sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Jälkiä ja näyttely

Tiistaina Sinttura kävi tekemässä muutaman kiintorullan tuontitreenin. Oli melko super! Maalimiehet pitivät kättä alhaalla esillä ja kun Sinni meni maalille, niin nuuhkaisi kättä ja silloin rulla vähän kuin vahingossa heilahti sen nenän eteen. Hienosti poimi rullan ja toi melkein mulle asti. Tosin ekalla ukolla pudotti puolessa välissä matkaa, mut kääntyi ite ja haki rullan uudestaan. Näytöt hyviä. Neljä toistoa tehtiin, matkat ei ollu kamalan pitkiä, pari-kolmekymmentä metriä ehkä. Luulen, että ollaan oikealla tiellä.


Keskiviikkona tokossa harjoiteltiin eteentuloja ja merkkien kiertoa. Paljon riittää tehtävää, mistähän ohjaaja saisi taas intoa ja osaamista... Sinnin ihka ensimmäinen paikkaistuminen tehtiin. Tuntui ihan tuskaisen pitkältä minuutilta, vaikka Sinni näytti lähinnä nukahtavan pystyyn. Kun korjailtiin tavaroita pois, niin Sinni sai ihan hurjan hepulin. Ruovitteli vaan täysiä pitkin kenttää. Sori treenikamut, mut jotenkin on vain niin hellyyttävää, kun on tuommoinen pieni ja iloinen treenikamu.




Torstaina Taavi teki jäljennostoharjoituksen. Neljä lyhyttä reilu parituntista jälkeä. Nostomatkat 80 - 230 metriä. 
Kaikki nousi hienosti oikeaan suuntaan. Muutaman askeleen tarkistukset eri suuntiin ja sit varmasti oikea suunta. Varmaa jäljestystä ja jokaisen jäljen lopusta nousi esine. 
Tän tyylinen nostoharjoitus, missä kuitenkin jäljestetään parisataa metriä joka noston jälkeen, sopii Taaville selkeästi paljon paremmin kuin ihan vaan monta nostoa peräkkäin ilman varsinaista jäljestystä. Kiva treeni muutenkin, kun saa monta nostoharjoitusta ja silti melkein kilsan jäljenkin!


Miks jälkimaastot tässä lähellä näyttää tältä?!

Vähän meinas liina olla ajoittain ryteikössä hukassa, mut hyvin selvittiin.


Tai sit ne näyttää tältä. Helppo painaa mieleensä minkä koivun taakse teki kulman...




Perjantaina Taaville vähän pidempi etsintätreeni kolmella maalilla. Eka ukko nousi nopeasti, vieras mies oli ensin nuuskittu tarkkaan läpi ja vasta sitten haukuttiin oikein urakalla. Tämän jälkeen jonkin aikaa tyhjän etsintää. Toinen maali löytyi juoksuhaudasta ja kolmas oli vähän yrittänyt jekuttaa meitä menemällä aika lailla alueen reunaan syvälle armeijan kaivantoihin. Mutta niin vain Taavi sen sieltä löysi. Haukkui ensin maan päällä, mutta hetken päästä hyppäsi alas juoksuhautaan ja hävisi johonkin maan alle haukkumaan. Tää maali palkkasi parinkymnenen haukun jälkeen, kaksi ekaa palkkasin ite. 


Lauantaina oli Haminan koiranäyttely Virojoella, Sinni esiintyi ainoana rotunsa edustajana junnu-luokassa. Tuomarina liettualainen Butkiene Jurate. Hän kopeloin juoksutuksen jälkeen koiran oikein antaumuksella läpi, kun niin harvoin kuulemma saa pyrriä tuomaroida. Sinni ei oikein tykännyt, kun häntää ja takalistoa kopeloitiin kauan. Ehkä siellä kiristi karvoissa vielä muutama takiainen aamulenkin jäljiltä... Sinni juoksi hienosti ja seisoikin kohtuullisesti, kopelointikin meni kokonaisuutena hyvin. 

Arvostelu kuului näin:
Very typical and well balanced, correct headlines and proportions. Well set eyes. Typical ears. Excellent front. Correct tailset and carriage. Good bones. Moves and shows excellent.

Tuloksenä ROP, JUN ROP, SERT ja JUN-SERT. Tää junnusertijuttu oli mulle ihan uus tuttavuus, en tienny semmoisen olemassaolosta. 


Kevätaurinko häikäisi näyttelyrinsessaa


Pitkäkarva Koy oli meillä seurana


Ryhmäkehässä Sinni käyttäytyi hienosti, mut tuomari tuskin edes vilkaisi Sinniä, sama jun-rop -kehässä. Täytyy kyllä sanoa, että toi junnuroppi oli melko kaamea. Näyttelyn kaikkien rotujen junnuropit samassa kehässä näyttelyn lopuksi. Liikaa väsyneitä koiria, ei mun juttu ollenkaan. 

Junnuroppien esiarvostelu



Sunnuntai-iltaa vietettiin tuulisissa jälkitreeneissä. Sinnille parinsadan metrin jälki, jossa kolme harhalenkkiä eli kuusi harhaa, plus yksi melkein oman jäljen kanssa samaan aikaan kävelty randomihmisen jälki polulla, jonka yli oma jälki meni. Oma jälki oli reilun tunnin vanha ja harhat puolisen tuntia.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti tosi hienosti kolmannelle harhalle asti. Ekat kaksi harhaa ei siis kiinnostaneet yhtään, mutta toinen harhalenkki olikin sitten kovasti kiinnostava ja menas viedä Sinnin mukanaan. Kolmanteen harhalenkkiin sitten taas vähän vähemmän kiinnostusta, mutta kuitenkin aika paljon ja olis varmaan tässäkin vaihtanut harhalle. Polun jälki ei kiinnostanut. Ekaa esinettä tuskin edes merkkasi, kolme muuta jotenkuten.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti