Toissa viikon tiistaina ajeltiin illaksi Turkuun ja siitä yölautalla Tukholmaan. Laivamatka oli melko karmea, kun juhlivaa porukkaa oli melkoisesti ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun käytävässä örvellettiin. Koirat ei onneksi juuri reagoineet meteliin.
Keskiviikkona ajeltiin etelään, Ystadiin ja siellä oltiin yötä leirialueella. Ruotsissa suhtaudutaan koronaan eri tavoin kuin meillä. Kukaan ei käytä maskia eikä kaupoissa tai missään muuallakaan ole käsidesiä juuri tarjolla. Turvaväleistä sen sijaan huolehditaan tarkasti.
Leirialueen vieressä oli kivat lenkkimaastot.
Torstaina aamusta lautalla Tanskan puolelle Bornholmin saarelle. Koirat viettivät reilun tunnin lauttamatkan autossa. Lauttamatkaa lukuun ottamatta koronaa ei huomannut tälläkään saarella. Ei maskia kellään, ei käsidesiä missään...
Käytiin tutustumassa Hammershusin raunioihin, eikä tarvinnut olla yksin. Maalaistollokoirat käyttäytyivät niin hienosti väenpaljoudessa, en voisi olla niistä ylpeämpi!
Iltapäivällä leiriydyttiin saaren pohjoisosaan Sadvigiin leirialueelle. Rauhallinen pieni alue, jossa autot sai "omiin oloihin". Mahtavat kävelyreitit ihan vieressä.
Perjantaina vähän saareen tutustumista ja hyvissä ajoin eteläosaan leirialueelle yöksi. Melkein koko päivän satoi, niin muutama suunniteltu ulkoilma-aktiviteetti jäi väliin. Tällä saarella olisi varmasti näkemistä pariksi päiväksi pidenpäänkin.
Leirialue oli jaettu kahteen osaan, toisessa oli koiralliset matkustajat ja toisessa koirat oli kielletty. Ihan toimiva idea musta. Vielä kun löytäisi leirialueen, missä ois lapsilta kiellettyjä alue...
Yöllä oli kova ukonilma, ei tullu paljoa nukutuksi, paitsi Sinnin. Se ei tiennyt tuon taivaallista siitä, että taivas rytisi oikein kunnolla ja vettä tuli kuin saavista (pitää kotiauton katossa melkoista meteliä). Taavi läähätteli ja halusi olla kainalossa.
Lauantaina aamulautalla takaisin Ystadiin ja auto matkaparkkiin kaupungin laidalle. Koirat jäi autoon, kun käytiin keskustassa syömässä. Sinni täytti tänään 6 kk ja yritettiin ottaa siitä illalla pönötyskuvia, mutta enempi se näytti niissä kieroon kasvaneelta lyttyyn hakatulta reppanalta kuin omalta itseltään. Pitäis ehkä joskus harjoitella näyttelyjuttujakin... tässä pari vähiten huonoa otosta.
Sunnuntaina pyörittiin ympäri kyliä ja etsittiin, jos näkyisi vilaus Wallanderista, mut ei näkynyt. Koirat ui pariin kertaan.
Maanantaina Sinni pääsi keskustaan sivistyskävelylle. Oli paljon ihania ihmisiä ja koiria ja pari pelottavaa koiraa. Reippaasti kulki pikkuinen ihmisvilinässä.
Ihana Ystad jäi taakse ja ajeltiin kohti pohjoista. Yöpaikka löytyi Ronnebyn sataman matkaparkista. Oikein kiva ja siisti paikka ja kohtuulliset lenkkireitit.
Seuraava kohde oli Ölannin eteläosat. Hienoja paikkoja sielläkin, mutta koska lämpötilat nousi hellelukemiin, ei koirien kanssa paljon liikuttu missään, vaan ne tykkäsivät mieluummin olla autossa.
Sinni aina välillä tunki Taavin häkkiin. Taavi ei ehkä niin arvostanut...
