koska Sinni jäljestää niin  rauhallisesti ja syvällä nenällä.

Iltapäivällä siis toinen jälki, jossa ensimmäinen suora oli 50 askelta sivutuuleen ja kulman jälkeen oli 24 askelta myötätuuleen. Kulmaa edeltävä askel oli tyhjä ja kulman jälkeisellä ekalla askeleella oli nami. Muuten lyhyitä namittomia pätkiä pitkin jälkeä. 

Sinni jäljesti tosi hyvin ja kulma ei olisi voinut mennä paljon paremmin! Nää koulutukset on kyllä niin hyviä, ilman tätä oisin hinkannu niitä myötätuulisuoria koko kesän ja oisin varmasti aiheuttanut ongelmia meille jatkoa ajatellen. Lisäksi virisi pieni ajatus, että josko Taavin kanssa kokeilis joskus fh-jäljeä... niitä treenipeltoja pitäis vaan saada jostain.

Jälki kokonaan

                                                                                    Kulma

Sunnuntaina toinen päivä pellolla. Sinnille vain yksi jälki, koska selkeästi edellinen päivä vähän painoi. Jälki oli samanlainen kuin eilinen kulmajälki. Häiriötä vain oli paljon enemmän perässä kulkevan seuraajajoukon ja vieressä kulkevan tien muodossa sekä lähellä olleessa autossa haukkuivien koirien muodossa. Kaikista näistä häiriöistä huolimatta Sinni keskittyi jälkeensä hyvin, mutta namit meinas jäädä syömättä. Kulma meni tosi hyvin. 

Kuvat Tanya Tarkiainen:

Jatkossa tuulensuunnasta välittämättä jälkiä, joissa kaksi kulmaa ja tyhjiä 1 - 4 askelta. Tyhjien osuuksien tiheyttä kasvatetaan pikku hiljaa ja tätä kautta jäljet pitenevät. Pidettävä huoli keskittymisestä, rauhallisuudesta ja tarkkuudesta. Esine pitäisi tuoda myös pian mukaan, mutta mikä ilmaisu??? En haluaisi sulkea vielä mitään lajia pois, joten sen puoleen esineen tuonti olisi luontevin, vaikkakin peko-puolella ei se toivotuin. Haukku olis paras pekossa ja se kävis kai myös pk-jäljelle, mutta jos innostunkin peltojäljestä, niin siellä se ei käy. En tiedä, mut pian pitäisi päättää, että sais sen myös mukaan... vai oisko mahis opettaa niin, että ilmaisun alussa tuijottaa tovin ja vasta sitten alkaa haukkua? Menee varmaan mahdottomaksi... 

Kiitos Kaakeille järjestämisestä ja Tarja oli kyllä mahtava kouluttaja, mielelläni menisin uudestaan hänen oppiin!

Koulutuspäivillä olin myös tosi tyytyväinen Sinnin autokäytöksestä. Se veteli rauhassa sikeitä, vaikka akkalauma piti leiriä avoimen paksin takana. Lisäksi viime aikojen ajelujen myötä autopahoinvointi on ilmeisesti selätetty kokonaan.

Maanantaina Taavin kanssa treenaamassa peko-kokeen hallintaosuutta ja jäljen nostoa. Hallintaosuudessa provosoitiin kusettamalla paria koiraa juuri ennen Taavin vuoroa tienpenkkoihin ja niinhän siinä kävi, että Taavin tekeminen oli ihan täyttä paskaa, kun ois pitänyt olla kuseksimassa koko ajan itsekin siellä puskissa. Seuruu oli väljää, mutta siinä paransi loppua kohti. Eteenmenot oli kyllä hyvät, vaikka tarvikin kaksi käskyä pysäytyksessä ja taisi se kyllä ehkä kerran käydä pissimässä puskaan jossain välissä. Mutta paikkamakuu!! Taavi nousi ainakin kolme kertaa sieltä ylös ja mun perkkeleet ei sitä kyllä hetkauta yhtään... 

Jäljen nostot sentään meni hyvin. Vastatuuli ja vähän reilu tunnin vanhat jäljet. Molemmat nousi oikeaan suuntaan ja esineet löytyivät hyvin.

Jossain välissä ehdittiin Viimankin kanssa pienelle metsähöntsäilylle.

