Tavoitteet haltuun

Lauantaina lunastettiin ensimmäinen tälle vuodelle asetetuista tavoitteista ja osallistuttiin Vantaan Racinel Areenalla Hakunilan Seudun Koiraharrastajien rally-tokokilpailuihin, tuomarina Tiia Hämäläinen. Perinteiseen tapaan annoin aamupalan ylen, mutta noin niin kuin muuten jännittäminen ei ollut lähestkään niin pahaa kuin se olisi voinut olla. Edistystä? Aloluokkaan osallistui 43 koirakkoa, joten päivä oli pitkä.

Kisarata oli paljon käännöksiä sisältävä, mutta aika helppo. Mukana oli kuitenkin se meidän kompastuskivi "koira eteen, oikealta sivulle". Rataan tutustumisessa kävin radan muutamaan kertaan läpi ja muutaman kohdan tarkistin tuomarilta. Omaa vuoroa saikin sitten odottaa jonkin aikaa, vaikka alo porukka oli jaettu kahteen ryhmään. Vähän kipristeli mahan pohjassa kun astuttiin Taavin kanssa kehänauhojen sisään, mutta Taavi oli kivasti kuulolla. Se oli muutenkin tosi rauhallinen odotellessamme vuoroamme, vaikka koiria oli kovasti joka puolella.

Olin päättänyt keskittyä tekemään radan reippaasti mutta rauhallisesti. Hitsi kun se rata meni sit sikanopeesti, enkä jotenkin pysynyt yhtään mukana mitä teen. Lisäksi Taavi kuulosti ihan possulta. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen meidän tekemiseen, Taavi oli niin messissä! Jännä kun radan jälkeen oli ihan sellainen oli, etten ollut ollenkaan varma olinko suorittanut oikeat liikkeet oikeilla kylteillä. Mulla on vaikeuksia erottaa oikea ja vasen toisistaan, niin sekin tuottaa lisävaikeutta tuon jännittämisen lisäksi.

Oman hyvän fiiliksen lisäksi myös tuomari oli sitä mieltä, että meillä meni ihan hyvin. Saatiin 98/100 pistettä. -2 tuli kokonaisvaikutelmaan ääntelystä. Lisäkommenttina oli "osaava koirakko". Onnistuttiin siis siinä meille hankalassa liikkeessä! Oltiin lopun pelin sitten koko kisan kolmosia!! Huikeen hieno aloitus tällä saralla =)

kisarata

palkintopoika

Sunnuntaina pääsin vierailemaan HePeKon raunioradalla, kiitos tästä mahdollisuudesta! Tehtiin kaksi treeniä ja molemmilla kerroilla Taaville oli kolme ukkoa piilossa. Kyllä se nenäänsä osaa käyttää ja työskentelee kivan itsenäisesti. Tokalla kierroksella oli kaksi vaikeaa ukkoa. Ensimmäinen maanalaisessa sokkelossa, jonne pääsi sisään vain yhdestä kohtaa, mutta haju pääsi ulos useamman reitin kautta. Taavi ilmaisikin ensin yhden ilma-aukon kohdalla, sinänsä siis aivan oikein, mutta 'uhrin' luo ei sieltä päässyt. Taavi ei meinannut antaa periksi, kun kutsuin sen sisääntulon luokse. Sisään piti mennä pitkää viemäriputkea pitkin ja etsiä maalimies sieltä jostain, onnistui.

Toinen haaste oli ylhäällä oleva maalimies. Taavi kierteli kauan laajaa ympyrää selvästi jotain haistaen, mutta hajulähteen tarkennus vei aikaa. Taavillehan ei noita ylhäällä olevia maalimiehiä ole juurikaan ollut. Lopulta tämäkin paikallistui ylös ja hieman hölmistyneenä Taavi sen ilmaisi.


Kameran takana olivat ainakin Henriikka Hovi, Henri Utriainen ja Aino Ahlfors

Kukkuu!