Torstaina helteisen Tukholman kautta illaksi laivaan ja perjantaiksi kotiin. Olipahan taas hieno reissu!
Kuumuus vaan jatkuu, mut pienet hakutreenit pidettiin kuitenkin torstaina. Sinnille neljä haamua ja hienosti meni. Häntä viuhuu maalimiehellä niin vimmatusti.
Taaville kaksi ukkoa. Eka löytyi pienestä painanteesta makaamasta ja toinen seisoi avokalliolla. Kalliolla olijaa piti haistella ihan hirmu kauan ennen ilmaisua. Hyvä napakka helletreeni molemmille.
Perjantaina käytiin aamulla aikaseen Sinnin kanssa jäljellä ja Taavi tottisteli. Sinnin jälki oli 190 askelta ja enemmän namittomia kuin namillisia askelia. Jälki vanheni vartin, aiemmin olen ajanut jäljet heti.
Hyvin lähti jäljelle ja eka ja toka kulma meni hyvin, kolmannessa tuli joku ihme aivopieru, kun Sinni oli jo kääntynyt oikein, mutta askeleen tai kahden päästä se vaan nosti pään ja oli lähdössä jonnekin ihan muualle. Pieni kieppi kulman ympäri ja loppujälki jatkui hyvin purkille asti.
Taavi teki pääasiassa seuruuta ja hyvin tekikin. Oli superkiva fiilis tehdä sen kanssa! Pieni paikkis ja luoksetulokin.
Perjantaina ajeltiin Sinnin kanssa illalla Pusula - Karkkila akselille valmiiksi seuraavan päivän Suomen Pyreneläisten paimennuspäivää varten. Koska helle vaan jatkuu ja jatkuu, niin päivän aloitus oli aikastettu alkamaan seitsemän jälkeen. Paikkana Usvanummen tila, jota voin lämpimästä tämän kokemuksen perusteella suositella!
Päivän aikana koirat pääsivät kolme kertaa lampaille. Sinni ensikertalaisena oli luonnollisesti omat kertansa pyörössä liinassa. Eka kierros meni tosi hienosti. Taisi lampaat sen verran jänskättää, ettei mitään räjäytysyrityksiä tullut, vaan Sinni haki hienosti lampaiden taakse ja oli rauhallinen.
Toinen kierros ei ollut ihan niin rauhallinen, mutta hyvin meni sekin. Kolmas kerta pyörössä oli sitten taas tosi hyvä.
Sinni on siis hyvä paimenen alku. Lampaat kiinnostivat alusta asti ja sillä oli pyrkimys lampaiden taakse eli paimennusviettiä on ja mitään erityistä sytyttelyä lampaille ei tarvittu. Sen liikkeet ja etäisyys lampaisiin oli pääsääntöisesti hyvät ja vaikka muutaman kerran lampaankakkaakin tuli syötyä (tosi vähän), niin se piti silloinkin lampaita silmällä. Ei siis juurikaan mitään sijaistoimintoja koko päivän aikana. Muutama pieni kiihtyminen toisella kerralla, mutta rauhoittui hienosti nopeasti ja pystyi taas jatkamaan hommia korrektisti.
Kuvat Teija Sonni:
Päivä oli siis varsin loistava ja pidin tosi paljon paikasta ja lampaista, jotka eivät olleet koiralle liian raskaista, mutta eivät kuitenkaan olleet ihmisessäkään kiinni. Just sopivat lampaat ainakin meille tällä kertaa. Kouluttaja osasi hyvin ottaa pyrrit huomioon ja ymmärsi niiden tapaa toimia. Lisäksi Sinni sai taas hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä ja koirista, kun se kiipeili kaikkien syliin ja tilan oma valkkari kävi sitä moikkaamassa.
Hellekään ei meitä haitannut, kun päivä oli ohi puolenpäivän jälkeen ja viilennyksestä oli pidetty hyvä huoli.
Sunnuntaina aamusta ennen lämpötilojen nousua Sinnille jälki ja Taaville rallytokoa.
