Kisakauden avaus

Viime viikon torstaina Sinnille jälki, pituutta himpan alle 600 m, ikää noin tunti, keppejä kuusi. Paljon riistanhajuja, tuulta vähän ja lämpötila viitisen astetta plussalla. Nosto 30 m janalta.

Violettu on Sinni, sininen on jälki.

Nosto on Sinnistä tosi vaikea lukea, mutta se lähti tien reunasta jo tosi varmoin ottein ja nakutti ekalle kepille asti ihan huipusti. Kerran riista meinas viedä mennessään. Jotenkin tuntuu, että meillä on tämä jäljen hukkaaminen jokaisella jäljellä. Vaikka menis kuin hyvin, niin aina tulee se yks kohta, missä Sinni vaihtaa riistalle tai muuten vaan hukkaa jäljen. Jos en tietäisi missä jälki menee, en kyllä ole yhtään varma osaisinko lukea nää tilanteet. 

Pitäisi myös muistaa itse jälki paremmin. Olen Taavin kanssa tottunut jäljen liikaan nautinnollisuuteen, jossa mun ei ole tarvinnut huolehtia mistään ja Taavi on hoitanut homman kotiin aina täydellisesti. Sinnin kanssa mun pitäis olla jäljestä varmempi, ettei tulis epävarmuuksia kesken matkan. Mutta tällä jäljellä Sinni oli kuitenkin niin varma, että kiskoi mut väkisin jäljelle, vaikka itse vähän epäröin. Muutenkin veto liinassa on Sinnillä nykyään hyvä ja se on paljon itsevarmempi kuin vuosi sitten. Kepeistä yksi jäi nousematta, muut oikein hyvin. Kaikkinensa taas huomattavasti enempi plussaa kuin miinusta. 

Perjantaina oltiin taas Sirke Viitasen rallykoulutuksessa, voi-rataa. Niina T.:n kuvaamalla videolla näkyy hyvin meidän pari suurinta haastetta; jumittaminen ja karkailu ihmisten luo. Jumittaminen on Sirken mielestä palkan odotusta, mikä voi hyvinkin pitää paikkansa. Rnrmmän siis vaan kehuja pitkin rataa! Karkailulle on varmaan vaikeampi tehdä mitään, mut onneksi ne yleensä tapahtuu tilanteissa, joissa suoritus ei ns. ole kesken, vaan mä olen keskittynyt johonkin muuhun kuin meidän yhteiseen tekemiseen.

Vinkkejä saatiin myös selkeämpiin käsimerkkeihin ja vauhtia pohdittiin myös. Ehkä aavistuksen rauhallisempi meno vois joskus toimia. Mut sit kun menee hyvin, niin menee kyl tosi hyvin.

Lauantaina hakuiltiin kolmen ukon verran. Rullaa Sinni kantelee, mut ilmaisut on silti tosi selkeät ja hyvät. Kivaa oli taas!

Ennen treenejä pieni lenkki Ainon kanssa.

Sunnuntaina Sinni kävi fyssarilla. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi, mutta tässä alkuvuodesta on nyt ollut kaikenlaista estettä...

Ei löytynyt mitään hälyttävää, mutta reidet ja vatsalihaksetkin oli vähän jumissa. Sinni ei ole rennoin käsiteltävä, se suhtautuu kaikkeen aina melko epäluuloisesti ja uskon, että sen on ajoittain vaikea olla rentona käsittelyssä, vaikka välillä se makaakin silmät kiinni rauhallisesti ja antaa käsitellä itseään. 

Tiistaina taas hakuiltiin ja Sinnillä oli puussa oleva maalimies, joka aiheutti pientä päänvaivaa, mutta lopulta hyvä ilmaisu. 

Yhdeltä ukolta ekaks vajaaksi jäänyt näyttö, en tiedä mihin Sinnin ajatus katkesi. Myöhemmin samalta ukolta hyvä ilmaisu.

Keskiviikon tokossa liikkuroutuna kaukot, seuruu, hyppynouto, luoksetulo, jäävä ja kierto. Muut onnistu oikein hyvin, mut hyppy ei millään. Menosuuntaan kiersi, pakatessa hyppäs... mut kaukot onnistu ekalla, wuhuu!!

Lauantaina käytiin rallykisoissa, mut siviilipuolen yllättävien huolien, surujen ja murheiden takia ei oikein ajatus pysynyt kasassa ja jätin toisen pieleen menneen tehtävän uusimatta, ei vaan jaksanut. Ois pitäny uusia, kun onnistuessaan se liike ois riittänyt tulokseen. Mut nyt meni näin. Vikat viis tehtävää Sinni jumitti. Onko liian pitkä palkattomuus syynä vai vaan mun epäselvä ohjaus? Esim. liikkeestä seisomisessa Sinni oli tekemässä pyörähdystä. Ja tokavika  kylti  kohdalla oli ajanottaja, joka just yskäisi ja Sinni ois halunnu mennä tietysti sinne.

Sinni HintunTinttu saavutti viime vuoden tuloksillaan Suomen Pyreneläisten vuoden 2024 toko-tulokas, vuoden 2024 pk-koira ja vuoden 2024 2. paras toko-koira tittelit! 

Sinni HintunTintulle on myönnetty myös Kaakon Käyttökoirien vuoden 2024 pk-tulokas palkinto.

Sinni ja ohjastaja kiittävät, harjoitukset jatkuu!

No josko nyt päästäis palaamaan normaaliin

Tämmönen pidempi saikku on ihan hanurista, kun ei pysty tekemään oikein mitään. Vasta viime päivinä olen saanut käden liikkumaan lähes normaalisti, vaikka edelleen on vajautta liikeradoissa ja arvio käden kuntoutusajasta on puolesta vuodesta vuoteen... Mitään painoa sille ei saa vielä ottaa ja kipeä se on, jos sitä vähänkään käyttää. Koska pääkoppa on ollut kovilla kaiken kipeyden ja tekemättömyyden keskellä, oli pakko lähteä mökille vikoiksi sairaslomapäiviksi. Uskomattoman paljon auttaa maiseman vaihdos henkiseen hyvinvointiin ja on tässä viikkojen aikana käyny useampaan kertaan mielessä, kuinka huonossa jamassa hoitojutut on, kun itse sairaus tai vamma kyllä hoidetaan ainakin jotenkin, mutta sairastamiseen/vammautumiseen liittyy aika paljon muutakin kuin vain se itse ongelma. Henkisestä puolesta ei kukaan ole kiinnostunut ja itselleni ainakin tuli aika kovasti yllätyksenä, kuinka ahdistavaa tämä on ollut. Sen lisäksi yksikätisenä ihan kaikki arjen pikku jututkin on hankalia, hitaita ja turhauttavia. 

Mökiltä ei ole pitkä matka Kana-areenalle ja käytiinkin siellä parina päivänä. Tokohallin pohja on vähän hanurista, mutta menetteli meidän rauhallisiin treeneihin. Rallya ja tokoa tehtiin. Rallyt meni Sinnillä kohtuullisesti, mun tarvii vaan olla ihan äärettömän tarkka ohjauksissani. Tokossa sitten Sinni keksikin kaikenlaisia uusia liikkeitä.

Jälkikausi päästiin myös korkkaamaan, vaikka paikoitellen lunta on vielä paljonkin.

Muuten sitten vaan nautittiin aurinkoisista kevätpäivistä ja haahuiltiin metsässä. Teki pääkopalle tosi hyvää.

Sunnuntaina hallilla tokojuttuja, jotka meni ihan kivasti. Näyttelytreeniosuus ei sitten ollutkaan meidän juttu ollenkaan, kun ringissä juostessa Sinni olisikin halunnut syödä edessä menevän koiran. No onneksi ei olla näyttelyihin menossa.

Maanantai aloitettiin uimalla, parasta.

.

Tiistaina kävin kuokkimassa vieraissa paikkiksissa. Meni hyvin, mut Sinni ei ollu kauheen rento, jotain sille on jäänyt painamaan taannoisesta häpsäkästä, toivottavasti ajan kanssa helpottaa.

Kun ei mee putkeen, niin ei mee

Mun käsihomma ei menny ihan nappiin ja kontrollissa sainkin lisää käyttökieltoa kädelle ja uuden saikun... Ennen kuin tiesin, etten saakaan käyttää kättäni, ehdittiin käydä kerran uimassa koirien kanssa.

Paappakoira kahmi kaikki lelut

Sinni kävi myös kimppalenkillä Kapun ja Lokin kanssa, oli kivaa!

Talviloma vaihtui sairaslomaksi, mut ykskätisyys ei estä autossa istumista, niin lähdettiin kuitenkin sovittuun reissuun. Sinni kävi hakemassa ekinokokit reissua varten. Kävi Taavikin, mut se ei ollu niin innokas asiakas.

Reissu oli kovin erilainen kuin mitä oli suunniteltu. Mun käsi esti melkein kaiken tekemisen ja huono keli torppas loput. Mut pieni maisemanvaihdos hetkeksi teki pääkopalle hyvää. Kotimatkalla käytiin moikkaamassa Kostia ❤️. Mukana menossa myös Ainu.

Reissusta palattuamme iskikin sitten ensin flunssa ja sen jälkeen sain vielä noronkin, joten potemista on riittänyt. Hallille raahauduin kerran rallyilemaan ja tokoilemaan, vaikkei ehkä ois kannattanut. Taavi oli super, kuten aina ja Sinnikin oli ihan mahtihyvä! 

"Lenkillä" käytiin myös Ainon kanssa ja Toto kävi meillä kylässä. Kiva kun on ollut koiraseuraa, kun ei ole taaskaan kyennyt lenkille.

Edellisenä sunnuntaina käytiin pööpöilemässä hallilla, ei oikein irronnut mitään järkevää, mut pikku paikkis kuitenkin. Kuva Tiina.

PRP-hoito Sinnin nivelrikkoon

Sinnin kanssa käytiin taas alkuvuodesta moikkaamassa Timo Talviota. Röntgenissä lonkat näyttivät tilanteeseen nähden hyviltä, nivelrikko ei ole edellisvuodesta edennyt. Lonkkiin injektoitiin ensimmäisellä käynnillä hyaluronaattia ja niskaan Sinni sai osteopen-pistoksen. Näitä pistettiin kuuri kevään aikana.

Toisella käynnillä lonkille tehtiin PRP-hoito, jota tehostettiin shockwave- eli paineaaltohoidolla. 

PRP tulee sanoista Platelet-Rich Plasma eli runsasverihiutaleinen plasma. Potilaan omasta verestä verihiutaleet erotellaan ja rikastetaan. Veriplasman sisältämät kasvutekijät kiihdyttävät solujen uudistumista ja auttavat paranemisessa sekä poistavat tulehdusta. Kun PRP:tä injektoidaan hoidettavalle alueelle, se stimuloi solujen uudistumisprosessia ja edistää paranemista sekä parantaa nivelruston toimintaa. Hoitoja kutsutaan myös kasvutekijäsiirroiksi plasman sisältämien kasvutekijöiden takia.

Nivelrikko on parantumaton sairaus, mutta hyvällä tuurilla edellinen IRAP-hoito ja nyt tämä PRP-hoito voivat jopa saada nivelpintoja hieman korjaantumaan. Suurin etu hoidoista kuitenkin on yritys saada tulehdus pidettyä poissa ja sitä kautta pysäyttää tai ainakin hidastaa nivelrikon edistymistä. Koska nivelrustossa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä, lievän nivelrikon ei pitäisi olla kipeä ja on esiviarvoiden tärkeää yrittää säilyttää tai jopa hieman parantaa jäljellä olevaa rustoa. Paras hoitovaste PRP-hoidolla on alkavaan ja lievään nivelrikkoon.

PRP-hoitoa on ihmispuolella käytetty ensimmäisiä kertoja jo 1980-luvulla. Erityisen paljon sitä on käytetty jänteiden, lihasten ja rustojen hoitoon, mutta nykyään pistoshoitoa käytetään monipuoisesti lääketieteen eri osa-alueilla kauneudenhoidosta nivelrikkoon ja potilaat ovat suurimmalta osalta kokeneen saaneensa hoidosta ison hyödyn. Tutkimustulokset tästäkin hoidosta ovat kuitenkin hieman ristiriitaisia, eikä mitään ihmeparantumista kannata odottaa. Varmasti on myös yksiklöllisiä eroja hoitovasteessa, vaikka hoito yleisesti ottaen olisikin tehokas. PRP on myös hevospuolella paljon käytetty hoito.

