tiistai 14. kesäkuuta 2022

Lepoa ja leikkiä

Sinni lähti juoksuhoitoon toukokuun lopussa. Nää juoksut tuli jotenkin ihan puskista, vaikka Sinni niitä tekikin antaumuksella enemmän tai vähemmän koko kevään. Tutkimattomat ovat narttujen tiet. Taavi oli Sinnin lähdettyä kovin levoton ja ruoat jäi syömättä ja välillä ulvoi oiken ikäväänsä. Ihan outo sekin, vaikka Sinnin ollessa vielä kotona, se ei mitenkään ylenmäärin ollut siitä kiinnostunut.

Lähdettiin sitten Tapsun kanssa kaksin mökille vajaaksi viikoksi ja otettiin ihan levon kannalta. Ei treenattu mitään, lenkkeiltiin vaan ja uitiin.











Viime viikon perjantaina hakutreeneissä Taaville kolme maalimiestä ja ohjaaja selkeästi suhtautui harjoitukseen ja Taavin tekemisiin vähän vasemmalla kädellä. Haahuiltiin siis vaan alueella ja Taavi nosti nopeasti kaksi ukkoa. Kolmas olikin sitten vähän kauempana ja se kulma jäi ohjaajan huolimattomuutta käymättä läpi. Palattiin sitten sinne suunnille uudestaan ja viimeinenkin ukko löytyi. Olisi kyllä pitänyt koiran reaktioista jo ekalla kerralla osata lukea tuo, mutta jotenkin vain ei keskittyminen itsellä nyt riittänyt ihan loppuun asti. Taavi teki hienosti. 



Maanantaina Taaville kolme tuntia vanha 700 m jälki neljällä kepillä ja noin 200 metrin jäljennostomatkalla. Keli oli tosi ihanteellinen, yöllä oli satanut ja lämpötila oli alle kahdenkympin ja tuultakin kohtuullisen vähän.

Ennen jälkeä pieni tottis ja Tapsu perkule nousi paikkamakuusta vajaan kolmen minuutin kohdalla. Otettiin se sitten uusiksi ennen ja jälkeen jäljen.




Taavi nosti matkalta ensin jonkun muun jäljen, mutten antanut sen tietenkään jatkaa sitä. Jatkoimme omaa nostoamme ja vitsit miten hienosti Taavi nosti tuon vähän vastakarvaan tulevan jäljen. Toisen kepin jälkeen kulmassa oli paluuperä ja se teetti töitä, mutta ihan mahtavalla draivilla Taavi teki hommia ja kevättalven vastaavaan treeniin nähden jäljen oikea suunta löytyi huomattavasti nopeammin ja muutenkin tekemisen meininki oli selkeästi määrätietoisempi kuin talven paluuperässä. Muuten koko jälki kuin juna puksuteltiin menemään. Ainut iso miinus oli keppien nousemattomuus, vain viimeinen keppi löytyi. En tiedä missä vika oli. Kepit oli kyllä tosi tuoreet, mutta ne oli silti ollu mulla taskussa melkein tunnin ennen jäljen tekoa. Myöskään toinen koira, jonka kanssa treenattiin, ei nostanut omalta jäljeltään näitä saman satsin keppejä, vaikka sen jäljellä olleet esineet nousi. Erikoista.


Keskiviikkona Sinni tuli hoidosta kotiin vajaan parin viikon hoidon jälkeen ja illalla käytiin veneilemässä. 





Torstaina käytin Taavin sydänultrassa, kun viime vuonna hammaskiven poiston yhteydessä elli sanoi kuulleensa nukutuksessa jonkin pienen sivuäänen. 

Hereillä ei tälläkään kertaa sydämestä kuulunut mitään, mutta ultrassa näkyi pientä rappeumaa läpässä. Ei kuitenkaan mitään vajaatoimintaan viittaavaa, joten eloa jatketaan kuin tähänkin asti, eikä lääkitykseen ole mitään tarvetta vielä.


Illalla Sinni hakutreeneissä ja tehtiin ihan etsintä partioimalla pienellä alueella, kolme maalia.

