Jälkikauden päättäjäiset sekä hallihommia

Tiistaitokossa tehtiin ekaksi kaukoja ja luoksetulo. Alon kaukot menee muuten hyvin, mutta Taavi meinaa vähän ennakoida seuraavaa liikettä. Pidän sitä eri asennoissa eri pituisia aikoja ja palkkaan välillä vaihtojen välissä. Ehkä se näillä konsteilla oppisi odottamaan käskyä. Luoksetulo oli hyvän vauhdikas ja loppuasento tuli pienellä avustuksella suoraan eteen. Varmistelen nyt vielä jonkin aikaa tuota eteen tulemista, jotta Tapsu unohtaisi suoraan sivulle tulon ja sivulle siirtymisen ennakoinnin. Pyrri kun vaan välillä ehtii tehdä sata asiaa ennen kuin itse ehtii huomata mitään...

Varsinaisena aiheena oli kapulan pito, nouto ja hyppy. Taavi pitää kapulaa hyvin, mutta mun pitäis kuulemma oikeesti opettaa se lähemmäksi. Jotenkin ajattelen sen tuntuvan Taavista epämiellyttävältä tulla ihan iholle kapulan kanssa, mutta kai sitä nyt pitää kokeilla saada tulemaan vähän lähemmäksi. Eihän se nytkään ole kuin puolen jalanmitan päässä, mutta silti. Kotona siis jumpataan jatkossa niin, että istun tuolilla jalat harallaa ja Tapsun pitää tuoda kapula ihan tosi lähelle. Katotaan mitä tästä tulee...

Noutokin onnistui hienosti. Harjoiteltiin myös niin, että palkattiin pelkästä istumisesta mun vierellä ja appari toi kapulan heiton jälkeen takaisin. Hyvin pysyi Taavi heittojen ajan vieressä. En ole vieläkään löytänyt hyvää kapulaa, aina on joko liian pieni maavara tai liian paksu keskiosa tai muuta vikaa. Täytyy jatkaa hyvän kapulan etsintää, vinkkejä?

Hypyssä harjoiteltiin pelkkää koiran jättämistä ja sitten koko liikettä. Molemmat meni meillä hyvin. Tässäkin varmistelen vielä reilusti sitä eteen tulemista, kun se kesällä opetettiin sivulle. Poisoppiminen vie kuitenkin enemmän aikaa kuin ihan uuden oppiminen, kärsivällisyyttä!

Tapsu keskittyi tänäänkin hyvin meidän tekemiseen, vaikka hallissa hääräsi muitakin koiria, mutta pitihän sitä kerran karata tyttökoiran luo esittäytymään. Kyllä taas vitutti! Just kun olin vähän ruvennut luottamaan Taaviin, niin sit se tekee noin... Ja hallin ovellakin piti toiselle uroskoiralle äristä... Näiden jälkeen en sitten paikkamakuussa arvannut jättää Tapsaa ollenkaan. Seisoin metrin päässä. Hienosti se siitä pysyi ihan hiljaa ja tuijotti mua. Mut ei voi mitään, että jäi tosi paska fiilis näistä treeneistä...


Tokalla tunnilla tehtiin alon kaukoja. Ei tullut ennakointeja kuin ekassa vaihdossa, mutta sitten se maasta istumaan nouseminen ei onnistunutkaan ekalla käskyllä... Jumppaa, jumppaa , jumppaa vaan lisää. Seurattiin myös henkilöryhmässä ja hyvin seurattiinkin, myös meidän seuruun lähdöt oli huippuja!

Ruutua tehtiin vieden purkki yhdessä ruutuun ja se taisi olla vähän liikaa Tapsulle. Seurasi se mua pois ruudusta, mutta teki usean kerran erilaisia kieppejä jahyppyjä, kun olis jo pitänyt päästä purkille. Seurattiin sitten edes takaisin, kunnes Tapsu malttoi keskittyä seuruuseen ja sitten lähetys. Arvaatte varmaan, että vauhtia oli riittävästi purkille =). Toinen toisto tehtiin ilman mitään purkkeja ja oli kyllä ihan täydellinen ruutu! Taavi pinkoi minkä koivistaan pääsi, seisahtui ruutuun (ilman mitään käskyä) ja sitten käskystä maahan, superia!

Mulle yritettiin opettaa myös täyskäännöksen hajoittelua. En meinannut pysyä pystyssä! Jotain valssiaskelia siinä yritettiin tehdä perusasennosta vasemmalle taaksepäin kääntyen. Taavi ainakin käyttää takapäätään hyvin ja rupesi kuulemma tosi nopeasti tarjoamaan oikeaa liikerataa. Katotaan mitä tästä tulee omineen treenatessa =P! Lopuksi vielä vähän hyppyä ja lähinnä sitä eteen tulemista.


Torataina alkoi tokokurssi, jolle olin ilmoittautunut jo ajat sitten ja jonka alkamisenkin olin ehtinyt jo kertaalleen unohtaa. Treenataan siis naapurikaupungissa joka toinen viikko tunnin verran. Halli on iso, hiekkapohjainen, kylmä ja kamalan meluisa, kun hallin toisessa päässä treenataan samaan aikaan aksaa. Kurssilla on kuusi koirakkoa, tänään meitä oli paikalla viisi. Vain yksi narttu, muut uroksia, mutta silti Tapsu pärjäs kivasti. Aluksi vähän levottomuutta ja vinkumista, mutta kun päästiin tekemisen rytmiin, väheni ääntelykin.

Tunti aloitettiin perusasennossa tehdyillä häiriöharjoituksilla. Kurssin vetäjä käveli koiria ympäri ja kahisutteli käsiään, aksapuolelta myös tuli ihan kiitettävä häiriö. Meidän kontakti ei meinannut millään pysyä, vaan vähän väliä piti vilkuilla mitä muualla tapahtui.

Seuraavaksi tehtiin kaukoja. Taavi vinkui tosi paljon, muuten meni kuten aiemminkin. Seuruuta tehtiin ohjatusti askel tai pari kerrallaan käännökset mukaan lukien, nyt oli kontakti kohdallaan. Tehtiin myös luoksetuloja niin, että Taavista pidettiin  kiinni ja menin puoleen matkaan. Kutsun jälkeen lähdin juoksemaan karkuun. Taavin vauhti on ollut viime aikoina hyvä, mutta hyvä näitä vauhtijuttuja on tehdä aika usein.

Lopetettiin uuteen kontaharjoitukseen ja tällä kertaa se onnistui meiltä huomattavasti paremmin. Tehtiin pieniä seuruupätkiä toisien koirien ympäri ja toiset kiersi meitä ja hyvin jaksoi Tapsu tapittaa mua. Kurssin vetäjä myös teki häiriöitä. Ihan vimpoksi vielä vauhtiluoksetulo. Kivat treenit, häiriötä on ainakin tarpeeksi ja silti Taavi pystyi alun jälkeen kerkittymään hienosti.


Perjantaina Taavelo pääsi äijälenkille Otto von Onnellisen kanssa. Aluksi oli pientä jännitystä ilmassa, mutta melko pian se hälveni. Taavi olisi halunnut tehdä ystävällisessä hengessä jopa lähempää tuttavuutta labbisherran kanssa. Päätettiin kuitenkin tyytyä hillittyyn takamuksen nuuhkimiseen. Tällaiset lenkit tekevät varmasti hyvää Taaville, toivottavasti kaverilenkit saavat jatkoa!

