Kostin ensikosketus lampaisiin ja siskotreffit

Torstai ilta tuli vietettyä mätsäreissä talkoilemassa, mutta ehdin kuitenkin viedä molemmat koirat kehäänkin! Ensin oli Kostin vuoro. Tuomari oli ihanan varmaotteinen ja kävi koiran todella tarkasti läpi. Tykkäsin, kun juuri tuollaista käsittelyä kaipaan pennulle. Kosti juoksi tosi hyvin, mutta seisoa se ei tällä kertaa oikein malttanut. Ympärillä tapahtui niin paljon, että pyöri ja hyöri kuin väkkärä. Punainen nauha saatiin kuitenkin.

Sitten Tapsan vuoro ja kun tuomarin oli tuttu, niin tuolla kopelointipuolella ei ollu väliä. Tapsan kohdalla enempi kaipasinkin treeniä porukassa juoksemiseen ja se meni hyvin, vaikka pari haukkua tulikin. Kyllä sen kanssa ehkä taas kehtaa mennä oikeisiinkin näyttelyihin.

Kuva Kaakon Käyttökoirien kuvagalleriasta

Pentujen ryhmäkehässä jäin taas kaipaamaan tuota ryhmässä juoksua, tuomarin juoksuttaessa siellä jokaisen yksitellen. Mutta hiton hienosti Kosti musta ravaa! Kummallekaan ei sijoituksia, mutta erityisesti Kostille taas paljon hyviä kokemuksia vieraista koirista ja ihmisistä.


Perjantaina sisko auttoi esineruututreenissä viemällä molemmille kaksi esinettä noin 30 metriin. Kosti oli hyvä. Se oivalti heti mitä pitää tehdä. Taavikin oli hyvä, sillä on pieni orastava into havaittavissa, vaikka tää onkin ollut sen huonoin laji.

Illalla Taavin tokotreenit ja Tapetsu oli ihan liekeissä! Wuhuu!! Meillä oli niin hauskaa yhdessä. Palkkasin paljon, motivaatiota ei voi olla liikaa! Alkuun paikkamakuu ja paikkaistuminen  ensin rivissä ja sitten ringissä. Taavi oli hyvä, suorastaan loistava. Se ei vinkunut edes liikkeen jälkeen vapautusta odottaessaan.

Ryhmässä on myös mukana koira, joka on aikaisemmin yrittänyt hyökätä Taavin päälle ja Taavi muistaa tän kyllä. En myöskään luota yhtää  koiran omistajan taitoihin kontrolloida koiraansa. Aion kuitenkin suhtautua positiivisesti ja ottaa tämän haasteena pitää Taavin niin hyvin hanskassa, ettei se huomaakaan tuota äijäilijää.

Paikkisten jälkeen tehtiin merkin kiertoa. Mä olin päättänyt aloittaa sen ihan alusta uudestaa, kun Tapsa on pysähdellyt sinne tötsälle ja menovauhti on ollu superhidas. Nyt kuitenkin muutaman ihan läheltä tehdyn autetun suorituksen jälkeen Taavilla oli oikein hinku juosta kartiolle ja kokeilinkin pidempää matkaa. Ihan huippusuorituksia, ehkä parhaita ikinä.

Luppoajoilla tehtiin omineen seuruuta, luoksetuloja ja kaukoja sekä harjoiteltiin odottamista.


Viikonlopun paimennusleiri kutistui osaltani yksipäiväiseksi lauantaisten hautajaisten vuoksi. Lauantaina iltasella ajelin Kostin kanssa Kuopioon Hanna ja Maisan luo, Pieta ja Femme jo siellä olivatkin. Iltalenkki Puijon maisemissa. Femme ja Kosti osasivat rauhoittua sisälle esimerkillisen hyvin, jossain vaiheessa yötä mun kainalossa taisi olla kaksi koiraa.

Hyvin maistui uni

Sunnuntaina Kosti pääsi tutustuman Koiranotkon ihaniin lampaisiin. Aluksi vähän jänskätti ja karvat oli vähän pörhössä sekä vähän haukkua. Pian Kosti kuitenkin rentoutui ja osoitti selkeitä paimenen elkeitä. Terhi ihmetteli, että onko oikeasti eka kerta kun Kosti on lampailla. Ekalla kierroksella pyörössä siis tutustumista lampaisiin.