Rallya ja hakua

Keskiviikkona aamupäivällä käytiin hallilla rallyn nettikurssiin liittyen tekemässä erottelutreeniä. Mä olen niin kaameen kangistunut kaavoihin, että tuommoiset treenit on ihan tosi hankalia. Rallyssä erottelua vaativia juttuja on ainakin esteet, kutsu koira -tehtävät, pyörähdykset, puolenvaihdot, jäävät, asennonvaihdot sivuilla, ohjaajan kiertämiset ja eteentulotehtävät. Että eroteltavaa riittää. Tehtiin näistä noita ohjaajen ympäri pyörimisiä ja jättäviä sekä asennonvaihtoja. Asennonvaihdot meni hyvin, kuten myös ohjaajan ympäri pyörimiset, mutta jäävissä on ollut viime aikoina hankaluuksia. 

Perjantaina päästiin treenaamaan paikallisen puutarhan kasvihuoneille. Sisälle ei tietenkään ollut asiaa, mutta ulkoalueilla oli loistavia piiloja ja muutenkin taas kiva päästä uudenlaiseen ympäristöön. Kiitos tästä mahdollisuudesta!

Taaville kolme maalia ja liinassa mentiin. Kaikki löytyivät hyvin ja ilmaisut oli taas kerran loistavia. 

Pieni paikallaolotreeni kesken haun.

Lauantaina oltiin rallyn ylituomari Kirsi Petäjän rallyvalkussa. Tehtiin kahta radanpätkää. Kirsin mielestä meillä ei ole isoja puutteita, jos ääntelyä ei lasketa. Tietysti tarkkuutta tarvitaan lisää, jotta ne pienet virheet saadaan pois, mutta noin periaatteessa homma on hallussa.

Muutama liike oli, jotka ei jostain syystä tällä kertaa onnistuneet. Eli liikkeestä seisominen oikealla puolella ja puolenvaihto takaa. Lisäksi mun on itse kiinnitettävä enemmän huomiota kulkulinjoihin ja suorituspaikkoihin, mutta tämähän ei tullut yllätyksenä. Esimerkiksi molemmat täyskäännös oikeaan kyltille on hyvä tulla niin, että koira tulee keskelle kylttiä. Näin on käännöksen jälkeen paremmassa linjassa seuraavaan kylttiin nähden. Ja sitten ne paikallaan käännökset. Tarvin itselleni targetin, että saan ne onnistumaan oikeasti paikallaan. Lisää vaan tekniikkatreeniä meille molemmille, niin hyvä tulee.

Sunnuntaina aamupäivällä hakuiltiin korkealla olevien maalimiesten merkeissä. Kaksi maalia oli vielä lähekkäin toisiaan. Tää oli sillai jännä, että Taavi ilmaisi ensin selkeesti molempia maaleja, haukkui vähän kuin vuoron perän molemmille, kunnes sitten valitsi toisen. Valitettavssti molemmille haukkuminen ei näy videolla... Palkan saatuaan ei kuitenkaan ilmaissut toista, vaan jatkoi matkaa eteenpäin. Oliko omasta mielestään ilmaissut jo molemmat vai joko se toinen kerkes unohtua? Videot Heli Roimola.

Tehtiin pieni lenkki ja tultiin uudestaan samaan paikkaan, jolloin Taavi kapusi ylös. Ilmaisu oli vaikea, kun ei ritilärappusila oikein saanut kunnon asentoa. 

Tein myös peko-t tottista ja Tapsa oli aika hyvä. Lopuksi vielä häiriössä seuramista ja siinä Taavi oli huippu!

Rallyhommat on taas kaivettu esiin

Tiistaina aamusta käytiin hallilla rallyilemassa vähän MES-rataa. Tehtiin alla olevaa rataa ensin pätkissä ja sitten kokonaisuutena. Yllättäen tuplasaksalainen oli hankala radan osana, mutta ei yksittäisenä liikkeenä. Myös hallin pienuudesta johtuva tehtävien vähän liian lähekkäin asettelu tuotti hankaluuksia esimerkiksi putken jälkeisessä pyörähdyksessä. Jouduin myös vähän soveltamaan rataa juuri tuosta ahtaudesta johtuen ja sarjahypyn jälkeen rata jatkui mulla putken ohi suoraan eli hypyt muodostivat 90 asteen kulman ei 180 astetta.