Ekalla kävi useamman kerran, meni naaman nuolemiseksi ja vähän ihmettelyksi. Ratkaisi tilanteen lopulta kuitenkin itse ja toi rullan. Kaks muuta meni hyvin. Aika vallaton se on liikkuessaan ja irtoaa kauas, lopulta löydöt tuli kuitenkin kohtuullisen läheltä, alle viidestäkympistä. 

Sinni ei näitä alueen partiointeja ole juurikaan vielä tehnyt, joten siihen nähden meni hienosti. Se reagoi hajuun ja alkuhämmästyksen jälkeen sille oli selvää mitä pitää tehdä. Näytöt hyviä ja alueelta autolle hienosti hallinnassa.

Treenin jälkeen pieni lenkki Hilden kanssa. Sinni ei ekaksi oikein tykännyt Hilden tungettelevasta tyylistä, mut alkupörinöiden jälkeen löytyi yhteinen sävel.




Perjantaina kävin molempien kanssa kylillä tottistelemassa ja Sinnille tein pienen jäljen nurmikolle.

Taavi oli tottisteluista ihan liekeissä, vaikka ääntä meinas tulla vähän. Hömpöteltiin kaikenlaista pientä. Sinni ei sitten oikein innostunut tottiksista, oisko hihna ja pari isoa ruohonleikkuukonetta olleet liian isot häiriöt. Jälkikään ei oikein onnistunut. Nosti sen hyvin, mutta ekasta kulmasta ulos ja sit meni ihan haahuiluksi. Ohjaajallakin ongelmia, kun en tienny missä jälki menee, vaikka tallatessa jäi niin vahvat jäljet, että luulin sen näkyvän helposti... ei ollu meidän päivä muutenkaan.




Illalla ajeltiin Sinnin kanssa lähelle Someroa seuraavan päivän valmennuksia varten. Olin katsonut yöpaikan valmiiksi ja Google opastamaan. Googlepa valkkasi meille jonkun ihan hanurista olevan pikkutien ja luoja, että pelkäsin jääväni sinne. Kotiauto ei ole mikään ketterin ajokki ja jouduin ajamaan ihan liian pitkan matkan hirveetä tietä ennen kuin sain menopelin ympäri ja pääsin pois.

Ilta meni siis reilusti pitkäksi ja kello taisi lähennellä puolta yötä ennen kuin iltalenkin jälkeen pääsin nukkumaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen Woollandiaan ja siellä pari kertaa lampaille. Sinnille oli viime kerrasta jäänyt selkeästi mieleen, ettei laumaa saa räjäytellä ja nyt se olikin sitten vähän epävarma siitä mitä saa tehdä. Varmuudeksi sitten vain istuskeli ja kovan kehun myötä lähti liikkeelle ja hakeutui kyllä hyvin lampaiden taakse tasapainoon. Hyviä pätkiä oli ja vähän harmittaa, etten arvannut mennä tokalla kiekalla jo isolle pellolle. Sinni ois sen tarvinnut.

Kuvat Teija Sonni-Kautto:









Sunnuntaina osallistuttiin leikityspäivään, jossa maalimies Sami Hämäläinen leikitti koiria. Mut Sinni ei leikkinyt, se halusi vain halia. Ei huono sekään. Mun kanssa se vähän intoutui leikkimään ja Samin mielestä mä leikin ihan hyvin Sinnin kanssa. Joten jos haluaisin Sinnille vahvemman leikin, niin pitäis vaan jaksaa kotona sitä leikittää... Saatiin monta hyvää erityisesti vieraan miehen kohtaamista ja muutenkin oli kiva päivä täynnä positiivisia juttuja Sinnille. 

Kuvat Muru






Maanantaina käytiin iltapäivällä Sinnin kanssa kokeilemassa taas jälkeä nurtsilla, mutta nyt meillä oli pienenä lisähaasteena hirmuinen määrä frisbeegolfaajia juuri tallotun jäljen päällä ja sitten kun jälkeä ajettiin puoli tuntia vanhana, niin golfarit yrittivät kaikkensa tehdä meidän kiusaksi, huutelivat ja toista jäljestävää koiraa jopa yrittivät heittää kiekolla. Mä niin inhoan nykynuorisoa, ihan kamalaa käytöstä! Ens kerralla mentävä varmaan viideltä aamulla, jos sais olla rauhassa.