Tiistaina superhyperhieno esineruutu. Muru oli jelppimässä, niin saatiin Tapsulle muistikuvina vietyä kolme esinettä, ruutu oli 50 m syvä ja 30 m leveä. Muru vei siis kolme esinettä aivan takarajalle ja me Taavin kanssa seurattiin tarkasti mitä tapahtuu. Ekalla lähetyksellä Taavi haki ekaksi viedyn esineen hyvin. Ekassa esineessähän ei ongelmia viime aikoina juurikaan ole ollut. 

Toka lähetys ja Tapsa jäi hetkeksi siihen muutaman metrin päähän nuusaamaan, mutta sitten sillä syttyi joku lamppu ja se juoksi, siis oikeesti juoksi toiseen takanurkkaan ja toi sieltä viimeisenä viedyn esineen.

Kolmas lähetys onnistui alusta asti hyvin, töitä Taavi joutui vähän tekemään esineen löytämiseksi, mutta nyt tuntui motivaatio olevan kohdallaan! Tänään vaadin kunnon luovutuksetkin. Jokohan tää rupeis pikku hiljaa sujumaan, vastahan tätä on kolme vuotta harjoiteltu...

Kyllä Taavi luovutuksenkin osaa, kunhan se siltä vaaditaan.

Mulle palkka nyt heti äkkiä!

Keskiviikon rallytreeneissä kaksi pientä radanpätkää. Harjoiteltiin lähinnä lähtöjä ja uusimista. Ja mitäpä muuta me uusittais kun niitä koira eteen.... -tehtäviä. Taavi on vaan ihan liian nopea 😃😃.

Lähdöt oli meillä hyvin hanskassa ja uusimisen periaateki  on omaksuttu. Tarvitaan ripeää rauhallisuutta tekemiseen, niin hyvä tulee. Ei taas näiden treeniä perusteella olis uskonut, että ollaan muutama päivä sitten suoritettu lähes täydellinen kisarata!

Treenin jälkeen käytiin lenkillä Oton ja Helgan kanssa, kiitos!


Torstaina aamulenkki Runtu-sakemannin kanssa. Niin loistavia nää kimppalenkit!

Ilta vietettiin Lahdessa ulkomuototuomareiden koulutustilaisuudessa esimerkkinä erinomaisen laatuarvosanan koirasta. Kiva kun tällainen järjestettiin, ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa oli pyrrit mukana. Lyhytkarvat on kuitenkin harvinainen rotu ja aika harva tuomari niitä on paljoa nähnyt ja kun ne voivat olla niin kovin monen näköisiä ja kokoisia ja silti yhtä erinomaisia. Ei meitä lyhytkarvoja nytkään ollut paikalla kuin kaksi, mutta Suomen populaatiosta tuokin on kai aika hyvin ottaen huomioon, että koulutus oli keskellä viikkoa melko myöhään illalla. 


Perjantain tokotreeneihin mennessäni jo tiesin, ettei ole meidän paras päivä. Mä olen ollut vähän flunssainen ja kunnon lenkki oli tältä päivältä jäänyt tekemättä. Siihen nähden ihan kivasti meni. Alkuun paikkamakuu ja -istuminen kokeenomaisesti. Paikkiksesta Taavi nousi seisomaan mun palatessa. Mikä kumma sitä vaivaa? Vieruskaveri kyllä jumppas koko paikkiksen ajan, mut onhan se tuollaisen kestänyt ennen. Tietää mitä treenata... Istuminen meni sitten kovin hienosti. Molemmissa tosin vähän vinkumista. 

Ruutua tehtiin ekaa kertaa ilman lätkää. Ohjaaja kävi näyttämässä ruudun ja Taavi lähti hyvin, mutta etsi selkeesti lätkää. Kutsuin sen pois ja uusi yritys ilman mitään apuja, hieno suoritus. Tarvii vaan muistaa tarpeeksi jämäkkä seis käsky!