Kuvat Tiina Suuronen:

Lauantaina hakuiltiin raunioilla neljän ukon verran. Taavi oli tällä kertaa oikein mukavasti ohjattavissa ja kaikki ukkelit löytyivät näppärästi, paitsi viimeinen, joka haetutti itseään pikkuisen. Viimeinen ukko oli suljetussa kontissa ja siitä paineltiin heti raunioille tullessa ensimmäisen kerran vauhdilla ohi. Lopuksi kun käveltiin siitä uudestaan ohi, hokasi Tapsa siellä olevan maalin.

Yhteen umpipiiloon oli laitettu pelkkaa ruokaa. Taavi kyllä haisteli piiloa todella atrkkaan, mutta ei ilmaissut sitä. Loistavaa, koirani etsii siis ihmistä eikä ruokaa. Taavi ilmaisi myös ohimennen yhden raunioiden reunassa seisseen ihmisen ja palkkahan siitäkin tuli :).

Kuvat Sari Nieminen:

"Anna nyt sitä palkkaa"

Näin haukutaan raunion reunalla seissyt ihminen.

Sunnuntaina meillä oli jälkikauden päättäjäiset. Meille oli tallottu jäljet valmiiksi ja meidän jäljestystä oli katsomassa ja neuvoja antamassa jälkikonkari Minna Muuri. Taavi ei jostain syystä tänään ollut ihan oma itsensä ja jäljestys ei ollut niin varmaa kuin mihin olen tottunut. Janaltakin Taavi lähti väärään suuntaan, mitä ei ole tehnyt pitkiin pitkiin aikoihin ja kerran hukattiin jälki ihan kokonaan. Esineet ja kepit kuitenkin löytyivät. Mutta oli kyllä kiva saada uuden ihmisen näkökulmaa. Sain muunmuassa neuvon pitää liinasta kiinni lähempää Taavia, noin parin - kolmen metrin päästä ja pitää molemmat kädet liinassa. Tämä tuntuikin paljon paremmalta, tatsi koiraan oli jotenkin ihan erilainen. Tämä tapa täytyy ehdottomasti opetella! Mun piti lopettaa tän vuoden jäljestys tähän treeniin, mutta nyt tuli kyllä intoa, että pakko ainakin pari jälkeä on päästä vielä ennen talvea ajamaan.

Tässä listaa neuvoista ja vinkeistä:

• Kostealla kelillä jälki saa vanheta reilusti, useamman tunnin, jopa aamusta iltaan
• Molemmat kädet liinassa ja vauhti pitää pitää tasaisena
• Vähän koirasta riippuen ohjaaja voi olla hyvinkin lähellä koiraa
• Harjoitellessa kulmat merkittävä selvästi ja annettava niissä koiralle tilaa työskennellä (ei tarkoita vallatonta ympyrän juoksemista)
• Janalähtöä voi varmistaa namittamalla oikeaa suuntaa
• Harhan harjoittelussa harha merkittävä hyvin ja sen jälkeen namia tai esine, jotta koira saa palkan oikean jäljen jatkamisesta
• Esineillä hyvä viettää aikaa ja palkata paljon, jotta esineet vahvistuvat
• Esineen jälkeen uusi lähetys jäljelle, ajatuksena jälki onkin viisi jälkeä
• Jäljen lopussa hyvä palkka ja kovat kehut, jälkivermeet pois ja 'vapaana' autolle
• Jos koira vetää kovasti jäljestäessään, on sen vauhti pidettävä tarpeeksi hitaana ja tasaisena, jotta jäljeltys pysyisi tarkkana. Jäljellä ei rynnitä.
• Jälkien on hyvä olla selkeän mallisia 
• On hyvä harjoitella myös pitkiä suoria jälkiä, niissä oppii lukemaan koiraa

Jälkiryhmän vetäjä muisti meitä pienellä paketilla ja jostain kumman syystä mun pussukasta löytyi myös tämmöinen... Mitähän tästä pitäisi ajatella?

Illalla käytiin vielä hallilla tottistelemassa. Tapsa teki seuraamisen lähtöjä ja kontakti pysyi hyvin. Kierrettiin myös kahden henkilön henkilöryhmää ja se meni muuten hyvin, mutta mun yläkropan asento on tosi tärkeä. Edelleen siis joudun opettelemaan kävelyä... Jos vähänkään käännän hartijalinjaa, on Taavi heti tekemässä täyskäännöstä. Sitten kun kävelin ihan paskajäykkänä, seurasi Taavi kasikkoa hyvin.

Liikkeestä maahan oli mallikas. Kokeiltiin myös loivaa A-estettä. Tapsa kiipeään innokkaasti, mutta en onnistunut saamaan sitä pysähtymään esteen alaosaan. Onneksi se ei kuitenkaan hyppää ennen aikojaan alas.

Paikkamakuuta tehtiin lansunartun häiriköidessä A-estetreenillä ja haukkumalla. Lansu myös teki seuruuta Taavin ympäri. Tapsu pysyi hyvin paikallaan, mutta lopussa vähän vinkui.

Leikittiin myös vähän noutokapulalla. Vieras kapula ei tällä kertaa ollut mikään ongelma ja vauhdikkaasti Tapsu toi kapulan mulle. Tehtiin niin, että kapula oli mun ja Taavin välissä joko suorassa linjassa tai sivussa meistä. Kokeiltiin myös metallikapulaa ja se ei ollut niin helppo. Kyllä Tapsu sen mulle toi, mutta ote oli kyllä luvattoman heikko. Molemmilla kapuloilla muutama toisto.

Nettihajukurssi päättyi tällä viikolla. Ei olla Tapsan kanssa ehditty sitä treenata, mutta alun perinkin sen tarkoitus oli olla enemmänkin aiheen opiskelua tulevaisuuden varalle talven pimeiden iltojen ajanvietteeksi. Kurssi on ollut ihan hyvä, ehkä hieman kotikutoisen oloinen, mutta taatusti hintansa veroinen. 

Hurjan hyvä viikko!

Tiistaitokossa ekalla tunnilla aiheina kaukot, seuraaminen ja paikkis. Alon kaukot on meillä hyvin hallussa, kunhan matka ei ole paria metriä pidempi. Matkaa täytyy nyt ruveta pikku hiljaa pidentämään ja mukaan treeniohjelmaan pitäisi ottaa seisominen. Ensin kokeiltiin istu - seiso vaihtoja ja siitä ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi oli joutunut olemaan päivän yksin ja vaikka kävin melkein tunnin lenkillä sen kanssa ennen treenejä, niin virtaa oli ihan pikkusen liikaa. Ei saatu onnistumaan ehkä yhtään vaihtoa niin, että koira olisi ollut paikallaan. Tassusta ei Taavia voi pitää kiinni ollenkaan, käsi jos menee lähellekään tassua, alkaa sellainen ripaskan tanssiminen ettei mitään rajaa. Maasta seisomaan ja takaisin vaihdot menikin sitten yllättävän hyvin, ihan siis nami kuonossa jumppaa tehtiin ja sillä jatketaan.

Seuraamispätkät meni vaihtelevasti, lähdöt edelleen karmeita ja täyskäännöksessäkin Taavi kuulemma skannaa koko hallin läpi ennen kontaktin palauttamista. Tällä kerralla seuraamisen vire oli kyllä niin kohdillaan, oli kiva tehdä Tapsan kanssa kun se oli niin into piukeena ja suorilla osuuksilla tosi hyvä!