Epätarkkuutta meillä on tekemisessä paljon ja Taavi pitää ääntä, semmoista raskasta äänekästä hengitystä, joten kisoista ei varmaan mitään huippupisteitä tulla koskaan saamaan, mutta jos  nyt taas vähän aktivoiduttaisiin rallynkin saralla.

Treenin jälkeen lähdettiin juoksulenkille, mistä muodostui kyllä semmoinen surkeiden sattumusten summa, ettei tosikaan! Ensialkuun naapurin "kettinkikoira" oli päässyt irti ketjustaan ja tuli meitä vastaan. Se pomppasi metsästä tielle vähän matkan päässä meistä ja pienen hetken mietittyään lähti juoksemaan suoraan meitä kohti. Siinä vaiheessa Taavi alkoi haukkumaan voimakkaasti. Tuo naapurin kohta on jo muutenkin Taavia kiihdyttävä, kun koira siinä aina huutaa suoraa huutoa ketjun päässä yrittäen hyökkiä kaikkea tiellä kulkevaa kohti. Koira juoksi meitä kohti ja minä yritin kiskoa Taavin selkäni taakse ja huutaa ja huitoa kohti juoksevaa koiraa pois. Ihan viime hetkelä se onneksi väisti ja sain Taavin käännettyä taas poispäin siitä. Se ei onneksi lähenyt seuraamaan meitä, vaikka karvat pystyssä jäikin tielle haukkumaan. 

Loppulenkistä sitten olin ohittamassa Taavi nätisti sivulla seuraten isojen tuplarattaiden kanssa kulkevaa naista, jolla oli dopperi ja mäyräkoira hihnassa. He huomasivat meidät kyllä hyvissä ajoin ja olin juuri kertomassa heille edessä olevasta irtokoirasta, kun dopperi rimpuili itsensä irti pannasta ja tuli Taavin päälle. Sille varmasti iski joku suojeluvaisto, mutta kyllä hirvitti. Olin vähän aikaisemmin ottanut tienposkesta pitkän kepin mukaani varmistaakseni turvallisen kotiin pääsyn naapurin koiran takia, mutta nyt jouduin käyttämään sitä dopperia vastaan. En tietenkään lyönyt koiraa, mutta yritin lyödä maahan dopperin eteen, jottei se olisi päässyt Taaviin kiinni. Kaikesta huolimatta se ehti käydä pöläyttämässä Taavia, mutta todennäköisesti ei purrut, kun mitään jälkiä ei löytynyt. Koiran omistaja sai sen lopulta käskyttämällä hallintaan. 

Jossain välissä oli mäyrökoirakin tullut pyörimään Taavin jalkoihin, mutta se ei Taavia kiinnostanut. Kaikeksi onneksi dopperi oli narttu ja päädyttiin sitten kaikki yhdessä pienelle metsälenkille, jossa koirat saivat juosta vapaana. Taavi jäykisteli ja piti karvat jonkin aikaa pystyssä, mutta uskaltautui lopulta haistamaan nartun hanuria ja rentoutui sitten selvästi. Hetki siinä käveltiin metsässä kaikki yhdessä ja koko lyhyt loppumatka kotiin tultiin kimpassa, joten luulen Taavin päässeen pahimmasta yli saman tien. Toivon ainakin niin, mutta kyllä voi taas seuraavien lenkkien ohitukset olla hieman hankalia...

En voi ymmärtää miten näitä päällekarkauksia sattuu meidän kohdalle aina vaan uudestaan ja uudestaan. Jos tuokin dopperi olisi tullut isommin aggressiivisesti tosissaan päälle, niin en mä olisi siinä mitään kyennyt tekemään, kun kaikki tapahtuu aina niin nopeasti ja rähisivä kieppuva karvakasa on vaikea saada rauhoittumaan. Mä niin toivon, ettei mun enää koskaan tarvis kohdata yhtään päällekäyvää koiraa!

Torstaina päästin onneksi heti siedättämään Taavia muihin, kun käytiin Oton ja Taren kanssa lenkillä. Odotetusti Taavi kävi aluksi vähän kierroksilla, mutta rentoutui pian ja koko lenkki meni hyvässä rennossa tunnelmassa, Oton kanssa jopa pystyi haistelemaan samaa puskaa. 