Mut kaikkeen tuohon paskaan nähden Sinni jopa jäljesti vähän pieniä pätkiä hyvin ja kolme neljästä esineestä nousi.


Illalla käytiin vielä hakutreeneissä. Taaville kaksi ukkoa ja se on kyllä nopea ja varma. alue oli pari hehtaaria ja ei tainnu mennä kuin viis minuuttia, niin oli molemmat ukot ylhäällä. Tuuli oli kyllä hyvä.



Sinnille neljä ukkoa reilun hehtaarin alueella. Kaikki sille entuudestaan tuntemattomia tyyppejä ja oisko tää nyt toinen kerta, kun tehtiin ihan etsintä ilman mitään apuja kiintorullalla.. Kaikki ukot löytyivät, Sinni liikkui kohtuullisen hyvällä etäisyydellä musta. Ekaa ukkoa lukuun ottamatta ukot löytyivät aika läheltä, muutaman kymmenen metrin päästä minusta. Kaikilta, jopa ekalta, Sinni poimi rullan hienosti ja palauttikin sen muilta lähes mulle asti, paitsi viimeiseltä. Rupes vissiin jo vähän väsy painamaan, kun toi rullaa puoleen matkaan ja kääntyi siitä rulla suussa jo takaisin. Pienellä kehotuksella toi sitten kuitenkin rulla mulle asti. Näytöt kaikilla hyviä.



sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Metsäjuttuja ja paimennusta

Edellisen viikon tiistaina päivällä käytiin kentällä tottistelemassa. Sinni oli ehkä vähän haahuilevalla tuulella, mutta huomattavasti paremmin sen kanssa meni kuin edellisten juoksujen aikaan treenihommat. Jos se nyt siis tekee juoksuja... Mut ei tehty paljon mitään, vähän seuruuta. Enemmänkin oltiin vain tutustumassa uuteen paikkaan.

Taavi oli häiriönä Tarelle ja Tapsun kanssa tehtiin seuruuta ja vitsi kun se meni kivasti! Ei ääntä ja oli muutenkin kivassa mielentilassa. Muutama luoksetulo myös ja paikkis. Kuten kuvasta näkyy, niin palokunta oli meille häiriönä.



Illalla Sinni kävi taas treenailemassa kiintorullan tuontia ja kyllä se on sen vaan hokannut. Maalimiehillä oli käsi alhaalla kuten aiemminkin, mutta sen voi kyllä jatkossa jättää pois. Taaskaan ei Sinni varsinaisesti etsinyt ketään, vaan maalit oli näkyvillä metsässä vajaan viidenkymmenen metrin päässä. Puhtaasti tekniikkatreeni siis.

Ekalle reipas meno, rullan itsenäinen poiminta ja tuonti mulle. Edelleenkään Sinni ei osaa tuoda käteen asti mitään, joten ei voi rullaakaan vaatia. Mutta pudottaa sen onneksi vasta melko lähellä, metrin päässä ehkä. Näytölle meno innokas.

Toisella ukolla Sinnin suuhun olikin tullut keppi rullan sijaan. Juoksi siis keppi suussa melkein mun luokse, kunnes pudotti kepin ja palasi maalille. Oli vähän sen oloinen, että palkkaa pitäis saada, mutta kun sitä ei kuulunut, niin otti rullan ja toi sen mulle. Näyttö hyvä. Jos ois kepin tuonut mulle asti, niin olisin sen hyväksynyt tietenkin, mutta kun pudotti sen kaukana, niin eihän sitä voinut hyväksyä. Tosi tyytyväinen olen kyllä tuohon, että jos ei palkkaa heru, niin ottaa rullani itsenäisesti uudestaan. Vois kuvitella, että jos sitten joskus pudottaa rullan vaikka vaikean maaston takia tai muuten, niin se ei muodostu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi...

Kaksi viimeistä ukkoa meni myös hyvin. Tosi tyytyväinen olen Sinnin toimintaan. Jokohan sitä uskaltaisi kokeilla rullanilmaisua ihan pikkuruisella etsinnällä?