Tokalla kierroksella jouduin/pääsin yksin pyöröön Kostin kanssa ja hommahan sujui meiltä aika kivasti. Itsekin olen siis jotain ajan saatossa oppinut! Kuljetettiin lampaita ympäri pyöröä ja välillä vaihdettiin suuntaa ja kuljettin pyörön halki. Terhi sekoitti Kostin Taaviin, niin hyvin se meni. Melkein jopa paremmin kuin Taavilla. Tietty Kosti on vielä niin nuori, että röntti kasvaa iän myötä ja ensi vuonna se saattaa olla röyhkeämpi. Mutta voi pojat, miten hyvä fiilis mulla oli! Etukäteen harmittelin toisen päivän pois jääntiä, kun eka päivä on yleensä vähän häröilyä, mutta nyt meni kyllä niin loistavan hienosti, että kannatti ajella yhdeksikin päiväksi!

Oli myös kiva nähdä muita pyrreja ja heidän ihmisiään sekä tietysti aina niin iloista Terhiä ja hänen ihania lampaitaan. Kiitos!


Mun paimentaessa kamerani takana olivat Päivi Kaasinen ja Tanja Ahola

Cuttura on kyllä lammas vailla vertaa!

Paimennusten jälkeen käytiin Kostin siskojen Nevan ja Pikon kanssa metsälenkillä.

Kosti ja Neva

Ryhmäkuvan saanti vaikutti aluksi melko mahdottomalta...

...mutta onnistui kuitenkin.

Pikkuinen Piko

Tottakai Ihan Oon Oikee Huijari "Kosti", T. Ihan Oon Oikee Sinkku "Neva" ja T. Ihan Oon Oikee Sussu "Piko"

Kolmikon vauhti oli sen verran kovaa, että suurin osa kuvista oli tämän kaltaisia.

Vesihirviö

Maanantaina Kosti pelästytti olemalla kolmejalkainen. Vasen takajalka oli kovin kipeä, ei voinut astua ollenkaan tai sitten tosi könkösti käveli sillä. Taivuttelin ja painelin jalkaa ja paikallistin kivun uloimpaan varpaaseen. Kosti teki hyvin selväksi, että nyt muuten sattuu. Vähintäänkin murtuma täytyy olla, että noin kipeäksi vetää...? Sain lääkäriajan Tassulaan iltapäiväksi. Päivän aikana Kosti rupesi kävelemään paremmin, vaikkakin selkeästi oli edelleen kipeä.

Lääkäri kävi koko koiran nenästä hännäntöpöön ja kaikki jalat varpaineen läpi. Ensinnäkin Kosti oli superhienosti potilaana (jo odotusaulassa kävi vastaanottovirkailijan sylissä antamassa pusuja) ja antoi tutkia itsensä läpikotaisin. Lääkärillä sama löydös; uloin varvas vasemmassa takasessa. Onneksi ei kuitenkaan murtumaa vaan todennäköisesti kynnen vääntymisen aiheuttama kipu ja mahdollisesti varpaan nivelsiteiden venähdys. Kipukohta oli kynnen kiinnityskohdassa.

Nyt otetaan muutama päivä rauhallisesti ja katsotaan mihin suuntaa homma kehittyy. Kipulääkettä tarpeen mukaan.

Takaisin ruotuun rötväilykesän jälkeen

Viikko sitten lauantaina päivä aloitettiin molempien asfalttijäljillä. Löysin paikan, jossa pääsee mitä todennäköisemmin puhtaalle asfaltille tekemään noita jälkiä!! Mitään pitkiä jälkiä sinne ei saa, mutta alkuun päästään tuolla ainakin. Pääsy sinne vähän rajoitettua, mutta mennään aina kun päästään.

Taaville siis sen toinen asfalttijälkitreeni, ekalla kerralla se oli ihan ulalla. Kolme lyhyttä kolmen rikan jälkeä hyvin hajuvedellä hajustettuna. Jäljet vanhenivat puolisen tuntia ja asfaltti oli öisen sateen jäljiltä vähän kostea.