Sinnin jälki oli 200 askelta ja siinä oli neljä kulmaa. Kokonaisuutena jälki meni hyvin. Kulmatkin ok, vaikken taaskaan ollut ite ihan varma niiden sijainnista, mutta hyvin ne Sinni selvitti. Kaksi meni todella hyvin ja kaksi muuta myös aika hyvin. Kerran Sinni poikkes jäljeltä hieman suoralla osuudella, mutta palasi itse jäljelle nopeasti. Nameja siellä täällä.
Taavi vähän äänteli, mutta muuten teki oikein kivasti hommia. Sivulta eteentulot oli vähän hankalia jostain syystä ja puolenvaihto jalkojen välistä ei myöskään meinannut onnistua, mut kivaa meillä oli.
Toto kävi leikittämässä Sinniä päivällä. Helteestä huolimatta kaksikko jaksoi peuhata yli tunnin.
Maanantaina molemmat koirat kävi fyssarilla. Taavista ei enää löytynyt mitään vikaa, reisistä vaan vähän kireyttä, joten saatiin lupa taas jatkaa myös maahanmenon ja siellä pysymisen harjoituksia. Kyynärän hermopinne ja lavan jumi olivat siis poissa. Ehkä mä olin jotain saanut kotihoito-ohjeilla tehtyä, vaikka tuntuikin etten osannut ollenkaan.
Sinni harjoitteli lähinnä kyljellään makaamista ja sitten tehtiin seisten erilaisia juttuja. Mua on vähän hirvittänyt Sinnin melkoisen liikkuvat raajat, mutta fyssari ei ainakaan löytänyt mitään, mistä tulisi erityisesti olla huolissaan. Liikeradat on laajat, muttei yliliikkuvat kuitenkaan. Syvät lihakset on vielä heikot ja koordinaatio puutteellinen, mutta niin puolivuotiailla yleensä onkin. Sinnillä on hyvät lihakset, on kuulemma atleettinen. Syvien lihasten harjoittelua pitäisi siis lisätä, vähän niitä onkin jo harjoiteltu.
Kopeloinnin jälkeen Sinni pääsi tutustumaan pieneen tarupin pentuun, Eeviin. Sinnistä kuoriutuikin oikein mainio leikittäjä!
Ensin vähän jännitti molempia
Mutta yhteinen sävel löytyi helposti
Tosi hienosti ja hellästi Sinni leikki pienen kanssa
Viime viikon perjantaina aamusta Sinnille jälki. Oli taas aika kuuma ja kun jälki oli paikassa, jossa sattui taas tällä kertaa olemaan paljon muitakin liikkujia, niin Sinnin keskittyminen oli aika koetuksella ja jäljestä ei toisin paikoin meinannut tulla mitään kun olisi vain pitänyt päästä rakastamaan ihmisiä. Kun keskittyminen riitti, niin jälki meni ihan hyvin. Ruoho oli tosi lyhyttä ja on kyllä itse vaikea olla varma jäljen paikasta, kun ei nää askelia ollenkaan ja kulmissa olin vähän epävarma, kun Sinni ei ollut ihan satasella mukana.
Käytiin myös uimassa ja ekaa kertaa Sinni ui ihan kunnolla. Sillä oli pelastusliivit päällä, niin homma sujui oikein mallikkaasti!
Koska helle vain jatkui ja paheni, niin kaikki treenit oli koko juhannusviikolla peruttu. Uimassa käytiin useampaan kertaan, toivottavasti ei tulisi sinilevää. Kiva kun Sinnikin on innostunut siitä uinnista. Se tosin lotuaa kaikki mahdolliset kuralätäköt lenkeillä ja se ei aina ole niin mukavaa... suihkukeikka melkein joka lenkin jälkeen.
Rapatassu
Hellettä uhmaten käytiin keskiviikkona aamusta Kotkassa viime keväänä avatulla uudella hallilla treenaamassa vähän tottelemisjuttuja. Samalla reissulla kaksi kärpästä, kun hain koirille matokuuria lomareissun varalle samalla tontilla sijaitsevalta eläinlääkäriltä.