Keskiviikkona ajeltiin yhden yön reissulle Tampereelle. Kyllä oli maalaiskoirien päät pyörällä ison kaupungin meiningistä, mutta voi miten hienosti ne osasi siellä kulkea. Nähtiin yhden lenkin aikana enemmän koiria kuin kotona koko vuonna ja lisäksi ohitettaviin lukeutuivat myös pyöräilijät, lastenvaunut, sähköpotkulaudat, puliukko, oravat ja jänikset. Erilaisia työkoneita oli myös paljon ja kaikistä tää kaksikko meni ohi kuin olisivat tottuneet kaikenlaisiin outouksiin, paitsi Sinni oraviin. Tais emäntä olla enemmän huolissaan oudoista asioista kuin koirat =)

Kotimatkalla koukattiin tervehtimään Kostia. On se vaan komea ja rakastettava poika, eikä se ole onneksi meitä unohtanut <3



Sinni ja Kosti kävivät lenkillä ja niillä oli oikein hauskaa keskenään.






Lauantaina oltiin Sinnin kanssa paimennuspäivällä Woollandiassa. Päästiin kaksi kertaa lamapaille ja Sinttura oli aikasta kiva. Eka kierros mentiin liinassa lampaiden perässä ja hyvin Sinni fokusoi lampaisiin. Pari kertaa meinas vähän ryntäillä, mutta oli aika kivasti kuitenkin kuulolla.

Toisella kierroksella Sinni oli jo vapaana ja minä lampaiden edessä. Vähän Sinni oli hämillään jutusta, mutta hyvin kuljetti lampaita takana ja oli ihan äärimmäisen hyvin kuulolla. Totteli hidastamiskäskyä (mitä ei ole edes opetettu) tosi hyvin. Muutaman kerran kun en pysynyt lampaiden tahdissa, laitoin Sinnin istumaan ja palasin itse lampaiden eteen. Näistä tilanteista Sinnin oli vaikea lähteä uudestaan liikkeelle. Ihan kuin se ei olisi ollut varma, että saako nyt liikkua vai ei. Oli tosi kiva päivä! Toivottavasti päästään vielä tänä kesänä uudestaan.

Kuvia otti Teija Sonni:








Omat kuvat

Oman vuoron odottelua

lambakset

Toffe ja Sinni



Sunnuntai-iltana Sinni kävi hakemassa neljä kiintorullaa maalimiehiltä. Alkaneista juoksuista huolimatta se pystyi aika kivasti tekemään hommia. Eka maalimies meni tosin ihan plörinäksi, mutta toiselta se vähän autettuna haki rullan ja kolme vikaa meni sitten jo oikein tyylikkäästi. Nyt oli vähän pidempi matka kuin viimeksi.


Helatorstaina pidettiin pitkien etsintöjen treeni perinteisesti huonossa kelissä. Taavi teki vajaan kolmenkymmenen hehtaarin etsinnän, josta aika alkuvaiheessa nousi jälki ja löytyi reppu. Jälki meni kuitenkin meidän alueen ulkopuolelle, joten sitä emme voineet jatkaa. Jatkoimme siis partiointia ja kun etsintää oli takana vajaa puolitoista tuntia, nosti Taavi jäljen ihan superupeasti. Se sai jäljestä hajun ja hienosti ilmavainulla jäljen luokse ja siitä nenä maahan ja varmasti maalille. Loistava harjoitus!



Etsintäreitti

Jäljellä


Lopuksi vielä tottista




Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeä, mutta se meni ihan haahuiluksi. Illalla Taren kanssa lenkillä.




Lauantaina Hyvinkäällä pyrritapaamisessa RotuRacessa. Kiva ja vauhdikas päivä!