Toisella setillä keskityttiin sitten niihin seuruun lähtöihin lelupalkalla. Välillä lelu kainalossa ja välillä oikeassa kädessä. Taisi se kädessä oleva palkka olla edelleen parempi ja saatiin jopa muutama onnistunut lähtö aikaiseksi. Nyt pitäisi vaan treenata tosi paljon ihan tuota pelkkää lähtöä ilman edes sitä ensimmäistä kokonaista askelta. Eli pieni nojaaminen eteenpäin ja jalalla vähän liikettä ja jos kontakti pysyy, niin heti palkka tästä. Mun pitäis kuulemma myös opetella vähän riehakkuutta, epäilen tätä kaikista vaikeimmaksi jutuksi, möllöttäjä kun olen...

Lopuksi paikkis, Taavi mulla liinassa. Ohjaajan toimesta kovasti häiriötä; kävelyä ja juoksua koiran ympäri, käsien kahistelua ja rykimistä. Viereinen kääpiövilliskin steppaili ihan kiitettävästi. Taavi pitää kyllä vähän ääntä, mutta muuten oikein rauhallista pötköttämistä. Mun pitäisi kuulemma pikku hiljaa ruveta luottamaan siihen ja jättää liina pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Kotiläksyksi kaukojen seisomisjumppaa ja seuruun lähtöjä.


Tokalla tunnilla Taavi teki seuruuta ja henkilöryhmää. Hienosti meni henkilöryhmä! Seuruukin oli lähtöjä lukuun ottamatta kivan intensiivistä. Ruutua tehtiin namipurkille pari toistoa. Ekalla vietiin purkki yhdessä Taavin kanssa ruutuun ja tokalla namipurkin vei kaveri Taavin huomaamatta. Molemmilla kerroilla ihan hirveellä vauhdilla pinkoi pikkuinen raitapaituli namien luo.

Luoksetulon loppuasentoa hiottiin myös. Siitä on nyt pientä vääntöä tuleeko Taavi tarpeeksi lähelle vai ei. Mä olen täysin tyytyväinen siihen, että Taavin etutassut ovat noin puolen jalanmitan päässä mun varpaista. Saisi kuulemma olla vieläkin lähempänä, mutta me kyllä tyydytään tähän. Jäähän Taavi välillä liian kauas ja niitä korjailtiin, mutta ei sen kyllä ihan iholle tarvi tulla. Tällä kertaa ei tullut kertaakaan sivulle, hyvä niin. Yksi pitkä luoksarikin tehtiin ja vauhtia oli ainakin tarpeeksi.

Lopuksi paikkamakuu ja olin nyt rohkea ja oltiin ilman liinaa. Toisella puolen narttuaussi ja toisella urosbelgi. Makuutettiin koiria kaksi minuuttia, olin viiden metrin päässä ja kaikki meni muuten hyvin, mutta Taavi vinkui. Sellainen pieni tasainen piiii kuului melkein koko ajan. Tuijotus minuun oli aika intensiivinen, mutta vaikka kielsin, ei vinkuminen loppunut kuin sekunniksi. Kerran kävin välipalkkaamassa, kun Tapsu oli viisi sekuntia hiljaa. Ensi kerralla kokeillaan sitä, etten kiellä tai reagoi mitenkään sen vinkumiseen. Mutta noin niin kuin muutenhan tuo oli aivan loistava!

Miksi pestä ikkunat, kun ne on heti tän näköset :P

Perjantaina aamusella käytiin hallilla pikaseen. Seuraamisen lähtöjä tehtiin ja ne onnistuivat oikein hyvin. Kontakti ei tippunut kertaakaan. Jättävien liikkeiden erottelua tehtiin, istu ja maahan on vähän vaikeat, Taavi meinaa aina mennä maahan. Yritän erotella ne tosi selkeästi erilaisilla käskyillä ja onnistuttiinkin siinä melko hyvin. Antaako uudet säännöt mahdollisuuden kertoa tuleva liike koiralle ennakoivalla merkillä, kun enää ei kysytä onko ohjaaja valmis? Voiko koiraa rapsuttaa korvasta tai rinnasta yms. ennen liikettä ilman pistemenetyksiä?

Muutama ruutuun lähetys purkille ja maassa oloa häirittynä kuului myös ohjelmistoon.


Paavo kävi perjantaina hieromassa Taavin. Edelleen jaksaa ihmetyttää, kuinka se saa Taavin niin rennoksi. Ensin hierottiin oikea puoli ja Tapsa oli kuin tajuton koko ajan. Vasemmalla puolella pientä jumia lannerangan kohdalla ja Taavi vain puolitajuton. Niin ihmeellistä, kun toinen hieroo ja venyttelee koiraa ja koira on vaan ihan lötkö. Onneksi jumi on vain pieni, eikä kuulemma vaadi mitään erikoisempaa hoitoa.

Hieronnan jälkeen on hyvä ottaa hetki rennosti.

Lauantaina oltiin pehaporukalla aamupäivästä raunioilla. Taaville treeni oli niin pala kakkua, että mun ei olis tarvinnu tulla paikalle ollenkaan, Tapsu olis hoidellu homman kotiin ihan omineenkin. Kun Tahvis sai ekan käskyn ukolle, pinkoi se hirmuista vauhtia hunajakennopiilolle tiilikasan päälle ja ilmaisi ekan ukon. Treenikamut olivat yrittäneet tehdä killerin ja laittaneet toisen ukon viereiseen "kennoon", mutta eihän Taavi tollaseen halpaan mennyt. Kun ekan ukon palkat oli syöty, alkoi se paukuttaa viereisen kennon luukulla ja sieltäkin nousi ukko!

Seuraavaksi Taavi oli jo haukkumassa alueen laidalla ollutta roskista, itse vielä tönötin tiilikasan päällä. Palkan jälkeen pingottiin raunioiden toiseen laitaan betonilohkareiden alle. Siellä oli Tapsa vähän hätkähtänyt, joko lapsimaalimiestä tai sitä että maalissa olikin kaksi henkilöä. Kauaa ei pyrriäinen erilaista maalia kuitenkaan ollut ihmetellyt, vaan haukkui oikein reippaasti molemmat. Ja kaikki edellinen tapahtui noin viidessä minuutissa, ilkkuivat jopa, että kannattiko viiden minuutin takia edes tulla treeneihin. Mut minkä sille mahtaa, jos koira on noin huippu!!

Kuvat Sari Nieminen:

Raunioille tulossa

Vauhtia oli vaikka muille jakaa!

Illan eellä (mikä näin talviaikaan tarkoittaa noin neljää) kävin vielä tallomassa Tapsalle jäljen, kun virtaa tuntui riittävän. Pöllin viime jälkitreeneistä kaverin idean Sveitsi-jäljestä. Jälki vanheni reilun tunnin ja pieni tuulenvire siivitti jäljestystä. Jälki oli puolisen kilometriä pitkä ja jokaisen suoran pätkän keskivaiheilla oli esine.

Janaa oli lähetyksessä kymmenisen metriä ja se meni hyvin, kuten koko muukin jälki. Pari pientä hukkausta, mutta nopeat korjaukset niihin Taavilta. Kaikki esineet löytyivät. Pientä herpaantumista jäljeltä aiheutti jostain melko läheltä kuulunut koiran haukunta niillä pätkillä, joilla haukunta kuului edestämme ja läheltä. Myös tiellä kulkeneet autot ja juoksija saivat hetken huomiota osakseen silloin, kunkuljimme tien suuntaisesti lähellä sitä. Varsinaiseen jäljestykseen nämä eivät kuitenkaan vaikuttaneet ja Taavi jatkoi hetken tilannetta tarkkailtuaa itse hommia ilman kehotusta. Kyllä oli pätevä jälkikoira mulla tänään(kin).