Seisomista treenittiin lopuksi, Taavi ei kestä mun paluuta. Tää on nyt mein kotiläksy, jos parin viikon päästä pystyis palaamaan koiran vierelle sen seistessä hyvin, ilman mitään steppailuja.

Monenlaista koirakaveria tällä viikolla

Tapsa oli viime viikon porukoilla hoidossa mun ollessa töissä ja Murun matkoilla. Se pääsi viikonlopuksi mökillekin.

Maanantaina kävin omineen hallilla rallyilemassa, rata alla. Tänään oli hiljaista työskentelyä, mutta tuo seuruusta eteen tulo ja siitä oikean kautta sivulle on edelleen meidän kompastuskivi. Taavi tulee kyllä eteen, mutta usein ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on se jo kiepsahtanut takaisin sivulle vasemman kautta... Lisää treeniä!! Saksalainen täyskäännös onnistuu jo oikeastaa joka kerta! Alunalkaenhan tottiksessa opetun Taaville just tuon tavan, mutta se vaihdettiin myöhemmin toiseksi. Kohta ollaan varmaan sekaisin näidenkin kanssa 😃.

Lisäksi vähän leikittiin kapulalla. Taavi on oikein innokas noutamaan ja hyppynoutoakin tehtiin. Siinä pitää muistuttaa sitä hyppäämään myös takaisintullessa. Tuohon takaisintulon hyppyyn vaikuttaa kyllä sekin, mihin kapula on lentänyt. Koska ollaan treenattu tota tosi vähän, täytyy noi sivuun menneet heitot ottaa ohjelmistoon vasta kun suoraan heitetyt tulee aina varmasti hypyn kautta takaisin.


Illalla kaupunkilenkki Otto-labradorin ja Kuisma-parsonin kanssa. Kuisman naama oli ajoittain vähän liikaa Tapsulle, vaikka takapuolta ois ehkä halunnutkin käydä nuuhkimassa.


Tiistaina käytiin Sannin kanssa rallyilemassa alla olava rata. Taavi teki ihan hyvin, mutta kuulosti ihan possulta. Pikkusen oli sillä kierrokset ylhäällä ja ääntä tuli sen mukaan. Pieni lepotauko autossa ja toinen setti oli jo ihan toisenlaista tekemistä. Lopuksi Taavi innostui leikkimään isolla verkkopallolla, siis innostui todella! Ehkä ekaa kertaa koskaan pystyin palkkaamaan sitä oikeasti lelulla!! Leikittiinkin sitten kovasti ja väliin joku pikku juttu ja taas paljon leikkiä.

Käytiin vielä kimpassa juoksuttamassa koiruudet ❤

Sisko on erikoistunut kuperkeikkoihin.

Perjantain tokotreenit oli aivan mahtavat. Alkuun oli mun itse suunnittelema 5 min treeni ja siitä sai sitten palautteen. Tein kaksi ruutuun lähetystä ja sen perään alon hyppyä. Hypyissä ekalla kerralla vain istumaan jääminen ja tokalla sitten hyppykin. Lopuksi vielä muutama perusasentoharjoitus.

Ihan pientä vinkumista oli, mutta tosi vähän. Ruutuun Taavi juoksi hirveellä innolla, mutta lätkällä se oli vähän rauhaton. Vois kokeilla joskus aina ilman lätkääkin ja sitten silloin tällöin vois pyytää maahan.

Hypyssä Taavi oli tosi herkkä liikkurin käskyille, siksi halusinkin liikkurin. Heti alussa Taavi oli rynnimässä hypylle ennen aikojaan. Ekalla kerralla menin esteen taakse ja palasin sieltä palkkaamaan, hyvin pysyi. Toisella kerralla sitten hyppy ja palkka eteentulosta. Tarvittais ihan hirveesti lisää liikkuroituja harjoituksia. Perusasennot onnistui melkein kaikki, ei me montaa toistoa tehtykään.