Kimppakuvan otti Maria Runonen


Vähän harmittaa, kun ei saatu Taavin kanssa jälkikoepaikkaa. Tosi huonosti sattuu kokeet taas mun työvuoroihin ja näillä polttoaineen hinnoilla ei viitti ihan hirveen montaa sataa kilsaa ajella kokeeseen, niin meillä menee hälyluvat vanhaksi syksyllä ennen kuin on kohtuullisen matkan päässä koe, johon edes voisi yrittää saada paikkaa. Viime vuonnakaan ei saatu yhtään koepaikkaa tai sitten kokeet peruttiin, joihin meillä oli paikka... Olin jo aiemmin miettinyt Taavin mahdollista eläköitymistä, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että pakko sanelee eläkkeelle jäännin syksyllä. 




maanantai 16. toukokuuta 2022

Jälkiä ja näyttely

Tiistaina Sinttura kävi tekemässä muutaman kiintorullan tuontitreenin. Oli melko super! Maalimiehet pitivät kättä alhaalla esillä ja kun Sinni meni maalille, niin nuuhkaisi kättä ja silloin rulla vähän kuin vahingossa heilahti sen nenän eteen. Hienosti poimi rullan ja toi melkein mulle asti. Tosin ekalla ukolla pudotti puolessa välissä matkaa, mut kääntyi ite ja haki rullan uudestaan. Näytöt hyviä. Neljä toistoa tehtiin, matkat ei ollu kamalan pitkiä, pari-kolmekymmentä metriä ehkä. Luulen, että ollaan oikealla tiellä.


Keskiviikkona tokossa harjoiteltiin eteentuloja ja merkkien kiertoa. Paljon riittää tehtävää, mistähän ohjaaja saisi taas intoa ja osaamista... Sinnin ihka ensimmäinen paikkaistuminen tehtiin. Tuntui ihan tuskaisen pitkältä minuutilta, vaikka Sinni näytti lähinnä nukahtavan pystyyn. Kun korjailtiin tavaroita pois, niin Sinni sai ihan hurjan hepulin. Ruovitteli vaan täysiä pitkin kenttää. Sori treenikamut, mut jotenkin on vain niin hellyyttävää, kun on tuommoinen pieni ja iloinen treenikamu.




Torstaina Taavi teki jäljennostoharjoituksen. Neljä lyhyttä reilu parituntista jälkeä. Nostomatkat 80 - 230 metriä. 
Kaikki nousi hienosti oikeaan suuntaan. Muutaman askeleen tarkistukset eri suuntiin ja sit varmasti oikea suunta. Varmaa jäljestystä ja jokaisen jäljen lopusta nousi esine. 
Tän tyylinen nostoharjoitus, missä kuitenkin jäljestetään parisataa metriä joka noston jälkeen, sopii Taaville selkeästi paljon paremmin kuin ihan vaan monta nostoa peräkkäin ilman varsinaista jäljestystä. Kiva treeni muutenkin, kun saa monta nostoharjoitusta ja silti melkein kilsan jäljenkin!


Miks jälkimaastot tässä lähellä näyttää tältä?!

Vähän meinas liina olla ajoittain ryteikössä hukassa, mut hyvin selvittiin.


Tai sit ne näyttää tältä. Helppo painaa mieleensä minkä koivun taakse teki kulman...




Perjantaina Taaville vähän pidempi etsintätreeni kolmella maalilla. Eka ukko nousi nopeasti, vieras mies oli ensin nuuskittu tarkkaan läpi ja vasta sitten haukuttiin oikein urakalla. Tämän jälkeen jonkin aikaa tyhjän etsintää. Toinen maali löytyi juoksuhaudasta ja kolmas oli vähän yrittänyt jekuttaa meitä menemällä aika lailla alueen reunaan syvälle armeijan kaivantoihin. Mutta niin vain Taavi sen sieltä löysi. Haukkui ensin maan päällä, mutta hetken päästä hyppäsi alas juoksuhautaan ja hävisi johonkin maan alle haukkumaan. Tää maali palkkasi parinkymnenen haukun jälkeen, kaksi ekaa palkkasin ite. 


Lauantaina oli Haminan koiranäyttely Virojoella, Sinni esiintyi ainoana rotunsa edustajana junnu-luokassa. Tuomarina liettualainen Butkiene Jurate. Hän kopeloin juoksutuksen jälkeen koiran oikein antaumuksella läpi, kun niin harvoin kuulemma saa pyrriä tuomaroida. Sinni ei oikein tykännyt, kun häntää ja takalistoa kopeloitiin kauan. Ehkä siellä kiristi karvoissa vielä muutama takiainen aamulenkin jäljiltä... Sinni juoksi hienosti ja seisoikin kohtuullisesti, kopelointikin meni kokonaisuutena hyvin. 