Tällaisen jäljen tein...

...Taavin jäljestys näytti tältä.

Tämmöiset esineet jäljeltä löytyi

Sunnuntaina oltiin jälkiryhmän kanssa ekaa kertaa hallilla treenaamassa. Olemme siis vuokranneet tunnin treenivuoron tottista varten talveksi. Taavi teki kaksi settiä, ekalla tehtiin tokohyppyä ja siinä lähinnä loppuasentoa, kun se on nyt sitten kuitenkin eteenja siitä sivulle, eikä suoraan sivulle. Kolme hyppyä ja käsillä ohjaus eteen. Myös luoksetulon loppuasentoa jankattiin lyhyeltä matkalta, ei sivulle tuloja. Myös muutama seuraamisen lähto hyvällä kontaktilla.

Toisella setillä seuraamista henkilöryhmässä. Ensimmäisellä kerralla ryhmään mennessä eka ihminen vei Taavin mielenkiinnon, muuten meni ihan kivasti. Kierrettiin useampi kasikko pariin otteeseen. Aika tyyyväinen olin. Jättäviä tehtiin myös peruuttaen, muut menee hyvin, mutta istuminen on hankala. Täytyisi siihen keksiä jokin ratkaisu... Ja sitten vielä niitä luoksetuloja läheltä loppuasentoa ja kauempaa vauhtia.

Tällä viikolla Tapsa pääsi myös hihnalenkille Hippu-hoffin kanssa sekä toisena päivänä Remu-briardin kanssa ja yhdellä lenkillä törmättiin kesän tokokurssilta tuttuun Nessa-collieen ja nämä kaverukset pääsivät rallattamaan oikein kunnolla.

Lampaita, leikkiä, siedätystä, treenejä ja kamalasti kuvia ja videoita

Viikko sitten lauantaina oltiin Woollandiassa Somerolla paimentamassa pyrriyhdistyksen paimennuspäivillä. Oli ihan kivaa, vaikka tuuli olikin niin kova, että meinas viedä mut mennessään ja melko hyvästä vaatevarautumisesta huolimatta meinasi tulla välillä vilu. Tuuli sai myös Tapsan silmät rähmimään, kai hiekkapölyä oli ilmassa niin paljon, että sen silmät ei tykänny. Taavi pääsi päivän aikana kolme kertaa lampaille.

Ensimmäinen kerta käveltiin vain liinassa lampaiden perässä. Taavia vähän häiritsi viereisessä pyörössä ja sen ympärillä olleet beussit ja meidän pyörön ympärillä vuoroaan odottavat pyrrit. Se ei oikein pystynyt keskittymään lampaisiin, homma meni enemmänkin toisten koirien tuijotteluksi.

Toisella kerralla lampaat kiinnosti jo enemmän ja tehtiin perässä kävellen pysäytyksiä ja kuljeteltiin lampaita sinne tänne. Taavi oli hyvin kuulolla ja totteli hienosti "odota"-käskyä.

Kolmannella kerralla Taavi oli jo vapaana (liina roikkui kyllä varoiksi perässä) ja minä lampaiden edessa sauvan kanssa. Voi luoja kun tuo liikkuminen voi olla vaikeaa. Heti kun pitää kulkea takaperin ja miettiä omaa ja koiran liikkumista, niin ei meinaa millään onnistua. Mutta ihan hienosti Tahvo teki hommia. Huomaa viime vuoteen eroa, ikä on tuonut selvää malttia ja hallittavuutta.

Väliaikoina hengattiin aina välillä muiden koirien seassa ja lähes koko ajan Taavi oli oikein rennon oloinen. Beauceronit saivat kulkea ohi ihan rauhassa ja tilan omat koirat kävivät välillä nuuhkimassa. Tyttöpyrreistä Taavi olis tykänny tosi paljon, pojat ei sitten olleet ihan niin kivoja, mutta ei siinäkään mitään suurempaa. Masiakin käytiin vähän nuuhkimassa. Ihan suoraan vastaan tulevat koirat olivat ne vaikeimmat ja niiden kohdalla saattoi vähän karvat nousta niskassa pystyyn ja vähän piti haukkuakin, mutta tilanne meni ehkä nopeammin ohi kuin aikaisemmin.


Kuvat Claudia Ottka

Tiistaina olin pehatreeneissä taas siedättämässä Taavia toisiin koiriin. Kolme eri urosta nähtiin ja kaikkien kohdalla Taavi oli ihan rento ja välinpitämätön tai sitten enemmänkin iloisesti menossa katsomaan niitä kuin rähjäämässä. Tyrnistä se meni ihan sekaisin,vaikkei sitä edes oikein nähnyt. Ei paljon jauhelihaherkku kiinnostanut, kun olis kieli pitkällä pitänyt päästä Tyrniä haistelemaan. Kaupunkilenkit on myös menneet hyvin niiden muutamien koirien kohdalla, joihin olemme törmänneet.

Oli mulle taas neljä ukkoa ripoteltu raunioihin, vaikka omat ajatukset on nyt enemmän tuon käytöksen muokkaamisessa kuin missään muussa. Ehkä ihan kiva Taavin tehä kuitenkin muitakin juttuja.

Edelleen se liikkuminen siellä raunioilla on mulle se haastavin juttu. En jotenkin osaa hahmottaa aluetta ja suunnitella miten se olisi paras kiertää. Joka kerta on erilainen tuuli ja niitä piiloja on sillä alueella aika helvetisti. Tänään yritin kuitenkin lähetellä Taavia vähän tarkemmin eri kohteisiin, viimeksihän se teki töitä aika itsenäisesti. Aika hyvin Tapsu meni sinne minne mä sen halusin menevän ja hienosti kävi kaikenlaisissa putkissa ja onkaloissa tarkistamassa.

Pari ukkoa löytyi aika helposti, muutamaa edelliselle koiralle käytössä ollutta piiloa Taavi haisteli tosi tarkasti ja mä jo hämäännyin ja ihmettelin, miksei se ilmaise. Ajattelin sitten palata siihen kohtaan myöhemmin uudestaan. Taavi kuitenkin tiesi ettei siellä ketään ole ja uudella kiekalla ei enää ollut niistä piiloista/alueista kiinnostunut. Kyllä tuo koiranluku on haastavaa!

Yksi ukko oli piilossa isossa pystyssä olevassa viemäriputkessa. Taavi ilmaisi ensin vaakaputken pystyputken alapuolella, mutta vaihtoi kesken kaiken pystyputkeen. Oliko ukko molemmissa putkissa vai kulkeutuiko vain haju hämäävästi?. Nostettiin ensin pystyputken ukko ja sitten tarkistettiin tyhjä vaakaputki.

Viimeinen ukko oli killeri mulle. Se oli roskiksessa, jonka viereisestä roskiksesta Taavi löysi tokan ukon. Eihän mulle tullu mieleen haistattaa kaikkia viereisiä roskiksia löydön jälkeen vaan matka jatkui. Ja kyllähän Taavi sille ekalle roskisukolle haukkui sillälailla hassussa paikassa roskisten välissä, että olis pitäny siitä jo älytä tarkistuttaa muutkin pöntöt... Uudella yrittämällä Taavi sitten ilmaisi sen viereisenkin roskiksen.

Osa rauniorataa (kuva Satu Polukselta)

Torstaina olimme Tiina Bångin vetämässä tottissemmassa. Oli todella mukavan tuntuinen kouluttaja, menisin uudestaankin.