Kaksi ekaa jälkeä meni edelleeen ihan surkeesti, Taavilla ei ollu mitään ideaa mitä pitäis tehdä, vaikka rikkoihin kyllä reagoi. Kolmannen jäljen alkupuolella sillä sitten joku hajumolekyyli kohtasi oikean aivosolun ja loppu jälki meni nenä tiukasti maassa tarkasti jäljellä. Nyt pitäisi pian päästä uudestaan testaamaan, oliko tää ihan oikea idean kirkastuminen vai vain vahinko.

Kostille sitten vähän vähemmällä hajuvedellä hajustettu jälki, jolla oli pituutta satakunta metriä ja siinä oli ysikympin kaarros sekä kuusi rikkaa. Vanheni nelisenkymmentä minuuttia.

Kostilla on joku mörkökausi ja alueen laidalla ollut joku aitahässäkkä tai joku muu sitä vähän pöhisytti. Keskittyi kuitenkin jälkeen kohtuullisesti, vaikka aina välillä piti vähän tsekkailla ympäristöä. Nenää Kosti käyttää tosi paljon ja sillä on ihan hirveä kiire eteenpäin. Varmaan tuo vauhti aiheuttaa sen, että ihan hirveän tarkkaa sen työskentely ei ole, vaikka jarruttelenkin kovasti. Yksi rikka jäi, mutta kulmakaarros meni hyvin.


Jälkien jälkeen kävin Taavin kanssa tekemässä alla olevan rallyradan kahteen kertaan. Ekalla sössin pari kohtaa itse, kun en vain pysty ymmärtämään oikean ja vasemman eroa, ja Taavi vähän äänteli. Toinen meni hyvin.

Kostin kanssa leikittiin vähän noutokapulalla ja tehtiin maahanmenoja ja perusasentoharjoittelua. Mä olen kyllä älyttömän surkea koiranohjaaja, kun en ikinä muista ottaa Kostille mitään lelua mukaan kentälle mennessä, hyi mua!


Tiistaina käytiin Kostin kanssa hallilla haistelemassa aksakisojen tunnelmaa. Tyyppi oli kuin kotonaan ja nautti rapsutuksista ja katseli kiinnostuneesti muita koiria, muutaman kanssa vähän nuuskittiinkin.

Sillä välin Taavi pääsi äijäreissulle saareen ja uimaan. Olivat kuulemma nauttineet molemmat.

Keskiviikkona asfalttijälkeä molemmille. Hellepäivän aamu ja jäljet vanheni vajaan tunnin. Molemmat koirat olivat kuin eivät koskaan olisi jäljellä olleetkaan... Tämän lyhyen asfalttijälkikokemukseni perusteella voisin väittää, että koskea asfaltti on helpompi kuin kuiva ja kuuma. Pieniä pätkiä molemmat meni hyvin, mutta suurimmaksi osaksi ihan haahuilua.


Torstaina Muru jelppi tekemään esineruudun. Tapsalle näytettiin kolmen esineen vienti ja sitten lähetys. Haki kaksi esinettä kohtuullisesti. Kostille heiteltiin leluja ruutuun ja se kävi niitä sieltä hakemassa innoissaan.

Molemmat teki myös tarkkuusruutua parin esineen verran. Tapsa oli hyvä ja Kosti kantsii ehkä opettaa menemään maahan esineelle, ettei se syö niitä... Hyvin se kuiten etsi varvikosta pikkuesineet, kun näki niiden piilotuksen.


Perjantaina alkoi Taavin tokotreenit. Seuralla on tapana jakaa ryhmät uusiksi joka syksy ja nyt meillä onkin aika lailla uusi ryhmä, vain kaksi koiraa on tuttuja viime talvelta. Hyvää siinä on se, että saadaan uusia koiria, mutta huonona puolena menee hirveesti aikaa uusille ihmisille asioiden selittämiseen. Pääsääntöisesti ollaan aina kaikki koirat yhtä aikaa paikalla ja yritänkin hyödyntää keskustelutauot Tapsan rentoutusharjoituksiin tai sitten tehdään jotain pientä mielenvirkistykseksi.