Koska tästäkään hoidosta ei pitäisi olla mitään haittavaikutuksia, niin jos ei muuta, niin mun mielenrauha hoituu tällä. On ainakin yritetty tehdä kaikkemme Sinni hyvinvoinnin eteen. Meillä Muru on myös saanut tätä samaa hoitoa kroonisesti tulehtuneisiin kyynäriinsä ja tän ansiosta toisesta tuli täysin kivuton ja todennäköisesti siis terve (hoidosta jo monta vuotta) ja toinenkin on huomattavasti parempi kuin ennen hoitoa.

Sinnillä PRP-ruiskeiden tehoa parannettiin Shocwave hoidolla. Shockwave-paineaaltohoidossa kudoksiin kohdistetaan paineaaltoiskuja, jotka parantavat kipu- tai vamma-alueen aineenvaihduntaa, kudokset saavat paremmin happea ja mahdollinen tulehdus lievenee. Sivusta seuraten paineaaltohoito oli aika hurja, kun koko koira hytkyi kovasti naputtavan paineaaltolaitteen alla. Sain kokeilla paineaaltoja omaankin (terveeseen) käteeni ja oli kyllä kovasti ja syvällä tuntuva kokemus.

Molempien piikityshoitojen jälkeen Sinni sai parina ensimmäisenä päivänä käydä vain hihnassa tarpeillaan ja viikon verran piti elää ilman suurempia rasituksia eli hihnassa mentiin tämän ajan lyhyet lenkit. Myös kipulääkekuurit syötiin molempien käyntien jälkeen.

Koska monia kiinnostaa, niin tämä kahden käynnin hoitokokonaisuus, joka sisälsi röntgenkuvan lonkista, neljä Osteopen-pistosta, hyaluronaatti- ja PRP-pistokset lonkkiin, paineaaltohoidon sekä kipulääkekuurit, tuli maksamaan kaikkiaan 793 euroa. Mulla ei ole koirille vakuutuksia, joten siihen en osaa vastata, mitä vakuutus olisi korvannut. 

Jos Sinnin oireettomuus jatkuu edelleen, niin mennään kontrolliin taas varmaankin vuoden päästä keväällä. Kädet on kyynäriä myöden ristissä, että Talvion ennuste hyvästä ja kivuttomasta tulevaisuudesta pitäisi paikkansa. Hoitojen lisäksi tietysti Sinnin ruokavalioon kuuluu niveliä tukevat ravintolisät ja liikuntaa koitetaan harrastaa paljon ja monipuolisesti. Myös kotilaserointi on käytössä säännöllisen epäsäännöllisesti. Sterkan jälkeen painonhallinta on ollut hieman haastavaa ja tuntuu, että paino seilailee hyvinkin lyhyessä ajassa helposti ylöspäin, mutta yritys on kova pitää Sinttura solakassa kunnossa.

Omat ajatukset tulevaisuudesta ovat tällä hetkellä siis melko positiiviset, positiivista kevättä ja kesää myös muille!

Vähitellen takaisin hommiin

Lauantaina osallistuttiin tokon kokeenomaiseen hyväntekeväisyystreeniin, jossa sai suoritettavaksi valita kuusi liikettä.

Meidän liikkeet oli paikkis, seuruu, ruutu, hyppynouto, kaukot ja kierto.

Paikkis jännitti kovasti, kun se on ollut joulukuun häpsäkän jälkeen vähän epävarma ja nyt vielä vieruskaverina ihan vieras rotikka. Mut hienosti ja rauhallisesti meni, vaikkei ehkä ihan rennosti.

Liikkeistä kaikki muut oli melko lailla kympin suorituksia paitsi kaukot, jotka ei onnistuneet kuin läheltä. Liikkurin luo Sinni karkas vasta vikan liikkeen jälkeen. Tuomarilta kommentti, että hyvältä näyttää ja Sinni vaikutti itsevarmalta. Liikkuri kehui iloisuutta ja hauskuutta. Olin tosi iloisesti yllättynyt, kuin hyvin kaikki meni!

Sunnuntain tottisvuorolla tehtiin luoksetulo, kaukoja, jäävät ja jotain rallyn juttuja. Luoksetulossa meinasin saada luokseni kaksi koiraa ja Sinni meinas körmyyttää toisen kutsua totelleen, mut hienosti selvittiin ilaman mitään välikohtauksia ja uusintaluoksarikin onnistui hienosti.