Paikkaistumista tehtiin kolme toistoa paikkoja vaihdellen. Eka ja vika meni meiltä hyvin, mutta toisessa toistossa Taavi nousi seisomaan mun palatessa sen luokse, taisi vähän paineistua vieruskaverista.

Päivän varsinainen aihe oli jäävät liikkeet, joita tehtiin kaikella muulla tapaa paitsi seuruusta. Pääasia oli, että koira liikkui ja siitä sitten pysäyttävä liike. Meille vaikein on selkeesti seisomisessa mun paluu, väkisinkin Taavi vähän steppaa. Muuten meni kyllä melkoisen kivasti, vain muutama virhe. Ja mikä parasta, alun viisiminuuttisen jälkeen hallissa oli koko ajan neljä koiraa ja Taavi oli koko ajan vapaana ja superkeskittynyt minuun ja hiljaa! Ihan lopussa, kun hengattiin vaan ja kuunneltin kotiläksyjä, kahden koiran välillä tapahtui jotain, en nähnyt mitä, mutta Taavi joka tapauksessa kääntyi ja oli karvat pystyssä ottamassa jo muutamaa askelta tapahtumien suuntaan. Mutta käskystä se palas mun luo ja sai kyllä superpalkan!!


Lauantaina ek-harkat, aiheena meidän murheenkryyni esineruutu. Tehtiin 50x50 ruutu, johon Taaville näytettiin kolmen esineen vienti vähän muistikuvatyyliin. Ensimmäinen lähetys ensiksi näytetyn esineen kohdalta. Esineet 50 m syvyydessä. Odotetusti Taavi lähti ensimmäisellä lähetyksellä vauhdikkaasti ja haki hyvin esineen. Esine oli tosin viimeiseksi näytetty (vahvin muistikuva) ruudun aivan vastakkaisessa kulmassa ollut lompakko, mutta sillähän ei ole väliä missä järjestyksessä esineet hakee.

Kuvat Marika Koski:

Ensin seurataan tarkkaan, mihin esine viedään.

Sitten lähetys

ja vauhdikas lähtö.

Palautuskin on vauhdikas.

Toinen lähetyskin oli juuri sellainen kuin sen oletin olevan eli Taavi ei lähtenyt oikein mihinkään, kunhan vähän nuusas omiaan. Esine käytiin näyttämässä sille uudestsan ja nyt onnistui hienosti sen haku.

Tuli se toinenkin esine sieltä lopulta vauhdilla.

Taavin esinemotivaatio ei ole vielä tarpeeksi vahva tai sille ei ole aivan selvää mitä siltä halutaan. Todennäköisesti ongelma on tuossa motivaatiossa, koska Tapsa hakee yhden valmiinkin esineen vikkelästi. Lisäksi mun pitäisi alkaa vaatia siltä kunnon luovutusta. Jatkossa treenaan omineen noin 30 m leveellä ja 50 m syvällä ruudulla, johon viemme Taavin kanssa yhdessä kolmesta viiteen esinettä. Lähetys ensin viedyn esineen kohdalta.


Iltapäivällä käytiin kimppalenkillä Oton ja tanskandoggi Helgan kanssa. Alku oli melkoista metelöintiä, mutta kun Taavi hiffas Helgan olevan tyttö, niin lenkki sujui oikein sopuisissa tunnelmissa.

Helga, Otto ja Taavi. Kuva Tiina Suuronen.

Viikko päätettiin jälkiryhmän tottiksiin ja johan oli tottikset! Taavi teki töitä ihan mielettömän kivasti, oli hiljaa ja tosi hyvin keskittynyt. Ekaksi tehtiin alon hyppyä liikkuroituna, istumaanjäämistä ja sit ihan hyppyä. Kyllä liikkuri tuottaa vähän vaikeutta, mutta onnistuttiin kuitenkin. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa oli koira. Tää oli illan paras juttu! Niin nätisti meni, että en voisi olla tyytyväisempi! Lopuksi paikkamakuu, josta vieruskaveri kutsutaan luokse, ei ongelmaa. Niin tyytyväinen näihin!