Tällä kertaa kokeenomainen luoksetulo. Mä olen ilmoittanut meidän kisaavan seuraavan kerran avoimessa, joten maasta lähdettiin. Taaville on ollu nyt jostain syystä hirveen vaikeaa mennä maahan tai pysyä siellä. Menee maahan ja pomppaa saman tien ylös. Liittyy ilmeisesti sen takana oleviin häiriöihin, nytkin seläntakana pikkupoikajoukko pelasi jalkapalloa. Kun se toisella käskyllä jäi maahan, meni loppu liike hyvin aavistuksenomaisesti vinoa perusasentoa lukuun ottamatta.

Seuraavaksi tehtiin perusasentoon tuloja ja seuruuta luopumisen kautta. Maahan namikippo, mihin ei saa koskea ja sitten sen ohi perusasentoon tuloja eri kulmista. Nää meni Taavilta aikas hienosti, kun ollaan tätä treenitty aiemminkin. Namikipon ympäri ja ohi seuraaminen ei sitten ottanut onnistuakseen. Ihan selkeesti oli ilmassa vaara namikipon päälle hyökkäämisestä ja sitä piti väistellä teatraalisen dramaattisesti. Pahimmillaan Taavi jopa vaihtoi seuruun puolta, kun kippo oli niin karmee.

Loppuun paikkamakuu. Pitkän tauon jälkeen en jotenkin luottanut yhtään tähän uusien koirien seurassa ja jätinkin Taaville hihnan kaulaan ja jäin vajaan matkan päähän. Ei olis kyllä tarvinnu, niin rauhallisesti ja varmasti Tapsa pötkötti. Ainut miinus kaksi maahan -käskyä. Se oli jopa hiljaa kun odotettiin ylös nousemista!

Treenin jälkeen kävin Kostin kanssa vähän kentällä leikkimässä. Leikki ihan superhyvin! Vähän maahanmenoja ja perusasentoa myös. Maahanmenon se on nyt viimenään hiffannut ja perusasennossakin pönöttää hyvällä kontaktilla vaikka vähän kyllä luulen, ettei sillä ole mitään hajua oikeasta paikasta.


Lauantaina ajeltiin Taipalsaarelle Haukkulaaksoon rally-tokokokeeseen, tuomarina Anna Klingenberg. Tietöiden ja huonojen reittivalintojen johdosta olin perillä 5 minsaa ennen toivottua paikalla oloa ja me oltiin toisena suorittamassa koetta. Ei siis jääny hirveesti aikaa viritellä Taavia ja saada rentoutumaan uuteen paikkaan.... Just ehin pissittää sen ja sitten pitikin jo juosta rataantutustumiseen. Lämpömittari näytti muuten varjossa +26 °C, joten ei taas ihan meidän keli!

Radan alussa oli useampi mulle vaikea suuntatehtävä, en ymmärrä miten voi olla niin vaikeeta hahmottaa oikea ja vasen. Muuten rata ei näyttänyt kovin vaikealta. Jouduin kuitenkin uusimaan heti lähdön jälkeen ekan liikeen, kun Taavi ei kestänyt istumassa, vaan rupesi haistelemaan maata ja pylly nousi ylös. (Tuossa oli joku tosi hyvä haju, kun useampikin koira teki samoin.). Jouduin uusimaan myös liikkeestä maahan, kun Taavi pomppas sieltä eklla kerralla heti takaisin istumaan. Muutama miinuspiste tuli myös puutteellisesta yhteistyöstä, yhdessä liikkeessä haukkumisesta ja kerran Taavi haisteli kylttiä. Miinuksia kertyi yhteensä 15 pistettä. Hyvä tulos, vaikka itse en kyllä voi sanoa olevani meidän tekemiseen ihan tyytyväinen. Toisaalta kun ottaa huomioon noin kahden kuukaiden tottistauon, kelin ja valmistautumisajan, niin ihan mukiin menevä suoritus. Ja yli 70 pistettä riittää, muulla ei väliä.

Kotimatkalla käytiin moikkaamassa Taavi tytärtä Hillaa.