Jäävissä mulla ei ollut hajuakaan säännöistä ja Sinnillä vähän arpomista liikkeissä, mut paljon hyvääkin.

Kaukot tehtiin niin, että aloitin läheltä ja pidensin nopeesti etäisyyttä. Kaikki vaihdot onnistui.

Rallyjutut hioutuu pikku hiljaa.

Maanantaina kävin omineen hallilla molempien kanssa. Ensin pieni rallyrata ja sitten ruutua ja kiertoa sekä jääviä ja kaukoja.

Rallyssa oikealla seuratessa askel vasempaan ei onnistunut millään Sinnin kanssa. Muuten tuo pikkurata meni varsin mallikkaasti. Taavi teki rataa myös ja oli kovin innokas, kuten myös tokojutuissa, vaikkei ihan ruutuun löytänytkään.

Sinnin kanssa saatiin kaukot onnistumaan aika hyvin ja ruudun ja kierron erotteluakin harrastettiin kohtuullisella menestyksellä. Jäävät edelleen hukassa

Keskiviikon tokossa oli aiheena kokeenomainen treeni. Kun oltiin just lauantaina tehty Sinnin kanssa huippuhyvin onnistunut kokeenomainen, niin ajattelin tehdä nyt kokeenomaisen, mutta palkkaan aina sopivissa väleissä. Mutta mitenkäs meidän kävikään! Sinni kun pääsi halliin ja näki kaikki ihmiset pitkästä aikaa se innoistui ihan valtavasti. Vapaaksi päästessään se muistutti lähinnä heliumilmapalloa, joka sinkoilee iloisen päättömästi ympäri hallia. Lisäksi maassa olleet merkit ja kartiot oli sille tällä kertaa tosi vaikeita. Suurin osa liikkeistä meni ihan plörinäksi, kun se ei vaan kaikessa iloisessa sinkoilussaan pystynyt niitä tekemään, kun oli niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ainoat onnistuneet liikkeet oli luoksetulo ja seuruu. Mut hauskaa Sinnillä ainakin oli ja itsekin kyllä lähinnä nauroin kippurassa sen touhuille. Sen ylitsevuotava iloisuus oli vaan niin hauskaa. Ehkä ens kerralla sitten taas enemmän tokoa muistuttavia suorituksia.

Torstaina pitkästä aikaa hakunmetsässä ja sekin oli Sinnin mielestä taas ihan superhauskaa. Kolme ukkoa etsittiin ja ilmaisut oli hyviä! Jopa yksi lähiukko onnistui hyvällä ilmaisulla. 

Saikku loppu, kädettömyys jatkuu

Onneksi on iso takametsä, jossa pääsin käsipuolena lenkittämään koiria ihan kohtuullisen hyvin teiden ollessa edelleen saikun ekat viikot luistinratoja. Kaikenlaista pientä aktivointia ruuan kanssa koitettiin myös lisätä paljon, kun muu tekeminen oli aika hankalaa. Kyllä meinas elo käydä tylsäksi niin mulla kuin koirillakin.

Ja ettei olis ollu liian helppoa, niin Murulta leikattiin käsi viikko mun tapaturman jälkeen. Sit meitä oli kaks kädetöntä. Ennen leikkausta sain houkuteltua Murun mulle avuksi viemään koirat kerran uimaan.

Tiina oli ihana ja asensi paksiinsa väliseinän ja kuskasi meitä sunnuntaitreeneihin. Teki kyllä tosi hyvää meille molemmille päästä hallille puuhailemaan. Sinniä ei vasemman käden puuttuminen (sidottu vartaloon) perusasennossa ja seuruussa haitannut. Ekana sunnuntaina tehtiin ruutua ja kiertoa, ne on oikeestaan koevalmiita. Hyppynoutoa vieraalla kapulalla kokeiltiin myös ja ekojen ihmishäiriöiden ylitsepääsemattömyyksien jälkeen sekin onnistui. Kaukot ja jäävät edelleen ihan mahdottomat, mitä hittoa teen näiden kanssa!?

Tokana sunnuntaina tehtiin hyppynoutoa ja jääviä. Molemmat on vaiheessa, mutta ihan hyvällä mallilla kuitenkin. Pikkasen vielä lisää treeniä niin hyppynouto on kisavalmis, jäävät tarvii vielä paljon varmuutta.

