maanantai 13. kesäkuuta 2022

Lepoa ja leikkiä

Sinni lähti juoksuhoitoon toukokuun lopussa. Nää juoksut tuli jotenkin ihan puskista, vaikka Sinni niitä tekikin antaumuksella enemmän tai vähemmän koko kevään. Tutkimattomat ovat narttujen tiet. Taavi oli Sinnin lähdettyä kovin levoton ja ruoat jäi syömättä ja välillä ulvoi oiken ikäväänsä. Ihan outo sekin, vaikka Sinnin ollessa vielä kotona, se ei mitenkään ylenmäärin ollut siitä kiinnostunut.

Lähdettiin sitten Tapsun kanssa kaksin mökille vajaaksi viikoksi ja otettiin ihan levon kannalta. Ei treenattu mitään, lenkkeiltiin vaan ja uitiin.











Viime viikon perjantaina hakutreeneissä Taaville kolme maalimiestä ja ohjaaja selkeästi suhtautui harjoitukseen ja Taavin tekemisiin vähän vasemmalla kädellä. Haahuiltiin siis vaan alueella ja Taavi nosti nopeasti kaksi ukkoa. Kolmas olikin sitten vähän kauempana ja se kulma jäi ohjaajan huolimattomuutta käymättä läpi. Palattiin sitten sinne suunnille uudestaan ja viimeinenkin ukko löytyi. Olisi kyllä pitänyt koiran reaktioista jo ekalla kerralla osata lukea tuo, mutta jotenkin vain ei keskittyminen itsellä nyt riittänyt ihan loppuun asti. Taavi teki hienosti. 



Maanantaina Taaville kolme tuntia vanha 700 m jälki neljällä kepillä ja noin 200 metrin jäljennostomatkalla. Keli oli tosi ihanteellinen, yöllä oli satanut ja lämpötila oli alle kahdenkympin ja tuultakin kohtuullisen vähän.

Ennen jälkeä pieni tottis ja Tapsu perkule nousi paikkamakuusta vajaan kolmen minuutin kohdalla. Otettiin se sitten uusiksi ennen ja jälkeen jäljen.




Taavi nosti matkalta ensin jonkun muun jäljen, mutten antanut sen tietenkään jatkaa sitä. Jatkoimme omaa nostoamme ja vitsit miten hienosti Taavi nosti tuon vähän vastakarvaan tulevan jäljen. Toisen kepin jälkeen kulmassa oli paluuperä ja se teetti töitä, mutta ihan mahtavalla draivilla Taavi teki hommia ja kevättalven vastaavaan treeniin nähden jäljen oikea suunta löytyi huomattavasti nopeammin ja muutenkin tekemisen meininki oli selkeästi määrätietoisempi kuin talven paluuperässä. Muuten koko jälki kuin juna puksuteltiin menemään. Ainut iso miinus oli keppien nousemattomuus, vain viimeinen keppi löytyi. En tiedä missä vika oli. Kepit oli kyllä tosi tuoreet, mutta ne oli silti ollu mulla taskussa melkein tunnin ennen jäljen tekoa. Myöskään toinen koira, jonka kanssa treenattiin, ei nostanut omalta jäljeltään näitä saman satsin keppejä, vaikka sen jäljellä olleet esineet nousi. Erikoista.


Keskiviikkona Sinni tuli hoidosta kotiin vajaan parin viikon hoidon jälkeen ja illalla käytiin veneilemässä. 





Torstaina käytin Taavin sydänultrassa, kun viime vuonna hammaskiven poiston yhteydessä elli sanoi kuulleensa nukutuksessa jonkin pienen sivuäänen. 

Hereillä ei tälläkään kertaa sydämestä kuulunut mitään, mutta ultrassa näkyi pientä rappeumaa läpässä. Ei kuitenkaan mitään vajaatoimintaan viittaavaa, joten eloa jatketaan kuin tähänkin asti, eikä lääkitykseen ole mitään tarvetta vielä.


Illalla Sinni hakutreeneissä ja tehtiin ihan etsintä partioimalla pienellä alueella, kolme maalia.

Ekalla kävi useamman kerran, meni naaman nuolemiseksi ja vähän ihmettelyksi. Ratkaisi tilanteen lopulta kuitenkin itse ja toi rullan. Kaks muuta meni hyvin. Aika vallaton se on liikkuessaan ja irtoaa kauas, lopulta löydöt tuli kuitenkin kohtuullisen läheltä, alle viidestäkympistä. 

Sinni ei näitä alueen partiointeja ole juurikaan vielä tehnyt, joten siihen nähden meni hienosti. Se reagoi hajuun ja alkuhämmästyksen jälkeen sille oli selvää mitä pitää tehdä. Näytöt hyviä ja alueelta autolle hienosti hallinnassa.

Treenin jälkeen pieni lenkki Hilden kanssa. Sinni ei ekaksi oikein tykännyt Hilden tungettelevasta tyylistä, mut alkupörinöiden jälkeen löytyi yhteinen sävel.




Perjantaina kävin molempien kanssa kylillä tottistelemassa ja Sinnille tein pienen jäljen nurmikolle.