Illalla ukkosti oikein kunnolla. Siis todella kunnolla! Molemmat koirat oli ihan rentoreiskoja, nukkuivat ja söivät normaalisti. Itse en meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun piti ihailla mahtavaa valoshowta.

Kosti, pieni suuri jättiläispentu, täytti tiistana puoli vuotta. Kaikessa riiviömäisyydessään se on kyllä hellyyttävän ihana ja niin täysillä elävä otus, että ei sille voi olla vihainen tai siitä ei voi olla pitämättä. Pulassa olen sen kanssa vielä monen monta kertaa ja harmaita hiuksia se tulee varmasti aiheuttamaan paljon. Olen kuitenkin jo onnistunut ensimmäisessä tavoitteessani sen kanssa: tyyppi on puolivuotias, eikä kukaan ole vielä hyökännyt sen kimppuun ja sillä on vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia muista koirista. Tämän suhteen siis paljon paremmat lähtökohdat elämään kuin Taavilla. Kyllä se Taavilta on oppinut haukkumaan ohikulkijoille aidalla ja autolla ajettaessa se haukkuu muille koirille, mitä Taavi ei tee. Jännityksellä odotan myös kuinka isoksi se oikein meinaakaan kasvaa! Tällä hetkellä säkä on kotimittauksissa n. 50 cm (en kyllä voi uskoa mitanneeni oikein!) ja painoa n. 14,5 kg (Taavin säkä n. 49 cm ja painoa nyt vähän pullahtaneena 16 kg)


Kosti on myös kaiken ylitsevuotavan rakkautensa ja hellyydenkipeytensä lisäksi kunnostautunut tuhotöissä. Lelut sillä ei kestä ja kaiken maailman muovisia kippoja, kenkiä ja vaatteita se on tuhonnut jo ihan pienestä asti, mutta nyt tuholistalle on lisätty mm. seinä, rappusten kaide, pari puhelimen laturia, muita johtoja, kirjoja, hihnoja... Lisäksi sen ruuan varastelu jatkuu edelleen, koska en vieläkään ole oppinut laittamaan kaikkea vähänkään syötäväksikelpaavaa lukkojen taakse. Tällä viikolla se söi mm. puoli kiloa hevosenlihaa pakastepusseineen oksentaen ne ainakin osittain seuraavana aamuyönä. Huoh, mihinkähän tuon kanssa vielä joudun!? Ja miten saan pidettyä sen hengissä?!  Ruoka-agre päivitystä sen verran, että se on vähentynyt lähes olemattomiin!! Pehmeät keinot siis vaikuttavat toimivan tämän suhteen loistavasti ja ruokakupin poisottoharjoituksia voisi harkita tässä lähiaikoina lisättäväksi ruokailurutiineihin. Tosin Kosti syö niin nopeasti, ettei sitä kuppia ehdi ottaa pois.

Ei kiva

Kostin hellyydenosoitukset ovat yleensä kovin ylitsevuotavia ja kokonaisvaltaisia <3

                                       



Pientä puuhastelua on taas harrastettu

Keskiviikkona Kostille kaksi jälkeä, molemmissa namia vähän. Ensimmäinen hiekalle ja siinä oli vähän kaarroksia, pituutta noin 70 m. Jälki vanheni puolisen tuntia. Hienosti Kosti nappasi ekan rikan ja jäljesti siitä hyvin ekaan kaarrokseen, jossa hukkasi jäljen. En päästänyt sitä kovin pitkälle ja se etsikin sitten itsensä takaisin jäljelle. Loppu jälki meni ihan hyvin ja loivat kaarrokset onnistui hienosti. Yksi rikka jäi matkalle.

Hetken päästä toinen lyhyempi, noin 40 m pitkä jälki nurmikolla. Jäljen vieressä oli pusikossa hirveen epäilyttävä liikennemerkki ja se vähän häiritsi Kostin keskittymistä, mutta silti onnistuttiin menemään se alusta loppuun.