Kolmantena tehtiin kiertoa, ruutua, hyppynoutoa ja hinkattiin kaukoja sekä rallyjuttuja. Jos kierto on ekana, niin Sinni ei osaa mennä ruutuun, kun valitsee aina kierron. Hyppynoudosta nähtiin mm. versio jossa kapula palautetaan kauniiseen perusasentoon sen jälkeen, kun on ensin käyty vähän rakastamassa kaikkia kentällä olevia ihmisiä se kapula suussa... Voitas mennä kokeisiin väliaikanumeroksi naurattamaan ihmisiä.

Yhtenä perjantaina saikun lopulla oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa. Hitto, että tykkään Sirkestä, sillä on niin konkreettiset neuvot, että tyhmempikin tajuaa. Yllättävän hyvin meni rata, vaikkei vasen käsi ihan toiminutkaan, mut on kyllä tekemistä vielä monessa jutussa. Saatiin hyviä vinkkejä sivuaskeleeseen ja kukkasiin. Ja miks ihmeessä sitä aina ajautuu liian lähelle kylttejä, vaikka on omasta mielestään ihan hirmu kaukana niistä. Mut superhyvä valkku ja ainakin vielä toisen, ehkä kolmannenkin kerran ollaan tänä keväänä menossa Sirken oppiin. Jos jotakuta muutakin kiinnostaa, niin Koirakkona Oy järkkää nää koulutukset Haminassa ja paikkoja saattaa vielä olla vapaana. Rallyn lisäksi tarjolla jeesiä tokoon tai pk-tottikseen.

Tiina S. kuvaili

Ulla vei meitä saikun aikana lenkille, ihanaa, kiitos erittäin tarpeellisesta pääntuuletuksesta ja toisen lenkittämisestä. Yllättävän hyvin kävely kaupungilla väsyttää mettäläiskoiria. Välillä oli myös Aino mukana.

Kaukoja hinkattiin Sinnin kanssa saikun aikana tehostetusti ja kyllä niissä edistystä tapahtui. 

Saikku loppui, mutta osittainen kädettömyys jatkuu. Vielä menee monta viikkoa, että pystyy esim. pitämään hihnaa tossa kädessä kunnolla tai tekemään rallyn ohjausliikkeitä. Mut kai se joskus tulee kuntoon.

Kalenteri tyhjäksi

Lauantaina käytin Taavin fyssarilla, kun sen toinen takajalta oli yhtenä iltana vähän puutuneen oloinen. Perinteisenä vaivana sillä oli pientä jumitusta lapaluiden kohdilla, mutta sitä sillä on ollut aina. Lisäksi ranka oli aavistuksen jäykkä lantion seudulta, mutta ei sielläkään mitään hälyttävää. Eikä tuo jalkakaan ole oireillut mitenkään sen yhden pienen haparoinnin jälkeen. Mut vanhuus ei selkeästi tule yksin.

Sunnuntaina käytiin aamusta rally-tokon ratatreenimöllihässäkässä, tukitapahtuma kisamatkalle lähtijälle. Voi-luokan rata näytti seuraavalta:

Meni Sinnin kanssa muuten hyvin, mutta sen seisominen on kadonnut jonnekin. Eka seiso-tehtävä uusittiin onnistuneesti, mutta toisessa se pyöri mukana. Myös ohjaajan kiertäminen oikealta seuraten on meille ollut perinteisesti hankala ja sen jouduin uusimaan nytkin. Mut muuten oli oikein kivaa menoa, vaikka houkutus ja radalla olleet tuomarit veti Sinniä puoleensa taas ihan mahdottoman paljon. Palautteena sain kehotuksen rauhoittaa menoa, on kuulemma kiireisen näköistä. Tää etenemisvauhti onkin ollut hankala. Taavin kanssa piti mennä ihan tosi kovaa, ettei sillä menny hermo hidasteluun. Sinnille varmaan sopisi aavistuksen rauhallisempi tahti, mutta vaukhti on selkärangassa ja jos hidastelen, niin hidastelen helposti liikaa ja sitten Sinni menee epävarmaksi. Huh kun on vaikea laji.