Tokalla setillä tokon paikkamakuu ja istuminen. Taavi labbiksen ja porokoiran välissä. Poro selkeesti hirvitti Taavia ja se nousikin paikkamakuusta kerran ylös. Myös istumisesta se lähti ekalla kerralla mun perään. Molemmissa paikalleen palautuksen jälkeen ei ollut ongelmia. Positiivista jos tosta hakee, niin Taavi oli kuitenkin rauhallinen eikä ollut lähdössä mihinkään hihhuloimaan. Olis varmaan tullu mun luo jos en olis palauttanut sitä takaisin.

Lopuksi vielä hyppytreeniä. Aina ei askelmerkit osu kohdalleen, mutta ehkä se metrinenkin onnistuu, kun 93 cm menee kevyesti noin surkeella tekniikalla, kiitos Tiinalle kuvaamisesta:

Vuoden eka treeniviikko

Pari viikkoa on vedetty lonkkaa ja uusi vuosi käynnistettiin keskiviikkona rally-toko -treenillä. Oli ihan kamalaa. Tehtiin kisarata pariin kertaan ja mä olin osan liikkeiden kanssa taas vähän (tai vähän enemmänkin) hukassa. Ja mun hukassa olo selkeesti vaikutti Taaviin. Ja sit ne muut koirat siellä oli taas Tapsan mielestä ihan karmeita. Varmaan mun pihalla olo vaikuttu taas tohon Taavin rähjäherkkyyteen.

Ekan kerran Taavi komensi mua radalla mun sekoillessa. Koira eteen ja siitä oikeen kautta sivulle on meille erityisen vaikea ja muutenkin Taavi on niin kamalan nopea, että jos en ole ihan satavarma mitä teen, niin reisillehän se menee. Toinen kierros meni jo aika lailla hienosti, uusittiin vain tuo edestä oikeen kautta sivulle. Taavi oli jopa lähes hiljaa koko radan ajan.

Nyt pitäis taas päästä enempi muiden koirien kanssa hengaamaan. Ei olla päästy pitkään aikaan käymään kenenkään kanssa lenkillä eikä muutenkaan olla oltu vieraiden koirien kanssa missään tekemisissä ja se näkyy kyllä heti Taavin epävarmuutena. Lisäksi Taavi on viime vuoden ja tulevan vuoden mun vanhemmilla hoidossa aina kun ollaan Murun kanssa yhtä aikaa töissä eli noin kolme kertaa kuussa ja aina porukoilla ollessaan Taavi pääsee rähjäämään lenkeillä muille. Tämä tietysti vahvistaa tuota eitoivottua käytöstä, mutta ei porukat varmaan oikein osaa toimia rähjätilanteissa, vaikka olen yrittänyt neuvoa. Täytyy jatkaa niidenkin koulutusta...


Lauantaina uhmattiin vaakasuorassa satavaa lunta ja hurautettiin pelastushakutreeneihin, joissa Taaville kolme ukkoa. Kaks ekaa etukulmissa ja hyvinhän se meni, vaikka vähän olivat yrittäneet tehdä Taaville haastetta asettamalla ekan ukon todella kauas jyrkän mäen päällä olevan romukasan uumeniin. Voimakas vastatuuli jelppasi varmasti. Toka ukko myös hienosti, vieras maalimies oli ennen haukun aloitusta huuskittu tarkasti. Kolmas ukko oli aivan radan takarajalla. Lähetin radan puolesta välistä ja siitä tulikin aivan mainio tyhjä! Taavi palasi tyhjältä hyvin mun luokse, mutta sai maalimiehestä tässä vaiheessa hajun. Yritin huutaa sen takaisin, mutta sinne se painui ukolle haukkumaan. Toi tottelemattomuus on vähän kakspiippuinen juttu, mutta kyllä mä mieluummin haluan sen menevän läpi länkien ukolle kuin jättävän ukon tai hajun mun sitä huudellessa. Tämä tottelemattomuushan pelasti myös meidän taannoisen kokeenkin...