Taavi oli tottisteluista ihan liekeissä, vaikka ääntä meinas tulla vähän. Hömpöteltiin kaikenlaista pientä. Sinni ei sitten oikein innostunut tottiksista, oisko hihna ja pari isoa ruohonleikkuukonetta olleet liian isot häiriöt. Jälkikään ei oikein onnistunut. Nosti sen hyvin, mutta ekasta kulmasta ulos ja sit meni ihan haahuiluksi. Ohjaajallakin ongelmia, kun en tienny missä jälki menee, vaikka tallatessa jäi niin vahvat jäljet, että luulin sen näkyvän helposti... ei ollu meidän päivä muutenkaan.




Illalla ajeltiin Sinnin kanssa lähelle Someroa seuraavan päivän valmennuksia varten. Olin katsonut yöpaikan valmiiksi ja Google opastamaan. Googlepa valkkasi meille jonkun ihan hanurista olevan pikkutien ja luoja, että pelkäsin jääväni sinne. Kotiauto ei ole mikään ketterin ajokki ja jouduin ajamaan ihan liian pitkan matkan hirveetä tietä ennen kuin sain menopelin ympäri ja pääsin pois.

Ilta meni siis reilusti pitkäksi ja kello taisi lähennellä puolta yötä ennen kuin iltalenkin jälkeen pääsin nukkumaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen Woollandiaan ja siellä pari kertaa lampaille. Sinnille oli viime kerrasta jäänyt selkeästi mieleen, ettei laumaa saa räjäytellä ja nyt se olikin sitten vähän epävarma siitä mitä saa tehdä. Varmuudeksi sitten vain istuskeli ja kovan kehun myötä lähti liikkeelle ja hakeutui kyllä hyvin lampaiden taakse tasapainoon. Hyviä pätkiä oli ja vähän harmittaa, etten arvannut mennä tokalla kiekalla jo isolle pellolle. Sinni ois sen tarvinnut.

Kuvat Teija Sonni-Kautto:









Sunnuntaina osallistuttiin leikityspäivään, jossa maalimies Sami Hämäläinen leikitti koiria. Mut Sinni ei leikkinyt, se halusi vain halia. Ei huono sekään. Mun kanssa se vähän intoutui leikkimään ja Samin mielestä mä leikin ihan hyvin Sinnin kanssa. Joten jos haluaisin Sinnille vahvemman leikin, niin pitäis vaan jaksaa kotona sitä leikittää... Saatiin monta hyvää erityisesti vieraan miehen kohtaamista ja muutenkin oli kiva päivä täynnä positiivisia juttuja Sinnille. 

Kuvat Muru






Maanantaina käytiin iltapäivällä Sinnin kanssa kokeilemassa taas jälkeä nurtsilla, mutta nyt meillä oli pienenä lisähaasteena hirmuinen määrä frisbeegolfaajia juuri tallotun jäljen päällä ja sitten kun jälkeä ajettiin puoli tuntia vanhana, niin golfarit yrittivät kaikkensa tehdä meidän kiusaksi, huutelivat ja toista jäljestävää koiraa jopa yrittivät heittää kiekolla. Mä niin inhoan nykynuorisoa, ihan kamalaa käytöstä! Ens kerralla mentävä varmaan viideltä aamulla, jos sais olla rauhassa.

Mut kaikkeen tuohon paskaan nähden Sinni jopa jäljesti vähän pieniä pätkiä hyvin ja kolme neljästä esineestä nousi.


Illalla käytiin vielä hakutreeneissä. Taaville kaksi ukkoa ja se on kyllä nopea ja varma. alue oli pari hehtaaria ja ei tainnu mennä kuin viis minuuttia, niin oli molemmat ukot ylhäällä. Tuuli oli kyllä hyvä.



Sinnille neljä ukkoa reilun hehtaarin alueella. Kaikki sille entuudestaan tuntemattomia tyyppejä ja oisko tää nyt toinen kerta, kun tehtiin ihan etsintä ilman mitään apuja kiintorullalla.. Kaikki ukot löytyivät, Sinni liikkui kohtuullisen hyvällä etäisyydellä musta. Ekaa ukkoa lukuun ottamatta ukot löytyivät aika läheltä, muutaman kymmenen metrin päästä minusta. Kaikilta, jopa ekalta, Sinni poimi rullan hienosti ja palauttikin sen muilta lähes mulle asti, paitsi viimeiseltä. Rupes vissiin jo vähän väsy painamaan, kun toi rullaa puoleen matkaan ja kääntyi siitä rulla suussa jo takaisin. Pienellä kehotuksella toi sitten kuitenkin rulla mulle asti. Näytöt kaikilla hyviä.



1 kommentti:

  1. Uskomatonta käytöstä koiria kohtaan siellä frisbee-alueella! Vaikka nyt huutelisivat niin sehän on vaan hyvää häiriötä, niin itselle kuin koiralle, mutta että heittävät kiekkoa. Olisin ottanut kiekot ittelleni ja pitäny, moni niistä kuitenkin maksaa ihan kivan summan rahaa.

    VastaaPoista