Aluksi otettiin paikkamakuut, Taavi liinassa. Hyvä niin, sillä rivissä yksi koira vähän häröili ja Tapsa oli ampaisemassa sinne. Liinan päässä oli Milla, jolla loistava tilannetaju ja ajoitus. Taavi sai pienen nypyn liinasta sivulle ja oli ihan kiltisti maassa loppuajan. Näitä tarvittaisiin varmasti todella paljon lisää. Harmi kun tuon treeniseuran saaminen on niin kiven alla varsinkin nyt kun ei ole ryhmäpaikkaa tokoon. (Motivaatio edelleen toko suhteen olematon, että ehkä ihan hyvä ettei ole sitä ryhmäpaikkaa... tai sit motivaatio vois nousta, jos olis porukka, missä treenata...)

Yksilövuoroilla käytiin ensin läpi seuraamista. Siinä lähinnä ensimmäisellä askeleella putoavaa katsekontaktia. Taavi siis aina pudottaa kontaktin ekalla askeleella, mutta kontakti palaa sen jälkeen. Tosin vilkuileehan se pidemmilläkin matkoilla... Tähän auttavana reseptinä saimme ohjeen harjoitella niin, että ensin tehdään paikaltaan käännös oikealle, kaksi askelta, pysähdys ja sitten taas liikkeelle. Hurjan hyvin paransi Tapsa tuota ekan askeleen kontaktia jo tuon pienen harjoitusajan puitteissa. Tuohon matkalla vilkuiluun onkin sitten vaikeampi puuttua, kun Taavi on niiiin älyttömän nopea, että mä en ehdi reagoida siihen. Sen katse on jo taikaisin mussa, ennen kuin ehdin edes ajatella asiasta huomauttamista. Ehkä tämäkin paranee ajan kanssa tekemällä vain pieniä onnistuneita pätkiä...

Toisella sessiolla käytiin läpi sitä, miten kaukot opetetaan. Ensin pitäisi päättää onko etu- vai takapää paikoillaan ja sitten oli vielä joku pompun kautta tekeminen, mikä ei kyllä ihan auennut mulle. Mutta siis tosi pienissä erissä ja hirveän pitkään niin, että ei mene kauaksi koirasta. Tämä aihe vaatisi kyllä multa lisää perehtymistä erilaisiin tapoihin opettaa asia...

Taavi sai kovasti kehuja erittäin hyvästä peräpään käytöstä ja nopeudesta, mikä on kyllä jossain asioissa mulle haastavaa =)

Kuvat Milla Ristola:

Kaukojen opettelua

Kaukojen opettelua

Tässäkin opetellaan kaukoja, ehkä ;)

Aika rankkaa oli tokoilla

Kerkesin myös käydä katsomassa tällä viikolla ällösöpöjä pyrripalleroita Seijalla <3

Viikon päätteeksi käytiin vielä sunnuntaina mätsäilemässä eli siedättymässä muihin. Muuten meni tosi hyvin, mutta sitten siellä oli yksi venhäterrieri. Mä en tiedä mikä niissä on, kun ei olla nähty niitä kuin muutamassa mätsärissä ja näyttelyssä koko Taavin ikänä ja niiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tai siis Taavin mielestä ne on ihan kauheita ja niille pitää huutaa. Ja tietenkin me saatiin se vehnis pariksi sinne kehään =/. Tähän nähden kehä meni tosi hyvin, vain yksi pieni rähähdys. Saatiin sininen nauha, kun tuomarin mielestä Taavi liikkuu niin kamalan rumasti ja on hirveän ahdas takaa. Sijoituttiin lopulta sinisten neljänneksi.

Oikein mieluinen palkintolelu

Kotimatkalla käytiin vielä leikkimässä Focan ja Hugon kanssa:

Kuvat Pieta Luukkonen:

Rento hauva hakee ja jäljestää

Maanantaina käytiin BH-kurssin viimeisellä kerralla, mölli-BH:ssa. Tai me ei kyllä tehty mölliä, kun ei oikein ollut mun henkinen tila siinä kunnossa, että siitä olis tullut mitään. Sen verran on nyt kasaantunut kaikenmoista pikkupaskaa (muuta kuin koirajuttuja) pienelle ajalle, että V-käyrä oli aikas korkealla ja Taavi herkkänä poikana reagoi vahvasti mun huonoon mielentilaan. Jos kyseessä olisi ollut normitreenit, olisin todellakin jättänyt ne väliin!

Käytiin kuitenkin sirun luennassa ja ilmoittautumisessa, muu toiminta menikin sitten ihan maan haisteluksi. Kaupunkiosuuden jätin kokonaan väliin.


Tiistaina hakutreenit raunioilla. Mä tein koirien vaihdoissa rähjätreenejä ja mulla oli taas mitä ihanin, rennoin ja rauhallisin koiruli <3 Taavi oli taas enemmänkin hyvällä tavalla kiinnostunut muista. Ihanan nuoren lansutyttösen kanssa meinasivat pistää oikein leikiksi. Hassua, kun Taavi mahtui toisen alle seisomaan ja Tyrnin tassu on Taavin pään kokoinen ja silti niillä oli ihan tasaväkisen näköisesti hauskaa. Lansulauman pomorouvaankin tutustuttiin pienen matkan päästä, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Taavi olisi halunnut mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta, mutta ei kuitenkaan arvattu päästää koiria ihan lähelle toisiaan, kun lansurouva on vähän arvaamaton. Tästä tuli kyllä taas hyvä mieli, ehkä opin taas luottamaan tulevaan...

Varsinaisessa treenissä meillä oli neljä raunioihin hautautunutta. Tuuli oli aika kova ja mun on edelleen vaikeaa hahmottaa, miten raunioalueella kannattaa liikkua. Annoin Taavin tehdä töitä aika itsenäisesti ja hyvin se kyllä töitä tekikin. Yhden ukon se kävi merkkaamassa aika alkuvaiheessa, mutta ei kuitenkaan ilmaissut sitä. Myös raunion keskiosan betonilohkareviidakkoa Taavi tutki hyvin tarkasti, muttei paikantanut tarkasti mitään.

Kaikki ukot kuitenkin löytyivät ja kun Taavi varmistui niiden sijainnista, se ilmaisi ne myös hyvin. Liikkuminen raunioilla oli myös reipasta, erilaiset alustat, onkalot, korkeuserot yms. eivät tuota Taaville mitään ongelmaa. Se tutkii aluetta itsenäisesti hyvällä motivaatiolla ja sitä on ilo seurata.


Torstaina oltiin jälkeilemässä kaatiskukkulalla tuulisessa vesisateessa. Taaville vieraan tekemä n. 300 m jälki viidellä kepillä, parilla kulmalla ja kaarroksella. Jälki vanheni n. 45 min. Janaa oli kymmenen metrin verran, mutta se ei taaskaan meinannut onnistua vaan Taavi kiskoi hirmuisella vauhdilla mäkeä ylös. Täytyy tässä palata selvästi vähän helpompiin janaharjoituksiin. Löydettiin kuitenkin jälki ja vauhdilla Tapsu lähti hommiin. Lähes koko matkan Taavi kulki jonkin verran sivussa jäljestä, mutta kävi kuitenkin poimimassa kaikki kepit. Mietittiinkin sitten sateen ja tuulen vaikutusta hajun käyttäytymiseen, kun toiminta oli aika samanlaista kuin edellisellä jäljellä, jolla olosuhteet olivat samat. Nyt vielä avoin maasto mahdollisesti aiheutti hajun kulkeutumisen kauaksikin alkuperäisestä jäljestä. Jos jollain on tiedossa hyvää lähdemateriaalia hajujutuista, niin otan tietoa mielelläni vastaan!