Illalla hallivuorolla tehtiin tokojuttuja: kiertoa, hyppynoutoa ja ruutua liikkuroituna. Sinni osaa kaikki, mut koevalmis se ei vielä ole. Kapula tippuu esimerkiksi edelleen mun jalkoihin, ellen käskytä, mut hitto että se kuitenkin teki hyviä valintoja, vaikka kaikenmoiset häiriöt ois ajanu sitä vähän väärille raiteille, fiksu koira.

Loppuun vielä paikkisteltiin ja vähän Sinniä jossain vaiheessa näytti epäilyttävän, mutta meni kaikkinensa hyvin.

Maanantaina omineen hallilla rallyilemassa molempien kanssa. Taavi hömpötteli innoissaan, mut Sinnin kanssa mulla on kyllä tekemistä. En tiedä miten rally on näin vaikea laji sille ja miks en osaa ohajata sitä selkeämmin. Vaikka se osaa lähestulkoon kaikki liikeet yksittäisinä liikkeinä ihan tosi hyvin, niin radalla niitä on vaikea suorittaa. Mun ohjaus on jotenkin erilainen varmaankin tai jotain. Mut muutamaa omaa muuvia lukuun ottamatta meni kuitenkin ihan kivasti.

Ratapiirros hukku jonnekin

Tehtiin myös noudon palautuksia palkkanamipallolla. 

Tiistaina mursin retkiluistelureissulla ilmalennon seurauksena olkapääni ja kalenterista tyhjentyi ainakin Sinnin fyssari ja yhdet rallykisat, uinti sekä varmaan suurin osa treeneistä. Jotain koitan kuitenkin, mut autonajokyvyttömyys ja yksikätisyys rajoittaa aika paljon...  

Vuosi käyntiin

Vuoden ekat treenit oli sunnuntaiporukan hallitreenit. Aloitettiin luomalla Sinnille uskoa, että paikkisrivissä on ihan hyvä olla. Muilla oli ihmisiä mukana, kun niitä ei vielä uskalla jättää yksin, mutta oli tuokin parempi kuin ei mitään. Vaikka olen kyllä varma, että Sinnistä olisi ollut epäilyttävämpää olla siellä ihan vaan koiraporukassa. Mut saatiinpahan ainakin hyvä onnistuminen!

Loppuaika keskityttiin sitten rallyn oikeaan puoleen ja se on kyllä mennyt eteenpäin. Kaukojakin kokeiltiin taas, mutta ne ei nyt onnistu jostain syystä sitten millään.

Tiistaina käytiin uimassa, ihan parasta!

Voitko nyt jo heittää, pliiis!

💗💗

Keskiviikkona todelliset hyvänmielen tokotreenit! Merkkien kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja loppuun paikkis.

Merkkien kierto oli vauhdikas, vaikka pientä väistöä ja luimuilua toisen koiran vuoksi. Isosti iloa silti. Hyppynouto ekan kerran ilman kapulan tiputuksia, tosin autoin paljon, mut silti. Kaukoja hinkattiin sit enempi ja kai ne sieltä palaa joskus. Kolmesta metristä menee hyvin, viidestä ei millään. 

Lopun paikkis tehtiin niin, että aluksi menin täyteen matkaan ja tulin sieltä pikku hiljaa minuutin aikana kohti Sinniä. Välipalkka ja toinen minuutti sit puolesta matkasta. Meni hyvin ja Sinni oli ihan rennon oloinen. 

Torstaina omineen hallilla, molemmille rallya ja Sinnille tokoakin. Tehtiin rataa ja molemmat oli hyviä. Sinnin kanssa onnistuttiin erityisen hyvin!

Ruudun ja kierron erottelu on Sinnille hankalaa, kun ruutu vetää kovasti puoleensa. Onnistumisiakin saatiin, mutta vaikka molemmat sujuu yksitellen aika hienosti, niin tuollai yhtä aikaa hallissa ollessaan se onkin aika vaikea Sinnille valita, että kumman jutun suorittaisi. Kaukot ei onnistu edelleenkään kuin ihan läheltä, mutta hyppynouto oli hyvä.

Lauantaina oltiin rakennusetsintätreeneissä. Sinni tykkäs kun hullu puurosta ja löysi kaikki kolme maalia, kivaa oli.

Treenien jälkeen vielä sivistynyt hihnalenkki porukalla.

Sunnuntaina hallilla keskityttiin rallyn oikeaan puoleen ja puolenvaihtoihin. Rupee vähitellen sujumaan.