Iltasella otettiin härkää sarvista ja aloitettiin taas kaverilenkit Oton kanssa ja Taavi oli tosi rentoreiska tai sit se oli vaan niin kaikkien tyttöpissahajujen pauloissa, ettei juuri huomannutkaan Oton mukana oloa... joka tapauksessa hyvä lenkki!


Sunnuntaina alkoi meidän uusi harrastus EK! Tai eihän siinä ole meille muuta uutta kuin pudotetun nouto ja porukka. Eli täällä alkoi ohjattu EK-ryhmä kahden konkarin vetämänä. Kouluttajilla on molemmilla tälläkin hetkellä käyttövaliokoirat ja hyviä sijoituksia sakemannien rotumestiksistä, ainakin! Eli varmasti on tarjolla näkemystä ja kokemusta, katotaan miten heidät saa taipumaan pyrrimoodiin, rotua eivät ainakaan tunnistaneet, mutta kehuja saatiin energisyydestä ja koiran ponnistusvoimasta (sain pari hyppypusua).

Ekan kerran aiheena oli tuo meille tuntemattomin pudotetun nouto. Ensin teoriaa ja sitten käytännön treenit. Taaville valkkasin esineeksi sukkarullan sen sukkafetissistä johtuen, ei luulis olevan hankalaa sukkapallon hakeminen, vaikka muuten esinemotivaatio ei sieltä parhaasta päästä olekaan.

Taavi oli kyllä niin täysillä mukana tässä! Se seuras lyhyen alkupätkän superhyvin ja nyt ekoilla kerroilla vielä näytin sille sukan pudottamisen. Ei puuttunut intoa noudosta, oli mahtava vauhti ja into koiralla! Tehtiin kolme toistoa, ensimmäinen ihan läheltä ja pari muuta kauempaa, ehkä noin 25 - 30 metristä.

Taavi kyllä yllätti mut taas olemalla kovin halukas leikkimään sukilla! Mut sehän on vaan hyvä. Pitäis varmaan pikkuhiljaa ruveta opettamaan sille korrektia esineiden palautustakin, nythän se vaan pudottaa esineet mun jalkoihin ja oottaa namia. Ja kovasti pitäisi leikkiä sen kanssa lisää. Nämä pudotetun noudot otetaan varmasti mukaan meidän lenkeille, aluksi metsäteillä ja poluilla ja sitten vähitellen ihan metsässä tehtäviksi harjoitteiksi ja pikkuhiljaa matkaa pidentäen.


Illalla oltiin jälkiryhmän tottiksissa. Tapsalle vähän häiriöjuttuja; henkilöryhmää koiralla ja ilman ja koko meidän setin ajan hallissa hääri meille ihan uus tuttavuun, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira. Vähän se oli Taavista jännä, mutta silti Tapsa teki kivasti töitä. Häiritty perusasento meni myös hyvin. Paikkamakuu holskun treenatessa ja sit luoksetulo. Vähän oli vinkumista siellä täällä, mut ei mitään ihan kamalaa kuitenkaan. Tunnin lopuksi paikkikset maaten ja istuen.

Maanantaina kävin omineen rallittelemassa yhden radan verran. Taas tuli eteen kohta radasta, jonka oikeasta suoritustavasta olin epävarma, mistä kohtaa tulee kulkea kyltin 13 kohdalla? Onneksi Taavi oli tänään hyvällä vireellä mukana hommissa.

Tiistaina aamulenkki Runtu-sakemanniuroksen kanssa teki todella hyvää. Runtu on kanssa hieman remmirähjä ja olettamuksena oli melko haastava lenkki, mutta niin vain koirat taas yllättivät ja pihasta lähtiessämme olisivat halunneet vain leikkiä keskenään. Koko pitkä sivistyslenkki kaupungissa meni vallan mallikkaasti!