Jälkien vanhetessa Taavi pääsi leikkimään Tyrnin kanssa ja voi sitä iloa ja rakkauden määrää! Ensin peuhattiin, niin huvittaa kun toinen on iso ja kömpelö ja toinen pieni salama =). Sitten kun leikki alkoi vähän hyytyä, pääsi Taavin mieshormoonit valloilleen ja väen vängällä olisi pitänyt harjoitella pyrri/lansu palleroiden tekoa. Tyrniä tämä ei haitannut, mutta katsottiin kuitenkin parhaaksi lopettaa touhu.


Lenkeillä on nyt käyty lähes päivittäin ihmisten ilmoilla ja kas kummaa, Taavi on ollut välillä oikein mallikas lenkkikaveri ja muutenkin paljon rennompi. Ne kerrat, kun se on haukkunut muille koirille, se on vain haukkunut niille, ei räyhännyt. Ja lähes poikkeuksetta se toinen on aina aloittanut ensin. Vähän olen tätä asiaa jo ehtinyt pohtia mielessäni, mutta en tiedä onko johtopäätelmäni oikea... Mun oma mielentila on varmasti lenkeillä ihan toisenlainen kuin ennen. Nyt oikein etsin toisia koiria, jotta päästäisiin testaamaan käytöstä. Taavi on myös nopeasti hokannut milloin palkkaa tulee, vaikka tämä kyllä varmasti vaatii vielä todella paljon töitä. Autojen ja polkupyörien kohdalla (ollaan siis harjoiteltu kaikkien mahdollisten häiriöiden kanssa, kun niitä koiria oikeasti tulee lenkeillä aika vähän vastaan) Tapsu tarjoaa jo itse hyvin oikeaa käytöstä ja muissakin häiriöissä melkein aina.

Huomaa myös, että nuo sivistyslenkit on Taaville paljon rankempia kuin metsälenkit, kai niissä joutuu henkisesti aika paljon kovemmalle, kun häiriöitä on paljon aikaisempaan verrattuna ja sitten pitäisi vielä käyttäytyä nätisti. Olenkin tullut siihen tulokseen, että yritän pitää pari päivää viikossa ihan täysin vapaata. Ei edes sivistyslenkkejä eikä muita häiriönsietoharjoituksia vaan ihan vaan renjoja metsälenkkejä, vaikka ohje olikin treenata vähintään viisi kertaa päivässä. Mennään sitten vaikka vähän pidemmän kaavan kautta, mutta en halua rasittaa Taavia liikaa, kun se selvästi tuntuu väsyvän henkisesti näistä muiden koirien kohtaamisista. Ei sitä edistystä väsyneen koiran kanssa ainakaan saa aikaiseksi.

Omatoimitreeniä ja vähän tottista

Maanantaina raahasin Murun raunioille ja tehtiin pieni omatoimitreeni, kun nuo hakutreenit tuppaa tältä syksyltä muuten jäädä melko vähälle. Keli oli sopivan tuulinen ja vähän kostea syyssää. Ensin Muru piiloon kaatiskukkulalle. Lähetin Taavin ensin tyhjälle puolelle ja eihän se sinne oikein meinannut irrota ja jos lähti, niin meni sitten vinoon. Muutama uusintayritys ja saatiin ihan kunnollinen tyhjä pisto aikaiseksi. Sitten lähetys toiselle puolelle ja taas aika huono irtoaminen. Muutaman yrityksen jälkeen ääniavulla koira hienosti maalille. Haukku ei meinannut millään irrota, häkeltyiköhän liian tutusta maalimiehestä...?

Uusi tyhjä pisto nyt onnistuneemmin ja sillä välin Muru uuteen piiloon. Piilolle lähetys onnistui nyt hyvin ja Taavi sai vainun aika nopeasti. Nyt tuli haukutkin ihan hienosti.

Sitten siirryttiin raunioiden puolelle ja Taavi etsi maalimiehen neljä kertaa ja ihan hyvin etsikin. Ilmaisukin irtosi raunioiden puolella tosi hienosti. Mm oli piilossa erilaisissa betonilohkarekasakoloissa ja roskiksessa sekä kaivonrenkaan sisällä.

Käytiin myös sivistyksen parissa kävelyllä pitkästä aikaa. Muuten meni hyvin, mutta kävelytien alittava motarikanjoni oli aluksi vähän epäilyttävä. Siitäkin selvittiin muutamalla varovaisella askeleella ja korvien höristelyllä. Oikein reippaasti ja rauhallisesti tallusteli Taavi tänään jalankulkijoiden, pyörien, lastenvaunujen ja autojen seassa.


Iltapäivällä innostuin vielä tekemään jäljen. Tein ns. linnanharjajäljen, josta oli joskus treeneissä puhetta. Alla kaaviokuva jäljestä. Maastona istutettu vanha kuusimetsä, jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta. Keli tuuleton sadetta enteilevä syyssää.

Janalle lähetys oli tänään tosi vaikea, Taavi ei meinannut ollenkaan lähteä jälkihommiin. Katteli ja kuunteli vain ympärilleen kovin epäluuloisena. Lopulta jälki löytyi, mutta Taavi lähti takajäljelle, jota se ei ole kovin usein tehnyt. Lopulta kun vielä oikea suuntakin löytyi, oli jäljestys sitten mun mielestä tosi hyvää. Nenä oli maassa lähes koko pitkän jäljen ajan. Kepitkin löytyivät hienosti toista keppiä lukuunottamatta. Löydetyt kepit Taavi poimi suuhunsa ja toi mulle. Namin saatuaan jäljestys jatkui ilman eri käskyä. Kulmatkin oli tänään aika hyviä, muutaman Taavi kulki ihan puhtaasti ja lopuissa Tapsulle tyypillinen kulmalenkkikin oli aikas pieni.



Tiistaina vähän tottisteltiin akkain kanssa uudella kentällä. Sellaisen havainnon olen tehnyt, että hiekkakentät on Taaville jotenkin parempia, nurmikentällä nenä ei meinaa sitten millään irrota maasta...

Perusasento- ja seuraamisharjoituksia väännettiin ja hyvin väännettiinkin. Mutta edelleen teen ite aika paljon virheitä. Pikku hiljaa kuitenkin edistymme. Pelastuspuolen kokeiden tottisosuudessa on käyttöesineen nouto ja mä valitsin meille nyt ainakin aluksi esineeksi tiskiharjan, joten sen noutamista harjoiteltiin. Vauhtia on tullut noutoon kovasti lisää, mitään luovuttamista en ole vielä vaatinut, kunhan nyt vain tuo mulle. Edessä istuen harjan/kapulan pitoa harjoitellaan sitten omana juttunaan erikseen ja joskus toivottavasti saadaan yhdistettyä nämä kaksi.

Lopuksi vielä paikkamakuuta sakemanninartun kävellessä Taavin ympärillä. Taavi kyllä seuraa katseellaan toisen koiran menoa ja kun huomautan asiasta, niin katsoo taas hetken mua ja sitten taas toista koiraa. Ei kyllä tehnyt elettäkään noustakseen. En väkipalkannut kertaakaan ja hyvin Tapsu pysyi.