Arvostelu kuului näin:
Very typical and well balanced, correct headlines and proportions. Well set eyes. Typical ears. Excellent front. Correct tailset and carriage. Good bones. Moves and shows excellent.

Tuloksenä ROP, JUN ROP, SERT ja JUN-SERT. Tää junnusertijuttu oli mulle ihan uus tuttavuus, en tienny semmoisen olemassaolosta. 


Kevätaurinko häikäisi näyttelyrinsessaa


Pitkäkarva Koy oli meillä seurana


Ryhmäkehässä Sinni käyttäytyi hienosti, mut tuomari tuskin edes vilkaisi Sinniä, sama jun-rop -kehässä. Täytyy kyllä sanoa, että toi junnuroppi oli melko kaamea. Näyttelyn kaikkien rotujen junnuropit samassa kehässä näyttelyn lopuksi. Liikaa väsyneitä koiria, ei mun juttu ollenkaan. 

Junnuroppien esiarvostelu



Sunnuntai-iltaa vietettiin tuulisissa jälkitreeneissä. Sinnille parinsadan metrin jälki, jossa kolme harhalenkkiä eli kuusi harhaa, plus yksi melkein oman jäljen kanssa samaan aikaan kävelty randomihmisen jälki polulla, jonka yli oma jälki meni. Oma jälki oli reilun tunnin vanha ja harhat puolisen tuntia.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti tosi hienosti kolmannelle harhalle asti. Ekat kaksi harhaa ei siis kiinnostaneet yhtään, mutta toinen harhalenkki olikin sitten kovasti kiinnostava ja menas viedä Sinnin mukanaan. Kolmanteen harhalenkkiin sitten taas vähän vähemmän kiinnostusta, mutta kuitenkin aika paljon ja olis varmaan tässäkin vaihtanut harhalle. Polun jälki ei kiinnostanut. Ekaa esinettä tuskin edes merkkasi, kolme muuta jotenkuten.




maanantai 9. toukokuuta 2022

Kevätleirillä

Maanantaina lähes myrskyisässä tuulessä jälkiä molemmille. Treenin teemana oli tien ylitykset. Taavi ei niissä ole mitenkään erityisen hyvä ja siinä voin katsoa vain itseäni peiliin, kun niitä ei ole harjoiteltu ja jos on, niin jälki on aina mennyt suoraan tien yli... Koitan ottaa opikseni ja tehdä Sinnille jo aikaisemmassa vaiheessa vähän haastavampia tienylityksiä. 

Keli oli siis todella tuulinen, muutaman asteen plussalla ja metsässä vielä paikoitellen vähän lunta. Jäljet oli molemmilla parisen tuntia vanhoja ja pituutta ei ollut paljoa, noin neljäsataa metriä molemmilla.

Taavi nosti jäljen takajälkenä, mutta taas takajäljen suunnasta voimakas tuuli. Koira ympäri ja sitten puksutettiin varmasti aina sinne tien reunaan asti. Vähän kuseskelua ja pyörimistä ja hyörimistä ja kyllä se jäljen jatko lopulta löytyi. Heti perään toinen ylitys ja se meni aavistuksen paremmin tai sitten tuuli toi jo esineeltä hajun. Joka tapauksessa motivaatio oli tällä kerralla kohdallaan ja jäljestäminen metsässä varmaa. Yksi esine tosin jäi matkan varrelle.





Sinni nosti jäljen hyvin, mun tarvii vaan oppia lukemaan sitä, kun luulin sen jo aiemmin nostaneen takajäljen, mutta ei se ollutkaan jäljellä ja sitten hetkeä myöhemmin nosti oikean jäljen. Onneksi otin videon, niin voin siitä opiskella aihetta.