Perjantaina oltiin rally-tokoylituomari Kirsi Petäjän koulutuksessa. Keskityttiin kukkasiin eli käännöksiin, jotka vaihtavat koiran seuraamispuolta. Saatiin hyviä vinkkejä, eikä meillä ollut homma niin pahasti hukassa kuin luulin. Käsimerkkiä olisi hyvä vähän pienentää ja liittää käännöksiin jokin käskysana. Nyt on menty pelkällä käsimerkillä ja jatkossa yritän opettaa Taavin mua päin kääntämisen sanalle in ja musta poispäin jollekin toiselle sanalle. 

Edestä peruutuksessa mun täytyy opettaa eteen seisominen ensin omana liikkeenään ja peruuttaminen siitä erillisenä liikkeenä.

Suorituspaikkoihin ja kulkulinjoihin on syytä kiinnittää paljon huomiota. Oikean puolen seuruusta saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä, vaikka itse perusasentoon oikealle tulo ei vielä ole ihan tarpeeksi vahva. 

Lauantaina aamusta pitkästä aikaa hakutreenit valoisaan aikaan. Keli oli lähes tuuleton ja maassa valkoinen huntu lunta, lämpötila oli nollan tienoilla. 

Taavi teki pk-hakurataa kuudella ukolla. Pari tyhjää myös väliin ei niin suunnitellusti, mutta hyvin meni nekin ja tyhjien jälkeen lähti uudelle pistolle ihan yhtä innokkaasti kuin muutenkin. 

Palkan Taavi sai vaihtelevasti suorapalkasta mun paikalle tuloon ja kaikkea siltä väliltä. Radalle ja ukoilta keskilinjalle hallinnassa. Taas tykkäsin Taavista hirmusti. Pysyy ihan kohtalaisen hyvin hallinnassakin, vaikka into ukoille on kova. 

Treenin jälkeen käytiin vielä Ronja rotikan kanssa lenkillä. Aluksi Taavi oli vähän varautunut, mutta pian rentoutui. Kumpikaan koirista ei ole mitenkään leikkisä, mutta pientä kisailua saivat kuitenkin aikaan. Teki taas niin hyvää Taaville.

Sunnuntaina mun päivä meni Lahdessa pk-koetoimitsijakoulutuksessa, mutta ehdin kuin ehdinkin viideksi hallille. Taavi kyl joutui lähes suoraan sohvalta treeneihin, mut siihen nähden meni kivasti. 

Ekaks tehtiin paikkamakuuta häirittynä. Ihminen torven kanssa töräyttelemässä ja toinen koira noutohommissa. Hyvin meni. 

Tehtiin myös kahteen otteeseen rallyn kukkasia. On ne vaan vaikeita, kun ei itse tiedä mihin suuntaan on kääntymässä ja mihin koiran pitäis mennä. Mut kovasti Taavi yrittää ja muistaa aina kommentoida huonoista ohjauksesta. 

Jälkikoulutuksessa

Sunnuntain tottistreeneissä me keskityttiin rallyyn ja oikean puolen seuruuseen. Tehtiin myös tokon hyppyä ja muistaakseni myös luoksetuloa pysätyksellä ja ilman. Taavi oli oikein mukava ja treenit oli hyvät.

Treenien jälkeen ajeltiin vielä illalla mökille, jossa oltiin pari päivää. Siellä hiekkakuopalla jäljen nostoa parin jäljen verran ja tälläkin kertaa molemmat jäljet nousi oikeaan suuntaan pienen tarkistelun jälkeen. Pitäisi vissiin tehdä joku vähän pidempikin kovan maan jälki, kun tykkään ihan hirveesti siitä imusta, kun Taavi lähtee jäljelle. Nythän esine on tullut vastaan melkoisen pian, kun pääpaino on ollut tuossa nostossa.

Keskiviikkona tokotreeneissä häiriötreeniä. Halliin oli viljelty paljon kaikkea häiriökamaa ja siellä seassa oli hyppy ja ruutu ja kartiorypäs. Seuruu oli aluksi vähän vaikea, kun Taavia kiinnosti yllättävän paljon lattialla olleet lelut. Muutaman huomautuksen jälkeen ne onneksi unohtuivat ja seuruu oli hyvää. 

