Kalenteri tyhjäksi

Lauantaina käytin Taavin fyssarilla, kun sen toinen takajalta oli yhtenä iltana vähän puutuneen oloinen. Perinteisenä vaivana sillä oli pientä jumitusta lapaluiden kohdilla, mutta sitä sillä on ollut aina. Lisäksi ranka oli aavistuksen jäykkä lantion seudulta, mutta ei sielläkään mitään hälyttävää. Eikä tuo jalkakaan ole oireillut mitenkään sen yhden pienen haparoinnin jälkeen. Mut vanhuus ei selkeästi tule yksin.

Sunnuntaina käytiin aamusta rally-tokon ratatreenimöllihässäkässä, tukitapahtuma kisamatkalle lähtijälle. Voi-luokan rata näytti seuraavalta:

Meni Sinnin kanssa muuten hyvin, mutta sen seisominen on kadonnut jonnekin. Eka seiso-tehtävä uusittiin onnistuneesti, mutta toisessa se pyöri mukana. Myös ohjaajan kiertäminen oikealta seuraten on meille ollut perinteisesti hankala ja sen jouduin uusimaan nytkin. Mut muuten oli oikein kivaa menoa, vaikka houkutus ja radalla olleet tuomarit veti Sinniä puoleensa taas ihan mahdottoman paljon. Palautteena sain kehotuksen rauhoittaa menoa, on kuulemma kiireisen näköistä. Tää etenemisvauhti onkin ollut hankala. Taavin kanssa piti mennä ihan tosi kovaa, ettei sillä menny hermo hidasteluun. Sinnille varmaan sopisi aavistuksen rauhallisempi tahti, mutta vaukhti on selkärangassa ja jos hidastelen, niin hidastelen helposti liikaa ja sitten Sinni menee epävarmaksi. Huh kun on vaikea laji.

Illalla hallivuorolla tehtiin tokojuttuja: kiertoa, hyppynoutoa ja ruutua liikkuroituna. Sinni osaa kaikki, mut koevalmis se ei vielä ole. Kapula tippuu esimerkiksi edelleen mun jalkoihin, ellen käskytä, mut hitto että se kuitenkin teki hyviä valintoja, vaikka kaikenmoiset häiriöt ois ajanu sitä vähän väärille raiteille, fiksu koira.

Loppuun vielä paikkisteltiin ja vähän Sinniä jossain vaiheessa näytti epäilyttävän, mutta meni kaikkinensa hyvin.

Maanantaina omineen hallilla rallyilemassa molempien kanssa. Taavi hömpötteli innoissaan, mut Sinnin kanssa mulla on kyllä tekemistä. En tiedä miten rally on näin vaikea laji sille ja miks en osaa ohajata sitä selkeämmin. Vaikka se osaa lähestulkoon kaikki liikeet yksittäisinä liikkeinä ihan tosi hyvin, niin radalla niitä on vaikea suorittaa. Mun ohjaus on jotenkin erilainen varmaankin tai jotain. Mut muutamaa omaa muuvia lukuun ottamatta meni kuitenkin ihan kivasti.

Ratapiirros hukku jonnekin

Tehtiin myös noudon palautuksia palkkanamipallolla. 

Tiistaina mursin retkiluistelureissulla ilmalennon seurauksena olkapääni ja kalenterista tyhjentyi ainakin Sinnin fyssari ja yhdet rallykisat, uinti sekä varmaan suurin osa treeneistä. Jotain koitan kuitenkin, mut autonajokyvyttömyys ja yksikätisyys rajoittaa aika paljon...  

Vuosi käyntiin

Vuoden ekat treenit oli sunnuntaiporukan hallitreenit. Aloitettiin luomalla Sinnille uskoa, että paikkisrivissä on ihan hyvä olla. Muilla oli ihmisiä mukana, kun niitä ei vielä uskalla jättää yksin, mutta oli tuokin parempi kuin ei mitään. Vaikka olen kyllä varma, että Sinnistä olisi ollut epäilyttävämpää olla siellä ihan vaan koiraporukassa. Mut saatiinpahan ainakin hyvä onnistuminen!

Loppuaika keskityttiin sitten rallyn oikeaan puoleen ja se on kyllä mennyt eteenpäin. Kaukojakin kokeiltiin taas, mutta ne ei nyt onnistu jostain syystä sitten millään.

Tiistaina käytiin uimassa, ihan parasta!

Voitko nyt jo heittää, pliiis!

💗💗

Keskiviikkona todelliset hyvänmielen tokotreenit! Merkkien kiertoa, hyppynoutoa, kaukoja ja loppuun paikkis.