Tänään Tapsu keskittyi jotenkin tosi hyvin ja oli ihan intoa piukassa! Kentän toisessa päässä treenaava toinen koiraporukkakaan ei häirinnyt ollenkaan, vaan Taavi malttoi keskittyä <3 Oisko tunnetilatreenaus tuottamassa pikkuhiljaa tulosta?!


Torstaina aamusta kentällä perusasentotreeniä ja ihmisryhmää. Perusasennossa Taavi on ruvennut itse korjaamaan asentoaa, jos tulee väärään paikkaan. Ihmisryhmässä ensimmäisellä kerralla olis ehdottomasti pitänyt päästä nuuhkimaan, mutta toinen ja kolmas kerta meni jo ihan hyvin, vaikka menin tosi läheltä ihmisiä. Jättävistä treenattiin maahanmeno, joka onkin nyt tosi nopea, jes. Lopuksi otettiin vielä perusasentoa ihmishäiriöllä: kaksi akkaa hyppii haaraperushyppyjä ja huutaa ja kiljuu, aika paljon vaadittu mun ihan pikkuisen häiriöherkältä mussukalta, Taavi kuitenkin  yllättävän hyvin piti kontaktia, vain muutaman kerran piti muistuttaa.

Illalla oli sitten junnukurssi. Tehtiin perusasennossa käännöksiä ja jättäviä. Jättävissä istumisen sijaan Taavi tarjoaa usein maahanmenoa. Yllättäen seisominen onnistui parhaiten, vaikkei sitä olla juurikaan treenattu pitkään aikaan. Käsimerkki on edelleen siinä apuna, pitää ottaa se tohon istumiseen myös mukaan. Myös yksi pitkä luoksetulo tehtiin ja eteenmeno niin, että vietiin ensin yhdessä purkki ja sitten takaisin lähetyspaikalle. Sinne se lähti kuin ohjus ja matkalla se aina tekee niitä ilopomppujaan vai hyppiikö korkeamme sen tähden, jotta näkisi mihin se purkki oikein jätettiinkään...? =)

Sitten oli vuorossa paikkamakuu tervu-uroksen treenatessa seuraamista, noutoa, eteenmenoa ja luoksetuloa. Ei tullut taaskaan katsottua kellosta aikaa, mutta kyllä se ainakin sen kymmenen minuuttia kesti. Välipalkkasin Tapsun kahdesti, kun kesti hyvin toisen koiran haukkuessa ja eteenmenon ja luoksetulon ajaksi menin lähemmäksi ja olin kasvot Taaviin päin. Ihan loistavasti jaksoi, ja vaikka toisen tekeminen kiinnosti, niin ei kyllä missään vaiheessa tullut tunnetta, että se sieltä johonkin lähtisi. Milloinkohan uskaltaisi kokeilla ilman varmistusta? Pitkä paikkamakuu on kyllä aika hyydyttävä ja lopussa Taavi vähän vinkui ja pudotti asennon lonkalle.


Perjantaina intouduin vähän tekemään takapihatottista. Noutoa uudella 650 g kapulalla, jääviä maahanmenoja, istumisia ja seisomisia. Ja sitten tietysti perusasentohinkkausta. Taavi teki tosi hyvin, vaikka jäävissä tarjoaa usein istumisen sijaan maahanmenoa... Koska Tapsa oli niin innoissaan tekemisestä, päätin myös mennä illalla ryhmätottikseen. Aika pienellä porukalla mentiin, meitä oli vain kolme. Aiheina oli tänä iltana istuminen, perusasento, seuraaminen ja luoksetulot.

Tässä video noudosta

Perusasento meni ihan hyvin ja nyt pitäisi kuulemma ruveta harjoittelemaan liikkumista sivuittain. Seuraaminen toisten koirien ympärikin meni ihan hyvin, omalla äänelläni saan aika hyvin pidettyä Taavin kontaktissa. Istuminen meni myös oikein hyvin ja kokeiltiinkin sitten jättävänä. Taas tarjosi muutaman kerran maahanmenoa, kun ohjaaja halusi mun tekevän sen ilman käsiapuja... Luoksetuloja tehtiin kahden koiran välistä. Taavi tuli omat luoksetulonsa oikein hyvin, vähän vilkaisi hoffia ohi kiitäessään, mutta vain vähän ihan pikaisesti. Mutta kun tuli vuoro olla paikallaan ja toinen koira kiiti ohitse, oli se tänään Taaville aivan ylitsepääsemättömän kamalaa ja karvat nousi selässä pystyyn ja äänestä ei jäänyt mitään epäselvää :/

Nyt pidetään ainakin kolme päivää vapaata kaikesta treenaamisesta!

Ylämäki alamäki ylämäki

Sunnuntaina karavaani starttasi kohti Hyvinkäätä. Taavi oli niin innoissaan Nutun näkemisestä!

Jenni oli valmistellut meille pienet verijäljet, jotka käytiin koirien kanssa ajamassa. Jälki oli aika lyhyt, mutta kiva muistutus tästäkin hommasta koiralle. Pitää itsekin aktivoitua vielä tänä syksynä tässä lajissa. Sorkkatilauksen pistin jo hirvimiehille menemään ;)

Jälkien jälkeen käytiin metsälenkillä ja päädyttiin kentälle tekemään pienet tottistreenit. Seuraamista tehtiin ja Jenni muistutti mua siitä, mistä niin usein olen kuullut aiemminkin; muista reipas vauhti, älä hidastele! Vauhtinoutoakin yritettiin, mutta ei siitä tullut tällä kertaa oikein mitään, vaikka kotipuolessa ollaan siinä ihan hyvin onnistuttu. Ihan kuin Taavi olisi jotenkin hukannut kapulan, meni vähän ettimiseksi... Myöskään leikkimään ei Taavi tänään suostunut, vaikka niin olin hehkuttanut kuinka me ollaan opittu narupalloleikki. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Nutun tehdessä omaa osuuttaan, oli Taavi paikkamakuussa ja pysyi hyvin. En mennyt kovin kauaksi ja kävin palkkaamassa tasaisin väliajoin. Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuuta rinnakkain, siinä Taavi nousi pari kertaa, mutta taisi johtua enemmän hyytymisestä kuin mistään häiriöstä. Taavi oli kyllä tosi väsynyt edellisten päivien aktiviteeteista ja pitkistä automatkoista.

Päivä vierähti nopeasti enemmän ja vähemmän koiramaisissa merkeissä. Kiitos isäntäväelle!!

Verijäljelle lähetys

Nenä maassa mennään!

Tottakai Se On Suhina Lempi "Nuttu"

Tiistaina pelastushakutreeneissä oli vähän erilainen "rata". Olimme raunioalueella, mutta etsintäalueena oli raunioradan lisäksi viereinen vanhan kaatopaikan maisemointikukkula, aika iso alue siis. Alueelle oli piiloutunut kaksi mm. Aloitimme Taavin kanssa etsinnän kukkulan reunalta edeten vastatuuleen, Yritin risteilyttää Taavia kuvitellun keskilinjan molemmin puolin ja onnistuinkin siinä ajoittain. Vasta kotona illalla tajusin, että Taavihan teki tänään tosi monta hienoa tyhjää pistoa! Aika itsenäisesti annoin sen kuitenkin etsiä. Aivan kukkulan toiselta laidanta kuormalavojen seasta löytyi sitten ensimmäinen maalimies. Harmittavasti maalimies vain palkkasi Taavin heti kahden haukun jälkeen. Oli ilmeisesti ymmärtänyt väärin, kun yritin selittää, että Taavi pitää yrittää pitää maalimiehellä jos se meinaa siitä lähtä kusikeikkaa heittämään... No, nyt kävi näin ja ihan hyvä löytö kuitenkin.