Illalla oli vielä tokotreenit. En tiedä mikä tuossa toisessa hallissa on, kun ei mikään tunnu siellä onnistuvan. Onko ne viereiset aksaajat ja ohjaajien karjunta Taaville liikaa? Kun siellä on ollut ongelmia ennekin, niin varmaan itekin olen jo sinne mennessä vähän jännät housuissa... Joka tapauksessa alku oli taas tosi hankala, Taavi haisteli ja vinkui ja ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen. Tietty sit itellä vähän pinna siitä kiristyi ja sitten ei ainakaan hommasta tullut mitään.


Nollattiin tilanne ja yritettiin hakea parempaa tunnetilaa namia syömällä ja ihan superhelpoilla jutuilla. Tämä auttoikin ja sitten jo kyettiin vähän vaativampiinkin juttihin. Hurjan huonoja oltiin kuitenkin, jos vertaa siihen mitä ollaan yleensä muualla. Toi halli on varmaan kirottu.

Huikea vuosi!

Vuosi sitten oli tälle vuodelle mietteet tällaisia ja näin niiden kanssa kävi:

• MH ja/tai luonnetesti
• MH suoritettiin oikein mallikkaasti!
• petotestiä olen myös miettinyt
• Karhua käytiin moikkaamassa ja hyvin meni
• paimentamaan halutaan tänäkin vuonna
• Muutamalla paimennusleirillä käytiin, siellä on aina niin kivaa!
• jäljellä tarkkuutta kulmiin ja janalähtöjen pidennystä
• Kulmat vaatii kyllä edelleen tarkkuutta, mutta janalähtöihin on tullut pituutta.
• hakumetsässä edelleen lisää hallittavuutta
• hallinta on aika lailla kunnossa, mutta eipä sitä voi koskaan treenata liikaa
• tokossa alo ja avo luokan liikkeet haltuun ja paikkamakuussa mun pitäisi oppia luottamaan Taaviin
• luotto paikkikseen saavutettu! Aloluokan liikkeitä hinkattu jo tylsistymiseen asti, avon liikkeet ihan hyvällä mallilla.
• näyttelyissä voisi käydä kerran tai pari jos hyvä näyttely saattuu aikatauluihin ja kohtuullisen matkan päähän tai sitten kiva ulkomaanreissu, johon näyttelyn vois ympätä
• pari kertaa eksyttiin ulkomaille hyvin tuloksin (Kiitos Pieta vielä huikeesta Tallinnanreissusta!! Ja Muru, oli kiva että lähdit mukaan Ruotsiin viettämään syntymäpäivääsi koiranäyttelyssä!)
• paljon kivaa ja rentoa yhdessä tekemistä ja terveyttä
• hot spotia lukuun ottamatta säilyttiin terveinä ja kivaa meillä oli koko vuoden!

Alkuvuodesta en olisi osannut kuvitellakaan kuinka huikea vuosi tästä oli tulossa! Alkuvuonna meillä oli edelleen luotto paikkamakuuseen aivan hukassa, vaikka se oli jo ihan hyvällä mallilla ja kaikki kilpailu ja koesuunnitelmat oli haudattu hyvin syvälle. En olisi millään uskonut, että voisin tämän vuoden aikana selailla koekalentereita ihan tosimielessä. Pitkin kevättä treenailtiin ahkerasti ja joskus huhtikuun aikana alkoi muhia ajatus BH-kokeeseen osallistumisesta. Suunnitelmissa oli tahkota niin monta koetta, että saadaan tämän vuoden aikana tuo koettelemus läpi. Mun suureksi yllätykseksi ja helpotukseksi BH meni hienosti läpi ensimmäisellä yrityksellä aivan karmeasta jännittämisestä ja vappuaattosäästä huolimatta!