Halli oli pienehkö, ulkoilmaa selvästi viileämpi, mukavan oloinen paikka. Tein molempien kanssa vuorotellen pari settiä. Sinni aloitti ja ekaks meinas mennä maton hausteluksi, mutta aika nopsaan alkoi homma toimia. Hirmu kivalla fiiliksellä tehtiin kaksi noin kymmenen minuutin pätkää, jossa erilaisia hömppäliikkeitä ja seuruun sekä jättävien alkeita ja luoksetuloa.
Taaville myös pari reilun kymmenennen minuutin pätkää seuruuta, rallyjuttuja, luoksetuola ja ihan lyhyitä paikkiksia muutama. Kivasti teki sekin, vaikka sille tais olla liian lämmin.
Torstaina oli vähän viileämpää ja tein Sinnille n. 150 askeleen jäljen samaan tyyliin kuin aiemminkin. Nyt ei ollut häiriöitä, niin meni tosi hyvin.
Perjantaina aamuvarhaisella taas jälki ennen kelin lämpenemistä. 160 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia tasaisen epätasaisesti koko matkan. Tykkäsin kyllä, kulmat oli hyvät ja muutenkin pysyi kivasti jäljellä. Yritän myös itse opetella vähän puhumaan ja kehumaan jäljellä, jottei siitä muodostu häiriötä.
Taavi teki tarkkuusruutua kahden esineen, hylsyn ja kolikon, verran. Hienosti meni silläkin, ihana nuuskutus vaan kävi esineitä etsiessä.
Päivällä käytiin Sinnin kanssa juhannusveneilyllä saaressa. Vähän hirvitti laskea se irti, kun molemmin puolin naapurimökeillä oli porukkaa ja luoksetulo ei edelleenkään ole Sinnin vahvimpia puolia. Mutta hienosti pysyi omassa pihassa ja tutki innokkaasti paikkoja. Uimassakin kävi omatoimisesti useampaan kertaan. Samalla reissulla käytiin myös Kotkassa jätskillä. Veneily ja kaikki muukin sujui oikein mallikkaasti.
Pienet päiväunet kesken reissun.
Kotiin tultuamme oli Taavin vuoro päästä uimaan.
Taavilla on paikat edelleen aika kovasti jumissa ja ihan en taida saada kotihoitoohjeita tehtyä niin kuin pitäisi. En vaan saa jotenkin lapaa liikkumaan niin hienosti, kuin fyssari näytti. Pari kertaa oon hieronu Tahvoa ja jumia kyllä on. Sinnin riekkuminen ei ainakaan auta jumien kanssa, kun välillä se kiusaa Taavia ihan liikaa ja pari kertaa on myös juossut vahingossa täysiä päin.
Viime viikon tiistaina Taaville peko-hallintaa ja Sinnille lyhyt jälki. Taavin hallinta meni ihan hyvin, mitä nyt eteenmenossa piti taas kerran käydä kusella ja seuruu on väljää. Paikkiskin häiriintyi retkeilijöiden saapuessa paikalle ja jouduin ottamaan Tapsun ylös melkein heti väistääksemme kulkijoita.
Sinnin jälki oli ihan hanurista. En tiedä oliko maassa kusiaisia vai mistä johtui, mutta se jotenkin oudosti rynni ja jälki ei oikein kiinnostanut ollenkaan, vaikka nyt ei ollut edes mitään erityistä häiriötä.
Perjantaina armottomassa helteessä Sinnille jälki. 120 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia askeleita tasaisen epätasaisesti koko jälki. Jotenkin ei ollu nyt hyvä. Sinni oli jotenkin vaisu, oisko lämpöä ollu liikaa. Kulmatkin meni vähän niin ja näin. Jäljen jälkeen kaupunkilenkillä oli kyllä tosi iloinen ja reipas.