Sinnin jäljellä oli pieni kallio-osuus, joka oli vaikea sille, mutta ihan mahtavalla motivaatiolla se etsi jälkeä ja sillä on myös luontainen tapa lähteä vasemman kautta kiertämään ympyrää ja etsimään jälkeä uudestaan. Pari kertaa se tarkisti oikeaa jälkeä ennen kuin lähti sitten taas varmasti puksuttamaan sitä eteenpäin. Myös tien ylitykset oli haastavia, mutta sama vankkumaton motivaatio vei sen lopulta jäljelle tien toisella puolella. Tuuli ei ainakaan auttanut tässä treenissä. Kaikki esineet nousi, mutta vaatii multa kyllä tarkkuutta huomata ilmaisu. Vahvistellaan sitä siis edelleen urakalla. 






Olen kyllä niin tyytyväinen molempien osalta näihin jälkiin. Tuuli oli kova, puuskainen ja haastava ja tien ylitykset vaikeita ja molemmilla oli halua tehdä töitä loppuun asti. Mä niin rakastan jäljestämistä!


Tiistaina Sinni kävi etsimässä hyvässä tuulessa toteutetussa tuuliharjoituksessa kolme maalia. Mentiin suorapalkalla. Kyllä sen nenä selkeesti toimii, vauhtia ja intoa oli vaikka muille jakaa, ehkä jopa aavistuksen out of control -meininkiä. Mut pääasia, että maalit löytyi ja Sinnillä oli kivaa.


Keskiviikon tokotreeneissä oltiin ekaa kertaa tälle vuodelle ulkona. Kiva yllätys oli, että Sinni pystyi keskittymään hyvin ulkona olosta huolimatta. Ekaks treenattiin vähän seuruuta ja siinähän on sitten seuraava tehotreenin paikka. Sinni nimittäin pyrkii hyvin vahvasti vaihtamaan seuruupuolta oikealle käännöksissä. Nyt siis mulla ei ollu namia kädessä. Namin kanssa tietysti ei ole mitään ongelmaa, mutta ilman sitä Sinni jää käännöksessä jotenkin sen verran taakse, että vaihtaa puolta...

Tehtiin myös eteen tuloja tötsäkujalla ja siinä sain sen tulemaan kohtuullisen suoraan. Tarvii kyllä aika vahvan käsiavun edelleen. Tätäkin pitäisi ehtiä treenata aktiivisesti jossain välissä.

Loppuun paikkis ja vitsi kun oli hyvä, että vähän treenikamu potki mua ja uskaltauduin Sinnistä kauemmas ja siellähän se pysyi hyvin. Tehtiin lopuksi vielä useampi toisto mun pois kävelyä, odotusta ja takaisin menoa eri etäisyyksille ja eri pituisilla odotusajoilla. Koko ajan Sinni pötkötteli rauhallisena erilaisista häiriöistä huolimatta.


Torstaitokossa Sinni seuras. Koutsin mielestä se on hyvä ja mun mielestä liian takana, kun en nää sitä itse. Katotaan mihin se muotoutuu ajan kanssa. Perusasentotreeni kuulemma näkyy, kiva juttu! Hyppyä tehtiin ja se menee hyvin, kierto vois olla vauhdikkaampi. Paikkamakuutakin tehtiin ja Sinni oli muuten hyvä, mutta vähän joku haju häiritsi. Se on myös lisäksi ruvennut ennakoimaan maahan menoa. Tekee sitä siis aina, kun ollaan perusasennossa vähänkään kauemmin... 



Perjantaina tyypit kävi fyssarilla. Olikin jo kulunut useampi kuukausi edellisestä kerrasta, mutta ei kummallakaan onneksi mitään arjessa näkyviä oireita ole ollut. Taavi oli takapäästään vähän jumissa, mikä ei ole mikään ihme, kun on viime päivinä ollut kovinkin innostunut nylkyttelemään Sinniä... Sinnillä taasen oli pitkät selkäfileet juntturissa, muuten hyvä. Sinnille toinen oikea käsittely ja kyllähän Sinttura meinasi muutaman kerran olla hieman eri mieltä siitä, käsitelläänkö vai ei. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin se loppupelissä sitten kuitenkin antoi itsensä käsitellä kipukohdista huolimatta. Pitää taas kotonakin aktivoitua vähän kopeloimaan noita useammin.