Tokokokeissakin käytiin useamman kerran taltuttamassa mun tolkutonta koejännitystä. Koejännitys on toivottavasti hieman karissut, mutta tuloksilla ei juuri juhlittu. Tuloksia tärkeämpää meille oli kuitenkin saada luotto tuohon paikkamakuuseen vielä paremmaksi ja kartutettua kisakokemusta. Monessa kokeessa oli paljon hyvää ja vain pieniä virheitä, joista tulokset lopulta jäivät kiinni. Viimeisten kokeiden suurimmaksi ongelmaksi muodostui vinkuminen. Siihenkin on jo kuitenkin jotain vinkkejä saatu ja ehkä pientä edistymista hiljaisempaan suuntaan on tapahtunut.


BH:n jälkeen suurimpina saavutuksinamme pidän ehtottomasti uskallustani osallistua pelastuskoirakokeisiin. Jälkikokeessa suoritimme aivan huikean hyvän tottisosuuden. Metsäosuus ei onnistunut, mutta siitäkin opin hirveän paljon ja ensi kerralla olemme varmasti paljon valmiimpia. Haun A-kokeen saimme suoritettua hyväksytysti läpi ja olemme yhden askeleen lähempänä mahdollista pelastuskoirakoksi tulemista. Koesääntöjen muuttuminen vuoden päästä tulee kyllä varmasti sotkemaan näitä suunnitelmia omalta osaltaan, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!


Näyttelyrintamalla olimme melko laiskoja, mutta tulokset olivat sitäkin hienompia. Kaksi näyttelyä ja tuloksena Viron muotovalio, Viron Voittaja 2016, Ruotsin muotovalio, Ruotsin Voittaja 2016 ja kansainvälinen näyttelyvalio tittelit. Ei huonosti ollenkaan!


Muutenkin reissattiin aika paljon ja Taavi oli mitä parhain matkaseuralainen. Eiköhän me tulevanakin vuonna jatketa reissulinjalla.
Lisäksi osallistuttiin useamman Tottakai-joukkueen voimin roturace juoksukilpailuun, tästä olisi hienoa saada perinne! Myös Tottakai-päivillä oltiin, totta kai!! Koirakavereita olemme muutenkin tavanneet aina kun on ollut mahdollista.


Loppuvuodesta menin vielä hurahtamaan rally-tokoon, joka tuo vähän uutta vaihtelua meidän kaavoihin kangistuneisiin treeneihin ja mikäli kokeisiin asti uskaltaudun, niin auttaa varmasti jännittämiseeni.


Aivan hirvittävän iso kiitos kaikille meitä auttaneille ja meidän kanssa treenanneille!! Vaikka suurin työ koiran kanssa tehdäänkin usein omineen, on toisten avuilla, neuvoilla ja seuralla aivan mielettömän suuri merkitys. Ihan yksin ei kukaan pärjää.


Jos ei muuta, niin tämä vuosi todistaa kaiken olevan mahdollista, kunhan vain jaksaa uskoa ja tehdä töitä tavoitteiden eteen!



Ensi vuotta ajatellen mietteet ovat tällaisia:

• Paljon kivaa yhdessäoloa ja pitkiä metsälenkkejä
• Mahdollisesti luonnetestiin osallistuminen syksyllä
• Rally-tokossa voisi korkata kisauran
• Peha-B
• Jäljellä harhajäljistä selviäminen kuntoon
• Pejä-A, jos edellinen saadaan kuntoon
• Tokossa yksi alo1 -tulos jos vinkumisongelma saadaan johonkin kuosiin (vaikka maku vähän tähän lajiin kilpailumielessä onkin mennyt, niin ehkä me yritetään ensivuonnakin). Avon ja voin liikkeiden opettelua.
• Katotaan mitä muuta uutta kivaa keksitään!?
• Terveyttä, terveyttä, terveyttä!!!

Kaiken lisäksi jos kaikki menee hyvin, on helmikuun alkupuolella odotettavissa pikkutaaveja Salokannel -kenneliin. ♡

LOISTAVAA TULEVAA VUOTTA KAIKILLE!