Illalla edelleen hellekeilissä Taaville peko-hallintaosuus ja surku, kun oli taas huono. En ymmärrä miten paikkamakuustakin on tullu noin epävarma, kun ennen pystyin olemaan satavarma ettei nouse. Nyt siis seuruu ihan hanurista, paikkiksesta nousi kerran ja eteenmenoissakin kävi kerran kusella. En kyl tiiä kehtaanko lähtee ton kanssa kokeeseen ollenkaan, ärsyttävää! Miks homma menee koko ajan vaan huonompaan suuntaan, treenaamisesta ei ole mitään apua.
Lauantaina ajeltiin Tahvon kanssa Pyhtään perukoille Pelastuskoiraliiton haun taidontarkastukseen. Koe alkoi 9.30 koirien sosiaalisuuden testauksella. Tapsu oli aika kiva, vaikka vieruskaveri vähän epäilytti. Eipä olla pitkään aikaan nähty ketään vieraita, joten olin tyytyväinen. Sitten odoteltiin hellekelissä vajaa neljä tuntia, kun arpaonni ei meitä suosinut ja oltiin viimeinen suorittava koirakko ja kauhunsekaisin tuntein seurasin kaikkien edeltävien koirakoiden käyttävän täyden ajan, joka sekään ei riittänyt kaikille.
Kuvat KPK:
Joo, joo, ollaan nätisti.
Onks pakko olla sosiaalinen?!
Suoritus alkoi hallinnalla, jossa n. 50 m seuruuta ja kolmen minuutin paikalla olo. Paikka kauhistutti, heinää mua vyötärölle, mut siinä se seuruu piti tehdä. Yllätyksekseni seuruu meni oikeastaan melkoisen hyvin. Paikkiksessa porotti aurinko ja pari pimpiäistäkin pörräsi, niitä Taavi ei voi sietää. Se vaihtoi pari kertaa asentoa maasta seisomaan ja istumaan, mutta ei liikkunut senttiäkään. Yhden lisäkäskyn annoin. Hallinta siis läpi, vaikken siihen niin tyytyväinen ollutkaan.
Kuva KPK:
Hallinta oli oikeesti tuollaisessa maastossa.
Hakualue on loppukokeessa kolme hehtaaria ja päivällä suoritettavassa kokeessa on aikaa 30 minuuttia. Nyt täytyy sanoa, että maasto oli t o d e l l a haastava! Korkeuseroa, ryteikköä ja louhikkoa, eteneminen oli tosi hidasta. Lisäksi kuumuus ja tuulen puute tekivät olosuhteet hyvin haastavaksi. Taavi kuitenkin selvitti homman ja kaikki kolme maalimiestä olivat ylhäällä noin parissakymmenessä minuutissa. Ehdottomasti meidän hitain koe koskaan. Ja aluetta jäi vielä melkein puolet käymättä. Iso osa onnistunutta suoritusta oli siis onnistunut etsintäsuunnitelma ja ehkä myös koiranlukutaidosta oli jotain apua, sillä puolessa tunnissa tuota aluetta ei olisi ehtinyt käydä kelin ja alueen ominaisuuksien vaatimalla tavalla läpi.
Kokeen jälkeen oli kiva kuulla eräältä metsässä suoritusta mukana seuranneelta pitkän linjan pelastuskoiraihmiseltä kehuja. Hän sanoi, että harvaa koiraa voi oikeasti sanoa todella hyväksi, mutta Taavia voi. Olen täysin samaa mieltä, Taavi on loistava tuossa hommassa!
Pelastushaun taidontarkastus siis arvosanalla erittäin hyvä hyväksytysti läpi ja sen osalta taas kaksi vuotta työlupaa taskussa. Jäljen taidontarkastus pitäis päästä myös jossain vaiheessa suorittamaan, mutta koekalenteri näyttää tosi huonolta...
Kokeen jälkeen käytiin Veelan kanssa uimassa, jotta koirat vähän saivat viilenneltyä itseään.
Sunnuntaina oli vuorossa peko-t -koe. Koe alkaa hallintaosuudella ja siihen se myös meillä tällä kertaa loppui. Kuten olen kertonut, niin viime aikoina meidän hallintatreenit ei ole olleet ihan priimaa ja siihen päälle vielä mun jännityksestä johtuva Taavin laamailu, niin seuruu oli luokattoman huonoa.