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös tulevien uusien tokosääntöjen mukaista kartiorypästä neljällä kartiolla ja siinä kävi kuten olin arvellutkin eli Taavi meni kartioiden välistä. Mutta jo heti toisella yrittämällä onnistui koko ryppään kiertäminen ja mikä parasta, Taavi oli mennessään hiljaa. Ruutukin onnistui pienellä avustuksella ja hypyssä lelut ei häirinneet yhtään. Lopuksi oltiin vielä kaikki koirat yhdessä hallissa ja siinä häiriötä toisista ja kuuntelua omien käskyjen kuuntelusta. Oli kyllä yhdet parhaista treeneistä pitkiin aikoihin, Taavi oli niin loistavassa vireessa ja koko ajan hiljaa.

Torstaina hakuiltiin pimeässä ja maalimiehille tuotti pientä haastetta mun toivomus liikkuvista maaleista. Illallahan on jo ihan pilkkopimeää ja metsässä ei näe mitään. Maalimiehet pitikin otsalampuissaan punaisen valon päällä, jotta näkivät edes vähän liikkua. Tuulta ei ollut yhtään ja tuntui, että raskas sumu painoi hajun ihan maihin. Liikkuvista maaleista jää myös huomattavasti vähemmän hajua kuin kauemmin paikallaan olevista. Taavia veti myös voimakkaasti alueelta ulos jokin haju, mutta kyllä maalitkin löytyi. Molemmilta vielä ihan hyvät ilmaisutkin, erityisesti toiselta, jolla ilmaisu alkoi heti. Maalimiehen liikkuminen ei vaikuttanut yhtään.

Lauantaina osallistuin Jarkko Eteläpään jälkikoulutukseen, Jarkko on toiminut Rajavartiolaitoksella koiranohjaajana kolmisenkymmentä vuotta. Koulutus olisi ollut kaksipäiväinen, mutta mulla oli sunnuntaina työpäivä, niin osaltani koulutus typistyi yhteen päivään. 

Oltiin pellolla ja ensin Taaville jäljen nostoa neljän noston verran. Jäljet vanheni noin tunnin ja melkoisella innolla Taavi niitä lähti nostamaan, mutta ensimmäinen ja viimeinen oli oikein hyviä. Kahdella keskimmäisellä vauhtia oli vähän liikaa, mutta silti Taavi tarkisteli suuntia, mutta keskittymistä olisi saanut olla enempi. Toisena treeninä tehtiin kolmensadan metrin jälki kolmella kepillä (neljäs varakeppinä) ja tämä jälki vanheni puolisentoista tuntia. Aamupäivän treenien jälkeen Jarkko sanoi, ettei hänellä ole meille mitään annettavaa, koska koiran motivaatio, tekninen osaaminen ja esineilmaisu ovat kunnossa. Ette tiedäkään miten hyvältä tuntuu kuulla ammattimiehen suusta tuollaista! Ollaan me kyllä jäljen kanssa puurrettukin, että ihme jos ei jossain näkyisi =). Eikä enää edes harmittanut niin paljoa, etten päässyt kuin yhteen päivään. Ja vaikka hänellä ei teknisessä mielessä ollut meidän tekemisessä mitään korjattavaa, niin sain kyllä paljon vinkkejä jäljen monipuolistamiseen ja koiran haastamiseen.

Kuvat Niina Mykkänen

Ryhmässä oli muutama pentu ja aloittelevia koirakoita, joten kokosin tähän myös Jarkon vinkit pennun jälkikoulutuksen aloitukseen.

- Koulutus aloitetaan ruutuharjoituksilla nurmikolla. Tallataan tiuhaan noin 1 m2 ruutu ja sinne kylvetään namia. Pentu nostetaan ruutuun ja se saa nuuskutella nameja sieltä. Pentu saa poistua ruudusta, kunhan se palaa sinne itsenäisesti. Liinalla voi estää pennun liian kauaksi menon, mutta sillä ei saa ohjata tai vetää pentua. Ruutuun heitellään lisää namia pennun huomaamatta. Yksi ruutuharjoitus kestää muutaman minuutin ja kun ruudussa on vielä namia ja pennulla intoa, nostetaan se pois.

- Ruutuharjoituksia alkuun useita ja nameja voi jossain vaiheessa vähentää. Ruutua voi nurmen hyvin onnistuessa tehdä myös hiekalle tai puoliski nurmelle ja puoliksi hiekalle. 