Raunioradan puolella mun olikin sitten vähän vaikeampi suunnitella ja hahmottaa, miten etsintä kannattaisi suorittaa. Päätin ensin kiertää alueen reunaa vastatuuleen ja siitä sitten alueen keskelle. Jonkin aikaa kierreltiin ja Taavi teki töitä tosi hyvin, tosin olisin ehkä voinut ohajata sitä enemmän. Mut toisaalta se etsi kyllä ite aika hyvin. Yhden pitkän putken suulla se vähän tuumaili ja kannustin sitä menemään sisään putkeen. Hienosti meni koko putken läpi ja tuli kasan toiselta puolen ulos. Jälkeenpäin selvisi, että edelliselle koiralle oli ollut mm juuri tuolla putkessa.

Puolet raunioista oli ehkä vielä käymättä, kun Taavi palasi vähän takaisinpäin ja voi että kun siitä näki taas selvästi, että hajulla ollaan! Maalimies oli isossa kyljelleen kaadetussa roskiksessa, jonka kansi oli kiinni, aivan alueen sillä laidalla, josta tuuli vie hajut pois jyrkkään alarinteeseen (ei pysty kulkemaan). Tosi tomerasti Taavi aloitti haukun roskiksen kannelle. Yksi parhaista ilmaisuista ikinä, vaikkei olla koskaan harjoiteltu umpipiiloja. Kerran Taavi oli kulkenut roskiksen ohi aikaisemmin, mutta ilmeisesti voimakas tuuli vei hajut silloin niin hyvin poispäin, että mm oli jäänyt huomaamatta...

Tosi kiva treeni! Harmi vaan, että illat alkavat hämärtää jo yhä aikaisemmin ja harkat siirretään lauantaille. Mun kalenteri näyttää siltä, että hakuharrastus saa jäädä vähäksi aikaa kokonaan ja koko loppuvuonnakin pääsen vain muutamiin treeneihin =(  Täytyy varmaan yrittää omatoimisesti treeniä jotain tohon liittyvää...


Keskiviikkona kävin tokotreeneissä ja kyllä käy Taavia sääli, kun sillä on näin paska ohjaaja. Mä en osaa tehdä mitään oikein, ajoitus on aina pielessä, kävelen väärin ja palkkaan väärin. Yritettiin tehdä perusasentoa ja seuraamista, mutta Taavilla ei ole hajuakaan oikeasta perusasennosta kun en ole sitä osannut sille opettaa ja seuraamisesta ei tule mitään, kun en osaa kävellä tarpeeksi reippaasti enkä kääntyä oikein. Ainut mikä vähänkään onnistui, oli eteen meno palkkakipolle. Kyllä olen paska! Taidan vaan keskittyä koiran tyytyväisenä pitämiseen jälki- ja hakuleikeillä ja unohdan oikean kouluttamisen.


Torstaina sitten tahkosin perusasentoa turhautumiseen asti ja testailin kaikkia erilaisia apukikkoja, joista olen kuullut. Kädellä tai kepillä ohjaaminen ei onnistu, Taavi ottaa niistä liikaa häiriötä. Keppi maassa linjaamassa oikeaa suuntaa toimis ehkä pienellä harjoittelulla. Seinänvieressä onnistuu, mutta eipä tuollakaan metodilla voi loputtomiin harjoitella... Peilin edessäkään ei meillä oikein toimi, kun ainut peili on eteisessä ja siinä ei oikein ole tilaa tehdä.... Vähän konsultointia kokeneemmilta ja taas on suunnitelma miten tästä selvitään. Tosin taas törmäsin siihen, että eri ihmisiltä saa aivan päinvastaisia neuvoja :/ Ehkä tässä osasyy ongelmiin näin keltanokkana treenatessa...


Perjantaina treenittiin taas Joren kanssa. Ensin Taavi keskittyi perusasentoharjoituksiin ja peränkäytön treenaamiseen. Kyllä se tästä taas ehkä lähtee! Sitten Jore tuli  häiriöksi ja Tapsuli narunpäähän paikkamakuuseen. Joren haukkuminen oli Taavin sietokyvylle liikaa ja se rupesi rähjäämään. Palautus paikkamakuuseen ja tiheämpi palkkaus hyvästä suorituksesta, Jore tosin oli lopun ajan hiljaa. Nyt se kesti maassa myös Joren juostessa pallon perässä, vaikkakin seurasi tiiviisti katseellaan sen menoa.

Lopuksi otettiin kolme laukausta 6 mm starttipistoolilla. Taavi hengaili hihnassa ilman mitään käskyjä ja vähän se säpsähti laukauksia ja katteli aavistuksen epäluuloisesti ympärilleen, mutta ei mitään kummempaa reaktiota. Ensi kerralla kun saadaan ase käsiin, niin vois ehkä kokeilla vaikka jotain seuraamista tai paikkamakuuta ammunnan aikana...


Lauantaina taas raunioilla vierailemassa toisessa hakuporukassa. Tuuli oli melko kova, ainakin puuskissa. Kolme maalimiestä oli piilossa raunioalueella ja Tapsa laitettiin sinne ettimään. Ensimmäinen löytyi melko keskeltä aluetta betonimurikkakasan alka. Nätisti oli Taavi käynyt nuuhkaisemassa ja sitten aloitti ilmaisun.

Toisen ukon löytyminen olisi pitänyt saada videolle, olisi ollut oivaa opetusmateriaalia siitä, miten koirasta luetaan hajun saanti. Taavi jolkotteli eteenpäin ja sitten näytti ihan siltä, että sen nenä olis jäänyt johonkin kiinni ja kroppa vielä jatkoi matkaa aikaisempaan suuntaam. Ihan mielettömän hienon näköistä oli katsoa, kun koira saa hajun ja lähtee paikallistamaan sen alkulähdettä nenä korkealla määrätietoisesti edeten! Kyseinen mm oli "ampiaispesäpiilossa" eli keossa, jonka päällä on vieri vieressä luukkuja kaivopiiloihin. Nenä vei koiran hienosti keon päälle ja sitten alkoi armoton nuuskutus kansien reunoista ja niinhän se oikea kansi löytyi. Pari kertaa Taavi kaapi kantta tassullaan ja sitten alkoi haukku. Ihan mahtava!

Kolmas ukko oli kontissa, jossa Taavi kertoi ensin kontin ovella vaativasti haluavansa sisään konttiin ja sisältä löytyi sitten maalimies, jonka Taavi ilmaisi vielä erikseen.


Iltapäivällä kävin vielä tekemässä pienen jälkitreenin, jonka tarkoitus oli vahvistaa keppi-ilmaisua. Eli tein neljä lyhyttä jälkeä, jotka kaikki loppuivat keppiin, josta hyvä palkka. Taavi lähti ekalle jäljelle hyvin ja ilmaisi kepin kuten aiemminkin nuuhkimalla sitä ja vähän tökkimällä kuonollaan. Seuraavilla jäljillä Taavin oli jotenkin vaikea lähteä jäljelle, se olis vaan halunnu jatkaa sitä edellistä jälkeä. Kolmella viimeisellä jäljellä keppi-ilmaisu kuitenkin toimi loistavasti, Taavi nosti kepit suuhunsa ja toi niitä vähänmatkaa mulle! Katotaan miten seuraavan kerran jäljellä keppien kanssa käy. Tässä jälkien lyhyys näytti hämäävän Taavia tosi paljon.