Kuvat Tiina Suuronen:
Mutta se, mihin koe kosahti, oli paikkamakuu. Paikkiksessa koiran ohi kulkee häiriöihminen, tällä kertaa pitkä mies pitkässä sadetakissa hiippailu metsästä koiran luo ja ohi. Taavi taisi sitä vähän pelätä, kun korvat luimussa nousi ensin ylös ja sitten epävarmasti hiippaili mua kohti. Yleensä häiriö nimittäin parantaa Taavin suoritusta, mutta nyt se näytti tosi epävarmalta, eikä se koskaan ole tuollai hiippaillut mun luo, ennemminkin lähtenyt kuselle tai jotain muuta omaa kivaa. Mut oli syy tämä tai joku muu, niin paikkis on ollu tosi huono viime aikoina, joten sinänsä ei ollut yllätys, että osuus ei onnistunut ja tässä kohtaa luovutin, koska pisteet ei olisi enää kuitenkaan riittäneet maastoon pääsyyn.
Ärsyttäähän toi ihan sikana, kun ennen niin varma liike on muuttunut todella epävarmaksi ilman, että tiedän miksi näin on käynyt.
Nyt pidetään vähän tuumaustaukoa ja katsotaan yritetäänkö syksyllä uudestaan vai annetaanko tämän lajin olla.
Maanantaina aamupäivällä Sinnille jälki. Heinä oli vähän turhan pitkää, mut ei voi mitään. 150 askelta, J-muoto, nameja siellä täällä, lopussa ekaa kertaa keppi testiksi, että onko keppitreeni kotona tuottanut yhtään tulosta. Liina ekaa kertaa selän päältä.
Lähetys jäljelle viistossa kulmassa ihan läheltä, hienosti nousi. Muutenkin jäljesti kivasti, namittomilla osuuksilla saan kyllä jarruttaa ihan tosissani. Namit poimii melko hyvin. Lopun keppiin vain pieni reaktio ja jo ois ollu kiire jatkamaan. Lisää treeniä siis kepin suhteen. Liina selän päältä toimi hyvin.
Illalla hakutreeneissä Sinnille kolme haamua, joille se juoksi innoissaan häntä heiluen.
Tiistaina aamulla Sinni kävi Aino bortsun kanssa metsäkävelyllä. Oikein kivalta parivaljakolta vaikuttivat.
Taavilla oli fyssari tiistaina ja vasemmasta kyynärästä löytyi jonkinlainen hermopinne ja jännekin muljahteli ilkeästi jonkin luunreunan yli jalkaa taivutellessa jopa niin, että mä kuulin sen. Muutenkin koko vasen puoli oli aivan jumissa. Tuo kyynärän ongelma ei ainakaan ole edesauttanut paikkamakuussa pysymistä, koska on varmasti ollut ilkeän tuntuinen. Saatiin jumeja aika hyvin auki, kyynärä jäi vielä vähän vaivaamaan ja siihen kotihoito-ohjeet sekä muutaman viikon päästä uusi käynti.
Illalla Sinnin tokotreenit. Tällä kertaa keskittyminen oli tosi vaikeaa. Ois vaan pitänyt päästä toisten luo. Saatiin me muutama onnistunut kontakti perusasennossa ja vähän käsikosketuksi. Aika hankala, kun Sinni ei ole kovin ahne, niin namit ei oikein kelpaa, jos on vähänkään jotain mielenkiintoisempaa. Leikkimään en sitä myöskään ole vielä kentällä saanut, vaikka kotipihassa se jo vähän yrittää.
Sinnin kanssa on harjoiteltu luoksetuloa entistäkin ahkerammin sekä Taavin kanssa kimppalenkeillä että soololenkeillä. Eniten ärsyttää kotona karkuun juokseminen, kun huomaa, että ollaan johonkin lähdössä...