- Homman osaavalla pennulla ruutu voi olla myös aluksi namiton ja hetken nuuskuttelun jälkeen sinne heitetään pennun huomaamatta vähän nameja. 

-Ruutua ruvetaan muokkaamaan kolmioksi ja suorakaiteeksi ja tiheään tampatun jäljen yhdistäviksi ruuduiksi ja kolmioiksi pennun kehittyessä. 

- Kulmien harjoittelua imitoidaan tamppauksen aloituksella ruudun kulmasta.

- Namitetuilla jäljillä koiran taaksepäin kuljeminen ei ole ongelma. Ruutu opettaa pennun pyörimään ja aluksi tampatuilla jäljilläkin pentu helposti pyörii ja kulkee takajäljeäkin. Tämä jää pois namien poisjätön yhteydessä.

- Esineilmaisu opetetaan ruutuharjoitusten rinnalla erikseen.

- Namit voi jättää pois, kun esineilmaisu kunnossa ja palkan voi antaa esineiden kautta.

- Osaavallekin koiralle namit silloin tällöin osalla jälkeä on kiva vaihtelu

- Muurahaiset haittaa namihommia, mutta tätä riessa voi hieman vähentää käyttämällä jäisiä nameja. Kylmä karkoittaa muurahaisia.

Pelastuskoiraliitto antoi kaikille hälykoirille uudet työvaatteet ja Taavikin sai omansa, kiitos! (Valot ja kellot omasta takaa)

Treenattavat asiat ei lopu koskaan

Edellisen postauksen jälkeen viikko vedettiin lepiä, lenkkeiltiin ja löhöiltiin vaan. Teki kutvanaa.

Toissa sunnuntaina oltiin hallilla vähän höntsäilemässä. Hallissa hulinaa, kun neljä nopsaa koiraa touhus yhtä aikaa. Oikean puolen perusasento tuntui oikein hyvältä ja Taavi on hahmottanut takapään käytön myös oikealla työskennellessä. Pikku hiljaa hiotaan tätä varmemmaksi. 

Tehtiin myös liikkeestä jääviä merkin kierron kautta ja istuminen ja seisominen on hukkunut jonnekin. No eipä olla tehty pitkään aikaan... luoksetuloa ja seuruuta henkilöryhmässä. Tykkäsin Taavin tekemisestä, vaikka sitä ääntä oli taas välillä liikaa.

Maanantaina tein aamulla jäljennostotreenin hiekkakentällä. Neljä lyhyttä jälkeä tuoreena. Taavi nosti kolme niistä oikeaan suuntaan ja jäljesti lyhyet matkat kolikoille tosi vahvasti. Täytyy vielä itse vähän pohtia lisää näiden treenien käytännön toteutusta ja tehdä näitä nyt paljon lisää.

Käytiin myös Fionan kanssa kaupunkilenkillä juhlistamassa Fionan valmistumista eläinavusteisen valmennuksen eläintyöpariksi, onnea!

Keskiviikkona ennen tokotreenejä neljä jäljen nostoa hiekalla. Taavi on nyt hokannut, että palkka tulee kolikosta tms. pienistä esineistä ja bongaili vaan kaikkea pientä maata erottuvaa. Saattoi nostaa jäljen hyvin ja järjestää pienen matkaa ja singota siitä sitten jonkun purkan luo. Ärsyttävä vaihe, mutta menee varmasti pian ohi.

Tokotreeneissä aiheena kaukot ja pyrrinperkule oli niin täys virtaa, ettei niistä oikein tullut mitään. Kaikki jalat ehti liikkua moneen kertaan moneen suuntaan ennen kuin ehdin edes reagoida. Kokeiltiin keppiä takatassujen edessä ja laatikon päällä tekemistä ja yritin pitää takatassusta kiinni. Mut ei vaan keskittyminen tällä kertaa riittänyt muuhun kuin namin hamuamiseen. Ehkä näitä vähän muistutellaan kotona rauhassa lisää...

Lopuksi oltiin kolme koiraa kerralla hallissa ja Taavin kaks inhokkia oli meidän kanssa, porouros ja bc uros ja voi miten mahtava treeni meillä oli!! Näistä uroksista varmaan kukaan ei tykkää toisistaan ja silti niin hienosti tekivät kaikki omia juttujaan. Me tehtiin seuruuta, rauhallista perusasento ja jättäviä. 