Lauantaina ajeltiin aamusta Lintukotoon leirille. Päivä kului metsässä hyvässä seurassa. Sinnin kanssa keskityttiin rullailmaisuun. Tehtiin sekä aamu- että iltapäivällä kiintorullan tuontiharjoituksia. Todettiin, että nyt on syytä ainakin toistaiseksi jättää irtorullat kokonaan pois, ettei ne sotke hommaa. Kiintorullan Sinni otti osalla maalimiehistä itse ja osalla tarvi siihen apua. Toistoja, toistoja... Näytölle meno on hyvä. Edelleen rullan mulle käteen asti tuonti on vaiheessa, mutta työn alla. Ehkä sekin joskus valmistuu. Intoa tuo tytteli kyllä pursui taas!

Iltapäivällä kokeiltiin Sinnin kanssa esineruutua. Vietiin sille hetsaten kolme esinettä yksi kerrallaan ja jutun juoni selvisi Sinnille heti. Hyvin käytti nenäänsä ja sinnikkäästi etsi esineet ja toi ne mulla. Tässäkin tietysti se palautuksen puuttuminen, mutta eihän tässä vaiheessa nyt mikään kisasuoritus tarvi ollakaan.



Taavin kanssa hakuiltiin parin maalimiehen verran ja eihän sen täydellistä suoritusta voi kuin ihailla. Haku on vaan niin Taavin juttu! 




Iltapäivällä Taaville haastetta lyhyen jäljen muodossa. Treenikaverin jälki ristesi meidän jälkeä ja he jäljestivät jälkensä ensin. Meidän jäljen yli meni siis vanhempi jälki ja tuore ihmisen sekä koiran jälki. Myös jäljen aloitus haastoi Taavia, kun nostettiin jälki kulkien jäljen suuntaisesti. Hyvin huomasi, että Taavi on oppinut etsimään jälkeä edestä päin ja kun nyt kuljettiinkin jäljen päällä, niin sen nousemiseen meni aikaa. Ekan esineen jälkeen tuli harhat, eikä ne varsinaisesti kovinkaan kiinnostaneet Taavia, mutta aivan meidän jäljen viereen oli jäänyt esine, joka ei ollut noussut. Sen haju oli varmasti niin voimakas, että Taavi sen etsi ja siinä muutenkin pyöri sitten tovin. Oma jälki löytyi kyllä taas ja loppu puksuteltiin varmasti esineelle.


Sunnuntaina nosetettiin ja Tahvon kanssa keskityttiin ilmaisuun. Olin sille ajatellut nenäkosketusta, mutta koska jäljellä ja muutenkin se ottaa esineet suuhun ja tuo mulle, niin eihän se millään tajunnut, ettei tätä nosehajua saa ottaa suuhun. Oli siis keksittävä jotain muuta ja tähän halusin koulutuksessa jeesiä. Haukkua en halua, koska se on haussa ja istumiset ja maahan menemiset on musta liian epämääräisiä. Joten tietysti päädyin sitten valitsemaan vaihtoehdoista sen kuulemma vaikeimmin opetettavan ilmaisun eli tuijotuksen. Noh, haasteet on kivoja, kai...

Aloitettiin tehtävällä, jossa mun oli tarkoitus saada Taavi tuijottamaan ensin namia mun kädessä ja sitten namipurkkia. Taavi teki jo ihan hyviä onnistumisia, koska sen luopuminen on niin vahva. Ehkä jopa vähän liian vahva, kun eihän luopumisen kohdetta voi oikein kunnolla edes katsoa, vähän sivusilmällä vaan vilkaista välillä nopeasti ettei vaan vahingossakaan syö sitä. Mut jähmettyminen on näissä silti vahva, vaikkei katse olisikaan ollut namiin. Purkin Taavi yhdistää vahvasti hakuun ja haukkuun, mutta heti jos purkki olikin ylempänä kuin lattialla, niin äkkiä Tahvo hokasi, ettei nyt haluta haukkua vaan jotain muuta. Aivohiki oli kyllä todella kova tän treenin aikana. 


Aina on hyvä sää uida