Perjantaina Taaville kotona kraniosakraalihoito. Arvelin tyypin olevan kovin jumissa, kun melkoista menoa on ollut pojilla ja törmäilyä ei ole voinut välttää. Ja niinhän se kuulemma olikin. SI-nivel kovin jumissa ja selkarangan ympärilläkin erinäisiä jumeja. Ihan en ole perillä ja vakuuttunut tästä hoitomuodosta, mutta moni on kehunut ja fyssarin kanssa aiktaulut niin ristissä, että päätin kokeilla. Taavi kyllä reagoi selkeesti niissä kohdissa, joissa oli kuulemma jumeja. Ja koko loppu illan läähätteli paljon ja joi enempi kuin normaalisti.

Kostiakin vähän kopeloitiin, vaikkei se kyllä varsinaisesti rauhoittunut käsittelyyn. Sillä oikein paukahti joku lukko auki, mäkin kuulin sen. Voi kuulemma olla sen tyyppinen koira, että tulee aikuisiälläkin lukkoja rankaan. Tai sitten kunnon lihakset rangan ympärillä voivat helpottaa tilannetta, Kostihan on vasta keskenkasvuinen kakara.


Lauantaina aamulenkki Lissun sekä Manun ja Runtun kanssa. Siinä vasta ihanat sakemannit! Runtulla varsinkin jotenkin niin sama kieli Taavin kanssa.

Ja voi miten hienosti mun pojat kulki yhdessä hihnassa! Ehkä mä uskaltaudun niiden kanssa kimpassa hihnalenkille useamminkin.

Lenkin jälkeen suunnattiin Jousenoon Taavin pentujen treffeille. Enempi siitä täällä.



Sunnuntaina aamusella molemmille metsäjälki. Kostille J:n muotoinen jälki, kuusi keppiä, ei nameja, pituutta n. sata metriä, vanheni noin tunnin.

Kosti nappas jäljen hienosti ja jäljesti melkoisen kivasti koko matkan. Yksi keppi jäi löytymättä, vähän kiire meinaa olla välillä, eikä lisätarkkuuskaan olis pahitteeksi. Ehkä seuraavalle jäljelle taas muutama nami sinne tänne.


Taaville 600 m kahdella kulmalla ja kuudella kepillä, vanheni reilun tunnin. Paljon maastonvaihteluita japitkä jäljennostomatka. Taavin nosti jäljen hyvun, vaikka mulla on edelleen vaikeuksia lukea sitä tuossa tilanteessa. Vaikka itse tiesin missä jälki menee, en meinannut luottaa sen nostaneen jäljen...

No sehän meni sitten kuin juna koko jäljen, yksi keppi jäi jossain kohtaa nostamatta. Hieno suoritus kuitenkin haastavassa maastossa.

Sunnuntaina muisteltiin Taavin kanssa myös hieman rallyilyä (kirjoitetaanko senoin??) tällaisella radalla kotipihalla.

Tehtiin rata kahteen kertaan, eka palkatta ja tokalla palkkasin muutaman kerran. Meni kyllä superhienosti. Johtui ehkä siitä, että meillä ei ollu hihnaa, se kun tekee tosta heti jotenkin vaikeampaa.

Maanantaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä kuuden haamun verran. Hirmuisella innolla kakara juoksee maalimiehen luo, syö palkat tosi nätisti ja olisi viimeisen ukon jälkeen vielä lähdössä etsimään lisää.


Tiistaiaamuna suunnitelmissa oli jäljennostoa Taaville ja esineruutua molemmille. Taavi sai kaksi jäljennostoa lyhyiden jälkien muodossa. Eka jälki sekä noston että jäljestyksen osalta tosi hyvä. Toinen jälki jäljennostolta erittäin hyvä, itse jälki vähän sinnepäin. Mutta päivän teema suoritettu hirmu hienosti.




Kuvat Tiina Suuronen

lähetys jäljelle

siellä menee

mulle palkka!

Esineruudun kanssa kävi sitten vähän köpelösti. Ruutu oli jo tehtynä, kun paikalle ilmestyi moto ja rupesi kaatamaan puita. Motokuski oli kuitenkin sen verta kiva, että saatiin ajaa jäljet "rauhassa", mutta esineruutu jäi nyt tekemättä...




moto vei meidän esineruudun

Molemmille koirille olisi näillä näkymin treeniryhmäpaikat tokoon ensi talvelle, jei! Vielä kun töiltäni joskus pääsis treenaamaan =)