Torstaina pieni hakuilu ja taas oli vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin löytyi kolme maalia tuulettomassa pimeässä illassa, ilmaisut ihan mahtavia! 

 

Perjantai ja lauantai kului taajamaetsintäkoulutuksessa, perjantaina teoriaa ja lauantaina käytännön harjoituksia. Ollaan tehty vähän taajamaharkkaa, mutta tosi vähän. Taajamassa etsiminen on koiralle paljon metsää rankempaa. Hajuja ja muita häiriöitä on paljon. Rakennukset, tiiviit pensaikot, aidat ja muut taajaman erikoisuudet vaikuttavat hajujen kulkeutumiseen ja tuulta ei taajamassa voi juurikaan käyttää hyväksi. Koira työskentelee aina liinassa ja koira reagoi yleensä vasta hyvin lähellä maalia. Liikkuvat maalimiehet on taajamassa koiralle mahdottomia ja se opetetaankin etsimään vain paikallaan olevia kohteita. 

Treenattiin koulun pihapiirissä kolmella maalimiehellä per koirakko. Taavi osaa käydä hyvin tarkastamassa erilaisia kohteita, kuten syvennyksiä, hiekoitushiekkalaatikoita ja rappusia. Se on myös kohtuullisen hyvin ohjattavissa. Taajaman hajumaailma vie kyllä Taavia ja jalka nousee usein, mutta se ei onneksi haittaa työskentelyä. Mulle itselleni taajama on haastava suunnitelman teon kannalta. Täytyy vaan treenata enemmän.

Kuvat Ronja Hyvärinen:

Maanantaina pimeällä hakutreenit, joissa alueena noin neljä hehtaaria ja ajatuksena oli, että eka maalimies on ihan heti alussa, jotta näen onko nenä auki alusta asti. No nenähän oli auki jo alueelle mennessä, mutta hallinta sen verran vahva, ettei Taavi halustaan huolimatta lähtenyt maalimiehelle, vaan pysyi käskyttämällä vierellä. Sen verran tulkittiin tuulen kulkeutuminen väärin treeniä suunnitellessa, että etsimiseen käskyn saatuaan tämä ukko ei noussut, vaan jäi lopulta viimeiseksi, mutta treenin tarkoitus tuli kuitenkin täytettyä ja todettua, että nenä toimii alusta asti. Pari muuta maalia löytyi myös hyvin. Seisovaa maalimiestä vasten Taavi oli ensin noussut seisomaan. Täytyy tätä tutkia seuraavissa treeneissä.

Tiistaina päivällä ajeltiin 23 tuntia vanha reilu kilsan jälki. Ei ollu helppo, mutta selvittiin. Neljästä kepistä jäi eka ja kolmas. Ajoittain ihan hirvittävän hyvää jäljestystä ilman pienintäkään epävarmuutta ja pari kertaa ihan totaalinen tippuminen jäljeltä. Keli oli koko tallomisen ja ajamisen välisen ajan lähellä nollaa, yöllä vähän pakkasella ja päivällä pari astetta plussalla. Ihan inan satoi lunta jossain välissä, mutta se ei jäänyt märkään maahan edes hetkeksi. Tuulta oli alle viisi metriä. Rutiinia vaan lisää, niin eiköhän se siitä parane.

Sinisellä tallottu jälki, vihreällä ajettu

Illalla vielä hakua käytöstä poistetun vanhainkodin pihapiirissä. Täällä aina Taavilla vauhtia enemmän kuin laki sallii ja hallinta on vähän niin ja näin. Mut tää paikka onkin vähän kuin koirien puuhamaa tai leikkikenttä ja täällä ne oppii aika äkkiä ne mahdolliset piilojen paikat. Joten yleensä annan Taavin rallattaa aika vapaasti, koska kivaahan tän pitää olla!

Keskiviikkona aamulla fyssari ja jumia oli vasemmalla puolella ristiluun kupeessa ja oikealla puolella lavassa. Kaikki saatiin auki ja Taavi oli kyllä taas ihana hoidettava, nukahti melkein välillä ja Suvin naama piti nuolla muutamaan kertaan.

Taavin mummo täytti  viime viikon tiistaina 14 vuotta! Onnea Elsa <3

Kuva pöllitty Heidi Utriaiselta =)