Merkkien kierto oli vauhdikas, vaikka pientä väistöä ja luimuilua toisen koiran vuoksi. Isosti iloa silti. Hyppynouto ekan kerran ilman kapulan tiputuksia, tosin autoin paljon, mut silti. Kaukoja hinkattiin sit enempi ja kai ne sieltä palaa joskus. Kolmesta metristä menee hyvin, viidestä ei millään. 

Lopun paikkis tehtiin niin, että aluksi menin täyteen matkaan ja tulin sieltä pikku hiljaa minuutin aikana kohti Sinniä. Välipalkka ja toinen minuutti sit puolesta matkasta. Meni hyvin ja Sinni oli ihan rennon oloinen. 

Torstaina omineen hallilla, molemmille rallya ja Sinnille tokoakin. Tehtiin rataa ja molemmat oli hyviä. Sinnin kanssa onnistuttiin erityisen hyvin!

Ruudun ja kierron erottelu on Sinnille hankalaa, kun ruutu vetää kovasti puoleensa. Onnistumisiakin saatiin, mutta vaikka molemmat sujuu yksitellen aika hienosti, niin tuollai yhtä aikaa hallissa ollessaan se onkin aika vaikea Sinnille valita, että kumman jutun suorittaisi. Kaukot ei onnistu edelleenkään kuin ihan läheltä, mutta hyppynouto oli hyvä.

Lauantaina oltiin rakennusetsintätreeneissä. Sinni tykkäs kun hullu puurosta ja löysi kaikki kolme maalia, kivaa oli.

Treenien jälkeen vielä sivistynyt hihnalenkki porukalla.

Sunnuntaina hallilla keskityttiin rallyn oikeaan puoleen ja puolenvaihtoihin. Rupee vähitellen sujumaan.

Loppuvuoden puuhat

Ennen uutta vuotta käytiin vielä sunnuntain hallivuorolla molempien kanssa tokoilemassa. Sinnin kanssa tehtiin avon liikkeet paitsi paikkis. Muut meni yllättävän hyvin, mutta kaukot oli unohtunu jonnekin ihan kokonaan ja iänikuisissa jäävissä oli edelleen sekoilua. Mut toisesta koirasta huolimatta ruutu onnistui ihan ilman targettiakin.

Paappanen oli niin liekeissä, ettei tosikaan. Se teki liikkeet melkeimpä paremmin kuin Sinni. 

Useamman vesisadepäivä jälkeen lumet oli huvenneet niinnpaljon, että maanantaina aamupäivällä pääsi tekemään pienet jäljet molemmille. Taaville 350 metriä ja Sinnille 600 metriä, molemmat noin tunnin vanhoja ja niillä oli keppejä. 

Taavi oli niin hyvä, kuten aina. Todella varmaa tekemistä, Paapan kanssa jäljestäminen on ihan parasta.

Sinni HintunTinttunen jäljesti ihan hyvin, mutta olen kyllä niin hukassa sen kanssa. Sillä oli ihan todella hyvä draivi ja into, mutta riista sotki sitä taas aina välillä. Isosti plussalle silti jäi tämä jälki. Kepit nousi hyvin ja kulmista Sinni suoriutui hienosti. Huonoa oikeastaan vain tuo kova kiinnostus riistan hajuun niin ilma- kuin maavainullakin. Mut silti päästiin loppuun asti ja vauhtia on kyllä tullut lisää, nyt riittäisi jo koesuoritukseenkin, kunhan pysyttäis jäljellä. Myös nostot tarvii paljon harjoitusta, jotta olisivat varmoja.

Iltapäivällä Tiinan ja Taren kanssa pienet esineruututreenit. Muutaman metrin levyinen kaistale ja ei ehkä ihan 50 m syvä. Tiina vei Sinnille meille vieraita esineitä ja Sinni yllätti olemalla ihan superhyvä! Mikä into sillä oli hakea esineet! Kyllä oli sata kertaa kivempi treenata kimpassa kuin yrittää turata omineen.

Tällä videolla esine ei löydy ekalla kerralla, mut tosi kivasti Sinni lähtee hakemaan sitä uudestaan, Tiina kuvasi:

Tämä myös Tiinan kuvaama:

Aattona käytiin Tiinan kanssa vielä hallitreeneissäkin. Sinnille paikkista, mikä ahdistaa edelleen ja sieltä hopsitään mieluusti pois. Kyllä harmittaa, että meille niin vahva liike hajosi samalla kun ruutukin. Ei se paljoa tarvi, että koira voi mennä epävarmaksi. Silti parempi näin, kuin että Sinni olisi ruvennut räyhäämään toisille epävarmuuttaan. Mun luo on aina hyvä tulla. Rakennellaan uskoa ja luottoa paikkikseenkin pikku hiljaa takaisin.

Ruutu meni nyt jo ihan hyvin, pientä himmailua Taren ollessa hallissa, mut hyvä silti.

Sit jumppailtii oikeaa puolta ja muita rallyjuttuja, on ne vaikeita.